Jos on koiraihminen, kiintyykö kissaan?
Olen liikuntarajoitteinen nykyään, enkä voi ottaa enää koiraa, vaikka kovasti haluaisin. Siksi harkitsen kissan ottamista. Kissan ulkoiluttaminen kyllä onnistuisi, pystyn siis toki liikkumaan, en vain siten kuin koiran lenkitys edellyttäisi. Nyt mietityttää vain se, tulisiko minusta kissaihmistä? Onko teistä joku tehnyt vastaavan vaihdon, miten meni?
Kommentit (294)
Koirani oli leikkisä, sosiaalinen ja leikki naapurin kissan kanssa. Silti kaipaan enemmän elämääni koiraa kävelykaveriksi. Tv. Buldoggin omistanut
Joskus ennen meillä oli koira, kyllä mä niistäkin tykkään, mutta en silleen kuin kissasta, sillä kissa on se joka valloittaa minut. Olen melkein koko elämäni elänyt kissan/ kissojen kanssa. tv. kahden vanhan kissan palvelija.
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi ihan vaan jo karvojen takia. Hirveä homma putsata vaatteet, kun käy kaverin luona kylässä. Hänellä on onneksi teippirulla siinä eteissessä vieraita varten. Jos hommaa trimmattavan koiran, niin karvoja ei juurikaan lähde ja koira on hyvä lenkkikaveri.
Miten mielestäsi koira on hyvä lenkkikaveri ihmiselle (eli aloittajalle), joka ei pysty sitä lenkittämään? Hänhän juuri kertoi, että ei voi ottaa koiraa kun ei pysty sitä lenkittämään. Kannattaisi lukea aloitus ennen kommentointia.
Niin ja koiraihmisenä vielä totean, että kissaa ei sitten kiinnosta paskaakaan että oletko siihen kiintynyt, kissa olettaa ilmanmuuta muu maailman palvovan sitä, ihan sama onko siinä tunnetta mukana vai eikö: Kunhan ruoka tulee kuppiin, saa silityksiä, leikitystä, ulkoilua (narussa), hiekkalaatikko siivotaan, niin kaikki on kissan mielestä hyvin ja se on tyytyväinen pieni tyranni.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koiraihminen joka on omistanut kissoja pian 20 vuotta. Aluksi kun ei vielä ollut sitä koiraa, niin kyllä suhde kissoihin oli aivan toisenlainen, sitten tuli koira ja toinenkin ja tilanne muuttui selvästi: Kyllä suhde koiraan vain on jotain aivan muuta, koiran kanssa tehdään yhteistyötä, koetaan elämyksiä, kommunikoidaan molemmin puolin ja ymmärretään toisia.
Nyt on viimeinen kissa menossa ja tämäkin jo 14 vuotias, tämän jälkeen en ota enää kissaa. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että kissa on alkanut ärsyttämään, se tulee iholle juuri silloin kun haluaisi olla rauhassa, heti kun aamulla herää, esittää kissa vaatimuksiaan kuuluvasti, sitten se nukkuu, kun itse touhuat jotakin ja kun päätät että otatpa pikku päiväunet, niin kissa saa joko riehumiskohtauksen, tai sitten pitäisi just silloin silittää ja huomioida kissaa. Sama juttu illalla kun menee nukkumaan: Alkaa se mäykyminen jos makkarin ovi on kiinni, jos makkarin ovi on auki, tulee kissa viereen nukkumaan mutta senkin se tekee vittumaisesti niin, että tulee naaman eteen että on nenä ja suu täynnä karvoja sitten.
Tottakai ylläolevasta huolimatta myös silittelen kissaa, leikitän sitä jne. mutta kissa tarvisi kyllä enemmän aktivointia kuin mitä itse sille annan.
Kiintyykö kissaan? No tottakai siihen kiintyy, mutta mun on pakko sanoa, että kyllä koirien kuolemiset on sattuneet paljon enemmän kuin kissojen poismeno, joten sanoisin, että koiraihmisenä kissaan kiintyy eri tavalla kuin koiraan. "Ärsyttävä psykopaattilapsikin on silti lapsi, jota rakastaa".
Kamalaa. Tunnistan ilmiön, ikävä kyllä. Ennen täyspäisinä pitämäni ihmiset jättävät kissansa käytännössä heitteille heti kun taloon tulee koira. Rakin kanssa pyyhälletään ties missä tokoissa ja nenätreeneissä, syötetään kallista raakaruokaa ja käytetään hierojalla. Kissa/kissat mätänevät kotona tylsyyteen nääntyen eivätkä pääse edes kerran päivässä ulos.
Pidän kaltaisiasi ihmisiä roskaväkenä. Kun lemmikki otetaan, siitä huolehditaan. Älä ota enempää eläimiä kuin mihin jaksat panostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koiraihminen joka on omistanut kissoja pian 20 vuotta. Aluksi kun ei vielä ollut sitä koiraa, niin kyllä suhde kissoihin oli aivan toisenlainen, sitten tuli koira ja toinenkin ja tilanne muuttui selvästi: Kyllä suhde koiraan vain on jotain aivan muuta, koiran kanssa tehdään yhteistyötä, koetaan elämyksiä, kommunikoidaan molemmin puolin ja ymmärretään toisia.
Nyt on viimeinen kissa menossa ja tämäkin jo 14 vuotias, tämän jälkeen en ota enää kissaa. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että kissa on alkanut ärsyttämään, se tulee iholle juuri silloin kun haluaisi olla rauhassa, heti kun aamulla herää, esittää kissa vaatimuksiaan kuuluvasti, sitten se nukkuu, kun itse touhuat jotakin ja kun päätät että otatpa pikku päiväunet, niin kissa saa joko riehumiskohtauksen, tai sitten pitäisi just silloin silittää ja huomioida kissaa. Sama juttu illalla kun menee nukkumaan: Alkaa se mäykyminen jos makkarin ovi on kiinni, jos makkarin ovi on auki, tulee kissa viereen nukkumaan mutta senkin se tekee vittumaisesti niin, että tulee naaman eteen että on nenä ja suu täynnä karvoja sitten.
Tottakai ylläolevasta huolimatta myös silittelen kissaa, leikitän sitä jne. mutta kissa tarvisi kyllä enemmän aktivointia kuin mitä itse sille annan.
Kiintyykö kissaan? No tottakai siihen kiintyy, mutta mun on pakko sanoa, että kyllä koirien kuolemiset on sattuneet paljon enemmän kuin kissojen poismeno, joten sanoisin, että koiraihmisenä kissaan kiintyy eri tavalla kuin koiraan. "Ärsyttävä psykopaattilapsikin on silti lapsi, jota rakastaa".
