Jos on koiraihminen, kiintyykö kissaan?
Olen liikuntarajoitteinen nykyään, enkä voi ottaa enää koiraa, vaikka kovasti haluaisin. Siksi harkitsen kissan ottamista. Kissan ulkoiluttaminen kyllä onnistuisi, pystyn siis toki liikkumaan, en vain siten kuin koiran lenkitys edellyttäisi. Nyt mietityttää vain se, tulisiko minusta kissaihmistä? Onko teistä joku tehnyt vastaavan vaihdon, miten meni?
Kommentit (294)
Minusta toisinpäin on vaikeampaa. Olen kissanainen ja kaikki poikaystävät ja aviomies ovat aiemmin omistaneet koiria. Jokainen heistä on alkanut pitämään kissoista ennakkoluuloista huolimatta ja aviomies on suorastaan ominut kissat itselleen, hänellä on kissojen kanssa omia juttuja, joihin en kelpaa mukaan.
Itse en vieläkään ole lämmennyt koirille yhtään; ne eivät vaan ole mielestäni suloisia. En pidä niiden käytöksestä, hajusta, äänistä (haukkuminen on tosi stressaavaa ja saa minut raivon partaalle) enkä jatkuvasta ulos viemisestä ja paskan noukkimisesta. Voin tuntea jotain positiivista hyvin käyttäytyvää koiraa kohtaan, johon saa kontaktia, mutta en missään tapauksessa halua koiraa kotiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun Kissat eivät ole koskaan raapineet mua, paitsi ihan pentuina vahingossa. Kun kohtelee eläintä hyvin, saa palkaksi parhaan kaverin.
Olen tuo joka kirjoitti raapivasta kissasta, ja vanhemmillani oli kaikkiaan neljäkin kissaa yhtä aikaa, ja vuosia kissoja. Niitä hoidettiin hyvin, asuivat maalaistalossa, ja ulkoilivat vapaana. Kaikki muut sen talon läpi kulkeneet kissat eivät ole tehneet tuota kuin tämä kissa. Ajattelisin, että vika ei ollut hoitajissa, vaan kissan psyyken uumenissa. Se oli aggressiivinen myös muille kissoille.
Eli kissat ovat arvaamattomia, koska 1 tuntemasi kissa on arvaamaton? Koirat ovat ennalta-arvattavia, koska näin olet kokenut. Paitsi ne jotka eivät ole, ne joita harva pystyy käsittelemään. Informaatioarvo, 0.
Sekoitat varmaan minut johonkin toiseen, en väittänyt ollenkaan tuossa viestissäni, että kaikki kissat olisivat arvaamattomia. Itse asiassa edes tämä kissa ei ollut arvaamaton, koska kaikki sen tuntevat osasivat odottaa raapaisua, jos silittävät. Siksi karttoivat sitä.
En myöskään ole kommentoinut koirien ennalta-arvattavuutta lainkaan, enkä edes ole sitä mieltä, että ne olisivat ennalta arvattavia. Riippuu rodusta, kasvatuksesta, tilanteesta jne.
Kannattaa tällä nimettömällä palstalla olla varovainen johtopäätöksissään kirjoittajista. :)
Meille otettiin aikoinaan toisen kissan kaveriksi iäkkäämpi rescuekssa. Hyvin satunnaisesti osoitti hellyyttä kiipeämällä syliin ja laittoi vielä tassut kaulan ympärille kun halaukseen.
Mutta annapas kun naapurin isäntä tuli kylään, niin kissa meni tanssimaan eteiseen jo äänen kuullessaan ja kehräsi ja puski häntä häntä onnesta pystyssä. Ihan kuin olisivat puhuneet jotain yhteistä kieltä.
Kissa on mysteeri.
