Lue keskustelun säännöt.
Jos on koiraihminen, kiintyykö kissaan?
Olen liikuntarajoitteinen nykyään, enkä voi ottaa enää koiraa, vaikka kovasti haluaisin. Siksi harkitsen kissan ottamista. Kissan ulkoiluttaminen kyllä onnistuisi, pystyn siis toki liikkumaan, en vain siten kuin koiran lenkitys edellyttäisi. Nyt mietityttää vain se, tulisiko minusta kissaihmistä? Onko teistä joku tehnyt vastaavan vaihdon, miten meni?
Kommentit (294)
Vierailija kirjoitti:
Olen itse sekä kissa- että koiraihminen ja molemmat ovat aivan ihania, mutta eri tavalla. Jos olet periaatteessa koiraihminen, mutta haluaisit kissan helppouden vuoksi, niin kannattaa katsoa rotu tarkkaan. Rotu ei takaa sitä, että kissa olisi "koiramainen", mutta lisää todennäköisyyttä selkeästi. Minulla on siperiankissa ja ragdoll, jotka molemmat ovat hyvin aktiivisia ja ihmisistä kiinnostuneita rotuominaisuuksiltaan. Siperialainen käy tervehtimässä aina vieraat antaumuksella ja katselee iltaisin sylissä telkkaria. Ragdollimme on myöskin pohjattomine ruokahaluineen aivan kuin sisäsiisti koira. :D Mutta siis joo, kissoihin voi todellakin kiintyä. Ihmettelen, millainen hirviö niihin EI kiintyisi.
Joku kirjoitti, että kannattaisi ottaa eläinsuojeluyhdistykseen pelastettu orpo kissa, mutta itse olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että ensimmäisen kissan ei kannattaisi olla sellainen tapaus. Kokematon kissanomistaja ei välttämättä osaa lukea kissaa kunnolla ja kumpikin voi ahdistua kommunikaation puutteeseen. Jos eläimellä on vielä jotenkin vaikea tausta, niin tilanne ei varmaan pääty hyvin. Orpokissoja vain kokeneille kissahulluille.
Tämä. Saattaa olla aika karvasta kalkkia uuden elämän aloittaminen sen ihka ensimmäisen oman kissan kanssa, kun katti lymyilee ensimmäiset neljä viikkoa kirjahyllyn takana näyttäytymättä kellekään.
Työkaverini toimii sijaiskotina kissoille, ja ikävä kyllä ne arimmat tapaukset palautuvat kodin löytymisen jälkeen sijaiskotiin suurella todennäköisyydellä. Eli ensin kissa asuu kuukauden kaksi sijoituskodissa, jossa alkaa pikkuhiljaa vähän tottua ihmiseen, ja sitten se viedään taas uuteen kotiin ja kaikki alkaa alusta. Tätä ei moni osaa ennustaa eikä suhtaudu ihmisiä pelkäävään kissaan hyvin, ja taas kissa vaihtaa asuinpaikkaa.
En suosittelisi monellekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisessa keskustelussa tulee hetki, jossa Hitler-kortti lyödään pöytään.
Hitler oli koiraihminen, mutta hän kiintyi Eva Braunin Peter-kissaan.
Burmankissa on hyvin koiramainen kissa.
Rotuesittelystä lainattu;
Burma on itsenäinen mutta samalla erittäin seurallinen kissa. Burmaa usein kutsutaankin "koirakissaksi". Kun sinulla on burma, et ole koskaan yksin. Sitä uskollisempaa ystävää on vaikea löytää.
