Lue keskustelun säännöt.
Viekö joku lapsensa päiväkotiin ollessaan itse/toinen lapsi kipeä?
Ihmettelen vain
25.10.2022 |
Hei!
Ajauduin tällaiselle keskustelupalstalle, koska jouduin ihan googlettamaan asiaa.
Eli minulle on aina ollut päivänselvää että pidän lapseni kotona, mikäli siihen on vain mitenkään mahdollisuus. Olen ollut nuorempana kesätöissä päiväkodissa, ja tuolloin päätin että omat tulevat lapseni ovat siellä niin vähän kuin mahdollista.
Myös päiväkodilta on tullut kaikille yhteisesti ohje, että pidäthän sisaruksetkin kotona, mikäli lapsesi sairastuu. Tämähän on nyt ihan järkeenkäypää. Kuka edes jaksaa raahautua päiväkodille vapaaehtoisesti "vapaapäivänä".
Olin eilen itse sairaana ja pidin tapani mukaan meidän päiväkotilapsemme myös kotona. Tänään kun vein lapseni hoitoon, ovella opettaja huokaisi että "olet kyllä ihana äiti kun pidät lapsesi kotona kun itse sairastat. (Jne)" Menin suorastaan häkellyksiin kehuista ja jäim miettimään että onko tämä jotenkin poikkeuksellista?
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Tää aloitus on tosi hyvä esimerkki siitä, millaista on julma ja tuomitseva vanhemmuuspuhe. Vanhempi todella on vanhemmalle susi. Pitäisi ymmärtää, ettei kaikilla ole samanlaista kuin itsellä, ja perheet tekevät omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Kukaan ei tiedä toisten todellisuutta oikeasti, mutta siihen voi jokainen kyllä vaikuttaa, mitä säteilee ympärilleen. Vähemmän silmienpyörittelyä ja enemmän empatiaa ja toisten kunnioitusta, kiitos, niin perheissäkin voidaan paremmin!
Kyllä siitäkin on ihan hyvä puhua, että iso osa vanhempia todella hoidattaa lapsensa mieluummin jossain muualla kuin kodissa, niin pitkälle kuin mahdollista (ja tässä ei nyt puhuta niistä dramaattisista elämäntilanteista, joita joissain kodeissa silloin tällöin on). On erittäin yleistä perustella omaa haluttomuuttaan elää omien lastensa kanssa sillä, että lapsi saa tarhassa jotain sellaista, mitä ei voi muka kodissa antaa. Valtio ja nykyinen kasvatusideologia tarjoaa nämä perustelut vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää aloitus on tosi hyvä esimerkki siitä, millaista on julma ja tuomitseva vanhemmuuspuhe. Vanhempi todella on vanhemmalle susi. Pitäisi ymmärtää, ettei kaikilla ole samanlaista kuin itsellä, ja perheet tekevät omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Kukaan ei tiedä toisten todellisuutta oikeasti, mutta siihen voi jokainen kyllä vaikuttaa, mitä säteilee ympärilleen. Vähemmän silmienpyörittelyä ja enemmän empatiaa ja toisten kunnioitusta, kiitos, niin perheissäkin voidaan paremmin!
Kyllä siitäkin on ihan hyvä puhua, että iso osa vanhempia todella hoidattaa lapsensa mieluummin jossain muualla kuin kodissa, niin pitkälle kuin mahdollista (ja tässä ei nyt puhuta niistä dramaattisista elämäntilanteista, joita joissain kodeissa silloin tällöin on). On erittäin yleistä perustella omaa haluttomuuttaan elää omien lastensa kanssa sillä, että lapsi saa tarhassa jotain sellaista, mitä ei voi muka kodissa antaa. Valtio ja nykyinen kasvatusideologia tarjoaa nämä perustelut vanhemmille.
Pitää kuitenkin huomata se, että sinä et tiedä sen toisen perheen todellisuutta. Jotkut tekevät väärin, mutta ne, joilla on vaikeaa, eivät ole asioistaan tiedotusvelvollisia ulkopuolisille. Siksi tällainen puhe haavoittaa tosi pahasti niitä, jotka sinnittelevät äärirajoilla jo muutenkin. Ja niitä on oikeasti paljon, se ei ole mikään marginaali-ilmiö, ettei elämä ole helppoa.
Mitä siitä saa itselleen, että tuomitsee ja arvostelee muita? Miten se auttaa yhtään mitään? Millainen maailma olisi, jos voitaisiin vaan tuomitsematta hyväksyä se, että ihmisten elämät ovat erilaisia, ja ihmiset tekevät omat valintansa omista lähtökohdistaan käsin, eikä ole ulkopuolisen tehtävä niitä lähtökohtia arvailla tai arvioida?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää aloitus on tosi hyvä esimerkki siitä, millaista on julma ja tuomitseva vanhemmuuspuhe. Vanhempi todella on vanhemmalle susi. Pitäisi ymmärtää, ettei kaikilla ole samanlaista kuin itsellä, ja perheet tekevät omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Kukaan ei tiedä toisten todellisuutta oikeasti, mutta siihen voi jokainen kyllä vaikuttaa, mitä säteilee ympärilleen. Vähemmän silmienpyörittelyä ja enemmän empatiaa ja toisten kunnioitusta, kiitos, niin perheissäkin voidaan paremmin!
Mulla tekee niin pahaa ne silmin nähden vielä kipeät lapset, jotka ovat saaneet kotona sairastaa ehkä just sen yhden tai kaksi päivää, vaikka vielä yskittää ja nenä vuotaa, että on ihan pakko vähäsen pyöritellä silmiä.
Samoin ne, jotka eivät moneen vuoteen ole saaneet päivääkään kesälomaa tai ehkä just jonkun yhden viikon plus pakolliset pääsiäiset ja joulunpyhät. Pahoittelen, että olen tuomitseva.
No sä voit tietysti pyöritellä silmiä. Siinä perheessä voi olla kuitenkin ihan mikä tahansa tilanne, josta sinä et tiedä mitään. Siellä voi olla esimerkiksi rahatilanne sellainen, että vanhemman on pakko mennä töihin, vakavaa sairautta, surua, masennusta, vaikeuksia jaksamisen kanssa, velvollisuuksia, jotka eivät päälle päin näy. Harmillinenhan se tilanne on, mutta ainoa mihin sinä voit vaikuttaa, on se, pyöritteletkö silmiäsi.
