Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Jos on koiraihminen, kiintyykö kissaan?

Vierailija
25.10.2022 |

Olen liikuntarajoitteinen nykyään, enkä voi ottaa enää koiraa, vaikka kovasti haluaisin. Siksi harkitsen kissan ottamista. Kissan ulkoiluttaminen kyllä onnistuisi, pystyn siis toki liikkumaan, en vain siten kuin koiran lenkitys edellyttäisi. Nyt mietityttää vain se, tulisiko minusta kissaihmistä? Onko teistä joku tehnyt vastaavan vaihdon, miten meni?

Kommentit (294)

Vierailija
261/294 |
14.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos oot noin epävarma asiasta, älä ota eläintä. Ihminen joka välittää lemmikeistä, sillä ihan sama mikä karvainen eläin kotona luuraa. 

Vierailija
262/294 |
14.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä kiintyykö kissaihminen helposti koiriin? Lukeudun täydeksi kissahörhöksi, mutta tunnen sympatiaa myös kilttejä ja rauhallisia koiria suhteen. Aktiiviset koirat ovat vähän väsyttäviä.

Ihan samaa mietin. Ihmisiä päin pomppiminen ja naaman nuoleminen ovat hirveitä, samoin järjetön remmin riuhtominen ja räksytys aina kun joku tulee ulkona vastaan. Nuo kyllä johtuvat varmaan monesti huonosta kasvatuksesta...  Jokin rauhallinen, siisti, itsenäinen koira voisi tulla kyseeseen, esimerkiksi Shiba voisi olla sellainen. Mutta pentuvaihe kaikkine tavaroiden tuhoamisineen ja kakkavahinkoineen tuntuu silti ajatuksena rasittavalta... Kyllä kissojen kanssa elämä on paljon helpompaa :)

 

Hupsis, mulla seitsemäs koira menossa. Yksikään ei ole tuhonnut mitään, ei edes kenkiä. Pentu on tullut aina kesällä ja aikana jolloin joku perheen jäsen on ollut kotona ja pitänyt huolen ulkoiluttamisesta lähinnä omalla pihalla, ennenkuin rokotukset on olleet kunnossa. Pennusta asti opetettu mikä on kiellettyä ja mikä sallittua. Virikkeitä aina yllin kyllin, jotta saanut huoletta niitä ripotella ympäri kämppää. Perukoulutus jokaiselle huolehdittu, liikuttu paikoissa jossa kohdannut paljon väkeä, melua ja jos minkämoista mörinää ja urinaa. Ei räksytystä, ei reagointia esim ovikellon ääneen, sitä kun harjoiteltiin että kello saattaa kilahtaa. Ei lähde "mukaan" jos vastaantuleva koira räksyttää vaan kulkee ohi niinkuin on opetettu. Koirapuistossa kaverikoirien kanssa saavat jyllätä ja meluta sydämensä kyllyydestä se kun on koirien valtakuntaa.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
263/294 |
14.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Villisikaan ja haisunäätään.

 

 

TOSIAAN NYT

Rakit on pahimpia: ei kaupunkiin lainkaan.

Inhottaa se haukkuminen ja paska kaduilla, paskapussit.

Labbiksethan syökin toisten koirien jätöksiä. Sit pusutteleen ja haliin omistajaa tai keltä vaan saa rapsutusta tai ruokaa. Ne mättää mitä vaan.

Rakit yök pois kaupungista. Ei kerrostaloon.

Hyi hlvt.

 

Vierailija
264/294 |
14.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen koiraihminen, mutta kiinnyin kissaamme ja surin sitä sen kuoltua 16 - vuotiaana. Oli mukavaa kun se käpertyi kainaloon tai vatsan päälle kehräten nukkumaan. Siitä huolimatta en koe itseäni kissaihmiseksi enkä halua itselleni uutta kissaa. Koiria sen sijaan on tällä hetkellä useampiakin ja koen ymmärtäväni koiria paremmin kuin kissoja. 

Vierailija
265/294 |
14.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Monella on molempia, itsellä myös

Vierailija
266/294 |
14.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kissat voi opettaa käyttämään koirien puhepainonappeja. Ja ne käyttävät niitä mielestäni älykkäämmin. 

Itselläni on ollut sekä kissoja että koira, ja molemmissa on puolensa. Kissa on siisti ja sotkee vähemmän, ja kyllä sen kanssa lenkillä voi käydä. Tässä viime viikolla minua tuli vastaan Helsingin asematunnelissa valjaissa oleva valkoinen kissa, joka hyvin tyynesti oli lenkillä omistajamiehensä kanssa. Ja olen nähnyt kissan, joka juoksee ulkona ilman valjaita lenkillä bernhardilaisen perässä. Oma kissani ei viihtynyt ulkona, se oli ihan sisäkissa. 

Serkkuni kissa haistaa milloin verensokeri on alhaalla ja herättää. Se on pelastanut hänen henkensä jo kolme kertaa. 

