Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
". . . ei kylläkään ollut kyse vain juhlista vaan kaikesta perheen yhteisestä. Yhdessäolosta ja yhteisestä tekemisestä. Ja minun tyyli on aika rela.
Sama mitä kuvasin vaikka lasten synttäriaamusta ja kakusta toistuu,
kun menemme vaikka perheenä järskille. Mies istuu sivussa eikä ole yhtään läsnä vaikka on näennäisesti paikalla, ei puhu mitään, ei ota itselleen jätskiä vaikka tykkää jätskistä,
ja minusta osoittaa koko olemassaolollaan, että ei osallistu yhteiseen,
vaikka siis on paikalla."
Räjähdä kerran oikein kunnolla ja käske sen suksia v-uun! Huusa perään että sulla on tässä perhe prkleen unikko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on poika ja tytär. Plus ex.
Tytär on halunnut aina kotisynttärit ja me ollaan suunniteltu niitä aina kk kaupalla.
Poika halusi ulkoistaa ja ollaan viety lapset raxiin syömään.
Joulu on pakattu exceliin.
Ruuat tilataan työpaikan lounasravintolasta ja kinkku tulee vakkaripaikasta.
Joululuusen koristeet ovat vanhoja, kuusikin lähemmäs 15 v vanha.
Lapset ovat saaneet yleensä yhden lahjan. Siihen osallistuu kaikki halukkaat.
Esim yhtenä jouluna poika halusi 2 jalkapallopaitaa, kerran 2 reppua.
Nyt lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Toivon viettäväni kaikki loput jouluni ulkomailla
Onko nämä lapset siis hänen? Jos on hänen lapsiaan niin onko hän epäillyt että hän ei olisi lapsien oikea isä? Onko mustasukkaista sorttia? Onko mustasukkainen, että lapset saa huomiota? Taustalla voi olla ihan mitä tahansa laidasta laitaan. Jokin mielenterveydellinen juttu tuossa on taustalla käytöksen perusteella. Ikään, kuin hän protestoi, kun joutuu olemaan mukana yhteisessä elämässä.
Mun mies on osittain tuollainen. Hän on introvertti, eikä sosiaaliset taidot ole parhaimmasta päästä hänellä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sun miehesi ole vapaamatkustaja, vaan häntä ei kiinnosta.
Sitähän minä olen ajatellutkin. Mutta kun olen räjähtänyt siitä, että miksi ei kiinnosta perheen yhteinen ja miksi sitten perheen halusi, niin loukkaantuu verisesti. Ja väittää, että kiinnostaa. Ap
Ajatuksenne eivät kohtaa, hän kuvitteli perhe-elämön ihan eriravalla kuin sinä. Ja nyt elätte sun tavalla, joka ei miehen elämäntapaan sovi.
Olisi kiva tietää mikä se miehen kuvittelema perhe-elämä sitten on. Kun hän ei kysyttäessä kerro, eikä koskaan ehdota mitään yhteistä perheelle. Pakkohan minun on asioita silloin järjestää, jotta lapsilla edes jotain olisi. Ja minun tapa on aika tavallinen tapa, joten jos se ei miehen elämäntapaan sovi niin mikähän sitten sopisi ja miksi halusi perheen. Ap
Varmaan kotoaan oppinut sen että vaimo tekee kaiken, ja mies vaan olla möllöttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut "täydellisissä"suhteissa olevat yleensä luulevat, että joitain haittaa eniten se, että ei yhdessä tehdä mitään kivaa. Ei oikeastaan itseäni haittaa, vaan se haittaa, jos ei oikein lasten kanssakaan halua tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut "täydellisissä"suhteissa olevat yleensä luulevat, että joitain haittaa eniten se, että ei yhdessä tehdä mitään kivaa. Ei oikeastaan itseäni haittaa, vaan se haittaa, jos ei oikein lasten kanssakaan halua tehdä mitään.
Tai oikeastaan haluaisi, mutta sen verran huono kunto, että ei jaksa oikein tehdä muuta kun maata sohvalla ainakaan työpäivinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et tutustu siihen mieheen ensin ennen kuin alat lisääntymään niin että ihan itsessäsi se vika on.
Ei tule minunkaan mies koskaan sukuni hautajaisiin tai mihinkään juhliin niin että saan ihan yksin edustaa ja olen sen hyväksynyt enkä aio puolisoani alkaa vaihtamaan. Hän aina huolehti että meillä on ruokaa ja rahaa perustarpeisiin eikä ole puutetta yhtään mistään mutta ei kiinnosta juhla tilaisuukset.
