Oliko vanhempasi traumatisoiva KASVATTAJA? En nyt siis tarkoita alkoholisti tms.

Youtubessa esim Mental Healness on alkanut saada oloaan paremmaksi ja elämää raiteilleen saatuaan narsismidiagnoosin ja terapiaa. Uskaltaisin lyödä vetoa, että joku b-klusterin persoonallisuushäiriö aloittajalla on, sellaista settiä ja itsereflektion ja kehityskyvyn puutetta täällä on vuosien ajan nähty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan kysynyt suoraan terapeutilta, voisitko olla narsisti. Kehotan kysymään.

Sulla on vähän virheellinen kuva narsisteista, jos luulet minua sellaiseksi! Monilla on. Heistä esim. loukkaava käytös on narsismia, vaikka ei se ole. Se voi myös olla uhrin puolustautumista ym. Narsismiin liittyy käytännössä aina muiden omaan valtaansa asettelu, samalla manipulointi ja kaasuvalotus, uhrin pitäminen otteessaan, uhrin vapauden riisto ym. ja minä en toimi siten.

Ap

Kuule, ei maksa vaivaa kysyä. Olen itsekin kysynyt. Mutta siinäpä se ero on. Normaali narsistin uhri pelkää itsekin olevansa narsisti kun taas narsisti itse ei näe itsessään mitään vikaa, vain suuren uhrin.

Huomaatteko, että henkilö ei ihan vakaalta vaikuta? Yrittää väittää muita tässä narsistiksi ja todistelee kovasti meille aivan tuntemattomille, ettei ole mikään narsisti. En siis tällä väitä, että olisikaan. Kiinnitän vain huomiota hänen yritykseensä sanoa minun olevan.

Vakuuttaisiko sinut tosiaan, jos kirjoittaisin tänne, että "joo, mä kysyin terapeutiltani, olenko kenties narsisti, ja hän sanoi, etten ole"? En usko sinun siitä piittavan sekuntiakaan, sen vuoksi en vastannut kysymykseesi. Mitä todistusarvoa vastauksellani sinulle olisi?

Ap

Ei sinun tarvitse todistella mulle mitään. Vuosia sitten olen yrittänyt auttaa ja tukea sinua paljonkin. En keksi mitään muuta selitystä käytöksellesi kuin narsismin. Ammattilainen en väitä olevani.

Äläs nyt kaasuvalota siellä mitään. Vai minun ei mitenkään tarvitse todistella sinulle? Mikä sitten tämä kommenttisi oli:

"Mutta siinäpä se ero on. Normaali narsistin uhri pelkää itsekin olevansa narsisti kun taas narsisti itse ei näe itsessään mitään vikaa, vain suuren uhrin."

?

Jos en ala todistella sinulle, että "olen kysynyt ja terapeutti sanoi, etten ole narsisti", niin sä laitat tuollaisen kommentin?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Youtubessa esim Mental Healness on alkanut saada oloaan paremmaksi ja elämää raiteilleen saatuaan narsismidiagnoosin ja terapiaa. Uskaltaisin lyödä vetoa, että joku b-klusterin persoonallisuushäiriö aloittajalla on, sellaista settiä ja itsereflektion ja kehityskyvyn puutetta täällä on vuosien ajan nähty.

Mulla on kuule erittäin hyvä itsereflektointikykyky. Ymmärrän hyvin, mistä se johtuu, ettei elämäni ole sellaista, kuin se ilman äitini tuhoavaa vaikutusta olisi ollut.

ap

Jos ketjussa vielä on teitä, joilla on kokemuksia traumatisoivista kasvattajista, mitä mieltä olette tästä minua narsistiksi vertaavasta kirjoittajasta? Onko teistä hyvä? Onko kyse hänen omista ongelmistaan, joita koittaa projisoida minuun, vai onkjo kysymys minun vioistani, että ansaitsen hänen kommenttinsa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen myös elänyt muutenkin "väärin" eli en ole kysynyt itseltäni tukeeko jokin valinta omaa hyvinvointiani vaiko ei. Äitini oli aina niin ankarasti sellaisia valintoja vastaan.

