Jos on koiraihminen, kiintyykö kissaan?
Olen liikuntarajoitteinen nykyään, enkä voi ottaa enää koiraa, vaikka kovasti haluaisin. Siksi harkitsen kissan ottamista. Kissan ulkoiluttaminen kyllä onnistuisi, pystyn siis toki liikkumaan, en vain siten kuin koiran lenkitys edellyttäisi. Nyt mietityttää vain se, tulisiko minusta kissaihmistä? Onko teistä joku tehnyt vastaavan vaihdon, miten meni?
Kommentit (294)
Kyllä koiraihminenkin voi kiintyä kissoihin. Itse olen koiraihminen, ja pidän myös kissoista...
Mutta kylmä totuus on, että kissaihmisen silmissä koira on kuolaava, äänekäs robotti, jota pitää käyttää sonnalla, ja kissa on viehkeä, salaperäinen, itsenäinen, ja kesyttämätön, ja koiraihmiset huomionkipeitä lussukoita.
Ja koiraihmisen silmissä kissa on itsekäs, välinpitämätön huonekalu, joka vähät välittää vaikka palaisit elävältä, ja koira on uskollinen, viisas ystävä, joka jakaa ilosi ja surusi, ja kissaihmiset nöyristeleviä orjia pienelle karvaläjälle.
Näin kärjistettynä.
Koko koira-kissaihmis-jaottelu on keksimällä keksitty ja keinotekoinen. Sitä voi olla yksinkertaisesti eläinrakas.
Itse olin täysi koiraihminen ja kissat olivat mielestäni "ihan kivoja", mutta en halunnut tehdä niihin tuttavuutta saati kotiini sellaista. Kunnes yhtenä päivänä mies toi mukanaan kissanpennun joka oli harhaillut jo viikon yksin rakennustyömaalla ja mies sitä muutaman muun raksaukon kanssa ruokkinut.
Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja nykyään meillä on peräti 6 kissaa.
Mieheni oli täysin koiraihminen kunnes meille tuli kissa, jolloin jo edesmennyt kissamme kietoi hänet täysin töppösensä ympärille. Sitä ennen hän oli saanut tutustua lapsuudenkotin kissaan ja meillä oli kaverin kissa jonkin aikaa hoidossa. Nämä ehkä pehmensivät tietä totaaliseksi kissaihmiseksi :)
Monesta koiraihmisestä on tullut kissaihminen, kun ovat tulleet tekemisiin kissojen kanssa. Itse omistan kissan ja olen vahvasti kissaihminen, mutta kiinnyn muiden koiriin, eli ristiin menevät nämä jutut. Kissat on mukavia kavereita ja rikastuttavat kotielämää valtavasti.
Vierailija kirjoitti:
Koko koira-kissaihmis-jaottelu on keksimällä keksitty ja keinotekoinen. Sitä voi olla yksinkertaisesti eläinrakas.
Olen täysi samaa mieltä. Minulla on jo lapsuuteni kodissa ja nyt omassa ollut molempia, samoin se on keksitty että kissat ja koirat eivät tykästyisi toisiinsa ("tappelevat kuin kissa ja koira"). Sinulle kissankarvoista kärsivälle vinkki: hanki cornish rex-rotuinen kissa, ei irtoa karvoja.
Olen koiraihminen, pidän myös kissoista, etenkin kissanpennuista. Mutta en ehkä ottaisi itselleni, sillä kissa on kissa. Ei mikään seuraeläin kuten koira, jonka kanssa voi hyvin lähteä reippaalle lenkille ja joka on enemmän perheensä kanssa kuin omassa tilassaan viihtyvä kissa. Kissan lenkitys voisi olla helpompaa, paitsi kun kissa jähmettyy johonkin paikoilleen niin saat sen ehkä kantamalla sisälle. Kissa on itselleni liian itsenäinen otus.
Entä kiintyykö kissaihminen helposti koiriin? Lukeudun täydeksi kissahörhöksi, mutta tunnen sympatiaa myös kilttejä ja rauhallisia koiria suhteen. Aktiiviset koirat ovat vähän väsyttäviä.
Villisikaan ja haisunäätään.
TOSIAAN NYT
Rakit on pahimpia: ei kaupunkiin lainkaan.
Inhottaa se haukkuminen ja paska kaduilla, paskapussit.
Labbiksethan syökin toisten koirien jätöksiä. Sit pusutteleen ja haliin omistajaa tai keltä vaan saa rapsutusta tai ruokaa. Ne mättää mitä vaan.
Rakit yök pois kaupungista. Ei kerrostaloon.
Hyi hlvt.
Siis olen ollut aina koiraihminen - jo ala-asteella ( yli 50v sitten...) kaikki aineeni, otsikosta riippumatta käsittelivät koiria. Sattuman oikusta ensin minulle tuli jättiläismäinen koira ja vähän myöhemmin uutta kotia etsinyt pitkäkarvainen, pienen koiran kokoinen kissa. Voi harmistus, ajattelin. Meillä kun oli koiran kanssa niin hyvä meininki kahden.
