Lue keskustelun säännöt.
Jos on koiraihminen, kiintyykö kissaan?
Olen liikuntarajoitteinen nykyään, enkä voi ottaa enää koiraa, vaikka kovasti haluaisin. Siksi harkitsen kissan ottamista. Kissan ulkoiluttaminen kyllä onnistuisi, pystyn siis toki liikkumaan, en vain siten kuin koiran lenkitys edellyttäisi. Nyt mietityttää vain se, tulisiko minusta kissaihmistä? Onko teistä joku tehnyt vastaavan vaihdon, miten meni?
Kommentit (294)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varoa, ettei tätä sunkin kirjoitusta poisteta, en voi ymmärtää ihmisiä, jotka ei kestä toisenlaisten tarinoiden olemassaolemista ollenkaan.
Mä olen itse asiassa aika varma, että joku on jo ilmiantanut tuon kommentin. :D
Meillä on muuten ihan sama kokemus taustalla; täälläkin on kissa, jolla on tuo hammassyöpymätauti! Ehkä sekin vaikuttaa meillä vähän tähän asiaan. Helposti alkaa siis mennä hermo ihmisiin, jotka alkaa saarnaamaan meille ja keksii meistä niitä syitä ilman, että edes tietävät mitä kaikkea sen kissan eteen on tehty. Tämä on aika kallis sairaus hoitaa.
Ja nyt varmaan joku kissafanaatikko keksii tästä syyn, että kissa mouruaa kipeän suun vuoksi. Ei sekään pidä paikkaansa. Jos kissan suu on hiljattain valokuvattu, hammaskivet poistettu, syöpyneet hampaat poistettu, jälkihoitoa varten lääkkeitä ja suunhoitotarvikkeita hankittu ja käytetty, ja kaiken pitäisi olla eläinlääkärin mielestä ok (+lompakko muutamia satasia kevyempi), niin miksi se silti jatkaa sitä yöllistä showta? Niinpä. Ehkä jotkut kissat on vaan yksinkertaisesti ärsyttäviä ja hankalia. Ei se silti tarkoita, etteikö tässä asianmukaisesti sitä kissaa hoidettaisi vaikka oikeasti on jo aika paljon niitä päiviä kun touhu kypsyttää. Eikä tämä tarkoita sitäkään, ettenkö minä löytäisi tästä eläimestä myös niitä söpöjä ja ihania puolia. Harmi vain, että ne yksittäiset söpöt piirteet eivät saa minun päätäni kyllä silti käännettyä siitä ajatuksesta, että tämän jälkeen en tule ottamaan toista kissaa. Tämä on ehkä vaatinut minulta nyt hiukan liikaa. Ennen kuin joku saarnaa tästäkin niin voisi miettiä, että aika moni vippaa tällaisia kissoja eteenpäin - Itse olen silti sitoutunut hoitamaan tätä kissaa sen elämän loppuun saakka, vaikka olen aika väsynyt.
Mielestäni jopa naurettavaa syyllistämistä, kun miettii miten huonosti kissojan yhä tänäkin päivänä paljolti hoidetaan. On myös ikävää, että tästä puhumista sensuroidaan, koska ei mikään muu asioita muuta kuin se, että ihmisiä herätellään miettimään.
Toki tämä toisaalta on myös aisassa kuin asiassa, oli kyse sitten koirista, lapsista tai niistä kissoista, niin osa ihmisistä tykkää jotenkin kilpailla "paremmuudella" eli vedetään jo vähän ylikin se, mikä on sitä riittävän hyvää koiran/kissan/lapsen hoitamista. Näin netissä keskustelun käyminen on tästä syystä vaikeaa, bonuksena vielä nämä erilaisista mielipiteistä loukkaantujat (etenkin tällä palstalla kun saa viestejä poistumaan ihan vaan sillä että eri IP:stä tykittää ilmiantoja).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kissaihminen. Seurustelin aikoinaan koiranomistajan kanssa ja kyllä opin kovasti tykkäämään koirastakin.
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli erittäin syvästi koiraihminen, kunnes viimeisin koira kuoli ja hän laski, että voisi 15v päästä olla jo niin huonossa kunnossa (etenevä sairaus), ettei uuden koiran hankinta tulisi kuuloonkaan. Päätti sitten kuitenkin ottaa kissan ja nyt ei kuulemma enää osaisi olla ilman. Kissa on hänen mukaansa niin paljon helpompi kuin koira. Ei tarvitse ulkoilutusta ja äidillä riittää puuhaa kun keksii uusia virikkeitä kissalle.
Tässäpä se nyt tuleekin. Miten niin kissa ei tarvitse ulkoilutusta?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on harraste-eläiminä matelijoita ja selkärangattomia, minusta tämä on jännä ilmiö joillakin lemmikinomistajilla, että oletetaan ettei ihminen voi pitää hyvää huolta eläimestä ja antaa sille riittävästi virikkeitä, jos hän ei sydänjuuriaan myöten rakasta sitä eläintä.
Mulla on ollut myös luonnonvaraisia siilejäkin hoidossa, en ole mikään siilifani ja minusta siilit on aika tylsiä eläimiä ja todella sottaisi, ei se silti ole estänyt minua heräämästä muutaman tunnin välein ruokkimaan loukkaantunutta siiltä ruiskulla, pitämään siilin olinpaikka puhtaana ja viemään siiliä tarvittaessa eläinlääkäriin ja lääkitsemäänkin sitä ihan omasta pussista.
Kannattaisi vähän ehkä rauhoittua ja miettiä asioita järjellä, eikä tunteella.
Nohnoh, parempi jättää kissat luontoon kuolemaan, kuin että sydämetön ihminen niitä loukuttaisi ja ottaisi hoitoonsa, rakastamatta niitä aidosti. Olisit sinäki jättäny siilit vaan hoitamatta tuolla asenteella.
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli erittäin syvästi koiraihminen, kunnes viimeisin koira kuoli ja hän laski, että voisi 15v päästä olla jo niin huonossa kunnossa (etenevä sairaus), ettei uuden koiran hankinta tulisi kuuloonkaan. Päätti sitten kuitenkin ottaa kissan ja nyt ei kuulemma enää osaisi olla ilman. Kissa on hänen mukaansa niin paljon helpompi kuin koira. Ei tarvitse ulkoilutusta ja äidillä riittää puuhaa kun keksii uusia virikkeitä kissalle.
Minä otin koiran ulkoilukaveriksi alun perinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
minusta tämä on jännä ilmiö joillakin lemmikinomistajilla, että oletetaan ettei ihminen voi pitää hyvää huolta eläimestä ja antaa sille riittävästi virikkeitä, jos hän ei sydänjuuriaan myöten rakasta sitä eläintä.
Tämä on selkeästi tällä hetkellä aika iso tabu; ei siis saisi puhua siitä, että on tosi väsynyt ja ehkä jossain määrin jopa kyllästynyt oman lemmikkinsä touhuihin. Se otetaan heti jonain viestinä siitä, että ihan kuin omistaja olisi luopumassa siitä lemmikistä vaikka asia ei välttämättä olisi missään nimessä näin.
Nurinkurisinta tässä on yksi toinenkin ilmiö. Olen siis huomannut, että monesti ne kovaan ääneen toisia arvostelevat ("kissalla taitaa olla sinun luona nyt tosi kurjat oltavat kun et rakasta sitä aivan silmittömästi") käyttää lemmikkiänsä eläinlääkärissä ehkä kerran viiteen vuoteen. Samaan aikaan saattaa usein olla jopa niin päin, että nämä ihmiset, joilla on sen lemmikin kanssa vaikeaa, ravaavat siellä eläinlääkärissä puolivuosittain selvittelemässä, että voisiko ongelmakäytökselle löytyä terveydellinen syy. Monesti sellaista ei edes löydy, mutta käyttävät sitä silti siellä useammin kuin nämä, jotka luulevat että kissa elää onnellisesti pelkällä sievällä lässytyksellä.
Se ei tosiaan tarkoita sitä etteikö lemmikkiänsä voisi hoitaa oikeaoppisesti ja kunnialla loppuun asti, vaikka se vaikeaa olisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koiraihminen joka on omistanut kissoja pian 20 vuotta. Aluksi kun ei vielä ollut sitä koiraa, niin kyllä suhde kissoihin oli aivan toisenlainen, sitten tuli koira ja toinenkin ja tilanne muuttui selvästi: Kyllä suhde koiraan vain on jotain aivan muuta, koiran kanssa tehdään yhteistyötä, koetaan elämyksiä, kommunikoidaan molemmin puolin ja ymmärretään toisia.
Nyt on viimeinen kissa menossa ja tämäkin jo 14 vuotias, tämän jälkeen en ota enää kissaa. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että kissa on alkanut ärsyttämään, se tulee iholle juuri silloin kun haluaisi olla rauhassa, heti kun aamulla herää, esittää kissa vaatimuksiaan kuuluvasti, sitten se nukkuu, kun itse touhuat jotakin ja kun päätät että otatpa pikku päiväunet, niin kissa saa joko riehumiskohtauksen, tai sitten pitäisi just silloin silittää ja huomioida kissaa. Sama juttu illalla kun menee nukkumaan: Alkaa se mäykyminen jos makkarin ovi on kiinni, jos makkarin ovi on auki, tulee kissa viereen nukkumaan mutta senkin se tekee vittumaisesti niin, että tulee naaman eteen että on nenä ja suu täynnä karvoja sitten.
Tottakai ylläolevasta huolimatta myös silittelen kissaa, leikitän sitä jne. mutta kissa tarvisi kyllä enemmän aktivointia kuin mitä itse sille annan.
Kiintyykö kissaan? No tottakai siihen kiintyy, mutta mun on pakko sanoa, että kyllä koirien kuolemiset on sattuneet paljon enemmän kuin kissojen poismeno, joten sanoisin, että koiraihmisenä kissaan kiintyy eri tavalla kuin koiraan. "Ärsyttävä psykopaattilapsikin on silti lapsi, jota rakastaa".
Kamalaa. Tunnistan ilmiön, ikävä kyllä. Ennen täyspäisinä pitämäni ihmiset jättävät kissansa käytännössä heitteille heti kun taloon tulee koira. Rakin kanssa pyyhälletään ties missä tokoissa ja nenätreeneissä, syötetään kallista raakaruokaa ja käytetään hierojalla. Kissa/kissat mätänevät kotona tylsyyteen nääntyen eivätkä pääse edes kerran päivässä ulos.
