Viekö joku lapsensa päiväkotiin ollessaan itse/toinen lapsi kipeä?
Hei!
Ajauduin tällaiselle keskustelupalstalle, koska jouduin ihan googlettamaan asiaa.
Eli minulle on aina ollut päivänselvää että pidän lapseni kotona, mikäli siihen on vain mitenkään mahdollisuus. Olen ollut nuorempana kesätöissä päiväkodissa, ja tuolloin päätin että omat tulevat lapseni ovat siellä niin vähän kuin mahdollista. 
Myös päiväkodilta on tullut kaikille yhteisesti ohje, että pidäthän sisaruksetkin kotona, mikäli lapsesi sairastuu. Tämähän on nyt ihan järkeenkäypää. Kuka edes jaksaa raahautua päiväkodille vapaaehtoisesti "vapaapäivänä".
Olin eilen itse sairaana ja pidin tapani mukaan meidän päiväkotilapsemme myös kotona. Tänään kun vein lapseni hoitoon, ovella opettaja huokaisi että "olet kyllä ihana äiti kun pidät lapsesi kotona kun itse sairastat. (Jne)" Menin suorastaan häkellyksiin kehuista ja jäim miettimään että onko tämä jotenkin poikkeuksellista?
Kommentit (148)
Tämä on aika tyypillinen yhden lapsen äidin kirjoitus...
Ei oikein hahmota lapsiperheen todellisuutta.
Jos toinen lapsi kipeänä, en vie toista päiväkotiin. Vietämme silloin pyjamapäivän.
Tiedän että harva tekee näin. Vatsatauti on sairaus jolloin sisarusta ei viedä hoitoon. Sen pitäisi olla itsestäänselvyys kaikille.
Jos lapsi on sairastanut jo ja itse saan taudin vasta hänen ollessaan terve, saattaa puoliso viedä lapsen päiväkotiin. Itse en tietenkään mene päiväkodille sairaana eikä lapsikaan menee, jos on yhtään sairas itse. En vienyt ikinä toista lasta päiväkotiin, jos toinen oli kipeä, mutta nyt kun toinen on jo koululainen, ei toiset sairastelut vaikuta päiväkotiin/kouluun menemiseen. Teen jokatapauksessa etätöitä toisen sairastaessa eikä koulusta tietenkään saa olla pois pikkusisaruksen sairauden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Sopiiko että kärjistän ja karrikoin totuutta hieman? Kuitenkin niin että tuloksena on valitettavasti totuus.
Nykyään vanhemmat haluavat nauttia elämästä. Elämä on hirvittävän rankkaa ja suuri osa on todella väsyneitä kaikkeen. Lapset häiritsevät ja estävät vanhempia elämästä. Onneksi on varhaiskasvatus johon voi viedä lapsen jo 9kk ikäisenä. Osa jaksaa juuri ja juuri kituuttaa elämäänsä siihen että lapsi on 1v. Mutta onneksi sitten lapsen voi viedä varhaiskasvatukseen oppimaan. Siellä tädit opettaa lapsen puhumaan, kuivaksi, syömään itse ja pukemaan. Lapsen voi viedä aikaisin hoitoon ja hakea sen jälkeen kun töiden jälkeen on käyty ruokakaupassa. Jos oikein väsyttää, voi tehdä ruuankin jo valmiiksi. Sitten haetaan väsynyt lapsi kitisemään illaksi kotiin. Kyllähän se tuntuukin rasittavalta kun itkee ja kitisee vanhempien huomiota. Eikö se tajua että vanhemmatkin haluaa lepoa ja katsoa puhelinta?? Omat harrastuksetkin kutsuvat. No onneksi loma-aikoina päiväkoti on auki. Silloin voi viedä lapsen hoitoon ja nauttia elämästä. Ihme kun lapsi onkin niin rasittava vaikka pääsee hoitoon leikkimään kavereiden kanssa? No onneksi siitä voi sitten syyttää varhaiskasvatusta. Ja ai niin, saisivat kyllä siellä jättää lapselta jo päiväunet pois koska ei sitä lasta jaksa koko iltaa katsoa valveilla. Paras olisi saada se heti sänkyyn iltaruuan jälkeen. Voikun saisi vielä isovanhemmat tekemään sen työn...