Tuo on niin tyhmin lause, että miksi et tutustu siihen mieheen ensin ennen, kuin alat lisäntymään, että oma vika.
Luulis kaikkien tietävän (ainakin palstalaisten), että yleensä kaikki ihmiset muuttuu elämän aikana. Osa jopa esittää ja pitää roolia kunnes saa huijattua jonkun naimisiin tai muuttamaan luokseen. Koskee miehiä sekä naisia tasapuolisesti.
Joskus mies tai nainen saattaa aiheuttaa juuri tahalteen erilaisilla kepulikonsteilla sen raskauden eikä paljoa kysele toisen mielipidettä.
Mun isä on tuollainen. Lapsena tuskin olisi synttäreitä vietetty, täytekakkua syöty, lomareissulla käyty tai jouluakaan laitettu jos äiti ei olisi järjestänyt ihan kaikkea. Isää kiinnosti töidensä ulkopuolella lähinnä sohvalla makoilu televisiota katsellen. Edes lastensa synnytyksiin ei vaivautunut paikalle. Lomalle lähti, kun vaimo suunnitteli ja varasi majoituksen ja pakkasi tavarat valmiiksi. Esimerkkejä olisi valtavasti.
Aikuisen, lapsia hankkineen ihmisen täytyy ymmärtää, että tietyt asiat lapsiperheessä täytyy vain lasten takia tehdä. Ne tehdään lapsen iloksi riippumatta siitä kiinnostaako miestä vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et tutustu siihen mieheen ensin ennen kuin alat lisääntymään niin että ihan itsessäsi se vika on.
Ei tule minunkaan mies koskaan sukuni hautajaisiin tai mihinkään juhliin niin että saan ihan yksin edustaa ja olen sen hyväksynyt enkä aio puolisoani alkaa vaihtamaan. Hän aina huolehti että meillä on ruokaa ja rahaa perustarpeisiin eikä ole puutetta yhtään mistään mutta ei kiinnosta juhla tilaisuukset.
Miksi et lue alotusta etkä ymmärrä lukemaasi ennenkuin alat kirjoittamaan?
Täältä tsempit kans aapeelle!
Olen käynyt läpi saman kuvion.
Ehkäpä sinäkin löydät rinnallesi miehen, joka puhaltaa kanssasi yhteen hiileen.
Minä löysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen reilu 30v perheetön mies. En myöskään ole kiinnostunut mistään hössötyksistä tai väkinäisestä yhdessäolosta, vaan koen suuremmaksi juhlan aiheeksi sen, että saan vihdoin olla rauhassa. En vietä omia synttäreitä tai jouluja tai muitakaan juhlia millään tavoin. Jos joku muu järjestää bileet ja saan kutsun, niin toki voin mennä, jos siltä sattuu tuntumaan, mutta väkisin minua ei saa tällaisiin raahattua. Tämä koskee myös jouluja, jolloin varaan yleensä itselleni reissun johonkin ulkomaille, jotta ei tarvitse osallistua mihinkään ah niin ihaniin, mutta samalla niin nähtyihin joulutraditioihin, jotka tuntuvat lähinnä kiusallisilta ja teennäisiltä, vaikka lapsena olivatkin hauskoja.
Näen sinun miehessäsi hyvin paljon samaa kuin itsessäni ja ymmärrän varsin hyvin, mistä hänen toiminnassaan on kyse. Anna hänen olla oma itsensä, äläkä väkisin patista mihinkään kissanristiäisiin tms. vaan osta hänelle vaikka matkalahjakortti joululahjaksi, jolla saa lähteä vaikka Rodokselle evakkoon joulun ajaksi keskenään. Kaikki eivät ole luonteeltaan seurallisia tai samanlaisia kuin sinä.
Minä olen samanlainen 5-kymppinen nainen. Ymmärsin sentään jäädä sinkuksi.
Vierailija kirjoitti:
Innostuuko mies mistään, onko hänellä jotain "omaa juttua"? Jos on, kuinka usein hän pääsee sen pariin ilman perhettä?
Kuulostaa siltä että mies viettäisi aikaa jollain toisella haluamallaan tavalla, ja jos kokee että se on häneltä kielletty niin nyt masentuneena menee päivä kerrallaan perässävedettävänä.
