Jos on koiraihminen, kiintyykö kissaan?

Kissat eivät tapa miljoonia lintuja, miljoonat linnut kuolevat välimeren maissa verkkoihin, mitkä ovat ihmisten pystyttämiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän varmasti jollain tasolla jokaiseen lemmikkiin kiintyy. Ehkä kysymys lienee ennemmin se, että voiko kissaan kiintyä "koiraihmisenä" samalla tavalla (yhtä vahvasti) kuin koiraan?

Itse olen koiraihmisiä. Meillä on silti puolison ottama kissa, eikä tämänhetkinen elämäntilanne salli ottaa koiraa. Rakastan kyllä kisua ja pidän siitä hyvää huolta. Ei se silti täysin korvaa sitä koiran kanssa oloa. Kissoissa on eroja; osa on rohkeampia, osa arempia, osa saattaa olla jopa jollain tavalla vähän koiramaisia luonteelta.

Itse tykkään koirissa siitä kun voi just tehdä niitä pitkiäkin kävelylenkkejä ja siitä on seuraa ulos. Ja ihanaa se pallottelu ym. vuorovaikutus sen lemmikin kanssa. Kaikki kissat eivät välttämättä ole yhtä leikkisiä tai tykkää enemmän katsella sivusta kun omistaja leikkii. Osa voi myös olla tosi syrjäänvetäytyviä ja nukkuu itseksensä päivät pitkät, mutta innostuu YÖLLÄ leikkimään (kuten meillä).

Ehkä itseä myös vaivaa kissoissa tuo kun nehän nyt on luonnollisesti yöeläimiä. En jostain syystä niinkään häiriinny jos koira nyt vähän jotain kuorsaa/tuhisee/tassuttaa hiljokseltaan jossain yöaikaan, mutta se kissa... Maukuu ja raapii ovia niin että koko talo raikaa. Pahinta tässä on, että se painuu itse nukkumaan siinä vaiheessa kun itse nousen ylös. Siihen mä olen kyllä aika väsynyt. Tätä yhtä kissaa pidän kyllä nyt hyvänä, mutta olen todennut, että toista kissaa en enää halua. Totta kai koiriekin kanssa voi olla omat ongelmansa, mutta siinä sentään saisin isommalla todennäköisyydellä sitä vuorovaikutusta ja ehkä vähän paremmin myös nukuttua yöt.

Nyt kaikki kissaihmiset alapeukuttaa. :D

En alapeukuta, mutta annan neuvon: olkaa oikeasti sen kissan kanssa päivällä. Meillä kissa herää samoihin aikoihin kuin me itsekin, koska siinä on päivän ensimmäinen ruokailu. Kissalle jutellaan pitkin päivää sen loikoillessa omassa tuolissaan, se otetaan ulos pihalle valjaissa/narussa mukaan, se katselee jomman kumman sylissä illalla telkkaria. Totta kai kissa valitettavasti saa nukkua enemmän kuin minä päivällä:-), mutta säännöllisin väliajoin se ilmestyy juttelemaan kun olen täällä kotona etätöissä. Silloin kissalle vastataan. Näin syntyy se vuorovaikutus. Kissa osaa myös kellon, tietää, koska itse pidän lounastauon ja silloinkin tulee vain muuten kiehnäämään ja juttelemaan. Ja taas: kun kissa maukuu tai mitä ääntä pitää, vastaa.

Öisin yksinään mouruava kissa on yksinäinen. Miksi kissa raapii ovia, onko se siis suljettuna jonnekin öisin? Miksi? Meillä kissa saa kulkea koko talossa yölläkin, kyllä, myös makuuhuoneessa. Joskus hyppää sänkyyn kehräämään ja puskemaan, mutta harvoin niin, että herään siihen.

Ei kissa elä eri elämää muun talon kanssa, jos kissa on koko ajan, täysillä, mukana talon elämässä.

Edellisen kommentoijan kissa on tylsistynyt. Meillä kissat ovat aina nukkuneet yön kuten ihmisetkin. Aamulla lähdetään yhdessä aamutoimiin ja illalla kun asettuu sänkyyn, kuulevat tämän ja kohta *tumps*, kissa hypähtää kerälle jalkoihin. Ovat siellä missä ihmisetkin kun jotain tapahtuu, muuten nukkuvat/ makoilevat jossain.

