Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Täällä moni on heti keksimässä vikaa Ap:stä. Älä piittaa niistä! Tiedän täsmälleen mitä tarkoitat. Mulla on juuri kuvailemasi kaltainen mies. Mietin eroa todella usein ja lähdenkin tästä varmaan kun viimeisin kirjoittaa ylioppilaaksi. Sitä ennen en jaksa vaivautua. Pidän lapselle juhlat ja katson että pääsee elämässään eteenpäin ja sitten hankin asunnon itselleni ja jätän tuon mieslapsen tänne pyörimään itsekseen. En tiedä mitä sen jälkeen syö ja miten viettää joulunsa. Ei paljon kiinnostakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et tutustu siihen mieheen ensin ennen kuin alat lisääntymään niin että ihan itsessäsi se vika on.
Ei tule minunkaan mies koskaan sukuni hautajaisiin tai mihinkään juhliin niin että saan ihan yksin edustaa ja olen sen hyväksynyt enkä aio puolisoani alkaa vaihtamaan. Hän aina huolehti että meillä on ruokaa ja rahaa perustarpeisiin eikä ole puutetta yhtään mistään mutta ei kiinnosta juhla tilaisuukset.
Tuo on niin tyhmin lause, että miksi et tutustu siihen mieheen ensin ennen, kuin alat lisäntymään, että oma vika.
Luulis kaikkien tietävän (ainakin palstalaisten), että yleensä kaikki ihmiset muuttuu elämän aikana. Osa jopa esittää ja pitää roolia kunnes saa huijattua jonkun naimisiin tai muuttamaan luokseen. Koskee miehiä sekä naisia tasapuolisesti.
Joskus mies tai nainen saattaa aiheuttaa juuri tahalteen erilaisilla kepulikonsteilla sen raskauden eikä paljoa kysele toisen mielipidettä.Tästä syystä olisikin hyvä tutustua tulevan puolisonsa vanhempiin sekä mahdollisiin sisaruksiinkin. Katsoa, miten toisen suvussa on toimittu ja toimitaan. Jos tuleva anoppisi on ollut kodinhengetär ja vastuunkantaja perheen arjen asioissa, sinulta tulevana vaimona todennäköisesti lopulta odotetaan samaa. Ja toki siis vain sellaisissa tapauksissa, jos on kokenut lapsuutensa olleen hyvä ja onnellinen.
Hyvä idea ja aivan näin pitäisi toimia.
Mun vätysmies aikoinaan kuulutti minulle, että hänen äitinsä ei koskaan lepäillyt. Yhden ainoan kerran kuulemma makasi päivän sängyllä. Siinä olisi jo pitänyt hälytyskellot kilkata. Ukko oli se, joka ei tikkua ristiin saanut kodissamme aikaiseksi. Totaalisen passattava äijä.
Vielä kehtasi rinta rottingilla moittia ruokalajit, joita yksin valmistin ja hankin yksin kaupasta. Jos alkaa arvostelemaan, mitä ruokaa on tarjolla, niin sopis hakea tarvikkeet niihin ruokiin kaupasta ihan edes kerran kymmeneen vuoteen.
Kerran se kommentoi muka hyvänä palautteena minulle, että tällä tavalla sitä pitää pöydässä olla monta sorttia leivänkin päälle. No ajattelin, että mikä häntä estää hakemasta montaa sorttia kaupasta ja kattamasta pöytää koreaksi edes sen kerran yhteiselomme aikana. Piti minua ihan palvelijana. Että joo, otanpa onkeeni, ja katan herralle jatkossa sen seitsemää sorttia nenän eteen. Juu ei noin.
Pakkasin äijän kamppeet, ja käskin lähteä laputtamaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei noita juhlia alunalkaenkaan vietetä, eivät lapset niitä osaa kaivata. Jos meinaat tehdä standardiksi sen, että harvase viikko on jotkut juhlat, niin siinähän sitten kuolet työmääräsi alle. En ihmettele, että miestä ei kiinnosta.