Kissan voi jättää myös vuorokaudeksi kotiin yksin, jos on pakko vaikka sairaalayöksi ja hoitaja ei heti järjesty. Se kun käyttää hiekka-astiaa. Koiraa ei voi. 

Kissanpennut on riiviöitä, ota aikuinen kissa.ohi, koiralla kestää kauemmin

 

     Kissanpennulla menee  nopeasti riiviöikä ohi, koiralla kestää kauemmin

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
267/294 |
14.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos oot noin epävarma asiasta, älä ota eläintä. Ihminen joka välittää lemmikeistä, sillä ihan sama mikä karvainen eläin kotona luuraa. 

Höpö höpö. 

Vierailija
268/294 |
14.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Molemmat on ollu.Kissoja enempi.Olen eläin hysteerikko  ollut jyrsijöitä jne kilppari.Kaneja.Lapsuudenkodissa maalla eläimiä paljon

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
269/294 |
14.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni on koira. Kaikki eläimet on tärkeitä. Pidän kissasta myös.

En siedä yhtään, että näitä eläimiä kiusataan.

Vierailija
270/294 |
14.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

OIen koiraihminen ja lapsuudenkodissani meillä oli koira, mutta minusta tuli vahingossa kissan äitipuoli ja tottakai kiinnyin siihen. Lopulta nukkui aina minun kanssani. En ikinä oppinut ymmärtämään kissaa enkä siis haaveile kissasta nyt, kun tämä lapsipuoleni on kuollut. Kyllä kissaan silti kiintyy ja sitä rakastaa ihan niin kuin koiraakin. Mutta logiikka ei ole sama. Koira on innokas ja kouluttamattomanakin ihmisrakas, kissa ei välitä ihmisistä eikä tottelemisesta. Omat taitoni eivät riittäneet kissan kouluttamiseen tai kissa oli ehkä liian vanha sellaiseen, kun se minulle tuli. Meidän kissa oli ehkä kissalajin tyhmimmästä päästä, koska se teki aina itselleenkin vahingollisia päätöksiä uudelleen ja uudelleen. Tosin tuo taitaa päteä kyllä osaan koiristakin ja meistä ihmisistä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
271/294 |
14.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Itse olin myös koiraihminen enemmän aikoinaan. Ja perheessäni oli aikaisemmin 2 koiraa ja yksi kissa. Pihatöiden jälkeen en enää jaksanut ottaa koiraa, koska mielestäni koira tarvitsee vähintään kolme lenkkiä päivässä. Ja nyt suuri piha ja paljon töitä. Nyt itsellä vain kissa ja rakastan häntä todella paljon. Vaikuttaa vähän siltä, että mun katti on puoliksi koira, ei pelkää vesisadetta ja tulee kissaluukusta ihan likomärkänä sisälle. Neuvoo ja komentaa mua esim. nyt anna namia, avaa ovi ulos, vaikka kissaluukku, rapsuta mua ja leiki mun kaa ym. Todella ihanaa on, kun on kissa, nautin hänen kanssaan olosta. Ja luin, että kissalla on yli 200 ilmettä! Itsekin huomasin vasta tämän nykyisen kissan kohdalla, että on kyllä monia ilmeitä. Kun rapsutan ja silitän häntä, niin se katse on niin rakastava. 

On vaan tyytyväinen orjansa toimintaan.

Vierailija
272/294 |
14.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

HYI TEITÄ!! SE ON LAITONTA ONNEKSI NYKYÄÄN

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
273/294 |
14.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos otat niin ota ragdoll poika. Saat koiramaisen kissan. Kaunis, sosiaalinen mutta lempeä. Kovasti ihmisen perään. Meillä niitä on kolme ja yksi niistä on elämäni poika.

Vierailija
274/294 |
14.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tietenkin.

Lemmikkiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
275/294 |
14.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kissat ovat yhdentekeviä elukoita, mutta tietenkin niitä pitää kohdella asiallisesti. Kissaihmiset ovat oma rotunsa. Kysypä mitä mieltä ovat siitä, että kissat ovat tappaneet 33 eläinlajia sukupuuttoon? Ensimmäiseksi saat kuulla, että ihmiset ovat tappaneet enemmän ja sitten alkaa luento jumalaisesta kissasta ja loppukaneetiksi saat niskaasi tulkinnan, että olet verenhimoinen ihmishirviö. Sitten kisuihmisen vetää henkeä ja sama uudestaan.

Mä sanoisin sulle että monta ihmistä koirat on tappaneet tai entä kissat. Mä vedän henkeen että pystyisin olemaan hiljaa enkä sanoisi sulle että olet tyhmä. Olet kyllä varsin kaheli.

Vierailija
276/294 |
14.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Valinnan tekee kissa, ei ihminen. Jos se kissa kiintyy sinuun, niin ihan turha pyristellä vastaan.