Kamalaa. Tunnistan ilmiön, ikävä kyllä. Ennen täyspäisinä pitämäni ihmiset jättävät kissansa käytännössä heitteille heti kun taloon tulee koira. Rakin kanssa pyyhälletään ties missä tokoissa ja nenätreeneissä, syötetään kallista raakaruokaa ja käytetään hierojalla. Kissa/kissat mätänevät kotona tylsyyteen nääntyen eivätkä pääse edes kerran päivässä ulos.
Pidän kaltaisiasi ihmisiä roskaväkenä. Kun lemmikki otetaan, siitä huolehditaan. Älä ota enempää eläimiä kuin mihin jaksat panostaa.
Huoh. Rakas fanaattinen kissaihminen, en ole jättänyt kissaa heitteille: Kissa saa laadukasta, kallista eläinkaupparuokaa, sillä on kallista mikrohiekkaa hiekkalaatikossa, joka pidetään puhtaana, kissa saa leikitystä, se pääse olemaan ulkona narussa (tosin ei nyt kylmien ilmojen tultua halua enää), sillä on kallis suomalaista käsityötä oleva kiipeilypuu käytössään, se pääsee 1-2 kertaa vuodessa hammashoitoon joka maksaa sellaisen 300-400e/kerta koska kissalla on hampaiden syöpymätauti ja hammashoidon suorittaa maan parhaimmistoon kuuluva eläinlääkäri joka on erikoistunut hammashoitoon.
Kissaa ei ole unohdettu, kerroin vain fiiliksistä mitä se kissa koiraihmisessä herättää, kyllä koira nyt vain on ihan eri asia valitettavasti. Fiiliksistäni huolimatta en ole luopunut kissoistani ja olen hoitanut niitä hyvin loppuun asti, koska tässä maassa on kotia tarvitsevia kissoja ihan tarpeeksi jo muutenkin: Kyllä näiden kissojen on ollut paljon parempi olla elämänsä minun luonani, kuin jossain löytölässä lasikopissa tai jollain ihme kissafanaatikolla joka ei sitten kuitenkaan hoida kissojaa kunnolla, kun se tulisi liian kalliiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koiraihminen joka on omistanut kissoja pian 20 vuotta. Aluksi kun ei vielä ollut sitä koiraa, niin kyllä suhde kissoihin oli aivan toisenlainen, sitten tuli koira ja toinenkin ja tilanne muuttui selvästi: Kyllä suhde koiraan vain on jotain aivan muuta, koiran kanssa tehdään yhteistyötä, koetaan elämyksiä, kommunikoidaan molemmin puolin ja ymmärretään toisia.
Nyt on viimeinen kissa menossa ja tämäkin jo 14 vuotias, tämän jälkeen en ota enää kissaa. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että kissa on alkanut ärsyttämään, se tulee iholle juuri silloin kun haluaisi olla rauhassa, heti kun aamulla herää, esittää kissa vaatimuksiaan kuuluvasti, sitten se nukkuu, kun itse touhuat jotakin ja kun päätät että otatpa pikku päiväunet, niin kissa saa joko riehumiskohtauksen, tai sitten pitäisi just silloin silittää ja huomioida kissaa. Sama juttu illalla kun menee nukkumaan: Alkaa se mäykyminen jos makkarin ovi on kiinni, jos makkarin ovi on auki, tulee kissa viereen nukkumaan mutta senkin se tekee vittumaisesti niin, että tulee naaman eteen että on nenä ja suu täynnä karvoja sitten.
Tottakai ylläolevasta huolimatta myös silittelen kissaa, leikitän sitä jne. mutta kissa tarvisi kyllä enemmän aktivointia kuin mitä itse sille annan.
Kiintyykö kissaan? No tottakai siihen kiintyy, mutta mun on pakko sanoa, että kyllä koirien kuolemiset on sattuneet paljon enemmän kuin kissojen poismeno, joten sanoisin, että koiraihmisenä kissaan kiintyy eri tavalla kuin koiraan. "Ärsyttävä psykopaattilapsikin on silti lapsi, jota rakastaa".
Kamalaa. Tunnistan ilmiön, ikävä kyllä. Ennen täyspäisinä pitämäni ihmiset jättävät kissansa käytännössä heitteille heti kun taloon tulee koira. Rakin kanssa pyyhälletään ties missä tokoissa ja nenätreeneissä, syötetään kallista raakaruokaa ja käytetään hierojalla. Kissa/kissat mätänevät kotona tylsyyteen nääntyen eivätkä pääse edes kerran päivässä ulos.
Pidän kaltaisiasi ihmisiä roskaväkenä. Kun lemmikki otetaan, siitä huolehditaan. Älä ota enempää eläimiä kuin mihin jaksat panostaa.
Huoh. Rakas fanaattinen kissaihminen, en ole jättänyt kissaa heitteille: Kissa saa laadukasta, kallista eläinkaupparuokaa, sillä on kallista mikrohiekkaa hiekkalaatikossa, joka pidetään puhtaana, kissa saa leikitystä, se pääse olemaan ulkona narussa (tosin ei nyt kylmien ilmojen tultua halua enää), sillä on kallis suomalaista käsityötä oleva kiipeilypuu käytössään, se pääsee 1-2 kertaa vuodessa hammashoitoon joka maksaa sellaisen 300-400e/kerta koska kissalla on hampaiden syöpymätauti ja hammashoidon suorittaa maan parhaimmistoon kuuluva eläinlääkäri joka on erikoistunut hammashoitoon.
Kissaa ei ole unohdettu, kerroin vain fiiliksistä mitä se kissa koiraihmisessä herättää, kyllä koira nyt vain on ihan eri asia valitettavasti. Fiiliksistäni huolimatta en ole luopunut kissoistani ja olen hoitanut niitä hyvin loppuun asti, koska tässä maassa on kotia tarvitsevia kissoja ihan tarpeeksi jo muutenkin: Kyllä näiden kissojen on ollut paljon parempi olla elämänsä minun luonani, kuin jossain löytölässä lasikopissa tai jollain ihme kissafanaatikolla joka ei sitten kuitenkaan hoida kissojaa kunnolla, kun se tulisi liian kalliiksi.
Hyvä että sentään perushoidat kissaa edelleen. Annoit vähän erilaisen kuvan tuossa kommentissasi, jossa kerroit että aktivoit kissaa liian vähän ja suhtaudut siihen eri tavalla kuin ennen koiraa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koiraihminen joka on omistanut kissoja pian 20 vuotta. Aluksi kun ei vielä ollut sitä koiraa, niin kyllä suhde kissoihin oli aivan toisenlainen, sitten tuli koira ja toinenkin ja tilanne muuttui selvästi: Kyllä suhde koiraan vain on jotain aivan muuta, koiran kanssa tehdään yhteistyötä, koetaan elämyksiä, kommunikoidaan molemmin puolin ja ymmärretään toisia.
