Alan olla murtunut siitä kuinka vaikeaa on löytää kumppania

Vierailija kirjoitti:

Täällä huvittaa nuo vinkit, että on "pakko tyytyä" johonkin itseään 20-vuotta vanhempaan kumppaniin, koska muuhun ei muka ole mahdollisuuksia, eri asia sitten,jos on kiinnostunut/ihastunut johonkin itseään noin paljon vanhempaan, niin mikäs siinä, mutta kylä niitä oman ikäisiäkin  miehiä löytyy, ei kaikki ole kiinnostuneita ainoastaan niistä parikymppisistä. Itsellä niin, että kohtasin elämäni rakkauden eronneena kolmen lapsen äitinä 35-vuotiaana. puoliso siis saman ikäinen ,lapseton ja ollut aiemminkin kuitenkin parisuhteessa,työssäkäyvä ja ihan kivannäköinen mukava mies. rakkaus vaan kolahti. samanlaiset kiinnostuksenkohteet auttavat asiaa, samoin se, että ensin ystävystytään muuten, pitää olla hyvä olla toisen kanssa ja yhteistä juteltavaa.  Ton saman miehen kanssa edelleen, 13 vuotta oltu jo yhdessä. Lapsetkin jo aikuisia. Älä luovuta! Itse siis tapasin mieheni työn kautta.

Sama - itse tapasin 40+ ikäisenä samanikäisen miehen niinikään työn kautta. Itselläni kaksi lasta, hänellä ei yhtään. Ja ennen häntä minulla ehti olla parin vuoden seurustelusuhde 5 vuotta nuoremman miehen kanssa.

Jos yli 30-vuotias nainen haluaa itsensä ikäisen miehen, hänen on parasta olla hemmetin hyvännäköinen, tai... tyytyä tahvoon.

Vai menee taas kyrvänsaanti lasten edelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa kerhoon. -Tosin minulla ei ole eroja joita muistella, kun aina olen ollut sinkkua ja olen sinau Ap noin 40 vuotiaana vanhempikin. - Onneksi olen oppinut nauttimaan ja iloitsemaan sinkkuudestanikin. Koen ja tunnen nykyisin yhä useammin, että parisuhde voi olla mahdollsiuus ei velvollisuus.

Mutta toki heikkoina hetkinäni tunnnen ja olen tuntenut hyvin syvää itseinhoa ja katkeruutta siitä, että miksi niin moni muu tuntuu löytävän ja pääsevanä parisuhteeseen mutta minun kohtaloni on ja on ollut pysyä sinkkuna

Luulen, että baarit ja internet on vain parikymppisille. Sen jälkeen täytyy olla ihmisten ilmoilla ja yrittää pitää itsensä siistin näköisenä, liioittelematta missään suhteessa (hajusteet, meikki, jne.) JA silmät auki.

On tärkeää pukeutua tilanteeseen sopivalla tavalla, olla hillitty ja kohtelias - ja uskaltaa osoittaa vilpitöntä kiinnostusta, jos kohtaa miehen jonka olemus on miellyttävä.

Ellei tuttavapiiri pysty auttamaan.

Tuossa tuli paras neuvo: sinun täytyy naisena lähestyä live-elämässä itse niitä miehiä, joista olet kiinnostunut. Turha jäädä odottelemaan, että 32-vuotiasta uskaltaa kukaan järkevä mies lähestyä, koska ensisijainen oletus on, että on varattu tai muulla tavoin saavuttamaton.

En minä live-elämässä oikein kohtaa missään ikäisiäni miehiä. Ja kyllä järkevät, 32-vuotiaat miehet on myös lähtökohtaisesti usein varattuja tai muilla tavoin saavuttamattomia :D Esim. naapurissa kaikki kivat ja kiinnostavat miehet on jo varattu.

Ap

Miksi et käytä tässä naiseuttasi ja kysy miehiltä, ovatko sinkkuja? Sinun ei tarvitse pelätä mitään kilahduksia, kuten toisin päin. Miehet ottavat tuon kunnia-asiana, jos naiset tekevät suoria lähestymisiä. Ei sinun tarvitse mielessäsi miettiä, onko joku varattu, kun voit kysyä suoraan.

Elä nyt viitsi, tietysti on miehiäkin, jotka vastaavat ilkeästi iskuyrityksiin :D

Vierailija kirjoitti:

Jos yli 30-vuotias nainen haluaa itsensä ikäisen miehen, hänen on parasta olla hemmetin hyvännäköinen, tai... tyytyä tahvoon.

Tämähän ei sitten pidä alkuunkaan paikkaansa.

T. YH-iskä 34v

Vierailija kirjoitti:

Monia naisia deittailleena voin vain sanoa että kaikki lähtee itsestä. Jos miehellä on kanssasi hyvä olla, hän ei lähde. Moni yrittää saada ilmaisen remonttimiehen ja ajattelee että se mies hyppää siihen naisen elämään ja hylkää omansa.

Mä luulen, että yksi tapailumies oletti noin (että toivoisin hänen hyppäävän mun elämään ja hylkäävän omansa), vaikken yhtään ajattele sillä tavalla. Tajusin vasta myöhemmin, kun kelasin miehen puheita suhteen lopussa, että varmaan muuten ajatteli näin.