Siis... päiväkotikaverusten perheet eivät ole ventovieraita toisilleen. Vai ovatko teillä? Kyllä mä suunnilleen tiedän esimerkiksi, että tuo sama tyttö tuodaan aina isäviikoilla päiväkotiin vaikka pää kainalossa, tuossa se taas niiskuttaa, toivottavasti ei ole tartuttanut minun tytölleni taas yhtä flunssaa.
En siis väitä, että kukaan tietäisi kaikkea toisten yksityisistä tilanteista, mutta jonkin verran kuitenkin esimerkiksi vanhempien aloista ja perheiden toimeentulosta ja juuri tuollaisista toistuvista ilmiöistä, että samat lapset ovat kipeinä paikalla ja vanhemmille joudutaan soittamaan kesken päivän. (Viimeksi mainitusta lapseni usein kertoo, kun se on jännä tapaus, että x jouduttiin hakemaan kesken päivän.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää aloitus on tosi hyvä esimerkki siitä, millaista on julma ja tuomitseva vanhemmuuspuhe. Vanhempi todella on vanhemmalle susi. Pitäisi ymmärtää, ettei kaikilla ole samanlaista kuin itsellä, ja perheet tekevät omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Kukaan ei tiedä toisten todellisuutta oikeasti, mutta siihen voi jokainen kyllä vaikuttaa, mitä säteilee ympärilleen. Vähemmän silmienpyörittelyä ja enemmän empatiaa ja toisten kunnioitusta, kiitos, niin perheissäkin voidaan paremmin!
Mulla tekee niin pahaa ne silmin nähden vielä kipeät lapset, jotka ovat saaneet kotona sairastaa ehkä just sen yhden tai kaksi päivää, vaikka vielä yskittää ja nenä vuotaa, että on ihan pakko vähäsen pyöritellä silmiä.
Samoin ne, jotka eivät moneen vuoteen ole saaneet päivääkään kesälomaa tai ehkä just jonkun yhden viikon plus pakolliset pääsiäiset ja joulunpyhät. Pahoittelen, että olen tuomitseva.
No sä voit tietysti pyöritellä silmiä. Siinä perheessä voi olla kuitenkin ihan mikä tahansa tilanne, josta sinä et tiedä mitään. Siellä voi olla esimerkiksi rahatilanne sellainen, että vanhemman on pakko mennä töihin, vakavaa sairautta, surua, masennusta, vaikeuksia jaksamisen kanssa, velvollisuuksia, jotka eivät päälle päin näy. Harmillinenhan se tilanne on, mutta ainoa mihin sinä voit vaikuttaa, on se, pyöritteletkö silmiäsi.
Siis... päiväkotikaverusten perheet eivät ole ventovieraita toisilleen. Vai ovatko teillä? Kyllä mä suunnilleen tiedän esimerkiksi, että tuo sama tyttö tuodaan aina isäviikoilla päiväkotiin vaikka pää kainalossa, tuossa se taas niiskuttaa, toivottavasti ei ole tartuttanut minun tytölleni taas yhtä flunssaa.
En siis väitä, että kukaan tietäisi kaikkea toisten yksityisistä tilanteista, mutta jonkin verran kuitenkin esimerkiksi vanhempien aloista ja perheiden toimeentulosta ja juuri tuollaisista toistuvista ilmiöistä, että samat lapset ovat kipeinä paikalla ja vanhemmille joudutaan soittamaan kesken päivän. (Viimeksi mainitusta lapseni usein kertoo, kun se on jännä tapaus, että x jouduttiin hakemaan kesken päivän.)
Kyllä ne kuule on ihan ventovieraita toisilleen, ne perheet. Ja henkilökunta tekee virkavirheen, jos se kertoilee kenellekään perheiden asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää aloitus on tosi hyvä esimerkki siitä, millaista on julma ja tuomitseva vanhemmuuspuhe. Vanhempi todella on vanhemmalle susi. Pitäisi ymmärtää, ettei kaikilla ole samanlaista kuin itsellä, ja perheet tekevät omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Kukaan ei tiedä toisten todellisuutta oikeasti, mutta siihen voi jokainen kyllä vaikuttaa, mitä säteilee ympärilleen. Vähemmän silmienpyörittelyä ja enemmän empatiaa ja toisten kunnioitusta, kiitos, niin perheissäkin voidaan paremmin!
Mulla tekee niin pahaa ne silmin nähden vielä kipeät lapset, jotka ovat saaneet kotona sairastaa ehkä just sen yhden tai kaksi päivää, vaikka vielä yskittää ja nenä vuotaa, että on ihan pakko vähäsen pyöritellä silmiä.
Samoin ne, jotka eivät moneen vuoteen ole saaneet päivääkään kesälomaa tai ehkä just jonkun yhden viikon plus pakolliset pääsiäiset ja joulunpyhät. Pahoittelen, että olen tuomitseva.
No sä voit tietysti pyöritellä silmiä. Siinä perheessä voi olla kuitenkin ihan mikä tahansa tilanne, josta sinä et tiedä mitään. Siellä voi olla esimerkiksi rahatilanne sellainen, että vanhemman on pakko mennä töihin, vakavaa sairautta, surua, masennusta, vaikeuksia jaksamisen kanssa, velvollisuuksia, jotka eivät päälle päin näy. Harmillinenhan se tilanne on, mutta ainoa mihin sinä voit vaikuttaa, on se, pyöritteletkö silmiäsi.
Siis... päiväkotikaverusten perheet eivät ole ventovieraita toisilleen. Vai ovatko teillä? Kyllä mä suunnilleen tiedän esimerkiksi, että tuo sama tyttö tuodaan aina isäviikoilla päiväkotiin vaikka pää kainalossa, tuossa se taas niiskuttaa, toivottavasti ei ole tartuttanut minun tytölleni taas yhtä flunssaa.
En siis väitä, että kukaan tietäisi kaikkea toisten yksityisistä tilanteista, mutta jonkin verran kuitenkin esimerkiksi vanhempien aloista ja perheiden toimeentulosta ja juuri tuollaisista toistuvista ilmiöistä, että samat lapset ovat kipeinä paikalla ja vanhemmille joudutaan soittamaan kesken päivän. (Viimeksi mainitusta lapseni usein kertoo, kun se on jännä tapaus, että x jouduttiin hakemaan kesken päivän.)
Kyllä ne kuule on ihan ventovieraita toisilleen, ne perheet. Ja henkilökunta tekee virkavirheen, jos se kertoilee kenellekään perheiden asioita.
