Oliko vanhempasi traumatisoiva KASVATTAJA? En nyt siis tarkoita alkoholisti tms.

Kyllä. En vielä aikuisenakaan oikein aina uskalla sanoa reilusti mielipidettäni, sillä lapsena ne aina lytättiin, jos siis olin jostain eri mieltä kuin isäni.

Perheessämme isäni mielipide oli se yksi ja oikea, oli sitten kysymys uskonnosta, politiikasta, alkoholista, musiikista, pukeutumisesta tms. Jotenkin nolottaa se, että edelleenkin ääni väristen yritän tietyissä tilanteissa sopertaa varovasti mielipidettäni johonkin tiettyyn asiaan.

Ei toista vanhempaa edes voinut sanoa vanhemmaksi.

Lakkasin sanomasta sitä ihmistä isäksi kun olin 9-vuotias. Siis ihan oikeasti, en enää koskaan sen jälkeen sanonut kenellekään, että isä, puhuin vaan hänestä sanomalla että se. Näin jälkeenpäin ajatellen aika huolestuttavaa. Mutta kuvastaa hyvin sitä mitä jo silloin tunsin, että minulla ei ole isää.

Tämä ihminen ei koskaan osallistunut vanhemmuuteen ja lastenhoito jäi kokonaan äidille. Äiti hoiti kaiken lasten arjen, läksyistä, perustarpeista ja arkiliikunnasta kaverisyntyäreihin ja lomamatkoihin. Lapsia ei tosin uskaltanut edes jättää tämän ns. isän vastuulle. Hänen käsityksensä lastenhoidosta oli sitä, että hän meni iltapäivällä nukkumaan ja paiskasi oven kiinni ja jätti 6-vuotiaan vahtimaan 3-vuotiasta. Tämän seurauksena syntyi vaaratilanne, josta totta kai syytettiin 6-vuotiasta. 3v. nimittäin löysi jonkun voimakkaan unilääkkeen, minkä tämä ns. isä oli huolimattomuuttaan pudottanut, lattialta ja söi sen. Onneksi siitä selvittiin lääkehiilellä.

Tämän ihmisen kommunikointi lapsille oli huutamista ja asennetta, että lapsista ei ole mitään hyötyä. Ja tämän tietty näytti lapsille ilkkumalla esimerkiksi siitä, että 6-vuotias ei osannut ajaa traktoria. Hoki ilkkuvalla äänellä, että eihän meillä mitään osata. Kotona tämä ihminen sai raivareita, minkä aikana huusi, paiskoi tavaroita, uhkaili itsemurrhalla ja sen jälkeen piti päivien mykkäkoulua edelleen tavaroita paiskoen. Raivarien ja uhkailun aikana myös sanoi lapsille, että hänhän voi tehdä meille mitä haluaa, koska lapset on vaan ns. nyrkillä tapettavia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. En vielä aikuisenakaan oikein aina uskalla sanoa reilusti mielipidettäni, sillä lapsena ne aina lytättiin, jos siis olin jostain eri mieltä kuin isäni.

Perheessämme isäni mielipide oli se yksi ja oikea, oli sitten kysymys uskonnosta, politiikasta, alkoholista, musiikista, pukeutumisesta tms. Jotenkin nolottaa se, että edelleenkin ääni väristen yritän tietyissä tilanteissa sopertaa varovasti mielipidettäni johonkin tiettyyn asiaan.

