Lue keskustelun säännöt.
Viekö joku lapsensa päiväkotiin ollessaan itse/toinen lapsi kipeä?
Ihmettelen vain
25.10.2022 |
Hei!
Ajauduin tällaiselle keskustelupalstalle, koska jouduin ihan googlettamaan asiaa.
Eli minulle on aina ollut päivänselvää että pidän lapseni kotona, mikäli siihen on vain mitenkään mahdollisuus. Olen ollut nuorempana kesätöissä päiväkodissa, ja tuolloin päätin että omat tulevat lapseni ovat siellä niin vähän kuin mahdollista.
Myös päiväkodilta on tullut kaikille yhteisesti ohje, että pidäthän sisaruksetkin kotona, mikäli lapsesi sairastuu. Tämähän on nyt ihan järkeenkäypää. Kuka edes jaksaa raahautua päiväkodille vapaaehtoisesti "vapaapäivänä".
Olin eilen itse sairaana ja pidin tapani mukaan meidän päiväkotilapsemme myös kotona. Tänään kun vein lapseni hoitoon, ovella opettaja huokaisi että "olet kyllä ihana äiti kun pidät lapsesi kotona kun itse sairastat. (Jne)" Menin suorastaan häkellyksiin kehuista ja jäim miettimään että onko tämä jotenkin poikkeuksellista?
Kommentit (148)
Minäkin pidin ennen sisaruksen kotona, jos toinen oli kipeä.
Nyt noita on neljä, enkä enää tee niin. Jos tekisin, olisi viime keväänä oltu kaikki kotosalla pari kuukautta pl. n. 3 päivää välissä, ja nytkin koko joukolla kotona kolmatta viikkoa.
Opiskelen ja äitiyslomailen, opinnot olisi jääneet. Lapset tykkää kovasti mennä päiväkotiin ja harrastuksiin ja minusta niillä on siihen terveenä oikeus, vaikka niiden äiti onkin halunnut monta lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotihoito on varhaiskasvatusta, siis suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa. Tietenkin lapseni on varhaiskasvatuksessa aina silloin, kun ei ole itse sairas. Itsekästä ajatella niin, että lapsella olisi hyvä olla kotona kuumehoureisen äidin tai oksentelevan siskon kanssa. Päivähoito on lapsen kehitykselle äärimmäisen tärkeä asia, subjektiivinen oikeus, jota ei todellakaan pidä menettää siksi, että äiti aivasti aamulla.
Minusta taas on erittäin itsekästä viedä lapsi päiväkotiin, kun joku perheenjäsen oksentaa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää aloitus on tosi hyvä esimerkki siitä, millaista on julma ja tuomitseva vanhemmuuspuhe. Vanhempi todella on vanhemmalle susi. Pitäisi ymmärtää, ettei kaikilla ole samanlaista kuin itsellä, ja perheet tekevät omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Kukaan ei tiedä toisten todellisuutta oikeasti, mutta siihen voi jokainen kyllä vaikuttaa, mitä säteilee ympärilleen. Vähemmän silmienpyörittelyä ja enemmän empatiaa ja toisten kunnioitusta, kiitos, niin perheissäkin voidaan paremmin!
Mulla tekee niin pahaa ne silmin nähden vielä kipeät lapset, jotka ovat saaneet kotona sairastaa ehkä just sen yhden tai kaksi päivää, vaikka vielä yskittää ja nenä vuotaa, että on ihan pakko vähäsen pyöritellä silmiä.
Samoin ne, jotka eivät moneen vuoteen ole saaneet päivääkään kesälomaa tai ehkä just jonkun yhden viikon plus pakolliset pääsiäiset ja joulunpyhät. Pahoittelen, että olen tuomitseva.
No sä voit tietysti pyöritellä silmiä. Siinä perheessä voi olla kuitenkin ihan mikä tahansa tilanne, josta sinä et tiedä mitään. Siellä voi olla esimerkiksi rahatilanne sellainen, että vanhemman on pakko mennä töihin, vakavaa sairautta, surua, masennusta, vaikeuksia jaksamisen kanssa, velvollisuuksia, jotka eivät päälle päin näy. Harmillinenhan se tilanne on, mutta ainoa mihin sinä voit vaikuttaa, on se, pyöritteletkö silmiäsi.