Aloittaja pohti, että kissan ulkoilutus onnistuisi. Kannattaa muistaa, että kissan ulkoilutus tosiaan poikkeaa koiran ulkoilutuksesta. Jotkut kissat viihtyy ulkona ihan vaan nököttäen ja katselleen maailman menoa. Jotkut on hirvittävän uteliaita ja singahtelee täysin randomisti sinne sun tänne, välillä puun kautta ja sitten kiertää ihan "vääriä" kierroksia ja valjaita saa selvitellä koko ajan. Ja ne pääsee valjaista halutessaan tosi livakasti karkuun, jos niikseen tulee. Jonkin verran voi opettaa käytöstapoja, mutta kissalla on ihan eri tahto kuin koiralla, eli kyllä ne oppii, mutta eri asia on että milloin ne haluaa käyttää oppejaan. Jotkut kissat on tosi hyviä ulkoilutettavia ja niiden kanssa on helppo tehdä pikku lenkkejä. Omat kissani on jotain siltä väliltä. Kohtuullisen hyvin liikutaan pihalla, mutta joskus on tullut joku säikähtyminen ja yhtäkkiä käsissä on vaan tyhjät valjaat ja kissa pinkoo ties minne karkuun.
Vierailija kirjoitti:
Kissanomistaja kirjoitti:
. Kissa, joka polveutuu yksineläjästä, vaatii joidenkin löytölöiden mukaan aina lajitoverin seurakseen.
Nurinkurista.
Ihan uusi asia minulle, että kissa polveutuisi yksineläjästä. ?
Ulkomailla voi nähdä puolivilleinä eläviä katukissoja ja ne hakeututuvat toistensa lähelle
Kissa ei ole yksineläjä, kissat selvästi nauttii toistensa seurasta ja ne pitävät myös ihmisseurasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika outo ajatus, ettei kiintyisi.
Itse en hanki enää - en ainakaan moneen vuoteen. Kissan hoitaminenkin oli itse asiassa raskasta, koska se myös sitoo aikaa ja energiaa.
. Ja luopuminen itketti.
Vaikka eläimet ovat kivoja ja ihania, niin voin ihailla niitä kauempaa.
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi ihan vaan jo karvojen takia. Hirveä homma putsata vaatteet, kun käy kaverin luona kylässä. Hänellä on onneksi teippirulla siinä eteissessä vieraita varten. Jos hommaa trimmattavan koiran, niin karvoja ei juurikaan lähde ja koira on hyvä lenkkikaveri.
Kissa on siisti ja tuoksuu puhtaalle, (monet väittävät tuoksuvan jopa toffeelle sekä suklaalle, etenkin anturoistaan.) verrattuna koiraan. Lenkkikaveri tuo tassuissaan ja turkissaan paljon likaa mukanaan. Rakastan myös koiria mutta tyydyn ihastelemaan kauempaa symppiksiä:) Kissat on vain niin fiksuja ja sellaisia kodin hiljaisia (?:)) sieluja, kun sen kissan sitten menettää niin kotikin on kylmempi ja kolkompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sekä-että.
Kiinnyn syvästi sekä kissoihinj että koiriin <3
Ihan sama juttu, nyt sylissäni velttoilee ja lekottelee hoitokissa, joka taitaa olla maailman laiskin katti. Ruoka-aikansa se tietää minuutin tarkkuudella ja silloin kyllä on supervalppaana🐈
Minulla taitaa olla kissasi veli, tarkalleen sama käytös. Laiska kuin mikä! Olenkin tullut tulokseen, että se on Siamilaiseksi tekeytynyt Karvinen. Nytkin leveilee psylissäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi ihan vaan jo karvojen takia. Hirveä homma putsata vaatteet, kun käy kaverin luona kylässä. Hänellä on onneksi teippirulla siinä eteissessä vieraita varten. Jos hommaa trimmattavan koiran, niin karvoja ei juurikaan lähde ja koira on hyvä lenkkikaveri.
Anna kaverillesi lahjaksi kissojen harja. Jos lähtee paljon karvoja, pitää harjata.
Pyydä kaveriasi myös tarkistamaan kissan ruokavalio, ellei ole joku angora- tai muu kissa, jolla on pitkä, paksu turkki. Nimittäin hyvällä ruokavaliolla olevasta kissasta ei lähde karvaa siten, että ihmisten vaatteet karvaantuu.