Minua myös ÄRSYTTÄÄÄ oma epävarmuuteni! En uskalla "mokata" ja kokeilla asioita, epäonnistua, koska äitini oli aina ensimmäisenä halveksimassa tai häpäisemässä siitä, eli minulla ei tavallaan ole sisäistä minää, joka TIETÄISI, että olen turvassa, että "joku" tukee minua ja haluaa minulle kaikesta huolimatta hyvää. '

Vaikka sinänsä itse en ajattele, että mokaaminen olisi pahga asia, jos siitä oppii jotain tai pääsee sitä kautta ihmisenä elämässä eteenpäin. Esim. niin, että jos omia sanomisia (jos ne saisi sanottua) aina katsottaisiin vaikkapa työyhteisössä kieroon, niin siitä voisi havaita, että on ehkä syytä vaihtaa sitä työpaikkaa, koska se on täynnä henkilöitä, joiden kanssa ei kannata enempää päätään lyödä seinään. Mutta ei. Kun alistuneesti vaikenee, ei ikinä oloe rohkeutta elää sitä oman näköistä elämää 😩

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvailette kokoajan lasteni nykyisiä kasvattajia, jotka tekee valtion mukaan asiat "hyvin ja oikein" isolla rahalla, niin hyvin ja oikein, että lapsillani on kaikenlaisia selviä trauman ja depression merkkejä tullut, ja usein itkevätkin itsensä uneen siellä "kunnon" kasvatuksessa, käytännössä avovankilaan verrattavassa laitoksessaan.

Onko lapsesi otettu huostaan? Olen ollut havaitsevinani, että mitä vähemmän tiedostava ja muiden mielipiteitä vahtiva, kilttikin ihminen on kyseessä, sitä helpommin jos tulee ongelmia, näin voi käydä. Jos vanhempi ymmärtää ja hahmottaa, kun pahoinpitelee lapsiaan henkisesti (tai fyysisesti), että "miltä tämä muista näyttää", saa pitää lapset.

Ap

Sijotettuna, koska olen täysin avoimesti sosialismin vastainen ja sen myötä arvostelen ja pilkkaan esimerkiksi nykyisen hallituksen touhuja, erityisesti närkästystä syntyy silloin, kun käy kaikille selväksi että olen taas kerran ollut oikeassa jopa kuukausia edellä muita jossain asiassa.

Nää pohjattomalla budjetilla varustetut ekspertit on niin sairaita, että koettavat aina kaiken pahan kääntää joko 100km päässä olevan vanhemman syyksi, ja jos se ei onnistu, niin siirrytään teeskentelemään ettei pahuuden alkulähdettä voida tietää ja täten se voidaan vaan painaa villasella, sillä ei ole merkitystä kertooko lapsi syyn, silloin kun lapsi pitää syyllisenä näitä eksperttejä.

Hyvä esimerkki reikä lapsen hampaassa:

Lapsi: no oma vikahan se oli, kun en pessy hampaitani tarpeeksi

Expert: Ei! älä itseäsi syytä lapsukainen, kyllä se on isin syytä, muista se, isin syytä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvailette kokoajan lasteni nykyisiä kasvattajia, jotka tekee valtion mukaan asiat "hyvin ja oikein" isolla rahalla, niin hyvin ja oikein, että lapsillani on kaikenlaisia selviä trauman ja depression merkkejä tullut, ja usein itkevätkin itsensä uneen siellä "kunnon" kasvatuksessa, käytännössä avovankilaan verrattavassa laitoksessaan.

Onko lapsesi otettu huostaan? Olen ollut havaitsevinani, että mitä vähemmän tiedostava ja muiden mielipiteitä vahtiva, kilttikin ihminen on kyseessä, sitä helpommin jos tulee ongelmia, näin voi käydä. Jos vanhempi ymmärtää ja hahmottaa, kun pahoinpitelee lapsiaan henkisesti (tai fyysisesti), että "miltä tämä muista näyttää", saa pitää lapset.

Ap

Sijotettuna, koska olen täysin avoimesti sosialismin vastainen ja sen myötä arvostelen ja pilkkaan esimerkiksi nykyisen hallituksen touhuja, erityisesti närkästystä syntyy silloin, kun käy kaikille selväksi että olen taas kerran ollut oikeassa jopa kuukausia edellä muita jossain asiassa.