Siis... päiväkotikaverusten perheet eivät ole ventovieraita toisilleen. Vai ovatko teillä? Kyllä mä suunnilleen tiedän esimerkiksi, että tuo sama tyttö tuodaan aina isäviikoilla päiväkotiin vaikka pää kainalossa, tuossa se taas niiskuttaa, toivottavasti ei ole tartuttanut minun tytölleni taas yhtä flunssaa.
En siis väitä, että kukaan tietäisi kaikkea toisten yksityisistä tilanteista, mutta jonkin verran kuitenkin esimerkiksi vanhempien aloista ja perheiden toimeentulosta ja juuri tuollaisista toistuvista ilmiöistä, että samat lapset ovat kipeinä paikalla ja vanhemmille joudutaan soittamaan kesken päivän. (Viimeksi mainitusta lapseni usein kertoo, kun se on jännä tapaus, että x jouduttiin hakemaan kesken päivän.)
Meillä päiväkodissa tiedetään, että kun lapsia on liikaa ja henkilökuntaa liian vähän, niin tiettyjen lasten vanhemmille voi soittaa ja sanoa, että lapsi on sairas, hakekaa pois. Oma lapseni on tällainen eli isäviikolla hän on todella usein päiväkodin mielestä sairas, koska mummo asuu 300 m päässä ja voi samantien noutaa lapsen luokseen. Äitiviikolla ei paljoa kannata perään soitella, en pääse hakemaan lasta samantien ja varahakijaa pitää odotella 2-3 tuntia, joten lapsi ei ole kertaakaan sairastunut päivän aikana.
Kokeilimme tätä exän kanssa kerran siten, että isä veikin äitiviikolla lapsen hoitoon ja yllärinä juuri sinä maanantaina isä sai soiton, että lapsi pitää hakea kotiin. Isä totesi, että äitiviikko, soittakaa hänelle - soittoa ei koskaan tullut ja lapsi oli ihan terve, kun hain hänet kotiin.
Jos mulla on 39 kuumetta ja pysyn hädin tuskin pystyssä, enkä pysty hoitamaan aktiivista tervettä taaperoa, eikö ole todella lapsen etu, että hän menee päiväkotiin päiväksi?
Riippuu nyt vähän. Olen vienyt (tai oikeastaan mies vei) kun minulla oli niin raju migreenikohtaus etten kertakaikkiaan pystynyt olemaan lapsen kanssa.
Sit taas perus räkätauti, niin en vie. Olipa kuka hyvänsä perheestä kipeänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotihoito on varhaiskasvatusta, siis suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa. Tietenkin lapseni on varhaiskasvatuksessa aina silloin, kun ei ole itse sairas. Itsekästä ajatella niin, että lapsella olisi hyvä olla kotona kuumehoureisen äidin tai oksentelevan siskon kanssa. Päivähoito on lapsen kehitykselle äärimmäisen tärkeä asia, subjektiivinen oikeus, jota ei todellakaan pidä menettää siksi, että äiti aivasti aamulla.
Anteeksi mutta ihan pakko palauttaa sinut nyt maanpinnalle. Tiedätkö, että nuo kauniit puheet varhaiskasvatuksen laadusta ja varhaiskasvatuksen tärkeydestä lapsen kehitykselle ovat aivan höpöhöpöä. Ensinnäkin alle 3v lapsihan nyt ei sieltä päiväkodista saa yhtään mitään hyvää itselleen. Sen hän oppii että omia tarpeita ei ehditä kuunnella ja että tästä elämästä selviää se joka huutaa koviten.
No sitten 3-5v lapsi saa toki kaverisuhteita. Ne ovat tietenkin tärkeitä. Mutta 21 lapsen ryhmässä (jossa todennäköisesti 1-4 tehostetun tuen tai jopa yksi erityisen tuen lapsi mukana) lapsi ei kovin hienoja leikkimahdollisuuksia ehdi päivässä saamaan. Päivähoidossa tilanne on kaottiinen suorastaan. Melutaso on ihan kamala, vaikka ollaankin se 30min pienryhmissä. Ja tuo 30min pienryhmätoiminta on se koko päivän huippuhetki. Silloin lapsi saa sitä pedagogista opetusta. Mutta tiedätkö mitä? Sen hetken voi tarjota jokainen aikuinen omalle lapselleen myös kotona. Teette kynätehtäviä, loruttelette, piirrätte, maalaatte, leikkaatte saksilla, laskette ja tutustutte kirjaimiin. Vaikka kuinka tuota varhaiskavatuksen laadukkuutta rummutetaan, ei se sen hienommaksi siitä voi muuttua. Ja tämä purkaus tulee varhaiskasvattajalta ns HYVÄLTÄ ALUEELTA, missä on resursseja ja opettaja ryhmässä. Vaikka päiväkotiin tuotaisiin kuinka opiskellut ihminen tahansa joukkoa johtamaan, ei tilanne tule muuttumaan. Kyse on lapsista!!! Lapset tarvitsevat aikuisen huomiota, mahdollisuutta syliin ja turvaan ja leikkirauhaa.