Missä sanottiin, että ap on vailla juhlia harvase viikko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että mies haluaisi viettää joulua/synttäreitä/lomia/arkea eritavalla. Olin ajautua itse samaan tilanteeseen, kunnes JUTTELIMME. Mies sanoi, että joulu tulee ilman viittä eri laatikkolajia, suursiivousta, ylenpalttista koristelua. Hänelle riittää jouluvalot ja kinkku. Teimme sitten sellaisen joulun ja voin sanoa, että oikeassa oli! Ja paljon pienemmällä stressillä. Eli anna miehellekin sanavaltaa ja kysy, miten haluaa tehdä niin saat hänet mukaan juttuihin.
En ymmärrä, miksi avauksesi on saanut alapeukkuja, koska juuri noinhan pitäisi tehdä, keskustella.
Minä ja puolisoni olemme viettäneet viimeiset kaksi joulua kaksin kotona (sitä ennen ulkomailla tai molemmat omien läheistensä kanssa). Minä olen halunnut laittaa jouluruokia, joten olen tehnyt sen. Siivooja on käynyt tekemässä tavallista perusteellisemman siivouksen. Minä olen halunnut jouluverhot ja joululiinoja, joten olen hankkinut ne. Puoliso osallistui omalta osaltaan järjestelemällä apunani paikat niin, että siivooja pystyi putsaamaan kaikki pinnat, sekä lämmittämällä saunan ja takan.
En itse ole koskaan viettänyt esimerkiksi Halloweenia, ja minusta olisi täysin kohtuutonta, jos puoliso sanoisi, että tänä vuonna hän haluaa järjestää Halloween-juhlat, joihin kutsutaan kavereita ja joita varten hankitaan koristeita ja ruokia jne. Tai jos hän haluaisi juhannukseksi kutsua tänne maalle sukulaisensa ja lämmittää saunan, nostaa lipun salkoon, laittaa perinteisiä juhannusruokia jne. Tottakai hän saisi tehdä niin, ja kyllä mitä jotain pientä tekisin hänen avukseen, mutta en todellakaan kokisi, että minun kuuluu tehdä.
Ei tämä asia voi olla näin vaikea käsittää.
Te voitte pariskuntana sopia keskenänne mitä lystäätte, vaikka laittaa jouluverhot ikkunaan juhannuksena.
Ymmärrätkö mikä ero on siinä, että perheessä on LAPSIA, joiden vuoksi ja iloksi tietyt asiat tulee järjestää? Riippumatta siitä onko asia toiselle tai kummallekaan vanhemmalle mieluinen.
En jaksa lukea ketjua läpi nähdäkseni, onko tähän jo vastaus olemassa, mutta kai ap ja mies ovat myös viettäneet ensin joulua/jouluja kaksistaan? Yhtäkkiäkö se mies lakkasi välittämästä jouluista? Monennenko lapsen saamisen jälkeen?
Onhan se mahdollista, että alkuvuosina hän järjesti asioita yhtä innokkaasti kuin ap, mutta sitten yhtäkkiä kiinnostus lopahti. Iso kysymys on siinä tapauksessa, että miksi se lopahti, mitä tapahtui.
Toinen vaihtoehto on, ettei mies alunperinkään ole ollut innostunut, mutta alkuhuumassa ap teki ja järjesti kaiken eikä nähnyt siinä mitään ongelmaa. Minusta silloin on aika paha vaatia miestä muuttumaan.
Mutta kuten sanottu, voi olla että nämä asiat on kerrottu, en vain viitsisi käyttää lyhyttä tuokiotani kahdentoista sivun lukemiseen läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että mies haluaisi viettää joulua/synttäreitä/lomia/arkea eritavalla. Olin ajautua itse samaan tilanteeseen, kunnes JUTTELIMME. Mies sanoi, että joulu tulee ilman viittä eri laatikkolajia, suursiivousta, ylenpalttista koristelua. Hänelle riittää jouluvalot ja kinkku. Teimme sitten sellaisen joulun ja voin sanoa, että oikeassa oli! Ja paljon pienemmällä stressillä. Eli anna miehellekin sanavaltaa ja kysy, miten haluaa tehdä niin saat hänet mukaan juttuihin.