Lisäksi tietysti voit katsoa kaverisi hygienatasoa noin muutenkin: olipa perheessä mikä eläin tahansa, kyllä se valittavasti tarkoittaa sitä, että vähintään kerran viikossa pitää imuroida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koiraihminen joka on omistanut kissoja pian 20 vuotta. Aluksi kun ei vielä ollut sitä koiraa, niin kyllä suhde kissoihin oli aivan toisenlainen, sitten tuli koira ja toinenkin ja tilanne muuttui selvästi: Kyllä suhde koiraan vain on jotain aivan muuta, koiran kanssa tehdään yhteistyötä, koetaan elämyksiä, kommunikoidaan molemmin puolin ja ymmärretään toisia.
Nyt on viimeinen kissa menossa ja tämäkin jo 14 vuotias, tämän jälkeen en ota enää kissaa. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että kissa on alkanut ärsyttämään, se tulee iholle juuri silloin kun haluaisi olla rauhassa, heti kun aamulla herää, esittää kissa vaatimuksiaan kuuluvasti, sitten se nukkuu, kun itse touhuat jotakin ja kun päätät että otatpa pikku päiväunet, niin kissa saa joko riehumiskohtauksen, tai sitten pitäisi just silloin silittää ja huomioida kissaa. Sama juttu illalla kun menee nukkumaan: Alkaa se mäykyminen jos makkarin ovi on kiinni, jos makkarin ovi on auki, tulee kissa viereen nukkumaan mutta senkin se tekee vittumaisesti niin, että tulee naaman eteen että on nenä ja suu täynnä karvoja sitten.
Tottakai ylläolevasta huolimatta myös silittelen kissaa, leikitän sitä jne. mutta kissa tarvisi kyllä enemmän aktivointia kuin mitä itse sille annan.
Kiintyykö kissaan? No tottakai siihen kiintyy, mutta mun on pakko sanoa, että kyllä koirien kuolemiset on sattuneet paljon enemmän kuin kissojen poismeno, joten sanoisin, että koiraihmisenä kissaan kiintyy eri tavalla kuin koiraan. "Ärsyttävä psykopaattilapsikin on silti lapsi, jota rakastaa".
Kamalaa. Tunnistan ilmiön, ikävä kyllä. Ennen täyspäisinä pitämäni ihmiset jättävät kissansa käytännössä heitteille heti kun taloon tulee koira. Rakin kanssa pyyhälletään ties missä tokoissa ja nenätreeneissä, syötetään kallista raakaruokaa ja käytetään hierojalla. Kissa/kissat mätänevät kotona tylsyyteen nääntyen eivätkä pääse edes kerran päivässä ulos.
Pidän kaltaisiasi ihmisiä roskaväkenä. Kun lemmikki otetaan, siitä huolehditaan. Älä ota enempää eläimiä kuin mihin jaksat panostaa.
Huoh. Rakas fanaattinen kissaihminen, en ole jättänyt kissaa heitteille: Kissa saa laadukasta, kallista eläinkaupparuokaa, sillä on kallista mikrohiekkaa hiekkalaatikossa, joka pidetään puhtaana, kissa saa leikitystä, se pääse olemaan ulkona narussa (tosin ei nyt kylmien ilmojen tultua halua enää), sillä on kallis suomalaista käsityötä oleva kiipeilypuu käytössään, se pääsee 1-2 kertaa vuodessa hammashoitoon joka maksaa sellaisen 300-400e/kerta koska kissalla on hampaiden syöpymätauti ja hammashoidon suorittaa maan parhaimmistoon kuuluva eläinlääkäri joka on erikoistunut hammashoitoon.