Nää pohjattomalla budjetilla varustetut ekspertit on niin sairaita, että koettavat aina kaiken pahan kääntää joko 100km päässä olevan vanhemman syyksi, ja jos se ei onnistu, niin siirrytään teeskentelemään ettei pahuuden alkulähdettä voida tietää ja täten se voidaan vaan painaa villasella, sillä ei ole merkitystä kertooko lapsi syyn, silloin kun lapsi pitää syyllisenä näitä eksperttejä.

Hyvä esimerkki reikä lapsen hampaassa:

Lapsi: no oma vikahan se oli, kun en pessy hampaitani tarpeeksi

Expert: Ei! älä itseäsi syytä lapsukainen, kyllä se on isin syytä, muista se, isin syytä!

Olet selkeä esimerkki ihmisestä, joka ei osaa arvioida, miltä oma käytös ja puheet näyttävät muiden silmissä :(

Ap

Ap

Tiedän todellakin mistä puhutaan. Jatkuvaa lyttäämistä,huutoa, mitään ns perustaitoja ei opetettu ja kuitenkin ne olisi pitänyt osata. Sain jatkuvasti kuulla olevani vaikea ja mahdoton. Vanhempia ei sen sijaan saanut kyseenalaistaa ikinä. Kyllä,olen todella traumatisoitunut. Tosin pitää muistaa se että ajat olivat myös erilaiset ja kasvatus myös. Monella kaverilla oli myös aika kummallinen meininki kotona kun näin aikuisena ajattelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvailette kokoajan lasteni nykyisiä kasvattajia, jotka tekee valtion mukaan asiat "hyvin ja oikein" isolla rahalla, niin hyvin ja oikein, että lapsillani on kaikenlaisia selviä trauman ja depression merkkejä tullut, ja usein itkevätkin itsensä uneen siellä "kunnon" kasvatuksessa, käytännössä avovankilaan verrattavassa laitoksessaan.

Onko lapsesi otettu huostaan? Olen ollut havaitsevinani, että mitä vähemmän tiedostava ja muiden mielipiteitä vahtiva, kilttikin ihminen on kyseessä, sitä helpommin jos tulee ongelmia, näin voi käydä. Jos vanhempi ymmärtää ja hahmottaa, kun pahoinpitelee lapsiaan henkisesti (tai fyysisesti), että "miltä tämä muista näyttää", saa pitää lapset.

Ap

Sijotettuna, koska olen täysin avoimesti sosialismin vastainen ja sen myötä arvostelen ja pilkkaan esimerkiksi nykyisen hallituksen touhuja, erityisesti närkästystä syntyy silloin, kun käy kaikille selväksi että olen taas kerran ollut oikeassa jopa kuukausia edellä muita jossain asiassa.

Nää pohjattomalla budjetilla varustetut ekspertit on niin sairaita, että koettavat aina kaiken pahan kääntää joko 100km päässä olevan vanhemman syyksi, ja jos se ei onnistu, niin siirrytään teeskentelemään ettei pahuuden alkulähdettä voida tietää ja täten se voidaan vaan painaa villasella, sillä ei ole merkitystä kertooko lapsi syyn, silloin kun lapsi pitää syyllisenä näitä eksperttejä.

Hyvä esimerkki reikä lapsen hampaassa:

Lapsi: no oma vikahan se oli, kun en pessy hampaitani tarpeeksi

Expert: Ei! älä itseäsi syytä lapsukainen, kyllä se on isin syytä, muista se, isin syytä!

Olet selkeä esimerkki ihmisestä, joka ei osaa arvioida, miltä oma käytös ja puheet näyttävät muiden silmissä :(

Ap

Ap

Osaan toki, minä en vaan enää pitkään aikaan ole välittänyt pätkän vertaa muiden mielipiteistä mitä tulee puheisiini ja käytökseeni.