Nyt on viimeinen kissa menossa ja tämäkin jo 14 vuotias, tämän jälkeen en ota enää kissaa. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että kissa on alkanut ärsyttämään, se tulee iholle juuri silloin kun haluaisi olla rauhassa, heti kun aamulla herää, esittää kissa vaatimuksiaan kuuluvasti, sitten se nukkuu, kun itse touhuat jotakin ja kun päätät että otatpa pikku päiväunet, niin kissa saa joko riehumiskohtauksen, tai sitten pitäisi just silloin silittää ja huomioida kissaa. Sama juttu illalla kun menee nukkumaan: Alkaa se mäykyminen jos makkarin ovi on kiinni, jos makkarin ovi on auki, tulee kissa viereen nukkumaan mutta senkin se tekee vittumaisesti niin, että tulee naaman eteen että on nenä ja suu täynnä karvoja sitten.
Tottakai ylläolevasta huolimatta myös silittelen kissaa, leikitän sitä jne. mutta kissa tarvisi kyllä enemmän aktivointia kuin mitä itse sille annan.
Kiintyykö kissaan? No tottakai siihen kiintyy, mutta mun on pakko sanoa, että kyllä koirien kuolemiset on sattuneet paljon enemmän kuin kissojen poismeno, joten sanoisin, että koiraihmisenä kissaan kiintyy eri tavalla kuin koiraan. "Ärsyttävä psykopaattilapsikin on silti lapsi, jota rakastaa".
Tämä sai aika nopeasti alapeukutuksia. Oli pakko käydä sanomassa, että tiedän tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu. Meissä kahdessa on vain se ero, että itse olen antanut kissalle ihan hirveästi huomiota, leikkejä ja ties mitä aktiivisuusvimpaimia olen yrittänyt hankkia sitä varten, että kissa antaisi minun nukkua yöni rauhassa. Tällä kaikella on vaikutusta asiaan pyöreät nolla.
Meillä on siis ihan täysin sama ongelma, että kissa haluaa minut yöllä hereille, vaikka olisin antanut sille ihan älyttömästi huomiota koko päivän aikana ja vielä illalla ennen nukkumaanmenoa. Ja jos joku nyt keksii sanoa, että "ressukka kaipaa selkeästi seuraa, paijaa sitä yöllä tai hanki sille kissakaveri" niin EI HANKITA. EIKÄ PAIJATA. Tehdään molemmat aika raskasta työtä tällä hetkellä, joten kuka (normaali) jaksaa alkaa paijaamaan ja leikittämään jotain riehuvaa kissaa joka yö? Varsinkaan, jos se pitää sen tyytyväisenä ehkä 5 minuuttia ja sama ralli jatkuu sen jälkeen? Meillä oli myös toinen kissa jonkin aikaa, eikä se auttanut asiaa vaan itse asiassa pahensi sitä, koska tämä sai sen toisenkin riehumaan öisin. Toista kissaa ei enää ole, kun terveyspulmat vei sen.
Sama juttu tässäkin, että kissa haluaisi nukkua koko päivän. Ei ole juuri kiinnostunut seurastani valoisamman aikaan, MUTTA tässäkin tulee poikkeus. Jostain syystä se vihaa sitä, että menen päiväunille. Eli yleensä jostain syystä nukkuu hiljaa koko päivän, mutta siinä vaiheessa kun painun makkariin niin tämä antaa minun nukkua tasan 2 minuuttia ja sitten alkaa maukuminen, koska minun pitäisi huomioida häntä.
Joskus meinaa oikeasti tulla raivari, kun joku keksii syyttää minua siitä, että:
a) en ole leikittänyt sitä tarpeeksi
b) sillä ei ole kissakaveria
c) jokin on pielessä ruokarytmissä (näissäkin kokeiltu kaikki vippaskonstit)
d) teen jotain muuta väärin...
e) en ole mukamas selvittänyt terveydellisiä syitä tälle (spoiler alert: kyllä olen. Kissa on eläinlääkärin mukaan täysin terve)
Mitä hullumpi kissafani niin sen vähemmän löytyy ymmärrystä sille, että ehkä kaikilla tämä kissan omistaminen ei ole kovin ruusuinen tarina.
Nyt koirat luovutetaan paljon nuorempina, jotta ne tottuvat paremmin ympäristöön. Varmasti koirallekin olisi ns parempi olla kauemmin lajitovereiden kanssa. Jos kissat luovutettaisiin nuorempana ne tottuisivat paremmin ulkoiluun, koska nyt se herkkyysikä on melkein mennyt kun kissan saa kotiin.
Eläimen lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluu muutakin kuin ulkoilu. Ihmiset ovat huolissaan siitä, että kissat eivät pääse ulos, mutta eivät ole huolissaan siitä että koira viettää suurimman osan elämästään yksin kotona. Miettisin asiaa myös siltä kannalta, että monesti ylisosiaalinen koira otetaan ja se elää suuren osan elämästään yksin, kärsii kovasti jos ihmiset ovat poissa vaikka tottuukin siihen. Esim. hevostahan yms. laumaeläintä ei saa pitää yksin, mutta koiran pito yksin on normalisoitu. Tietenkin koira nukkuu enemmän kuin ihminen, mutta jo se että niin monella koiralla tulee eroahdistusta kertoo, että yksin olo ei ole koiralle lajityypillistä käyttäytymistä. Muilla lajeilla on laissa säädetty oikeus lajitoveriin, koiralta on se oikeus viety. Useammalla eläimellä (myös sosiaalisilla kissoilla) lajitoveri on melkein tärkeämpi kuin ulospääsy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koiraihminen joka on omistanut kissoja pian 20 vuotta. Aluksi kun ei vielä ollut sitä koiraa, niin kyllä suhde kissoihin oli aivan toisenlainen, sitten tuli koira ja toinenkin ja tilanne muuttui selvästi: Kyllä suhde koiraan vain on jotain aivan muuta, koiran kanssa tehdään yhteistyötä, koetaan elämyksiä, kommunikoidaan molemmin puolin ja ymmärretään toisia.
Nyt on viimeinen kissa menossa ja tämäkin jo 14 vuotias, tämän jälkeen en ota enää kissaa. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että kissa on alkanut ärsyttämään, se tulee iholle juuri silloin kun haluaisi olla rauhassa, heti kun aamulla herää, esittää kissa vaatimuksiaan kuuluvasti, sitten se nukkuu, kun itse touhuat jotakin ja kun päätät että otatpa pikku päiväunet, niin kissa saa joko riehumiskohtauksen, tai sitten pitäisi just silloin silittää ja huomioida kissaa. Sama juttu illalla kun menee nukkumaan: Alkaa se mäykyminen jos makkarin ovi on kiinni, jos makkarin ovi on auki, tulee kissa viereen nukkumaan mutta senkin se tekee vittumaisesti niin, että tulee naaman eteen että on nenä ja suu täynnä karvoja sitten.
Tottakai ylläolevasta huolimatta myös silittelen kissaa, leikitän sitä jne. mutta kissa tarvisi kyllä enemmän aktivointia kuin mitä itse sille annan.