Tässä aika moni kohta on kyllä kaukana totuudesta. Esimerkiksi miten se olisi lapselle jotenkin raskaampaa ulkoilla päiväkodilla kavereiden kanssa klo15-17, kuin tulla aikaisemmin kotiin ja mennä tekemään ihan sitä samaa naapurin lasten kanssa? Siellä päiväkodilla ollessa vanhempi saa tehtyä täyden työpäivän. Mun lapseni on aika pitkän päivän päiväkodissa (olen täypäivätyötä tekevä yh arkena, eli lapsilla on viikonloppuisä), eikä meillä iltaisin mitään vinguta. Mitään omia harrastuksia mulla ei tietenkään voi olla, vaikka olisihan sekin tietysti kiva. Ei ne lapset montaa vuotta ole pieniä.
Molemmat lapset olen opettanut kuivaksi kesämökillä heinäkuussa. Ei ne sellaista päiväkodissa tee.
Aika monet ei ole vapaapäivällä, jos yksi lapsista tai itse on sairaana (ellei ole ihan pää kainalossa). Silloin tehdään etätöitä. Tottakai terveet lapset saa elää elämää normaalista, eikä heidän tarvi istua koko päivää ruudun ääressä, kuten sairas sisaruksensa ja etätöitä tekevä vanhempansa.
Vein, koska itse kipeänä halusin levätä, enkä viihdyttää ja ruokkia tervettä energistä lasta, joka ei olisi edes ulos päässyt.
Vierailija kirjoitti:
Yritämme pitää lasta mahdollisimman vähän päiväkodissa (hoitopäivä 9-14.30 x4pvä/vko ja teemme kuitenkin täyttä työviikkoa molemmat mieheni kanssa. Uupuvat työtunnit teemme iltaisin lapsen mentyä nukkumaan), mutta kyllä minä vien terveen lapsen hoitoon, jos olen itse kipeä. Viimeksi eilen ulkoilin kahdesti 38,5 asteen kuumeessa raskaudesta pahoinvoivana lapsen kanssa, jolla oli eka terve päivä sairastelun jälkeen. Lapsi on aktiivinen ja tarvitsee tekemistä tai voi huonosti. Tänään lähti päiväkotiin leikkimään, että ehdin toipua. Iltapäivällä odottaa kuitenkin ulkoilut yms. Ja kun joku kysyy niin mies tekee kolme päivää kuussa töitä toisella paikkakunnalla ja tuo sattui juuri olemaan tässä kohtaa.
Ja kyllä tunnen huonoa omaatuntoa, että en ole itse nyt lapseni kanssa ulkoilemassa, mutta en jaksa. Meillä muuten ei katsota televisiota kuin enintään mahataudissa, enkä ole puhelimella lapsen ollessa läsnä. Silloin teen hommia hänen kanssaan joko leikkien tai teemme yhdessä kotitöitä.
No sinulla on rima tosi korkealla. Ette edes illan Pikku Kakkosta katso kuin mahataudissa?
Se on verovaroilla ihan varta vasten Suomen lapsille räätälöityä kehittävää ohjelmaa - ei ole mitään pahaa siinä illan yhdessä TV-tunnissa, eikä kenenkään pidä niin kuvitella.
Jotkut vie lapsen tartuttamaan sen sisaruksen tai vanhemman taudin koko päiväkotiryhmään ja henkilökuntaan.
Sitten nämä samat vanhemmat valittaa, kun päiväkoti on kiinni kun kaikki työntekijät ja sijaiset on sairaina.
Vierailija kirjoitti:
Sopiiko että kärjistän ja karrikoin totuutta hieman? Kuitenkin niin että tuloksena on valitettavasti totuus.