Vierailija
277/294 |
14.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eläinrakas ihminen tykkää varmaan kaikista eläimistä.

Vierailija
278/294 |
14.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen koiraihminen enkä ikimaailmassa tule kiintymään kissaan. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän kissoja inhoan.

Vierailija
279/294 |
14.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koiraihmiset tykkää usein vain koirista. Kissaihmiset tykkää yleensä koiristakin ja yleensä eläimistä.

Vierailija
280/294 |
14.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Riippuu siitä, mitä siltä kisulta odottaa.  Meillä oli kissoja, kun olin lapsi. Ne ovat seurallisia juuri silloin kuin itse haluavat. Koira on helpompi, jos haluaa seuraa, koska suurin osa koirista on seurallisia oikeastaan milloin tahansa. Omistaja on osa laumaa.

Meillä oli aikoinaan vanha kissa, joka kävi lenkillä lasten perässä. Kulki perässä vähän kuin koulutettu koira. Toisaalta se nukkui suurimman osan päivästä, eikä sillä ollut leikkisyyttä lainkaan luonteessa. Ei siis lähtenyt lelun perään tai vastaavaa. Jos sille antoi ruokaa, se puski kuitenkin jalkoja päin ja hieroi itseään ruokkijaan. Jos se oli ulkona yksin, se makasi rappusten vieressä, ei lähtenyt vanhana enää pihasta minnekään. Minä en ole varma, tunsiko kukaan meidän kissoista nimeään. Ei ne reagoineet samalla tavalla kuin koirat, jos niitä kutsui. Nyt aikuisena minulla on ollut vain pari koiraa, jotka ovat seurallisia. Kun tulee kotiin, koira on iloinen. Meidän kissat ainakaan ei koskaan reagoineet ihmisten liikkumiseen, niitä ei olisi vähempää voinut kiinnostaa, kuka tulee ovesta.

Kerran yksi kissoista lihoi, minä olin silloin noin 10-vuotias Tyttökissa se oli siis. Äiti ihmetteli, olisiko se voinut päästä miehelään, mutta ei se kyllä liikkunut missään. Kas kummaa, se oli yhtenä aamuna pyrkinyt ulos, ja kun isä päästi pihalle, se oli kaivautunut halkoliiterin alle. Sitä taskulampun kanssa metsästettiin ja tarjottiin kalaa, mutta pysyi piilossa. Olisiko ollut seuraava aamu, kun sieltä halkoliiterin alta kuului vikinää. Sitten tuli kissakin jo syömään kalaa. Se oli käynyt tekemässä liiterin alle 3 pentua. Isä joutui purkamaan puolet lattiasta, että päästiin katsomaan, onko ne pennut elossa ja kunnossa. Ne oli kuin pieniä rottia. Valolle arat silmät ja vikisivät, pikkuiset paljaat hännät. Ehkä olivat syntyneet ennenaikaisina. Tietysti ne pelastettiin sisälle ja eläinlääkäri kävi katsomassa, ja hänkin arveli, että ennen aikojaan syntyneitä, kissanpentuja, ei tiedä, miten niille käy. Niin ne vaan lähtivät elämään. Äitikissaa ei uskallettu päästää ulos kuin narussa, ettei tee katoamistemppua. Yksi pennuista jäi pieneksi, sen nimeksi tuli Pikkurilli. Minä sain pitää sen lemmikkinä, kun kaksi muuta pentua lähti uuteen kotiin. Pikkurilli oli arka ja pieni. Se seurasi äitiään ja teki kaiken samalla tavalla, yhdessä söivät ja yhdessä kävivät pihalla asioillaan. Se katsoi minua sängyn alta tai sohvan takaa, mutta ei oikein antautunut syliin. Raapaisukin onnistui, jos joku lähestyi yllättäen. Kun se oli muutaman vuoden ikäinen, se alkoi voida huonosti. Oksenteli helposti ja vaikka sai matokuurin, olo ei parantunut. Eläinlääkäri kävi meillä kotona ja totesi, että sillä on sydänvika, todennäköisesti synnynnäinen. Se söi lääkkeitä lopun ikäänsä sydämen vajaatoimintaan, mutta oli siitä huolimatta vähän sellainen rassukka, ei jaksanut paljon mitään tehdä. Minun huoneessa viihtyi, makasi paljon sängyllä ja nukkui sängyn alla tai nojatuolissa. Minut se jotenkin hyväksyi, ei raapinut, vaikka otin joskus syliin tai silitin hiljaa. Muita ihmisiä se ei oikein tainnut ikinä hyväksyä. Kun muutin kotoa pois opiskelemaan 18-vuotiaana, Pikkiriikki oli kuollut muutama viikko sen jälkeen. Se söi huonosti, ja äiti arveli, että kärsi ikävästä. On mahdollista, että se lopulta kuoli suruun, kun sen sydänvian takia oli niin heikko otus.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme yksi viisi