Lue keskustelun säännöt.
Alan olla murtunut siitä kuinka vaikeaa on löytää kumppania
23.10.2022 |
Nainen, ikää 32v. Eronnut jo 4 vuotta sitten, 2 lasta jotka kouluiässä. Tiedän että lapset rajoittaa paljon kumppanivalikoimaa, mutta en olisi uskonut että tämä on NÄIN vaikeaa.
Minulla on eron jälkeen ollut ainoastaan lyhyitä ja omituisen sekavia suhteita. Enimmäkseen kumppanit ovat olleet itsekin pienten tai vähän isompien lasten vanhempia, eli sama elämäntilanne. Mielestäni tavallisia suomalaisia miehiä.
Sydän on nyt murjottu tässä jo useasti ja olen tullut hylätyksi toistuvasti. Tuntuu, ettei kehenkään voi enää luottaa. Kaikki voi muuttua sekunnissa (ensin ollaan tiiviisti yhdessä ja ihastuneita ja yhtäkkiä mies voikin vain lopettaa suhteen vaikka kolmen kuukauden jälkeen). Selitystä en saa koskaan, paitsi jotain ympäripyöreää "en sittenkään tiedä olenko valmis/ en tiedä mitä haluan", eli en oikein tiedä mitä teen väärinkään tai voisin tehdä toisin.
Tuntuu että moni myös projisoi minuun huonoja kokemuksiaan muista naisista; eli siis saan p*skaa kohtelua vain koska mieskin on sitä joskus osakseen saanut. Olen kiltti ja herkkä, teen mitä sanon ja sanon mitä tarkoitan, mutta vissiin minua on helppo sitten kohdella myös huonosti.
Kommentit (270)
Jos joku ihmettelee, kuinka sopivan kumppanin voi löytää ilman deittailua, niin kerron: sen vain tietää. Jos ei ole jotain agnosiaa tms. Kaikki muu on itsensä petkuttamista pikkuhyödyn vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelleilysuhteilla tarkoitan just sellaista "pikkuhuorimista" (treffit vastaan lounas tai muu konkreettinen pieni hyöty) jännityksen vuoksi. Teineillä sen vielä ymmärtää, ei 30- tai 40-vuotiailla naisilla.
Vierailija kirjoitti:
Ei kolmekymppiset miehet halua alkaa sijaisisiksi. Neli- viiskymppisillä voi elämänkatsomus - ja kokemus olla toinen, mutta ne ei taas sulle kelpaa.
Se on just näin, hyväksyi sen tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kolmekymppiset miehet halua alkaa sijaisisiksi. Neli- viiskymppisillä voi elämänkatsomus - ja kokemus olla toinen, mutta ne ei taas sulle kelpaa.
Miksi alapeukut? Tädeillä päinvastaisia kokemuksia?
Pitkästi yli 5-kymppisillä, joilla on amalgaamia suussa, suhtautuminen sitoutumiseen kaikilla elämänalueilla on eriä kuin nuoremmilla, ovat eri sukupolvea, mutta tuskin se ap niin vanhaa haluaa. Nelikymppiset eivät ole parempia kuin kolmikymppisetkään, viettivät nuoruutensa nettipornon ja pelien parissa, samanlaisia mutta kulahtaneempia. Eivätkä tule muuttumaan iän mukana, ovat pilaantunutta erää. Kai se nelikymppinen mieluummin käyttäisi hyväksi nuorempaa kuin vanhempaa, mutta ei se nainen siitä mitään kostu.
Sitten kun nainen täyttää 40 v, voi katsella yli 50-vuotiaita miehiä (ei netistä!!). Näin se menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kolmekymppiset miehet halua alkaa sijaisisiksi. Neli- viiskymppisillä voi elämänkatsomus - ja kokemus olla toinen, mutta ne ei taas sulle kelpaa.
Miksi alapeukut? Tädeillä päinvastaisia kokemuksia?