Mitään laitonta tässä ei ole, mutta jotkut toki kovasti vaativat, että edes teeskentelisin tehneeni jotain pahaa ja väärin.

Ja siis haluaisin totta kai ihan omin neuvoin (tarvittavan terapian avustuksella, mutta siis ILMAN vanhempaani) parantua, mutta miten????? Missä??????? Ei ole apua löytynyt ja luoja, olen sitä etsinyt.

Tarkoitukseni ei sinänsä ole manata vanhempaani, hän ei tule asioitani korjaamaan, eikä tarvitsekaan, mutta suren sitä, että muiden ihmistenkään avulla se ei tunnu onnistuvan. Kukaan ei tajua, että jonkun ihmisen vihainen mieli, katkeruus ja raivo voi olla täysin oikeutettua. Tai saati sitä, ettet ole oikeasti ujo, arka, sisäänpåäinkääntynyt, hiljainen, sanomatta mitään, tuomatta itseäsi esille ja ottamatta kontaktia, vaan koska sinua on kiusattu kotona!

Tuntuu, että on kuin se Pink Floydin The Wall'in tyyppi jonkun muurin takana, kukaan ei näe sinun todellista luontoasi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvailette kokoajan lasteni nykyisiä kasvattajia, jotka tekee valtion mukaan asiat "hyvin ja oikein" isolla rahalla, niin hyvin ja oikein, että lapsillani on kaikenlaisia selviä trauman ja depression merkkejä tullut, ja usein itkevätkin itsensä uneen siellä "kunnon" kasvatuksessa, käytännössä avovankilaan verrattavassa laitoksessaan.

Onko lapsesi otettu huostaan? Olen ollut havaitsevinani, että mitä vähemmän tiedostava ja muiden mielipiteitä vahtiva, kilttikin ihminen on kyseessä, sitä helpommin jos tulee ongelmia, näin voi käydä. Jos vanhempi ymmärtää ja hahmottaa, kun pahoinpitelee lapsiaan henkisesti (tai fyysisesti), että "miltä tämä muista näyttää", saa pitää lapset.

Ap

Sijotettuna, koska olen täysin avoimesti sosialismin vastainen ja sen myötä arvostelen ja pilkkaan esimerkiksi nykyisen hallituksen touhuja, erityisesti närkästystä syntyy silloin, kun käy kaikille selväksi että olen taas kerran ollut oikeassa jopa kuukausia edellä muita jossain asiassa.

Nää pohjattomalla budjetilla varustetut ekspertit on niin sairaita, että koettavat aina kaiken pahan kääntää joko 100km päässä olevan vanhemman syyksi, ja jos se ei onnistu, niin siirrytään teeskentelemään ettei pahuuden alkulähdettä voida tietää ja täten se voidaan vaan painaa villasella, sillä ei ole merkitystä kertooko lapsi syyn, silloin kun lapsi pitää syyllisenä näitä eksperttejä.

Hyvä esimerkki reikä lapsen hampaassa:

Lapsi: no oma vikahan se oli, kun en pessy hampaitani tarpeeksi

Expert: Ei! älä itseäsi syytä lapsukainen, kyllä se on isin syytä, muista se, isin syytä!

Olet selkeä esimerkki ihmisestä, joka ei osaa arvioida, miltä oma käytös ja puheet näyttävät muiden silmissä :(

Ap

Ap

Osaan toki, minä en vaan enää pitkään aikaan ole välittänyt pätkän vertaa muiden mielipiteistä mitä tulee puheisiini ja käytökseeni.

Mitään laitonta tässä ei ole, mutta jotkut toki kovasti vaativat, että edes teeskentelisin tehneeni jotain pahaa ja väärin.

Minkälaistahan on ollut arjen hallintasi, jos lapsi ei saa hampaitaan edes harjattua niin että syntyy reikiä? Se kyllä kuuluu vanhemman vastuulle katsoa, että ne harjataan hyvin ja ettei makeaa mässytetä päivästä toiseen. Pelkkien hampaiden reikien takia ei myöskään ketään sijoiteta.

