Lue keskustelun säännöt.
Alan olla murtunut siitä kuinka vaikeaa on löytää kumppania
23.10.2022 |
Nainen, ikää 32v. Eronnut jo 4 vuotta sitten, 2 lasta jotka kouluiässä. Tiedän että lapset rajoittaa paljon kumppanivalikoimaa, mutta en olisi uskonut että tämä on NÄIN vaikeaa.
Minulla on eron jälkeen ollut ainoastaan lyhyitä ja omituisen sekavia suhteita. Enimmäkseen kumppanit ovat olleet itsekin pienten tai vähän isompien lasten vanhempia, eli sama elämäntilanne. Mielestäni tavallisia suomalaisia miehiä.
Sydän on nyt murjottu tässä jo useasti ja olen tullut hylätyksi toistuvasti. Tuntuu, ettei kehenkään voi enää luottaa. Kaikki voi muuttua sekunnissa (ensin ollaan tiiviisti yhdessä ja ihastuneita ja yhtäkkiä mies voikin vain lopettaa suhteen vaikka kolmen kuukauden jälkeen). Selitystä en saa koskaan, paitsi jotain ympäripyöreää "en sittenkään tiedä olenko valmis/ en tiedä mitä haluan", eli en oikein tiedä mitä teen väärinkään tai voisin tehdä toisin.
Tuntuu että moni myös projisoi minuun huonoja kokemuksiaan muista naisista; eli siis saan p*skaa kohtelua vain koska mieskin on sitä joskus osakseen saanut. Olen kiltti ja herkkä, teen mitä sanon ja sanon mitä tarkoitan, mutta vissiin minua on helppo sitten kohdella myös huonosti.
Kommentit (270)
Murru on kyllä hyvä paikka murtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet vielä liian tottunut parisuhde-elämään parikymppisenä (seurustelit viimeksi 28-vuotiaana?).
Olet jo yli 30-vuotias nainen, nuorehko vielä, mutta miesten kannalta on karkeasti sanottuna seuraavasti: mitä parempi mies, sitä nuoremman hän voi ottaa (joitakin julkkiksia & autopedofiilejä ei lasketa, puhun yleistäen).
Et todellakaan voi enää etsiä samanikäistä miestä (!), ellet ole todella sievä tms. TAI mies "hyvin tavis" (eikä ehkä kykene kaikkia tarpeitasi tyydyttämään). Mitä nopeammin tämän tajuat, sen parempi.
Ap, älä ainakaan tälle lätinälle kallista korvaasi.
Yllä näet tasoteoretisoi tyypillinen av-palstan ikineitsytmies jolla ainoa naissuhde on ollut äitimuori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa vaihtoehto - puhun kokemuksesta - on nyt kääntää huomio sinun itsesi kohtaamiseen, omaan elpymiseen, itsesi tuntemiseen ja lasten hyvinvointiin.
Kun lopetat suhteen etsimisen ja löydät terveen, toimivan ja antoisan suhteen itseesi ja lapsiisi, se kumppani ilmestyy ihan odottamatta siihen rinnalle.
Ei ole muuta kestävää vaihtoehtoa, jos et usko, tulet huomaamaan hiukan vanhempana.
Liiallinen yrittäminen ja epätoivo voivat olla ongelmia, mutta ihmetyttää nämä "kummpani ilmestyy ihan odottamatta siihen rinnalle" - mistä ihmeestä?
Ihan perusarjessa ihmiset kiertää aika pientä kehää, varsinkin jos on lapsia. Jos niitä rutiineja ei edes yritä laajentaa, niin mistä niitä kumppaneita siihen itsestään ilmaantuisi?
Kiertää sellaista kehää, jossa ihmiset vaihtuvat. Minä luulin, että elinikäinen työpaikka on useimmille nykyään vain kaukainen haave.
No jos kierrät kehää, jossa ihmiset vaihtuu löytääksesi miehen, niin silloihan sitä juuri yrittää etsiä miestä? Enemmän tai vähemmän aktiivisesti.
Työpaikat varmaan ihmisillä vaihtuu, mutta tässä on ainakin kolme asiaa:
a) jos vaihdat työpaikkaa vaikka viiden vuoden välin, niin aika harvakseltaan siihen elämään uusia ihmisiä sitä kautta tupsahtaa.
b) Suomen työmarkkinat ovat segregoituneet eli aika usein ihmiset ovat mies/ naisvaltiasilla aloilla. En tiedä ap:n tilannetta, mutta useilla ne työpaikan vaihdokset eivät välttämättä tarkoita, että törmäisi kovinkana moneen uuteen mieheen/ naiseen (kumpaa sitten hakekaan).
c) aika usein se oma työyksikkö on aika pieni. On aika lottovoitto, jos sinne sattuu just se oikea tyyppi.
