Lue keskustelun säännöt.
Alan olla murtunut siitä kuinka vaikeaa on löytää kumppania
23.10.2022 |
Nainen, ikää 32v. Eronnut jo 4 vuotta sitten, 2 lasta jotka kouluiässä. Tiedän että lapset rajoittaa paljon kumppanivalikoimaa, mutta en olisi uskonut että tämä on NÄIN vaikeaa.
Minulla on eron jälkeen ollut ainoastaan lyhyitä ja omituisen sekavia suhteita. Enimmäkseen kumppanit ovat olleet itsekin pienten tai vähän isompien lasten vanhempia, eli sama elämäntilanne. Mielestäni tavallisia suomalaisia miehiä.
Sydän on nyt murjottu tässä jo useasti ja olen tullut hylätyksi toistuvasti. Tuntuu, ettei kehenkään voi enää luottaa. Kaikki voi muuttua sekunnissa (ensin ollaan tiiviisti yhdessä ja ihastuneita ja yhtäkkiä mies voikin vain lopettaa suhteen vaikka kolmen kuukauden jälkeen). Selitystä en saa koskaan, paitsi jotain ympäripyöreää "en sittenkään tiedä olenko valmis/ en tiedä mitä haluan", eli en oikein tiedä mitä teen väärinkään tai voisin tehdä toisin.
Tuntuu että moni myös projisoi minuun huonoja kokemuksiaan muista naisista; eli siis saan p*skaa kohtelua vain koska mieskin on sitä joskus osakseen saanut. Olen kiltti ja herkkä, teen mitä sanon ja sanon mitä tarkoitan, mutta vissiin minua on helppo sitten kohdella myös huonosti.
Kommentit (270)
Jos yhtään lohduttaa, niin mä muutin asumuseroon kun olin 30v ja kaksi yhteistä lasta silloisen aviomiehen kanssa. Kipuilin erosta pitkään kun lapset oli itseäni yli 10v vanhemman aviomieheni tehokas kiristyskonsti.
Kun viimein erosin, elin vuosia yksin, en edes halunnut miestä enää. Ajattelin että ei ikinä koskaan enää yhtään miestä eikä varsinkaan yhtään lasta kenenkään kanssa!!!
Sitten tapasin elämäni miehen kun olin 36 vuotias ja siinä välissä minulla ei ollut ketään. Nyt olemme olleet naimisissa pian 4 vuotta ja kaavailemme iltatähteä. Näin se elämä muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ainakaan kiinnostu ihmisestä joka toitottaa heti kärkeen että lapset ovat sitten minulle tärkeintä.
Jos ihmisen sydämessä on rakkautta niin niukasti että siitä riittää vain lapsille, niin kannattaa pysyä yh.na.
En myöskään aio jäädä odottelemaan että wannabe kumppanin nuorin lapsi lentää pesästä, että sitten mulla olis aikaa sulle, nimittäin siihen asti kun ensimmäinen lapsenlapsi putkahtaa maailmaan.
- Joo kiitos mutta ei kiitos.Hei, en itsekään ole koskaan ymmärtänyt tuota. En myöskään pidä miehistä, jotka ilmaisee asian näin, minusta se on jotenkin julmaa tai kumppania vähättelevää.
Minusta on itsestäänselvää, että lapsilla on tarpeita jotka menee aikuisten tarpeiden edelle ja että lapset ovat vanhemmalleen maailman rakkaimpia. Mutta myös oma kumppani olisi minulle maailman rakkain. En näe mitään syytä, miksi näitä kahta pitäisi arvottaa paremmuusjärjestykseen, molemmilla on ihan oma paikkansa ainakin minun sydämessä, niin kuin lapsilla ja kumppanilla on myös ihan erilaiset roolit minun elämässä.
Ja minusta aikuisten suhde on kuitenkin aina lasten koti. Myös uusperheessä, jos sellaiseen päädytään saman katon alle.