Nykyään vanhemmat haluavat nauttia elämästä. Elämä on hirvittävän rankkaa ja suuri osa on todella väsyneitä kaikkeen. Lapset häiritsevät ja estävät vanhempia elämästä. Onneksi on varhaiskasvatus johon voi viedä lapsen jo 9kk ikäisenä. Osa jaksaa juuri ja juuri kituuttaa elämäänsä siihen että lapsi on 1v. Mutta onneksi sitten lapsen voi viedä varhaiskasvatukseen oppimaan. Siellä tädit opettaa lapsen puhumaan, kuivaksi, syömään itse ja pukemaan. Lapsen voi viedä aikaisin hoitoon ja hakea sen jälkeen kun töiden jälkeen on käyty ruokakaupassa. Jos oikein väsyttää, voi tehdä ruuankin jo valmiiksi. Sitten haetaan väsynyt lapsi kitisemään illaksi kotiin. Kyllähän se tuntuukin rasittavalta kun itkee ja kitisee vanhempien huomiota. Eikö se tajua että vanhemmatkin haluaa lepoa ja katsoa puhelinta?? Omat harrastuksetkin kutsuvat. No onneksi loma-aikoina päiväkoti on auki. Silloin voi viedä lapsen hoitoon ja nauttia elämästä. Ihme kun lapsi onkin niin rasittava vaikka pääsee hoitoon leikkimään kavereiden kanssa? No onneksi siitä voi sitten syyttää varhaiskasvatusta. Ja ai niin, saisivat kyllä siellä jättää lapselta jo päiväunet pois koska ei sitä lasta jaksa koko iltaa katsoa valveilla. Paras olisi saada se heti sänkyyn iltaruuan jälkeen. Voikun saisi vielä isovanhemmat tekemään sen työn...
Kiteytit oikein hyvin nykyvanhemman ajatusmaailman :) Tätä kaikkeahan voi nykyisin hyväksytysti perustella sillä, että tarhassa huomioidaan lapsen "herkkyyskaudet" ja opetetaan tälle oikeat temput oikeaan aikaan. Vanhemmat, jotka eivät ole saaneet kasvatustieteellistä koulutusta, eivät mitenkään kykene näitä herkkyyskausia tunnistamaan. Toinen perustelu on tietenkin se, että kun siitä hoidosta kerran maksetaan, niin joka sekunti hyödynnetään prkl.
Tunnen jopa lääkäriperheen, jossa viedään terve lapsi hoitoon, jos muu perhe sairastaa.
Yleensä tosin niin päin, että lapsi on jo sairastanut taudin perheestä ekana ja tervehtynyt, eli hänen ei pitäisi olla enää tartuttava tai just sairastumassa. Jos vaikuttaa todennäköiseltä, että lapsi on pian sairastumassa muun perheen perässä, ei välttämättä viedä.
Minä itse en ole vienyt lapsia hoitoon perheen sairastaessa.
Mä sain lapseltani enterorokon ja oireet alkoivat, kun hän oli jo parantunut. Todellakin vietiin lapsi päiväkotiin, kun mulla oli korkea kuume ja nukuin ja oksentelin koko päivän.
Just vein lapseni hoitoon hoitoon, olen itse sairaana. Mulla oli viedessä maski ja desinfioin käteni ennen sisään menoa. Lapsi sairasti tämän saman flunssan jo aiemmin, kuten koko muukin päiväkotiryhmä, ja kun hän toipui, minä sain sen. Mulla on lähes 39 kuumetta, olen yksinhuoltaja ja äärimmäisen kovilla arjen kanssa muutenkin. On aivan selvää, että tässä tilanteessa vien lapsen päiväkotiin.
Ei ehkä kannata omasta näkökulmasta niin hanakasti tuomita toisten ratkaisuja. Perheissä on TODELLA monenlaisia tilanteita ja jaksamistasoja. Varmaan ideaalitilassa kaikki olisivat lapsensa kanssa niin paljon kotona kuin ikinä mahdollista, mutta meillä ei ole kaikilla ihan samat pelimerkit käytössä.
Olen äärimmäisen kiitollinen, että joku pitää tämän päivän lapsestani hyvää huolta, että minä saan levätä ja toipua. Ei ole olemassa mitään sellaista sääntöä, että tervettä lasta ei saa viedä hoitoon, jos vanhempi on itse saikulla. Perheitä ei myöskään aseteta paremmuusjärjestykseen tämän mukaan, vaikka väsynyt päiväkodin työntekijä tietenkin onkin kiitollinen aina kun ryhmässä on vähemmän lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mun esikoiseni olisi ollut poissa eskarissa ja koulusta aina kun astmaa sairastava pikkusiskonsa oli kipeä, olisi saman tien voinut siirtää hänet kotikouluun.
Tässä kysyttiin päiväkodista. Koulu onkin eri asia, eskarista lähtien on velvollisuus käydä siellä.