Eihän töiden kautta tapaaminen tarkoita pelkästään omaa työyhteisöä! Töiden kautta tavataan myös verkostoihin, sidosryhmiin, asiakkaisiin, palvelutarjoajiin ym. liittyviä ihmisiä.
Edellisessä omassa työpaikassani oli aivan ihana kirjanpitäjä (siis firmassa, jolta palvelu ostettiin). Koska olin varattu, en tietenkään tehnyt hänen suuntaansa mitään aloitteita. Myös it-tuessa on ollut mukavia miehiä ja töihin liittyvillä matkoilla samoin.
Monella kyllä tarkoittaa. Itse esimerkiksi olen hoitoalalla. Ei työmatkoja. Ei juurikaan miehiä. It-tuki tarkoittaa että soitat jonnekin.
Ja asiakkaisiin ei missään nimessä saa muodostaa mitään suhdetta, se olisi epäammattimaista, paheksuttua ja jopa peruste irtisanomiselle.
Ap
3-kymppinen nainen ei voi tosissaan ajatella, että laaja valikoima 3-kymppisiä miehiä vapaana ja halukkaana avioitumaan, jos samalla pitää olla todella miehekäs (mitä ikinä se yksilölle tarkoittaakin). Jos kriteetejä miehekkyydestä ei ole, vaihtoehdot ovat jo paljon suuremmat - mutta se mitä itselleen toivoo, on tuskin täysin vapaasti päätettävissä. Voit päättää että olet yhden ihmisen kanssa, mutta hänessä on oltava jotain, mitä riittävästi arvostat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asuu köyhälisyöalueella, ja käy kaupassa aikaan kun ihmiset yleensä töissä, on turha odottaa ihmeitä. MIETI TOTTUMUKSIASI.
:D good point. Mutta lounasaika voisi olla aika hyvä, kun työmiehet lähtee lounasostoksille...
ap
Miehet ajattelee yleensä töitään tai harrastuksiaan sen lounaan ajan, ja ovat pahalla tuulella, koska kohta on palattava töihin. Eli ei missään nimessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, en tule omienkaan lasteni kanssa toimeen, joten miten ihmeessä tulisin sinun lastesi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinulle ja miehellesi tuli ero 4 vuotta sitten? Oliko ero traumaattinen? Oletko päässyt yli erosta? Mitä olet oppinut erosta?
Pakko sanoa että tämä viesti avasi padot.. kukaan ei ole koskaan kysynyt tuota minulta tai pukenut sitä sanoiksi. Ero oli traumaattinen. Olen jo pitkään kyllä kokenut että olen päässyt eksästä yli (en siis kaipaa häntä tai halua takaisin yhteen missään nimessä). Mutta kyllähän se eksä oli ensirakkaus joka rikkoi silloin sydämen (ja jotenkin koko perusturvallisuuden) pahasti. Liitto päättyi siis pettämiseen, mies on nyt yhdessä yhden näistä naisista kanssa jonka kanssa minua petti.
Kai minä pohjimmiltani sitten pelkään hylkäämistä niin paljon, että itse hakeudun vääriin suhteisiin tai sössin ne itse.
Lapsuudessa koin myös paljon yksinäisyyttä/ torjumista vanhempien taholta. Eksä oli minulle jonkinlainen turvasatama ehkä.. olimme yhdessä 12 vuotta.
Ap
No niin, tämähän selittää.
Jotenkin outoa ettet ole vielä hoksannut että traumat tarvitsee hoitaa ennen kuin ryntää uuteen suhteeseen.
Et kai vain ole jonkun ahdasmielisen uskovaisyhteisön kasvatti?
Niin tai näin, ei hätää. Kerroit että sulla on paljon hyviä asioita elämässä. Toiseksi olet vielä tosi nuori, kolmikymppinen.
Ehdit hyvin löytää itsesi ja aikanaan ehkä miehenkin.
Mut kyllä sä nyt ensin tarviit apua traumojen käsittelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskisi tikullakaan naiseen joka jo parin vuoden päästä erostaan etsii paniikissa uutta kumppania. Mikäli ihminen ei osaa olla yksin niin hän ei ole parisuhdematskua
Mun kanssa voisit ap lähteä treffeille :) mäkin olen th alalla ja kaikin puolin hyvää seuraa. Kaipailen pitkäaikaista parisuhdetta ja lapsiakin vois tulla lisää jos sä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa kerhoon. -Tosin minulla ei ole eroja joita muistella, kun aina olen ollut sinkkua ja olen sinau Ap noin 40 vuotiaana vanhempikin. - Onneksi olen oppinut nauttimaan ja iloitsemaan sinkkuudestanikin. Koen ja tunnen nykyisin yhä useammin, että parisuhde voi olla mahdollsiuus ei velvollisuus.
