Lue keskustelun säännöt.
Toisilla perhe-elämä on niin helppoa että käy kateeksi
14.06.2026 |
Miten se onkin niin, että toisilla perhe-elämä pyörii kuin itsestään? Lapsista tulee hyväkäytöksisiä, vanhemmilla parisuhde kukoistaa ja isovanhemmat kilpaa tarjoavat hoitoapua...Itse yritän yh:na selvitä kahden lapsen kanssa, eikä ole helppoa! Tuntuu, että arjesta selviytyminen on ihan ylivoimainen saavutus. Väsyttää niin paljon, ettei jaksa mitään kumppanihommia edes miettiä.
Mitä tehdä, kun toisten hyvä perhe-elämä herättää kateuden tunnetta?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Aina voi katsoa peiliin, elämä koostuu niistä omista valinnoista. Jos valitset väärin, löydät sen edestäsi.
Nuoruuden valinnat johtivat tähän. Olisinpa ollut kypsempi. Turha kuitenkaan surkutella tuota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia kannattaa tehdä kun siihen on hyvät edellytykset, nää perheet ovat valinneet lapsen teon siinä vaiheessa kun suhde on ollut vakaa ja on ollut tukiverkosto valmiina.
Myös yh voi pärjätä mainiosti kun tukiverkostoa on. Kun sinulla ei sellaista ole ja oma jaksaminen on huonoa, sinun pitää järjestää tukea itsellesi ja lapsellesi, pyydä vaikka lastensuojelusta apua.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia kannattaa tehdä kun siihen on hyvät edellytykset, nää perheet ovat valinneet lapsen teon siinä vaiheessa kun suhde on ollut vakaa ja on ollut tukiverkosto valmiina.
Myös yh voi pärjätä mainiosti kun tukiverkostoa on. Kun sinulla ei sellaista ole ja oma jaksaminen on huonoa, sinun pitää järjestää tukea itsellesi ja lapsellesi, pyydä vaikka lastensuojelusta apua.
Olen pyytänyt apua lastensuojelusta. Mutta tarjoamansa apu on sitä, että täällä kotona käydään tarkkailemassa miten hommat luistaa. Selviän arjesta kyllä, mutta arvioijan sijaan haluaisin apukäsiä auttamaan arjessa. Sosiaalipuolen toimesta vaan kerrottiin, että arki on sen verran sujuvaa, että tukea en tarvitse.
Ihan luonnollinen tunne tuo kateus on. Se miltä joku ulospäin näyttää, ln vain se sinun näkemyksesi.
Se toinen voi kokea sen ihan toisin.
Miten siitä selvitä?
Keskittyy siihen omaan elämään ja omaan jaksamiseen. Kateus vie vaan energiaa ja dä tarvitset energiaa omaan käyttöösi. Sulla on hienot Laoset ja vanhemmuus. Näe se omasi itsellesi kaikkein tärkeimpiä. Uskalla.
Se kateus on kuin energiaa harakoille. Ei se sua auta jaksamaan paremmin. Vai kuin?
Keskity omaan hyvinvointiisi. Liiku, syö, lepää.
Ole niitten sun lastesi kanssa. Sinä olet heille se oma äiti, tärkein.
Itsellä meni monta vuotta jaksamisen kanssa tempoillessa. Ja olen kokenut sellaista huonommuuden tunnetta. Arvottomuuden tunne on armoton. Sekin syö sisältäpäin, ihan niinkuin kateuskin.
Joskus tuntuu, että tuo kaikki voi olla uupumukseen liittyvää. Ne tuskalliset tunteet pukkaa pintaa, kun on väsynyt/uupunut, eikä saa taisteltuaan itseään sieltä alta pois. Jää nurkkaan jumiin.
Anna itse itsellesi aikaa ja tee, kun jaksat.
Elämä on vaiheita.
Vierailija kirjoitti:
Ihan luonnollinen tunne tuo kateus on. Se miltä joku ulospäin näyttää, ln vain se sinun näkemyksesi.
Se toinen voi kokea sen ihan toisin.
Miten siitä selvitä?Keskittyy siihen omaan elämään ja omaan jaksamiseen. Kateus vie vaan energiaa ja dä tarvitset energiaa omaan käyttöösi. Sulla on hienot Laoset ja vanhemmuus. Näe se omasi itsellesi kaikkein tärkeimpiä. Uskalla.
Se kateus on kuin energiaa harakoille. Ei se sua auta jaksamaan paremmin. Vai kuin?
Keskity omaan hyvinvointiisi. Liiku, syö, lepää.Ole niitten sun lastesi kanssa. Sinä olet heille se oma äiti, tärkein.
Itsellä meni monta vuotta jaksamisen kanssa tempoillessa. Ja olen kokenut sellaista huonommuuden tunnetta. Arvottomuuden tunne on armoton. Sekin syö sisältäpäin, ihan niinkuin kateuskin.