Ap
Juuri näin. Itselläni särähti korvaan, kun yksi pikkulapsen isä uhosi, ettei etsi lapselle äitiä, kun lapsella on jo äiti. Joo, kiva (ja aika itsestäänselvää). Mulla on lapsia itsellänikin ja tuo oli vähän sellainen, että pysy kaukana mun lapsesta -henkinen kommentti.
Tosiaan mulle ihan riittää olemassa olevat omat lapseni, mutta jos oikeasti haluaisi suhteen, niin puolin ja toisin pitäisi pystyä avoimesti ja hyväksyen ottaa kuvioon vastaan myös ne toisen lapset. En toki miksikään äidiksi ryhtyisi, vaan ihan vaan turvalliseksi aikuiseksi (en muutenkaan ole mikään pullantuoksuinen kotiäiti, vaan ennemminkin tällainen uraäiti, kellä on huono omatunto biologistenkin lasten suhteen, etten ihan tajunnut, mitä se mies angstasi). Ja joo, ei tosiaan tullut siitä suhteesta seksiä kummempaa.
Älkää hyvät ihmiset aloittako suhteita, joihin ette usko. Teitä alkaa vain ällöttää ja teistä tulee krantumpia.
Vierailija kirjoitti:
Jos yhtään lohduttaa, niin mä muutin asumuseroon kun olin 30v ja kaksi yhteistä lasta silloisen aviomiehen kanssa. Kipuilin erosta pitkään kun lapset oli itseäni yli 10v vanhemman aviomieheni tehokas kiristyskonsti.
Kun viimein erosin, elin vuosia yksin, en edes halunnut miestä enää. Ajattelin että ei ikinä koskaan enää yhtään miestä eikä varsinkaan yhtään lasta kenenkään kanssa!!!Sitten tapasin elämäni miehen kun olin 36 vuotias ja siinä välissä minulla ei ollut ketään. Nyt olemme olleet naimisissa pian 4 vuotta ja kaavailemme iltatähteä. Näin se elämä muuttuu.
Onneksi olkoon! Te ehditte periaatteessa saada vielä montakin lasta, jos haluatte. 5-henkinen perhe. 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lapseton ja aptä noin 7v vanhempi. Mulla ainakin työympyrät on pienet. Yksi 20v vanhempi hopeakettu olis siellä tarjolla, mutta haluan jonkun joka on lähempänä omaa ikääni. Baareissa en käy enkä halua miestä, joka baareilee. Tinder on ainoa alusta, jonka avulla on mahdollista tavata joku. Tuntuu, että siellä on pelkkiä valheita ja seksiä tarjolla.
Jos siellä on valheita ja "vain" seksiä tarjolla, niin miksi sinusta tuntuu, että siellä on mahdollista tavata joku?
No siellä sentään voi olla edes mikroskooppisen pieni mahdollisuus. Ei tuolla salilla tai ryhmäliikunnassa niin vaan miehiä pokailla. Olen kyllä jutellut ihmisten kanssa jonkun laitteen säädöistä tms, mutta siitä on hyyyvin pitkä matka treffikutsuun. Tämä on Suomi, ei mikään Jenkkilä.
Onko keskustelun aloittajan ex liitossa, vai onko rakastajatar pysynyt heilana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko keskustelun aloittajan ex liitossa, vai onko rakastajatar pysynyt heilana?
Onko heillä yhteinen lapsi/lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa vaihtoehto - puhun kokemuksesta - on nyt kääntää huomio sinun itsesi kohtaamiseen, omaan elpymiseen, itsesi tuntemiseen ja lasten hyvinvointiin.
Kun lopetat suhteen etsimisen ja löydät terveen, toimivan ja antoisan suhteen itseesi ja lapsiisi, se kumppani ilmestyy ihan odottamatta siihen rinnalle.
Ei ole muuta kestävää vaihtoehtoa, jos et usko, tulet huomaamaan hiukan vanhempana.
Liiallinen yrittäminen ja epätoivo voivat olla ongelmia, mutta ihmetyttää nämä "kummpani ilmestyy ihan odottamatta siihen rinnalle" - mistä ihmeestä?