Kiintyykö kissaan? No tottakai siihen kiintyy, mutta mun on pakko sanoa, että kyllä koirien kuolemiset on sattuneet paljon enemmän kuin kissojen poismeno, joten sanoisin, että koiraihmisenä kissaan kiintyy eri tavalla kuin koiraan. "Ärsyttävä psykopaattilapsikin on silti lapsi, jota rakastaa".
Kamalaa. Tunnistan ilmiön, ikävä kyllä. Ennen täyspäisinä pitämäni ihmiset jättävät kissansa käytännössä heitteille heti kun taloon tulee koira. Rakin kanssa pyyhälletään ties missä tokoissa ja nenätreeneissä, syötetään kallista raakaruokaa ja käytetään hierojalla. Kissa/kissat mätänevät kotona tylsyyteen nääntyen eivätkä pääse edes kerran päivässä ulos.
Pidän kaltaisiasi ihmisiä roskaväkenä. Kun lemmikki otetaan, siitä huolehditaan. Älä ota enempää eläimiä kuin mihin jaksat panostaa.
Huoh. Rakas fanaattinen kissaihminen, en ole jättänyt kissaa heitteille: Kissa saa laadukasta, kallista eläinkaupparuokaa, sillä on kallista mikrohiekkaa hiekkalaatikossa, joka pidetään puhtaana, kissa saa leikitystä, se pääse olemaan ulkona narussa (tosin ei nyt kylmien ilmojen tultua halua enää), sillä on kallis suomalaista käsityötä oleva kiipeilypuu käytössään, se pääsee 1-2 kertaa vuodessa hammashoitoon joka maksaa sellaisen 300-400e/kerta koska kissalla on hampaiden syöpymätauti ja hammashoidon suorittaa maan parhaimmistoon kuuluva eläinlääkäri joka on erikoistunut hammashoitoon.
Kissaa ei ole unohdettu, kerroin vain fiiliksistä mitä se kissa koiraihmisessä herättää, kyllä koira nyt vain on ihan eri asia valitettavasti. Fiiliksistäni huolimatta en ole luopunut kissoistani ja olen hoitanut niitä hyvin loppuun asti, koska tässä maassa on kotia tarvitsevia kissoja ihan tarpeeksi jo muutenkin: Kyllä näiden kissojen on ollut paljon parempi olla elämänsä minun luonani, kuin jossain löytölässä lasikopissa tai jollain ihme kissafanaatikolla joka ei sitten kuitenkaan hoida kissojaa kunnolla, kun se tulisi liian kalliiksi.
Hyvä että sentään perushoidat kissaa edelleen. Annoit vähän erilaisen kuvan tuossa kommentissasi, jossa kerroit että aktivoit kissaa liian vähän ja suhtaudut siihen eri tavalla kuin ennen koiraa.
Kyllä, se on totta, että aktivoin kissaa liian vähän, voi olla että mulla vain on eri käsitys siitä, mikä on riittävää eläimen aktvoimista; Voisin leikittää kissaa useammin ja käyttää narussa ulkona muuallakin kuin omassa pihassa ja muutenkin tarjota sille enemmän aktivoivaa tekemistä.
Tiedän tosin että rimani aktivoinnin suhteen voi olla huomattavasti korkeammalla kuin keskivertokissanomistajalla: Minusta kissakin ansaitsisi ihan kunnolla panostusta lemmikkinä.
Koirien tultua joskus 15 vuotta sitten homma muuttui, vähän uumoilinkin, että niin voisi käydä. Koiran lenkitys hihnassa on aivan erilaista kuin kissan, paljon motivoivampaa, kun pääsee kunnolla lenkille, eikä se kävely ole mitään paikallaan seisomista, kissojen ulkoilutus tuolloin väheni (ja asuin silloin kerrostalossa vielä, joten ei päässeet edes omalle pihalle ulos), samaten koira alkoi viemään enemmän huomiota: Sen kanssa reisattiin ja käytiin harrastuksissa jne.
Silti veikkaan, että oma käsitykseni tilanteen muuttumisesta on varsin ankara: Nykyään mitä muiden kissanpitoa katsoo, niin se on ihan normaalia, ettei kissaa leikitetä ollenkaan, että se päästään ehkä korkeintaan omatoimiulkoilemaan (ei tarvitse nähdä itse vaivaa) ja syötetään kissalle markettiruokaa. Eläinlääkärissä kissoja käytetään lähinnä rokotuksella: Suurin osa kissoja omistavista ei ole voineet kuvitellakkaan että maksaisivat jostain hammashoidosta saati verikokeista, ellei jotain selkeitä oireita ilmene.
Yhtäkaikki, kissa tarvisi MINUN MIELESTÄNI enemmän aktivointia ja huomiota, kuin mitä itse sille annan. Mahdollisesti kissan voin ottaa sitten joskus, kun en pysty enää koiraa lenkkeilyttämään, eli aloittajalle voisi olla hyväkin vaihtoehto, kunhan tiedostaa ne realiteetit ettei kissa ole kohta vaihtamassa kotia, kun se käyttäytyy kissamaisesti ja on ärsyttävä.
Kissanomistaja kirjoitti:
Nyt koirat luovutetaan paljon nuorempina, jotta ne tottuvat paremmin ympäristöön. Varmasti koirallekin olisi ns parempi olla kauemmin lajitovereiden kanssa. Jos kissat luovutettaisiin nuorempana ne tottuisivat paremmin ulkoiluun, koska nyt se herkkyysikä on melkein mennyt kun kissan saa kotiin.
Eläimen lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluu muutakin kuin ulkoilu. Ihmiset ovat huolissaan siitä, että kissat eivät pääse ulos, mutta eivät ole huolissaan siitä että koira viettää suurimman osan elämästään yksin kotona. Miettisin asiaa myös siltä kannalta, että monesti ylisosiaalinen koira otetaan ja se elää suuren osan elämästään yksin, kärsii kovasti jos ihmiset ovat poissa vaikka tottuukin siihen. Esim. hevostahan yms. laumaeläintä ei saa pitää yksin, mutta koiran pito yksin on normalisoitu. Tietenkin koira nukkuu enemmän kuin ihminen, mutta jo se että niin monella koiralla tulee eroahdistusta kertoo, että yksin olo ei ole koiralle lajityypillistä käyttäytymistä. Muilla lajeilla on laissa säädetty oikeus lajitoveriin, koiralta on se oikeus viety. Useammalla eläimellä (myös sosiaalisilla kissoilla) lajitoveri on melkein tärkeämpi kuin ulospääsy.
Tämä on kyllä jännä ilmiö. Koira, joka polveutuu laumaeläimestä, saattaa olla säännöllisesti jopa kolmanneksen vuorokaudesta yksin ja sitä pidetään normaalina. Kissa, joka polveutuu yksineläjästä, vaatii joidenkin löytölöiden mukaan aina lajitoverin seurakseen.