Pitkästi yli 5-kymppisillä, joilla on amalgaamia suussa, suhtautuminen sitoutumiseen kaikilla elämänalueilla on eriä kuin nuoremmilla, ovat eri sukupolvea, mutta tuskin se ap niin vanhaa haluaa. Nelikymppiset eivät ole parempia kuin kolmikymppisetkään, viettivät nuoruutensa nettipornon ja pelien parissa, samanlaisia mutta kulahtaneempia. Eivätkä tule muuttumaan iän mukana, ovat pilaantunutta erää. Kai se nelikymppinen mieluummin käyttäisi hyväksi nuorempaa kuin vanhempaa, mutta ei se nainen siitä mitään kostu.
Jos kelpaa kuka tahansa "tahvo", saa nuorenkin sellaisen. Vanhempi tahvo ei sen sijaan saa nuorempaa naista!! Juju on siinä, että laatumies joka on jo halukas ottamaan vastuuta, kelpuuttaa kumppanikseen itseään nuoremman naisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ainakaan kiinnostu ihmisestä joka toitottaa heti kärkeen että lapset ovat sitten minulle tärkeintä.
Jos ihmisen sydämessä on rakkautta niin niukasti että siitä riittää vain lapsille, niin kannattaa pysyä yh.na.
En myöskään aio jäädä odottelemaan että wannabe kumppanin nuorin lapsi lentää pesästä, että sitten mulla olis aikaa sulle, nimittäin siihen asti kun ensimmäinen lapsenlapsi putkahtaa maailmaan.
- Joo kiitos mutta ei kiitos.Hei, en itsekään ole koskaan ymmärtänyt tuota. En myöskään pidä miehistä, jotka ilmaisee asian näin, minusta se on jotenkin julmaa tai kumppania vähättelevää.
Minusta on itsestäänselvää, että lapsilla on tarpeita jotka menee aikuisten tarpeiden edelle ja että lapset ovat vanhemmalleen maailman rakkaimpia. Mutta myös oma kumppani olisi minulle maailman rakkain. En näe mitään syytä, miksi näitä kahta pitäisi arvottaa paremmuusjärjestykseen, molemmilla on ihan oma paikkansa ainakin minun sydämessä, niin kuin lapsilla ja kumppanilla on myös ihan erilaiset roolit minun elämässä.
Ja minusta aikuisten suhde on kuitenkin aina lasten koti. Myös uusperheessä, jos sellaiseen päädytään saman katon alle.
Ap
Juuri näin. Itselläni särähti korvaan, kun yksi pikkulapsen isä uhosi, ettei etsi lapselle äitiä, kun lapsella on jo äiti. Joo, kiva (ja aika itsestäänselvää). Mulla on lapsia itsellänikin ja tuo oli vähän sellainen, että pysy kaukana mun lapsesta -henkinen kommentti.
Tosiaan mulle ihan riittää olemassa olevat omat lapseni, mutta jos oikeasti haluaisi suhteen, niin puolin ja toisin pitäisi pystyä avoimesti ja hyväksyen ottaa kuvioon vastaan myös ne toisen lapset. En toki miksikään äidiksi ryhtyisi, vaan ihan vaan turvalliseksi aikuiseksi (en muutenkaan ole mikään pullantuoksuinen kotiäiti, vaan ennemminkin tällainen uraäiti, kellä on huono omatunto biologistenkin lasten suhteen, etten ihan tajunnut, mitä se mies angstasi). Ja joo, ei tosiaan tullut siitä suhteesta seksiä kummempaa.
Älkää hyvät ihmiset aloittako suhteita, joihin ette usko. Teitä alkaa vain ällöttää ja teistä tulee krantumpia.
Tajusin tämän itsekin ja olen ollut nyt jo kohta vuoden ihan ilman. Mietin aina välillä tinderiin menoa (tottakai toivoisin rakkautta itse ja myös lasten kannalta olisihan se nyt parempi nähdä normaalia parisuhdetta, kuin ettei mitään sellaista), mutta korkealla on kynnys ja varmaan on jo vähän käynyt tuota, etten oikein anna kellekään mahdollisuutta.
t. Se, kelle vastasitMä olen ollut jo vuosia ilman mitään suhdetta. Siis edes yhden illan. Kun ex:n kanssa meni huonosti, kihlat oli purettu mutta asuimme vielä yhdessä, mulla oli yksi lyhyt suhde (mieheen, joka purki omat kihlansa vuokseni). Se uusi suhde päättyi siihen, kun mies tuli mustasukkaiseksi. Sain paljon huomiota ulkonäköni vuoksi ja hän koki itsensä rumaksi. Joka tapauksessa, en löytänyt sen jälkeen ketään enkä varsinaisesti etsinytkään; lopulta mua ÄLLÖTTI koko ajatus suhteesta "muodon vuoksi".