En ymmärrä, miksi avauksesi on saanut alapeukkuja, koska juuri noinhan pitäisi tehdä, keskustella.
Minä ja puolisoni olemme viettäneet viimeiset kaksi joulua kaksin kotona (sitä ennen ulkomailla tai molemmat omien läheistensä kanssa). Minä olen halunnut laittaa jouluruokia, joten olen tehnyt sen. Siivooja on käynyt tekemässä tavallista perusteellisemman siivouksen. Minä olen halunnut jouluverhot ja joululiinoja, joten olen hankkinut ne. Puoliso osallistui omalta osaltaan järjestelemällä apunani paikat niin, että siivooja pystyi putsaamaan kaikki pinnat, sekä lämmittämällä saunan ja takan.
En itse ole koskaan viettänyt esimerkiksi Halloweenia, ja minusta olisi täysin kohtuutonta, jos puoliso sanoisi, että tänä vuonna hän haluaa järjestää Halloween-juhlat, joihin kutsutaan kavereita ja joita varten hankitaan koristeita ja ruokia jne. Tai jos hän haluaisi juhannukseksi kutsua tänne maalle sukulaisensa ja lämmittää saunan, nostaa lipun salkoon, laittaa perinteisiä juhannusruokia jne. Tottakai hän saisi tehdä niin, ja kyllä mitä jotain pientä tekisin hänen avukseen, mutta en todellakaan kokisi, että minun kuuluu tehdä.
Ei tämä asia voi olla näin vaikea käsittää.
Te voitte pariskuntana sopia keskenänne mitä lystäätte, vaikka laittaa jouluverhot ikkunaan juhannuksena.
Ymmärrätkö mikä ero on siinä, että perheessä on LAPSIA, joiden vuoksi ja iloksi tietyt asiat tulee järjestää? Riippumatta siitä onko asia toiselle tai kummallekaan vanhemmalle mieluinen.
Yleensä lapset ei määrää sitä mitä tehdään vaan vanhemmat. Lapsethan haluaisi viettää joulua vaikka joka päivä. Juhlat järjestetään sen mukaan mitä on mahdollisuus järjestää, ei pakosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä moni on heti keksimässä vikaa Ap:stä. Älä piittaa niistä! Tiedän täsmälleen mitä tarkoitat. Mulla on juuri kuvailemasi kaltainen mies. Mietin eroa todella usein ja lähdenkin tästä varmaan kun viimeisin kirjoittaa ylioppilaaksi. Sitä ennen en jaksa vaivautua. Pidän lapselle juhlat ja katson että pääsee elämässään eteenpäin ja sitten hankin asunnon itselleni ja jätän tuon mieslapsen tänne pyörimään itsekseen. En tiedä mitä sen jälkeen syö ja miten viettää joulunsa. Ei paljon kiinnostakaan.
Toivottavasti sitten löydät itsellesi miehen, jonka kanssa voitte yhdessä vaipua joulumanian valtaan ja riemusta kiljuen ripustella hörselöitä pitkin seiniä ja tanssia piirileikkiä kuusen ympäri.
Eron jälkeen huomaa hyvin, kuinka esim. minä järjestän lapselle synttärit, kutsun isovanhemmat ja kummit kakulle ja järkkään kaverisynttärit. Ex ei edes kysy, että olenko järjestänyt jotain, saati, että itse tekisi. Mahtaa siinä exän puolen mummi olla ihmeissään, kun ei enää ole synttäreitä ollenkaan, kun se olisi exän homma järjestää kemut oman sukunsa kanssa. Joskus olen miettinyt, että jos kuolisin tms., ei lapsilla olisi koskaan mitään synttärijuhlia tms.
Ex ei myöskään koskaan järjestä lapsille lomareissuja. Exä itse käy kyllä sellaisilla. Minä taas teen reissuja sekä lasten kanssa että ilman. Jos exästä olisi vain kiinni, lapset ei koskaan pääsisi mihinkään.