Vierailija kirjoitti:
Ovathan ne erilaisia eläimiä, mutta kaverien kissoihin tutustuttuani olen kyllä tykästynyt niihin. Olen silti edelleen sitä mieltä, että hyvä kissan pito on työläämpää kuin koiran. Kissa esimerkiksi karkaa helpommin, ei pärjää sekaravinnolla (eli kalliimpaa ruokaa) ja kaikenlainen käsittely voi olla aina yhtä hankalaa, siinä missä koira oppii olemaan kiltisti käsittelyssä. Esim. jos eläinlääkäriin pitää viedä, kuljetuslaatikkoon saaaminen voi olal todella hankalaa ja jos pitää jotain lääketippoja ymv antaa, tarvitaan melkeinpä toinen ihminen pitelemään kissaa (hyvällä suojavaatetuksella ja käsineillä varustettuna) että toinen saa ne annettua. Olisiko sittenkin jokin pienikokoinen koira parempi vaihtoehto, siis siinä mielessä että liikunnan tarve on helpompi tyydyttää chihuahualle kuin sakemannille?
Monet koirat joudutaan rauhoittamaan jo kynsienleikkuuseen, että en nyt puhuisi hyvästä käsiteltävyydestä jota koulutuksella voi automaattisesti parantaa. Se on myös pakko tehdä, toisin kuin kissoilla. Oma kisu antoi antaa lääkkeet, leikata kynnet kun huvikseen kokeilin, ell käyttäytyi hyvin. Kopassa tottui matkaamaan. Koiran kanssa koulutus on vaativa vastuu, täytyisi enemmissä määrin tulla ympäristön kanssa toimeen vrt. sisäkissa. Koiran kanssa voi mennä enemmän pieleen, kaikenlaista ongelmaa löytyy käytöksestä yksinoloon. Kissa on kissa. Itsellä koira on vaatinut huomattavasti enemmän paneutumista, vaikka kaikki toimet sujuvatkin. Näitä on täytynyt harjoitella, kissat ovat "valmiimpia" ja itsenäisempiä, koirat vaativat enemmän ohjausta ja koulutusta.
Kyse on lopulta kuitenkin luottamuksesta ja kokemuksista. Ei voi yleistää kovin pitkälle. Luottavaisella eläimellä kaikki toimii, epävarman kanssa ei mikään. Koira täytyy sosiaalistaa ajatuksella, jotta saa tasapainoisen, helpon kaverin ja se vaatii vaivannäköä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun Kissat eivät ole koskaan raapineet mua, paitsi ihan pentuina vahingossa. Kun kohtelee eläintä hyvin, saa palkaksi parhaan kaverin.
Olen tuo joka kirjoitti raapivasta kissasta, ja vanhemmillani oli kaikkiaan neljäkin kissaa yhtä aikaa, ja vuosia kissoja. Niitä hoidettiin hyvin, asuivat maalaistalossa, ja ulkoilivat vapaana. Kaikki muut sen talon läpi kulkeneet kissat eivät ole tehneet tuota kuin tämä kissa. Ajattelisin, että vika ei ollut hoitajissa, vaan kissan psyyken uumenissa. Se oli aggressiivinen myös muille kissoille.
Eli kissat ovat arvaamattomia, koska 1 tuntemasi kissa on arvaamaton? Koirat ovat ennalta-arvattavia, koska näin olet kokenut. Paitsi ne jotka eivät ole, ne joita harva pystyy käsittelemään. Informaatioarvo, 0.
Sekoitat varmaan minut johonkin toiseen, en väittänyt ollenkaan tuossa viestissäni, että kaikki kissat olisivat arvaamattomia. Itse asiassa edes tämä kissa ei ollut arvaamaton, koska kaikki sen tuntevat osasivat odottaa raapaisua, jos silittävät. Siksi karttoivat sitä.
En myöskään ole kommentoinut koirien ennalta-arvattavuutta lainkaan, enkä edes ole sitä mieltä, että ne olisivat ennalta arvattavia. Riippuu rodusta, kasvatuksesta, tilanteesta jne.
Kannattaa tällä nimettömällä palstalla olla varovainen johtopäätöksissään kirjoittajista. :)
Taisin lainata väärää viestiä, ei hlökohtaista. :)
Kyllähän koiraihmiset ovat Marsista ja kissaihmiset Venuksesta!
Olin jatkuvasti sairas, joten en voinut ottaa koiraa. Eläinsuojeluyhdistyksestä hain kaksi ihanaa kissaa, joihin kiinnyin.