Nyt ajan jätettyä kissoista, koira toimii jo pentuajoista samoin. Yöllä ei ole koskaan herätty vaatimaan ulos, nukutaan kun muutkin nukkuu. Eläimet tottuvat omistajien rytmiin, kun yhteys on kunnossa ja haluavat olla seurassa. Jos eläimet ihmisen silmissä käyttäytyvät rasittavasti, tälle on yleensä jokin syy, yrittävät kertoa jotain tai tyydyttää perustarpeita. Niillä on oma mieli ja yhteiselo on huomiointia ja yhteistyötä. Ja kaikki omia persooniaan, se on kiehtovaa.

Lisäsin vielä, että eläimet ovat vahvasti ihmisten armoilla, eivät saa päättää juuri mistään itse. Eivät seurasta, tarpeiden tyydytyksestä, ympäristöstä, tekemisestä. Miettikää miten stressaavaa, jos mistään ei ole varmuutta ja kukaan ei huomioi tai kuule. Siksi eläimet arvostavat rutiineja, mahdollisuus ennakoida antaa edes hieman turvaa, mahdollisuuden välttää stressiä. Vaikka eläimet eivät ajattele kuin me, on niillä samat vaistot turvan ja selviytymisen suhteen ja kokemus mahdollisuudesta vaikuttaa omaan elämään tai ennakoida tapahtumia vähentää stressiä myös eläimillä tutkitusti.

Olen lainaamasi ja kaikesta sanomastasi 100 % samaa mieltä. Kissa elää tosiaan perheen mukana, jos se otetaan mukaan perheeseen. Jos vain laitetaan ruokaa nenän eteen ja siivotaan laatikko, kyllä kissa silloin asemansa ymmärtää ja huutaa yksin öisin.

On myös koko ajan pidemmälle menevää tutkimusta eläinten tunne-elämästä ja on todettu, että se on paljon laaja-alaisempaa kuin on ymmärretty. Ihmisten sanotaan herkästi projisoivan tunteitaan lemmikkeihin, mutta nykytutkimuksen mukaan se ei ole ainakaan koko totuus, vaan eläimet todellakin tuntevat iloa, surua, kaipausta, pettymystä ja loukkaantumista.

Niin että seuraavan kerran kun kissa öisin mouruaa, kannattaa miettiä, miten se päivä omasta mielestä oikeasti meni.

Kun ottaa pentukissan, ei siihen voi olla rakastumatta. Pentu oppii "talon tavat". Aikuiset Hesyn Kissat monesti arkoja ja vaikeita. Pennun pystyy toteuttamaan kaikkeen. Mulla ollut koiria ja Mainecoon- rotuisia kissoja. Coonit on todella koiramaista, rohkeita seurallisia aivan ihania perusluonteeltaan. Yksilöllisiä eroja toki on. Myös Ragdol- rotuset koiramaisia ja muutamat muut. Veikkaanpa että sinusta tulee todella kissaihminen kun oman otat. 💜

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän varmasti jollain tasolla jokaiseen lemmikkiin kiintyy. Ehkä kysymys lienee ennemmin se, että voiko kissaan kiintyä "koiraihmisenä" samalla tavalla (yhtä vahvasti) kuin koiraan?

Itse olen koiraihmisiä. Meillä on silti puolison ottama kissa, eikä tämänhetkinen elämäntilanne salli ottaa koiraa. Rakastan kyllä kisua ja pidän siitä hyvää huolta. Ei se silti täysin korvaa sitä koiran kanssa oloa. Kissoissa on eroja; osa on rohkeampia, osa arempia, osa saattaa olla jopa jollain tavalla vähän koiramaisia luonteelta.

Itse tykkään koirissa siitä kun voi just tehdä niitä pitkiäkin kävelylenkkejä ja siitä on seuraa ulos. Ja ihanaa se pallottelu ym. vuorovaikutus sen lemmikin kanssa. Kaikki kissat eivät välttämättä ole yhtä leikkisiä tai tykkää enemmän katsella sivusta kun omistaja leikkii. Osa voi myös olla tosi syrjäänvetäytyviä ja nukkuu itseksensä päivät pitkät, mutta innostuu YÖLLÄ leikkimään (kuten meillä).