Olemme ventovieraita, vaikka juttelemme esimerkiksi lastemme synttäreillä ja kyläilemme? OK.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää aloitus on tosi hyvä esimerkki siitä, millaista on julma ja tuomitseva vanhemmuuspuhe. Vanhempi todella on vanhemmalle susi. Pitäisi ymmärtää, ettei kaikilla ole samanlaista kuin itsellä, ja perheet tekevät omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Kukaan ei tiedä toisten todellisuutta oikeasti, mutta siihen voi jokainen kyllä vaikuttaa, mitä säteilee ympärilleen. Vähemmän silmienpyörittelyä ja enemmän empatiaa ja toisten kunnioitusta, kiitos, niin perheissäkin voidaan paremmin!
Mulla tekee niin pahaa ne silmin nähden vielä kipeät lapset, jotka ovat saaneet kotona sairastaa ehkä just sen yhden tai kaksi päivää, vaikka vielä yskittää ja nenä vuotaa, että on ihan pakko vähäsen pyöritellä silmiä.
Samoin ne, jotka eivät moneen vuoteen ole saaneet päivääkään kesälomaa tai ehkä just jonkun yhden viikon plus pakolliset pääsiäiset ja joulunpyhät. Pahoittelen, että olen tuomitseva.
No sä voit tietysti pyöritellä silmiä. Siinä perheessä voi olla kuitenkin ihan mikä tahansa tilanne, josta sinä et tiedä mitään. Siellä voi olla esimerkiksi rahatilanne sellainen, että vanhemman on pakko mennä töihin, vakavaa sairautta, surua, masennusta, vaikeuksia jaksamisen kanssa, velvollisuuksia, jotka eivät päälle päin näy. Harmillinenhan se tilanne on, mutta ainoa mihin sinä voit vaikuttaa, on se, pyöritteletkö silmiäsi.
Siis... päiväkotikaverusten perheet eivät ole ventovieraita toisilleen. Vai ovatko teillä? Kyllä mä suunnilleen tiedän esimerkiksi, että tuo sama tyttö tuodaan aina isäviikoilla päiväkotiin vaikka pää kainalossa, tuossa se taas niiskuttaa, toivottavasti ei ole tartuttanut minun tytölleni taas yhtä flunssaa.
En siis väitä, että kukaan tietäisi kaikkea toisten yksityisistä tilanteista, mutta jonkin verran kuitenkin esimerkiksi vanhempien aloista ja perheiden toimeentulosta ja juuri tuollaisista toistuvista ilmiöistä, että samat lapset ovat kipeinä paikalla ja vanhemmille joudutaan soittamaan kesken päivän. (Viimeksi mainitusta lapseni usein kertoo, kun se on jännä tapaus, että x jouduttiin hakemaan kesken päivän.)
Siis mitä?? Kuka tietää (= luulee tietävänsä) lapsensa päiväkotikavereiden perheiden toimeentulosta (??) ja perheiden sisäisistä asioista niin paljon, että on oikeutettu arvioimaan näiden perheiden toimintaa?
Millaisia keskusteluja teillä siis käydään ja missä yhteydessä, missä esimerkiksi olet selvittänyt muiden perheiden tulot, varallisuuden ja velat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotihoito on varhaiskasvatusta, siis suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa. Tietenkin lapseni on varhaiskasvatuksessa aina silloin, kun ei ole itse sairas. Itsekästä ajatella niin, että lapsella olisi hyvä olla kotona kuumehoureisen äidin tai oksentelevan siskon kanssa. Päivähoito on lapsen kehitykselle äärimmäisen tärkeä asia, subjektiivinen oikeus, jota ei todellakaan pidä menettää siksi, että äiti aivasti aamulla.
Anteeksi mutta ihan pakko palauttaa sinut nyt maanpinnalle. Tiedätkö, että nuo kauniit puheet varhaiskasvatuksen laadusta ja varhaiskasvatuksen tärkeydestä lapsen kehitykselle ovat aivan höpöhöpöä. Ensinnäkin alle 3v lapsihan nyt ei sieltä päiväkodista saa yhtään mitään hyvää itselleen. Sen hän oppii että omia tarpeita ei ehditä kuunnella ja että tästä elämästä selviää se joka huutaa koviten.
No sitten 3-5v lapsi saa toki kaverisuhteita. Ne ovat tietenkin tärkeitä. Mutta 21 lapsen ryhmässä (jossa todennäköisesti 1-4 tehostetun tuen tai jopa yksi erityisen tuen lapsi mukana) lapsi ei kovin hienoja leikkimahdollisuuksia ehdi päivässä saamaan. Päivähoidossa tilanne on kaottiinen suorastaan. Melutaso on ihan kamala, vaikka ollaankin se 30min pienryhmissä. Ja tuo 30min pienryhmätoiminta on se koko päivän huippuhetki. Silloin lapsi saa sitä pedagogista opetusta. Mutta tiedätkö mitä? Sen hetken voi tarjota jokainen aikuinen omalle lapselleen myös kotona. Teette kynätehtäviä, loruttelette, piirrätte, maalaatte, leikkaatte saksilla, laskette ja tutustutte kirjaimiin. Vaikka kuinka tuota varhaiskavatuksen laadukkuutta rummutetaan, ei se sen hienommaksi siitä voi muuttua. Ja tämä purkaus tulee varhaiskasvattajalta ns HYVÄLTÄ ALUEELTA, missä on resursseja ja opettaja ryhmässä. Vaikka päiväkotiin tuotaisiin kuinka opiskellut ihminen tahansa joukkoa johtamaan, ei tilanne tule muuttumaan. Kyse on lapsista!!! Lapset tarvitsevat aikuisen huomiota, mahdollisuutta syliin ja turvaan ja leikkirauhaa.
No meillä lapset tarvitsevat myös kodin ja ruokaa, joten äiti käy töissä, vaikka koulutetut varhaiskasvattajat halveksivat omaa työtään.
Työpaikka on juuri sellainen, miksi sen päiväkodin itse haluatte tehdä. Jos tyydytte huonoon ja surkeaan, niin ihan itse sen teette. Priorisointi on päivän sana, joten paperityöt ja kuvaviestien määrän voi minimoida ja olla senkin ajan lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää aloitus on tosi hyvä esimerkki siitä, millaista on julma ja tuomitseva vanhemmuuspuhe. Vanhempi todella on vanhemmalle susi. Pitäisi ymmärtää, ettei kaikilla ole samanlaista kuin itsellä, ja perheet tekevät omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Kukaan ei tiedä toisten todellisuutta oikeasti, mutta siihen voi jokainen kyllä vaikuttaa, mitä säteilee ympärilleen. Vähemmän silmienpyörittelyä ja enemmän empatiaa ja toisten kunnioitusta, kiitos, niin perheissäkin voidaan paremmin!