Kyse on persoonallisista lemmikeistä, joista tietenkin välittää.
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi ihan vaan jo karvojen takia. Hirveä homma putsata vaatteet, kun käy kaverin luona kylässä. Hänellä on onneksi teippirulla siinä eteissessä vieraita varten. Jos hommaa trimmattavan koiran, niin karvoja ei juurikaan lähde ja koira on hyvä lenkkikaveri.
Meillä oli kaksi kissaa ennen koiraa ja karvojen määrästä ei voi puhua samana päivänäkään, kun nyt on koira. Meidän koirasta lähtee kyllä moninkertaisesti karvoja verrattuna kahteen kissaan.
Kissa voi raapia. Ne on itsenäisiä. Toki rotu vaikuttaa.
Itse hankkisin kiinanpystykorvan, mikä ei tarvi pitkiä lenkkejä. Karvan lähtöä kahdesti vuodessa. Kun hyvin pitää, on lempeä nalle.
Jos koiruus oppii tarpeilleen hiekkalaatikkoon, se auttaa. Ulkoilua silti, mutta maltilla.
Toinen hyvä on mäyräkoira. Kääpiökokoa.
On kokemusta sekä koirista että kissoista. Ja hevosista. Kaikilla yksilöillä on oma persoonallisuutensa. Aina ei käy hyvä tuuri ja eläin on vaikea. Mutta yleensä hyvissä oloissa kasvanut ja lajiominaisia virikkeitä ja kasvatusta saava eläin on mitä mainioin seuralainen. Olisi vaikeaa kuvitella elämää ilman lemmikkejä. Kotimme ja mökkimmekin on tehty eläinten ehdoilla turvallisiksi. Kissoille on iso aitaus kiipeilypuineen, rakastavat pihassa puuhailua ja tarkkailua ja leikkimistä. Koirille aidattu piha. Hevoselle oma aitaus kun tulee kesälaitumelle.
Osa koiraihmisistä tykkää kissoista. Kokemuksen perusteella kissaihmiset yleensä tykkäävät koirista useammin kuin koiraihmiset kissoista. Erityisesti ne, joille lemmikki on työkalu tai alamainen, eivät tykkää kissoista yhtään, koska kissat tarvitsevat hellyyttä ja ärtyvät liiallisesta dominoinnista. Eli ovat näennäisen 'arvaamattomia'. Yksinkertaistettuna koiralle pitää näyttää, kuka määrää, kun taas kissalle pitää näyttää, kehen hän voi luottaa. Kissa on tavallaan kuin herkkä ihminen, se hakeutuu sellaisten ihmisten seuraan, joiden kanssa se kokee olonsa turvalliseksi. Ja käänteisesti välttää epämieluisia ihmisiä. Kissan pitoon liittyy kaikenlaista stereotypiaa ja varsinkin läpsiminen tai voimakas silitys on niille epämieluisaa. Olen nähnyt turistikohteissa monta hotellikissaa, joiden selät ovat kipeitä ilmeisesti voimakkaasta silityksestä. Kissat nuolevat toisiaan hellyydenosoituksena. Silittämisen ei tarvitse olla sitä voimakkaampaa.
Näillä huomiolla voi harkita, onko kissa omien halujen mukainen lemmikki.
Rakit ärsyttäviä kaupunkiolosuhteissa. Alkanut inhottaa totisesti. Yök.
Kissa hiljainen. Kaksi kisua sopii hyvin kerrostalokolmioon. Voi käydä hihnassa ulkonakin eikä ne hauku, riuhko ja ryskää. Seuraa niistä toisilleen.
Koiralla kuuluu olla ulkopihaolosuhteet elää eli vapaata tonttia riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Olen sekä-että.
Kiinnyn syvästi sekä kissoihinj että koiriin <3
Et ole siis aito koira ihminen.
Veikkaan että siihen vaikuttaa myös kissan luonne. Mulla on kaks kissaa joista toinen on sylivauva ja todella riippuvainen musta kun taas toinen vastakohta. Tähän sylivauvaan olen todella kiintynyt kun taas toiseen kissaan en paljoakaan😶
Kun joku osaisi kertoa mistä tuo järjetön mustasukkaisuus eläintä kohtaan johtuu?