Uppouduin täysin projektiin, jota olen tehnyt jo 2 vuotta enkä ylläpidä naisellista ulkonäköä. Vartaloni on kaunis mutta tiedän, etten voi saada miesystävää kun kuljen vain jossain hevoshaalateissa kuulokkeet päässä... 😂 Silti mielessäni kytee ajatus: ehkä minäkin joskus vielä, saisin hyvän parisuhteen. Miehen josta pitää hyvää huolta.
En kyllä kestäisi jatkuvaa yhdessäoloa, luulen. Vaikka toisaalta mietin vielä yhden lapsen saantia...
Olen jo sen ikäinen, että täytyy keskittyä johonkin olennaiseen ja jättää pelleilysuhteista haaveilu pois - EN DEITTAILE. Jos onnistun vähänkään siinä mitä teen, kumppani tulee ohessa, jos on tullakseen. Minun täytyy tietysti muuttaa asennettani ulkonäöstä huolehtimiseen, jotta mieheni voisi olla minusta ylpeä.
Mutta siis, kiva kun ymmärrät ja jaat näkemykseni, että ns. pellesuhteet (mulle-heti-nyt-edes-jotain-viihdykettä) ovat haitaksi, tavalla jota ei ehkä heti tajua. Kannattaa pitää tavoitteensa selkeänä.
En tiedä, onko mun omistautuminen projektille ihan järkevää mutta jokin aikaraja silläkin on olla ykkösprioriteettini, tai tekosyyni.
Äsh, pitäis mennä juomaan se viini yhdessä! Mut noin yleisesti, tuuripeliähän tämä on. Joku kohtaa, toinen ei, kolmas luuli kohdanneensa, mut ei kestänyt. Toki tässä iässä tajutaan, että jokainen itselleen ja tavoitteet suhteelle on eri, kuin perhettä haluavalle. Itse toivoisin sitoutuneisuutta kuitenkin, koska seksitautien mahdollisuus vie halut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehiä tulee ja menee mutta lapset pysyy. Keskity heihin.
Melkoista kiittämättömyyttä tahattomasti lapsettoman mielestä tuollainen tilanne.Ehkä sinunkin kannattaa kuitenkin työstää sitä omaa lapsettomuutta. Sen sijaan että täällä syyllistät ja moitit toisia- ihan normaaleista tuntemuksista ja -haluista.
Myös äidiksi tulemisen jälkeen naisella on muitakin tarpeita kuin olla äiti. Ei ole tervettä kenellekkään, jos naisella ei saa olla elämässä mitään muita asioita kuin äitiys.
Tänä päivänä kaikkia pehmeitä ja terveitä arvoja pidetään epänormaaleina. Yksin pärjäämisen arvostus on viety länsimaissa maksimitasolle ja rakkauden etsiminen on suorastaan häpeällistä. On paljon trendikkäämpää matkustella, somettaa itsenäisestä trendikkäästä elämästä, käyttää ihmisiä hyväksi ja yrittää itse jyrätä kyynärpäätaktiikalla ihmiset omien unelmien tieltä pois.
Pehmeitä? Perhe on arvona kovin, jonka tiedän!
Wokekin🤥 tajuaa vanhetessaan, voisin kuvitella.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ainakaan kiinnostu ihmisestä joka toitottaa heti kärkeen että lapset ovat sitten minulle tärkeintä.
Jos ihmisen sydämessä on rakkautta niin niukasti että siitä riittää vain lapsille, niin kannattaa pysyä yh.na.
En myöskään aio jäädä odottelemaan että wannabe kumppanin nuorin lapsi lentää pesästä, että sitten mulla olis aikaa sulle, nimittäin siihen asti kun ensimmäinen lapsenlapsi putkahtaa maailmaan.
