Alan olla murtunut siitä kuinka vaikeaa on löytää kumppania
Nainen, ikää 32v. Eronnut jo 4 vuotta sitten, 2 lasta jotka kouluiässä. Tiedän että lapset rajoittaa paljon kumppanivalikoimaa, mutta en olisi uskonut että tämä on NÄIN vaikeaa.
Minulla on eron jälkeen ollut ainoastaan lyhyitä ja omituisen sekavia suhteita. Enimmäkseen kumppanit ovat olleet itsekin pienten tai vähän isompien lasten vanhempia, eli sama elämäntilanne. Mielestäni tavallisia suomalaisia miehiä.
Sydän on nyt murjottu tässä jo useasti ja olen tullut hylätyksi toistuvasti. Tuntuu, ettei kehenkään voi enää luottaa. Kaikki voi muuttua sekunnissa (ensin ollaan tiiviisti yhdessä ja ihastuneita ja yhtäkkiä mies voikin vain lopettaa suhteen vaikka kolmen kuukauden jälkeen). Selitystä en saa koskaan, paitsi jotain ympäripyöreää "en sittenkään tiedä olenko valmis/ en tiedä mitä haluan", eli en oikein tiedä mitä teen väärinkään tai voisin tehdä toisin.
Tuntuu että moni myös projisoi minuun huonoja kokemuksiaan muista naisista; eli siis saan p*skaa kohtelua vain koska mieskin on sitä joskus osakseen saanut. Olen kiltti ja herkkä, teen mitä sanon ja sanon mitä tarkoitan, mutta vissiin minua on helppo sitten kohdella myös huonosti.
Kommentit (270)
Ihmisiä voi käyttää "tukihenkilöinä", esim. pitkälti estää rikkaita ja köyhiä muodostamasta voimakasta aluejakoa asuinpaikoissa ja kouluissa, mutta ei se sitä muuta, että pinnan alla kytee arvoja. Kansan keskuudessa on samoja arvoja, esim. joukko jolla on sama uskonto. Juuri sitä yhtenäisyytyä yritetään joissakin asioissa valtakunnallisesti häivytyää, ettei pääse muodostumaan liian vahvoja arvoja yhdessä.
On turha sanoa, ettei ihmisä arvioitaisi joukkoina ja yksilötasolla teemme samaa: mietimme joka suhteessa, minkä tasoisia olemme.
Biologinen tosiasia on, että nainen menettää hedelmällisyytensä nuorempana kuin mies. 50-vuotias nainen voi hädin tuskin enää lisääntyä, tai ei enää halua, vaikka hyvin vielä saattaisi. Ja mies samassa iässä voi oikein hyvin, ja myöhemminkin voi.
Hedelmällinen ikä korreloi viehättävyyden kanssa. Ei sitä voi väheksyä, jos puhuu yleistäen ja on vähänkään realistinen.
Aloittaja on treffaillut jopa itseään nuorempia. Siinä saisi jokin seikka olla todella kompensoiva, että toimisi pysyvänä suhteena. Jokin ei siihen riitä, sikäli kun nuoremmat miehet edes lähtevät tutustumaan vanhempaan naiseen (ei-maksullisena tms.)
ulíulíulí
Jos aloituksen olisi tehnyt mies, se olisi jo lynkattu.
Maailma ei ole ap:lle miestä velkaa.
Oletko ajatellut hakea hyvän miehen vaikka Gambiasta? Miehen ulístessa täällä naisettomuuttaan se todetaan kelvottomaksi ja kerrotaan kuinka Thakuista voisi saada naisen jos vain rahat riittää (ja muistetaan nauraa että tuskin riittää)
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiä voi käyttää "tukihenkilöinä", esim. pitkälti estää rikkaita ja köyhiä muodostamasta voimakasta aluejakoa asuinpaikoissa ja kouluissa, mutta ei se sitä muuta, että pinnan alla kytee arvoja. Kansan keskuudessa on samoja arvoja, esim. joukko jolla on sama uskonto. Juuri sitä yhtenäisyytyä yritetään joissakin asioissa valtakunnallisesti häivytyää, ettei pääse muodostumaan liian vahvoja arvoja yhdessä.