Mulla tekee niin pahaa ne silmin nähden vielä kipeät lapset, jotka ovat saaneet kotona sairastaa ehkä just sen yhden tai kaksi päivää, vaikka vielä yskittää ja nenä vuotaa, että on ihan pakko vähäsen pyöritellä silmiä.
Samoin ne, jotka eivät moneen vuoteen ole saaneet päivääkään kesälomaa tai ehkä just jonkun yhden viikon plus pakolliset pääsiäiset ja joulunpyhät. Pahoittelen, että olen tuomitseva.
No sä voit tietysti pyöritellä silmiä. Siinä perheessä voi olla kuitenkin ihan mikä tahansa tilanne, josta sinä et tiedä mitään. Siellä voi olla esimerkiksi rahatilanne sellainen, että vanhemman on pakko mennä töihin, vakavaa sairautta, surua, masennusta, vaikeuksia jaksamisen kanssa, velvollisuuksia, jotka eivät päälle päin näy. Harmillinenhan se tilanne on, mutta ainoa mihin sinä voit vaikuttaa, on se, pyöritteletkö silmiäsi.
Siis... päiväkotikaverusten perheet eivät ole ventovieraita toisilleen. Vai ovatko teillä? Kyllä mä suunnilleen tiedän esimerkiksi, että tuo sama tyttö tuodaan aina isäviikoilla päiväkotiin vaikka pää kainalossa, tuossa se taas niiskuttaa, toivottavasti ei ole tartuttanut minun tytölleni taas yhtä flunssaa.
En siis väitä, että kukaan tietäisi kaikkea toisten yksityisistä tilanteista, mutta jonkin verran kuitenkin esimerkiksi vanhempien aloista ja perheiden toimeentulosta ja juuri tuollaisista toistuvista ilmiöistä, että samat lapset ovat kipeinä paikalla ja vanhemmille joudutaan soittamaan kesken päivän. (Viimeksi mainitusta lapseni usein kertoo, kun se on jännä tapaus, että x jouduttiin hakemaan kesken päivän.)
Kyllä ne kuule on ihan ventovieraita toisilleen, ne perheet. Ja henkilökunta tekee virkavirheen, jos se kertoilee kenellekään perheiden asioita.
Olemme ventovieraita, vaikka juttelemme esimerkiksi lastemme synttäreillä ja kyläilemme? OK.
No mitä ilmeisimmin sulle ei kyllä kannattaisi mitään henkilökohtaisempia jutella, jos saamiesi tietojen perusteella luulet sitten tietäväsi perheiden elämästä sellaisen kokonaiskuvan, että on sinun tehtäväsi arvostella heidän toimintaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää aloitus on tosi hyvä esimerkki siitä, millaista on julma ja tuomitseva vanhemmuuspuhe. Vanhempi todella on vanhemmalle susi. Pitäisi ymmärtää, ettei kaikilla ole samanlaista kuin itsellä, ja perheet tekevät omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Kukaan ei tiedä toisten todellisuutta oikeasti, mutta siihen voi jokainen kyllä vaikuttaa, mitä säteilee ympärilleen. Vähemmän silmienpyörittelyä ja enemmän empatiaa ja toisten kunnioitusta, kiitos, niin perheissäkin voidaan paremmin!
Mulla tekee niin pahaa ne silmin nähden vielä kipeät lapset, jotka ovat saaneet kotona sairastaa ehkä just sen yhden tai kaksi päivää, vaikka vielä yskittää ja nenä vuotaa, että on ihan pakko vähäsen pyöritellä silmiä.
Samoin ne, jotka eivät moneen vuoteen ole saaneet päivääkään kesälomaa tai ehkä just jonkun yhden viikon plus pakolliset pääsiäiset ja joulunpyhät. Pahoittelen, että olen tuomitseva.
No sä voit tietysti pyöritellä silmiä. Siinä perheessä voi olla kuitenkin ihan mikä tahansa tilanne, josta sinä et tiedä mitään. Siellä voi olla esimerkiksi rahatilanne sellainen, että vanhemman on pakko mennä töihin, vakavaa sairautta, surua, masennusta, vaikeuksia jaksamisen kanssa, velvollisuuksia, jotka eivät päälle päin näy. Harmillinenhan se tilanne on, mutta ainoa mihin sinä voit vaikuttaa, on se, pyöritteletkö silmiäsi.
Siis... päiväkotikaverusten perheet eivät ole ventovieraita toisilleen. Vai ovatko teillä? Kyllä mä suunnilleen tiedän esimerkiksi, että tuo sama tyttö tuodaan aina isäviikoilla päiväkotiin vaikka pää kainalossa, tuossa se taas niiskuttaa, toivottavasti ei ole tartuttanut minun tytölleni taas yhtä flunssaa.
En siis väitä, että kukaan tietäisi kaikkea toisten yksityisistä tilanteista, mutta jonkin verran kuitenkin esimerkiksi vanhempien aloista ja perheiden toimeentulosta ja juuri tuollaisista toistuvista ilmiöistä, että samat lapset ovat kipeinä paikalla ja vanhemmille joudutaan soittamaan kesken päivän. (Viimeksi mainitusta lapseni usein kertoo, kun se on jännä tapaus, että x jouduttiin hakemaan kesken päivän.)
Kyllä ne kuule on ihan ventovieraita toisilleen, ne perheet. Ja henkilökunta tekee virkavirheen, jos se kertoilee kenellekään perheiden asioita.
Olemme ventovieraita, vaikka juttelemme esimerkiksi lastemme synttäreillä ja kyläilemme? OK.
Voi yhden kerran. Tietenkin olette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää aloitus on tosi hyvä esimerkki siitä, millaista on julma ja tuomitseva vanhemmuuspuhe. Vanhempi todella on vanhemmalle susi. Pitäisi ymmärtää, ettei kaikilla ole samanlaista kuin itsellä, ja perheet tekevät omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Kukaan ei tiedä toisten todellisuutta oikeasti, mutta siihen voi jokainen kyllä vaikuttaa, mitä säteilee ympärilleen. Vähemmän silmienpyörittelyä ja enemmän empatiaa ja toisten kunnioitusta, kiitos, niin perheissäkin voidaan paremmin!