Kissaa ei ole unohdettu, kerroin vain fiiliksistä mitä se kissa koiraihmisessä herättää, kyllä koira nyt vain on ihan eri asia valitettavasti. Fiiliksistäni huolimatta en ole luopunut kissoistani ja olen hoitanut niitä hyvin loppuun asti, koska tässä maassa on kotia tarvitsevia kissoja ihan tarpeeksi jo muutenkin: Kyllä näiden kissojen on ollut paljon parempi olla elämänsä minun luonani, kuin jossain löytölässä lasikopissa tai jollain ihme kissafanaatikolla joka ei sitten kuitenkaan hoida kissojaa kunnolla, kun se tulisi liian kalliiksi.
Kuulostaa, että kissasi ovat sinulle pelkkä raskas velvollisuus, ylimääräinen riesa. Vaikutat stressaantuneelta. Hieno juttu että hoidat kuitenkin eläimesi hyvin, vaikkakin velvollisuudesta. Ilottomaltahan tuo kuulostaa, panosta jatkossa koiriin ja jätä suosiolla kissat. Tuo kissan hammassyöpymä on tosi ikävä sairaus, itsenikin yllättänyt miten hampaat meni parissa vuodessa niinkin huonoon kuntoon. Luin tuosta aiheesta tieteellisen artikkelin ja siinä sanottiin, ettei tuolle ole varsinaista syytä, kuitenkin aiheutti huolta onko omistajana aiheuttanut tai edesauttanut sitä.
Itse koen kissat rakastettaviksi, joissa on jopa parantavaa voimaa. Kun olen maannut migreenissä taju pätkien, niin kissa on pitänyt vahtia oven takana tai tullut vierelle asettautuen tassu ranteen päälle, kuin kuulostellen. Kun on ollut mieli apeana niin kissa tulee lähelle, painaa päänsä käsivarrelle. Rakastettavia olentoja jotka kaipaavat ja antavat rakkautta. Sinunkin kissasi näyttää sinulle selvästi rakkauttaan ja haluaa sinun huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän varmasti jollain tasolla jokaiseen lemmikkiin kiintyy. Ehkä kysymys lienee ennemmin se, että voiko kissaan kiintyä "koiraihmisenä" samalla tavalla (yhtä vahvasti) kuin koiraan?
Itse olen koiraihmisiä. Meillä on silti puolison ottama kissa, eikä tämänhetkinen elämäntilanne salli ottaa koiraa. Rakastan kyllä kisua ja pidän siitä hyvää huolta. Ei se silti täysin korvaa sitä koiran kanssa oloa. Kissoissa on eroja; osa on rohkeampia, osa arempia, osa saattaa olla jopa jollain tavalla vähän koiramaisia luonteelta.
Itse tykkään koirissa siitä kun voi just tehdä niitä pitkiäkin kävelylenkkejä ja siitä on seuraa ulos. Ja ihanaa se pallottelu ym. vuorovaikutus sen lemmikin kanssa. Kaikki kissat eivät välttämättä ole yhtä leikkisiä tai tykkää enemmän katsella sivusta kun omistaja leikkii. Osa voi myös olla tosi syrjäänvetäytyviä ja nukkuu itseksensä päivät pitkät, mutta innostuu YÖLLÄ leikkimään (kuten meillä).