Ja siis pahin ilmentymä tästä oli omien lasten hankinta. Minulla ei ole yhtään voimia antaa heille yhtään mitään, eikä edes juuri kiinnostusta ja siis totta kai se on heidän kannaltaan sitten pahin asia, että heidät sitten maailmaan saatoin. Elleivät selviydy siitä huolimatta. Minä itsekin voisin niin paljon paremmin, jos ei tarvitsisi murehtia sitä, että selviytyvätkö he, kun en jaksa olla äiti. Jolain lailla lasten saaminen on toki todistanut joitain juttuja äitiydestä, joista en voisi sanoa juuta enkä jaata ilman omaa kokemusta äitiydestä (asuin lasten kanssa ekat 10 vuotta), ja nyt voin, mutta se ei tietenkään heitä auta mitenkään.

Ap

Kuulostaapa tutulta. paitsi että minä tein selvän pesäeron äitiini, ja toteutin oman suunnitelmani. Se oli iso helpotus, kun sain valmiiksi asian, joka oli äitini mielestä minulle aivan mahdoton. Pääsin ikään kuin irti äitini otteesta.

Toista unelmaa, johon minulla ei pitänyt olla mitään mahdollisuuksia, lähdin toteuttamaan vähän alle 50 vuotiaana.

Kysynkin sinulta, olisiko sinulla vielä edes teoriassa mahdollisuus lähteä toteuttamaan niitä äitisi mielestä "vääriä" valintoja? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan kysynyt suoraan terapeutilta, voisitko olla narsisti. Kehotan kysymään.

Sulla on vähän virheellinen kuva narsisteista, jos luulet minua sellaiseksi! Monilla on. Heistä esim. loukkaava käytös on narsismia, vaikka ei se ole. Se voi myös olla uhrin puolustautumista ym. Narsismiin liittyy käytännössä aina muiden omaan valtaansa asettelu, samalla manipulointi ja kaasuvalotus, uhrin pitäminen otteessaan, uhrin vapauden riisto ym. ja minä en toimi siten.

Ap

Kuule, ei maksa vaivaa kysyä. Olen itsekin kysynyt. Mutta siinäpä se ero on. Normaali narsistin uhri pelkää itsekin olevansa narsisti kun taas narsisti itse ei näe itsessään mitään vikaa, vain suuren uhrin.

Huomaatteko, että henkilö ei ihan vakaalta vaikuta? Yrittää väittää muita tässä narsistiksi ja todistelee kovasti meille aivan tuntemattomille, ettei ole mikään narsisti. En siis tällä väitä, että olisikaan. Kiinnitän vain huomiota hänen yritykseensä sanoa minun olevan.

Vakuuttaisiko sinut tosiaan, jos kirjoittaisin tänne, että "joo, mä kysyin terapeutiltani, olenko kenties narsisti, ja hän sanoi, etten ole"? En usko sinun siitä piittavan sekuntiakaan, sen vuoksi en vastannut kysymykseesi. Mitä todistusarvoa vastauksellani sinulle olisi?

Ap

Ei sinun tarvitse todistella mulle mitään. Vuosia sitten olen yrittänyt auttaa ja tukea sinua paljonkin. En keksi mitään muuta selitystä käytöksellesi kuin narsismin. Ammattilainen en väitä olevani.

Äläs nyt kaasuvalota siellä mitään. Vai minun ei mitenkään tarvitse todistella sinulle? Mikä sitten tämä kommenttisi oli:

"Mutta siinäpä se ero on. Normaali narsistin uhri pelkää itsekin olevansa narsisti kun taas narsisti itse ei näe itsessään mitään vikaa, vain suuren uhrin."

?

Jos en ala todistella sinulle, että "olen kysynyt ja terapeutti sanoi, etten ole narsisti", niin sä laitat tuollaisen kommentin?

Ap

Tämä on keskustelupalsta. Sinä olet hakenut täältä apua vuosia ja terapeuteilta myös. Paras neuvoni mikä minulla on sinulle kaikella rakkaudella antaa, on selvittää, onko sinulla persoonallisuushäiriö ja sitten saada siihen hoitoa, jos on. Olet itsekin sitä mieltä, että jokin on vinossa etkä saa kiinni mikä.