Mutta toki heikkoina hetkinäni tunnnen ja olen tuntenut hyvin syvää itseinhoa ja katkeruutta siitä, että miksi niin moni muu tuntuu löytävän ja pääsevanä parisuhteeseen mutta minun kohtaloni on ja on ollut pysyä sinkkuna
Luulen, että baarit ja internet on vain parikymppisille. Sen jälkeen täytyy olla ihmisten ilmoilla ja yrittää pitää itsensä siistin näköisenä, liioittelematta missään suhteessa (hajusteet, meikki, jne.) JA silmät auki.
On tärkeää pukeutua tilanteeseen sopivalla tavalla, olla hillitty ja kohtelias - ja uskaltaa osoittaa vilpitöntä kiinnostusta, jos kohtaa miehen jonka olemus on miellyttävä.
Ellei tuttavapiiri pysty auttamaan.
Tuossa tuli paras neuvo: sinun täytyy naisena lähestyä live-elämässä itse niitä miehiä, joista olet kiinnostunut. Turha jäädä odottelemaan, että 32-vuotiasta uskaltaa kukaan järkevä mies lähestyä, koska ensisijainen oletus on, että on varattu tai muulla tavoin saavuttamaton.
Suomalaiset miehet eivät helposti lähesty naista. Täytyy olla todella näyttävä että saisi paljon huomiota, eikä kauniskaan nainen sitä saa aikaan, ellei ole laittautunut oikein. Naisen aktiivisuus on Suomessa kriittisen tärkeää!
Ei kolmekymppiset miehet halua alkaa sijaisisiksi. Neli- viiskymppisillä voi elämänkatsomus - ja kokemus olla toinen, mutta ne ei taas sulle kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lapseton ja aptä noin 7v vanhempi. Mulla ainakin työympyrät on pienet. Yksi 20v vanhempi hopeakettu olis siellä tarjolla, mutta haluan jonkun joka on lähempänä omaa ikääni. Baareissa en käy enkä halua miestä, joka baareilee. Tinder on ainoa alusta, jonka avulla on mahdollista tavata joku. Tuntuu, että siellä on pelkkiä valheita ja seksiä tarjolla.
Jos siellä on valheita ja "vain" seksiä tarjolla, niin miksi sinusta tuntuu, että siellä on mahdollista tavata joku?
Itse olen vähän alle 30 ja olen koskaan seurustellut. Silti mietin itsekin sitä, että tällä menolla olen sinkku aina. Itsessä vielä sellaisia juttuja kuten ujous yms jotka haittaavat tutustumista. Pitäisi edetä hitaasti ja monelle se ei sovi. Mikä ihan ymmärrettävää silti. Ei minusta taida olla suhteeseen. En halua samalla olla taakka muille. En ole paha ihminen, mutta kaikenlaista "kuormaa" elämä jo tuonut. On vaikeaa tutustua ihmisiin muutenkin. Näillä eväillä pelkään jääväni yksin itsekin. Tosin ehkä kestän sen, kun olen ollut yksin niin kauan muutenkin. Siinä mielessä en ihmettele jos itsellä seurustelu tuntuu välillä mahdottomalta ajatukselta jos muillakin vaikeaa ja he kuitenkin "parempia" ihmisiä kuin minä. Tämä ihan ilman itsesääliä yms kirjoitettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asuu köyhälisyöalueella, ja käy kaupassa aikaan kun ihmiset yleensä töissä, on turha odottaa ihmeitä. MIETI TOTTUMUKSIASI.
:D good point. Mutta lounasaika voisi olla aika hyvä, kun työmiehet lähtee lounasostoksille...
ap
Miehet ajattelee yleensä töitään tai harrastuksiaan sen lounaan ajan, ja ovat pahalla tuulella, koska kohta on palattava töihin. Eli ei missään nimessä.
Täysin oman pääsi kehittämä stoori. Kuten kaikki muutkin naisten tekosyyt olla lähestymättä kiinnostavia miehiä.
Ole onnellinen lapsista! Ilman kumppaniakin pärjää. Itselle 30 vuotiaana harmia ja jopa stressiä tuottaa pelko että en ikinä löydä ihmistä kenen kanssa toteuttaa unelma lapsesta. Täytyy alkaa säästämään keinohedelmöitykseen.
Ikävä kuulla, että eronne oli vaikea.