Ehkä itseä myös vaivaa kissoissa tuo kun nehän nyt on luonnollisesti yöeläimiä. En jostain syystä niinkään häiriinny jos koira nyt vähän jotain kuorsaa/tuhisee/tassuttaa hiljokseltaan jossain yöaikaan, mutta se kissa... Maukuu ja raapii ovia niin että koko talo raikaa. Pahinta tässä on, että se painuu itse nukkumaan siinä vaiheessa kun itse nousen ylös. Siihen mä olen kyllä aika väsynyt. Tätä yhtä kissaa pidän kyllä nyt hyvänä, mutta olen todennut, että toista kissaa en enää halua. Totta kai koiriekin kanssa voi olla omat ongelmansa, mutta siinä sentään saisin isommalla todennäköisyydellä sitä vuorovaikutusta ja ehkä vähän paremmin myös nukuttua yöt.Nyt kaikki kissaihmiset alapeukuttaa. :D
En alapeukuta, mutta annan neuvon: olkaa oikeasti sen kissan kanssa päivällä. Meillä kissa herää samoihin aikoihin kuin me itsekin, koska siinä on päivän ensimmäinen ruokailu. Kissalle jutellaan pitkin päivää sen loikoillessa omassa tuolissaan, se otetaan ulos pihalle valjaissa/narussa mukaan, se katselee jomman kumman sylissä illalla telkkaria. Totta kai kissa valitettavasti saa nukkua enemmän kuin minä päivällä:-), mutta säännöllisin väliajoin se ilmestyy juttelemaan kun olen täällä kotona etätöissä. Silloin kissalle vastataan. Näin syntyy se vuorovaikutus. Kissa osaa myös kellon, tietää, koska itse pidän lounastauon ja silloinkin tulee vain muuten kiehnäämään ja juttelemaan. Ja taas: kun kissa maukuu tai mitä ääntä pitää, vastaa.
Öisin yksinään mouruava kissa on yksinäinen. Miksi kissa raapii ovia, onko se siis suljettuna jonnekin öisin? Miksi? Meillä kissa saa kulkea koko talossa yölläkin, kyllä, myös makuuhuoneessa. Joskus hyppää sänkyyn kehräämään ja puskemaan, mutta harvoin niin, että herään siihen.
Ei kissa elä eri elämää muun talon kanssa, jos kissa on koko ajan, täysillä, mukana talon elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni koirien kanssa, mutta aikuisiällä otin kissan ja olin myyty. Nyt 35v myöhemmin elän kolmen entisen rescue-kissan kanssa ja nautin elämästä.
Ratkaisu kirjoitti:
Kissat ovat yhdentekeviä. mutta luojan luomia ja nitä on kohdeltava hyvin.
Kissaihminen taas on usein aika vastenmielinen. Esimerkiksi kissojen päästäminen vapaaksi luontoon ja siihen liittyvät typerääkin typerämmät selitykset. Kissan henki ja terveys vaarantuvat monin tavoin. Kissat myös tappavat Suomessakin miljoonia lintuja joka vuosi ja saastuttavat lasten hiekkalaatikot. Siitä ei ole vastuussa kissa, vaan kissaihminen. Ei kannata sitten ihmetellä mihin kisu hävisi.
Myös koiraihmiset ovat vastenmielisiä päästäessään koiransa irtaalleen, vuosittain näitä koiria on, jotka raatelevat toisten ihmisten lemmikkejä, etenkin lajitovereitaan, käyvät ihmisten kimppuun, niin aikuisten kuin lasten. Ulosteita siellä täällä, selkä kun ei omistajalla taivu että pussittaisi sen haisulin jätökset. Levittävät loisia maastoon, jotka sitten kulkeutuvat jopa pikkulasten elimistöön luonnosta tai kenkien pohjista. Kukaan ei ole niin öykkäri ja itsekäs kuin koiran omistaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän varmasti jollain tasolla jokaiseen lemmikkiin kiintyy. Ehkä kysymys lienee ennemmin se, että voiko kissaan kiintyä "koiraihmisenä" samalla tavalla (yhtä vahvasti) kuin koiraan?
Itse olen koiraihmisiä. Meillä on silti puolison ottama kissa, eikä tämänhetkinen elämäntilanne salli ottaa koiraa. Rakastan kyllä kisua ja pidän siitä hyvää huolta. Ei se silti täysin korvaa sitä koiran kanssa oloa. Kissoissa on eroja; osa on rohkeampia, osa arempia, osa saattaa olla jopa jollain tavalla vähän koiramaisia luonteelta.
Itse tykkään koirissa siitä kun voi just tehdä niitä pitkiäkin kävelylenkkejä ja siitä on seuraa ulos. Ja ihanaa se pallottelu ym. vuorovaikutus sen lemmikin kanssa. Kaikki kissat eivät välttämättä ole yhtä leikkisiä tai tykkää enemmän katsella sivusta kun omistaja leikkii. Osa voi myös olla tosi syrjäänvetäytyviä ja nukkuu itseksensä päivät pitkät, mutta innostuu YÖLLÄ leikkimään (kuten meillä).
