Lue keskustelun säännöt.
Jos on koiraihminen, kiintyykö kissaan?
Olen liikuntarajoitteinen nykyään, enkä voi ottaa enää koiraa, vaikka kovasti haluaisin. Siksi harkitsen kissan ottamista. Kissan ulkoiluttaminen kyllä onnistuisi, pystyn siis toki liikkumaan, en vain siten kuin koiran lenkitys edellyttäisi. Nyt mietityttää vain se, tulisiko minusta kissaihmistä? Onko teistä joku tehnyt vastaavan vaihdon, miten meni?
Kommentit (294)
Vierailija kirjoitti:
Olen koiraihminen enkä ikimaailmassa tule kiintymään kissaan. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän kissoja inhoan.
Mä inhoan koiria. Koirat on kuvottavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koiraihmiset tykkää usein vain koirista. Kissaihmiset tykkää yleensä koiristakin ja yleensä eläimistä.
Jaa. No ilmeisesti olen poikkeus. En pidä erityisemmin koirista, ja itse asiassa pelkään isoja koiria. Pienet koirat on ok, jos ei räksyttää. Koira on epäsiisti tohelo, en ikinä ole tykännyt, ja iso koira pelottaa, kun ne voi vaikka purra.
Meillä on kissoja, joiden touhua on mukava seurata. Tällä hetkellä 3 kissaa, joista vanhin täyttää ensi kuussa 16 vuotta. Hän on pomo. 12-vuotias kissa tuli meille naapurista sattumalta puolen vuoden iässä, koska naapurin maalaiskatti teki 6 vauvaa, eikä ne saaneet kotia kaikille. Ihan mahdoton riiviö oli alussa, esim. pureskeli kynnyslistat ja raapi sohvan kankaan rikki, jos en ollut kotona. Kuseskeli päiväpeitot ja tyynyt. Sitten meidän iso paha pomo laittoi sen ojennukseen, miten täällä eletään. Nyt 12-vuotiaana se on ihan löysä lellipentu. Se kehrää sylissä ja pyydystää kärpäsiä kesät. Eikä kuseskele minnekään, paitsi jos on talvisaappaita eteisessä, niin niihin voi lirauttaa, jos joku idiootti jättää verannan oven auki.
Nuorin kissa on ylväin. Jos joku sanoisi, että kissa voi olla ylimielinen, niin ostaisin väitteen. Hänen korkeutensa ei pidä kaikista ihmisistä. Jos tulee vieraita, hän menee piiloon ja katsoo sieltä, onko joku ok. Häntä pitää palvella ja houkutella ja joskus vähän lahjoa, mutta minä olen ajatellut, että hän on arvokas, vähän kuin kuninkaallista sukua. Terävät kynnet, joita ei pelkää käyttää, jos joku vieras (lapsi) käy silittämään. Häntä pitää kohdella kuin kuningatar Elisabetiä.
Huoli pois Ap! Näin uskallan sanoa, koska itse olen sekä koira, että kissaihminen. Tykkään siis molemmista, vaikkakin koira on ollut minulle se kaikkein läheisin. Mutta rakastan kaikkia eläimiä todella paljon ja olen saanut niiltä vilpitöntä vastarakkautta.
Joten hanki kissa ja huomaat pian miten hyvän ystävän siitä saat. Mikäs sen ihanampaa, kuin kehräävä kissa vieressä talvi-iltana.<3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen koiraihminen enkä ikimaailmassa tule kiintymään kissaan. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän kissoja inhoan.
Mä inhoan koiria. Koirat on kuvottavia.
Kuolaavia, räksyttäviä ja vähä-älyisiä. Ihmistä nöyristeleviä. Toki hivelee joidenkin itsetuntoa kun koira tottelee.
Totta kai kiintyy. Kissa seurasi minua ihan samalla lailla kuin koira, nukkui kanssani päiväunia, leikimme noutamisleikkejä leluilla. On toki erilaista, mutta yhtä söpöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku sanoo että lähtee karvoja...
Minä olen havainnut, että kissan ruokavalio vaikuttaa huimasti siihen että lähteekö niitä vai ei. Myös tietyt rodut levittää enemmän karvoja, toiset taas ei. Sama homma koirilla.Vähän huono argumentti siis, että ei ota kissaa vain siksi että niistä lähtee karvoja?? Ja siksi ottaa koiran? Täh?
On siinä semmonen ero, että koira pysyy lattialla, mutta kissat kiipeilevät koko asunnossa ruokapöytiä (hyi!) ja verhoja myöten. Yksikin kissaihminen esitteli ylpeänä kissaansa joka lötkötti tyynyliinojen päällä.
Niin että niitä karvoja on sitten joka puolella. Eivätkä ne irtoa helposti.
Ihan ne karvat lähtevät imurilla ja teippiharjalla huushollista siinä missä koirankin karvat. Meillä 2 sisäkissaa eivätkä ne hypi keittiön tasoilla eivätkä ruokapöydällä (opetettu) eivätkä myös koskaan ole verhoissa roikkuneet. Olohuoneen lipastojen päällä ja ikkunalaudoilla tarkkailevat maailman menoa ja kiipeilypuussa. Nukutaan samassa sängyssä mutta niinpä nukkuvat monet koiratkin. Ja meillä on ollut myös koiriakin, ihan on kaikki eläimet olleet rakkaita.