Pidän kaltaisiasi ihmisiä roskaväkenä. Kun lemmikki otetaan, siitä huolehditaan. Älä ota enempää eläimiä kuin mihin jaksat panostaa.
Huoh. Rakas fanaattinen kissaihminen, en ole jättänyt kissaa heitteille: Kissa saa laadukasta, kallista eläinkaupparuokaa, sillä on kallista mikrohiekkaa hiekkalaatikossa, joka pidetään puhtaana, kissa saa leikitystä, se pääse olemaan ulkona narussa (tosin ei nyt kylmien ilmojen tultua halua enää), sillä on kallis suomalaista käsityötä oleva kiipeilypuu käytössään, se pääsee 1-2 kertaa vuodessa hammashoitoon joka maksaa sellaisen 300-400e/kerta koska kissalla on hampaiden syöpymätauti ja hammashoidon suorittaa maan parhaimmistoon kuuluva eläinlääkäri joka on erikoistunut hammashoitoon.
Kissaa ei ole unohdettu, kerroin vain fiiliksistä mitä se kissa koiraihmisessä herättää, kyllä koira nyt vain on ihan eri asia valitettavasti. Fiiliksistäni huolimatta en ole luopunut kissoistani ja olen hoitanut niitä hyvin loppuun asti, koska tässä maassa on kotia tarvitsevia kissoja ihan tarpeeksi jo muutenkin: Kyllä näiden kissojen on ollut paljon parempi olla elämänsä minun luonani, kuin jossain löytölässä lasikopissa tai jollain ihme kissafanaatikolla joka ei sitten kuitenkaan hoida kissojaa kunnolla, kun se tulisi liian kalliiksi.
Hyvä että sentään perushoidat kissaa edelleen. Annoit vähän erilaisen kuvan tuossa kommentissasi, jossa kerroit että aktivoit kissaa liian vähän ja suhtaudut siihen eri tavalla kuin ennen koiraa.
Kyllä, se on totta, että aktivoin kissaa liian vähän, voi olla että mulla vain on eri käsitys siitä, mikä on riittävää eläimen aktvoimista; Voisin leikittää kissaa useammin ja käyttää narussa ulkona muuallakin kuin omassa pihassa ja muutenkin tarjota sille enemmän aktivoivaa tekemistä.
Tiedän tosin että rimani aktivoinnin suhteen voi olla huomattavasti korkeammalla kuin keskivertokissanomistajalla: Minusta kissakin ansaitsisi ihan kunnolla panostusta lemmikkinä.
Koirien tultua joskus 15 vuotta sitten homma muuttui, vähän uumoilinkin, että niin voisi käydä. Koiran lenkitys hihnassa on aivan erilaista kuin kissan, paljon motivoivampaa, kun pääsee kunnolla lenkille, eikä se kävely ole mitään paikallaan seisomista, kissojen ulkoilutus tuolloin väheni (ja asuin silloin kerrostalossa vielä, joten ei päässeet edes omalle pihalle ulos), samaten koira alkoi viemään enemmän huomiota: Sen kanssa reisattiin ja käytiin harrastuksissa jne.
Silti veikkaan, että oma käsitykseni tilanteen muuttumisesta on varsin ankara: Nykyään mitä muiden kissanpitoa katsoo, niin se on ihan normaalia, ettei kissaa leikitetä ollenkaan, että se päästään ehkä korkeintaan omatoimiulkoilemaan (ei tarvitse nähdä itse vaivaa) ja syötetään kissalle markettiruokaa. Eläinlääkärissä kissoja käytetään lähinnä rokotuksella: Suurin osa kissoja omistavista ei ole voineet kuvitellakkaan että maksaisivat jostain hammashoidosta saati verikokeista, ellei jotain selkeitä oireita ilmene.
Yhtäkaikki, kissa tarvisi MINUN MIELESTÄNI enemmän aktivointia ja huomiota, kuin mitä itse sille annan. Mahdollisesti kissan voin ottaa sitten joskus, kun en pysty enää koiraa lenkkeilyttämään, eli aloittajalle voisi olla hyväkin vaihtoehto, kunhan tiedostaa ne realiteetit ettei kissa ole kohta vaihtamassa kotia, kun se käyttäytyy kissamaisesti ja on ärsyttävä.
Keitä ovat nämä keskivertokissaihmiset joihin viittasit aiemminkin? Ne joita paremmin sinä kissaasi hoidat ja aktivoit? Minun lähipiirissäni (ja vähän kauemmassakin) pääsääntöisesti kissojen hammashoitoa pidetään itsestäänselvyytenä jota ei erikseen tarvitse mainostaa, ja kissojen kanssa opetellaan temppuja ja käydään patikoimassakin.
Ehkä oikeutat itsellesi negatiivisen suhtautumisen kissaan tuolla narratiivilla, jonka mukaan on ok että kissa vähän tylsistyy ja jää koiralle kakkoseksi, kun sinä sentään käytät sitä hammaslääkärissä ja annat sille ruokaa. Muut (ketkä?) eivät niin toimi.
No mikä on vaihtoehto? Löytölät pursuaa kissoja jo muutenkin, haluatko siis että riistän 14 vuotiaalta kissaltani sen tutun kodin ja vien sen sinne lasikoppiin asumaan? Siskoni yritti kissalleen löytää uuden kodin, sillä seurauksella, että kissa jouduttiin lopettamaan, kun uusi koti ei osannutkaan sitä hoitaa eikä vienyt eläinlääkäriin kun olisi pitänyt viedä.
Vaikka sun pilvilinnassa kissoja hoidetaankin täydellisesti ja niitä aktivoidaan 4 tuntia joka päivä, niin valitettavasti se ei edelleenkään ole mikään reaaliteetti joka kodissa: Jos näin olisi, niin löytölät huutaisi tyhjyyttään kissoista.
Vai meinaatko, että löytölän tuhannet kissat ja vielä useammat auton alle jääneet on kodeista, missä ihmiset käy vaelluksilla kissojensa kanssa jne.? Luuletko että ihmisiä kiinnostaa kissojen hampaiden tila, jos ei kiinnosta edes hakea sitä kissaa takaisin löytölästä?
Missä ihmeen pilvilinnassa? Onkohan siitä puoltakaan tuntia kun kerroin niistä ihmisistä jotka alkavat laiminlyödä kissaansa kun ottavat koiran?
Pidän vain mielenkiintoisena tuota että kissan perushoitoa toteuttaessasi olet mielestäsi parempi kissanomistaja kuin muut. Ketkä muut? Ne jotka hylkäävät lemmikkinsä?
P.s. Älä nyt ainakaan löytölään kissaasi vie jos haluat siitä eroon. Olet sille velkaa sen että etsit kunnon kodin itse.
Mikä on riittävää kissan aktivointia? Sinä osaat varmaankin kertoa, kun noin tuimasti kommentoit toisten kertomuksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jahah, näköjään mun kirjoituksen ei anneta olla täällä, mitä ihmettä kissaihmiset luulee saavuttavansa tällaisella sensuroinnilla?
"
Minä olen koiraihminen joka on omistanut kissoja pian 20 vuotta. Aluksi kun ei vielä ollut sitä koiraa, niin kyllä suhde kissoihin oli aivan toisenlainen, sitten tuli koira ja toinenkin ja tilanne muuttui selvästi: Kyllä suhde koiraan vain on jotain aivan muuta, koiran kanssa tehdään yhteistyötä, koetaan elämyksiä, kommunikoidaan molemmin puolin ja ymmärretään toisia.
Nyt on viimeinen kissa menossa ja tämäkin jo 14 vuotias, tämän jälkeen en ota enää kissaa. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että kissa on alkanut ärsyttämään, se tulee iholle juuri silloin kun haluaisi olla rauhassa, heti kun aamulla herää, esittää kissa vaatimuksiaan kuuluvasti, sitten se nukkuu, kun itse touhuat jotakin ja kun päätät että otatpa pikku päiväunet, niin kissa saa joko riehumiskohtauksen, tai sitten pitäisi just silloin silittää ja huomioida kissaa. Sama juttu illalla kun menee nukkumaan: Alkaa se mäykyminen jos makkarin ovi on kiinni, jos makkarin ovi on auki, tulee kissa viereen nukkumaan mutta senkin se tekee vittumaisesti niin, että tulee naaman eteen että on nenä ja suu täynnä karvoja sitten.
Tottakai ylläolevasta huolimatta myös silittelen kissaa, leikitän sitä jne. mutta kissa tarvisi kyllä enemmän aktivointia kuin mitä itse sille annan.
Kiintyykö kissaan? No tottakai siihen kiintyy, mutta mun on pakko sanoa, että kyllä koirien kuolemiset on sattuneet paljon enemmän kuin kissojen poismeno, joten sanoisin, että koiraihmisenä kissaan kiintyy eri tavalla kuin koiraan. "Ärsyttävä psykopaattilapsikin on silti lapsi, jota rakastaa"."
Miksi tällaista poistatellaan? :D Internet on täynnä kissaihmisten itsensä tekemiä meemejä ja sketsejä siitä, miten kissat ovat psykopaatteja. NYT tämä asia on liian herkkä eikä siitä saa puhua?
Minulla on ollut kumpiakin, kun viimeisin koirani meni sateenkaarelle, päätin etten ota enää koiraa, ja otin esyltä puolivuotiaan kissan. Tuossa se nytkin makaa vieressä ja kehrää. Kissat myös juttelevat jos niille puhuu alusta asti, moni ihmetteleekin miten tiedän mitä mikäkin ääni tarkoittaa..Se myös tulee ilmoittamaan että posti tuli, ja juoksee jääkaapille kun makkarapaketti avataan.. Mun mielestä koiraan ei ole eroa muutakun ulkoilutus, ihana kun saa nukkua ja varmasti on unikaveri vieressä.. Pystytkö putsaamaan kakkakopan kerran päivässä? Suosittelen eläinkotia, esyä tms, saat valmiiksi leikatun ja rokotetun kissan vähän yli 100eurolla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koiraihminen joka on omistanut kissoja pian 20 vuotta. Aluksi kun ei vielä ollut sitä koiraa, niin kyllä suhde kissoihin oli aivan toisenlainen, sitten tuli koira ja toinenkin ja tilanne muuttui selvästi: Kyllä suhde koiraan vain on jotain aivan muuta, koiran kanssa tehdään yhteistyötä, koetaan elämyksiä, kommunikoidaan molemmin puolin ja ymmärretään toisia.