Ehkä itseä myös vaivaa kissoissa tuo kun nehän nyt on luonnollisesti yöeläimiä. En jostain syystä niinkään häiriinny jos koira nyt vähän jotain kuorsaa/tuhisee/tassuttaa hiljokseltaan jossain yöaikaan, mutta se kissa... Maukuu ja raapii ovia niin että koko talo raikaa. Pahinta tässä on, että se painuu itse nukkumaan siinä vaiheessa kun itse nousen ylös. Siihen mä olen kyllä aika väsynyt. Tätä yhtä kissaa pidän kyllä nyt hyvänä, mutta olen todennut, että toista kissaa en enää halua. Totta kai koiriekin kanssa voi olla omat ongelmansa, mutta siinä sentään saisin isommalla todennäköisyydellä sitä vuorovaikutusta ja ehkä vähän paremmin myös nukuttua yöt.Nyt kaikki kissaihmiset alapeukuttaa. :D
En alapeukuta, mutta annan neuvon: olkaa oikeasti sen kissan kanssa päivällä. Meillä kissa herää samoihin aikoihin kuin me itsekin, koska siinä on päivän ensimmäinen ruokailu. Kissalle jutellaan pitkin päivää sen loikoillessa omassa tuolissaan, se otetaan ulos pihalle valjaissa/narussa mukaan, se katselee jomman kumman sylissä illalla telkkaria. Totta kai kissa valitettavasti saa nukkua enemmän kuin minä päivällä:-), mutta säännöllisin väliajoin se ilmestyy juttelemaan kun olen täällä kotona etätöissä. Silloin kissalle vastataan. Näin syntyy se vuorovaikutus. Kissa osaa myös kellon, tietää, koska itse pidän lounastauon ja silloinkin tulee vain muuten kiehnäämään ja juttelemaan. Ja taas: kun kissa maukuu tai mitä ääntä pitää, vastaa.
Öisin yksinään mouruava kissa on yksinäinen. Miksi kissa raapii ovia, onko se siis suljettuna jonnekin öisin? Miksi? Meillä kissa saa kulkea koko talossa yölläkin, kyllä, myös makuuhuoneessa. Joskus hyppää sänkyyn kehräämään ja puskemaan, mutta harvoin niin, että herään siihen.
Ei kissa elä eri elämää muun talon kanssa, jos kissa on koko ajan, täysillä, mukana talon elämässä.
Edellisen kommentoijan kissa on tylsistynyt. Meillä kissat ovat aina nukkuneet yön kuten ihmisetkin. Aamulla lähdetään yhdessä aamutoimiin ja illalla kun asettuu sänkyyn, kuulevat tämän ja kohta *tumps*, kissa hypähtää kerälle jalkoihin. Ovat siellä missä ihmisetkin kun jotain tapahtuu, muuten nukkuvat/ makoilevat jossain.
Nyt ajan jätettyä kissoista, koira toimii jo pentuajoista samoin. Yöllä ei ole koskaan herätty vaatimaan ulos, nukutaan kun muutkin nukkuu. Eläimet tottuvat omistajien rytmiin, kun yhteys on kunnossa ja haluavat olla seurassa. Jos eläimet ihmisen silmissä käyttäytyvät rasittavasti, tälle on yleensä jokin syy, yrittävät kertoa jotain tai tyydyttää perustarpeita. Niillä on oma mieli ja yhteiselo on huomiointia ja yhteistyötä. Ja kaikki omia persooniaan, se on kiehtovaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän varmasti jollain tasolla jokaiseen lemmikkiin kiintyy. Ehkä kysymys lienee ennemmin se, että voiko kissaan kiintyä "koiraihmisenä" samalla tavalla (yhtä vahvasti) kuin koiraan?