Nurinkurista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koiraihminen joka on omistanut kissoja pian 20 vuotta. Aluksi kun ei vielä ollut sitä koiraa, niin kyllä suhde kissoihin oli aivan toisenlainen, sitten tuli koira ja toinenkin ja tilanne muuttui selvästi: Kyllä suhde koiraan vain on jotain aivan muuta, koiran kanssa tehdään yhteistyötä, koetaan elämyksiä, kommunikoidaan molemmin puolin ja ymmärretään toisia.
Nyt on viimeinen kissa menossa ja tämäkin jo 14 vuotias, tämän jälkeen en ota enää kissaa. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että kissa on alkanut ärsyttämään, se tulee iholle juuri silloin kun haluaisi olla rauhassa, heti kun aamulla herää, esittää kissa vaatimuksiaan kuuluvasti, sitten se nukkuu, kun itse touhuat jotakin ja kun päätät että otatpa pikku päiväunet, niin kissa saa joko riehumiskohtauksen, tai sitten pitäisi just silloin silittää ja huomioida kissaa. Sama juttu illalla kun menee nukkumaan: Alkaa se mäykyminen jos makkarin ovi on kiinni, jos makkarin ovi on auki, tulee kissa viereen nukkumaan mutta senkin se tekee vittumaisesti niin, että tulee naaman eteen että on nenä ja suu täynnä karvoja sitten.
Tottakai ylläolevasta huolimatta myös silittelen kissaa, leikitän sitä jne. mutta kissa tarvisi kyllä enemmän aktivointia kuin mitä itse sille annan.
Kiintyykö kissaan? No tottakai siihen kiintyy, mutta mun on pakko sanoa, että kyllä koirien kuolemiset on sattuneet paljon enemmän kuin kissojen poismeno, joten sanoisin, että koiraihmisenä kissaan kiintyy eri tavalla kuin koiraan. "Ärsyttävä psykopaattilapsikin on silti lapsi, jota rakastaa".
Kamalaa. Tunnistan ilmiön, ikävä kyllä. Ennen täyspäisinä pitämäni ihmiset jättävät kissansa käytännössä heitteille heti kun taloon tulee koira. Rakin kanssa pyyhälletään ties missä tokoissa ja nenätreeneissä, syötetään kallista raakaruokaa ja käytetään hierojalla. Kissa/kissat mätänevät kotona tylsyyteen nääntyen eivätkä pääse edes kerran päivässä ulos.
Pidän kaltaisiasi ihmisiä roskaväkenä. Kun lemmikki otetaan, siitä huolehditaan. Älä ota enempää eläimiä kuin mihin jaksat panostaa.
Huoh. Rakas fanaattinen kissaihminen, en ole jättänyt kissaa heitteille: Kissa saa laadukasta, kallista eläinkaupparuokaa, sillä on kallista mikrohiekkaa hiekkalaatikossa, joka pidetään puhtaana, kissa saa leikitystä, se pääse olemaan ulkona narussa (tosin ei nyt kylmien ilmojen tultua halua enää), sillä on kallis suomalaista käsityötä oleva kiipeilypuu käytössään, se pääsee 1-2 kertaa vuodessa hammashoitoon joka maksaa sellaisen 300-400e/kerta koska kissalla on hampaiden syöpymätauti ja hammashoidon suorittaa maan parhaimmistoon kuuluva eläinlääkäri joka on erikoistunut hammashoitoon.
Kissaa ei ole unohdettu, kerroin vain fiiliksistä mitä se kissa koiraihmisessä herättää, kyllä koira nyt vain on ihan eri asia valitettavasti. Fiiliksistäni huolimatta en ole luopunut kissoistani ja olen hoitanut niitä hyvin loppuun asti, koska tässä maassa on kotia tarvitsevia kissoja ihan tarpeeksi jo muutenkin: Kyllä näiden kissojen on ollut paljon parempi olla elämänsä minun luonani, kuin jossain löytölässä lasikopissa tai jollain ihme kissafanaatikolla joka ei sitten kuitenkaan hoida kissojaa kunnolla, kun se tulisi liian kalliiksi.
Hyvä että sentään perushoidat kissaa edelleen. Annoit vähän erilaisen kuvan tuossa kommentissasi, jossa kerroit että aktivoit kissaa liian vähän ja suhtaudut siihen eri tavalla kuin ennen koiraa.
Kyllä, se on totta, että aktivoin kissaa liian vähän, voi olla että mulla vain on eri käsitys siitä, mikä on riittävää eläimen aktvoimista; Voisin leikittää kissaa useammin ja käyttää narussa ulkona muuallakin kuin omassa pihassa ja muutenkin tarjota sille enemmän aktivoivaa tekemistä.
Tiedän tosin että rimani aktivoinnin suhteen voi olla huomattavasti korkeammalla kuin keskivertokissanomistajalla: Minusta kissakin ansaitsisi ihan kunnolla panostusta lemmikkinä.
Koirien tultua joskus 15 vuotta sitten homma muuttui, vähän uumoilinkin, että niin voisi käydä. Koiran lenkitys hihnassa on aivan erilaista kuin kissan, paljon motivoivampaa, kun pääsee kunnolla lenkille, eikä se kävely ole mitään paikallaan seisomista, kissojen ulkoilutus tuolloin väheni (ja asuin silloin kerrostalossa vielä, joten ei päässeet edes omalle pihalle ulos), samaten koira alkoi viemään enemmän huomiota: Sen kanssa reisattiin ja käytiin harrastuksissa jne.
Silti veikkaan, että oma käsitykseni tilanteen muuttumisesta on varsin ankara: Nykyään mitä muiden kissanpitoa katsoo, niin se on ihan normaalia, ettei kissaa leikitetä ollenkaan, että se päästään ehkä korkeintaan omatoimiulkoilemaan (ei tarvitse nähdä itse vaivaa) ja syötetään kissalle markettiruokaa. Eläinlääkärissä kissoja käytetään lähinnä rokotuksella: Suurin osa kissoja omistavista ei ole voineet kuvitellakkaan että maksaisivat jostain hammashoidosta saati verikokeista, ellei jotain selkeitä oireita ilmene.
Yhtäkaikki, kissa tarvisi MINUN MIELESTÄNI enemmän aktivointia ja huomiota, kuin mitä itse sille annan. Mahdollisesti kissan voin ottaa sitten joskus, kun en pysty enää koiraa lenkkeilyttämään, eli aloittajalle voisi olla hyväkin vaihtoehto, kunhan tiedostaa ne realiteetit ettei kissa ole kohta vaihtamassa kotia, kun se käyttäytyy kissamaisesti ja on ärsyttävä.