- Joo kiitos mutta ei kiitos.Hei, en itsekään ole koskaan ymmärtänyt tuota. En myöskään pidä miehistä, jotka ilmaisee asian näin, minusta se on jotenkin julmaa tai kumppania vähättelevää.
Minusta on itsestäänselvää, että lapsilla on tarpeita jotka menee aikuisten tarpeiden edelle ja että lapset ovat vanhemmalleen maailman rakkaimpia. Mutta myös oma kumppani olisi minulle maailman rakkain. En näe mitään syytä, miksi näitä kahta pitäisi arvottaa paremmuusjärjestykseen, molemmilla on ihan oma paikkansa ainakin minun sydämessä, niin kuin lapsilla ja kumppanilla on myös ihan erilaiset roolit minun elämässä.
Ja minusta aikuisten suhde on kuitenkin aina lasten koti. Myös uusperheessä, jos sellaiseen päädytään saman katon alle.
Ap
Juuri näin. Itselläni särähti korvaan, kun yksi pikkulapsen isä uhosi, ettei etsi lapselle äitiä, kun lapsella on jo äiti. Joo, kiva (ja aika itsestäänselvää). Mulla on lapsia itsellänikin ja tuo oli vähän sellainen, että pysy kaukana mun lapsesta -henkinen kommentti.
Tosiaan mulle ihan riittää olemassa olevat omat lapseni, mutta jos oikeasti haluaisi suhteen, niin puolin ja toisin pitäisi pystyä avoimesti ja hyväksyen ottaa kuvioon vastaan myös ne toisen lapset. En toki miksikään äidiksi ryhtyisi, vaan ihan vaan turvalliseksi aikuiseksi (en muutenkaan ole mikään pullantuoksuinen kotiäiti, vaan ennemminkin tällainen uraäiti, kellä on huono omatunto biologistenkin lasten suhteen, etten ihan tajunnut, mitä se mies angstasi). Ja joo, ei tosiaan tullut siitä suhteesta seksiä kummempaa.
Älkää hyvät ihmiset aloittako suhteita, joihin ette usko. Teitä alkaa vain ällöttää ja teistä tulee krantumpia.
Tajusin tämän itsekin ja olen ollut nyt jo kohta vuoden ihan ilman. Mietin aina välillä tinderiin menoa (tottakai toivoisin rakkautta itse ja myös lasten kannalta olisihan se nyt parempi nähdä normaalia parisuhdetta, kuin ettei mitään sellaista), mutta korkealla on kynnys ja varmaan on jo vähän käynyt tuota, etten oikein anna kellekään mahdollisuutta.
t. Se, kelle vastasitMä olen ollut jo vuosia ilman mitään suhdetta. Siis edes yhden illan. Kun ex:n kanssa meni huonosti, kihlat oli purettu mutta asuimme vielä yhdessä, mulla oli yksi lyhyt suhde (mieheen, joka purki omat kihlansa vuokseni). Se uusi suhde päättyi siihen, kun mies tuli mustasukkaiseksi. Sain paljon huomiota ulkonäköni vuoksi ja hän koki itsensä rumaksi. Joka tapauksessa, en löytänyt sen jälkeen ketään enkä varsinaisesti etsinytkään; lopulta mua ÄLLÖTTI koko ajatus suhteesta "muodon vuoksi".
Uppouduin täysin projektiin, jota olen tehnyt jo 2 vuotta enkä ylläpidä naisellista ulkonäköä. Vartaloni on kaunis mutta tiedän, etten voi saada miesystävää kun kuljen vain jossain hevoshaalateissa kuulokkeet päässä... 😂 Silti mielessäni kytee ajatus: ehkä minäkin joskus vielä, saisin hyvän parisuhteen. Miehen josta pitää hyvää huolta.
En kyllä kestäisi jatkuvaa yhdessäoloa, luulen. Vaikka toisaalta mietin vielä yhden lapsen saantia...