Ota huomioon, että nykyään päiväkoti ei ole vain pikkulasten säilytyspaikka vanhempien työpäivän ajaksi. Se on varhaiskasvatusta, johon lapsella on oikeus. On lapsen etu päästä sinne. Samalla tietenkin kotona hoituu toipilashommat paremmin kun on vähemmän hoidettavia.
Höpö höpö. Näitä ihmisiä todella siis on, jotka ovat nielleet tämän nykyisen vasemmistolaisen "varhaiskasvatusideologian" Hohhoijaa. Pitää olla aika karmeat kotiolot, että pitkät päivät tarhassa olisivat yhdenkään lapsen etu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mun esikoiseni olisi ollut poissa eskarissa ja koulusta aina kun astmaa sairastava pikkusiskonsa oli kipeä, olisi saman tien voinut siirtää hänet kotikouluun.
Tässä kysyttiin päiväkodista. Koulu onkin eri asia, eskarista lähtien on velvollisuus käydä siellä.
Ota huomioon, että nykyään päiväkoti ei ole vain pikkulasten säilytyspaikka vanhempien työpäivän ajaksi. Se on varhaiskasvatusta, johon lapsella on oikeus. On lapsen etu päästä sinne. Samalla tietenkin kotona hoituu toipilashommat paremmin kun on vähemmän hoidettavia.
Höpö höpö. Näitä ihmisiä todella siis on, jotka ovat nielleet tämän nykyisen vasemmistolaisen "varhaiskasvatusideologian" Hohhoijaa. Pitää olla aika karmeat kotiolot, että pitkät päivät tarhassa olisivat yhdenkään lapsen etu.
Mistähän sinä sen pitkän päivän tempaisit? Voihan siellä olla vain lyhyen päivän. Meilläkin olivat vain viisi tuntia päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mun esikoiseni olisi ollut poissa eskarissa ja koulusta aina kun astmaa sairastava pikkusiskonsa oli kipeä, olisi saman tien voinut siirtää hänet kotikouluun.
Tässä kysyttiin päiväkodista. Koulu onkin eri asia, eskarista lähtien on velvollisuus käydä siellä.
Ota huomioon, että nykyään päiväkoti ei ole vain pikkulasten säilytyspaikka vanhempien työpäivän ajaksi. Se on varhaiskasvatusta, johon lapsella on oikeus. On lapsen etu päästä sinne. Samalla tietenkin kotona hoituu toipilashommat paremmin kun on vähemmän hoidettavia.
Ei se varhaiskasvatus parhaimmillaankaan NIIN tärkeää ole, etteikö sieltä voisi olla pois muutaman päivän. Ei siitä jää jälkeen.
Muutenhan lapsissa olisi ihan järkyttäviä tasoeroja, kun jotkut tulevat suoraan eskariin ja ovat jääneet paitsi tästä arvokkaasta varhaiskasvatuksesta. (Joo, jotain pieniä eroja voi ollakin, kumpaankin suuntaan. Mutta varhaiskasvatus ei ole mikään autuaaksi tekevä aarre, josta ei voisi missata paria päivää.)
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotihoito on varhaiskasvatusta, siis suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa. Tietenkin lapseni on varhaiskasvatuksessa aina silloin, kun ei ole itse sairas. Itsekästä ajatella niin, että lapsella olisi hyvä olla kotona kuumehoureisen äidin tai oksentelevan siskon kanssa. Päivähoito on lapsen kehitykselle äärimmäisen tärkeä asia, subjektiivinen oikeus, jota ei todellakaan pidä menettää siksi, että äiti aivasti aamulla.
Anteeksi mutta ihan pakko palauttaa sinut nyt maanpinnalle. Tiedätkö, että nuo kauniit puheet varhaiskasvatuksen laadusta ja varhaiskasvatuksen tärkeydestä lapsen kehitykselle ovat aivan höpöhöpöä. Ensinnäkin alle 3v lapsihan nyt ei sieltä päiväkodista saa yhtään mitään hyvää itselleen. Sen hän oppii että omia tarpeita ei ehditä kuunnella ja että tästä elämästä selviää se joka huutaa koviten.