Nyt on viimeinen kissa menossa ja tämäkin jo 14 vuotias, tämän jälkeen en ota enää kissaa. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että kissa on alkanut ärsyttämään, se tulee iholle juuri silloin kun haluaisi olla rauhassa, heti kun aamulla herää, esittää kissa vaatimuksiaan kuuluvasti, sitten se nukkuu, kun itse touhuat jotakin ja kun päätät että otatpa pikku päiväunet, niin kissa saa joko riehumiskohtauksen, tai sitten pitäisi just silloin silittää ja huomioida kissaa. Sama juttu illalla kun menee nukkumaan: Alkaa se mäykyminen jos makkarin ovi on kiinni, jos makkarin ovi on auki, tulee kissa viereen nukkumaan mutta senkin se tekee vittumaisesti niin, että tulee naaman eteen että on nenä ja suu täynnä karvoja sitten.
Tottakai ylläolevasta huolimatta myös silittelen kissaa, leikitän sitä jne. mutta kissa tarvisi kyllä enemmän aktivointia kuin mitä itse sille annan.
Kiintyykö kissaan? No tottakai siihen kiintyy, mutta mun on pakko sanoa, että kyllä koirien kuolemiset on sattuneet paljon enemmän kuin kissojen poismeno, joten sanoisin, että koiraihmisenä kissaan kiintyy eri tavalla kuin koiraan. "Ärsyttävä psykopaattilapsikin on silti lapsi, jota rakastaa".
Kamalaa. Tunnistan ilmiön, ikävä kyllä. Ennen täyspäisinä pitämäni ihmiset jättävät kissansa käytännössä heitteille heti kun taloon tulee koira. Rakin kanssa pyyhälletään ties missä tokoissa ja nenätreeneissä, syötetään kallista raakaruokaa ja käytetään hierojalla. Kissa/kissat mätänevät kotona tylsyyteen nääntyen eivätkä pääse edes kerran päivässä ulos.
Pidän kaltaisiasi ihmisiä roskaväkenä. Kun lemmikki otetaan, siitä huolehditaan. Älä ota enempää eläimiä kuin mihin jaksat panostaa.
Huoh. Rakas fanaattinen kissaihminen, en ole jättänyt kissaa heitteille: Kissa saa laadukasta, kallista eläinkaupparuokaa, sillä on kallista mikrohiekkaa hiekkalaatikossa, joka pidetään puhtaana, kissa saa leikitystä, se pääse olemaan ulkona narussa (tosin ei nyt kylmien ilmojen tultua halua enää), sillä on kallis suomalaista käsityötä oleva kiipeilypuu käytössään, se pääsee 1-2 kertaa vuodessa hammashoitoon joka maksaa sellaisen 300-400e/kerta koska kissalla on hampaiden syöpymätauti ja hammashoidon suorittaa maan parhaimmistoon kuuluva eläinlääkäri joka on erikoistunut hammashoitoon.
Kissaa ei ole unohdettu, kerroin vain fiiliksistä mitä se kissa koiraihmisessä herättää, kyllä koira nyt vain on ihan eri asia valitettavasti. Fiiliksistäni huolimatta en ole luopunut kissoistani ja olen hoitanut niitä hyvin loppuun asti, koska tässä maassa on kotia tarvitsevia kissoja ihan tarpeeksi jo muutenkin: Kyllä näiden kissojen on ollut paljon parempi olla elämänsä minun luonani, kuin jossain löytölässä lasikopissa tai jollain ihme kissafanaatikolla joka ei sitten kuitenkaan hoida kissojaa kunnolla, kun se tulisi liian kalliiksi.
Hyvä että sentään perushoidat kissaa edelleen. Annoit vähän erilaisen kuvan tuossa kommentissasi, jossa kerroit että aktivoit kissaa liian vähän ja suhtaudut siihen eri tavalla kuin ennen koiraa.
Kyllä, se on totta, että aktivoin kissaa liian vähän, voi olla että mulla vain on eri käsitys siitä, mikä on riittävää eläimen aktvoimista; Voisin leikittää kissaa useammin ja käyttää narussa ulkona muuallakin kuin omassa pihassa ja muutenkin tarjota sille enemmän aktivoivaa tekemistä.
Tiedän tosin että rimani aktivoinnin suhteen voi olla huomattavasti korkeammalla kuin keskivertokissanomistajalla: Minusta kissakin ansaitsisi ihan kunnolla panostusta lemmikkinä.
Koirien tultua joskus 15 vuotta sitten homma muuttui, vähän uumoilinkin, että niin voisi käydä. Koiran lenkitys hihnassa on aivan erilaista kuin kissan, paljon motivoivampaa, kun pääsee kunnolla lenkille, eikä se kävely ole mitään paikallaan seisomista, kissojen ulkoilutus tuolloin väheni (ja asuin silloin kerrostalossa vielä, joten ei päässeet edes omalle pihalle ulos), samaten koira alkoi viemään enemmän huomiota: Sen kanssa reisattiin ja käytiin harrastuksissa jne.
Silti veikkaan, että oma käsitykseni tilanteen muuttumisesta on varsin ankara: Nykyään mitä muiden kissanpitoa katsoo, niin se on ihan normaalia, ettei kissaa leikitetä ollenkaan, että se päästään ehkä korkeintaan omatoimiulkoilemaan (ei tarvitse nähdä itse vaivaa) ja syötetään kissalle markettiruokaa. Eläinlääkärissä kissoja käytetään lähinnä rokotuksella: Suurin osa kissoja omistavista ei ole voineet kuvitellakkaan että maksaisivat jostain hammashoidosta saati verikokeista, ellei jotain selkeitä oireita ilmene.
Yhtäkaikki, kissa tarvisi MINUN MIELESTÄNI enemmän aktivointia ja huomiota, kuin mitä itse sille annan. Mahdollisesti kissan voin ottaa sitten joskus, kun en pysty enää koiraa lenkkeilyttämään, eli aloittajalle voisi olla hyväkin vaihtoehto, kunhan tiedostaa ne realiteetit ettei kissa ole kohta vaihtamassa kotia, kun se käyttäytyy kissamaisesti ja on ärsyttävä.
Keitä ovat nämä keskivertokissaihmiset joihin viittasit aiemminkin? Ne joita paremmin sinä kissaasi hoidat ja aktivoit? Minun lähipiirissäni (ja vähän kauemmassakin) pääsääntöisesti kissojen hammashoitoa pidetään itsestäänselvyytenä jota ei erikseen tarvitse mainostaa, ja kissojen kanssa opetellaan temppuja ja käydään patikoimassakin.
Ehkä oikeutat itsellesi negatiivisen suhtautumisen kissaan tuolla narratiivilla, jonka mukaan on ok että kissa vähän tylsistyy ja jää koiralle kakkoseksi, kun sinä sentään käytät sitä hammaslääkärissä ja annat sille ruokaa. Muut (ketkä?) eivät niin toimi.
No mikä on vaihtoehto? Löytölät pursuaa kissoja jo muutenkin, haluatko siis että riistän 14 vuotiaalta kissaltani sen tutun kodin ja vien sen sinne lasikoppiin asumaan? Siskoni yritti kissalleen löytää uuden kodin, sillä seurauksella, että kissa jouduttiin lopettamaan, kun uusi koti ei osannutkaan sitä hoitaa eikä vienyt eläinlääkäriin kun olisi pitänyt viedä.
Vaikka sun pilvilinnassa kissoja hoidetaankin täydellisesti ja niitä aktivoidaan 4 tuntia joka päivä, niin valitettavasti se ei edelleenkään ole mikään reaaliteetti joka kodissa: Jos näin olisi, niin löytölät huutaisi tyhjyyttään kissoista.
Vai meinaatko, että löytölän tuhannet kissat ja vielä useammat auton alle jääneet on kodeista, missä ihmiset käy vaelluksilla kissojensa kanssa jne.? Luuletko että ihmisiä kiinnostaa kissojen hampaiden tila, jos ei kiinnosta edes hakea sitä kissaa takaisin löytölästä?
Missä ihmeen pilvilinnassa? Onkohan siitä puoltakaan tuntia kun kerroin niistä ihmisistä jotka alkavat laiminlyödä kissaansa kun ottavat koiran?
Pidän vain mielenkiintoisena tuota että kissan perushoitoa toteuttaessasi olet mielestäsi parempi kissanomistaja kuin muut. Ketkä muut? Ne jotka hylkäävät lemmikkinsä?
P.s. Älä nyt ainakaan löytölään kissaasi vie jos haluat siitä eroon. Olet sille velkaa sen että etsit kunnon kodin itse.
Ihan tavallisista ihmisistä puhun: En sellaisista kissanomistajista joille kissat ovat elämän keskiössä, vaan sellaisia joille ne kissat on ihan tavallisia lemmikkejä: En minä ole havainnoinut että tuollainen hyvä huolenpito olisi mitenkään erityisen yleistä: Nuoremmilla ihmisillä ehkä jonkinverran joo, mutta kyllä suurin osa kissanomistajista on enemmänkin kauhistellut sitä miten paljon maksan kissanhoidosta ja vielä useampi on sanonut, ettei ole koskaan hoidattanut kissansa hampaita, eli ei voi edes tietää, että missä kunnossa ne on olleet, vanhalla kissalla.
Myös tässä asuinalueella missä asun näkee suunnilleen joka kerta koiraa ulkoiluttaessa 1-5 kissaa yksin ulkoilemassa: Mielestäni tämäkin on jo suora merkki siitä, miten ihmiset haluavat päästä helpolla kissojensa kanssa ja kieltämättä käynyt itselläkin joskus mielessä, että tuohan se olisi ratkaisu siihen, että kissaa saa takuulla riittävästi virikettä ja liikuntaa: Itsekseen ulos vain. En vain ole pystynyt, vaikka en kissaihminen olekkaan, niin olen kyllä huolesta syrjällään ollut joka kerta kun joku kissoista on päässyt karkuun ja aina olen niitä etsinyt niin kauan, että olen saanut ne takaisin kotiin.
Okei. Itse en ole koskaan törmännyt tuollaiseen että kissaa ei käytettäisi lääkärissä. Tiedä sitten mistä se kertoo.