Joskus tuntuu, että tuo kaikki voi olla uupumukseen liittyvää. Ne tuskalliset tunteet pukkaa pintaa, kun on väsynyt/uupunut, eikä saa taisteltuaan itseään sieltä alta pois. Jää nurkkaan jumiin.
Anna itse itsellesi aikaa ja tee, kun jaksat.
Elämä on vaiheita.
Kiitos sinulle tästä lämminhenkisestä kommentistasi. Ihan oikeassa olet tuon suhteen, että kateus vie ne vähäisetkin energiat. Mutta tuon tunteen herääminen ja kaikki arvottomuuden kokemus vaan ovat sellaisia, että niiden tuntemista ei oikein pysty tietoisesti kovinkaan estämään. Tai yritän kyllä, mutta ne "ei saa ajatella näin, tämä on väärin" myöskin kuluttavat energiaa. En tiedä osasinko selittää mutta uskon että ymmärrät jutun jujun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä. Meillä ei ole lapsia, mutta nautimme vapaa-ajasta ja haluamme helpottaa arkea mahdollisimman paljon. Onko ap sinulla roboimuri tai palkkaatko siivoojan? Tätä voin itse suositella, helpottaa huomattavasti.
Kadehtiminen on täysin turhaa ja katkeroittaa vain ihmisen. Tunkisin kateuden ajatukset jonnekin pois. Aina on joku jolla menee paremmin. Lopeta vertailu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä. Meillä ei ole lapsia, mutta nautimme vapaa-ajasta ja haluamme helpottaa arkea mahdollisimman paljon. Onko ap sinulla roboimuri tai palkkaatko siivoojan? Tätä voin itse suositella, helpottaa huomattavasti.
Ei ole roboimuria. Se ei ehkä edes toimisi sillä lattiat täynnä leluja, jotka levittyvät lähes heti takaisin kun saa niitä raivattua. Helpompi vaan imuroida sillai perinteisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kadehtiminen on täysin turhaa ja katkeroittaa vain ihmisen. Tunkisin kateuden ajatukset jonnekin pois. Aina on joku jolla menee paremmin. Lopeta vertailu.
Tuota olen yrittänyt, mutta silti hankalat tunteet nousevat pintaan. Kun väkisin yrittää kateutta sammuttaa niin arvaapa nouseeko se tunne entistä voimakkaampana ja vieläpä kiukun kera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no. Yleensä perheissä, joissa on hyvä tukiverkko ja kotityöt jakavat vanhemmat on vähemmän ongelmia. Lapsista tulee tasapainoisia tasapainoisessa kodissa, jossa ei esimerkiksi riidellä tai kärsitä uupumuksesta. Jaksava vanhempi on tärkeintä lapselle!
Minä olen kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja uupumuksesta, vaikka mies onkin ollut lasten kanssa minua enemmän. Silloin, kun hän oli arkena töissä ja minä yksin lapsen/lasten kanssa kotona oli ihan hirveää. Sovittiin lopulta, että minä palaan töihin ja hän jäi vuorostaan kotiin. Elämä kirkastui.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia kannattaa tehdä kun siihen on hyvät edellytykset, nää perheet ovat valinneet lapsen teon siinä vaiheessa kun suhde on ollut vakaa ja on ollut tukiverkosto valmiina.
Myös yh voi pärjätä mainiosti kun tukiverkostoa on. Kun sinulla ei sellaista ole ja oma jaksaminen on huonoa, sinun pitää järjestää tukea itsellesi ja lapsellesi, pyydä vaikka lastensuojelusta apua.
Tämä yleensä menee niin päin, että mitä nuorempana lapset tekee, sitä parempi on suvun turvaverkosto. Sitten taas toisaalta on todennäköisempää, että parisuhde ei kestä, rahatilanne on heikompi ja uraputkeen vaikeampi päästä. Eli ei oikeastaan ole sellaista vaihetta, että kaikki olisi ideaalisti.
Ap:lle lohdutuksen sanana, että harvoin niillä kiiltokuvaperheilläkään menee siten miltä näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin no. Yleensä perheissä, joissa on hyvä tukiverkko ja kotityöt jakavat vanhemmat on vähemmän ongelmia. Lapsista tulee tasapainoisia tasapainoisessa kodissa, jossa ei esimerkiksi riidellä tai kärsitä uupumuksesta. Jaksava vanhempi on tärkeintä lapselle!
Minä olen kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja uupumuksesta, vaikka mies onkin ollut lasten kanssa minua enemmän. Silloin, kun hän oli arkena töissä ja minä yksin lapsen/lasten kanssa kotona oli ihan hirveää. Sovittiin lopulta, että minä palaan töihin ja hän jäi vuorostaan kotiin. Elämä kirkastui.