En ymmärrä koko kysymystä.
Joko sitä on eläinrakas tai ei. Ymmärrän elämäntilanteiden ja oman jaksamisen takia tehdyt valinnat kissan ja koiran välillä, mutta en ikinä sitä, että joku 'vihaa' jompaa kumpaa, mutta kykenee varsin läheiseen kanssakäymiseen toisen kanssa. Ymmärrän traumatkin (kissa tai koira purrut joskus), mutta en vihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissaa pitää kesyttää, jos siitä haluaa seurallisen. Meillä on tällä hetkellä 2 kissaa.
Vanhempi on mummoni kissa, koska mummo asuu palvelutalossa nykyisin. Siellä on sellaiset hitaasti avautuvat ovikoneistot ovissa, kun monet liikkuvat pyörätuolilla tai rollaattorilla. Ikänsä rivitalossa asunut kissa ei ymmärrä, ettei se voi livahtaa ovesta, kun ovi avautuu. Mummon omassa kodissa oli aitaukset takapihalla ja kissa sai olla siellä vapaasti. Toisaalta myös palvelutalon alakerran pääovi on usein auki, ihmiset kulkee siitä, ja se on myös ovikoneistolla. Siitä pääsee suoraan parkkipaikalle ja on liikennettä ja riski jäädä auton alle. Tätini oli siellä viime talvena metsästämässä kissaa puoli päivää, kun se oli heti muuton jälkeen lähtenyt rappukäytävään ja hoitajat soittivat, että heillä ei ole aikaa etsiä. Ihan hyvin se on meille nyt sopeutunut. En ole varma, miten paljon kissa kiintyy paikkoihin, koska en ole ainakaan huomannut, että ikävöisi.
Meidän toinen kissa on vasta 2-vuotias. Se istuu kaapin päällä tai ikkunalaudalla katsomassa ulos ja nukkuu sohvilla. Se ei ole seurallinen luonteeltaan, vaan ennemminkin itsenäinen ja itsepäinen. Melko epäsosiaalinenkin on, mutta me itse oltaisiin voitu sosiaalistaa sitä enemmän, kun se tuli 2 vuotta sitten. Se pelkää mm. pieniä lapsia, koiria, autolla matkustamista. Toisaalta sillä on hauskoja tapoja. Jos teen kotona etätöitä, se tulee kävelemään näppäimistölle, että huomaa nyt minut. Jos meille tulee äänekkäitä vieraita, kuten lapsia, se maukuu kuuluvasti vaatehuoneen oven edessä, minne haluaa turvaan vierailun ajaksi.
Kaikki elukat on kivoja. Tosin kaikki kissat ei :I - riippuu siis kissan luonteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen koiraihminen ja olen hoitanut kaverin kissaa ja ei kyllä ikinä tule kissaihmistä.
No, ei se kaverin kissan hoitaminen ole verrannollinen omaan kissaan .Ei minustakaan olisi tullut koiraihmistä sillä että hoidan jotain random koiraa
Olen molempia, koiria ja 6 kissaa
No, jos olet kissan ottamista harkinnut, olet myös kissaihminen
Terveisin seka koira , että kissaihminen. Enemmän kissoihin nykyään suuntautunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiraihmiset tykkää usein vain koirista. Kissaihmiset tykkää yleensä koiristakin ja yleensä eläimistä.
Jaa. No ilmeisesti olen poikkeus. En pidä erityisemmin koirista, ja itse asiassa pelkään isoja koiria. Pienet koirat on ok, jos ei räksyttää. Koira on epäsiisti tohelo, en ikinä ole tykännyt, ja iso koira pelottaa, kun ne voi vaikka purra.
Meillä on kissoja, joiden touhua on mukava seurata. Tällä hetkellä 3 kissaa, joista vanhin täyttää ensi kuussa 16 vuotta. Hän on pomo. 12-vuotias kissa tuli meille naapurista sattumalta puolen vuoden iässä, koska naapurin maalaiskatti teki 6 vauvaa, eikä ne saaneet kotia kaikille. Ihan mahdoton riiviö oli alussa, esim. pureskeli kynnyslistat ja raapi sohvan kankaan rikki, jos en ollut kotona. Kuseskeli päiväpeitot ja tyynyt. Sitten meidän iso paha pomo laittoi sen ojennukseen, miten täällä eletään. Nyt 12-vuotiaana se on iha
Vain jotkut aikuiset LEIKKAMATTOMAT kollit kuseskelevat paikkoihin
Ap tulet kyllä ihastumaan.
Itselläni on kaksi kissaa, kissatalosta molemmat.
Ihania eläimiä. Ja omat persoonansa.
En päästä ulos enkä käytä ulkona ollenkaan, tällä alueella paljon koiranomistajia jotka eivät pahemmin hallitse lemmikeitään.
Asun kissojeni kanssa kaksiossa, iso lasitettu parveke.
Heillä on toisistaan seuraa kun olen töissä, jos olisin ollut kotona niin yksi olisi riittänyt.
Siis Pikkurilli oli sen kissani nimi, ei Pikkiriikki, autocorrect korjaa ihmeellisesti sanoja.