Ehkä itseä myös vaivaa kissoissa tuo kun nehän nyt on luonnollisesti yöeläimiä. En jostain syystä niinkään häiriinny jos koira nyt vähän jotain kuorsaa/tuhisee/tassuttaa hiljokseltaan jossain yöaikaan, mutta se kissa... Maukuu ja raapii ovia niin että koko talo raikaa. Pahinta tässä on, että se painuu itse nukkumaan siinä vaiheessa kun itse nousen ylös. Siihen mä olen kyllä aika väsynyt. Tätä yhtä kissaa pidän kyllä nyt hyvänä, mutta olen todennut, että toista kissaa en enää halua. Totta kai koiriekin kanssa voi olla omat ongelmansa, mutta siinä sentään saisin isommalla todennäköisyydellä sitä vuorovaikutusta ja ehkä vähän paremmin myös nukuttua yöt.

Nyt kaikki kissaihmiset alapeukuttaa. :D

En alapeukuta, mutta annan neuvon: olkaa oikeasti sen kissan kanssa päivällä. Meillä kissa herää samoihin aikoihin kuin me itsekin, koska siinä on päivän ensimmäinen ruokailu. Kissalle jutellaan pitkin päivää sen loikoillessa omassa tuolissaan, se otetaan ulos pihalle valjaissa/narussa mukaan, se katselee jomman kumman sylissä illalla telkkaria. Totta kai kissa valitettavasti saa nukkua enemmän kuin minä päivällä:-), mutta säännöllisin väliajoin se ilmestyy juttelemaan kun olen täällä kotona etätöissä. Silloin kissalle vastataan. Näin syntyy se vuorovaikutus. Kissa osaa myös kellon, tietää, koska itse pidän lounastauon ja silloinkin tulee vain muuten kiehnäämään ja juttelemaan. Ja taas: kun kissa maukuu tai mitä ääntä pitää, vastaa.

Öisin yksinään mouruava kissa on yksinäinen. Miksi kissa raapii ovia, onko se siis suljettuna jonnekin öisin? Miksi? Meillä kissa saa kulkea koko talossa yölläkin, kyllä, myös makuuhuoneessa. Joskus hyppää sänkyyn kehräämään ja puskemaan, mutta harvoin niin, että herään siihen.

Ei kissa elä eri elämää muun talon kanssa, jos kissa on koko ajan, täysillä, mukana talon elämässä.

Edellisen kommentoijan kissa on tylsistynyt. Meillä kissat ovat aina nukkuneet yön kuten ihmisetkin. Aamulla lähdetään yhdessä aamutoimiin ja illalla kun asettuu sänkyyn, kuulevat tämän ja kohta *tumps*, kissa hypähtää kerälle jalkoihin. Ovat siellä missä ihmisetkin kun jotain tapahtuu, muuten nukkuvat/ makoilevat jossain.

Nyt ajan jätettyä kissoista, koira toimii jo pentuajoista samoin. Yöllä ei ole koskaan herätty vaatimaan ulos, nukutaan kun muutkin nukkuu. Eläimet tottuvat omistajien rytmiin, kun yhteys on kunnossa ja haluavat olla seurassa. Jos eläimet ihmisen silmissä käyttäytyvät rasittavasti, tälle on yleensä jokin syy, yrittävät kertoa jotain tai tyydyttää perustarpeita. Niillä on oma mieli ja yhteiselo on huomiointia ja yhteistyötä. Ja kaikki omia persooniaan, se on kiehtovaa.

Lisäsin vielä, että eläimet ovat vahvasti ihmisten armoilla, eivät saa päättää juuri mistään itse. Eivät seurasta, tarpeiden tyydytyksestä, ympäristöstä, tekemisestä. Miettikää miten stressaavaa, jos mistään ei ole varmuutta ja kukaan ei huomioi tai kuule. Siksi eläimet arvostavat rutiineja, mahdollisuus ennakoida antaa edes hieman turvaa, mahdollisuuden välttää stressiä. Vaikka eläimet eivät ajattele kuin me, on niillä samat vaistot turvan ja selviytymisen suhteen ja kokemus mahdollisuudesta vaikuttaa omaan elämään tai ennakoida tapahtumia vähentää stressiä myös eläimillä tutkitusti.