On turha sanoa, ettei ihmisä arvioitaisi joukkoina ja yksilötasolla teemme samaa: mietimme joka suhteessa, minkä tasoisia olemme.
Biologinen tosiasia on, että nainen menettää hedelmällisyytensä nuorempana kuin mies. 50-vuotias nainen voi hädin tuskin enää lisääntyä, tai ei enää halua, vaikka hyvin vielä saattaisi. Ja mies samassa iässä voi oikein hyvin, ja myöhemminkin voi.
Hedelmällinen ikä korreloi viehättävyyden kanssa. Ei sitä voi väheksyä, jos puhuu yleistäen ja on vähänkään realistinen.
Aloittaja on treffaillut jopa itseään nuorempia. Siinä saisi jokin seikka olla todella kompensoiva, että toimisi pysyvänä suhteena. Jokin ei siihen riitä, sikäli kun nuoremmat miehet edes lähtevät tutustumaan vanhempaan naiseen (ei-maksullisena tms.)
Peruutapas vähän tulkintojesi kanssa. Missä sanoin esim että nämä itseäni nuoremmat olisivat jättäneet minut? Vedät mutkia suoriksi huolella näiden ikätasohedelmällisyys-teorioidesi kanssa.
Ap
Moni 2- tai 3-kymppinen mies varmaankin elää vielä nuoruutensa vapautta, tai on varattu, eikä vielä toistaiseksi eronnut. Onkohan se vaikein ikäryhmä saada vakiintumaan?
Miksi mies ei halua elättää sinua ja lapsiasi.
Mietitääs...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiä voi käyttää "tukihenkilöinä", esim. pitkälti estää rikkaita ja köyhiä muodostamasta voimakasta aluejakoa asuinpaikoissa ja kouluissa, mutta ei se sitä muuta, että pinnan alla kytee arvoja. Kansan keskuudessa on samoja arvoja, esim. joukko jolla on sama uskonto. Juuri sitä yhtenäisyytyä yritetään joissakin asioissa valtakunnallisesti häivytyää, ettei pääse muodostumaan liian vahvoja arvoja yhdessä.
On turha sanoa, ettei ihmisä arvioitaisi joukkoina ja yksilötasolla teemme samaa: mietimme joka suhteessa, minkä tasoisia olemme.
Biologinen tosiasia on, että nainen menettää hedelmällisyytensä nuorempana kuin mies. 50-vuotias nainen voi hädin tuskin enää lisääntyä, tai ei enää halua, vaikka hyvin vielä saattaisi. Ja mies samassa iässä voi oikein hyvin, ja myöhemminkin voi.
Hedelmällinen ikä korreloi viehättävyyden kanssa. Ei sitä voi väheksyä, jos puhuu yleistäen ja on vähänkään realistinen.
Aloittaja on treffaillut jopa itseään nuorempia. Siinä saisi jokin seikka olla todella kompensoiva, että toimisi pysyvänä suhteena. Jokin ei siihen riitä, sikäli kun nuoremmat miehet edes lähtevät tutustumaan vanhempaan naiseen (ei-maksullisena tms.)
Peruutapas vähän tulkintojesi kanssa. Missä sanoin esim että nämä itseäni nuoremmat olisivat jättäneet minut? Vedät mutkia suoriksi huolella näiden ikätasohedelmällisyys-teorioidesi kanssa.
Ap
Ei tosiasioita voi peruuttaa, vaikka woke haluaakin canceloida kaiken itselleen epämieluisan. Realiteetit eivät ole oikotie.
Vierailija kirjoitti:
Maailma ei ole ap:lle miestä velkaa.
Oletko ajatellut hakea hyvän miehen vaikka Gambiasta? Miehen ulístessa täällä naisettomuuttaan se todetaan kelvottomaksi ja kerrotaan kuinka Thakuista voisi saada naisen jos vain rahat riittää (ja muistetaan nauraa että tuskin riittää)
Ei olekaan.