Kerta kaikkiaan itsekäs ihminen. Itselleen järjestää asioita, mutta esim. lapsilleen ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että mies haluaisi viettää joulua/synttäreitä/lomia/arkea eritavalla. Olin ajautua itse samaan tilanteeseen, kunnes JUTTELIMME. Mies sanoi, että joulu tulee ilman viittä eri laatikkolajia, suursiivousta, ylenpalttista koristelua. Hänelle riittää jouluvalot ja kinkku. Teimme sitten sellaisen joulun ja voin sanoa, että oikeassa oli! Ja paljon pienemmällä stressillä. Eli anna miehellekin sanavaltaa ja kysy, miten haluaa tehdä niin saat hänet mukaan juttuihin.
Meillä mies sanonut saman. Sanoi suoraan, ettei tarvitse mitään jouluja, vappuja, pääsiäisiä, juhannuksia tai synttäreitä. Hän haluaa vain olla, koska sai kaiken tarvitsemansa jo lapsena, eikä tajua miksi vielä aikuisena pitäisi niitä jaksaa.
No, en itsekään aina jaksaisi, mutta kolmen lapsemme kuullen tuollainen purkaus oli melko kohtuuton. Siitä päivästä lähtien lapset ovat halveksineet koko ukkoa entistä enemmän. Lopetin kaiken hänen puolestaan tekemisen ja lapset tajusivat kerrasta, miksi olen aina lopen uupunut. Tälle joululle ehdottivat itse, että isä menisi vaikka hotelliin. Isä sai hepulin ja totesi, että haluaa tietysti lasten kanssa perhejoulun ja lässytilässyti. Ei ihan uponnut lapsiin.
Jännä seurailla, miten tästä eteenpäin. Itse olen valmistellut elämää lasten kanssa niin, että kahden vuoden päästä asumme jo muualla, kun saamme siihen mahdollisuuden. Saadaan sitten joulut ja muut ilman ankeilua.
voimafantasia kirjoituksia taas joltain.
Lapset mitään tuollaisesta tajua tai rupea halveksimaan vanhempiaan. Oikein lapsien kanssa olet valmistellut? Eli haukkunut isää kokoaika, kun kerkeää? Yleensä lapsille on tärkein joulussa ne lahjat ja karkit/suklaat. Se joulupöytä on vanhempien juttu. Melkein kaikki lapset vihaa jouluruokia.Eikä vihaa. Tunnelmallinen joulupöytä ruokineen on lapsesta lähtien ollut parhaita asioita joulussa.
Melkoista lasten aliarviointia väittää, että pelkät lahjat ja suklaat riittäisivät rakkaiden joulumuistojen syntymiseen. Oli aivan ihanaa lapsena osallistua yhteisen joulun laittamiseen ja nauttia yhdessä lopputuloksista.
Ohis..mä kyllä luulen, että jos kouluissa ja päiväkodeissa lanttulaatikko, perunalaatikko, porkkanalaatikko, rosolli ja kinkku alkaisivat olla normiruokaa, moni lasten vanhempikin alkaisi napista asiasta.
Eikä juuri sen ikäiset lapset juuri tykkää noista ruoista, et tuskin olisi joka päivä :D
Ja mistä tiedän? Olen nähnyt koulu ruokakulutustilastoja yhden suomen suurimman kaupungin/alueen nuorten puolelta 20 vuoden ajan ja jouluruokien osalta menekki on kaikista suurin. Eli tarkoitan suoraan sanottuna, että menee eniten ruokaa roskiin, koska se ei kelpaa. varsinkin kinkku ja laatikot on sellaisia. Riisi puuroa menee kyllä vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Pikku piikki tuli 2017 vuonna.
Vierailija kirjoitti:
Miehet nyt on tollasia. Itsekkäitä ja laiskoja. Miettikää sitä, ennen kuin hankitte lapsia.