No sehän on kiva. Kannattaisi sitten varmaan maksaa siitä, että lapsi saa olla kotona vanhemman kanssa vähän enemmän kuin 300 euroa kuussa. Mulla on aika huono palkka, mutta silti se mun 1800 euroa nettona on aika paljon enemmän kuin 300 euroa.
No, se riippuu ihan tilanteesta. Kun lapset oli pienempiä en vienyt hoitoon jos sisarus on kipeänä. Nyt kuitenkin tehdään etätöitä, ja esikoinen on jo koulussa, joten hän voi aivan hyvin sairastaa kotona samalla kun vanhempi tekee töitä. Joten nuorempi menee hoitoon tietenkin jos on terve (tällaista tilannetta tosin tulee äärimmäisen harvoin, koska kuopus on se joka meillä sairastaa eniten).
Etätöistä johtuen en myöskään itse ole töistä pois ellen ole oikeasti sairas ja tarvitse lepoa, joten lapsi saattaa kyllä mennä hoitoon että saan levättyä. Yleensä puoliso vie, tai itse maskin kanssa jos puoliso ei jostain syystä voi. Siis jos lapsi on terve, sairaana en tietenkään vie päiväkotiin vaan sitten pitää vaan yrittää pärjäillä.
Mahatauti on poikkeus, silloin kukaan ei mene minnekään jos ei ihan pakko ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olen sairas, en tietenkään ole kykenevä hoitamaan lasta/lapsiakaan.
Toivun myös nopeammin parempaan kuntoon, kun lepään sairaana.
Jos lapset on sairaita, he jää tietenkin kotiin, mutta jos he ovat terveitä, he menevät päivähoitoon/kouluun.
Jos jaksat raahata lapset päiväkotiin, et kyllä ole kovin sairas! Jo se rumba mikä vaikka 2-3 lapsen pukemisessa on!
ÄITI ei jouda sairastamaan!
Jos ne lapset on kotona, ne pitää silti pukea ja myös ulkoiluttaa, ei se ainakaan kevyempää ole. Kyllä minusta on paljon kevyempi viedä lapsi alle 1km päähän päiväkotiin (autokin on käytössä) ja nukkua päivä, kuin keksiä kotona tekemistä, pukea, auttaa vessassa, antaa ruokaa... Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän tarvitsee hoitoa siellä kotonakin. Isomman pukeminen taas ei ole kummoinenkaan homma kun ne pukee itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää aloitus on tosi hyvä esimerkki siitä, millaista on julma ja tuomitseva vanhemmuuspuhe. Vanhempi todella on vanhemmalle susi. Pitäisi ymmärtää, ettei kaikilla ole samanlaista kuin itsellä, ja perheet tekevät omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Kukaan ei tiedä toisten todellisuutta oikeasti, mutta siihen voi jokainen kyllä vaikuttaa, mitä säteilee ympärilleen. Vähemmän silmienpyörittelyä ja enemmän empatiaa ja toisten kunnioitusta, kiitos, niin perheissäkin voidaan paremmin!
Mulla tekee niin pahaa ne silmin nähden vielä kipeät lapset, jotka ovat saaneet kotona sairastaa ehkä just sen yhden tai kaksi päivää, vaikka vielä yskittää ja nenä vuotaa, että on ihan pakko vähäsen pyöritellä silmiä.
Samoin ne, jotka eivät moneen vuoteen ole saaneet päivääkään kesälomaa tai ehkä just jonkun yhden viikon plus pakolliset pääsiäiset ja joulunpyhät. Pahoittelen, että olen tuomitseva.