Ne tavalliset lemmikinomistajat ovat niitä jotka hoitavat oman kokemukseni mukaan kissansa asianmukaisesti. Lemmikin ei tarvitse olla elämän keskiössä saadakseen kunnon huolenpitoa. Sinun lasiesi läpi katsottuna on ilmeisesti olemassa kahdenlaisia kissanomistajia; niitä jotka laiminlyövät kissan hammashoidon ja dumppaavat sen lopulta löytölään ja sitten fanaattisia kissanpalvojia jotka omistavat elämänsä kissoilleen. Suomessa on kuitenkin arviolta puolisen miljoonaa kissaa. On muutama muukin kuin sinä jotka maksavat kissansa hammassyöpymästä. Eivätkä koe siksi olevansa parempia kissanomistajia (vaan ihan tavallisia).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koiraihminen joka on omistanut kissoja pian 20 vuotta. Aluksi kun ei vielä ollut sitä koiraa, niin kyllä suhde kissoihin oli aivan toisenlainen, sitten tuli koira ja toinenkin ja tilanne muuttui selvästi: Kyllä suhde koiraan vain on jotain aivan muuta, koiran kanssa tehdään yhteistyötä, koetaan elämyksiä, kommunikoidaan molemmin puolin ja ymmärretään toisia.
Nyt on viimeinen kissa menossa ja tämäkin jo 14 vuotias, tämän jälkeen en ota enää kissaa. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että kissa on alkanut ärsyttämään, se tulee iholle juuri silloin kun haluaisi olla rauhassa, heti kun aamulla herää, esittää kissa vaatimuksiaan kuuluvasti, sitten se nukkuu, kun itse touhuat jotakin ja kun päätät että otatpa pikku päiväunet, niin kissa saa joko riehumiskohtauksen, tai sitten pitäisi just silloin silittää ja huomioida kissaa. Sama juttu illalla kun menee nukkumaan: Alkaa se mäykyminen jos makkarin ovi on kiinni, jos makkarin ovi on auki, tulee kissa viereen nukkumaan mutta senkin se tekee vittumaisesti niin, että tulee naaman eteen että on nenä ja suu täynnä karvoja sitten.
Tottakai ylläolevasta huolimatta myös silittelen kissaa, leikitän sitä jne. mutta kissa tarvisi kyllä enemmän aktivointia kuin mitä itse sille annan.
Kiintyykö kissaan? No tottakai siihen kiintyy, mutta mun on pakko sanoa, että kyllä koirien kuolemiset on sattuneet paljon enemmän kuin kissojen poismeno, joten sanoisin, että koiraihmisenä kissaan kiintyy eri tavalla kuin koiraan. "Ärsyttävä psykopaattilapsikin on silti lapsi, jota rakastaa".
Kamalaa. Tunnistan ilmiön, ikävä kyllä. Ennen täyspäisinä pitämäni ihmiset jättävät kissansa käytännössä heitteille heti kun taloon tulee koira. Rakin kanssa pyyhälletään ties missä tokoissa ja nenätreeneissä, syötetään kallista raakaruokaa ja käytetään hierojalla. Kissa/kissat mätänevät kotona tylsyyteen nääntyen eivätkä pääse edes kerran päivässä ulos.
Pidän kaltaisiasi ihmisiä roskaväkenä. Kun lemmikki otetaan, siitä huolehditaan. Älä ota enempää eläimiä kuin mihin jaksat panostaa.
Huoh. Rakas fanaattinen kissaihminen, en ole jättänyt kissaa heitteille: Kissa saa laadukasta, kallista eläinkaupparuokaa, sillä on kallista mikrohiekkaa hiekkalaatikossa, joka pidetään puhtaana, kissa saa leikitystä, se pääse olemaan ulkona narussa (tosin ei nyt kylmien ilmojen tultua halua enää), sillä on kallis suomalaista käsityötä oleva kiipeilypuu käytössään, se pääsee 1-2 kertaa vuodessa hammashoitoon joka maksaa sellaisen 300-400e/kerta koska kissalla on hampaiden syöpymätauti ja hammashoidon suorittaa maan parhaimmistoon kuuluva eläinlääkäri joka on erikoistunut hammashoitoon.
Kissaa ei ole unohdettu, kerroin vain fiiliksistä mitä se kissa koiraihmisessä herättää, kyllä koira nyt vain on ihan eri asia valitettavasti. Fiiliksistäni huolimatta en ole luopunut kissoistani ja olen hoitanut niitä hyvin loppuun asti, koska tässä maassa on kotia tarvitsevia kissoja ihan tarpeeksi jo muutenkin: Kyllä näiden kissojen on ollut paljon parempi olla elämänsä minun luonani, kuin jossain löytölässä lasikopissa tai jollain ihme kissafanaatikolla joka ei sitten kuitenkaan hoida kissojaa kunnolla, kun se tulisi liian kalliiksi.
Hyvä että sentään perushoidat kissaa edelleen. Annoit vähän erilaisen kuvan tuossa kommentissasi, jossa kerroit että aktivoit kissaa liian vähän ja suhtaudut siihen eri tavalla kuin ennen koiraa.
Kyllä, se on totta, että aktivoin kissaa liian vähän, voi olla että mulla vain on eri käsitys siitä, mikä on riittävää eläimen aktvoimista; Voisin leikittää kissaa useammin ja käyttää narussa ulkona muuallakin kuin omassa pihassa ja muutenkin tarjota sille enemmän aktivoivaa tekemistä.
Tiedän tosin että rimani aktivoinnin suhteen voi olla huomattavasti korkeammalla kuin keskivertokissanomistajalla: Minusta kissakin ansaitsisi ihan kunnolla panostusta lemmikkinä.
Koirien tultua joskus 15 vuotta sitten homma muuttui, vähän uumoilinkin, että niin voisi käydä. Koiran lenkitys hihnassa on aivan erilaista kuin kissan, paljon motivoivampaa, kun pääsee kunnolla lenkille, eikä se kävely ole mitään paikallaan seisomista, kissojen ulkoilutus tuolloin väheni (ja asuin silloin kerrostalossa vielä, joten ei päässeet edes omalle pihalle ulos), samaten koira alkoi viemään enemmän huomiota: Sen kanssa reisattiin ja käytiin harrastuksissa jne.
Silti veikkaan, että oma käsitykseni tilanteen muuttumisesta on varsin ankara: Nykyään mitä muiden kissanpitoa katsoo, niin se on ihan normaalia, ettei kissaa leikitetä ollenkaan, että se päästään ehkä korkeintaan omatoimiulkoilemaan (ei tarvitse nähdä itse vaivaa) ja syötetään kissalle markettiruokaa. Eläinlääkärissä kissoja käytetään lähinnä rokotuksella: Suurin osa kissoja omistavista ei ole voineet kuvitellakkaan että maksaisivat jostain hammashoidosta saati verikokeista, ellei jotain selkeitä oireita ilmene.
Yhtäkaikki, kissa tarvisi MINUN MIELESTÄNI enemmän aktivointia ja huomiota, kuin mitä itse sille annan. Mahdollisesti kissan voin ottaa sitten joskus, kun en pysty enää koiraa lenkkeilyttämään, eli aloittajalle voisi olla hyväkin vaihtoehto, kunhan tiedostaa ne realiteetit ettei kissa ole kohta vaihtamassa kotia, kun se käyttäytyy kissamaisesti ja on ärsyttävä.
Keitä ovat nämä keskivertokissaihmiset joihin viittasit aiemminkin? Ne joita paremmin sinä kissaasi hoidat ja aktivoit? Minun lähipiirissäni (ja vähän kauemmassakin) pääsääntöisesti kissojen hammashoitoa pidetään itsestäänselvyytenä jota ei erikseen tarvitse mainostaa, ja kissojen kanssa opetellaan temppuja ja käydään patikoimassakin.
Ehkä oikeutat itsellesi negatiivisen suhtautumisen kissaan tuolla narratiivilla, jonka mukaan on ok että kissa vähän tylsistyy ja jää koiralle kakkoseksi, kun sinä sentään käytät sitä hammaslääkärissä ja annat sille ruokaa. Muut (ketkä?) eivät niin toimi.
No mikä on vaihtoehto? Löytölät pursuaa kissoja jo muutenkin, haluatko siis että riistän 14 vuotiaalta kissaltani sen tutun kodin ja vien sen sinne lasikoppiin asumaan? Siskoni yritti kissalleen löytää uuden kodin, sillä seurauksella, että kissa jouduttiin lopettamaan, kun uusi koti ei osannutkaan sitä hoitaa eikä vienyt eläinlääkäriin kun olisi pitänyt viedä.
Vaikka sun pilvilinnassa kissoja hoidetaankin täydellisesti ja niitä aktivoidaan 4 tuntia joka päivä, niin valitettavasti se ei edelleenkään ole mikään reaaliteetti joka kodissa: Jos näin olisi, niin löytölät huutaisi tyhjyyttään kissoista.
Vai meinaatko, että löytölän tuhannet kissat ja vielä useammat auton alle jääneet on kodeista, missä ihmiset käy vaelluksilla kissojensa kanssa jne.? Luuletko että ihmisiä kiinnostaa kissojen hampaiden tila, jos ei kiinnosta edes hakea sitä kissaa takaisin löytölästä?
Missä ihmeen pilvilinnassa? Onkohan siitä puoltakaan tuntia kun kerroin niistä ihmisistä jotka alkavat laiminlyödä kissaansa kun ottavat koiran?
Pidän vain mielenkiintoisena tuota että kissan perushoitoa toteuttaessasi olet mielestäsi parempi kissanomistaja kuin muut. Ketkä muut? Ne jotka hylkäävät lemmikkinsä?
P.s. Älä nyt ainakaan löytölään kissaasi vie jos haluat siitä eroon. Olet sille velkaa sen että etsit kunnon kodin itse.
Mikä on riittävää kissan aktivointia? Sinä osaat varmaankin kertoa, kun noin tuimasti kommentoit toisten kertomuksiin?
En tiedä, riippuu monesta asiasta. Tuo kommentoija itse kertoi aktivoitavansa kissaansa liian vähän. Minä en sanonut niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli erittäin syvästi koiraihminen, kunnes viimeisin koira kuoli ja hän laski, että voisi 15v päästä olla jo niin huonossa kunnossa (etenevä sairaus), ettei uuden koiran hankinta tulisi kuuloonkaan. Päätti sitten kuitenkin ottaa kissan ja nyt ei kuulemma enää osaisi olla ilman. Kissa on hänen mukaansa niin paljon helpompi kuin koira. Ei tarvitse ulkoilutusta ja äidillä riittää puuhaa kun keksii uusia virikkeitä kissalle.
Tässäpä se nyt tuleekin. Miten niin kissa ei tarvitse ulkoilutusta?
Tämä. Miksi koira (ja lehmä ja kani ja sika ja lammas ja kana ja kipikonna ja hevonen) tarvitsee mutta kissa ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinusta en osaa sanoa, mutta minä en ole oppinut. Kissat ovat ok, mutta en minä koe niitä samalla tavalla ihaniksi kuin koirat ovat, koska kissat ovat aika erilaisia kuin koirat.