Olen jo sen ikäinen, että täytyy keskittyä johonkin olennaiseen ja jättää pelleilysuhteista haaveilu pois - EN DEITTAILE. Jos onnistun vähänkään siinä mitä teen, kumppani tulee ohessa, jos on tullakseen. Minun täytyy tietysti muuttaa asennettani ulkonäöstä huolehtimiseen, jotta mieheni voisi olla minusta ylpeä.
Mutta siis, kiva kun ymmärrät ja jaat näkemykseni, että ns. pellesuhteet (mulle-heti-nyt-edes-jotain-viihdykettä) ovat haitaksi, tavalla jota ei ehkä heti tajua. Kannattaa pitää tavoitteensa selkeänä.
En tiedä, onko mun omistautuminen projektille ihan järkevää mutta jokin aikaraja silläkin on olla ykkösprioriteettini, tai tekosyyni.
Äsh, pitäis mennä juomaan se viini yhdessä! Mut noin yleisesti, tuuripeliähän tämä on. Joku kohtaa, toinen ei, kolmas luuli kohdanneensa, mut ei kestänyt. Toki tässä iässä tajutaan, että jokainen itselleen ja tavoitteet suhteelle on eri, kuin perhettä haluavalle. Itse toivoisin sitoutuneisuutta kuitenkin, koska seksitautien mahdollisuus vie halut.
Niin, miksei voisi vain lähteä viinilasilliselle - treffit on tuttavallinen sana, mutta "deitti" kuulostaa niin vakavalta.
Ymmärrän sitoutumisen tärkeyden tautien kannalta... Jos minä olisin suhteessa, tiedän että olisin sitoutunut. Ja miesystäväni olisi kai jo villeimmät vuotensa viettänyt, jos olisi edes ollut villiä; minua ei lähtökohtaisesti edes kiehdo ihmistyyppi, jolle seksuaalisuus on tai on joskus ollut jatkuvaa jännityksen hakemista. Joten en usko, että mahdollinen pettäminen olisi mikään iso ongelma.
Alkoi nyt häiritä tämä oma sinkkuus, johon olen ollut pitkään tyytyväinen, mutta noin tulevaisuutta ajatellen. 🤔 Ehkä pitäisi enemmän tavata miehiä, ilman että se on jotain "deittaan"-pönötystä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää onkin ihan mielenkiintoinen ketju, vois seurata. Sikäli kun pystyy ulkomailla reissatessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lapseton ja aptä noin 7v vanhempi. Mulla ainakin työympyrät on pienet. Yksi 20v vanhempi hopeakettu olis siellä tarjolla, mutta haluan jonkun joka on lähempänä omaa ikääni. Baareissa en käy enkä halua miestä, joka baareilee. Tinder on ainoa alusta, jonka avulla on mahdollista tavata joku. Tuntuu, että siellä on pelkkiä valheita ja seksiä tarjolla.
Jos siellä on valheita ja "vain" seksiä tarjolla, niin miksi sinusta tuntuu, että siellä on mahdollista tavata joku?
No siellä sentään voi olla edes mikroskooppisen pieni mahdollisuus. Ei tuolla salilla tai ryhmäliikunnassa niin vaan miehiä pokailla. Olen kyllä jutellut ihmisten kanssa jonkun laitteen säädöistä tms, mutta siitä on hyyyvin pitkä matka treffikutsuun. Tämä on Suomi, ei mikään Jenkkilä.
Mikä on se faktapohjainen ja rationaalinen syy, miksi et itse kutsu treffeille miestä sieltä salilta?
Olen kaksi kertaa ollut suhteessa, jossa minä otin alkuun sen ratkaisevan askeleen. Osaatko arvata millaisiksi nämä molemmat miehet paljastuivat? Aivan oikein, mukavuudenhaluisiksi ja laiskoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vähän alle 30 ja olen koskaan seurustellut. Silti mietin itsekin sitä, että tällä menolla olen sinkku aina. Itsessä vielä sellaisia juttuja kuten ujous yms jotka haittaavat tutustumista. Pitäisi edetä hitaasti ja monelle se ei sovi. Mikä ihan ymmärrettävää silti. Ei minusta taida olla suhteeseen. En halua samalla olla taakka muille. En ole paha ihminen, mutta kaikenlaista "kuormaa" elämä jo tuonut. On vaikeaa tutustua ihmisiin muutenkin. Näillä eväillä pelkään jääväni yksin itsekin. Tosin ehkä kestän sen, kun olen ollut yksin niin kauan muutenkin. Siinä mielessä en ihmettele jos itsellä seurustelu tuntuu välillä mahdottomalta ajatukselta jos muillakin vaikeaa ja he kuitenkin "parempia" ihmisiä kuin minä. Tämä ihan ilman itsesääliä yms kirjoitettuna.