Hienoa kuulla, että teillä asiat järjestyivät.
Väsyneenä ja voimattomana ei aina jaksa olla se, joka venyy ja paukkuu kaikkeen.
Ehkä meilläkin on ulospäin melkoinen ruusuinen kuva. Todellisuus on toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia kannattaa tehdä kun siihen on hyvät edellytykset, nää perheet ovat valinneet lapsen teon siinä vaiheessa kun suhde on ollut vakaa ja on ollut tukiverkosto valmiina.
Myös yh voi pärjätä mainiosti kun tukiverkostoa on. Kun sinulla ei sellaista ole ja oma jaksaminen on huonoa, sinun pitää järjestää tukea itsellesi ja lapsellesi, pyydä vaikka lastensuojelusta apua.
Tämä yleensä menee niin päin, että mitä nuorempana lapset tekee, sitä parempi on suvun turvaverkosto. Sitten taas toisaalta on todennäköisempää, että parisuhde ei kestä, rahatilanne on heikompi ja uraputkeen vaikeampi päästä. Eli ei oikeastaan ole sellaista vaihetta, että kaikki olisi ideaalisti.
Ap:lle lohdutuksen sanana, että harvoin niillä kiiltokuvaperheilläkään menee siten miltä näyttää.
Onhan se toki niin, ettei ulkopuolisille ihan kaikkea näytetä perhe-elämästä. Kateuskuplassani olen voinut kiillotella hommat paremmiksi, miten ne oikeasti ovatkaan. Tai mistäpä sitä tietää, kyllä moni perhe ihan aidosti vaikuttaa onnelliselta ja toimivalta kokonaisuudelta.
Jokaisella on oma risti kannettavana. Itse sain hoidoilla yhden lapsen ja ei todellakaan ole mitenkään hyvä koulussa jne.
Puoliso on paljon lapsen kanssa ja tämän vuoksi tekee 50% työaikaa.
Myönnän olleeni katkera tästä, kunnes aloin katsomaan tarkemmin.
Parisuhde on kunnossa, kaikki perheessä olemme terveitä, ei mitään ahdistus-mielenterveys jne ongelmia.
Suhteet vanhempiin kunnossa, kuten myös sisaruksiin, heidän lapsiin, kaikki työelämässä, hyvissä parisuhteissa.
Työ, mistä tykkään, mahdollisuus tehdä ylitöitä, fiksu esimies, mukavat työkaverit.
Ympärillä jos on miten kuvailit, on lähellä vakavia sairastumisia, esim ystäväni lapsi joutui vakavaan onnettomuuteen ja luult ei ikinä enää kävele.
Kaikki tunteet ovat sallittuja ja kadehtiminen on ok. Kenenkään elämä ei kuitenkaan ole ruusuilla tanssimista. Yhden tutun tyttärellä kaikki meni tosi hyvin. Onnistui kaikessa ja kirjoituksissa epäonnistui jossain ja tästä tuli vuosien kierre. Lääkäri oli sanonut onnekkaan tytön syndroma
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia kannattaa tehdä kun siihen on hyvät edellytykset, nää perheet ovat valinneet lapsen teon siinä vaiheessa kun suhde on ollut vakaa ja on ollut tukiverkosto valmiina.
Myös yh voi pärjätä mainiosti kun tukiverkostoa on. Kun sinulla ei sellaista ole ja oma jaksaminen on huonoa, sinun pitää järjestää tukea itsellesi ja lapsellesi, pyydä vaikka lastensuojelusta apua.
Tämä yleensä menee niin päin, että mitä nuorempana lapset tekee, sitä parempi on suvun turvaverkosto. Sitten taas toisaalta on todennäköisempää, että parisuhde ei kestä, rahatilanne on heikompi ja uraputkeen vaikeampi päästä. Eli ei oikeastaan ole sellaista vaihetta, että kaikki olisi ideaalisti.
Ap:lle lohdutuksen sanana, että harvoin niillä kiiltokuvaperheilläkään menee siten miltä näyttää.Onhan se toki niin, ettei ulkopuolisille ihan kaikkea näytetä perhe-elämästä. Kateuskuplassani olen voinut kiillotella hommat paremmiksi, miten ne oikeasti ovatkaan. Tai mistäpä sitä tietää, kyllä moni perhe ihan aidosti vaikuttaa onnelliselta ja toimivalta kokonaisuudelta.
Minä tiedän parikin hyvin onnellisen oloista perhettä, joissa kärsitään tiukasti kätketyistä addiktioista ja mielenterveysongelmista. Ulospäin ei kukaan uskoisi. Nämä siis aivan lähipiirissä, kauempien ongelmista en tietenkään voi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia kannattaa tehdä kun siihen on hyvät edellytykset, nää perheet ovat valinneet lapsen teon siinä vaiheessa kun suhde on ollut vakaa ja on ollut tukiverkosto valmiina.