Keitä ovat nämä keskivertokissaihmiset joihin viittasit aiemminkin? Ne joita paremmin sinä kissaasi hoidat ja aktivoit? Minun lähipiirissäni (ja vähän kauemmassakin) pääsääntöisesti kissojen hammashoitoa pidetään itsestäänselvyytenä jota ei erikseen tarvitse mainostaa, ja kissojen kanssa opetellaan temppuja ja käydään patikoimassakin.
Ehkä oikeutat itsellesi negatiivisen suhtautumisen kissaan tuolla narratiivilla, jonka mukaan on ok että kissa vähän tylsistyy ja jää koiralle kakkoseksi, kun sinä sentään käytät sitä hammaslääkärissä ja annat sille ruokaa. Muut (ketkä?) eivät niin toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koiraihminen joka on omistanut kissoja pian 20 vuotta. Aluksi kun ei vielä ollut sitä koiraa, niin kyllä suhde kissoihin oli aivan toisenlainen, sitten tuli koira ja toinenkin ja tilanne muuttui selvästi: Kyllä suhde koiraan vain on jotain aivan muuta, koiran kanssa tehdään yhteistyötä, koetaan elämyksiä, kommunikoidaan molemmin puolin ja ymmärretään toisia.
Nyt on viimeinen kissa menossa ja tämäkin jo 14 vuotias, tämän jälkeen en ota enää kissaa. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että kissa on alkanut ärsyttämään, se tulee iholle juuri silloin kun haluaisi olla rauhassa, heti kun aamulla herää, esittää kissa vaatimuksiaan kuuluvasti, sitten se nukkuu, kun itse touhuat jotakin ja kun päätät että otatpa pikku päiväunet, niin kissa saa joko riehumiskohtauksen, tai sitten pitäisi just silloin silittää ja huomioida kissaa. Sama juttu illalla kun menee nukkumaan: Alkaa se mäykyminen jos makkarin ovi on kiinni, jos makkarin ovi on auki, tulee kissa viereen nukkumaan mutta senkin se tekee vittumaisesti niin, että tulee naaman eteen että on nenä ja suu täynnä karvoja sitten.
Tottakai ylläolevasta huolimatta myös silittelen kissaa, leikitän sitä jne. mutta kissa tarvisi kyllä enemmän aktivointia kuin mitä itse sille annan.
Kiintyykö kissaan? No tottakai siihen kiintyy, mutta mun on pakko sanoa, että kyllä koirien kuolemiset on sattuneet paljon enemmän kuin kissojen poismeno, joten sanoisin, että koiraihmisenä kissaan kiintyy eri tavalla kuin koiraan. "Ärsyttävä psykopaattilapsikin on silti lapsi, jota rakastaa".
Tämä sai aika nopeasti alapeukutuksia. Oli pakko käydä sanomassa, että tiedän tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu. Meissä kahdessa on vain se ero, että itse olen antanut kissalle ihan hirveästi huomiota, leikkejä ja ties mitä aktiivisuusvimpaimia olen yrittänyt hankkia sitä varten, että kissa antaisi minun nukkua yöni rauhassa. Tällä kaikella on vaikutusta asiaan pyöreät nolla.
Meillä on siis ihan täysin sama ongelma, että kissa haluaa minut yöllä hereille, vaikka olisin antanut sille ihan älyttömästi huomiota koko päivän aikana ja vielä illalla ennen nukkumaanmenoa. Ja jos joku nyt keksii sanoa, että "ressukka kaipaa selkeästi seuraa, paijaa sitä yöllä tai hanki sille kissakaveri" niin EI HANKITA. EIKÄ PAIJATA. Tehdään molemmat aika raskasta työtä tällä hetkellä, joten kuka (normaali) jaksaa alkaa paijaamaan ja leikittämään jotain riehuvaa kissaa joka yö? Varsinkaan, jos se pitää sen tyytyväisenä ehkä 5 minuuttia ja sama ralli jatkuu sen jälkeen? Meillä oli myös toinen kissa jonkin aikaa, eikä se auttanut asiaa vaan itse asiassa pahensi sitä, koska tämä sai sen toisenkin riehumaan öisin. Toista kissaa ei enää ole, kun terveyspulmat vei sen.
Sama juttu tässäkin, että kissa haluaisi nukkua koko päivän. Ei ole juuri kiinnostunut seurastani valoisamman aikaan, MUTTA tässäkin tulee poikkeus. Jostain syystä se vihaa sitä, että menen päiväunille. Eli yleensä jostain syystä nukkuu hiljaa koko päivän, mutta siinä vaiheessa kun painun makkariin niin tämä antaa minun nukkua tasan 2 minuuttia ja sitten alkaa maukuminen, koska minun pitäisi huomioida häntä.
Joskus meinaa oikeasti tulla raivari, kun joku keksii syyttää minua siitä, että:
a) en ole leikittänyt sitä tarpeeksib) sillä ei ole kissakaveria
c) jokin on pielessä ruokarytmissä (näissäkin kokeiltu kaikki vippaskonstit)
d) teen jotain muuta väärin...
e) en ole mukamas selvittänyt terveydellisiä syitä tälle (spoiler alert: kyllä olen. Kissa on eläinlääkärin mukaan täysin terve)
Mitä hullumpi kissafani niin sen vähemmän löytyy ymmärrystä sille, että ehkä kaikilla tämä kissan omistaminen ei ole kovin ruusuinen tarina.
Kannattaa varoa, ettei tätä sunkin kirjoitusta poisteta, en voi ymmärtää ihmisiä, jotka ei kestä toisenlaisten tarinoiden olemassaolemista ollenkaan.
Olen nähnyt ihmisiä jotka ovat olleet alunperin pelkästään koiraihmisiä mutta huomanneet että ne kissatkin on kivoja. Itse olen aina tykännyt molemmista.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, mies ehta koira ihminen. Elämäämme ei sovi nyt koira kun sitoo niin paljon. Kissa otettu ja mies on nykyään myös kissaihminen! Kissa on paljolti koiran kaltainen, toki kissan luonne vaikuttaa. Mutta meidän kissa on jotenkin vaan koiramainen ! Toinen kissoistamme on perus ihmisvihaaja kissa, joka tulee luokse jos tahtoo rapsutuksia tai ruokaa, muuten viihtyy itekseen. Toinen juttelee, tulee syliin.. mutta molemmat hengailee aina siellä missä muu väkikin. Ovat mukana ruuanlaitossa, änkeävät keittiön tuolille istumaan ja vahtaamaan. Tai jos olohuoneessa hengaillaan, änkeävät sinne makoilemaan jne
Se että kissa hengailee samassa huoneessa kuin ihmisensä jo osoittaa että kissa pitää heistä. Joillakin on vain erilaiset rajat kuin toisilla. :)
Mua on aina naurattanut tämä lokerointi. Kaverilla oli järjetön tarve laittaa ihmiset koira- tai kissaihmisiksi.
Tutustuttiin silloin kun mulla oli kissa. Joten musta tuli hänen silmissä kissaihminen. Aina sanoin, että olen enemmänkin eläinihminen.