Tuollaisten ihmisten pitäisi ymmärtää pysyä lapsettomina. Jos kysyy ihan keneltä tahansa, niin kukaan ei vastaa, että olisipa isä ollut sellainen murjottava syrjäänvetäytyjä, joka ei halunnut viettää aikaa perheen ja lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että mies haluaisi viettää joulua/synttäreitä/lomia/arkea eritavalla. Olin ajautua itse samaan tilanteeseen, kunnes JUTTELIMME. Mies sanoi, että joulu tulee ilman viittä eri laatikkolajia, suursiivousta, ylenpalttista koristelua. Hänelle riittää jouluvalot ja kinkku. Teimme sitten sellaisen joulun ja voin sanoa, että oikeassa oli! Ja paljon pienemmällä stressillä. Eli anna miehellekin sanavaltaa ja kysy, miten haluaa tehdä niin saat hänet mukaan juttuihin.
Meillä mies sanonut saman. Sanoi suoraan, ettei tarvitse mitään jouluja, vappuja, pääsiäisiä, juhannuksia tai synttäreitä. Hän haluaa vain olla, koska sai kaiken tarvitsemansa jo lapsena, eikä tajua miksi vielä aikuisena pitäisi niitä jaksaa.
No, en itsekään aina jaksaisi, mutta kolmen lapsemme kuullen tuollainen purkaus oli melko kohtuuton. Siitä päivästä lähtien lapset ovat halveksineet koko ukkoa entistä enemmän. Lopetin kaiken hänen puolestaan tekemisen ja lapset tajusivat kerrasta, miksi olen aina lopen uupunut. Tälle joululle ehdottivat itse, että isä menisi vaikka hotelliin. Isä sai hepulin ja totesi, että haluaa tietysti lasten kanssa perhejoulun ja lässytilässyti. Ei ihan uponnut lapsiin.
Jännä seurailla, miten tästä eteenpäin. Itse olen valmistellut elämää lasten kanssa niin, että kahden vuoden päästä asumme jo muualla, kun saamme siihen mahdollisuuden. Saadaan sitten joulut ja muut ilman ankeilua.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen reilu 30v perheetön mies. En myöskään ole kiinnostunut mistään hössötyksistä tai väkinäisestä yhdessäolosta, vaan koen suuremmaksi juhlan aiheeksi sen, että saan vihdoin olla rauhassa. En vietä omia synttäreitä tai jouluja tai muitakaan juhlia millään tavoin. Jos joku muu järjestää bileet ja saan kutsun, niin toki voin mennä, jos siltä sattuu tuntumaan, mutta väkisin minua ei saa tällaisiin raahattua. Tämä koskee myös jouluja, jolloin varaan yleensä itselleni reissun johonkin ulkomaille, jotta ei tarvitse osallistua mihinkään ah niin ihaniin, mutta samalla niin nähtyihin joulutraditioihin, jotka tuntuvat lähinnä kiusallisilta ja teennäisiltä, vaikka lapsena olivatkin hauskoja.
Näen sinun miehessäsi hyvin paljon samaa kuin itsessäni ja ymmärrän varsin hyvin, mistä hänen toiminnassaan on kyse. Anna hänen olla oma itsensä, äläkä väkisin patista mihinkään kissanristiäisiin tms. vaan osta hänelle vaikka matkalahjakortti joululahjaksi, jolla saa lähteä vaikka Rodokselle evakkoon joulun ajaksi keskenään. Kaikki eivät ole luonteeltaan seurallisia tai samanlaisia kuin sinä.
Voi ristus mitä tekstiä.
Siinä on se pienen pieni ero, että parisuhteessa ja lapsia omaavana ei yksinkertaisesti voi ajatella vain ja ainoastaan itseään.
Vierailija kirjoitti:
Mun isä on tuollainen. Lapsena tuskin olisi synttäreitä vietetty, täytekakkua syöty, lomareissulla käyty tai jouluakaan laitettu jos äiti ei olisi järjestänyt ihan kaikkea. Isää kiinnosti töidensä ulkopuolella lähinnä sohvalla makoilu televisiota katsellen. Edes lastensa synnytyksiin ei vaivautunut paikalle. Lomalle lähti, kun vaimo suunnitteli ja varasi majoituksen ja pakkasi tavarat valmiiksi. Esimerkkejä olisi valtavasti.
Aikuisen, lapsia hankkineen ihmisen täytyy ymmärtää, että tietyt asiat lapsiperheessä täytyy vain lasten takia tehdä. Ne tehdään lapsen iloksi riippumatta siitä kiinnostaako miestä vai ei.