En ole ajatellut hakea. Olen rakentanut elämäni niin että pärjään sitten yksin jos ei mitään löydy.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei halua elättää sinua ja lapsiasi.
Mietitääs...
Siinähän mietit.
Et kai ole ehdottanut miehille samaan asuntoon muuttamista? Se nyt on normaalille miehelle ensimmäinen ehto että omat asunnot kun on lapsiakin.
Vierailija kirjoitti:
Moni 2- tai 3-kymppinen mies varmaankin elää vielä nuoruutensa vapautta, tai on varattu, eikä vielä toistaiseksi eronnut. Onkohan se vaikein ikäryhmä saada vakiintumaan?
Harva nainen haluaa vakiintua tuossa iässä. On liian kivaa vähän kokeilla asioita jotta puolison kanssa ei tarvitse sitten tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailma ei ole ap:lle miestä velkaa.
Oletko ajatellut hakea hyvän miehen vaikka Gambiasta? Miehen ulístessa täällä naisettomuuttaan se todetaan kelvottomaksi ja kerrotaan kuinka Thakuista voisi saada naisen jos vain rahat riittää (ja muistetaan nauraa että tuskin riittää)
Ei olekaan.
En ole ajatellut hakea. Olen rakentanut elämäni niin että pärjään sitten yksin jos ei mitään löydy.
Ap
Mutta täällä sä ulìset murtuneena.
Joku ei nyt täsmää
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei halua elättää sinua ja lapsiasi.
Mietitääs...
Niin, ajattele, jos hän on tosissaan treffannut 30-vuotiasta. Kuka sen ikäinen mies haluaa ottaa vastuulleen kolme henkilöä, äidin ja tämän kaksi lasta omikseen, ja pitäisi olla äidille seksuaalisesti mieleen eli luultavasti ei se "tahvo".
Kun se sama mies voi heilastella parikymppisten kanssa, ja aloittaa perheen alusta 10-20 vuoden päästä.
En voi tuntea aloittajaa, mutta kerron, miksi minun mieleni on muuttunut. Tapasin eroni jälkeen viisikymppisenä todella mukavan miehen, jonka kanssa aloimme seurustella. Olemme molemmat taviksia. Aika pian huomasin, että aikuiset poikani ärsyttivät häntä todella paljon, kun olivat vierailemassa kesämökilläni. Eli en voi siis kuvitella muuttavan hänen kanssaan yhteen, sillä jälkikasvuni ei notku koko ajan luonani, mutta kun tulevat, ovat tervetulleita. Lisäksi on osoittautunut, että hän on aika mustasukkainen ja hänen täytyy tietää joka sekunti, missä olen. Viimeinen pisara oli se, kun hän oli tutkinut kaikki sähköpostini ja ryhtyi kuulustelemaan minua joistakin viesteistä. Mitään pettämistä tai muuta hän ei siis löytänyt. Pistin suhteen poikki, vaikka olin lähtenyt siihen täysillä ja vakavissani. Hän ei todellakaan ymmärtänyt minua, vaan oli sitä mieltä, että minulla oli pakko olla joku toinen mies odottamassa. Luultavasti uskoo itsekin niin, eikä näe omaa käytöstään.
Vierailija kirjoitti:
En voi tuntea aloittajaa, mutta kerron, miksi minun mieleni on muuttunut. Tapasin eroni jälkeen viisikymppisenä todella mukavan miehen, jonka kanssa aloimme seurustella. Olemme molemmat taviksia. Aika pian huomasin, että aikuiset poikani ärsyttivät häntä todella paljon, kun olivat vierailemassa kesämökilläni. Eli en voi siis kuvitella muuttavan hänen kanssaan yhteen, sillä jälkikasvuni ei notku koko ajan luonani, mutta kun tulevat, ovat tervetulleita. Lisäksi on osoittautunut, että hän on aika mustasukkainen ja hänen täytyy tietää joka sekunti, missä olen. Viimeinen pisara oli se, kun hän oli tutkinut kaikki sähköpostini ja ryhtyi kuulustelemaan minua joistakin viesteistä. Mitään pettämistä tai muuta hän ei siis löytänyt. Pistin suhteen poikki, vaikka olin lähtenyt siihen täysillä ja vakavissani. Hän ei todellakaan ymmärtänyt minua, vaan oli sitä mieltä, että minulla oli pakko olla joku toinen mies odottamassa. Luultavasti uskoo itsekin niin, eikä näe omaa käytöstään.