Ihan perusarjessa ihmiset kiertää aika pientä kehää, varsinkin jos on lapsia. Jos niitä rutiineja ei edes yritä laajentaa, niin mistä niitä kumppaneita siihen itsestään ilmaantuisi?
Kiertää sellaista kehää, jossa ihmiset vaihtuvat. Minä luulin, että elinikäinen työpaikka on useimmille nykyään vain kaukainen haave.
No jos kierrät kehää, jossa ihmiset vaihtuu löytääksesi miehen, niin silloihan sitä juuri yrittää etsiä miestä? Enemmän tai vähemmän aktiivisesti.
Työpaikat varmaan ihmisillä vaihtuu, mutta tässä on ainakin kolme asiaa:
a) jos vaihdat työpaikkaa vaikka viiden vuoden välin, niin aika harvakseltaan siihen elämään uusia ihmisiä sitä kautta tupsahtaa.
b) Suomen työmarkkinat ovat segregoituneet eli aika usein ihmiset ovat mies/ naisvaltiasilla aloilla. En tiedä ap:n tilannetta, mutta useilla ne työpaikan vaihdokset eivät välttämättä tarkoita, että törmäisi kovinkana moneen uuteen mieheen/ naiseen (kumpaa sitten hakekaan).
c) aika usein se oma työyksikkö on aika pieni. On aika lottovoitto, jos sinne sattuu just se oikea tyyppi.
Eihän töiden kautta tapaaminen tarkoita pelkästään omaa työyhteisöä! Töiden kautta tavataan myös verkostoihin, sidosryhmiin, asiakkaisiin, palvelutarjoajiin ym. liittyviä ihmisiä.
Edellisessä omassa työpaikassani oli aivan ihana kirjanpitäjä (siis firmassa, jolta palvelu ostettiin). Koska olin varattu, en tietenkään tehnyt hänen suuntaansa mitään aloitteita. Myös it-tuessa on ollut mukavia miehiä ja töihin liittyvillä matkoilla samoin.
Rautalanka loppuu kesken, kun teille vääntää. Se,keitä tapaat riippuu työnkuvasta, ja jotku voivat tavata työssä paljonkin ihmisiä.
Mutta yleisenä ohjeena sinkulle nämä työkuviot on rajallinen,koska yllättävän monella se työyhteisö verkostot mukaanlukien on pieni. Ja se yksi kiva jamppa it tuessa voi olla varattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vähän alle 30 ja olen koskaan seurustellut. Silti mietin itsekin sitä, että tällä menolla olen sinkku aina. Itsessä vielä sellaisia juttuja kuten ujous yms jotka haittaavat tutustumista. Pitäisi edetä hitaasti ja monelle se ei sovi. Mikä ihan ymmärrettävää silti. Ei minusta taida olla suhteeseen. En halua samalla olla taakka muille. En ole paha ihminen, mutta kaikenlaista "kuormaa" elämä jo tuonut. On vaikeaa tutustua ihmisiin muutenkin. Näillä eväillä pelkään jääväni yksin itsekin. Tosin ehkä kestän sen, kun olen ollut yksin niin kauan muutenkin. Siinä mielessä en ihmettele jos itsellä seurustelu tuntuu välillä mahdottomalta ajatukselta jos muillakin vaikeaa ja he kuitenkin "parempia" ihmisiä kuin minä. Tämä ihan ilman itsesääliä yms kirjoitettuna.
Sinä kuitenkin tiedostat kuormasi ja haasteesi. Kuka meistä muka täysin valmis ja traumaton on? Ei monikaan. Mitä vanhemmaksi tullaan, sen enemmän pitää sekä itseltä että toiselta hyväksyä se että elettyä elämää on takana. Kunhan tiedostaa ja työstää asioita, silloin ollaan jo pitkällä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat epätoivoiselta. Tarvitset jonkun pelastajaksi, koska et selviä yksin.
Lisäksi vaihdat miestä kuin paitaa, jos olet eronnut vain 4 vuotta sitten ja sulla on ollut jo monta yritystä.Haluaisitko itse jonkun joka tarvitsee jonkun kenet vaan täyttämään tyhjyyttään?