Meilläkin varmaan lapset luulee ihan samanlailla, että minä en matkaa varten tee mitään valmisteluita, koska ei ne näe sitä suunnittelu työtä mitä me tehdään vaimon kanssa.
Jos minä en niitä matkarahoja tienaisi niin ei mitään matkoja tehtäisi.
Ehdotan yleensä useita eri matkailuvaihtoehtoja mutta ne ei kelpaa vaimolle ja hän sitten päättä joka kerta sen paikan ja monesti ollut vielä niin, että minä olen ensin itse ehdottanut jotain paikkaa ja vaimo on antanut ehdottoman ein ja sitten "keksii" itse saman paikan ehdottaa parin tunnin päästä omana ideana.
Lisäksi minä pakkaan joka kerta mutta vaimon mielestä se mitä minä pakkaan ei riitä ja pakkaan väärin jne. Lähdetään esim 2 päivän reissuun niin vaimo pakkaa itselleen 5 matkalaukullista tavaraa. Minulla on repussa kahdet bokserit, paita sekä sukat ja hygieniasetti + kännykän laturi. Ja vaimo joka kerta jaksaa valittaa, että nuo ei riitä mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et tutustu siihen mieheen ensin ennen kuin alat lisääntymään niin että ihan itsessäsi se vika on.
Ei tule minunkaan mies koskaan sukuni hautajaisiin tai mihinkään juhliin niin että saan ihan yksin edustaa ja olen sen hyväksynyt enkä aio puolisoani alkaa vaihtamaan. Hän aina huolehti että meillä on ruokaa ja rahaa perustarpeisiin eikä ole puutetta yhtään mistään mutta ei kiinnosta juhla tilaisuukset.
Tuo on niin tyhmin lause, että miksi et tutustu siihen mieheen ensin ennen, kuin alat lisäntymään, että oma vika.
Luulis kaikkien tietävän (ainakin palstalaisten), että yleensä kaikki ihmiset muuttuu elämän aikana. Osa jopa esittää ja pitää roolia kunnes saa huijattua jonkun naimisiin tai muuttamaan luokseen. Koskee miehiä sekä naisia tasapuolisesti.
Joskus mies tai nainen saattaa aiheuttaa juuri tahalteen erilaisilla kepulikonsteilla sen raskauden eikä paljoa kysele toisen mielipidettä.
Tästä syystä olisikin hyvä tutustua tulevan puolisonsa vanhempiin sekä mahdollisiin sisaruksiinkin. Katsoa, miten toisen suvussa on toimittu ja toimitaan. Jos tuleva anoppisi on ollut kodinhengetär ja vastuunkantaja perheen arjen asioissa, sinulta tulevana vaimona todennäköisesti lopulta odotetaan samaa. Ja toki siis vain sellaisissa tapauksissa, jos on kokenut lapsuutensa olleen hyvä ja onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että mies haluaisi viettää joulua/synttäreitä/lomia/arkea eritavalla. Olin ajautua itse samaan tilanteeseen, kunnes JUTTELIMME. Mies sanoi, että joulu tulee ilman viittä eri laatikkolajia, suursiivousta, ylenpalttista koristelua. Hänelle riittää jouluvalot ja kinkku. Teimme sitten sellaisen joulun ja voin sanoa, että oikeassa oli! Ja paljon pienemmällä stressillä. Eli anna miehellekin sanavaltaa ja kysy, miten haluaa tehdä niin saat hänet mukaan juttuihin.
Meillä mies sanonut saman. Sanoi suoraan, ettei tarvitse mitään jouluja, vappuja, pääsiäisiä, juhannuksia tai synttäreitä. Hän haluaa vain olla, koska sai kaiken tarvitsemansa jo lapsena, eikä tajua miksi vielä aikuisena pitäisi niitä jaksaa.
No, en itsekään aina jaksaisi, mutta kolmen lapsemme kuullen tuollainen purkaus oli melko kohtuuton. Siitä päivästä lähtien lapset ovat halveksineet koko ukkoa entistä enemmän. Lopetin kaiken hänen puolestaan tekemisen ja lapset tajusivat kerrasta, miksi olen aina lopen uupunut. Tälle joululle ehdottivat itse, että isä menisi vaikka hotelliin. Isä sai hepulin ja totesi, että haluaa tietysti lasten kanssa perhejoulun ja lässytilässyti. Ei ihan uponnut lapsiin.