Mulla tekee niin pahaa ne silmin nähden vielä kipeät lapset, jotka ovat saaneet kotona sairastaa ehkä just sen yhden tai kaksi päivää, vaikka vielä yskittää ja nenä vuotaa, että on ihan pakko vähäsen pyöritellä silmiä.
Samoin ne, jotka eivät moneen vuoteen ole saaneet päivääkään kesälomaa tai ehkä just jonkun yhden viikon plus pakolliset pääsiäiset ja joulunpyhät. Pahoittelen, että olen tuomitseva.
No sä voit tietysti pyöritellä silmiä. Siinä perheessä voi olla kuitenkin ihan mikä tahansa tilanne, josta sinä et tiedä mitään. Siellä voi olla esimerkiksi rahatilanne sellainen, että vanhemman on pakko mennä töihin, vakavaa sairautta, surua, masennusta, vaikeuksia jaksamisen kanssa, velvollisuuksia, jotka eivät päälle päin näy. Harmillinenhan se tilanne on, mutta ainoa mihin sinä voit vaikuttaa, on se, pyöritteletkö silmiäsi.
Siis... päiväkotikaverusten perheet eivät ole ventovieraita toisilleen. Vai ovatko teillä? Kyllä mä suunnilleen tiedän esimerkiksi, että tuo sama tyttö tuodaan aina isäviikoilla päiväkotiin vaikka pää kainalossa, tuossa se taas niiskuttaa, toivottavasti ei ole tartuttanut minun tytölleni taas yhtä flunssaa.
En siis väitä, että kukaan tietäisi kaikkea toisten yksityisistä tilanteista, mutta jonkin verran kuitenkin esimerkiksi vanhempien aloista ja perheiden toimeentulosta ja juuri tuollaisista toistuvista ilmiöistä, että samat lapset ovat kipeinä paikalla ja vanhemmille joudutaan soittamaan kesken päivän. (Viimeksi mainitusta lapseni usein kertoo, kun se on jännä tapaus, että x jouduttiin hakemaan kesken päivän.)
Siis mitä?? Kuka tietää (= luulee tietävänsä) lapsensa päiväkotikavereiden perheiden toimeentulosta (??) ja perheiden sisäisistä asioista niin paljon, että on oikeutettu arvioimaan näiden perheiden toimintaa?
Millaisia keskusteluja teillä siis käydään ja missä yhteydessä, missä esimerkiksi olet selvittänyt muiden perheiden tulot, varallisuuden ja velat?
Kenellä tahansa voi olla salaisia velkoja, totta. Voi olla vaikka uhkapeliaddikti, vaikka ammatti onkin lääkäri ja asuu hulppealla alueella, missä olen käynyt kylässä, kun lapseni sinne kutsuttiin ja joimme kahvit ja jutustelimme.
En mä sitten tiedä, eikö kaikissa päiväkodeissa vanhemmat tutustu keskenään lainkaan? Meillä on ihan ystävystyttykin, ja vieraistakin vanhemmista osaisin luetella vähintään vanhempien ammatit ja perheen asuinalueen. Monien kodin olen nähnyt. Mutta joo voihan vaikka omalla äidilläni olla jokin kamala luuranko kaapissaan ja kymppitonnien pelivelat, en mä sillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää aloitus on tosi hyvä esimerkki siitä, millaista on julma ja tuomitseva vanhemmuuspuhe. Vanhempi todella on vanhemmalle susi. Pitäisi ymmärtää, ettei kaikilla ole samanlaista kuin itsellä, ja perheet tekevät omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Kukaan ei tiedä toisten todellisuutta oikeasti, mutta siihen voi jokainen kyllä vaikuttaa, mitä säteilee ympärilleen. Vähemmän silmienpyörittelyä ja enemmän empatiaa ja toisten kunnioitusta, kiitos, niin perheissäkin voidaan paremmin!
Mulla tekee niin pahaa ne silmin nähden vielä kipeät lapset, jotka ovat saaneet kotona sairastaa ehkä just sen yhden tai kaksi päivää, vaikka vielä yskittää ja nenä vuotaa, että on ihan pakko vähäsen pyöritellä silmiä.
Samoin ne, jotka eivät moneen vuoteen ole saaneet päivääkään kesälomaa tai ehkä just jonkun yhden viikon plus pakolliset pääsiäiset ja joulunpyhät. Pahoittelen, että olen tuomitseva.
No sä voit tietysti pyöritellä silmiä. Siinä perheessä voi olla kuitenkin ihan mikä tahansa tilanne, josta sinä et tiedä mitään. Siellä voi olla esimerkiksi rahatilanne sellainen, että vanhemman on pakko mennä töihin, vakavaa sairautta, surua, masennusta, vaikeuksia jaksamisen kanssa, velvollisuuksia, jotka eivät päälle päin näy. Harmillinenhan se tilanne on, mutta ainoa mihin sinä voit vaikuttaa, on se, pyöritteletkö silmiäsi.
Siis... päiväkotikaverusten perheet eivät ole ventovieraita toisilleen. Vai ovatko teillä? Kyllä mä suunnilleen tiedän esimerkiksi, että tuo sama tyttö tuodaan aina isäviikoilla päiväkotiin vaikka pää kainalossa, tuossa se taas niiskuttaa, toivottavasti ei ole tartuttanut minun tytölleni taas yhtä flunssaa.
En siis väitä, että kukaan tietäisi kaikkea toisten yksityisistä tilanteista, mutta jonkin verran kuitenkin esimerkiksi vanhempien aloista ja perheiden toimeentulosta ja juuri tuollaisista toistuvista ilmiöistä, että samat lapset ovat kipeinä paikalla ja vanhemmille joudutaan soittamaan kesken päivän. (Viimeksi mainitusta lapseni usein kertoo, kun se on jännä tapaus, että x jouduttiin hakemaan kesken päivän.)
Siis mitä?? Kuka tietää (= luulee tietävänsä) lapsensa päiväkotikavereiden perheiden toimeentulosta (??) ja perheiden sisäisistä asioista niin paljon, että on oikeutettu arvioimaan näiden perheiden toimintaa?
Millaisia keskusteluja teillä siis käydään ja missä yhteydessä, missä esimerkiksi olet selvittänyt muiden perheiden tulot, varallisuuden ja velat?
Onko sit ok arvostella ja tuomita ystävien elämää?