No sä voit tietysti pyöritellä silmiä. Siinä perheessä voi olla kuitenkin ihan mikä tahansa tilanne, josta sinä et tiedä mitään. Siellä voi olla esimerkiksi rahatilanne sellainen, että vanhemman on pakko mennä töihin, vakavaa sairautta, surua, masennusta, vaikeuksia jaksamisen kanssa, velvollisuuksia, jotka eivät päälle päin näy. Harmillinenhan se tilanne on, mutta ainoa mihin sinä voit vaikuttaa, on se, pyöritteletkö silmiäsi.
Siis... päiväkotikaverusten perheet eivät ole ventovieraita toisilleen. Vai ovatko teillä? Kyllä mä suunnilleen tiedän esimerkiksi, että tuo sama tyttö tuodaan aina isäviikoilla päiväkotiin vaikka pää kainalossa, tuossa se taas niiskuttaa, toivottavasti ei ole tartuttanut minun tytölleni taas yhtä flunssaa.
En siis väitä, että kukaan tietäisi kaikkea toisten yksityisistä tilanteista, mutta jonkin verran kuitenkin esimerkiksi vanhempien aloista ja perheiden toimeentulosta ja juuri tuollaisista toistuvista ilmiöistä, että samat lapset ovat kipeinä paikalla ja vanhemmille joudutaan soittamaan kesken päivän. (Viimeksi mainitusta lapseni usein kertoo, kun se on jännä tapaus, että x jouduttiin hakemaan kesken päivän.)
Meillä päiväkodissa tiedetään, että kun lapsia on liikaa ja henkilökuntaa liian vähän, niin tiettyjen lasten vanhemmille voi soittaa ja sanoa, että lapsi on sairas, hakekaa pois. Oma lapseni on tällainen eli isäviikolla hän on todella usein päiväkodin mielestä sairas, koska mummo asuu 300 m päässä ja voi samantien noutaa lapsen luokseen. Äitiviikolla ei paljoa kannata perään soitella, en pääse hakemaan lasta samantien ja varahakijaa pitää odotella 2-3 tuntia, joten lapsi ei ole kertaakaan sairastunut päivän aikana.
Kokeilimme tätä exän kanssa kerran siten, että isä veikin äitiviikolla lapsen hoitoon ja yllärinä juuri sinä maanantaina isä sai soiton, että lapsi pitää hakea kotiin. Isä totesi, että äitiviikko, soittakaa hänelle - soittoa ei koskaan tullut ja lapsi oli ihan terve, kun hain hänet kotiin.
Minä teen kotitoimistossa töitä ja minun myös odotetaan joustavan. Vaikka minulla tienaamani palkkasumma on kokonaan suhteessa työmäärääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olen sairas, en tietenkään ole kykenevä hoitamaan lasta/lapsiakaan.
Toivun myös nopeammin parempaan kuntoon, kun lepään sairaana.
Jos lapset on sairaita, he jää tietenkin kotiin, mutta jos he ovat terveitä, he menevät päivähoitoon/kouluun.
Jos jaksat raahata lapset päiväkotiin, et kyllä ole kovin sairas! Jo se rumba mikä vaikka 2-3 lapsen pukemisessa on!
ÄITI ei jouda sairastamaan!
Jos ne lapset on kotona, ne pitää silti pukea ja myös ulkoiluttaa, ei se ainakaan kevyempää ole. Kyllä minusta on paljon kevyempi viedä lapsi alle 1km päähän päiväkotiin (autokin on käytössä) ja nukkua päivä, kuin keksiä kotona tekemistä, pukea, auttaa vessassa, antaa ruokaa... Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän tarvitsee hoitoa siellä kotonakin. Isomman pukeminen taas ei ole kummoinenkaan homma kun ne pukee itse.
Juu todellakin jaksan viedä lapsen päiväkotiin ennemmin kuin hoitaa häntä koko päivän kotona, jos olen kovasti sairas. Kun ei se vaihtoehto ole sekään, että voi kotona itse pötkötellä ja pieni lapsi viihtyy itsekseen.
Hoidin lapsen kotona kolmevuotiaaksi. Menin töihin. Paloin loppuun. Nyt olen itse sairaslomalla ja lapsi käy päiväkodissa täyttä päivää. Mulla on lähete päiväsairaalaan psykiatriselle osastolle, jonne pääsyä odotan. Päiväkodissa tiedetään että olen sairaslomalla kotona ja että on lapsen etu olla päiväkodissa. Flunssan tai muun tarttuvan taudin aikana lapsi on kotona tietenkin, mikä uuvuttaa mua entisestään. Hän saa silloin katsoa lastenohjelmia koko päivän.