Myös yh voi pärjätä mainiosti kun tukiverkostoa on. Kun sinulla ei sellaista ole ja oma jaksaminen on huonoa, sinun pitää järjestää tukea itsellesi ja lapsellesi, pyydä vaikka lastensuojelusta apua.
Tämä yleensä menee niin päin, että mitä nuorempana lapset tekee, sitä parempi on suvun turvaverkosto. Sitten taas toisaalta on todennäköisempää, että parisuhde ei kestä, rahatilanne on heikompi ja uraputkeen vaikeampi päästä. Eli ei oikeastaan ole sellaista vaihetta, että kaikki olisi ideaalisti.
Ap:lle lohdutuksen sanana, että harvoin niillä kiiltokuvaperheilläkään menee siten miltä näyttää.
Kyllä ideaali hetki on siinä kolmikymppisenä, kun on ollut kumppanin kanssa vähintään viisi vuotta, asunto, vakityöt ja isovanhemmat jäämässä just eläkkeelle. Meillä ainakin meni hyvin helposti kaikki, isovanhemmilla oli aikaa ja intoa hoitaa ja lapsi menikin vasta 3-vuotiaana päiväkotiin. Apua saa vieläkin aina kun tarvitsee, vaikka lapsi jo kymmenen ja melko itsenäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia kannattaa tehdä kun siihen on hyvät edellytykset, nää perheet ovat valinneet lapsen teon siinä vaiheessa kun suhde on ollut vakaa ja on ollut tukiverkosto valmiina.
Myös yh voi pärjätä mainiosti kun tukiverkostoa on. Kun sinulla ei sellaista ole ja oma jaksaminen on huonoa, sinun pitää järjestää tukea itsellesi ja lapsellesi, pyydä vaikka lastensuojelusta apua.
Tämä yleensä menee niin päin, että mitä nuorempana lapset tekee, sitä parempi on suvun turvaverkosto. Sitten taas toisaalta on todennäköisempää, että parisuhde ei kestä, rahatilanne on heikompi ja uraputkeen vaikeampi päästä. Eli ei oikeastaan ole sellaista vaihetta, että kaikki olisi ideaalisti.
Ap:lle lohdutuksen sanana, että harvoin niillä kiiltokuvaperheilläkään menee siten miltä näyttää.Kyllä ideaali hetki on siinä kolmikymppisenä, kun on ollut kumppanin kanssa vähintään viisi vuotta, asunto, vakityöt ja isovanhemmat jäämässä just eläkkeelle. Meillä ainakin meni hyvin helposti kaikki, isovanhemmilla oli aikaa ja intoa hoitaa ja lapsi menikin vasta 3-vuotiaana päiväkotiin. Apua saa vieläkin aina kun tarvitsee, vaikka lapsi jo kymmenen ja melko itsenäinen.
Mä en ollut 30-vuotiaana vielä edes tavannut lasteni isää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia kannattaa tehdä kun siihen on hyvät edellytykset, nää perheet ovat valinneet lapsen teon siinä vaiheessa kun suhde on ollut vakaa ja on ollut tukiverkosto valmiina.
Myös yh voi pärjätä mainiosti kun tukiverkostoa on. Kun sinulla ei sellaista ole ja oma jaksaminen on huonoa, sinun pitää järjestää tukea itsellesi ja lapsellesi, pyydä vaikka lastensuojelusta apua.
Tämä yleensä menee niin päin, että mitä nuorempana lapset tekee, sitä parempi on suvun turvaverkosto. Sitten taas toisaalta on todennäköisempää, että parisuhde ei kestä, rahatilanne on heikompi ja uraputkeen vaikeampi päästä. Eli ei oikeastaan ole sellaista vaihetta, että kaikki olisi ideaalisti.
Ap:lle lohdutuksen sanana, että harvoin niillä kiiltokuvaperheilläkään menee siten miltä näyttää.Kyllä ideaali hetki on siinä kolmikymppisenä, kun on ollut kumppanin kanssa vähintään viisi vuotta, asunto, vakityöt ja isovanhemmat jäämässä just eläkkeelle. Meillä ainakin meni hyvin helposti kaikki, isovanhemmilla oli aikaa ja intoa hoitaa ja lapsi menikin vasta 3-vuotiaana päiväkotiin. Apua saa vieläkin aina kun tarvitsee, vaikka lapsi jo kymmenen ja melko itsenäinen.
Mä en ollut 30-vuotiaana vielä edes tavannut lasteni isää.
Kyse olikin ideaalista. Itse tapasin 26-vuotiaana, 20 vuotta sitten.
Aina voi katsoa peiliin, elämä koostuu niistä omista valinnoista. Jos valitset väärin, löydät sen edestäsi.