Ap

Onkohan nämä vanhemmat lytänneet myös omia haaveitaan, kun ei se kumminkaan onnistu. Eli lähinnä olla möllötetään hyvin happamana.

Ihmettelen myös sitä, että miksi alkoholistien lasten on niin vaikea ymmärtää, että on muunkinlaisia huonoja vanhempia, kuin alkkikset? Aina ollaan syyttämässä palstalla, että mitä sä oikein valitat, eihän tuo ole mitään!?

Mitä se sinulle kuuluu? Painu v i t t u u n vaikkapa, ja anna muidenkin vanhempiensa traumatisoimien jakaa kokemuksiaan, s a a t a n a n  viddupää.

Kukaan ei odota JUST SINULTA näissä keskusteluissa mitään. Voit siirtyä muualle ja antaa meidän käsitellä asioitamme rauhassa. Kiitos!

Ap

Äitini on tavallinen kansalainen, mutta kulissien takana hän oli aivan hirveä tyranniäiti. Äitini hakkasi kotonamme minua ja myös isääni siitä iästä lähtien kun minulle alkoi muistoja kertyä. Hänellä oli, ja on edelleen, massiivisia vihanhallintaongelmia, ja aivan pienistä ja normaaleista asioista hän menetti malttinsa usein täysin, alkoi riehua ja huutaa kotona, hakata meitä ja ihan arkipäivää oli jatkuva haukkuminen, tappouhkaukset, yms. Teini-ikään tullessa kuri oli ankaraa, enkä saanut tehdä asioita mitä muut teinit tekivät. Kävin koulussa välillä käsivarret mustelmilla, välillä päässäni oli kaljuja läiskiä kun äiti repi päästäni tupoittain tukkaa, kerran korvalehteeni tuli verta vuotava halkeama josta jäi arpi. Olin tosi kiltti lapsi (yllättäen, kun olin aivan helkkarin alistunut), koulumenestykseni oli erinomainen, en käyttänyt mitään päihteitä, en juhlinut ja harvat kaverini olivat kaikki hyvin tavallisia koulutovereita, mutta äitini on jaksanut vielä aikuisiällä muistuttaa miten karmea ja vaikea teini olin. Häntä häiritsi eniten se, että hurahdin metallimusiikkiin ja pukeuduin enimmäkseen mustaan, mutta koska hänellä ei ollut eikä ole yhtään (perheellistäkään) ystävää, ei hänellä ollut koskaan mitään oikeaa vertauskohdetta siihen millainen oikeasti hankala teini voisi olla.