Itse olen koiraihmisiä. Meillä on silti puolison ottama kissa, eikä tämänhetkinen elämäntilanne salli ottaa koiraa. Rakastan kyllä kisua ja pidän siitä hyvää huolta. Ei se silti täysin korvaa sitä koiran kanssa oloa. Kissoissa on eroja; osa on rohkeampia, osa arempia, osa saattaa olla jopa jollain tavalla vähän koiramaisia luonteelta.
Itse tykkään koirissa siitä kun voi just tehdä niitä pitkiäkin kävelylenkkejä ja siitä on seuraa ulos. Ja ihanaa se pallottelu ym. vuorovaikutus sen lemmikin kanssa. Kaikki kissat eivät välttämättä ole yhtä leikkisiä tai tykkää enemmän katsella sivusta kun omistaja leikkii. Osa voi myös olla tosi syrjäänvetäytyviä ja nukkuu itseksensä päivät pitkät, mutta innostuu YÖLLÄ leikkimään (kuten meillä).
Ehkä itseä myös vaivaa kissoissa tuo kun nehän nyt on luonnollisesti yöeläimiä. En jostain syystä niinkään häiriinny jos koira nyt vähän jotain kuorsaa/tuhisee/tassuttaa hiljokseltaan jossain yöaikaan, mutta se kissa... Maukuu ja raapii ovia niin että koko talo raikaa. Pahinta tässä on, että se painuu itse nukkumaan siinä vaiheessa kun itse nousen ylös. Siihen mä olen kyllä aika väsynyt. Tätä yhtä kissaa pidän kyllä nyt hyvänä, mutta olen todennut, että toista kissaa en enää halua. Totta kai koiriekin kanssa voi olla omat ongelmansa, mutta siinä sentään saisin isommalla todennäköisyydellä sitä vuorovaikutusta ja ehkä vähän paremmin myös nukuttua yöt.Nyt kaikki kissaihmiset alapeukuttaa. :D
En alapeukuta, mutta annan neuvon: olkaa oikeasti sen kissan kanssa päivällä. Meillä kissa herää samoihin aikoihin kuin me itsekin, koska siinä on päivän ensimmäinen ruokailu. Kissalle jutellaan pitkin päivää sen loikoillessa omassa tuolissaan, se otetaan ulos pihalle valjaissa/narussa mukaan, se katselee jomman kumman sylissä illalla telkkaria. Totta kai kissa valitettavasti saa nukkua enemmän kuin minä päivällä:-), mutta säännöllisin väliajoin se ilmestyy juttelemaan kun olen täällä kotona etätöissä. Silloin kissalle vastataan. Näin syntyy se vuorovaikutus. Kissa osaa myös kellon, tietää, koska itse pidän lounastauon ja silloinkin tulee vain muuten kiehnäämään ja juttelemaan. Ja taas: kun kissa maukuu tai mitä ääntä pitää, vastaa.
Öisin yksinään mouruava kissa on yksinäinen. Miksi kissa raapii ovia, onko se siis suljettuna jonnekin öisin? Miksi? Meillä kissa saa kulkea koko talossa yölläkin, kyllä, myös makuuhuoneessa. Joskus hyppää sänkyyn kehräämään ja puskemaan, mutta harvoin niin, että herään siihen.
Ei kissa elä eri elämää muun talon kanssa, jos kissa on koko ajan, täysillä, mukana talon elämässä.
Edellisen kommentoijan kissa on tylsistynyt. Meillä kissat ovat aina nukkuneet yön kuten ihmisetkin. Aamulla lähdetään yhdessä aamutoimiin ja illalla kun asettuu sänkyyn, kuulevat tämän ja kohta *tumps*, kissa hypähtää kerälle jalkoihin. Ovat siellä missä ihmisetkin kun jotain tapahtuu, muuten nukkuvat/ makoilevat jossain.