Kenellä tahansa voi olla salaisia velkoja, totta. Voi olla vaikka uhkapeliaddikti, vaikka ammatti onkin lääkäri ja asuu hulppealla alueella, missä olen käynyt kylässä, kun lapseni sinne kutsuttiin ja joimme kahvit ja jutustelimme.
En mä sitten tiedä, eikö kaikissa päiväkodeissa vanhemmat tutustu keskenään lainkaan? Meillä on ihan ystävystyttykin, ja vieraistakin vanhemmista osaisin luetella vähintään vanhempien ammatit ja perheen asuinalueen. Monien kodin olen nähnyt. Mutta joo voihan vaikka omalla äidilläni olla jokin kamala luuranko kaapissaan ja kymppitonnien pelivelat, en mä sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää aloitus on tosi hyvä esimerkki siitä, millaista on julma ja tuomitseva vanhemmuuspuhe. Vanhempi todella on vanhemmalle susi. Pitäisi ymmärtää, ettei kaikilla ole samanlaista kuin itsellä, ja perheet tekevät omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Kukaan ei tiedä toisten todellisuutta oikeasti, mutta siihen voi jokainen kyllä vaikuttaa, mitä säteilee ympärilleen. Vähemmän silmienpyörittelyä ja enemmän empatiaa ja toisten kunnioitusta, kiitos, niin perheissäkin voidaan paremmin!
Mulla tekee niin pahaa ne silmin nähden vielä kipeät lapset, jotka ovat saaneet kotona sairastaa ehkä just sen yhden tai kaksi päivää, vaikka vielä yskittää ja nenä vuotaa, että on ihan pakko vähäsen pyöritellä silmiä.
Samoin ne, jotka eivät moneen vuoteen ole saaneet päivääkään kesälomaa tai ehkä just jonkun yhden viikon plus pakolliset pääsiäiset ja joulunpyhät. Pahoittelen, että olen tuomitseva.
No sä voit tietysti pyöritellä silmiä. Siinä perheessä voi olla kuitenkin ihan mikä tahansa tilanne, josta sinä et tiedä mitään. Siellä voi olla esimerkiksi rahatilanne sellainen, että vanhemman on pakko mennä töihin, vakavaa sairautta, surua, masennusta, vaikeuksia jaksamisen kanssa, velvollisuuksia, jotka eivät päälle päin näy. Harmillinenhan se tilanne on, mutta ainoa mihin sinä voit vaikuttaa, on se, pyöritteletkö silmiäsi.
Siis... päiväkotikaverusten perheet eivät ole ventovieraita toisilleen. Vai ovatko teillä? Kyllä mä suunnilleen tiedän esimerkiksi, että tuo sama tyttö tuodaan aina isäviikoilla päiväkotiin vaikka pää kainalossa, tuossa se taas niiskuttaa, toivottavasti ei ole tartuttanut minun tytölleni taas yhtä flunssaa.
En siis väitä, että kukaan tietäisi kaikkea toisten yksityisistä tilanteista, mutta jonkin verran kuitenkin esimerkiksi vanhempien aloista ja perheiden toimeentulosta ja juuri tuollaisista toistuvista ilmiöistä, että samat lapset ovat kipeinä paikalla ja vanhemmille joudutaan soittamaan kesken päivän. (Viimeksi mainitusta lapseni usein kertoo, kun se on jännä tapaus, että x jouduttiin hakemaan kesken päivän.)
Kyllä ne kuule on ihan ventovieraita toisilleen, ne perheet. Ja henkilökunta tekee virkavirheen, jos se kertoilee kenellekään perheiden asioita.
Olemme ventovieraita, vaikka juttelemme esimerkiksi lastemme synttäreillä ja kyläilemme? OK.
No mitä ilmeisimmin sulle ei kyllä kannattaisi mitään henkilökohtaisempia jutella, jos saamiesi tietojen perusteella luulet sitten tietäväsi perheiden elämästä sellaisen kokonaiskuvan, että on sinun tehtäväsi arvostella heidän toimintaansa.
En suorastaan saamieni tietojeni perusteella vaan sen perusteella, että vakavarainen ydinperhe pitää sairasta lasta päiväkodissa ja koko kesäloman hoidossa. :) Siitähän tässä ketjussa on puhe, että viedäänkö sairaana hoitoon, ja jotkut lapset viedään niin toistuvasti, että ulkopuolinenkin sen huomaa.
Olen tarkka siita etta lapsi ei mene hoitoon, jos on kipea. Saatan pitaa varuiksi kotona.
Mutta itse vaikka olen kipea, joudun tyot hoitamaan. Minulla ei ole sairaspaivia.
Onneksi olen erittain harvoin kipea ja silloin on usein myos lapsi kipea.
Itse en tietenkaan vie vaan mies, jos on terve.
Mutta briteissa on tapana vieda lapsi hoitoon, jos kuumeisen yon jalkeen laakkeen voimalla on aamulla kuumeton ja syo aamiaisen.
Niilla valuu rakaa vahan valia ja saalin niita pikkuisia, kun ei se ole helppoa olla 9-15.3 laakkeen voimalla koulussa ( 4v->) ilman mahdollisuutta paikkareille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää aloitus on tosi hyvä esimerkki siitä, millaista on julma ja tuomitseva vanhemmuuspuhe. Vanhempi todella on vanhemmalle susi. Pitäisi ymmärtää, ettei kaikilla ole samanlaista kuin itsellä, ja perheet tekevät omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Kukaan ei tiedä toisten todellisuutta oikeasti, mutta siihen voi jokainen kyllä vaikuttaa, mitä säteilee ympärilleen. Vähemmän silmienpyörittelyä ja enemmän empatiaa ja toisten kunnioitusta, kiitos, niin perheissäkin voidaan paremmin!
Mulla tekee niin pahaa ne silmin nähden vielä kipeät lapset, jotka ovat saaneet kotona sairastaa ehkä just sen yhden tai kaksi päivää, vaikka vielä yskittää ja nenä vuotaa, että on ihan pakko vähäsen pyöritellä silmiä.
Samoin ne, jotka eivät moneen vuoteen ole saaneet päivääkään kesälomaa tai ehkä just jonkun yhden viikon plus pakolliset pääsiäiset ja joulunpyhät. Pahoittelen, että olen tuomitseva.