Aikuisiällä äitini tempaukset ovat olleet myös omaa luokkaansa, ja olen tekemisissä sen vähän verran mitä on pakko. Hän on ollut sairaalla tavalla mustasukkainen kaikista poikaystävistäni ja nykyisestä aviomiehestäni, hän ei koskaan pyydä anteeksi raivokohtauksiaan eikä haukkujaan, ja hänellä on niin vahvat defenssit lapsuudestani päällä ettei hän itse muista lähestulkoon mitään niistä asioista joita muistutan hänen tehneen minulle. Hän ei voi mitenkään ymmärtää, miksi en halua olla hänen kanssaan läheisissä tekemisissä, kyllähän lapsen kuuluu kunnioittaa ja auttaa vanhempaansa. Kunnioituksen ja rakkauden rippeet hän on kyllä onnistunut elämäni aikana hakkaamaan tehokkaasti pois minusta. Isäni oli äärimmäisen alistunut koko elämäni ajan tuolle sosiopaattiselle käytökselle, eikä hän vienyt minua koskaan turvaan noista tilanteista. Useimmiten hän yritti ohjata äitini väkivaltaisuudet lopulta itseensä kun ei kestänyt katsella pieksemistäni. Olen äärimmäisen traumatisoitunut edelleen ja turvallisuudentunteeni parisuhteissa on olematon. Päädyin aikuisiällä myös monivuotiseen suhteeseen hyvin samanlaisen miehen kanssa, ja se repi haavani auki uudelleen entistä pahemmiksi. Olen käynyt lyhytterapian ja saisin 100% varmuudella psykiatrilta B-lausunnon psykoterapiaan, mutta tuntuu raskaalta lähteä tuolle tielle. Lisäksi jopa kelakorvattuna tarvitsemani terapiamäärä söisi ison osan palkastani. Onneksi aviomieheni on erittäin rakastava ja välittävä, ja tarjoaa lämpöä, hellyyttä ja rakkautta yllin kyllin, ja pitelee sylissä kun itken pelkojani ja pahaa oloani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvailette kokoajan lasteni nykyisiä kasvattajia, jotka tekee valtion mukaan asiat "hyvin ja oikein" isolla rahalla, niin hyvin ja oikein, että lapsillani on kaikenlaisia selviä trauman ja depression merkkejä tullut, ja usein itkevätkin itsensä uneen siellä "kunnon" kasvatuksessa, käytännössä avovankilaan verrattavassa laitoksessaan.

Onko lapsesi otettu huostaan? Olen ollut havaitsevinani, että mitä vähemmän tiedostava ja muiden mielipiteitä vahtiva, kilttikin ihminen on kyseessä, sitä helpommin jos tulee ongelmia, näin voi käydä. Jos vanhempi ymmärtää ja hahmottaa, kun pahoinpitelee lapsiaan henkisesti (tai fyysisesti), että "miltä tämä muista näyttää", saa pitää lapset.

Ap

Sijotettuna, koska olen täysin avoimesti sosialismin vastainen ja sen myötä arvostelen ja pilkkaan esimerkiksi nykyisen hallituksen touhuja, erityisesti närkästystä syntyy silloin, kun käy kaikille selväksi että olen taas kerran ollut oikeassa jopa kuukausia edellä muita jossain asiassa.

Nää pohjattomalla budjetilla varustetut ekspertit on niin sairaita, että koettavat aina kaiken pahan kääntää joko 100km päässä olevan vanhemman syyksi, ja jos se ei onnistu, niin siirrytään teeskentelemään ettei pahuuden alkulähdettä voida tietää ja täten se voidaan vaan painaa villasella, sillä ei ole merkitystä kertooko lapsi syyn, silloin kun lapsi pitää syyllisenä näitä eksperttejä.

Hyvä esimerkki reikä lapsen hampaassa:

Lapsi: no oma vikahan se oli, kun en pessy hampaitani tarpeeksi

Expert: Ei! älä itseäsi syytä lapsukainen, kyllä se on isin syytä, muista se, isin syytä!

Olet selkeä esimerkki ihmisestä, joka ei osaa arvioida, miltä oma käytös ja puheet näyttävät muiden silmissä :(

Ap

Ap

Osaan toki, minä en vaan enää pitkään aikaan ole välittänyt pätkän vertaa muiden mielipiteistä mitä tulee puheisiini ja käytökseeni.

Mitään laitonta tässä ei ole, mutta jotkut toki kovasti vaativat, että edes teeskentelisin tehneeni jotain pahaa ja väärin.

Minkälaistahan on ollut arjen hallintasi, jos lapsi ei saa hampaitaan edes harjattua niin että syntyy reikiä? Se kyllä kuuluu vanhemman vastuulle katsoa, että ne harjataan hyvin ja ettei makeaa mässytetä päivästä toiseen. Pelkkien hampaiden reikien takia ei myöskään ketään sijoiteta.