Nyt ajan jätettyä kissoista, koira toimii jo pentuajoista samoin. Yöllä ei ole koskaan herätty vaatimaan ulos, nukutaan kun muutkin nukkuu. Eläimet tottuvat omistajien rytmiin, kun yhteys on kunnossa ja haluavat olla seurassa. Jos eläimet ihmisen silmissä käyttäytyvät rasittavasti, tälle on yleensä jokin syy, yrittävät kertoa jotain tai tyydyttää perustarpeita. Niillä on oma mieli ja yhteiselo on huomiointia ja yhteistyötä. Ja kaikki omia persooniaan, se on kiehtovaa.
Lisäsin vielä, että eläimet ovat vahvasti ihmisten armoilla, eivät saa päättää juuri mistään itse. Eivät seurasta, tarpeiden tyydytyksestä, ympäristöstä, tekemisestä. Miettikää miten stressaavaa, jos mistään ei ole varmuutta ja kukaan ei huomioi tai kuule. Siksi eläimet arvostavat rutiineja, mahdollisuus ennakoida antaa edes hieman turvaa, mahdollisuuden välttää stressiä. Vaikka eläimet eivät ajattele kuin me, on niillä samat vaistot turvan ja selviytymisen suhteen ja kokemus mahdollisuudesta vaikuttaa omaan elämään tai ennakoida tapahtumia vähentää stressiä myös eläimillä tutkitusti.
Pidin lapsena itseäni koiraihmisenä, mutta ensimmäisen kissan myötä selvisi, että olenkin kissaihminen. Upea eläin <3
Jos olet koiraihminen, niin suosittelen maine coonia. Se on erittäin koiramainen kissa. Noutaa leluja, kiintyy omistajiin, seurailee tarkkaan koko ajan mitä puuhaillaan. Istuu ja antaa tassua, seuraa ja tulee luokse käskystä.
Itse en olisi ikinä kuvitellut kiintyväni kissaan, mutta kaverin suosituksesta hankittiin maine coon ja koko perhe kiintyi kissaan. Aivan ihana! Luonteeltaan muistuttaa enemmän edesmennyttä koiraamme, kuin kissaa.
Helppohoitoisempikin, kuin koira.
Kissarodutkin on erilaisia, jotkut rodut viihtyvät itsekseen ja jotkut ovat ihmisrakkaita
Kissa on BJERKELEEN PAHA! Se parkeeraa meikäläisen hiirukäden viereen ja tekee torkut ja kehrää! Työ ei oikein luista......
Olen itse sekä kissa- että koiraihminen ja molemmat ovat aivan ihania, mutta eri tavalla. Jos olet periaatteessa koiraihminen, mutta haluaisit kissan helppouden vuoksi, niin kannattaa katsoa rotu tarkkaan. Rotu ei takaa sitä, että kissa olisi "koiramainen", mutta lisää todennäköisyyttä selkeästi. Minulla on siperiankissa ja ragdoll, jotka molemmat ovat hyvin aktiivisia ja ihmisistä kiinnostuneita rotuominaisuuksiltaan. Siperialainen käy tervehtimässä aina vieraat antaumuksella ja katselee iltaisin sylissä telkkaria. Ragdollimme on myöskin pohjattomine ruokahaluineen aivan kuin sisäsiisti koira. :D Mutta siis joo, kissoihin voi todellakin kiintyä. Ihmettelen, millainen hirviö niihin EI kiintyisi.
Joku kirjoitti, että kannattaisi ottaa eläinsuojeluyhdistykseen pelastettu orpo kissa, mutta itse olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että ensimmäisen kissan ei kannattaisi olla sellainen tapaus. Kokematon kissanomistaja ei välttämättä osaa lukea kissaa kunnolla ja kumpikin voi ahdistua kommunikaation puutteeseen. Jos eläimellä on vielä jotenkin vaikea tausta, niin tilanne ei varmaan pääty hyvin. Orpokissoja vain kokeneille kissahulluille.