Toisten vanhempien tuomiot ei kiinnosta, koska ammattilaisilla on meidän perheen tilanne tiedossa.
En halua kertoa enempää tietoa meidän perheestä tässä joten turha kysellä esim. Isästä. Pääpointti oli että ammatti-ihmisten kanssa sovitut kuviot ja ette voi tietää toisten perheiden tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoidin lapsen kotona kolmevuotiaaksi. Menin töihin. Paloin loppuun. Nyt olen itse sairaslomalla ja lapsi käy päiväkodissa täyttä päivää. Mulla on lähete päiväsairaalaan psykiatriselle osastolle, jonne pääsyä odotan. Päiväkodissa tiedetään että olen sairaslomalla kotona ja että on lapsen etu olla päiväkodissa. Flunssan tai muun tarttuvan taudin aikana lapsi on kotona tietenkin, mikä uuvuttaa mua entisestään. Hän saa silloin katsoa lastenohjelmia koko päivän.
Toisten vanhempien tuomiot ei kiinnosta, koska ammattilaisilla on meidän perheen tilanne tiedossa.
En halua kertoa enempää tietoa meidän perheestä tässä joten turha kysellä esim. Isästä. Pääpointti oli että ammatti-ihmisten kanssa sovitut kuviot ja ette voi tietää toisten perheiden tilanteesta.
Tässä on just hyvä esimerkki siitä, että kaikki ei näy aina ulospäin. Mitä tässäkin tilanteessa auttaisi se, että toiset vanhemmat pyörittelevät silmiään, että mitä se tuon lapsen tänne tuo, kun on itse kotona? Toivottavasti teidän päiväkodissa ei ole sellaisia! Useimmat ihmiset ovat kuitenkin ihan mukavia. Voimia sulle! Teet todella viisaasti, kun viet lapsen päiväkotiin, ja monella on samanlainen tilanne kuin sulla. Kaikki ei ole aina kaikille niin helppoa.
Nykyvanhemmat sitä ja nykyvanhemmat tätä.
En tiedä koska tarkalleen ottaen oli se ennen vanhaan, jolloin vanhemmat oli parempia, tai että mikä silloin oli kriitikoiden mielestä paremmin kuin nyt.
Tilastokeskuksen mukaan suurin osa 2-vuotiaiden lasten vanhemmista on työelämässä. Tähän sitten lisäksi vielä opiskelevat vanhemmat. Työelämä ei ole samanlaista ennen. Se on pirstaloitunutta ja epävarmaa, ja monella työpaikalla voidaan pahoin ja se näkyy ilmapiirissä.
Monet isovanhemmat ovat itsekin työelämässä. Monet ovat niin vanhoja, että vaativat itsekin apua ja huolenpitoa. Ja sitten on vielä niitä, joilla olisi aikaa mutta ei halua auttaa. Ennen tämä asia oli toisin.
80-luvulla kun olin lapsi, äitini teki kolmivuorotyötä ja olin itse päiväkodissa, jossa oli vain sairaalan henkilökunnan lapsia. Miettikääpä sitä. Isäni teki normaalia 8-16 työtä. Mummi auttoi usein hoitamalla minua ja tekemällä meillä kotona kotitöitä, ja pappa auttoi rahallisesti. Kun olin kipeä, mummi hoiti. Kummankaan vanhemman työelämä ei kärsinyt poissaoloista.
Oli aivan normaalia, että isä luki sanomalehteä eikä isää saanut häiritä, tai äiti katsoi telkkaria ja silloin piti olla hiljaa ja mielellään vaikka ulkona leikkimässä. Tätä kun vertaa nykyaikaan, vanhempien oletetaan nostavan katse puhelimesta heti kun lapsi äännähtää.
Ennen vanhaan lapsi jätettiin vaunuihin ulos nukkumaan kaupan eteen. Nykyään vanhempi ei saisi edes koskea puhelimeen jos lapsi nukkuu vaunuissa. Kaupassa vanhempien haukutaan olevan vain tiellä hyökkäysvaunuineen.
Ylipäätään lapset hoidetaan nykyään hyvin yksin. Lasten kanssa ei saisi mennä kauppaan, joten oletetaan että toinen vanhempi menee yksin. Kaikki pitäisi tehdä niin, että toinen on kotona lapsen kanssa yksin, ja toinen hoitaa kodin ulkopuoliset asiat, yksin.