Ei me kaikki olla tuollaisia. Mutta jos valitsee sellaisen niin miksi sitä jälkeenpäin kiukuttelee? Ei tuo nyt kovin yllätyksenä voi tulla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä moni on heti keksimässä vikaa Ap:stä. Älä piittaa niistä! Tiedän täsmälleen mitä tarkoitat. Mulla on juuri kuvailemasi kaltainen mies. Mietin eroa todella usein ja lähdenkin tästä varmaan kun viimeisin kirjoittaa ylioppilaaksi. Sitä ennen en jaksa vaivautua. Pidän lapselle juhlat ja katson että pääsee elämässään eteenpäin ja sitten hankin asunnon itselleni ja jätän tuon mieslapsen tänne pyörimään itsekseen. En tiedä mitä sen jälkeen syö ja miten viettää joulunsa. Ei paljon kiinnostakaan.
Toivottavasti sitten löydät itsellesi miehen, jonka kanssa voitte yhdessä vaipua joulumanian valtaan ja riemusta kiljuen ripustella hörselöitä pitkin seiniä ja tanssia piirileikkiä kuusen ympäri.
Ja toivottavasti kerrot miehellesi vaikka heti suunitelmasi niin hän kerkeää lähteä ennen sitä, kun käytät häntä nyt vain rahallisesti hyväksesi.
Minkä ikäisiä ne teidän lapset on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi olla syrjässä kun katsoa tuollaista nalkuttajaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä moni on heti keksimässä vikaa Ap:stä. Älä piittaa niistä! Tiedän täsmälleen mitä tarkoitat. Mulla on juuri kuvailemasi kaltainen mies. Mietin eroa todella usein ja lähdenkin tästä varmaan kun viimeisin kirjoittaa ylioppilaaksi. Sitä ennen en jaksa vaivautua. Pidän lapselle juhlat ja katson että pääsee elämässään eteenpäin ja sitten hankin asunnon itselleni ja jätän tuon mieslapsen tänne pyörimään itsekseen. En tiedä mitä sen jälkeen syö ja miten viettää joulunsa. Ei paljon kiinnostakaan.
Toivottavasti sitten löydät itsellesi miehen, jonka kanssa voitte yhdessä vaipua joulumanian valtaan ja riemusta kiljuen ripustella hörselöitä pitkin seiniä ja tanssia piirileikkiä kuusen ympäri.
Ja toivottavasti kerrot miehellesi vaikka heti suunitelmasi niin hän kerkeää lähteä ennen sitä, kun käytät häntä nyt vain rahallisesti hyväksesi.
Mies maksaa puolet perheen menoista= nainen hyväksikäyttää miestä. Voi palstan kilttismiehet- teillä on pitkä matka siihen, etyä olette parisuhde, aviomies- ja etenkin iskämatskua. Luulen, että teistä ei ole siihen koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parempi olla syrjässä kun katsoa tuollaista nalkuttajaa
Parempi olisi, kun silloin lähtisit kokonaan. Olet hyödytön puoliso ja ennenkaikkea isä. Kaltaistesi kannattaisi pysyä erakkoina.
Me erottiin juuri pitkäaikaisen puolison kanssa ja vaikka ero olikin rauhaisa ja yhteinen päätös eli erottiin sovussa niin silti mietin iltaisin, että jos pääsisin ajassa taaksepäin, että miten pystyisin välttämään tilanteen jolloin näin tulevan puolisoni ensimmäistä kertaa, että olisin onnistunut muuttamaan sen päivän siten, että hän ei olisi loukkaantunut ja pahoittanut mieltänsä siitä, kun en olisi tullutkaan sovitusti paikalle. Silloin molemmilla olisi parempi, kun ei olisi ollut edessä tätä erovaiheen tuskaa ja ikävää mikä juuri parhaillaan on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä moni on heti keksimässä vikaa Ap:stä. Älä piittaa niistä! Tiedän täsmälleen mitä tarkoitat. Mulla on juuri kuvailemasi kaltainen mies. Mietin eroa todella usein ja lähdenkin tästä varmaan kun viimeisin kirjoittaa ylioppilaaksi. Sitä ennen en jaksa vaivautua. Pidän lapselle juhlat ja katson että pääsee elämässään eteenpäin ja sitten hankin asunnon itselleni ja jätän tuon mieslapsen tänne pyörimään itsekseen. En tiedä mitä sen jälkeen syö ja miten viettää joulunsa. Ei paljon kiinnostakaan.