Onneksi maailmassa ei ole yhtään mustasukkaista naista, miehet vielä niputtais kaikki naiset samanlaisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Moni 2- tai 3-kymppinen mies varmaankin elää vielä nuoruutensa vapautta, tai on varattu, eikä vielä toistaiseksi eronnut. Onkohan se vaikein ikäryhmä saada vakiintumaan?
Lyhyt kommentti, mutta sisäisesti ristiriitainen. Eli onko nämä vakiintuneet 20 - 30- vuotiaat miehet vakiintuneet alle 20 vuotiaina, jos tuon ikäiset eivät vakiinnu tai ovat jo varattuja?
Mutta vakavammin, kyllä vapaita miehiä on kaikissa ikäryhmissä. Ja nämä "elävät nuoruuttaan" nyt on näitä ikuisuushokemia, millä haetaan syitä, miksi itselle ei kumppania löydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailma ei ole ap:lle miestä velkaa.
Oletko ajatellut hakea hyvän miehen vaikka Gambiasta? Miehen ulístessa täällä naisettomuuttaan se todetaan kelvottomaksi ja kerrotaan kuinka Thakuista voisi saada naisen jos vain rahat riittää (ja muistetaan nauraa että tuskin riittää)
Ei olekaan.
En ole ajatellut hakea. Olen rakentanut elämäni niin että pärjään sitten yksin jos ei mitään löydy.
Ap
Mutta täällä sä ulìset murtuneena.
Joku ei nyt täsmää
Ehkä hän haluaisi nyt olla seksuaalisesti kuten exänsä, jota aikoinaan piti hirviönä. (Olivat kai olleet yhdessä alaikäisistä asti, ja mies ei saanut olla mies muiden kanssa, ikinä.)
Vaikka ei ole ketä pettää, idea seksuaalisuuden tärkeydestä (ikäkriteeri seksuaalisena mieltymyksenä) rajoittaa elämänkumppanin löytymistä.
Tavoitteet ovat siis solmussa. Ja siihen päälle denialismi. Ehkä ikääntyminen auttaa tajuamaan, että ihmiset ovat toisilleen eriarvoisia myös tavalla, jota ei voi ikähaarukalla lyödä lukkoon: tasokkuus on jossain määrin nuoruutta ja se on suhteellista.
Mitä ap miehellä? Sä olet kakarat jo tehnyt ja tulet loistavasti toimeen taloudellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Maailma ei ole ap:lle miestä velkaa.
Oletko ajatellut hakea hyvän miehen vaikka Gambiasta? Miehen ulístessa täällä naisettomuuttaan se todetaan kelvottomaksi ja kerrotaan kuinka Thakuista voisi saada naisen jos vain rahat riittää (ja muistetaan nauraa että tuskin riittää)
Miksei thaimaalaista miestä? Tai hei! Venäläistä! Ovat komeita.
Voitko lopettaa kiitos. Minun lapsillani on asiat oikein hyvin ja yhtäkään miestä en ole kotiin eron jälkeen tuonut.
Myös minulla saa ja pitää olla muuta elämää kuin lapset. Etenkin nyt kun he alkavat olla jo isoja, menevät paljon kavereidensa kanssa. Osan ajasta ovat isällään (eli minulla on myös aikaa deittailla). Annan lapsilleni valtavasti ja olen aina antanut, mutta en aio ripustautua heihin. Ja osaan hallita tunteitani niin, että lapset eivät tiedä sydänsurujani enkä heille näitä asioita vuodata, tietenkään.
Ap