Normaalit vinkit päästää irti lapsuudesta jne eivät sinulla toimi.

Tätä juuri tarkoitan kun sanoin, että suurin osa ihmisten hyökkäyksistä ja vihasta kumpuaa heistä itsestään, mutta toiset kokevat isoksi oikeudekseen suunnata sen toisiin, tässä tapauksessa minuun. Ja minulla ei ole olliut elämässäni ketään, joka olisi minun puolellani niissä silloin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Youtubessa esim Mental Healness on alkanut saada oloaan paremmaksi ja elämää raiteilleen saatuaan narsismidiagnoosin ja terapiaa. Uskaltaisin lyödä vetoa, että joku b-klusterin persoonallisuushäiriö aloittajalla on, sellaista settiä ja itsereflektion ja kehityskyvyn puutetta täällä on vuosien ajan nähty.

Mulla on kuule erittäin hyvä itsereflektointikykyky. Ymmärrän hyvin, mistä se johtuu, ettei elämäni ole sellaista, kuin se ilman äitini tuhoavaa vaikutusta olisi ollut.

ap

Tuossa sinä kyllä reflektoit äitisi vaikutusta itsessäsi etkä itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös elänyt muutenkin "väärin" eli en ole kysynyt itseltäni tukeeko jokin valinta omaa hyvinvointiani vaiko ei. Äitini oli aina niin ankarasti sellaisia valintoja vastaan.

Ja siis pahin ilmentymä tästä oli omien lasten hankinta. Minulla ei ole yhtään voimia antaa heille yhtään mitään, eikä edes juuri kiinnostusta ja siis totta kai se on heidän kannaltaan sitten pahin asia, että heidät sitten maailmaan saatoin. Elleivät selviydy siitä huolimatta. Minä itsekin voisin niin paljon paremmin, jos ei tarvitsisi murehtia sitä, että selviytyvätkö he, kun en jaksa olla äiti. Jolain lailla lasten saaminen on toki todistanut joitain juttuja äitiydestä, joista en voisi sanoa juuta enkä jaata ilman omaa kokemusta äitiydestä (asuin lasten kanssa ekat 10 vuotta), ja nyt voin, mutta se ei tietenkään heitä auta mitenkään.

Ap

Kuulostaapa tutulta. paitsi että minä tein selvän pesäeron äitiini, ja toteutin oman suunnitelmani. Se oli iso helpotus, kun sain valmiiksi asian, joka oli äitini mielestä minulle aivan mahdoton. Pääsin ikään kuin irti äitini otteesta.

Toista unelmaa, johon minulla ei pitänyt olla mitään mahdollisuuksia, lähdin toteuttamaan vähän alle 50 vuotiaana.

Kysynkin sinulta, olisiko sinulla vielä edes teoriassa mahdollisuus lähteä toteuttamaan niitä äitisi mielestä "vääriä" valintoja? 

En mielestäni ole lasten äitinä sellaiseen riittävän vapaa. Kaikkea, minkä teen unohtaen lapseni voidaan käyttää syytteenä minua vastaan. En tosin asu lasteni kanssa, mutta silti koen, että en saa olla varattu mihinkään, mikä veisi minulta aikaa pois heitä varten olemassa olosta, jos tulisi jokin perhetilanne. Ja koen, että tukeani tarvitaan se, minkä pystyn etäältä antamaan.

En esim. katso, että uusi puoliso olisi oikein. ainakaan sellaisen etsintä. Tosin etsimällä nyt ei löydykään. Mutta siis mulla on lapsia ja minua tarvitaan siinä. Vaikka itseä se ei kiinnostakaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tätä juuri tarkoitan kun sanoin, että suurin osa ihmisten hyökkäyksistä ja vihasta kumpuaa heistä itsestään, mutta toiset kokevat isoksi oikeudekseen suunnata sen toisiin, tässä tapauksessa minuun. Ja minulla ei ole olliut elämässäni ketään, joka olisi minun puolellani niissä silloin.