Toivottavasti sitten löydät itsellesi miehen, jonka kanssa voitte yhdessä vaipua joulumanian valtaan ja riemusta kiljuen ripustella hörselöitä pitkin seiniä ja tanssia piirileikkiä kuusen ympäri.
Ja toivottavasti kerrot miehellesi vaikka heti suunitelmasi niin hän kerkeää lähteä ennen sitä, kun käytät häntä nyt vain rahallisesti hyväksesi.
Mies maksaa puolet perheen menoista= nainen hyväksikäyttää miestä. Voi palstan kilttismiehet- teillä on pitkä matka siihen, etyä olette parisuhde, aviomies- ja etenkin iskämatskua. Luulen, että teistä ei ole siihen koskaan.
Vaikka mies maksaa puolet perheen menoista niin kyllä se on hyväksikäyttöä jos mies elää siinä uskossa, että kyseessä on loppuelämän liitto ja vaimo suunittelee taustalla eroavasta miehestään 5 vuoden sisällä. Mies satsaa lopputulevaisuuteen ja vaimo vain 5 vuoteen. Se on hyväksi käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että mies haluaisi viettää joulua/synttäreitä/lomia/arkea eritavalla. Olin ajautua itse samaan tilanteeseen, kunnes JUTTELIMME. Mies sanoi, että joulu tulee ilman viittä eri laatikkolajia, suursiivousta, ylenpalttista koristelua. Hänelle riittää jouluvalot ja kinkku. Teimme sitten sellaisen joulun ja voin sanoa, että oikeassa oli! Ja paljon pienemmällä stressillä. Eli anna miehellekin sanavaltaa ja kysy, miten haluaa tehdä niin saat hänet mukaan juttuihin.
En ymmärrä, miksi avauksesi on saanut alapeukkuja, koska juuri noinhan pitäisi tehdä, keskustella.
Minä ja puolisoni olemme viettäneet viimeiset kaksi joulua kaksin kotona (sitä ennen ulkomailla tai molemmat omien läheistensä kanssa). Minä olen halunnut laittaa jouluruokia, joten olen tehnyt sen. Siivooja on käynyt tekemässä tavallista perusteellisemman siivouksen. Minä olen halunnut jouluverhot ja joululiinoja, joten olen hankkinut ne. Puoliso osallistui omalta osaltaan järjestelemällä apunani paikat niin, että siivooja pystyi putsaamaan kaikki pinnat, sekä lämmittämällä saunan ja takan.
En itse ole koskaan viettänyt esimerkiksi Halloweenia, ja minusta olisi täysin kohtuutonta, jos puoliso sanoisi, että tänä vuonna hän haluaa järjestää Halloween-juhlat, joihin kutsutaan kavereita ja joita varten hankitaan koristeita ja ruokia jne. Tai jos hän haluaisi juhannukseksi kutsua tänne maalle sukulaisensa ja lämmittää saunan, nostaa lipun salkoon, laittaa perinteisiä juhannusruokia jne. Tottakai hän saisi tehdä niin, ja kyllä mitä jotain pientä tekisin hänen avukseen, mutta en todellakaan kokisi, että minun kuuluu tehdä.
Ei tämä asia voi olla näin vaikea käsittää.
Te voitte pariskuntana sopia keskenänne mitä lystäätte, vaikka laittaa jouluverhot ikkunaan juhannuksena.
Ymmärrätkö mikä ero on siinä, että perheessä on LAPSIA, joiden vuoksi ja iloksi tietyt asiat tulee järjestää? Riippumatta siitä onko asia toiselle tai kummallekaan vanhemmalle mieluinen.