Töitä pitää tehdä, mutta yhteiskuntaa ei saisi kuormittaa millään.
Nykymaailma on raadollinen, ilkeä, pahansuopa ja kylmä paikka. Mutta tämä on sitten kaksiteräinen miekka: hoida sinä boomeri itse itsesi. Kenelläkään ei ole velvollisuutta maksaa tuottamatonta vanhuuttasi - maksa itse. Kenelläkään ei ole velvollisuutta auttaa sinua - pärjää yksin.
Sitähän te Nykyvanhempia haukkuvat haluatte muiltakin. Pärjätkää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoidin lapsen kotona kolmevuotiaaksi. Menin töihin. Paloin loppuun. Nyt olen itse sairaslomalla ja lapsi käy päiväkodissa täyttä päivää. Mulla on lähete päiväsairaalaan psykiatriselle osastolle, jonne pääsyä odotan. Päiväkodissa tiedetään että olen sairaslomalla kotona ja että on lapsen etu olla päiväkodissa. Flunssan tai muun tarttuvan taudin aikana lapsi on kotona tietenkin, mikä uuvuttaa mua entisestään. Hän saa silloin katsoa lastenohjelmia koko päivän.
Toisten vanhempien tuomiot ei kiinnosta, koska ammattilaisilla on meidän perheen tilanne tiedossa.
En halua kertoa enempää tietoa meidän perheestä tässä joten turha kysellä esim. Isästä. Pääpointti oli että ammatti-ihmisten kanssa sovitut kuviot ja ette voi tietää toisten perheiden tilanteesta.
Voimia sinulle. Toivottavasti asiat muuttuvat paremmiksi tuen myötä.
Ei meidänkään päälle päin hyvästä perheestä näy, että toisen puolen isovanhemmalle on viittä vaille haettu lähetymiskielto vaarallisen päihdehuuruisen käytöksen takia, ja päiväkodissa tiukat ohjeet ettei saa antaa lasta hänen matkaansa missään tilanteessa. Toisen vanhemmat taas asuvat kaukana, ja heistä on itsellä huoli, koska muistisairaus.
Meillä on vain meidän nelikko, töitä pitää tehdä ja joskus arki on selviytymistä noista yllä mainituista syistä.
Olin itse yhden lapsen äitinä vähän samanlainen tuomitsija ja kummastelin muiden tapoja. En silloin oikein ymmärtänyt, että perheiden tilanteet ovat erilaisia. Kun lapsia on tullut enemmän ja kokemusta vanhemmuudesta, kummasti sitä avarakatseisuuttakin on tullut.
Jos lapseni tai itse sairastaisin vain harvoin, mukavahan se olisi ottaa toisetkin pois päiväkodista viettämään vapaapäivää ja varmaan olen niin joskus tehnytkin. Kuitenkin meidän lapset sairastavat n. joka toinen viikko, niin hölmöähän se olisi koko konkkaronkalla sulkeutua neljän seinän sisään näin usein. Juuri kun lapsi on parantunut niin joutuukin jäämään sairastavan sisaren takia kotiin sisätiloihin nyhjäämään.
Minä ainakin vien. Maksamme hoidosta joten käytämme sitä.
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat sitä ja nykyvanhemmat tätä.
En tiedä koska tarkalleen ottaen oli se ennen vanhaan, jolloin vanhemmat oli parempia, tai että mikä silloin oli kriitikoiden mielestä paremmin kuin nyt.
Tilastokeskuksen mukaan suurin osa 2-vuotiaiden lasten vanhemmista on työelämässä. Tähän sitten lisäksi vielä opiskelevat vanhemmat. Työelämä ei ole samanlaista ennen. Se on pirstaloitunutta ja epävarmaa, ja monella työpaikalla voidaan pahoin ja se näkyy ilmapiirissä.
Monet isovanhemmat ovat itsekin työelämässä. Monet ovat niin vanhoja, että vaativat itsekin apua ja huolenpitoa. Ja sitten on vielä niitä, joilla olisi aikaa mutta ei halua auttaa. Ennen tämä asia oli toisin.
80-luvulla kun olin lapsi, äitini teki kolmivuorotyötä ja olin itse päiväkodissa, jossa oli vain sairaalan henkilökunnan lapsia. Miettikääpä sitä. Isäni teki normaalia 8-16 työtä. Mummi auttoi usein hoitamalla minua ja tekemällä meillä kotona kotitöitä, ja pappa auttoi rahallisesti. Kun olin kipeä, mummi hoiti. Kummankaan vanhemman työelämä ei kärsinyt poissaoloista.