Sitten kissa sanoi ystävyyssopimuksen irti ja lähti 16 yhteisen vuoden jälkeen laveemmille leikkikentille. Pari vuotta meni ja otin koiran. Kaveri ei pärjännyt tämän asian kanssa. Yhä viiden vuoden jälkeen se jaksaa hämmästellä kuinka mulla kissaihmisellä voi olla koira ja vielä noin hyväkäytöksinen ja menestyvä. Pyysin kaveria vaihtamaan jo levyä tai edes vähentämään käyntejään. Ei tarvii paria kertaa viikossa käydä hämmästelemässä.
Mulla on ollut elämäni aikana varmaan kaikki jyrsijät ja erilaisia akvaarioita. Kissoja ja koiria, samaan aikaan ja eri aikaan.
Itseasiassa nyt ollut merivesiakvaario parikytä vuotta. Ei se niistä koskaan mihinkään lokeroon mua ole laittanut. Hevonenkin oli nuoruudessa, mutta joo heppatyttöä musta ei tullut. Siihen mä en hurahtanut.
Eläimet tuo rikkautta elämään ilman sen kummosempia titteleitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koiraihminen joka on omistanut kissoja pian 20 vuotta. Aluksi kun ei vielä ollut sitä koiraa, niin kyllä suhde kissoihin oli aivan toisenlainen, sitten tuli koira ja toinenkin ja tilanne muuttui selvästi: Kyllä suhde koiraan vain on jotain aivan muuta, koiran kanssa tehdään yhteistyötä, koetaan elämyksiä, kommunikoidaan molemmin puolin ja ymmärretään toisia.
Nyt on viimeinen kissa menossa ja tämäkin jo 14 vuotias, tämän jälkeen en ota enää kissaa. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että kissa on alkanut ärsyttämään, se tulee iholle juuri silloin kun haluaisi olla rauhassa, heti kun aamulla herää, esittää kissa vaatimuksiaan kuuluvasti, sitten se nukkuu, kun itse touhuat jotakin ja kun päätät että otatpa pikku päiväunet, niin kissa saa joko riehumiskohtauksen, tai sitten pitäisi just silloin silittää ja huomioida kissaa. Sama juttu illalla kun menee nukkumaan: Alkaa se mäykyminen jos makkarin ovi on kiinni, jos makkarin ovi on auki, tulee kissa viereen nukkumaan mutta senkin se tekee vittumaisesti niin, että tulee naaman eteen että on nenä ja suu täynnä karvoja sitten.
Tottakai ylläolevasta huolimatta myös silittelen kissaa, leikitän sitä jne. mutta kissa tarvisi kyllä enemmän aktivointia kuin mitä itse sille annan.
Kiintyykö kissaan? No tottakai siihen kiintyy, mutta mun on pakko sanoa, että kyllä koirien kuolemiset on sattuneet paljon enemmän kuin kissojen poismeno, joten sanoisin, että koiraihmisenä kissaan kiintyy eri tavalla kuin koiraan. "Ärsyttävä psykopaattilapsikin on silti lapsi, jota rakastaa".
Kamalaa. Tunnistan ilmiön, ikävä kyllä. Ennen täyspäisinä pitämäni ihmiset jättävät kissansa käytännössä heitteille heti kun taloon tulee koira. Rakin kanssa pyyhälletään ties missä tokoissa ja nenätreeneissä, syötetään kallista raakaruokaa ja käytetään hierojalla. Kissa/kissat mätänevät kotona tylsyyteen nääntyen eivätkä pääse edes kerran päivässä ulos.
Pidän kaltaisiasi ihmisiä roskaväkenä. Kun lemmikki otetaan, siitä huolehditaan. Älä ota enempää eläimiä kuin mihin jaksat panostaa.
Huoh. Rakas fanaattinen kissaihminen, en ole jättänyt kissaa heitteille: Kissa saa laadukasta, kallista eläinkaupparuokaa, sillä on kallista mikrohiekkaa hiekkalaatikossa, joka pidetään puhtaana, kissa saa leikitystä, se pääse olemaan ulkona narussa (tosin ei nyt kylmien ilmojen tultua halua enää), sillä on kallis suomalaista käsityötä oleva kiipeilypuu käytössään, se pääsee 1-2 kertaa vuodessa hammashoitoon joka maksaa sellaisen 300-400e/kerta koska kissalla on hampaiden syöpymätauti ja hammashoidon suorittaa maan parhaimmistoon kuuluva eläinlääkäri joka on erikoistunut hammashoitoon.
Kissaa ei ole unohdettu, kerroin vain fiiliksistä mitä se kissa koiraihmisessä herättää, kyllä koira nyt vain on ihan eri asia valitettavasti. Fiiliksistäni huolimatta en ole luopunut kissoistani ja olen hoitanut niitä hyvin loppuun asti, koska tässä maassa on kotia tarvitsevia kissoja ihan tarpeeksi jo muutenkin: Kyllä näiden kissojen on ollut paljon parempi olla elämänsä minun luonani, kuin jossain löytölässä lasikopissa tai jollain ihme kissafanaatikolla joka ei sitten kuitenkaan hoida kissojaa kunnolla, kun se tulisi liian kalliiksi.
Hyvä että sentään perushoidat kissaa edelleen. Annoit vähän erilaisen kuvan tuossa kommentissasi, jossa kerroit että aktivoit kissaa liian vähän ja suhtaudut siihen eri tavalla kuin ennen koiraa.
Kyllä, se on totta, että aktivoin kissaa liian vähän, voi olla että mulla vain on eri käsitys siitä, mikä on riittävää eläimen aktvoimista; Voisin leikittää kissaa useammin ja käyttää narussa ulkona muuallakin kuin omassa pihassa ja muutenkin tarjota sille enemmän aktivoivaa tekemistä.
Tiedän tosin että rimani aktivoinnin suhteen voi olla huomattavasti korkeammalla kuin keskivertokissanomistajalla: Minusta kissakin ansaitsisi ihan kunnolla panostusta lemmikkinä.
Koirien tultua joskus 15 vuotta sitten homma muuttui, vähän uumoilinkin, että niin voisi käydä. Koiran lenkitys hihnassa on aivan erilaista kuin kissan, paljon motivoivampaa, kun pääsee kunnolla lenkille, eikä se kävely ole mitään paikallaan seisomista, kissojen ulkoilutus tuolloin väheni (ja asuin silloin kerrostalossa vielä, joten ei päässeet edes omalle pihalle ulos), samaten koira alkoi viemään enemmän huomiota: Sen kanssa reisattiin ja käytiin harrastuksissa jne.