Suomessa ei oikeen löydy markkinoita pehmeille naisille. Kokeilisin ennen klinikalle menoa ulkomaita. Kuulostaa siltä ettet ehkä kuulu klinikoiden asiakaskuntaan. Yh-äitiys sopii niille jotka tietää sydämessään käyneensä läpi deittipolun.
Illasta tuolla on porukkaa. Lähde kevyin mielin liikenteeseen. Varmuudella uskallan sanoa tuolla olevan tosimielellä liikenteessä olevia.
https://www.singlefarmersdating.com/
https://www.farmersdatingapp.com/
https://www.farmersonly.com/Kaapista mekko päälle ja söpö muikistus kuvaa varten. Lähipäivinä vaihdat kuvaksi laitetumman oletuskuvan pakastekakun kera. Torista saa annetaan osastolta lämpörullia, vaatteita yms.
Amazon Audible trialilla pääsee hetkellisesti kuuntelemaan maksutta hyödyllisiä kirjoja. Ho tactics, proper care and feeding of husbands, lapdance for beginners, stripper, dirty talk. Ime murusia ja koosta toimiva kokonaisuus. Älä koskaan lyö kaikkia kortteja heti pöytään. Korteista puheenollen. Ota mukaan date night ja couples cards joita saa niin ikään Amazonista.
Nähkää Skypessä.
Voi, että tätä viestiä. Tarkoitat varmaan hyvää, mutta en oikein innostu vinkeistäsi. Ihmettelen myös tuota kirjoittamaasi klinikalle menoa. En ymmärtänyt sitä. Itse en halua lapsia jos klinikalla sitä tarkoitit? Näin en kaipaa perhettä. Se jäi viestistäni pois. Muuten ihan hauska tuo viestisi. Sai jopa nauramaan, kun mietin kuinka tosissasi ehkä viestiä kirjoitit. Suomessa ei ole markkinoita pehmeille naisille kirjoitit. Itse taidan taas etsiä "pehmeää" miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lapseton ja aptä noin 7v vanhempi. Mulla ainakin työympyrät on pienet. Yksi 20v vanhempi hopeakettu olis siellä tarjolla, mutta haluan jonkun joka on lähempänä omaa ikääni. Baareissa en käy enkä halua miestä, joka baareilee. Tinder on ainoa alusta, jonka avulla on mahdollista tavata joku. Tuntuu, että siellä on pelkkiä valheita ja seksiä tarjolla.
Jos siellä on valheita ja "vain" seksiä tarjolla, niin miksi sinusta tuntuu, että siellä on mahdollista tavata joku?
No siellä sentään voi olla edes mikroskooppisen pieni mahdollisuus. Ei tuolla salilla tai ryhmäliikunnassa niin vaan miehiä pokailla. Olen kyllä jutellut ihmisten kanssa jonkun laitteen säädöistä tms, mutta siitä on hyyyvin pitkä matka treffikutsuun. Tämä on Suomi, ei mikään Jenkkilä.
Mikä on se faktapohjainen ja rationaalinen syy, miksi et itse kutsu treffeille miestä sieltä salilta?
Olen kaksi kertaa ollut suhteessa, jossa minä otin alkuun sen ratkaisevan askeleen. Osaatko arvata millaisiksi nämä molemmat miehet paljastuivat? Aivan oikein, mukavuudenhaluisiksi ja laiskoiksi.
Mutta sinä et ole mukavuudenhaluinen ja laiska, jos et tekisi aloitetta, vaan nämä miehet? Kyllä oli todella faktapohjainen ja rationaalinen teoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sit jos en kelpaa koska olen liian vanha, niin se siitä sitten. En minä ala ottamaan 20 vuotta vanhempaa, kun en tee sellaisella miehellä mitään joka ei minua seksuaalisesti sytytä. Kaverit on asia erikseen.