Olen lainaamasi ja kaikesta sanomastasi 100 % samaa mieltä. Kissa elää tosiaan perheen mukana, jos se otetaan mukaan perheeseen. Jos vain laitetaan ruokaa nenän eteen ja siivotaan laatikko, kyllä kissa silloin asemansa ymmärtää ja huutaa yksin öisin.

On myös koko ajan pidemmälle menevää tutkimusta eläinten tunne-elämästä ja on todettu, että se on paljon laaja-alaisempaa kuin on ymmärretty. Ihmisten sanotaan herkästi projisoivan tunteitaan lemmikkeihin, mutta nykytutkimuksen mukaan se ei ole ainakaan koko totuus, vaan eläimet todellakin tuntevat iloa, surua, kaipausta, pettymystä ja loukkaantumista.

Niin että seuraavan kerran kun kissa öisin mouruaa, kannattaa miettiä, miten se päivä omasta mielestä oikeasti meni.

Kyllä, kun eläinten kanssa kommunikoi, oppii näkemään niiden tavat ilmaista näitä asioita. Kissat ovat ylpeähköjä, omanarvontuntoisia usein. Jätin kissan kerran hoitoon vkoksi ja tietenkin odotin kovasti jälleennäkemistä. Mitä vielä, kissa ei katso päinkään. Siis konkreettisesti käänsi päänsä pois sylissä, teatraalisesti. Ei tee näin edes vieraille. Vähän maanittelua ja pikkuhiljaa alkoi lämpenemään :'D Jos katti lipesi ikkunalaudalta, katsoi näkikö kukaan ja jos katseet kohtasi, tyytymätön säksätys alkoi vaikkei itse kommentoinut mitään xD Jäi myös aina kiinni vilunkipelistä, kun varuilta alkoi säksättää jo suunnitelman muotoutuessa päässään, no niin mitäpä aiot, ei katti, ei hyppää pöydälle. Eli tasan tiesi olevan kiellettyä.

Kissat ovat mielestäni kuin hyvin itsenäiset koirarodut, luottavat itseensä ensisijaisesti. Voivat kuitenkin ystävystyä syvästi ihmisen kanssa. Katsokaapa vaikka shiba inujen tottelevaisuuskoulua, niin saatatte huomata yhtäläisyyksiä kissojen olemiseen :) Kaikki eivät jaksa näitä itsenäisempiä rotuja, koska koulutus vaatii kärsivällisyyttä yhteistyön muodostamiseksi.

Olen aina ihmetelly ihmisiä, jotka ovat vain joko kissa- tai koiraihmisiä. Mielestäni molemmat ovat aivan ihania vaikka ovatkin erilaisia. Jotkut kissarodut ovat myös luonteeltaan koiramaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli erittäin syvästi koiraihminen, kunnes viimeisin koira kuoli ja hän laski, että voisi 15v päästä olla jo niin huonossa kunnossa (etenevä sairaus), ettei uuden koiran hankinta tulisi kuuloonkaan. Päätti sitten kuitenkin ottaa kissan ja nyt ei kuulemma enää osaisi olla ilman. Kissa on hänen mukaansa niin paljon helpompi kuin koira. Ei tarvitse ulkoilutusta ja äidillä riittää puuhaa kun keksii uusia virikkeitä kissalle. 

Tässäpä se nyt tuleekin. Miten niin kissa ei tarvitse ulkoilutusta?

Ei tarvitse mutta tykkää ulkoilusta. Jos riittävästi virikkeitä, on ihan ok jos sisäkissa. Kaveri on rakentanut mahtavat kiipelytikkaat ja telineet ja hyllyt ja tunnelit isoon kotiinsa kissaa varten, kissa rakastaa niitä. Myös parvekkeelle, on riippumattoa ja portaita ja tähystyspaikka jne. Ja kun on kotona eikä töissä kissalla on aina seuraa. Ulos pääsee joskus mutta ei päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetelly ihmisiä, jotka ovat vain joko kissa- tai koiraihmisiä. Mielestäni molemmat ovat aivan ihania vaikka ovatkin erilaisia. Jotkut kissarodut ovat myös luonteeltaan koiramaisia.