Jännä seurailla, miten tästä eteenpäin. Itse olen valmistellut elämää lasten kanssa niin, että kahden vuoden päästä asumme jo muualla, kun saamme siihen mahdollisuuden. Saadaan sitten joulut ja muut ilman ankeilua.
voimafantasia kirjoituksia taas joltain.
Lapset mitään tuollaisesta tajua tai rupea halveksimaan vanhempiaan. Oikein lapsien kanssa olet valmistellut? Eli haukkunut isää kokoaika, kun kerkeää? Yleensä lapsille on tärkein joulussa ne lahjat ja karkit/suklaat. Se joulupöytä on vanhempien juttu. Melkein kaikki lapset vihaa jouluruokia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko ketjun, mutta aloittaja ei kertonut lainkaan, millainen miehen oma lapsuus on ollut. Osallistuiko hänen isänsä järjestelyihin? Suunnitteliko hänen isänsä perheen yhteisiä juttuja? Vai oliko siinäkin perheessä niin, että kaikki aloittajan kertomat asiat olivat äidin vastuulla?
Tunnen itseään perhekeskeisiksi kuvailemia miehiä, joille perhekeskeisyys käytännön tasolla tarkoittaa työssäkäyntiä ja palkan kantamista perheelle, jotta perheellä on katto pään päällä ja varaa ruokaan ja muuhun. "Omakotitalo, vaimo, kaksi lasta, farmariauto ja kultainen noutaja" on miehenkin toive, mutta miehen osuus tuossa on vain finanssipuolella. Ja malli on opittu lapsuudenkodissa.
En tiedä, millaisissa väleissa aloittaja on anoppinsa kanssa, mutta jos hyvissä väleissä, voisi jutella joskus anopin kanssa ihan kahdestaan asiasta. Anopilla saattaisi olla jotain vinkkejäkin, mistä narusta kannattaisi kokeilla vetää. Jos mies esimerkiksi on kiinnostunut jääkiekosta, niin saattaa innostua osallistumaan paremmin, jos joku lapsista alkaa harrastaa jääkiekkoa. Tässä pitää vaan muistaa, että harrastukseen kuskaamiset, kaikki turnaukset, kausimaksujen maksamiset yms pitää jättää kokonaan miehen vastuulle. Kun tulee viikonloppuisin pelimatkoja, koko perhe voi osallistua. Kommentissani ei pidä takertua jääkiekkoon, koska jokin muukin asia voi olla isän ja lasten välillä innostava. En väitä, että aloittajan perheessä sataprosenttisen varmasti mies kokisi olevansa ulkopuolinen, mutta silti kuulostaa siltä, ettei miehellä tällä hetkellä ole mitään sellaista asiaa, jota hän innoissaan tekisi perheensä kanssa. Edes lastensa kanssa. Jokin yhteinen juttu siis pitäisi löytää isän ja lasten välille ja siitä jutusta nakittaa vastuu kokonaan isälle.
Osittain ihan hyvää tekstiä, mutta miksi vastuu tämänkin asian selvittämisestä ja korjausyrityksistä sysätään vaimolle? Miksi vaimon pitäisi olla se, joka kyselee anopilta neuvoja miten saada mies osallistmaan perheeseen? Miksi vaimon pitää olla se, joka keksii isälle ja lapsille yhteisen harrastuksen, sellaisen, joka sattuu sille miehelle kelpaamaan?
Koska vaimo on tässä se, jolla on ongelma. En huomannut mitään aloittajan kommenttia, jossa hän olisi kertonut asian olevan miehelleen ongelma. Miehelle siis sopii oikein hyvin, että jatketaan tällä tavalla seuraavat 20 vuotta, mutta vaimolle ei tunnu sopivan. Voisin verrata tätä vaikka siihen, että jos mulla on selkä kipeä, miksi mieheni pitäisi mennä lääkäriin, vaikka hänen selkänsä ei ole kipeä.
Sinulla on väärä vertaus. Oikeasti pitäisi verrata aloituksen tilannetta siihen, että lapsella on selkä kipeä, mutta miestä ei edes oman lapsen kipu kiinnosta.
Miksi et tutustu siihen mieheen ensin ennen kuin alat lisääntymään niin että ihan itsessäsi se vika on.
Ei tule minunkaan mies koskaan sukuni hautajaisiin tai mihinkään juhliin niin että saan ihan yksin edustaa ja olen sen hyväksynyt enkä aio puolisoani alkaa vaihtamaan. Hän aina huolehti että meillä on ruokaa ja rahaa perustarpeisiin eikä ole puutetta yhtään mistään mutta ei kiinnosta juhla tilaisuukset.