Minulla parin lapsen äitinä oli isompi asunto kuin hänellä, joten varmaan laski, että hänen pitäisi muuttaa siihen, vaikka mulle olisi käynyt ihan hyvin kahden asunnon malli (siis vaikka loppuelämäksi) tai vaikka muutto uuteen, yhteiseen kotiin myöhemmin suhteen vakiinnuttua. Toki mies olisi munkin luona voinut asustella, eli hyvin avoimesti olisin suhtautunut.

Mies myös kertoi, että edellisissä suhteissa ongelmaa oli ollut hänen omien menojensa vuoksi (paljon ystäviä, harrastuksia ja työmatkoja), eikä tuntunut uskovan, kun kerroin, ettei ne mulle ole ongelma, vaan ennemminkin hyvä juttu. Mun elämäni on myös aika täyttä, koska mulla on vaativa työ, lapset, ystäviä ja tarvin jonkin verran myös omaa aikaa. En edes jaksaisi sellaista suhdetta, johon pitäisi panostaa joka päivä, eli olisi just hyvä, jos mies on välillä työmatkalla tms.

Eli miehet myös mielellään olettaa, että nainen haluaisi kontrolloida tai muuttaa miehen maailmaa radikaalisti, mutta näin ei välttämättä todellakaan ole. Mulle riittäisi ihan vaan rusinat pullasta, eli mukavaa yhteistä aikaa silloin, kun molemmille sopii.

Jos nyt jotain lohdutusta tai vastamyrkkyä kaipaat, ap, niin voisin suositella että luet tuon ketjun "ärsyttää kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä". Voisi hiukan hillitä kumppanin nälkääsi ja muistuttaa realiteeteista, eli että kaikki pariskunnat eivät ole ihan niin onnellisia kuin voisi kuvitella, eikä se mies ole aina se rakastava ja elämässä tukeva kumppani vaan voi myös olla melkoinen rasite ja energiasyöppö, valitettavasti. 

Saatat jopa alkaa arvostaa sinkkuuden hyviä puolia enemmän. Ei tarvi olla niin kauhea kiire heti hommata uutta miestä kehiin, nauti nyt edes muutama vuosi siitä vapaudesta mikä sinulla on monissa asioissa. 

Mitä ajatuksia aloittajalle on tullut nyt näistä vastauksista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monia naisia deittailleena voin vain sanoa että kaikki lähtee itsestä. Jos miehellä on kanssasi hyvä olla, hän ei lähde. Moni yrittää saada ilmaisen remonttimiehen ja ajattelee että se mies hyppää siihen naisen elämään ja hylkää omansa.

Mä luulen, että yksi tapailumies oletti noin (että toivoisin hänen hyppäävän mun elämään ja hylkäävän omansa), vaikken yhtään ajattele sillä tavalla. Tajusin vasta myöhemmin, kun kelasin miehen puheita suhteen lopussa, että varmaan muuten ajatteli näin.

Minulla parin lapsen äitinä oli isompi asunto kuin hänellä, joten varmaan laski, että hänen pitäisi muuttaa siihen, vaikka mulle olisi käynyt ihan hyvin kahden asunnon malli (siis vaikka loppuelämäksi) tai vaikka muutto uuteen, yhteiseen kotiin myöhemmin suhteen vakiinnuttua. Toki mies olisi munkin luona voinut asustella, eli hyvin avoimesti olisin suhtautunut.

Mies myös kertoi, että edellisissä suhteissa ongelmaa oli ollut hänen omien menojensa vuoksi (paljon ystäviä, harrastuksia ja työmatkoja), eikä tuntunut uskovan, kun kerroin, ettei ne mulle ole ongelma, vaan ennemminkin hyvä juttu. Mun elämäni on myös aika täyttä, koska mulla on vaativa työ, lapset, ystäviä ja tarvin jonkin verran myös omaa aikaa. En edes jaksaisi sellaista suhdetta, johon pitäisi panostaa joka päivä, eli olisi just hyvä, jos mies on välillä työmatkalla tms.

Eli miehet myös mielellään olettaa, että nainen haluaisi kontrolloida tai muuttaa miehen maailmaa radikaalisti, mutta näin ei välttämättä todellakaan ole. Mulle riittäisi ihan vaan rusinat pullasta, eli mukavaa yhteistä aikaa silloin, kun molemmille sopii.

Tuo päätelmä perustuu siihen kun mies on pariutunut +-30v tienoilla, naisen ollessa perheenperustamisvaiheessa. Silloin naiset haluavat max panostuksen kotipesään ja elintasoon, yhteisen ajan jäädessä taka-alalle.

Hei AP.

Olen eronnut 37v mies, ja olen viimeisen kuuden vuoden aikana tapaillut ja treffaillut useita naisia. Haluan jakaa oman kokemukseni:

Minäkin haluaisin pysyvän suhteen, mutta meitä miehiä rupeaa pelottamaan kun te naiset koitatte luoda niin nopeasti sen henkisen intiimisuhteen, sen, jonka rakentamiseen yleensä kuluu kuukausia, vuosia. Teillä on hirveä kiire saada se aikaan, riippumatta siitä, olemmeko me tarkoitettu toisillemme vai ei.

Ehkä teillä on hyviä kokemuksia pitkäaikaissuhteesta, ja hyvä niin, mutta se yhteys, se mukava, helppo yhdessäolo, siihen menee aikaa. Ja kun te yritätte sitä luoda jo ensi viikkojen aikana, se on vähän epämukavaa.

En muista miehistä tiedä, tämä on oma kokemukseni. Ja kyllä, rakastelu on parempaa kuin seksi, mutta sitä vaativa luottamus toiseen ihmiseen vie aikaa.