No sä voit tietysti pyöritellä silmiä. Siinä perheessä voi olla kuitenkin ihan mikä tahansa tilanne, josta sinä et tiedä mitään. Siellä voi olla esimerkiksi rahatilanne sellainen, että vanhemman on pakko mennä töihin, vakavaa sairautta, surua, masennusta, vaikeuksia jaksamisen kanssa, velvollisuuksia, jotka eivät päälle päin näy. Harmillinenhan se tilanne on, mutta ainoa mihin sinä voit vaikuttaa, on se, pyöritteletkö silmiäsi.
Siis... päiväkotikaverusten perheet eivät ole ventovieraita toisilleen. Vai ovatko teillä? Kyllä mä suunnilleen tiedän esimerkiksi, että tuo sama tyttö tuodaan aina isäviikoilla päiväkotiin vaikka pää kainalossa, tuossa se taas niiskuttaa, toivottavasti ei ole tartuttanut minun tytölleni taas yhtä flunssaa.
En siis väitä, että kukaan tietäisi kaikkea toisten yksityisistä tilanteista, mutta jonkin verran kuitenkin esimerkiksi vanhempien aloista ja perheiden toimeentulosta ja juuri tuollaisista toistuvista ilmiöistä, että samat lapset ovat kipeinä paikalla ja vanhemmille joudutaan soittamaan kesken päivän. (Viimeksi mainitusta lapseni usein kertoo, kun se on jännä tapaus, että x jouduttiin hakemaan kesken päivän.)
Siis mitä?? Kuka tietää (= luulee tietävänsä) lapsensa päiväkotikavereiden perheiden toimeentulosta (??) ja perheiden sisäisistä asioista niin paljon, että on oikeutettu arvioimaan näiden perheiden toimintaa?
Millaisia keskusteluja teillä siis käydään ja missä yhteydessä, missä esimerkiksi olet selvittänyt muiden perheiden tulot, varallisuuden ja velat?
Kenellä tahansa voi olla salaisia velkoja, totta. Voi olla vaikka uhkapeliaddikti, vaikka ammatti onkin lääkäri ja asuu hulppealla alueella, missä olen käynyt kylässä, kun lapseni sinne kutsuttiin ja joimme kahvit ja jutustelimme.
En mä sitten tiedä, eikö kaikissa päiväkodeissa vanhemmat tutustu keskenään lainkaan? Meillä on ihan ystävystyttykin, ja vieraistakin vanhemmista osaisin luetella vähintään vanhempien ammatit ja perheen asuinalueen. Monien kodin olen nähnyt. Mutta joo voihan vaikka omalla äidilläni olla jokin kamala luuranko kaapissaan ja kymppitonnien pelivelat, en mä sillä.
Voi jeesus. Eihän sitä nyt jollekin lapsen kaverin perheelle sen kummemmin asioitaan kerrota. Voiko näin tyhmiä ihmisiä edes ollakaan???
No et kovin sairas ollut jos pystyit lasta hoitamaan?Itsellä jos pikku flunssa niin teen etätöitä ja jos olen kuumeessa /melkein vuodepotilas niin kyllä lapsi tarhaan menee (jos itse on siis terve).Silloin yleensä pappa sitten vie.
No justiinsa, tän jälkeen en kyllä juttele enää sitäkään vähää päiväkodin pihalla muille vanhemmille, jos siellä heti alkaa joku tuomioistuin kokoontua arvioimaan meidän perheen elämää ja valintoja.
Luojan kiitos ollaan isossa kaupungissa, ihmisiä kiinnostaa vähemmän kytätä toisten asioita, ja perheitäkin on monenlaisia, eikä ketään ahdista koko ajan toisten elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää aloitus on tosi hyvä esimerkki siitä, millaista on julma ja tuomitseva vanhemmuuspuhe. Vanhempi todella on vanhemmalle susi. Pitäisi ymmärtää, ettei kaikilla ole samanlaista kuin itsellä, ja perheet tekevät omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Kukaan ei tiedä toisten todellisuutta oikeasti, mutta siihen voi jokainen kyllä vaikuttaa, mitä säteilee ympärilleen. Vähemmän silmienpyörittelyä ja enemmän empatiaa ja toisten kunnioitusta, kiitos, niin perheissäkin voidaan paremmin!
Kyllä siitäkin on ihan hyvä puhua, että iso osa vanhempia todella hoidattaa lapsensa mieluummin jossain muualla kuin kodissa, niin pitkälle kuin mahdollista (ja tässä ei nyt puhuta niistä dramaattisista elämäntilanteista, joita joissain kodeissa silloin tällöin on). On erittäin yleistä perustella omaa haluttomuuttaan elää omien lastensa kanssa sillä, että lapsi saa tarhassa jotain sellaista, mitä ei voi muka kodissa antaa. Valtio ja nykyinen kasvatusideologia tarjoaa nämä perustelut vanhemmille.
Pitää kuitenkin huomata se, että sinä et tiedä sen toisen perheen todellisuutta. Jotkut tekevät väärin, mutta ne, joilla on vaikeaa, eivät ole asioistaan tiedotusvelvollisia ulkopuolisille. Siksi tällainen puhe haavoittaa tosi pahasti niitä, jotka sinnittelevät äärirajoilla jo muutenkin. Ja niitä on oikeasti paljon, se ei ole mikään marginaali-ilmiö, ettei elämä ole helppoa.
Mitä siitä saa itselleen, että tuomitsee ja arvostelee muita? Miten se auttaa yhtään mitään? Millainen maailma olisi, jos voitaisiin vaan tuomitsematta hyväksyä se, että ihmisten elämät ovat erilaisia, ja ihmiset tekevät omat valintansa omista lähtökohdistaan käsin, eikä ole ulkopuolisen tehtävä niitä lähtökohtia arvailla tai arvioida?
Sun ajattelussa on jotain pelottavaa. Jos kaikki ajattelisivat, ettei mihinkään saa puuttua eikä edes ajatella kriittisesti, kukaan ei esimerkiksi tekisi lastensuojeluilmoituksia lapsista, joiden perheissä on todellisia ongelmia. Koska lasun tarpeen huomaaminen edellyttää kriittistä ajattelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää aloitus on tosi hyvä esimerkki siitä, millaista on julma ja tuomitseva vanhemmuuspuhe. Vanhempi todella on vanhemmalle susi. Pitäisi ymmärtää, ettei kaikilla ole samanlaista kuin itsellä, ja perheet tekevät omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Kukaan ei tiedä toisten todellisuutta oikeasti, mutta siihen voi jokainen kyllä vaikuttaa, mitä säteilee ympärilleen. Vähemmän silmienpyörittelyä ja enemmän empatiaa ja toisten kunnioitusta, kiitos, niin perheissäkin voidaan paremmin!