Ap

Minä en ole hyökännyt sinua kohtaan nostamalla esiin mahdollisen narsismisi vaan yrittänyt auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Youtubessa esim Mental Healness on alkanut saada oloaan paremmaksi ja elämää raiteilleen saatuaan narsismidiagnoosin ja terapiaa. Uskaltaisin lyödä vetoa, että joku b-klusterin persoonallisuushäiriö aloittajalla on, sellaista settiä ja itsereflektion ja kehityskyvyn puutetta täällä on vuosien ajan nähty.

Mulla on kuule erittäin hyvä itsereflektointikykyky. Ymmärrän hyvin, mistä se johtuu, ettei elämäni ole sellaista, kuin se ilman äitini tuhoavaa vaikutusta olisi ollut.

ap

Tuossa sinä kyllä reflektoit äitisi vaikutusta itsessäsi etkä itseäsi.

Se on vaikuttanut minuun. Siksi se on reflektiona toimintaani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos ketjussa vielä on teitä, joilla on kokemuksia traumatisoivista kasvattajista, mitä mieltä olette tästä minua narsistiksi vertaavasta kirjoittajasta? Onko teistä hyvä? Onko kyse hänen omista ongelmistaan, joita koittaa projisoida minuun, vai onkjo kysymys minun vioistani, että ansaitsen hänen kommenttinsa?

Ap

Vaikea se on näin nettikeskustelun perusteella mennä sanomaan, oletko narsisti vai et. Saattaa olla, että olet, mutta saattaa olla, että et olekaan.

Narsismi on jossain määrin perinnöllistä. Eli jos vanhempasi on narsisti, sinullakin voi olla narsistisia ominaisuuksia, joko ihan synnynnäisesti, tai sitten opittuja narsistisia käyttäytymis- ja ajattelumalleja. Opitusta narsismista voi päästä eroon, jos sen itsessään tunnistaa ja tunnustaa ja tekee töitä sen eteen, että oppii toisenlaisen lähestymiskulman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä juuri tarkoitan kun sanoin, että suurin osa ihmisten hyökkäyksistä ja vihasta kumpuaa heistä itsestään, mutta toiset kokevat isoksi oikeudekseen suunnata sen toisiin, tässä tapauksessa minuun. Ja minulla ei ole olliut elämässäni ketään, joka olisi minun puolellani niissä silloin.

Ap

Minä en ole hyökännyt sinua kohtaan nostamalla esiin mahdollisen narsismisi vaan yrittänyt auttaa.

Okei, no se on sinun käsityksesi asiasta. En ole kokenut käytöstäsi noin, joten ehkä sinulla olisi siihen vähän muutettavaa? JOS siis haluat, että käytöksesi ymmärretään, kuten itse sen haluaisit vaikuttavan. Jos et halua, niin minun takiani ei sitä tarvitse muuttaa.

Ap

Meillä kaikki traumat tuotti sossu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ketjussa vielä on teitä, joilla on kokemuksia traumatisoivista kasvattajista, mitä mieltä olette tästä minua narsistiksi vertaavasta kirjoittajasta? Onko teistä hyvä? Onko kyse hänen omista ongelmistaan, joita koittaa projisoida minuun, vai onkjo kysymys minun vioistani, että ansaitsen hänen kommenttinsa?

Ap

Vaikea se on näin nettikeskustelun perusteella mennä sanomaan, oletko narsisti vai et. Saattaa olla, että olet, mutta saattaa olla, että et olekaan.

Narsismi on jossain määrin perinnöllistä. Eli jos vanhempasi on narsisti, sinullakin voi olla narsistisia ominaisuuksia, joko ihan synnynnäisesti, tai sitten opittuja narsistisia käyttäytymis- ja ajattelumalleja. Opitusta narsismista voi päästä eroon, jos sen itsessään tunnistaa ja tunnustaa ja tekee töitä sen eteen, että oppii toisenlaisen lähestymiskulman.

Joo, no narsismi ei millään tavalla ole minulla ongelmana, siinä, kun ajattelen, mitä nytkin haluaisin toimia, mutta jokin lapsuudesta peräisin oleva kohtelu ja tuomitseminen pidättelee ja estää minua.

Voi olla, että tämän minulle kommentoivan henkilön unelmien esteenä on jonkinlainen narsismi, ja hän käsitelkööt sitä, mutta mun unelmieni esteenä ei ainakaan ole.