Sama. Itse olen rakastanut aina molempia ja kaikkia muitakin eläimiä. Turhaa jaottelua vaikka aika yleinen tapa.

Lienen kissaihminen., Meillä oli mieheni eläessä yhteensä neljä kissaa, ei yhtaikaa vaan kaikenkaikkiaan.

Lapsuudenkodissa oli koira x kaks. Mies oli vannoutunuit kissaihminen ja siks nuo kissat. en olisi ottanutkaan kerrostaloasuntoon koiraa   monestakin syystä , Totuinkin aika äkkiä kissaan ja jos otan vielä joskus eläimen niin,se on kissa. Ihania ne on kyllä vaikka niillä on kaikkia temppuja mitä taas koira ei tee. 

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetelly ihmisiä, jotka ovat vain joko kissa- tai koiraihmisiä. Mielestäni molemmat ovat aivan ihania vaikka ovatkin erilaisia. Jotkut kissarodut ovat myös luonteeltaan koiramaisia.

Hevoset ovat myös hyvin koirien kaltaisia käytökseltään, kun niihin tutustuu. Kaikki eläimet ovat ihania, tuollainen tyypittely kertoo enemmän ihmisistä kuin eläinlajeista, totta puhuen. Ja yhteiselo perustuu sosiaalisuuteen (ei pidä sekoittaa ekstroverttiyteen), usein jos ymmärtää ihmisiä yleisesti hyvin, ymmärtää myös eläimiä. Sama mekaniikka halussa ymmärtää erilaisia tulokulmia ja etsiä yhteisymmärrystä eroista huolimatta.

Oli mikä eläin tahansa, sen oikeanlainen kohtelu ja ymmärtäminen tärkeää. Lempeällä otteella saa lemmikistä ihan maailman parhaan ystävän. En siedä kovaotteisia eläinten käsittelijöitä, tulee paha olo kun joskus näkee ratkaisevia omistajia. Tiukka voi olla, mutta parempi on antaa hyviä vaihtoehtoja eläimelle kuin komennella ja kurittaa.

On todella yleistä, että kissat tulevat vastaan kotiovelle kuin tulet kotiin ja monet kissat tykkäävät kulkea ulkona valjaissa kunhan pienestä pitäen opettaa. Osa kissoista on myös kovia juttelemaan ja vastailevat sulle maukumalla kun juttelet niille niitä näitä. Monet kissat tykkää leikkiä noutoleikkiä. 

Olen koiraihminen, enkä kyllä voisi kuvitellakaan ottavani kissaa. En yhtään pidä siitä, että kulkevat tuolla ulkona luonnossa tap pa massa lintuja ja pieneläimiä.

Eri eläinlajeilla on erilainen käytös, joten kysymys on siitä, minkälaisesta lajityypillisestä käytöksestä pidät. Koira on laumaeläin, ja laumassa on vahva hierarkia. Kissa ei toimi samalla tavalla, vaikka kissatkin voivat muodostaa yhteisöjä. Kissalla ei siis ole viettiä etsiä lauman vahvinta, ja toisaalta ei myöskään tunnista samalla tavalla "johtajaa" kuten koira. Kissa on myös monin tavoin herkempi eläin kuin koira, ja siksi viettää aikaa mieluusti itsekseen ja nauttii usein rauhasta ja hiljaisuudesta, kun taas koira on tyypillisesti usein mieluusti aina seurassa, lauman mukana kaikessa toiminnassa. Totta kai kissoillakin on seuralliset ja aktiiviset hetkensä, ja vastaavasti koiratkin rauhoittuvat omiin oloihinsa, ja kummallakin lajilla on yksilökohtaisia temperamenttipiirteitä (eli kaikki kissat eivät ole samanlaisia, aivan kuin kaikki koiratkaan eivät ole). Kissakin voi oppia komentoja ja olla erittäin seurallinen, mutta on yhtä lailla mahdollista että kissaa näkee vain jokusen kerran päivässä eikä se juuri temppuihin viitsi ryhtyä.