No olen kyllä eri mieltä. Pärjään liiankin hyvin yksin ja olen aina pärjännyt. Toki minä miehestä jonkinlaista turvaa haen, jos sellaisen elämääni ota. Jos ottaisin VAIN JONKUN, vain täyttämään tyhjyyttä, en varmasti nyt ruikuttaisi täällä sinkkuna....
Kuinka monta vuotta mielestäsi olisi hyvä olla yksin? Tarkennan vielä, että mitään kunnollista suhdetta (jonka olisin esitellyt esim. lapsilleni tai ystävilleni) minulla ei ole ollut yhtään tässä neljän vuoden aikana.
Ap
Itsehän kerroit että sulla oli teinirakkaus ja mies petti sua, että ero oli traumaattinen, että sut toistuvasti jätetään ilman selityksiä.
Kerroit myös olevasi kiltti ja rehellinen, mutta kuvio vaan toistuu, etkä käsitä mitä teet väärin jne.
No kyllä varmaan kuvio toistuu vastaisuudessakin ellet tee muutosta.
Onhan toi selvää, että apua sä tarvitset.
Se ei ole mitenkään ihmeellistä eikä mikään häpeä.
Mä kävin eroseminaarin, pariterapeutilla.
Mutta kyllä ne syyt siihen että vetää puoleensa samalla tavalla vahingoittavia suhteita (enkä puhu vain parisuhteista) löytyy lapsuudesta.
Yllättävän moni on lujasti vakuuttunut siitä että lapsuus oli hyvä, mutta kun asiantuntija ryhtyy tekemään päteviä kysymyksiä käykin ilmi yhtä sun toista.
En nyt ymmärrä mikä kriteeri se on oletko esitellyt miehiä lapsille tai muille. Oikeastaan kuulostaa kummalta jos treffailee parikin kuukautta salassa.
Pelkkää seksiäkö se on vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lapseton ja aptä noin 7v vanhempi. Mulla ainakin työympyrät on pienet. Yksi 20v vanhempi hopeakettu olis siellä tarjolla, mutta haluan jonkun joka on lähempänä omaa ikääni. Baareissa en käy enkä halua miestä, joka baareilee. Tinder on ainoa alusta, jonka avulla on mahdollista tavata joku. Tuntuu, että siellä on pelkkiä valheita ja seksiä tarjolla.
Jos siellä on valheita ja "vain" seksiä tarjolla, niin miksi sinusta tuntuu, että siellä on mahdollista tavata joku?
No siellä sentään voi olla edes mikroskooppisen pieni mahdollisuus. Ei tuolla salilla tai ryhmäliikunnassa niin vaan miehiä pokailla. Olen kyllä jutellut ihmisten kanssa jonkun laitteen säädöistä tms, mutta siitä on hyyyvin pitkä matka treffikutsuun. Tämä on Suomi, ei mikään Jenkkilä.
Plääh. Jos olet miehestä vähänlin kiinnostunut, hän huomaa sen kyllä - ja ellei tee mitään, on joko varattu tai selkärangaton.
39-vuotias nainen ja panoksia johonkin mikroskooppisiin juttuihin? UNOHDA!!!
-eri
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikeasti tajua miten tää asia on niin monelle täysin mahdoton. Ollaan vaan passiivisena että "mä olen omana itsenäni hyvä, ja täydellinen puoliso tulee jos on tullakseen" ei vtu nyt oikeesti
Mitään muuta ei tarvita kuin että aktiivisesti käyt treffeillä PALJON ja kehität ITSEÄSI siitä saamiesi tulosten perusteella
Jos et edes pääse treffeille, kehitä itseäsi niin että pääset. Jos kaikki suhteet kaatuu siihen että kumppani pani kuukauden kaks ja lähti kävelemään, kehitä sitä minkälaisia kumppaneita valitset
Se voi vaatia satoja treffejä ja kymmeniä kusipäitå mutta jos kehität sen perusteella aktiivisesti itseäsi ja valintojasi, niin et voi epäonnistua.