Tai sitten sun on vaikea käsittää. Se, että perheessä on LAPSIA, ei suinkaan tarkoita, että asiat pitäisi tehdä just tietyllä tavalla. Ei ole olemassa mitään lakia, EU-direktiiviä tai muutakaan, joka velvoittaisi järjestämään joulun, synttärit tai yhtään minkään just tietyllä tavalla. Mä olen tehnyt lapseni Jehovan todistaja -sukuun kuuluvan miehen kanssa, vaikka en itse tuohon uskontokuntaan kuulukaan. Oleellinen kysymys on, kumman mukaan lapset kasvatetaan? Mun vai mieheni? Järjestetäänkö synttärit vai ei? Vietetäänkö joulua vai ei? Meillä on toiminut oikein hyvin, että se, kumpi jotain haluaa järjestää, järjestää. Jos mä haluan jouluksi jouluverhot, voin ne ripustaa ikkunaan. Mies ei vastusta. Mutta mä en kuitenkaan voi velvoittaa miestäni osalllistumaan joulunviettoon mun haluamallani tavalla.
Jos minäkin olisin Jehovan todistaja, ei meidän lapsilla vietettäisi synttäreitä ollenkaan. Eikä joulua, Eikä juhannusta, uuttavuotta, itsenäisyyspäivää jne jne Se, että he ovat LAPSIA, ei suinkaan tarkoita, että heillä olisi jokin ihmisoikeus tiettyjen juhlien viettämiseen. Tunnen paljon perheitä, joissa on sekä uskonnollisia että muuten kulttuurillisia eroavaisuuksia. Tai vaikka ihan niinkin simppeli juttu kuin että toinen vanhemmista puhuu lapsilleen ruotsia (joka on tämän vanhemman äidinkieli) ja toinen suomea (joka taas on hänen äidinkielensä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä moni on heti keksimässä vikaa Ap:stä. Älä piittaa niistä! Tiedän täsmälleen mitä tarkoitat. Mulla on juuri kuvailemasi kaltainen mies. Mietin eroa todella usein ja lähdenkin tästä varmaan kun viimeisin kirjoittaa ylioppilaaksi. Sitä ennen en jaksa vaivautua. Pidän lapselle juhlat ja katson että pääsee elämässään eteenpäin ja sitten hankin asunnon itselleni ja jätän tuon mieslapsen tänne pyörimään itsekseen. En tiedä mitä sen jälkeen syö ja miten viettää joulunsa. Ei paljon kiinnostakaan.
Toivottavasti sitten löydät itsellesi miehen, jonka kanssa voitte yhdessä vaipua joulumanian valtaan ja riemusta kiljuen ripustella hörselöitä pitkin seiniä ja tanssia piirileikkiä kuusen ympäri.
Ja toivottavasti kerrot miehellesi vaikka heti suunitelmasi niin hän kerkeää lähteä ennen sitä, kun käytät häntä nyt vain rahallisesti hyväksesi.
Mies maksaa puolet perheen menoista= nainen hyväksikäyttää miestä. Voi palstan kilttismiehet- teillä on pitkä matka siihen, etyä olette parisuhde, aviomies- ja etenkin iskämatskua. Luulen, että teistä ei ole siihen koskaan.
Vaikka mies maksaa puolet perheen menoista niin kyllä se on hyväksikäyttöä jos mies elää siinä uskossa, että kyseessä on loppuelämän liitto ja vaimo suunittelee taustalla eroavasta miehestään 5 vuoden sisällä. Mies satsaa lopputulevaisuuteen ja vaimo vain 5 vuoteen. Se on hyväksi käyttöä.
Mentiin aikanaan naimisiin ja liiton piti kestää ylä ja alamäet. Liitto kesti siihen saakka, kunnes sairastuin jonka vuoksi kunto romahti siten, että en tulee enää koskaan olemaan 100% kunnossa. Jaksan juuri ja juuri käydä töissä. 2 vaihtoehtoa oli valittavana 1 sairaseläke ja kotityöt. 2 Työt mutta vähemmän kotitöitä (voinnin mukaan). Sairastumisen vuoksi jäi kaikki entinen elämä, eli ei voi käydä ravintoloissa tai matkustella, kuin omalla porukalla. No tilanne se, että vaimo ei jaksanut minun sairauttani ja otti juuri avioeron ja lähti menemään. Itse olin hoitanut sitä edellisen vaimon vuoteeseen 2 vuotta ennen kuolemaansa (syöpään). Nykyinen vaimo otti ja jätti heti, kun tuli pieni takapakki elämässä. Sellaisia ne nykyajan ylä ja alamäet on joihin liitot karisee.