On niin monta kertaa nähty, mies taantuu pikkulapseksi kun "sää tykkäät tuosta enemmän kuin minusta".
Olisi niin mielenkiintoista kuulla miksi näin on? En tiedä yhtäkään naista joka taantuu mustasukkaiseski miehen lemmikille!
Onko miehuus tosiaankin niin äärettömän ohuen langan varassa siellä haarovälissä että se leikkaa munat mieheltä jos nainen rakastaa lemmikkiään?
Itse en luovu ikinä sen enempää kissoistani kuin koirastanikaan. Yksikään äijä ei koskaan pysty samaan uskollisuuteen ja lojaalisuuteen ja pyyteettömään rakkauteen mihin eläin pystyy. Aina on taustalla jotain ehtoja ja vaatimuksia ja valheellisia lupauksia jne. Siksi valitsen lemmikit, äijä saa painua hiiteen jos sitä ei kestä. Ei ole sitten minkään arvoinenkaan.
Minun perheeni kaksi kissaa ja koira
On ihmisiä, jotka pitävät kaikista lemmikkieläimistä.
Itse olin myös koiraihminen enemmän aikoinaan. Ja perheessäni oli aikaisemmin 2 koiraa ja yksi kissa. Pihatöiden jälkeen en enää jaksanut ottaa koiraa, koska mielestäni koira tarvitsee vähintään kolme lenkkiä päivässä. Ja nyt suuri piha ja paljon töitä. Nyt itsellä vain kissa ja rakastan häntä todella paljon. Vaikuttaa vähän siltä, että mun katti on puoliksi koira, ei pelkää vesisadetta ja tulee kissaluukusta ihan likomärkänä sisälle. Neuvoo ja komentaa mua esim. nyt anna namia, avaa ovi ulos, vaikka kissaluukku, rapsuta mua ja leiki mun kaa ym. Todella ihanaa on, kun on kissa, nautin hänen kanssaan olosta. Ja luin, että kissalla on yli 200 ilmettä! Itsekin huomasin vasta tämän nykyisen kissan kohdalla, että on kyllä monia ilmeitä. Kun rapsutan ja silitän häntä, niin se katse on niin rakastava.
Kyllä ainakin voi , minä esim. molemmat yhtä rakkaita, erilaisia toki ja koira kävelyttää minua.
Vierailija kirjoitti:
Kun joku osaisi kertoa mistä tuo järjetön mustasukkaisuus eläintä kohtaan johtuu?
On niin monta kertaa nähty, mies taantuu pikkulapseksi kun "sää tykkäät tuosta enemmän kuin minusta".
Olisi niin mielenkiintoista kuulla miksi näin on? En tiedä yhtäkään naista joka taantuu mustasukkaiseski miehen lemmikille!
Onko miehuus tosiaankin niin äärettömän ohuen langan varassa siellä haarovälissä että se leikkaa munat mieheltä jos nainen rakastaa lemmikkiään?
Itse en luovu ikinä sen enempää kissoistani kuin koirastanikaan. Yksikään äijä ei koskaan pysty samaan uskollisuuteen ja lojaalisuuteen ja pyyteettömään rakkauteen mihin eläin pystyy. Aina on taustalla jotain ehtoja ja vaatimuksia ja valheellisia lupauksia jne. Siksi valitsen lemmikit, äijä saa painua hiiteen jos sitä ei kestä. Ei ole sitten minkään arvoinenkaan.
Minun perheeni kaksi kissaa ja koira
Siis oikeasti samassa viestissä julistat, että äijä saa painua hiiteen, elukkasi ovat perheesi, ja sitten kyselet, että onko miehuus äärettömän ohuen langan varassa? Oikeasti?
Varmasti! Meillä oli lapsuudessani kolmekin eri koiraa ja ajattelin olevani täysi koiraihminen, sitten aikuisena otin kaverin kissan kun ei enää voinut pitää.