Oikeastaan kaikki riippuu siis siitä, miten hyvin osaat opetella kissan lajityypilliset ominaisuudet, ja olisitko koko ajan vertaamassa kissaa koiraan. Paras lähtökohta on silloin, kun tutustuu uuteen eläinlajiin avoimin mielin ja on valmis oppimaan uusia toimintatapoja jokaisen uuden lajin kanssa. 

Itse rakastan kumpiakin lemmikkeinä. Tällä hetkellä en omista koiraa, mutta kissoja on kaksi. Toinen kissa haluaa olla aina samassa huoneessa, ja jos mahdollista, kosketuksissa ihmisen kanssa. Kyseinen kissa seurailee kodin puuhia ja leikkii paljon, ja on oppinut joitakin komentoja (oppisi varmasti lisääkin, jos oikein treenattaisiin). Toinen puolestaan on vetäytyvämpää sorttia: tulee kyllä aina ovelle vastaan, kun joku tulee kotiin, mutta hengailee itsekseen. Silläkin on jotkut ajankohdat päivästä, kun haluaa ehdottomasti änkeä syliin rapsuteltavaksi ja kehrää kuin vimmattu.

Kissat ovat opettaneet minut ajattelemaan, että lemmikkieläimet eivät ole olemassa minun huvituksekseni, vaan ihmisen ja eläimen välinen suhde on molemminpuolinen luottamus- ja kunnioitussuhde. Koirien kanssa olin vähän haksahtanut sentyyliseen ajatteluun, että koira on olemassa täysin minua varten (vaikka totta kai huolehdin koirasta kuten kuuluu), koska koirani olivat niin miellyttämisenhaluisia.

Summa summarum: jokaista eläintä on kohdeltava ja hoidettava kuten kyseiselle lajille on parhaaksi. Eläin ei voi valita tulla sinun lemmikiksesi, joten olet eläimelle sen velkaa, että se saa elää hyvää elämää kanssasi, oli lajin ja yksilön ominainen käytös mikä tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen koiraihminen, enkä kyllä voisi kuvitellakaan ottavani kissaa. En yhtään pidä siitä, että kulkevat tuolla ulkona luonnossa tap pa massa lintuja ja pieneläimiä.

Koirat tappavat yhtä lailla, mulla rottakoira joka parissa sekunnissa listii hiiren tai rotan. Lintujakin jos eteen sattuu. Rotuominaisuus.

Esim Helsingin rottaongelmaan Kissat ja rottakoirat toisivat ratkaisun. Meillä täällä vilisee rottia! Mikään myrkky ei niiden lisääntymistä ole hillinnyt.

Vierailija kirjoitti:

En ottaisi ihan vaan jo karvojen takia. Hirveä homma putsata vaatteet, kun käy kaverin luona kylässä. Hänellä on onneksi teippirulla siinä eteissessä vieraita varten. Jos hommaa trimmattavan koiran, niin karvoja ei juurikaan lähde ja koira on hyvä lenkkikaveri. 

Kysyjälle ei koira juuri tuon lenkittämisen takia sovi

Itsellä molempia, ilman muuta

Hassu kysymys. Jos pitää eläimistä voi kiintyä vaikka sisiliskoon. Eri asia on sitten se käytännön elämä, eli sopiiko millainen otus itse kullekin omaan tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Olen koiraihminen, enkä kyllä voisi kuvitellakaan ottavani kissaa. En yhtään pidä siitä, että kulkevat tuolla ulkona luonnossa tap pa massa lintuja ja pieneläimiä.

Olette varmaan vegaaneja, koirasi ja sinä.

Vierailija kirjoitti:

Olen koiraihminen ja olen hoitanut kaverin kissaa ja ei kyllä ikinä tule kissaihmistä. 

Aika jännää, itsekin olen enempi koiraihminen, mutta rakastan valtavasti kaikkia eläimiä ja itselläni on koiria, on ollut kissoja ja kaneja. Rakastan eläimiä enempi kuin ihmisiä jos oaa perhettäni ei lasketa mukaan. Ihan sama mikä eläin.