Kissa oppikin koiran tavoille! Kävimme kolmeen pekkaan lenkeillä ympäristön suureksi ihmetykseksi ja teimme pihahommat yhdessä jne. Kun koira kuoli vanhuuttaan, osa hänen sielustaan varmaan siirtyi kattiin, joka nyt ilmoittaa vieraat, köllii vieressä (aiemmin ei) tulee autolle vastaan kun tulen töistä ja kinuaa lenkille. Bonuksena pitää eturintaman puhtaana jyrsijöistä, jotka täällä maalla riivaavat.
Uutta koiraa en voi enää ajatellakaan, niin suuri persoona poistui, mutta katti on, pahus vie, vienyt sydämeni. Ihan pötypuhetta, ettei katti osaisi jutella, kyllä tämä juttelee ja hyppää rapsutettavaksi. Arvostan myös, että pyytää ulos tarpeilleen, eikä käytä sisällä olevaa kissanvessaa. Oppi tuon vessakäytöksenkin edesmenneeltä koiraystävältään.
Eläimet ovat yksilöitä, niin kuin ihmisetkin, joidenkin kanssa vaan synkkaa.
Sä et kiinny keneenkään. Ehkä naapurin mummoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän koiraihmiset ovat Marsista ja kissaihmiset Venuksesta!
Ei kun kissaihmiset on Ur anuksesta.
Koiraihmiset on per seestä. 452
Vierailija kirjoitti:
Olen koiraihminen ja olen hoitanut kaverin kissaa ja ei kyllä ikinä tule kissaihmistä.
Sama juttu, mutta toisinpäin. En kiinny koiriin, pidän kyllä kaikista eläimistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän koiraihmiset ovat Marsista ja kissaihmiset Venuksesta!
Ei kun kissaihmiset on Ur anuksesta.
Ovat älykkäämpiä tutkimusten mukaan joten nyt meni metsään ja pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Kissat on "itsenäisiä" eli lähtevät kenen tahansa mukaan joka ruokkii.
Kissat on "salaperäisiä" eli ovat tyhmiä kuin saapas.
Hah, voin vain arvata miten kissat käyttäytyvät seurassasi. Ne eivät nimittäin pidä kuspäisistä ihmisistä, ne valitsevat tarkemmin kuin yksikään koira.
Vierailija kirjoitti:
Entä kiintyykö kissaihminen helposti koiriin? Lukeudun täydeksi kissahörhöksi, mutta tunnen sympatiaa myös kilttejä ja rauhallisia koiria suhteen. Aktiiviset koirat ovat vähän väsyttäviä.
Ihan samaa mietin. Ihmisiä päin pomppiminen ja naaman nuoleminen ovat hirveitä, samoin järjetön remmin riuhtominen ja räksytys aina kun joku tulee ulkona vastaan. Nuo kyllä johtuvat varmaan monesti huonosta kasvatuksesta... Jokin rauhallinen, siisti, itsenäinen koira voisi tulla kyseeseen, esimerkiksi Shiba voisi olla sellainen. Mutta pentuvaihe kaikkine tavaroiden tuhoamisineen ja kakkavahinkoineen tuntuu silti ajatuksena rasittavalta... Kyllä kissojen kanssa elämä on paljon helpompaa :)
Jos tykkää yleensä eläimistä, ei kysele onko kissa- vai koiraihminen. Minä tykkään molemmista, tällä hetkellä on koira.
Kissat voi opettaa käyttämään koirien puhepainonappeja. Ja ne käyttävät niitä mielestäni älykkäämmin.
Itselläni on ollut sekä kissoja että koira, ja molemmissa on puolensa. Kissa on siisti ja sotkee vähemmän, ja kyllä sen kanssa lenkillä voi käydä. Tässä viime viikolla minua tuli vastaan Helsingin asematunnelissa valjaissa oleva valkoinen kissa, joka hyvin tyynesti oli lenkillä omistajamiehensä kanssa. Ja olen nähnyt kissan, joka juoksee ulkona ilman valjaita lenkillä bernhardilaisen perässä. Oma kissani ei viihtynyt ulkona, se oli ihan sisäkissa.
Serkkuni kissa haistaa milloin verensokeri on alhaalla ja herättää. Se on pelastanut hänen henkensä jo kolme kertaa.
Kissan voi jättää myös vuorokaudeksi kotiin yksin, jos on pakko vaikka sairaalayöksi ja hoitaja ei heti järjesty. Se kun käyttää hiekka-astiaa. Koiraa ei voi.
Kissanpennut on riiviöitä, ota aikuinen kissa.
Totta kai, kissa on eläin siinä missä koirakin, tosin aivan erityyppinen. Kissa ei ole laumaeläin.
Ethän kuitenkaan ota kissaa vain vangiksi sisälle? Kissan pitää päästä välillä ulos vapauteen ja saalistamaan.
Älä ihan noin yleistä. kissa on erilainen koira, mutta kun sen oppii tuntemaan ja jos sitä kohdellaan hyvin, niin yleensä kiva olento.