Sekin on toisaalta totta että moni meistä ei vaan pysty parisuhteisiin. Syy on että ei kiinnosta kehittää itseä tai ei vaan pysty kehittämään itseään. Silloin voi olla myös onnellinen yksin ja se on täysin ok.
Se itsen kehittäminen tarkoittaa usein sitä, että joutuu luopumaan jostain itsessään ja elämässään, jotta voisi saada jotain uutta tai olla uudenlainen. Moni ei niin ole valmis tekemään. Jos tuntuu siltä, ettei ole valmis muuttumaan tai uhraamaan asioita, voi oikeasti ollakin niin, että niistä sinkkuelämän asioista haluaakin pohjimmiltaan pitää kiinni eikä suhde välttämättä parantaisi elämänlaatua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ainakaan kiinnostu ihmisestä joka toitottaa heti kärkeen että lapset ovat sitten minulle tärkeintä.
Jos ihmisen sydämessä on rakkautta niin niukasti että siitä riittää vain lapsille, niin kannattaa pysyä yh.na.
En myöskään aio jäädä odottelemaan että wannabe kumppanin nuorin lapsi lentää pesästä, että sitten mulla olis aikaa sulle, nimittäin siihen asti kun ensimmäinen lapsenlapsi putkahtaa maailmaan.
- Joo kiitos mutta ei kiitos.Hei, en itsekään ole koskaan ymmärtänyt tuota. En myöskään pidä miehistä, jotka ilmaisee asian näin, minusta se on jotenkin julmaa tai kumppania vähättelevää.
Minusta on itsestäänselvää, että lapsilla on tarpeita jotka menee aikuisten tarpeiden edelle ja että lapset ovat vanhemmalleen maailman rakkaimpia. Mutta myös oma kumppani olisi minulle maailman rakkain. En näe mitään syytä, miksi näitä kahta pitäisi arvottaa paremmuusjärjestykseen, molemmilla on ihan oma paikkansa ainakin minun sydämessä, niin kuin lapsilla ja kumppanilla on myös ihan erilaiset roolit minun elämässä.
Ja minusta aikuisten suhde on kuitenkin aina lasten koti. Myös uusperheessä, jos sellaiseen päädytään saman katon alle.
Ap
Juuri näin. Itselläni särähti korvaan, kun yksi pikkulapsen isä uhosi, ettei etsi lapselle äitiä, kun lapsella on jo äiti. Joo, kiva (ja aika itsestäänselvää). Mulla on lapsia itsellänikin ja tuo oli vähän sellainen, että pysy kaukana mun lapsesta -henkinen kommentti.
Tosiaan mulle ihan riittää olemassa olevat omat lapseni, mutta jos oikeasti haluaisi suhteen, niin puolin ja toisin pitäisi pystyä avoimesti ja hyväksyen ottaa kuvioon vastaan myös ne toisen lapset. En toki miksikään äidiksi ryhtyisi, vaan ihan vaan turvalliseksi aikuiseksi (en muutenkaan ole mikään pullantuoksuinen kotiäiti, vaan ennemminkin tällainen uraäiti, kellä on huono omatunto biologistenkin lasten suhteen, etten ihan tajunnut, mitä se mies angstasi). Ja joo, ei tosiaan tullut siitä suhteesta seksiä kummempaa.
Älkää hyvät ihmiset aloittako suhteita, joihin ette usko. Teitä alkaa vain ällöttää ja teistä tulee krantumpia.
Tajusin tämän itsekin ja olen ollut nyt jo kohta vuoden ihan ilman. Mietin aina välillä tinderiin menoa (tottakai toivoisin rakkautta itse ja myös lasten kannalta olisihan se nyt parempi nähdä normaalia parisuhdetta, kuin ettei mitään sellaista), mutta korkealla on kynnys ja varmaan on jo vähän käynyt tuota, etten oikein anna kellekään mahdollisuutta.
t. Se, kelle vastasit
Voi voi, kilttinaiset on aina uhreja :,(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kuulla, että eronne oli vaikea.