Minusta ihmisten ei pitäisi aina erota, vaikka toisella olisi joskus rakastaja. Minä en suostuisi luopumaan hyvästä miehestä, vaikka hänellä olisi toinen. Mutta jos hän minut jättäisi (en ole koskaan tullut jätetyksi, ajatus on hassu), olisin kiitollinen siitä, että meillä on yhteiset lapset! Lapsissanne elätte "ikuisesti yhdessä".
mamaa93 kirjoitti:
Ole onnellinen lapsista! Ilman kumppaniakin pärjää. Itselle 30 vuotiaana harmia ja jopa stressiä tuottaa pelko että en ikinä löydä ihmistä kenen kanssa toteuttaa unelma lapsesta. Täytyy alkaa säästämään keinohedelmöitykseen.
Älä tee lapsia tuntemattoman kanssa (ostettu perimä). Et vielä tiedä, kenet tapaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ainakaan kiinnostu ihmisestä joka toitottaa heti kärkeen että lapset ovat sitten minulle tärkeintä.
Jos ihmisen sydämessä on rakkautta niin niukasti että siitä riittää vain lapsille, niin kannattaa pysyä yh.na.
En myöskään aio jäädä odottelemaan että wannabe kumppanin nuorin lapsi lentää pesästä, että sitten mulla olis aikaa sulle, nimittäin siihen asti kun ensimmäinen lapsenlapsi putkahtaa maailmaan.
- Joo kiitos mutta ei kiitos.Hei, en itsekään ole koskaan ymmärtänyt tuota. En myöskään pidä miehistä, jotka ilmaisee asian näin, minusta se on jotenkin julmaa tai kumppania vähättelevää.
Minusta on itsestäänselvää, että lapsilla on tarpeita jotka menee aikuisten tarpeiden edelle ja että lapset ovat vanhemmalleen maailman rakkaimpia. Mutta myös oma kumppani olisi minulle maailman rakkain. En näe mitään syytä, miksi näitä kahta pitäisi arvottaa paremmuusjärjestykseen, molemmilla on ihan oma paikkansa ainakin minun sydämessä, niin kuin lapsilla ja kumppanilla on myös ihan erilaiset roolit minun elämässä.
Ja minusta aikuisten suhde on kuitenkin aina lasten koti. Myös uusperheessä, jos sellaiseen päädytään saman katon alle.
Ap
Juuri näin. Itselläni särähti korvaan, kun yksi pikkulapsen isä uhosi, ettei etsi lapselle äitiä, kun lapsella on jo äiti. Joo, kiva (ja aika itsestäänselvää). Mulla on lapsia itsellänikin ja tuo oli vähän sellainen, että pysy kaukana mun lapsesta -henkinen kommentti.
Tosiaan mulle ihan riittää olemassa olevat omat lapseni, mutta jos oikeasti haluaisi suhteen, niin puolin ja toisin pitäisi pystyä avoimesti ja hyväksyen ottaa kuvioon vastaan myös ne toisen lapset. En toki miksikään äidiksi ryhtyisi, vaan ihan vaan turvalliseksi aikuiseksi (en muutenkaan ole mikään pullantuoksuinen kotiäiti, vaan ennemminkin tällainen uraäiti, kellä on huono omatunto biologistenkin lasten suhteen, etten ihan tajunnut, mitä se mies angstasi). Ja joo, ei tosiaan tullut siitä suhteesta seksiä kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vähän alle 30 ja olen koskaan seurustellut. Silti mietin itsekin sitä, että tällä menolla olen sinkku aina. Itsessä vielä sellaisia juttuja kuten ujous yms jotka haittaavat tutustumista. Pitäisi edetä hitaasti ja monelle se ei sovi. Mikä ihan ymmärrettävää silti. Ei minusta taida olla suhteeseen. En halua samalla olla taakka muille. En ole paha ihminen, mutta kaikenlaista "kuormaa" elämä jo tuonut. On vaikeaa tutustua ihmisiin muutenkin. Näillä eväillä pelkään jääväni yksin itsekin. Tosin ehkä kestän sen, kun olen ollut yksin niin kauan muutenkin. Siinä mielessä en ihmettele jos itsellä seurustelu tuntuu välillä mahdottomalta ajatukselta jos muillakin vaikeaa ja he kuitenkin "parempia" ihmisiä kuin minä. Tämä ihan ilman itsesääliä yms kirjoitettuna.
Ehkä voisit yrittää keskittyä toiseen niin paljon, ja yhteiseen olemiseen, että tavallaan unohdat itsesi.
Eihän töiden kautta tapaaminen tarkoita pelkästään omaa työyhteisöä! Töiden kautta tavataan myös verkostoihin, sidosryhmiin, asiakkaisiin, palvelutarjoajiin ym. liittyviä ihmisiä.
Edellisessä omassa työpaikassani oli aivan ihana kirjanpitäjä (siis firmassa, jolta palvelu ostettiin). Koska olin varattu, en tietenkään tehnyt hänen suuntaansa mitään aloitteita. Myös it-tuessa on ollut mukavia miehiä ja töihin liittyvillä matkoilla samoin.