Oli aivan normaalia, että isä luki sanomalehteä eikä isää saanut häiritä, tai äiti katsoi telkkaria ja silloin piti olla hiljaa ja mielellään vaikka ulkona leikkimässä. Tätä kun vertaa nykyaikaan, vanhempien oletetaan nostavan katse puhelimesta heti kun lapsi äännähtää.
Ennen vanhaan lapsi jätettiin vaunuihin ulos nukkumaan kaupan eteen. Nykyään vanhempi ei saisi edes koskea puhelimeen jos lapsi nukkuu vaunuissa. Kaupassa vanhempien haukutaan olevan vain tiellä hyökkäysvaunuineen.
Ylipäätään lapset hoidetaan nykyään hyvin yksin. Lasten kanssa ei saisi mennä kauppaan, joten oletetaan että toinen vanhempi menee yksin. Kaikki pitäisi tehdä niin, että toinen on kotona lapsen kanssa yksin, ja toinen hoitaa kodin ulkopuoliset asiat, yksin.
Töitä pitää tehdä, mutta yhteiskuntaa ei saisi kuormittaa millään.
Nykymaailma on raadollinen, ilkeä, pahansuopa ja kylmä paikka. Mutta tämä on sitten kaksiteräinen miekka: hoida sinä boomeri itse itsesi. Kenelläkään ei ole velvollisuutta maksaa tuottamatonta vanhuuttasi - maksa itse. Kenelläkään ei ole velvollisuutta auttaa sinua - pärjää yksin.
Sitähän te Nykyvanhempia haukkuvat haluatte muiltakin. Pärjätkää yksin.
Minullakin oli eläkkeellä oleva mummo, joka tuli aina hoitamaan jos olin kipeänä. Ja koulujen loma-ajoilla jne. Omien lasten isovanhemmat on vielä työelämässä, paitsi yksi joka asuu 400km päässä. Äitiäni kyllä harmittaa kovasti kun ei voi tarjota meille yhtä paljon tukea kuin itse aikanaan sai, toisaalta en kyllä kehtaisi edes pyytää kovin paljoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olen sairas, en tietenkään ole kykenevä hoitamaan lasta/lapsiakaan.
Toivun myös nopeammin parempaan kuntoon, kun lepään sairaana.
Jos lapset on sairaita, he jää tietenkin kotiin, mutta jos he ovat terveitä, he menevät päivähoitoon/kouluun.
Jos jaksat raahata lapset päiväkotiin, et kyllä ole kovin sairas! Jo se rumba mikä vaikka 2-3 lapsen pukemisessa on!
ÄITI ei jouda sairastamaan!
Jos ne lapset on kotona, ne pitää silti pukea ja myös ulkoiluttaa, ei se ainakaan kevyempää ole. Kyllä minusta on paljon kevyempi viedä lapsi alle 1km päähän päiväkotiin (autokin on käytössä) ja nukkua päivä, kuin keksiä kotona tekemistä, pukea, auttaa vessassa, antaa ruokaa... Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän tarvitsee hoitoa siellä kotonakin. Isomman pukeminen taas ei ole kummoinenkaan homma kun ne pukee itse.
Juu todellakin jaksan viedä lapsen päiväkotiin ennemmin kuin hoitaa häntä koko päivän kotona, jos olen kovasti sairas. Kun ei se vaihtoehto ole sekään, että voi kotona itse pötkötellä ja pieni lapsi viihtyy itsekseen.
Toki jos päiväkoti on kaukana tai matka muuten hankala, voi olla helpompi vaan jäädä kotiin. Riippuu niin tilanteesta. Useimmilla on myös se puoliso joka voi viedä lapsen jos itse on sairaana.
En tajua näitä kysymyksiä, että missä se isä on?
Se isä ON TÖISSÄ!! Eli siellä, missä kaikki olettaakin sen olevan. Missä isän sitten pitäisi olla? Hoitamassa lasta kotona kun äiti on kipeä?
Kyllä, mutta voitko lakata nyt siitä jankuttamasta, kun ei ole tämän ketjun aihe. Tuolla ei voida perustella mitään, mikä liittyy tähän aloitukseen.