Seksi on noin tärkeä sinulle, tai siis on jokin "fiksaatio" mieltymyksessä, mutta exälle ei saanut olla?
Miksi haluat sitoa seksikumppanisi elinikäisesti.
Eikö olisi parempi, että olisit ikäistesi miesten kanssa vapaasti niin että jos mieltymyksesi pysyy nuorissa miehissä, et ole sitoutunut yhteen vanhenevaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet vielä liian tottunut parisuhde-elämään parikymppisenä (seurustelit viimeksi 28-vuotiaana?).
Olet jo yli 30-vuotias nainen, nuorehko vielä, mutta miesten kannalta on karkeasti sanottuna seuraavasti: mitä parempi mies, sitä nuoremman hän voi ottaa (joitakin julkkiksia & autopedofiilejä ei lasketa, puhun yleistäen).
Et todellakaan voi enää etsiä samanikäistä miestä (!), ellet ole todella sievä tms. TAI mies "hyvin tavis" (eikä ehkä kykene kaikkia tarpeitasi tyydyttämään). Mitä nopeammin tämän tajuat, sen parempi.Ap, älä ainakaan tälle lätinälle kallista korvaasi.
Yllä näet tasoteoretisoi tyypillinen av-palstan ikineitsytmies jolla ainoa naissuhde on ollut äitimuori.
Millä tahansa nimellä haluaakin kutsua sitä, että ihmiset ovat hyvin erilaisia ja sen erilaisuuden piirteitä voi eri tavoin arvostaa, halveksua tms. Voi puhua tasokkuudesta, vaikka määritelmä on löyhä.
Fakta on se, että ne ihmiset pidämme joistakin piirteistä toisissamme, aivan kuten eläimissä ja kasveissakin, ja joistakin piirteistä emme pidä - silloin me väistämättä arvostamme eläviä olioita eriarvoisesti. Jokin on meistä hienompaa kuin toinen. Siksi laittaudumme, valitsemme seuramme, seulomme tehtäviin, kilpailemme; jalostamme, käymme sotia, jne. Mr olemme eriarvoisia, eikä vain yksittäisten piirteiden suhteen: joku yksilö on yksinkertaisesti upeampi kuin toinen, kokonaisuudessaan. Kauniimpi, älykkäämpi, hyvätahtoisempi tai hyödyllisempi. Jalompi. "Tasokkaampi." Eläimet tuntevat aina arvonsa suhteessa toisiinsa ja kyllä ihminenkin sen tuntee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lapseton ja aptä noin 7v vanhempi. Mulla ainakin työympyrät on pienet. Yksi 20v vanhempi hopeakettu olis siellä tarjolla, mutta haluan jonkun joka on lähempänä omaa ikääni. Baareissa en käy enkä halua miestä, joka baareilee. Tinder on ainoa alusta, jonka avulla on mahdollista tavata joku. Tuntuu, että siellä on pelkkiä valheita ja seksiä tarjolla.
Jos siellä on valheita ja "vain" seksiä tarjolla, niin miksi sinusta tuntuu, että siellä on mahdollista tavata joku?
No siellä sentään voi olla edes mikroskooppisen pieni mahdollisuus. Ei tuolla salilla tai ryhmäliikunnassa niin vaan miehiä pokailla. Olen kyllä jutellut ihmisten kanssa jonkun laitteen säädöistä tms, mutta siitä on hyyyvin pitkä matka treffikutsuun. Tämä on Suomi, ei mikään Jenkkilä.
Mikä on se faktapohjainen ja rationaalinen syy, miksi et itse kutsu treffeille miestä sieltä salilta?
Olen kaksi kertaa ollut suhteessa, jossa minä otin alkuun sen ratkaisevan askeleen. Osaatko arvata millaisiksi nämä molemmat miehet paljastuivat? Aivan oikein, mukavuudenhaluisiksi ja laiskoiksi.