Mielestäni toin tässä ketjussa esille esimerkkejä ongelmistani äitini taholta. Niissä ei ilmene, että ongelma olisikin minun narsismini, vai tuntuivatko ne siltä?

Ap

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jokainen kasvattaa niillä eväillä mitä itse on saanut. Toiset onnistuu rikkomaan niitä opittuja käyttäytymiskaavoja eikä siirrä niitä uudelle sukupolvelle oman lapsen kautta, toisilla siinä on enemmän haasteita.

Katkeruuteen ei kannata jäädä kiinni.

Ei se aina noin mene. Esim. oma vanhempani tekee töitä lasten parissa ja on saanut siihen ihan koulutuksen, joten varmasti tietää tasan tarkkaan kuinka lapsia kuuluu kohdella. Mutta kohteli siitä huolimatta meitä omia lapsiaan kuin paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä juuri tarkoitan kun sanoin, että suurin osa ihmisten hyökkäyksistä ja vihasta kumpuaa heistä itsestään, mutta toiset kokevat isoksi oikeudekseen suunnata sen toisiin, tässä tapauksessa minuun. Ja minulla ei ole olliut elämässäni ketään, joka olisi minun puolellani niissä silloin.

Ap

Minä en ole hyökännyt sinua kohtaan nostamalla esiin mahdollisen narsismisi vaan yrittänyt auttaa.

Okei, no se on sinun käsityksesi asiasta. En ole kokenut käytöstäsi noin, joten ehkä sinulla olisi siihen vähän muutettavaa? JOS siis haluat, että käytöksesi ymmärretään, kuten itse sen haluaisit vaikuttavan. Jos et halua, niin minun takiani ei sitä tarvitse muuttaa.

Ap

Ymmärrän täysin, että koet loukkaavana narsismin vaihtoehdon nostamisen esille. Kukapa haluaisi olla narsisti tai muutenkaan persoonallisuushäiriöinen. Narsisti kuitenkaan äärimmäisen harvoin oivaltaa itse tilaansa ja harva kehtaa sanoa päin naamaa toiselle.

Joku iso ongelma sinulla on, se on tullut vuosien saatossa selväksi. Ja sekin, että siihen ongelmaan ei pääse käsiksi eikä se ole muuttunut paremmaksi.

Leikitään että olisit narsisti. Olisitko mielummin epätietoinen asiasta ja jatkaisit tuon saman levyn pyärittämistä loppuiän vai haluaisitko saada tietää ja hoitoa siihen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös elänyt muutenkin "väärin" eli en ole kysynyt itseltäni tukeeko jokin valinta omaa hyvinvointiani vaiko ei. Äitini oli aina niin ankarasti sellaisia valintoja vastaan.

Ja siis pahin ilmentymä tästä oli omien lasten hankinta. Minulla ei ole yhtään voimia antaa heille yhtään mitään, eikä edes juuri kiinnostusta ja siis totta kai se on heidän kannaltaan sitten pahin asia, että heidät sitten maailmaan saatoin. Elleivät selviydy siitä huolimatta. Minä itsekin voisin niin paljon paremmin, jos ei tarvitsisi murehtia sitä, että selviytyvätkö he, kun en jaksa olla äiti. Jolain lailla lasten saaminen on toki todistanut joitain juttuja äitiydestä, joista en voisi sanoa juuta enkä jaata ilman omaa kokemusta äitiydestä (asuin lasten kanssa ekat 10 vuotta), ja nyt voin, mutta se ei tietenkään heitä auta mitenkään.

Ap

Kuulostaapa tutulta. paitsi että minä tein selvän pesäeron äitiini, ja toteutin oman suunnitelmani. Se oli iso helpotus, kun sain valmiiksi asian, joka oli äitini mielestä minulle aivan mahdoton. Pääsin ikään kuin irti äitini otteesta.

Toista unelmaa, johon minulla ei pitänyt olla mitään mahdollisuuksia, lähdin toteuttamaan vähän alle 50 vuotiaana.

Kysynkin sinulta, olisiko sinulla vielä edes teoriassa mahdollisuus lähteä toteuttamaan niitä äitisi mielestä "vääriä" valintoja? 