Monet sisäkissat kärsivät liikunnan puutteesta ja ovat siksi käytösongelmaisia. Siksi olen alkanut epäillä, että kissa ei edes ole sopiva kotieläimeksi tai ainakaan se ei sovi kaikille kissoille. Ulkona pitämiseen taas liittyy paljon vaaroja sekä kissoille että pikkulinnuille.
En ottaisi sisäkissaa ainakaan pieniin tiloihin. Tallilla ja navetassa maaseudulla taas kissa on ihan mainio lemmikki, saa virikkeitä ja voi paremmin.
Ei sellaista eläintä ole olemassakaan kuin sisäkissa. Omistajan välinpitämättömyyttä ja laiskuutta jos ei ulkoiluta kissaansa.
Sisäkissa on ainoa, mikä on olemassa, jos lainsäädännön mukaan mennään eivätkä eläinsuojelupaikatkaan luovuta kuin "sisäkissoiksi", vaikka tulisi keskustella siitä, onko kissa lainkaan sovelias lemmikki nykyaikaan kenellekään. Monet kissat kärsivät lajityypillisen käyttäytymisen puuttumisesta pienissä asunnoissa ja ulkoilu valjaissa on siihen naurettava ratkaisu. Kissahan pelkää ja pikkuhäkit taas ovat liian pieniä, ellei sitten ole koko takapihaa päällystetty ja aidattu verkolla. Harvemmin on.
Miksi kissojen rääkkäämisestä puhutaan niin vähän, sillä lajityypillisen käyttäytymisen puuttuminen on eläimelle rääkkäystä.
Ja höpöä, huomaa, ettei sinulla ole mitään kokemusta kissoista.
Kissa on älykäs ja oppivainen eläin.
Kissa oppii olemaan valjaissa ja osaa opettaa omistajansa miten häntä pitää ulkoiluttaa. Eli yhteistyöllä.
Kissa ei kohta edes huomaa valjaita. Itseni ei tarvinnut kuin helisyttää valjaita niin kissa ryntäsi ovelle.
Kissaa ei tietenkään juoksuteta valjaissa kuten koiraa. Kissan ulkoilu on enemmän sellaista "hajamielisen professorin haahuilua" eli kissa pysähtelee usein ihmettelemään ja nuuhkimaan jotain, eli aika pitkäveteistä.
Kissaa ei saa kiskoa kuten koiraa, muuten tulee kynnestä. Jos kissa menee "väärään suuntaan", kissa kannattaa nostaa syliin ja kantaa pois. Tai sitten kävellä reippaasti kissan ohi samaan suuntaan. Kissa ei voi sietää, jos se ohitetaan! Tätä kissan suorastaan koomisiin mittasuhteisiin menevää dominoinnin tarvetta kannattaa hyödyntää kissan hoidossa.
Kissa myös oppii sanan "Ei". Minun ei tarvinnut kuin sanoa "ei sinne" niin kissa totteli.
Yhtä hyvin voisi ihmetellä, miksi koiria pidetään lemmikkeinä pienissä asunnoissa ja ulkoilutetaan narun päässä.
Ulkomailla näkee koiralaumoja jotka kirmaa päivät pitkät vapaina ja hyväntuulisina. kyllähän koirakin olisi onnellinen saadessaan kirmata villinä ja vapaana monta tuntia päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinusta en osaa sanoa, mutta minä en ole oppinut. Kissat ovat ok, mutta en minä koe niitä samalla tavalla ihaniksi kuin koirat ovat, koska kissat ovat aika erilaisia kuin koirat.
Monet sisäkissat kärsivät liikunnan puutteesta ja ovat siksi käytösongelmaisia. Siksi olen alkanut epäillä, että kissa ei edes ole sopiva kotieläimeksi tai ainakaan se ei sovi kaikille kissoille. Ulkona pitämiseen taas liittyy paljon vaaroja sekä kissoille että pikkulinnuille.
En ottaisi sisäkissaa ainakaan pieniin tiloihin. Tallilla ja navetassa maaseudulla taas kissa on ihan mainio lemmikki, saa virikkeitä ja voi paremmin.
Ei sellaista eläintä ole olemassakaan kuin sisäkissa. Omistajan välinpitämättömyyttä ja laiskuutta jos ei ulkoiluta kissaansa.
Sisäkissa on ainoa, mikä on olemassa, jos lainsäädännön mukaan mennään eivätkä eläinsuojelupaikatkaan luovuta kuin "sisäkissoiksi", vaikka tulisi keskustella siitä, onko kissa lainkaan sovelias lemmikki nykyaikaan kenellekään. Monet kissat kärsivät lajityypillisen käyttäytymisen puuttumisesta pienissä asunnoissa ja ulkoilu valjaissa on siihen naurettava ratkaisu. Kissahan pelkää ja pikkuhäkit taas ovat liian pieniä, ellei sitten ole koko takapihaa päällystetty ja aidattu verkolla. Harvemmin on.
Miksi kissojen rääkkäämisestä puhutaan niin vähän, sillä lajityypillisen käyttäytymisen puuttuminen on eläimelle rääkkäystä.
Ja höpöä, huomaa, ettei sinulla ole mitään kokemusta kissoista.
Kissa on älykäs ja oppivainen eläin.
Kissa oppii olemaan valjaissa ja osaa opettaa omistajansa miten häntä pitää ulkoiluttaa. Eli yhteistyöllä.
Kissa ei kohta edes huomaa valjaita. Itseni ei tarvinnut kuin helisyttää valjaita niin kissa ryntäsi ovelle.
Kissaa ei tietenkään juoksuteta valjaissa kuten koiraa. Kissan ulkoilu on enemmän sellaista "hajamielisen professorin haahuilua" eli kissa pysähtelee usein ihmettelemään ja nuuhkimaan jotain, eli aika pitkäveteistä.
Kissaa ei saa kiskoa kuten koiraa, muuten tulee kynnestä. Jos kissa menee "väärään suuntaan", kissa kannattaa nostaa syliin ja kantaa pois. Tai sitten kävellä reippaasti kissan ohi samaan suuntaan. Kissa ei voi sietää, jos se ohitetaan! Tätä kissan suorastaan koomisiin mittasuhteisiin menevää dominoinnin tarvetta kannattaa hyödyntää kissan hoidossa.
Kissa myös oppii sanan "Ei". Minun ei tarvinnut kuin sanoa "ei sinne" niin kissa totteli.
Yhtä hyvin voisi ihmetellä, miksi koiria pidetään lemmikkeinä pienissä asunnoissa ja ulkoilutetaan narun päässä.
Ulkomailla näkee koiralaumoja jotka kirmaa päivät pitkät vapaina ja hyväntuulisina. kyllähän koirakin olisi onnellinen saadessaan kirmata villinä ja vapaana monta tuntia päivässä.
Tässä on muuten myös mielenkiintoinen näkökulma. Onko koiralle luonnollista viettää ensin 9 h yksin ja sitten kulkea narun päässä ihmisen määrittämä lenkki? Vai olisiko lenkkeily kuitenkin ihmisen koiralle opettama tapa ulkoilla?
Hypoteesini on että jos koiran annetaan pennusta asti ulkoilla ilman että ihminen ohjaa sitä liikkumaan kokoajan eteenpäin, siitä tulee aivan samanlainen haahuileva hajmielinen professori (:D) kuin kissastakin. Vastaavasti monet kissat lenkkeilevät kuin koirat jos ne on siihen opetettu esim. koirakaverin avulla.
Löysin kerrostalomme pihalta vapaana ilman pantaa kulkevan huskyn noin vuosi sitten. Siellä se sananmukaisesti haahuili ympäriinsä tyytyväisenä; nuuskutteli paikkoja ja käppäili siksakkia ympäri pihaa vähän väliä pysähtyen. Se oli karannut kotoaan parin korttelin päästä. Jälkeenpäin tuli mieleen ettei se siellä itsekseen mitään lenkkiä vetänyt vaan enemmän ulkoili kuin kissa. Kun sai itse päättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinusta en osaa sanoa, mutta minä en ole oppinut. Kissat ovat ok, mutta en minä koe niitä samalla tavalla ihaniksi kuin koirat ovat, koska kissat ovat aika erilaisia kuin koirat.
Monet sisäkissat kärsivät liikunnan puutteesta ja ovat siksi käytösongelmaisia. Siksi olen alkanut epäillä, että kissa ei edes ole sopiva kotieläimeksi tai ainakaan se ei sovi kaikille kissoille. Ulkona pitämiseen taas liittyy paljon vaaroja sekä kissoille että pikkulinnuille.
En ottaisi sisäkissaa ainakaan pieniin tiloihin. Tallilla ja navetassa maaseudulla taas kissa on ihan mainio lemmikki, saa virikkeitä ja voi paremmin.
Ei sellaista eläintä ole olemassakaan kuin sisäkissa. Omistajan välinpitämättömyyttä ja laiskuutta jos ei ulkoiluta kissaansa.
Sisäkissa on ainoa, mikä on olemassa, jos lainsäädännön mukaan mennään eivätkä eläinsuojelupaikatkaan luovuta kuin "sisäkissoiksi", vaikka tulisi keskustella siitä, onko kissa lainkaan sovelias lemmikki nykyaikaan kenellekään. Monet kissat kärsivät lajityypillisen käyttäytymisen puuttumisesta pienissä asunnoissa ja ulkoilu valjaissa on siihen naurettava ratkaisu. Kissahan pelkää ja pikkuhäkit taas ovat liian pieniä, ellei sitten ole koko takapihaa päällystetty ja aidattu verkolla. Harvemmin on.
Miksi kissojen rääkkäämisestä puhutaan niin vähän, sillä lajityypillisen käyttäytymisen puuttuminen on eläimelle rääkkäystä.
Ja höpöä, huomaa, ettei sinulla ole mitään kokemusta kissoista.
Kissa on älykäs ja oppivainen eläin.
Kissa oppii olemaan valjaissa ja osaa opettaa omistajansa miten häntä pitää ulkoiluttaa. Eli yhteistyöllä.
Kissa ei kohta edes huomaa valjaita. Itseni ei tarvinnut kuin helisyttää valjaita niin kissa ryntäsi ovelle.
Kissaa ei tietenkään juoksuteta valjaissa kuten koiraa. Kissan ulkoilu on enemmän sellaista "hajamielisen professorin haahuilua" eli kissa pysähtelee usein ihmettelemään ja nuuhkimaan jotain, eli aika pitkäveteistä.