Tämä oli hyvä. En voi tehdä aloitteita, koska silloin saan vain mukaavudenhaluisia ja laiskoja. Anna kun arvaan, sitten kun mies tekee aloitteen, niin se onkin lipevä pelimies?
Jos mitenkään mahdollista, niin suosittelen vahvasti keskittymään lapsiisi nyt ihan kokonaan, koska nyt he kasvavat äidin kanssa jolla on jatkuvasti jotain sydänsuruja, ja kodissa vaihtuvia miehiä. He kiittävät, ja itse kiität itseäsi myöhemmin kun takasit lapsillesi turvallisen lapsuuden jossa äiti on läsnä eikä sydän sykkyrällä ja mieli nurjana koko ajan vaihtuvien miesten takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehiä tulee ja menee mutta lapset pysyy. Keskity heihin.
Melkoista kiittämättömyyttä tahattomasti lapsettoman mielestä tuollainen tilanne.Ehkä sinunkin kannattaa kuitenkin työstää sitä omaa lapsettomuutta. Sen sijaan että täällä syyllistät ja moitit toisia- ihan normaaleista tuntemuksista ja -haluista.
Myös äidiksi tulemisen jälkeen naisella on muitakin tarpeita kuin olla äiti. Ei ole tervettä kenellekkään, jos naisella ei saa olla elämässä mitään muita asioita kuin äitiys.
Tänä päivänä kaikkia pehmeitä ja terveitä arvoja pidetään epänormaaleina. Yksin pärjäämisen arvostus on viety länsimaissa maksimitasolle ja rakkauden etsiminen on suorastaan häpeällistä. On paljon trendikkäämpää matkustella, somettaa itsenäisestä trendikkäästä elämästä, käyttää ihmisiä hyväksi ja yrittää itse jyrätä kyynärpäätaktiikalla ihmiset omien unelmien tieltä pois.
Lapset on pieniä vain hetken. Jos äiti käyttää sen ajan rakkauden etsimiseen, niin se vahingoittaa lapsia.
Elämä on. Itse olen ollut yksin koko aikuisiän.
M36
Mä olen ollut jo vuosia ilman mitään suhdetta. Siis edes yhden illan. Kun ex:n kanssa meni huonosti, kihlat oli purettu mutta asuimme vielä yhdessä, mulla oli yksi lyhyt suhde (mieheen, joka purki omat kihlansa vuokseni). Se uusi suhde päättyi siihen, kun mies tuli mustasukkaiseksi. Sain paljon huomiota ulkonäköni vuoksi ja hän koki itsensä rumaksi. Joka tapauksessa, en löytänyt sen jälkeen ketään enkä varsinaisesti etsinytkään; lopulta mua ÄLLÖTTI koko ajatus suhteesta "muodon vuoksi".
Uppouduin täysin projektiin, jota olen tehnyt jo 2 vuotta enkä ylläpidä naisellista ulkonäköä. Vartaloni on kaunis mutta tiedän, etten voi saada miesystävää kun kuljen vain jossain hevoshaalateissa kuulokkeet päässä... 😂 Silti mielessäni kytee ajatus: ehkä minäkin joskus vielä, saisin hyvän parisuhteen. Miehen josta pitää hyvää huolta.
En kyllä kestäisi jatkuvaa yhdessäoloa, luulen. Vaikka toisaalta mietin vielä yhden lapsen saantia...
Olen jo sen ikäinen, että täytyy keskittyä johonkin olennaiseen ja jättää pelleilysuhteista haaveilu pois - EN DEITTAILE. Jos onnistun vähänkään siinä mitä teen, kumppani tulee ohessa, jos on tullakseen. Minun täytyy tietysti muuttaa asennettani ulkonäöstä huolehtimiseen, jotta mieheni voisi olla minusta ylpeä.
Mutta siis, kiva kun ymmärrät ja jaat näkemykseni, että ns. pellesuhteet (mulle-heti-nyt-edes-jotain-viihdykettä) ovat haitaksi, tavalla jota ei ehkä heti tajua. Kannattaa pitää tavoitteensa selkeänä.
En tiedä, onko mun omistautuminen projektille ihan järkevää mutta jokin aikaraja silläkin on olla ykkösprioriteettini, tai tekosyyni.