Minusta ihmisten ei pitäisi aina erota, vaikka toisella olisi joskus rakastaja. Minä en suostuisi luopumaan hyvästä miehestä, vaikka hänellä olisi toinen. Mutta jos hän minut jättäisi (en ole koskaan tullut jätetyksi, ajatus on hassu), olisin kiitollinen siitä, että meillä on yhteiset lapset! Lapsissanne elätte "ikuisesti yhdessä".
Ootte te höppänöitä, jos jätätte miehenne pelkän seksin takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lapseton ja aptä noin 7v vanhempi. Mulla ainakin työympyrät on pienet. Yksi 20v vanhempi hopeakettu olis siellä tarjolla, mutta haluan jonkun joka on lähempänä omaa ikääni. Baareissa en käy enkä halua miestä, joka baareilee. Tinder on ainoa alusta, jonka avulla on mahdollista tavata joku. Tuntuu, että siellä on pelkkiä valheita ja seksiä tarjolla.
Jos siellä on valheita ja "vain" seksiä tarjolla, niin miksi sinusta tuntuu, että siellä on mahdollista tavata joku?
No siellä sentään voi olla edes mikroskooppisen pieni mahdollisuus. Ei tuolla salilla tai ryhmäliikunnassa niin vaan miehiä pokailla. Olen kyllä jutellut ihmisten kanssa jonkun laitteen säädöistä tms, mutta siitä on hyyyvin pitkä matka treffikutsuun. Tämä on Suomi, ei mikään Jenkkilä.
Mikä on se faktapohjainen ja rationaalinen syy, miksi et itse kutsu treffeille miestä sieltä salilta?
Miehiä tulee ja menee mutta lapset pysyy. Keskity heihin.
Melkoista kiittämättömyyttä tahattomasti lapsettoman mielestä tuollainen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Miehiä tulee ja menee mutta lapset pysyy. Keskity heihin.
Melkoista kiittämättömyyttä tahattomasti lapsettoman mielestä tuollainen tilanne.
Ehkä sinunkin kannattaa kuitenkin työstää sitä omaa lapsettomuutta. Sen sijaan että täällä syyllistät ja moitit toisia- ihan normaaleista tuntemuksista ja -haluista.
Myös äidiksi tulemisen jälkeen naisella on muitakin tarpeita kuin olla äiti. Ei ole tervettä kenellekkään, jos naisella ei saa olla elämässä mitään muita asioita kuin äitiys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehiä tulee ja menee mutta lapset pysyy. Keskity heihin.
Melkoista kiittämättömyyttä tahattomasti lapsettoman mielestä tuollainen tilanne.Ehkä sinunkin kannattaa kuitenkin työstää sitä omaa lapsettomuutta. Sen sijaan että täällä syyllistät ja moitit toisia- ihan normaaleista tuntemuksista ja -haluista.
Myös äidiksi tulemisen jälkeen naisella on muitakin tarpeita kuin olla äiti. Ei ole tervettä kenellekkään, jos naisella ei saa olla elämässä mitään muita asioita kuin äitiys.
Tänä päivänä kaikkia pehmeitä ja terveitä arvoja pidetään epänormaaleina. Yksin pärjäämisen arvostus on viety länsimaissa maksimitasolle ja rakkauden etsiminen on suorastaan häpeällistä. On paljon trendikkäämpää matkustella, somettaa itsenäisestä trendikkäästä elämästä, käyttää ihmisiä hyväksi ja yrittää itse jyrätä kyynärpäätaktiikalla ihmiset omien unelmien tieltä pois.
Vierailija kirjoitti:
Ei kolmekymppiset miehet halua alkaa sijaisisiksi. Neli- viiskymppisillä voi elämänkatsomus - ja kokemus olla toinen, mutta ne ei taas sulle kelpaa.
Miksi alapeukut? Tädeillä päinvastaisia kokemuksia?
Ei sitä voi aina tietää, mistä kokemuksista kommentti ja sen sävy kumpuaa. Voi tarkoittaa hyvällä ("ei sun tarvii...") vaikka vailuttaa uhoavalta. Siksi on tärkeää miettiä kolonaiskuvaa ja onko siinä kyllin hyvää.