Kissaa ei saa kiskoa kuten koiraa, muuten tulee kynnestä. Jos kissa menee "väärään suuntaan", kissa kannattaa nostaa syliin ja kantaa pois. Tai sitten kävellä reippaasti kissan ohi samaan suuntaan. Kissa ei voi sietää, jos se ohitetaan! Tätä kissan suorastaan koomisiin mittasuhteisiin menevää dominoinnin tarvetta kannattaa hyödyntää kissan hoidossa.
Kissa myös oppii sanan "Ei". Minun ei tarvinnut kuin sanoa "ei sinne" niin kissa totteli.
Yhtä hyvin voisi ihmetellä, miksi koiria pidetään lemmikkeinä pienissä asunnoissa ja ulkoilutetaan narun päässä.
Ulkomailla näkee koiralaumoja jotka kirmaa päivät pitkät vapaina ja hyväntuulisina. kyllähän koirakin olisi onnellinen saadessaan kirmata villinä ja vapaana monta tuntia päivässä.Tässä on muuten myös mielenkiintoinen näkökulma. Onko koiralle luonnollista viettää ensin 9 h yksin ja sitten kulkea narun päässä ihmisen määrittämä lenkki? Vai olisiko lenkkeily kuitenkin ihmisen koiralle opettama tapa ulkoilla?
Hypoteesini on että jos koiran annetaan pennusta asti ulkoilla ilman että ihminen ohjaa sitä liikkumaan kokoajan eteenpäin, siitä tulee aivan samanlainen haahuileva hajmielinen professori (:D) kuin kissastakin. Vastaavasti monet kissat lenkkeilevät kuin koirat jos ne on siihen opetettu esim. koirakaverin avulla.
Löysin kerrostalomme pihalta vapaana ilman pantaa kulkevan huskyn noin vuosi sitten. Siellä se sananmukaisesti haahuili ympäriinsä tyytyväisenä; nuuskutteli paikkoja ja käppäili siksakkia ympäri pihaa vähän väliä pysähtyen. Se oli karannut kotoaan parin korttelin päästä. Jälkeenpäin tuli mieleen ettei se siellä itsekseen mitään lenkkiä vetänyt vaan enemmän ulkoili kuin kissa. Kun sai itse päättää.
Aika nopeasti kyllästyy kyllä koira jonkun pihaläntin nuuskutteluun :D Tai toki yksilöissä on eroja, esim. mainitsemasi husky on jalostettu juoksemaan kymmeniä kilometrejä rekeä vetäen, se on huskyn elämää, ei suinkaan mainitsemasi nuuskuttelu, vaikka se sillä hetkellä sitä tekikin, kenties juostuaan ensin koko päivän päätäpahkaa ympäriinsä.
Mulla on perskärpäskoira, jolle ei olisi mitään iloa esim. maalla asumisesta, se ei itsekseen missään pihalla viihdy ja jos askareitakin tekee, niin se tulee siihen viereen vaan istumaan/makaamaan, kuten nyt se tekee, kun istun tässä sohvalla. Ja kyllä, tämä on testattu mökillä missä koira sai olla irti: Varmasti tämä koira kokee olonsa virikkeellisemmäksi meidän normaalissa arjessa, missä minä käyn töissä, jotta meillä olisi varaa liikkua autolla metsään, vuokrata mökkiä joskus ja harrastaa agilityä.
Nyt olen ollut saikulla kotosalla, enkä näe mitään syytä epäillä, että koirani kärsisi töissäkäynnistä: Ei se mun kotona öllöttäessä ole yhtään sen aktiivisempi, ellen minäkin kävele.
Mutta joku toinen koira voi sitten olla toisenlainen, tässäkin tulisi ihmisten miettiä sitä rotuvalintaa, ei pelkästään sitä, mikä omaa silmää miellyttää, vaan myös koiran kannalta: Mihin se on jalostettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koiraihminen joka on omistanut kissoja pian 20 vuotta. Aluksi kun ei vielä ollut sitä koiraa, niin kyllä suhde kissoihin oli aivan toisenlainen, sitten tuli koira ja toinenkin ja tilanne muuttui selvästi: Kyllä suhde koiraan vain on jotain aivan muuta, koiran kanssa tehdään yhteistyötä, koetaan elämyksiä, kommunikoidaan molemmin puolin ja ymmärretään toisia.
Nyt on viimeinen kissa menossa ja tämäkin jo 14 vuotias, tämän jälkeen en ota enää kissaa. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että kissa on alkanut ärsyttämään, se tulee iholle juuri silloin kun haluaisi olla rauhassa, heti kun aamulla herää, esittää kissa vaatimuksiaan kuuluvasti, sitten se nukkuu, kun itse touhuat jotakin ja kun päätät että otatpa pikku päiväunet, niin kissa saa joko riehumiskohtauksen, tai sitten pitäisi just silloin silittää ja huomioida kissaa. Sama juttu illalla kun menee nukkumaan: Alkaa se mäykyminen jos makkarin ovi on kiinni, jos makkarin ovi on auki, tulee kissa viereen nukkumaan mutta senkin se tekee vittumaisesti niin, että tulee naaman eteen että on nenä ja suu täynnä karvoja sitten.
Tottakai ylläolevasta huolimatta myös silittelen kissaa, leikitän sitä jne. mutta kissa tarvisi kyllä enemmän aktivointia kuin mitä itse sille annan.
Kiintyykö kissaan? No tottakai siihen kiintyy, mutta mun on pakko sanoa, että kyllä koirien kuolemiset on sattuneet paljon enemmän kuin kissojen poismeno, joten sanoisin, että koiraihmisenä kissaan kiintyy eri tavalla kuin koiraan. "Ärsyttävä psykopaattilapsikin on silti lapsi, jota rakastaa".
Kamalaa. Tunnistan ilmiön, ikävä kyllä. Ennen täyspäisinä pitämäni ihmiset jättävät kissansa käytännössä heitteille heti kun taloon tulee koira. Rakin kanssa pyyhälletään ties missä tokoissa ja nenätreeneissä, syötetään kallista raakaruokaa ja käytetään hierojalla. Kissa/kissat mätänevät kotona tylsyyteen nääntyen eivätkä pääse edes kerran päivässä ulos.
Pidän kaltaisiasi ihmisiä roskaväkenä. Kun lemmikki otetaan, siitä huolehditaan. Älä ota enempää eläimiä kuin mihin jaksat panostaa.
Huoh. Rakas fanaattinen kissaihminen, en ole jättänyt kissaa heitteille: Kissa saa laadukasta, kallista eläinkaupparuokaa, sillä on kallista mikrohiekkaa hiekkalaatikossa, joka pidetään puhtaana, kissa saa leikitystä, se pääse olemaan ulkona narussa (tosin ei nyt kylmien ilmojen tultua halua enää), sillä on kallis suomalaista käsityötä oleva kiipeilypuu käytössään, se pääsee 1-2 kertaa vuodessa hammashoitoon joka maksaa sellaisen 300-400e/kerta koska kissalla on hampaiden syöpymätauti ja hammashoidon suorittaa maan parhaimmistoon kuuluva eläinlääkäri joka on erikoistunut hammashoitoon.
Kissaa ei ole unohdettu, kerroin vain fiiliksistä mitä se kissa koiraihmisessä herättää, kyllä koira nyt vain on ihan eri asia valitettavasti. Fiiliksistäni huolimatta en ole luopunut kissoistani ja olen hoitanut niitä hyvin loppuun asti, koska tässä maassa on kotia tarvitsevia kissoja ihan tarpeeksi jo muutenkin: Kyllä näiden kissojen on ollut paljon parempi olla elämänsä minun luonani, kuin jossain löytölässä lasikopissa tai jollain ihme kissafanaatikolla joka ei sitten kuitenkaan hoida kissojaa kunnolla, kun se tulisi liian kalliiksi.
Hyvä että sentään perushoidat kissaa edelleen. Annoit vähän erilaisen kuvan tuossa kommentissasi, jossa kerroit että aktivoit kissaa liian vähän ja suhtaudut siihen eri tavalla kuin ennen koiraa.
Kyllä, se on totta, että aktivoin kissaa liian vähän, voi olla että mulla vain on eri käsitys siitä, mikä on riittävää eläimen aktvoimista; Voisin leikittää kissaa useammin ja käyttää narussa ulkona muuallakin kuin omassa pihassa ja muutenkin tarjota sille enemmän aktivoivaa tekemistä.
Tiedän tosin että rimani aktivoinnin suhteen voi olla huomattavasti korkeammalla kuin keskivertokissanomistajalla: Minusta kissakin ansaitsisi ihan kunnolla panostusta lemmikkinä.
Koirien tultua joskus 15 vuotta sitten homma muuttui, vähän uumoilinkin, että niin voisi käydä. Koiran lenkitys hihnassa on aivan erilaista kuin kissan, paljon motivoivampaa, kun pääsee kunnolla lenkille, eikä se kävely ole mitään paikallaan seisomista, kissojen ulkoilutus tuolloin väheni (ja asuin silloin kerrostalossa vielä, joten ei päässeet edes omalle pihalle ulos), samaten koira alkoi viemään enemmän huomiota: Sen kanssa reisattiin ja käytiin harrastuksissa jne.
Silti veikkaan, että oma käsitykseni tilanteen muuttumisesta on varsin ankara: Nykyään mitä muiden kissanpitoa katsoo, niin se on ihan normaalia, ettei kissaa leikitetä ollenkaan, että se päästään ehkä korkeintaan omatoimiulkoilemaan (ei tarvitse nähdä itse vaivaa) ja syötetään kissalle markettiruokaa. Eläinlääkärissä kissoja käytetään lähinnä rokotuksella: Suurin osa kissoja omistavista ei ole voineet kuvitellakkaan että maksaisivat jostain hammashoidosta saati verikokeista, ellei jotain selkeitä oireita ilmene.
Yhtäkaikki, kissa tarvisi MINUN MIELESTÄNI enemmän aktivointia ja huomiota, kuin mitä itse sille annan. Mahdollisesti kissan voin ottaa sitten joskus, kun en pysty enää koiraa lenkkeilyttämään, eli aloittajalle voisi olla hyväkin vaihtoehto, kunhan tiedostaa ne realiteetit ettei kissa ole kohta vaihtamassa kotia, kun se käyttäytyy kissamaisesti ja on ärsyttävä.
