Jos on koiraihminen, kiintyykö kissaan?
Olen liikuntarajoitteinen nykyään, enkä voi ottaa enää koiraa, vaikka kovasti haluaisin. Siksi harkitsen kissan ottamista. Kissan ulkoiluttaminen kyllä onnistuisi, pystyn siis toki liikkumaan, en vain siten kuin koiran lenkitys edellyttäisi. Nyt mietityttää vain se, tulisiko minusta kissaihmistä? Onko teistä joku tehnyt vastaavan vaihdon, miten meni?
Kommentit (294)
Kyllä voi. Monesti eläinrakkaat ihmiset tykkää molemmista.
Kissat on ihania, en hankkisi koiraa, varsinkaan kerrostaloon.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi. Monesti eläinrakkaat ihmiset tykkää molemmista.
En minä ainakaan haluaisi pitää kissaa sisällä koko ajan. Mielummin koira, jota voi lenkittää.
Ehkä kissa, jos sille olisi iso häkki ulkona tai kissanpitävä aita.
Kyllähän varmasti jollain tasolla jokaiseen lemmikkiin kiintyy. Ehkä kysymys lienee ennemmin se, että voiko kissaan kiintyä "koiraihmisenä" samalla tavalla (yhtä vahvasti) kuin koiraan?
Itse olen koiraihmisiä. Meillä on silti puolison ottama kissa, eikä tämänhetkinen elämäntilanne salli ottaa koiraa. Rakastan kyllä kisua ja pidän siitä hyvää huolta. Ei se silti täysin korvaa sitä koiran kanssa oloa. Kissoissa on eroja; osa on rohkeampia, osa arempia, osa saattaa olla jopa jollain tavalla vähän koiramaisia luonteelta.
Itse tykkään koirissa siitä kun voi just tehdä niitä pitkiäkin kävelylenkkejä ja siitä on seuraa ulos. Ja ihanaa se pallottelu ym. vuorovaikutus sen lemmikin kanssa. Kaikki kissat eivät välttämättä ole yhtä leikkisiä tai tykkää enemmän katsella sivusta kun omistaja leikkii. Osa voi myös olla tosi syrjäänvetäytyviä ja nukkuu itseksensä päivät pitkät, mutta innostuu YÖLLÄ leikkimään (kuten meillä).
Ehkä itseä myös vaivaa kissoissa tuo kun nehän nyt on luonnollisesti yöeläimiä. En jostain syystä niinkään häiriinny jos koira nyt vähän jotain kuorsaa/tuhisee/tassuttaa hiljokseltaan jossain yöaikaan, mutta se kissa... Maukuu ja raapii ovia niin että koko talo raikaa. Pahinta tässä on, että se painuu itse nukkumaan siinä vaiheessa kun itse nousen ylös. Siihen mä olen kyllä aika väsynyt. Tätä yhtä kissaa pidän kyllä nyt hyvänä, mutta olen todennut, että toista kissaa en enää halua. Totta kai koiriekin kanssa voi olla omat ongelmansa, mutta siinä sentään saisin isommalla todennäköisyydellä sitä vuorovaikutusta ja ehkä vähän paremmin myös nukuttua yöt.
Nyt kaikki kissaihmiset alapeukuttaa. :D
Vierailija kirjoitti:
Kissat on ihania, en hankkisi koiraa, varsinkaan kerrostaloon.
Minun koira ei viihdy yksin pihalla. Olisi oikein hyvä kerrostalokoira, jos pääsee siis lenkille ainakin kolme kertaa päivässä ja iltapisut vielä siihen päälle.
Vierailija kirjoitti:
Oon koiraihminen ihan henkeen ja vereen ja musta kissat on ihan söpöjä, mutta siihen se oikeestaan jääkin. Eli vastaus on - ei. Minä en kiintyisi.
Minäkin ennen kuvittelin olevani koiraihminen, mutta toki eläinrakkaana pidin myös kissoista, mutten ajatellut ottavani kissaa. Sitten kissa päätti näyttää minulle ja muutti naapurista meille. Ja niin minusta tuli myös kissaihminen. Se on aivan eri asia kun se kissa asuu kodissa ja tutustuu todella kissaan kuin vain että niitä katselee.
Kyllä. Olen kissaihminen. Otin koiran kissan lisäksi. Kiinnyin koiraan. Edelleen silti olen ensisijaisesti kissaihminen, jolla on myös koira (nyt jo toinen koira. Tällä hetkella 3 kissaa ja koira).
Koira palvoo omistajaansa, ihminen palvoo kissaansa, siinä on se ero. *
Kissan pitäminen vaatii ihmiseltä paljon enemmän tunneälyä, kuin koiran pitäminen.
Kissojen luonteissa on paljon eroja, toiset kissat ei koskaan tule syliin, eivätkä kehrää.
Jos olet vähänkään iäkäs, niin huomioi, että kissa voi elää yli 20 vuotta.