No sitten 3-5v lapsi saa toki kaverisuhteita. Ne ovat tietenkin tärkeitä. Mutta 21 lapsen ryhmässä (jossa todennäköisesti 1-4 tehostetun tuen tai jopa yksi erityisen tuen lapsi mukana) lapsi ei kovin hienoja leikkimahdollisuuksia ehdi päivässä saamaan. Päivähoidossa tilanne on kaottiinen suorastaan. Melutaso on ihan kamala, vaikka ollaankin se 30min pienryhmissä. Ja tuo 30min pienryhmätoiminta on se koko päivän huippuhetki. Silloin lapsi saa sitä pedagogista opetusta. Mutta tiedätkö mitä? Sen hetken voi tarjota jokainen aikuinen omalle lapselleen myös kotona. Teette kynätehtäviä, loruttelette, piirrätte, maalaatte, leikkaatte saksilla, laskette ja tutustutte kirjaimiin. Vaikka kuinka tuota varhaiskavatuksen laadukkuutta rummutetaan, ei se sen hienommaksi siitä voi muuttua. Ja tämä purkaus tulee varhaiskasvattajalta ns HYVÄLTÄ ALUEELTA, missä on resursseja ja opettaja ryhmässä. Vaikka päiväkotiin tuotaisiin kuinka opiskellut ihminen tahansa joukkoa johtamaan, ei tilanne tule muuttumaan. Kyse on lapsista!!! Lapset tarvitsevat aikuisen huomiota, mahdollisuutta syliin ja turvaan ja leikkirauhaa.
Aikasemmin pidin molemmat kotona, jos toinen oli kipeänä. Nyt jos eskarissa oleva sairastaa ensin, niin vien hänet parannuttuaan eskariin, vaikka pienempi jäisi kotiin vielä. Olen kotona itse taaperon kanssa ja 5v ja 6v käy päiväkodissa/eskarissa. Jos olen itse kipeänä, niin ei se kyllä vaikuta siihen, että isommat jäisi kotiin. Toki jos olen kuumeessa, mahataudissa yms, niin sillon en lähde hillumaan päiväkodille, vaan jäävät kaikki kotiin. Harvemmin kyllä lasten taudit itseeni edes tarttuu. Annan kyllä molempien rauhassa parantua aina kotona, enkä vie puolikuntoisena hoitoon.
Tää aloitus on tosi hyvä esimerkki siitä, millaista on julma ja tuomitseva vanhemmuuspuhe. Vanhempi todella on vanhemmalle susi. Pitäisi ymmärtää, ettei kaikilla ole samanlaista kuin itsellä, ja perheet tekevät omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Kukaan ei tiedä toisten todellisuutta oikeasti, mutta siihen voi jokainen kyllä vaikuttaa, mitä säteilee ympärilleen. Vähemmän silmienpyörittelyä ja enemmän empatiaa ja toisten kunnioitusta, kiitos, niin perheissäkin voidaan paremmin!
Vierailija kirjoitti:
Tää aloitus on tosi hyvä esimerkki siitä, millaista on julma ja tuomitseva vanhemmuuspuhe. Vanhempi todella on vanhemmalle susi. Pitäisi ymmärtää, ettei kaikilla ole samanlaista kuin itsellä, ja perheet tekevät omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Kukaan ei tiedä toisten todellisuutta oikeasti, mutta siihen voi jokainen kyllä vaikuttaa, mitä säteilee ympärilleen. Vähemmän silmienpyörittelyä ja enemmän empatiaa ja toisten kunnioitusta, kiitos, niin perheissäkin voidaan paremmin!
Mulla tekee niin pahaa ne silmin nähden vielä kipeät lapset, jotka ovat saaneet kotona sairastaa ehkä just sen yhden tai kaksi päivää, vaikka vielä yskittää ja nenä vuotaa, että on ihan pakko vähäsen pyöritellä silmiä.
Samoin ne, jotka eivät moneen vuoteen ole saaneet päivääkään kesälomaa tai ehkä just jonkun yhden viikon plus pakolliset pääsiäiset ja joulunpyhät. Pahoittelen, että olen tuomitseva.
Tottakai vien terveen lapsen päiväkotiin. Jos itse olen sairas tai jos sisarus on sairas ja minä teen etätöitä, se terve lapsi varmaan pääasiassa vain katsoisi telkkaria tai piirtelisi itsekseen koko päivän.
Lapseni viihtyvät päiväkodissa, ovat aktiivisia ja sosiaalisia ja ovat aina mielellään menneet päiväkodille. Siellä saavat esim. ulkoilla kavereiden kanssa, mikä ei onnistuisi kotona, jos vanhempi tai sisarus on sairaana.