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeen huomaa hyvin, kuinka esim. minä järjestän lapselle synttärit, kutsun isovanhemmat ja kummit kakulle ja järkkään kaverisynttärit. Ex ei edes kysy, että olenko järjestänyt jotain, saati, että itse tekisi. Mahtaa siinä exän puolen mummi olla ihmeissään, kun ei enää ole synttäreitä ollenkaan, kun se olisi exän homma järjestää kemut oman sukunsa kanssa. Joskus olen miettinyt, että jos kuolisin tms., ei lapsilla olisi koskaan mitään synttärijuhlia tms.
Ex ei myöskään koskaan järjestä lapsille lomareissuja. Exä itse käy kyllä sellaisilla. Minä taas teen reissuja sekä lasten kanssa että ilman. Jos exästä olisi vain kiinni, lapset ei koskaan pääsisi mihinkään.
Kerta kaikkiaan itsekäs ihminen. Itselleen järjestää asioita, mutta esim. lapsilleen ei mitään.
Tutulta kuulostaa. Kun lapset ovat isällään joulun niin isä pakkaa lapset ja lähtee viettämään sukujoulua veljensä perheen luokse. Siellä pääsee valmiiseen pöytään eikä tarvitse itse keskittyä muuta kuin antimista nauttimiseen. Lapsiakaan ei tarvitse vahtia, kun siinähän ne menevät sivussa.
Lomamatkoilla tosin lasten isä käy yksinään. Kävi tosin jo silloin, kun olimme yhdessä. Kävimme aluksi perheenä, mutta matkat ex:n kanssa olivat tuskaisia. Hän ei ensinnäkään ymmärtänyt, että pienten (alle kouluikäisten) lasten kanssa joutuu lomallakin vähän ennakoimaan. Ex ei tajunnut yhtään, että suurinpiirtein tietyn väliajoin lapsille pitää antaa ruokaa tai ettei koko päivää voi kävellä jossain kaupungissa. Iltaisin ex alkoi tissuttelemaan ja kolisteli hotellihuoneessa, jolloin omat uneni kärsivät. Ex kävi sitten aamuyöllä nukkumaan ja nukkui pitkään, koska hän oli lomalla. Itse heräsin sitten lasten kanssa aamulla huonosti nukutun yön jäljiltä.
Eron jälkeen olemme siis lasten kanssa yhdessä reissanneet ja ex itsekseen. Joskus ex on valehdellut lapsille, etten päästänyt heitä mukaan ja siksi hän on lähtenyt ilman lapsia. Lapset ovat olleet todella pettyneitä, koska isänsä on heille näin valehdellut. En todellakaan aio esittää heille, että olen kieltänyt heitä matkustamasta isänsä kanssa. Sen sijaan, että ex olisi tyytyväinen, ettei tarvitse rahojaan tuhlata lasten matkoihin, hän kiukuttelee minulle, kun käytän rahaa matkusteluun lasten kanssa. Hän ei myöskään osaa pitää tätä omana tietonaan, vaan kiukuttelee myös lapsille suoraan. Samoin, jos ostan lapsille uusia vaatteita, hän alkaa valittamaan tuhlailusta. Millainen isä oikeasti kitisee siitä, että lapsilla on kunnon vaatteet päällään?
Jos ei noita juhlia alunalkaenkaan vietetä, eivät lapset niitä osaa kaivata. Jos meinaat tehdä standardiksi sen, että harvase viikko on jotkut juhlat, niin siinähän sitten kuolet työmääräsi alle. En ihmettele, että miestä ei kiinnosta.