Silti veikkaan, että oma käsitykseni tilanteen muuttumisesta on varsin ankara: Nykyään mitä muiden kissanpitoa katsoo, niin se on ihan normaalia, ettei kissaa leikitetä ollenkaan, että se päästään ehkä korkeintaan omatoimiulkoilemaan (ei tarvitse nähdä itse vaivaa) ja syötetään kissalle markettiruokaa. Eläinlääkärissä kissoja käytetään lähinnä rokotuksella: Suurin osa kissoja omistavista ei ole voineet kuvitellakkaan että maksaisivat jostain hammashoidosta saati verikokeista, ellei jotain selkeitä oireita ilmene.
Yhtäkaikki, kissa tarvisi MINUN MIELESTÄNI enemmän aktivointia ja huomiota, kuin mitä itse sille annan. Mahdollisesti kissan voin ottaa sitten joskus, kun en pysty enää koiraa lenkkeilyttämään, eli aloittajalle voisi olla hyväkin vaihtoehto, kunhan tiedostaa ne realiteetit ettei kissa ole kohta vaihtamassa kotia, kun se käyttäytyy kissamaisesti ja on ärsyttävä.
Keitä ovat nämä keskivertokissaihmiset joihin viittasit aiemminkin? Ne joita paremmin sinä kissaasi hoidat ja aktivoit? Minun lähipiirissäni (ja vähän kauemmassakin) pääsääntöisesti kissojen hammashoitoa pidetään itsestäänselvyytenä jota ei erikseen tarvitse mainostaa, ja kissojen kanssa opetellaan temppuja ja käydään patikoimassakin.
Ehkä oikeutat itsellesi negatiivisen suhtautumisen kissaan tuolla narratiivilla, jonka mukaan on ok että kissa vähän tylsistyy ja jää koiralle kakkoseksi, kun sinä sentään käytät sitä hammaslääkärissä ja annat sille ruokaa. Muut (ketkä?) eivät niin toimi.
No mikä on vaihtoehto? Löytölät pursuaa kissoja jo muutenkin, haluatko siis että riistän 14 vuotiaalta kissaltani sen tutun kodin ja vien sen sinne lasikoppiin asumaan? Siskoni yritti kissalleen löytää uuden kodin, sillä seurauksella, että kissa jouduttiin lopettamaan, kun uusi koti ei osannutkaan sitä hoitaa eikä vienyt eläinlääkäriin kun olisi pitänyt viedä.
Vaikka sun pilvilinnassa kissoja hoidetaankin täydellisesti ja niitä aktivoidaan 4 tuntia joka päivä, niin valitettavasti se ei edelleenkään ole mikään reaaliteetti joka kodissa: Jos näin olisi, niin löytölät huutaisi tyhjyyttään kissoista.
Vai meinaatko, että löytölän tuhannet kissat ja vielä useammat auton alle jääneet on kodeista, missä ihmiset käy vaelluksilla kissojensa kanssa jne.? Luuletko että ihmisiä kiinnostaa kissojen hampaiden tila, jos ei kiinnosta edes hakea sitä kissaa takaisin löytölästä?
Missä ihmeen pilvilinnassa? Onkohan siitä puoltakaan tuntia kun kerroin niistä ihmisistä jotka alkavat laiminlyödä kissaansa kun ottavat koiran?
Pidän vain mielenkiintoisena tuota että kissan perushoitoa toteuttaessasi olet mielestäsi parempi kissanomistaja kuin muut. Ketkä muut? Ne jotka hylkäävät lemmikkinsä?
P.s. Älä nyt ainakaan löytölään kissaasi vie jos haluat siitä eroon. Olet sille velkaa sen että etsit kunnon kodin itse.
Mulla on harraste-eläiminä matelijoita ja selkärangattomia, minusta tämä on jännä ilmiö joillakin lemmikinomistajilla, että oletetaan ettei ihminen voi pitää hyvää huolta eläimestä ja antaa sille riittävästi virikkeitä, jos hän ei sydänjuuriaan myöten rakasta sitä eläintä.
Mulla on ollut myös luonnonvaraisia siilejäkin hoidossa, en ole mikään siilifani ja minusta siilit on aika tylsiä eläimiä ja todella sottaisi, ei se silti ole estänyt minua heräämästä muutaman tunnin välein ruokkimaan loukkaantunutta siiltä ruiskulla, pitämään siilin olinpaikka puhtaana ja viemään siiliä tarvittaessa eläinlääkäriin ja lääkitsemäänkin sitä ihan omasta pussista.
Kannattaisi vähän ehkä rauhoittua ja miettiä asioita järjellä, eikä tunteella.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varoa, ettei tätä sunkin kirjoitusta poisteta, en voi ymmärtää ihmisiä, jotka ei kestä toisenlaisten tarinoiden olemassaolemista ollenkaan.
Mä olen itse asiassa aika varma, että joku on jo ilmiantanut tuon kommentin. :D
Meillä on muuten ihan sama kokemus taustalla; täälläkin on kissa, jolla on tuo hammassyöpymätauti! Ehkä sekin vaikuttaa meillä vähän tähän asiaan. Helposti alkaa siis mennä hermo ihmisiin, jotka alkaa saarnaamaan meille ja keksii meistä niitä syitä ilman, että edes tietävät mitä kaikkea sen kissan eteen on tehty. Tämä on aika kallis sairaus hoitaa.
Ja nyt varmaan joku kissafanaatikko keksii tästä syyn, että kissa mouruaa kipeän suun vuoksi. Ei sekään pidä paikkaansa. Jos kissan suu on hiljattain valokuvattu, hammaskivet poistettu, syöpyneet hampaat poistettu, jälkihoitoa varten lääkkeitä ja suunhoitotarvikkeita hankittu ja käytetty, ja kaiken pitäisi olla eläinlääkärin mielestä ok (+lompakko muutamia satasia kevyempi), niin miksi se silti jatkaa sitä yöllistä showta? Niinpä. Ehkä jotkut kissat on vaan yksinkertaisesti ärsyttäviä ja hankalia. Ei se silti tarkoita, etteikö tässä asianmukaisesti sitä kissaa hoidettaisi vaikka oikeasti on jo aika paljon niitä päiviä kun touhu kypsyttää. Eikä tämä tarkoita sitäkään, ettenkö minä löytäisi tästä eläimestä myös niitä söpöjä ja ihania puolia. Harmi vain, että ne yksittäiset söpöt piirteet eivät saa minun päätäni kyllä silti käännettyä siitä ajatuksesta, että tämän jälkeen en tule ottamaan toista kissaa. Tämä on ehkä vaatinut minulta nyt hiukan liikaa. Ennen kuin joku saarnaa tästäkin niin voisi miettiä, että aika moni vippaa tällaisia kissoja eteenpäin - Itse olen silti sitoutunut hoitamaan tätä kissaa sen elämän loppuun saakka, vaikka olen aika väsynyt.
Olen täysin kissaihminen, ja olen asunut nyt 5 vuotta miehen kanssa jolla on koira. En ole kiintynyt koiraan vieläkään, eli ainakaan näin päin ei toimi.