Kissaa ei voi ulkoiluttaa koiran tavoin ja yleensä kissa ei halua kulkea valjaissa narun perässä.
Kissalla pitää olla sisällä pisuastia, kissat ovat luonnostaan erittäin siistejä. jos ne tekee pisut tai kakat kiellettyyn paikkaan, niin jossain muussa on vikaa kuin kissassa.
Jos sinulla ei ole ennestään kokemusta kissoista niin en suosittele kissan ottamista.
Pitää vielä sanoa tohon väitteeseen, että kissa on arvaamaton. Ei ole, osaan tulkita kissojen käytöstä hyvin. Tiedän miten toimia. Koirat olen kokenut huomattavasti useammin arvaamattomammiksi eläimiksi. Tulkitsen niitä väärin. Kiltin tai välinpitämättömän oloinen koira onkin osoittautunut agressiiviseksi. Oman koirani ilmeitä & eleitä ymmärrän varsin hyvin, mutta vieraita koiria en välttämättä ymmärrä oikein. Olen siis se kissaihminen jolla on myös koira. Kissoista olen aina pitänyt, ihan kaikista kissoista. Koirista pidän vähän valikoivammin. Esim. jotkut koirarodut ovat jopa suorastaan rumia tai niillä paljon terveysvaivoja ja jotkut rodut mahdollisesti vaarallisen agressiivia ja ihmettelen miksi joku haluaa ruman, sairaan tai vaarallisen koiran itselleen. Kissoissa vähemmän ylilyöntejä esim. terveysmielessä ja esim. perus "maatiaiskissa" on useimmiten aika varma valinta terveys ja luonne mielessä.
Miten joku on joko koira- tai kissaihminen?
Vierailija kirjoitti:
Miten joku on joko koira- tai kissaihminen?
Eikö aika monikin ole enemmän jompaa kumpaa? Itse en pidä koirista mutta ilman kissaa elämä olisi kyllä paljon ankeampaa.
No en ainakaan itse usko että kiintyisin, en ollenkaan pidä kissoista. Ovat mielestäni rasittavia verrattuna koiriin. Lapsuudenkodissa oli kissa ja koira, joista koira oli minulle rakas mutta kissasta en välittänyt.
Riippuu kissasta. Jotkut kissat eivät anna koskettaa itseään. Silloin se on ikäänkuin liikkuva koriste-esine, eikä minulla ole taipumusta kiintyä esineisiin.
Ei. Kissa ja koira ovat yhtä erilaisia kuin persu ja viherkommunisti. En ota kantaa kumpi on kumpi mutta en suosittele kissaa jos on vain ollut koiria. Ettei tule pettymyksiä. Jotkut sanoo että on olemassa koiramaisia kissarotuja. No ehkä joku ilves. Juu ei.
Mä oon koiraihminen ja koko aikuisiän ollut pelkkiä koiria. Lapsena oli kissa aikanansa. Haaveilen joskus omasta "eläintarhasta" missä olisi pari koiraa ja kissa tai pari kissaa ja koira. Tai ihan vaan kissa ja koira. Minusta kissat on ihania ja tykkään niistä koirien lisäksi. Toki en tiedä miten suhtautua siihen kun oon vähän kontrollifriikki omaisuidestani jos on raapimisjälkiä huonekaluissa tai joku hyppii tasoilla tiputtelemassa tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon koiraihminen ja koko aikuisiän ollut pelkkiä koiria. Lapsena oli kissa aikanansa. Haaveilen joskus omasta "eläintarhasta" missä olisi pari koiraa ja kissa tai pari kissaa ja koira. Tai ihan vaan kissa ja koira. Minusta kissat on ihania ja tykkään niistä koirien lisäksi. Toki en tiedä miten suhtautua siihen kun oon vähän kontrollifriikki omaisuidestani jos on raapimisjälkiä huonekaluissa tai joku hyppii tasoilla tiputtelemassa tavaraa.
Kissojen luonteetkin vaihtelee. Meillä oli tosi ihmisrakas ja läheisyydenkipeä kissa kun olin lapsi. Tykkään koirissakin siitä ja oma nykynen koira on paljon kontaktia ottava perskärpänen joka änkeää syliin. Hankala olis olla semmosen tosi itsenäisen yksikseen lymyilevän lemmikkn kans
Mä olen koiraihminen, mutta nykyään minulla on kaksi kissaa, joihin olen erittäin kiintynyt. Eli... voi - tai sitten olen jo alun perin ollut itsellenikin salaa myös kissaihminen.
Mä olen kissaihminen. Nyt mulla on koira. Ennakkoluuloista huolimatta kiinnyin myös koiraan ( vaikka kissat edelleen viehättävät enemmän).
Oon koiraihminen ihan henkeen ja vereen ja musta kissat on ihan söpöjä, mutta siihen se oikeestaan jääkin. Eli vastaus on - ei. Minä en kiintyisi.