Keitä ovat nämä keskivertokissaihmiset joihin viittasit aiemminkin? Ne joita paremmin sinä kissaasi hoidat ja aktivoit? Minun lähipiirissäni (ja vähän kauemmassakin) pääsääntöisesti kissojen hammashoitoa pidetään itsestäänselvyytenä jota ei erikseen tarvitse mainostaa, ja kissojen kanssa opetellaan temppuja ja käydään patikoimassakin.
Ehkä oikeutat itsellesi negatiivisen suhtautumisen kissaan tuolla narratiivilla, jonka mukaan on ok että kissa vähän tylsistyy ja jää koiralle kakkoseksi, kun sinä sentään käytät sitä hammaslääkärissä ja annat sille ruokaa. Muut (ketkä?) eivät niin toimi.
No mikä on vaihtoehto? Löytölät pursuaa kissoja jo muutenkin, haluatko siis että riistän 14 vuotiaalta kissaltani sen tutun kodin ja vien sen sinne lasikoppiin asumaan? Siskoni yritti kissalleen löytää uuden kodin, sillä seurauksella, että kissa jouduttiin lopettamaan, kun uusi koti ei osannutkaan sitä hoitaa eikä vienyt eläinlääkäriin kun olisi pitänyt viedä.
Vaikka sun pilvilinnassa kissoja hoidetaankin täydellisesti ja niitä aktivoidaan 4 tuntia joka päivä, niin valitettavasti se ei edelleenkään ole mikään reaaliteetti joka kodissa: Jos näin olisi, niin löytölät huutaisi tyhjyyttään kissoista.
Vai meinaatko, että löytölän tuhannet kissat ja vielä useammat auton alle jääneet on kodeista, missä ihmiset käy vaelluksilla kissojensa kanssa jne.? Luuletko että ihmisiä kiinnostaa kissojen hampaiden tila, jos ei kiinnosta edes hakea sitä kissaa takaisin löytölästä?
Missä ihmeen pilvilinnassa? Onkohan siitä puoltakaan tuntia kun kerroin niistä ihmisistä jotka alkavat laiminlyödä kissaansa kun ottavat koiran?
Pidän vain mielenkiintoisena tuota että kissan perushoitoa toteuttaessasi olet mielestäsi parempi kissanomistaja kuin muut. Ketkä muut? Ne jotka hylkäävät lemmikkinsä?
P.s. Älä nyt ainakaan löytölään kissaasi vie jos haluat siitä eroon. Olet sille velkaa sen että etsit kunnon kodin itse.
Mikä on riittävää kissan aktivointia? Sinä osaat varmaankin kertoa, kun noin tuimasti kommentoit toisten kertomuksiin?
En tiedä, riippuu monesta asiasta. Tuo kommentoija itse kertoi aktivoitavansa kissaansa liian vähän. Minä en sanonut niin.
Hän myös kirjoitti, että hänen rimansa voi olla vain niin korkealla, sinä taas vedit johtopäätökset, että hän kuvittelee itsestään liikoja epäilemällä, että rima on normaalia korkeammalla, joten voinet kertoa meille, kun selvästi tiedät, että mikä on normaali määrä aktivointia kissalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minusta tämä on jännä ilmiö joillakin lemmikinomistajilla, että oletetaan ettei ihminen voi pitää hyvää huolta eläimestä ja antaa sille riittävästi virikkeitä, jos hän ei sydänjuuriaan myöten rakasta sitä eläintä.
Tämä on selkeästi tällä hetkellä aika iso tabu; ei siis saisi puhua siitä, että on tosi väsynyt ja ehkä jossain määrin jopa kyllästynyt oman lemmikkinsä touhuihin. Se otetaan heti jonain viestinä siitä, että ihan kuin omistaja olisi luopumassa siitä lemmikistä vaikka asia ei välttämättä olisi missään nimessä näin.
Nurinkurisinta tässä on yksi toinenkin ilmiö. Olen siis huomannut, että monesti ne kovaan ääneen toisia arvostelevat ("kissalla taitaa olla sinun luona nyt tosi kurjat oltavat kun et rakasta sitä aivan silmittömästi") käyttää lemmikkiänsä eläinlääkärissä ehkä kerran viiteen vuoteen. Samaan aikaan saattaa usein olla jopa niin päin, että nämä ihmiset, joilla on sen lemmikin kanssa vaikeaa, ravaavat siellä eläinlääkärissä puolivuosittain selvittelemässä, että voisiko ongelmakäytökselle löytyä terveydellinen syy. Monesti sellaista ei edes löydy, mutta käyttävät sitä silti siellä useammin kuin nämä, jotka luulevat että kissa elää onnellisesti pelkällä sievällä lässytyksellä.
Se ei tosiaan tarkoita sitä etteikö lemmikkiänsä voisi hoitaa oikeaoppisesti ja kunnialla loppuun asti, vaikka se vaikeaa olisikin.
Ihmiset ei selvästi kestä toisten itsekriitikkiä, vaan ottavat sen heti merkkinä siitä, että eläintä hoidetaan huonosti. Minusta on järkevää olla tietoinen omasta toiminnasta ja fiksua myös myöntää, jos se ei ole omasta mielestä täydellistä, ei tuo silti vielä tarkoita sitä, että kissa jotenkin kärsisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinusta en osaa sanoa, mutta minä en ole oppinut. Kissat ovat ok, mutta en minä koe niitä samalla tavalla ihaniksi kuin koirat ovat, koska kissat ovat aika erilaisia kuin koirat.
Monet sisäkissat kärsivät liikunnan puutteesta ja ovat siksi käytösongelmaisia. Siksi olen alkanut epäillä, että kissa ei edes ole sopiva kotieläimeksi tai ainakaan se ei sovi kaikille kissoille. Ulkona pitämiseen taas liittyy paljon vaaroja sekä kissoille että pikkulinnuille.
En ottaisi sisäkissaa ainakaan pieniin tiloihin. Tallilla ja navetassa maaseudulla taas kissa on ihan mainio lemmikki, saa virikkeitä ja voi paremmin.
Ei sellaista eläintä ole olemassakaan kuin sisäkissa. Omistajan välinpitämättömyyttä ja laiskuutta jos ei ulkoiluta kissaansa.
Sisäkissa on ainoa, mikä on olemassa, jos lainsäädännön mukaan mennään eivätkä eläinsuojelupaikatkaan luovuta kuin "sisäkissoiksi", vaikka tulisi keskustella siitä, onko kissa lainkaan sovelias lemmikki nykyaikaan kenellekään. Monet kissat kärsivät lajityypillisen käyttäytymisen puuttumisesta pienissä asunnoissa ja ulkoilu valjaissa on siihen naurettava ratkaisu. Kissahan pelkää ja pikkuhäkit taas ovat liian pieniä, ellei sitten ole koko takapihaa päällystetty ja aidattu verkolla. Harvemmin on.
Miksi kissojen rääkkäämisestä puhutaan niin vähän, sillä lajityypillisen käyttäytymisen puuttuminen on eläimelle rääkkäystä.
Ja höpöä, huomaa, ettei sinulla ole mitään kokemusta kissoista.
Kissa on älykäs ja oppivainen eläin.
Kissa oppii olemaan valjaissa ja osaa opettaa omistajansa miten häntä pitää ulkoiluttaa. Eli yhteistyöllä.
Kissa ei kohta edes huomaa valjaita. Itseni ei tarvinnut kuin helisyttää valjaita niin kissa ryntäsi ovelle.
Kissaa ei tietenkään juoksuteta valjaissa kuten koiraa. Kissan ulkoilu on enemmän sellaista "hajamielisen professorin haahuilua" eli kissa pysähtelee usein ihmettelemään ja nuuhkimaan jotain, eli aika pitkäveteistä.
Kissaa ei saa kiskoa kuten koiraa, muuten tulee kynnestä. Jos kissa menee "väärään suuntaan", kissa kannattaa nostaa syliin ja kantaa pois. Tai sitten kävellä reippaasti kissan ohi samaan suuntaan. Kissa ei voi sietää, jos se ohitetaan! Tätä kissan suorastaan koomisiin mittasuhteisiin menevää dominoinnin tarvetta kannattaa hyödyntää kissan hoidossa.
Kissa myös oppii sanan "Ei". Minun ei tarvinnut kuin sanoa "ei sinne" niin kissa totteli.
Yhtä hyvin voisi ihmetellä, miksi koiria pidetään lemmikkeinä pienissä asunnoissa ja ulkoilutetaan narun päässä.
Ulkomailla näkee koiralaumoja jotka kirmaa päivät pitkät vapaina ja hyväntuulisina. kyllähän koirakin olisi onnellinen saadessaan kirmata villinä ja vapaana monta tuntia päivässä.Tässä on muuten myös mielenkiintoinen näkökulma. Onko koiralle luonnollista viettää ensin 9 h yksin ja sitten kulkea narun päässä ihmisen määrittämä lenkki? Vai olisiko lenkkeily kuitenkin ihmisen koiralle opettama tapa ulkoilla?
Hypoteesini on että jos koiran annetaan pennusta asti ulkoilla ilman että ihminen ohjaa sitä liikkumaan kokoajan eteenpäin, siitä tulee aivan samanlainen haahuileva hajmielinen professori (:D) kuin kissastakin. Vastaavasti monet kissat lenkkeilevät kuin koirat jos ne on siihen opetettu esim. koirakaverin avulla.
Löysin kerrostalomme pihalta vapaana ilman pantaa kulkevan huskyn noin vuosi sitten. Siellä se sananmukaisesti haahuili ympäriinsä tyytyväisenä; nuuskutteli paikkoja ja käppäili siksakkia ympäri pihaa vähän väliä pysähtyen. Se oli karannut kotoaan parin korttelin päästä. Jälkeenpäin tuli mieleen ettei se siellä itsekseen mitään lenkkiä vetänyt vaan enemmän ulkoili kuin kissa. Kun sai itse päättää.
Hyvä havainto! Nyt kun mainitsit asiasta, niin meillä mökillä parin naapurin koirat pääsi usein vapaaksi, niin ne tosiaan meni pelloilla siksakkia hitaaseen tahtiin, paikkoja nuuhkien välillä istuivat.
Tuo koirien rivakka lenkeilyttäminen on varmaan sen takia, että koiralta puretaan turha energisyys, ettei se sitten häiriökäyttäydy kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koiraihminen joka on omistanut kissoja pian 20 vuotta. Aluksi kun ei vielä ollut sitä koiraa, niin kyllä suhde kissoihin oli aivan toisenlainen, sitten tuli koira ja toinenkin ja tilanne muuttui selvästi: Kyllä suhde koiraan vain on jotain aivan muuta, koiran kanssa tehdään yhteistyötä, koetaan elämyksiä, kommunikoidaan molemmin puolin ja ymmärretään toisia.