En mielestäni ole lasten äitinä sellaiseen riittävän vapaa. Kaikkea, minkä teen unohtaen lapseni voidaan käyttää syytteenä minua vastaan. En tosin asu lasteni kanssa, mutta silti koen, että en saa olla varattu mihinkään, mikä veisi minulta aikaa pois heitä varten olemassa olosta, jos tulisi jokin perhetilanne. Ja koen, että tukeani tarvitaan se, minkä pystyn etäältä antamaan.

En esim. katso, että uusi puoliso olisi oikein. ainakaan sellaisen etsintä. Tosin etsimällä nyt ei löydykään. Mutta siis mulla on lapsia ja minua tarvitaan siinä. Vaikka itseä se ei kiinnostakaan.

Ap

Ripustaudut siis sekä äitiisi että lapsiisi, vaikka et edes asu heidän kanssaan. Minkä ikäisiä lapsesi ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ketjussa vielä on teitä, joilla on kokemuksia traumatisoivista kasvattajista, mitä mieltä olette tästä minua narsistiksi vertaavasta kirjoittajasta? Onko teistä hyvä? Onko kyse hänen omista ongelmistaan, joita koittaa projisoida minuun, vai onkjo kysymys minun vioistani, että ansaitsen hänen kommenttinsa?

Ap

Vaikea se on näin nettikeskustelun perusteella mennä sanomaan, oletko narsisti vai et. Saattaa olla, että olet, mutta saattaa olla, että et olekaan.

Narsismi on jossain määrin perinnöllistä. Eli jos vanhempasi on narsisti, sinullakin voi olla narsistisia ominaisuuksia, joko ihan synnynnäisesti, tai sitten opittuja narsistisia käyttäytymis- ja ajattelumalleja. Opitusta narsismista voi päästä eroon, jos sen itsessään tunnistaa ja tunnustaa ja tekee töitä sen eteen, että oppii toisenlaisen lähestymiskulman.

Joo, no narsismi ei millään tavalla ole minulla ongelmana, siinä, kun ajattelen, mitä nytkin haluaisin toimia, mutta jokin lapsuudesta peräisin oleva kohtelu ja tuomitseminen pidättelee ja estää minua.

Voi olla, että tämän minulle kommentoivan henkilön unelmien esteenä on jonkinlainen narsismi, ja hän käsitelkööt sitä, mutta mun unelmieni esteenä ei ainakaan ole.

Mielestäni toin tässä ketjussa esille esimerkkejä ongelmistani äitini taholta. Niissä ei ilmene, että ongelma olisikin minun narsismini, vai tuntuivatko ne siltä?

Ap

Ap

Tiedätkö yhtään, että narsistit ovat jumissa elämässään juuri äititraumojensa ja lapsuuskokemustensa vuoksi? Mitä sinä olet: jumissa elämässäsi äititraumojesi ja lapsuuskokemustesi vuoksi ja se estää jopa oman äitiytesi toteutumisen.

Se, että niitä äitisi tekoja jauhetaan vuodesta toiseen, ei paranna yhtään mitään. Sinua tässä pitäisi parantaa eikä vuosikymmeniä sitten tapahtuneita asioita.

Meillä on harrastuspiirissä narsisti, joka jauhaa ex-vaimonsa väärinteoista vuodesta toiseen. Ovat eronneet 20 vuotta sitten.

Aika mustavalkoista kuvaa luot! Narsistin lapsesta voi tulla myös aivan käypä yksilö! Toiset selviävät paremmin toiset huonommin riippuen lapsen synnynnäisestä tempperamentista ja kaltoinkohtelun tasosta. Joistakin voi kasvaa hyvin järkeviä ja analyyttisia persoonia , he jotka tunnistavat vanhemman ongelmat jo nuoruudessa. Joillekin muodostuu epävakaa persoonallisuushäiriö, joka sekin voi oireilla hyvin eri tavoin jopa päinvastaisesti joko riippuvaisena tai välttelevänä käyttäytymisenä. (erota narsismista) Joistakin tulee vain hieman ylitunnollisia ja sairastuvat myöhemmällä iällä esim. työuupumukseen. Sanon tämän itse monta sisarusta omaavana narsistin lapsena.