Mulla tekee niin pahaa ne silmin nähden vielä kipeät lapset, jotka ovat saaneet kotona sairastaa ehkä just sen yhden tai kaksi päivää, vaikka vielä yskittää ja nenä vuotaa, että on ihan pakko vähäsen pyöritellä silmiä.
Samoin ne, jotka eivät moneen vuoteen ole saaneet päivääkään kesälomaa tai ehkä just jonkun yhden viikon plus pakolliset pääsiäiset ja joulunpyhät. Pahoittelen, että olen tuomitseva.
No sä voit tietysti pyöritellä silmiä. Siinä perheessä voi olla kuitenkin ihan mikä tahansa tilanne, josta sinä et tiedä mitään. Siellä voi olla esimerkiksi rahatilanne sellainen, että vanhemman on pakko mennä töihin, vakavaa sairautta, surua, masennusta, vaikeuksia jaksamisen kanssa, velvollisuuksia, jotka eivät päälle päin näy. Harmillinenhan se tilanne on, mutta ainoa mihin sinä voit vaikuttaa, on se, pyöritteletkö silmiäsi.
Siis... päiväkotikaverusten perheet eivät ole ventovieraita toisilleen. Vai ovatko teillä? Kyllä mä suunnilleen tiedän esimerkiksi, että tuo sama tyttö tuodaan aina isäviikoilla päiväkotiin vaikka pää kainalossa, tuossa se taas niiskuttaa, toivottavasti ei ole tartuttanut minun tytölleni taas yhtä flunssaa.
En siis väitä, että kukaan tietäisi kaikkea toisten yksityisistä tilanteista, mutta jonkin verran kuitenkin esimerkiksi vanhempien aloista ja perheiden toimeentulosta ja juuri tuollaisista toistuvista ilmiöistä, että samat lapset ovat kipeinä paikalla ja vanhemmille joudutaan soittamaan kesken päivän. (Viimeksi mainitusta lapseni usein kertoo, kun se on jännä tapaus, että x jouduttiin hakemaan kesken päivän.)
Kyllä ne kuule on ihan ventovieraita toisilleen, ne perheet. Ja henkilökunta tekee virkavirheen, jos se kertoilee kenellekään perheiden asioita.
Olemme ventovieraita, vaikka juttelemme esimerkiksi lastemme synttäreillä ja kyläilemme? OK.
No mitä ilmeisimmin sulle ei kyllä kannattaisi mitään henkilökohtaisempia jutella, jos saamiesi tietojen perusteella luulet sitten tietäväsi perheiden elämästä sellaisen kokonaiskuvan, että on sinun tehtäväsi arvostella heidän toimintaansa.
En suorastaan saamieni tietojeni perusteella vaan sen perusteella, että vakavarainen ydinperhe pitää sairasta lasta päiväkodissa ja koko kesäloman hoidossa. :) Siitähän tässä ketjussa on puhe, että viedäänkö sairaana hoitoon, ja jotkut lapset viedään niin toistuvasti, että ulkopuolinenkin sen huomaa.
Eihän tuo ole ketjun aihe. Ja minä en ainakaan tiedä kuka on vienyt tai ei ole vienyt tai missä joku vieras ihminen on tai ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää aloitus on tosi hyvä esimerkki siitä, millaista on julma ja tuomitseva vanhemmuuspuhe. Vanhempi todella on vanhemmalle susi. Pitäisi ymmärtää, ettei kaikilla ole samanlaista kuin itsellä, ja perheet tekevät omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Kukaan ei tiedä toisten todellisuutta oikeasti, mutta siihen voi jokainen kyllä vaikuttaa, mitä säteilee ympärilleen. Vähemmän silmienpyörittelyä ja enemmän empatiaa ja toisten kunnioitusta, kiitos, niin perheissäkin voidaan paremmin!
Kyllä siitäkin on ihan hyvä puhua, että iso osa vanhempia todella hoidattaa lapsensa mieluummin jossain muualla kuin kodissa, niin pitkälle kuin mahdollista (ja tässä ei nyt puhuta niistä dramaattisista elämäntilanteista, joita joissain kodeissa silloin tällöin on). On erittäin yleistä perustella omaa haluttomuuttaan elää omien lastensa kanssa sillä, että lapsi saa tarhassa jotain sellaista, mitä ei voi muka kodissa antaa. Valtio ja nykyinen kasvatusideologia tarjoaa nämä perustelut vanhemmille.
Pitää kuitenkin huomata se, että sinä et tiedä sen toisen perheen todellisuutta. Jotkut tekevät väärin, mutta ne, joilla on vaikeaa, eivät ole asioistaan tiedotusvelvollisia ulkopuolisille. Siksi tällainen puhe haavoittaa tosi pahasti niitä, jotka sinnittelevät äärirajoilla jo muutenkin. Ja niitä on oikeasti paljon, se ei ole mikään marginaali-ilmiö, ettei elämä ole helppoa.
Mitä siitä saa itselleen, että tuomitsee ja arvostelee muita? Miten se auttaa yhtään mitään? Millainen maailma olisi, jos voitaisiin vaan tuomitsematta hyväksyä se, että ihmisten elämät ovat erilaisia, ja ihmiset tekevät omat valintansa omista lähtökohdistaan käsin, eikä ole ulkopuolisen tehtävä niitä lähtökohtia arvailla tai arvioida?
Sun ajattelussa on jotain pelottavaa. Jos kaikki ajattelisivat, ettei mihinkään saa puuttua eikä edes ajatella kriittisesti, kukaan ei esimerkiksi tekisi lastensuojeluilmoituksia lapsista, joiden perheissä on todellisia ongelmia. Koska lasun tarpeen huomaaminen edellyttää kriittistä ajattelua.
Ei edellytä. Riittää kun on huoli ja sehän nyt syntyy ihan kelle vaan mistä vaan milloin vaan, kun se on täysin subjektiivinen tunne.
No sä voit tietysti pyöritellä silmiä. Siinä perheessä voi olla kuitenkin ihan mikä tahansa tilanne, josta sinä et tiedä mitään. Siellä voi olla esimerkiksi rahatilanne sellainen, että vanhemman on pakko mennä töihin, vakavaa sairautta, surua, masennusta, vaikeuksia jaksamisen kanssa, velvollisuuksia, jotka eivät päälle päin näy. Harmillinenhan se tilanne on, mutta ainoa mihin sinä voit vaikuttaa, on se, pyöritteletkö silmiäsi.