Nyt on viimeinen kissa menossa ja tämäkin jo 14 vuotias, tämän jälkeen en ota enää kissaa. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että kissa on alkanut ärsyttämään, se tulee iholle juuri silloin kun haluaisi olla rauhassa, heti kun aamulla herää, esittää kissa vaatimuksiaan kuuluvasti, sitten se nukkuu, kun itse touhuat jotakin ja kun päätät että otatpa pikku päiväunet, niin kissa saa joko riehumiskohtauksen, tai sitten pitäisi just silloin silittää ja huomioida kissaa. Sama juttu illalla kun menee nukkumaan: Alkaa se mäykyminen jos makkarin ovi on kiinni, jos makkarin ovi on auki, tulee kissa viereen nukkumaan mutta senkin se tekee vittumaisesti niin, että tulee naaman eteen että on nenä ja suu täynnä karvoja sitten.
Tottakai ylläolevasta huolimatta myös silittelen kissaa, leikitän sitä jne. mutta kissa tarvisi kyllä enemmän aktivointia kuin mitä itse sille annan.
Kiintyykö kissaan? No tottakai siihen kiintyy, mutta mun on pakko sanoa, että kyllä koirien kuolemiset on sattuneet paljon enemmän kuin kissojen poismeno, joten sanoisin, että koiraihmisenä kissaan kiintyy eri tavalla kuin koiraan. "Ärsyttävä psykopaattilapsikin on silti lapsi, jota rakastaa".
Kamalaa. Tunnistan ilmiön, ikävä kyllä. Ennen täyspäisinä pitämäni ihmiset jättävät kissansa käytännössä heitteille heti kun taloon tulee koira. Rakin kanssa pyyhälletään ties missä tokoissa ja nenätreeneissä, syötetään kallista raakaruokaa ja käytetään hierojalla. Kissa/kissat mätänevät kotona tylsyyteen nääntyen eivätkä pääse edes kerran päivässä ulos.
Pidän kaltaisiasi ihmisiä roskaväkenä. Kun lemmikki otetaan, siitä huolehditaan. Älä ota enempää eläimiä kuin mihin jaksat panostaa.
Huoh. Rakas fanaattinen kissaihminen, en ole jättänyt kissaa heitteille: Kissa saa laadukasta, kallista eläinkaupparuokaa, sillä on kallista mikrohiekkaa hiekkalaatikossa, joka pidetään puhtaana, kissa saa leikitystä, se pääse olemaan ulkona narussa (tosin ei nyt kylmien ilmojen tultua halua enää), sillä on kallis suomalaista käsityötä oleva kiipeilypuu käytössään, se pääsee 1-2 kertaa vuodessa hammashoitoon joka maksaa sellaisen 300-400e/kerta koska kissalla on hampaiden syöpymätauti ja hammashoidon suorittaa maan parhaimmistoon kuuluva eläinlääkäri joka on erikoistunut hammashoitoon.
Kissaa ei ole unohdettu, kerroin vain fiiliksistä mitä se kissa koiraihmisessä herättää, kyllä koira nyt vain on ihan eri asia valitettavasti. Fiiliksistäni huolimatta en ole luopunut kissoistani ja olen hoitanut niitä hyvin loppuun asti, koska tässä maassa on kotia tarvitsevia kissoja ihan tarpeeksi jo muutenkin: Kyllä näiden kissojen on ollut paljon parempi olla elämänsä minun luonani, kuin jossain löytölässä lasikopissa tai jollain ihme kissafanaatikolla joka ei sitten kuitenkaan hoida kissojaa kunnolla, kun se tulisi liian kalliiksi.
Hyvä että sentään perushoidat kissaa edelleen. Annoit vähän erilaisen kuvan tuossa kommentissasi, jossa kerroit että aktivoit kissaa liian vähän ja suhtaudut siihen eri tavalla kuin ennen koiraa.
Kyllä, se on totta, että aktivoin kissaa liian vähän, voi olla että mulla vain on eri käsitys siitä, mikä on riittävää eläimen aktvoimista; Voisin leikittää kissaa useammin ja käyttää narussa ulkona muuallakin kuin omassa pihassa ja muutenkin tarjota sille enemmän aktivoivaa tekemistä.
Tiedän tosin että rimani aktivoinnin suhteen voi olla huomattavasti korkeammalla kuin keskivertokissanomistajalla: Minusta kissakin ansaitsisi ihan kunnolla panostusta lemmikkinä.
Koirien tultua joskus 15 vuotta sitten homma muuttui, vähän uumoilinkin, että niin voisi käydä. Koiran lenkitys hihnassa on aivan erilaista kuin kissan, paljon motivoivampaa, kun pääsee kunnolla lenkille, eikä se kävely ole mitään paikallaan seisomista, kissojen ulkoilutus tuolloin väheni (ja asuin silloin kerrostalossa vielä, joten ei päässeet edes omalle pihalle ulos), samaten koira alkoi viemään enemmän huomiota: Sen kanssa reisattiin ja käytiin harrastuksissa jne.
Silti veikkaan, että oma käsitykseni tilanteen muuttumisesta on varsin ankara: Nykyään mitä muiden kissanpitoa katsoo, niin se on ihan normaalia, ettei kissaa leikitetä ollenkaan, että se päästään ehkä korkeintaan omatoimiulkoilemaan (ei tarvitse nähdä itse vaivaa) ja syötetään kissalle markettiruokaa. Eläinlääkärissä kissoja käytetään lähinnä rokotuksella: Suurin osa kissoja omistavista ei ole voineet kuvitellakkaan että maksaisivat jostain hammashoidosta saati verikokeista, ellei jotain selkeitä oireita ilmene.
Yhtäkaikki, kissa tarvisi MINUN MIELESTÄNI enemmän aktivointia ja huomiota, kuin mitä itse sille annan. Mahdollisesti kissan voin ottaa sitten joskus, kun en pysty enää koiraa lenkkeilyttämään, eli aloittajalle voisi olla hyväkin vaihtoehto, kunhan tiedostaa ne realiteetit ettei kissa ole kohta vaihtamassa kotia, kun se käyttäytyy kissamaisesti ja on ärsyttävä.
Keitä ovat nämä keskivertokissaihmiset joihin viittasit aiemminkin? Ne joita paremmin sinä kissaasi hoidat ja aktivoit? Minun lähipiirissäni (ja vähän kauemmassakin) pääsääntöisesti kissojen hammashoitoa pidetään itsestäänselvyytenä jota ei erikseen tarvitse mainostaa, ja kissojen kanssa opetellaan temppuja ja käydään patikoimassakin.
Ehkä oikeutat itsellesi negatiivisen suhtautumisen kissaan tuolla narratiivilla, jonka mukaan on ok että kissa vähän tylsistyy ja jää koiralle kakkoseksi, kun sinä sentään käytät sitä hammaslääkärissä ja annat sille ruokaa. Muut (ketkä?) eivät niin toimi.
No mikä on vaihtoehto? Löytölät pursuaa kissoja jo muutenkin, haluatko siis että riistän 14 vuotiaalta kissaltani sen tutun kodin ja vien sen sinne lasikoppiin asumaan? Siskoni yritti kissalleen löytää uuden kodin, sillä seurauksella, että kissa jouduttiin lopettamaan, kun uusi koti ei osannutkaan sitä hoitaa eikä vienyt eläinlääkäriin kun olisi pitänyt viedä.
Vaikka sun pilvilinnassa kissoja hoidetaankin täydellisesti ja niitä aktivoidaan 4 tuntia joka päivä, niin valitettavasti se ei edelleenkään ole mikään reaaliteetti joka kodissa: Jos näin olisi, niin löytölät huutaisi tyhjyyttään kissoista.
Vai meinaatko, että löytölän tuhannet kissat ja vielä useammat auton alle jääneet on kodeista, missä ihmiset käy vaelluksilla kissojensa kanssa jne.? Luuletko että ihmisiä kiinnostaa kissojen hampaiden tila, jos ei kiinnosta edes hakea sitä kissaa takaisin löytölästä?
Missä ihmeen pilvilinnassa? Onkohan siitä puoltakaan tuntia kun kerroin niistä ihmisistä jotka alkavat laiminlyödä kissaansa kun ottavat koiran?
Pidän vain mielenkiintoisena tuota että kissan perushoitoa toteuttaessasi olet mielestäsi parempi kissanomistaja kuin muut. Ketkä muut? Ne jotka hylkäävät lemmikkinsä?
P.s. Älä nyt ainakaan löytölään kissaasi vie jos haluat siitä eroon. Olet sille velkaa sen että etsit kunnon kodin itse.
Mikä on riittävää kissan aktivointia? Sinä osaat varmaankin kertoa, kun noin tuimasti kommentoit toisten kertomuksiin?
En tiedä, riippuu monesta asiasta. Tuo kommentoija itse kertoi aktivoitavansa kissaansa liian vähän. Minä en sanonut niin.
Hän myös kirjoitti, että hänen rimansa voi olla vain niin korkealla, sinä taas vedit johtopäätökset, että hän kuvittelee itsestään liikoja epäilemällä, että rima on normaalia korkeammalla, joten voinet kertoa meille, kun selvästi tiedät, että mikä on normaali määrä aktivointia kissalle?
Mitä ihmettä nyt selität? Ei ole olemassa mitään normaalia määrää aktivointia. Vastasin kommentoijalle joka sanoi pitävänsä koirastaan enemmän kuin kissastaan ja aktivoitavansa kissaansa liian vähän. Että en voi sietää ihmisiä jotka jättävät kissansa huonekoristeiksi kun taloon tulee koira jota sitten atkivoidaan urakalla. Tämän jälkeen olikin kyse siitä, että kissaa aktivoidaan kyllä mutta rima on liian korkealla, mitä se sitten tarkoittaakaan. Toim. huom. hän vertaa omaa kissanpitoaan niihin kissanomistajiin jotka laiminlyövät jopa kissan perushoidon.
Äitini oli erittäin syvästi koiraihminen, kunnes viimeisin koira kuoli ja hän laski, että voisi 15v päästä olla jo niin huonossa kunnossa (etenevä sairaus), ettei uuden koiran hankinta tulisi kuuloonkaan. Päätti sitten kuitenkin ottaa kissan ja nyt ei kuulemma enää osaisi olla ilman. Kissa on hänen mukaansa niin paljon helpompi kuin koira. Ei tarvitse ulkoilutusta ja äidillä riittää puuhaa kun keksii uusia virikkeitä kissalle.