Ap

Niin, onhan se nyt aivan kohtuutonta ajatella, että 5-luokkalainen lapsi hoitaisi hampaidensa pesun itsenäisesti pelkällä vanhemman päivittäisellä muistutuksella, ei ei, vanhemman tulee vahtia vieressä, mieluiten ottaa vaikka lapsen pää syliin sohvalla ja itse harjailla niitä lapsosen hampeja ettei vaan tule reikiä.

Näin kasvatetaan itsenäisiä ja vastuuntuntoisia kansalaisia, hyysäämällä ja infantilisoimalla heitä vaikka aikuisuuteen asti ja sen ylikin.

Olen kasvanut kovin epävakaassa ympäristössä. Isäni oli päihteiden sekakäyttäjä ja lopulta menehtyi sen seurauksena. Olen kyllä traumatisoitunut ja mm käynyt psykoterapiassa. Mutta, minua ei kuitenkaan koskaan lykätty, pahoinpidelty tms. Toki lapsen perustarpeet laiminlyöntiin monin tavoin. Koen kuitenkin, että isäni rakasti minua, kannusti ja oli selvästi ylpeä. Kaiken kaikkiaan minulle kasvoi lopulta hyvä ja terveitsetunto. Olen monesti miettinyt, miten selvisin aikuiseksi lopultanäinkin vahvoin eväin. Uskon, että se johtui juurikin saamastani hyväksynnästä

Meillä kävi niin että äiti häipyi mitään sanomatta kun olin pieni, ja narsisti-isä aiheutti ne traumat. Ehkä painajaiset loppuu kun äijä potkaisee tyhjää. Alkaa näyttää jo lupaavalta. Paranemista saattaa auttaa myös odotettavissa oleva suurehko perintö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvailette kokoajan lasteni nykyisiä kasvattajia, jotka tekee valtion mukaan asiat "hyvin ja oikein" isolla rahalla, niin hyvin ja oikein, että lapsillani on kaikenlaisia selviä trauman ja depression merkkejä tullut, ja usein itkevätkin itsensä uneen siellä "kunnon" kasvatuksessa, käytännössä avovankilaan verrattavassa laitoksessaan.

Onko lapsesi otettu huostaan? Olen ollut havaitsevinani, että mitä vähemmän tiedostava ja muiden mielipiteitä vahtiva, kilttikin ihminen on kyseessä, sitä helpommin jos tulee ongelmia, näin voi käydä. Jos vanhempi ymmärtää ja hahmottaa, kun pahoinpitelee lapsiaan henkisesti (tai fyysisesti), että "miltä tämä muista näyttää", saa pitää lapset.

Ap

Sijotettuna, koska olen täysin avoimesti sosialismin vastainen ja sen myötä arvostelen ja pilkkaan esimerkiksi nykyisen hallituksen touhuja, erityisesti närkästystä syntyy silloin, kun käy kaikille selväksi että olen taas kerran ollut oikeassa jopa kuukausia edellä muita jossain asiassa.

Nää pohjattomalla budjetilla varustetut ekspertit on niin sairaita, että koettavat aina kaiken pahan kääntää joko 100km päässä olevan vanhemman syyksi, ja jos se ei onnistu, niin siirrytään teeskentelemään ettei pahuuden alkulähdettä voida tietää ja täten se voidaan vaan painaa villasella, sillä ei ole merkitystä kertooko lapsi syyn, silloin kun lapsi pitää syyllisenä näitä eksperttejä.

Hyvä esimerkki reikä lapsen hampaassa:

Lapsi: no oma vikahan se oli, kun en pessy hampaitani tarpeeksi

Expert: Ei! älä itseäsi syytä lapsukainen, kyllä se on isin syytä, muista se, isin syytä!

Olet selkeä esimerkki ihmisestä, joka ei osaa arvioida, miltä oma käytös ja puheet näyttävät muiden silmissä :(

Ap

Ap

Osaan toki, minä en vaan enää pitkään aikaan ole välittänyt pätkän vertaa muiden mielipiteistä mitä tulee puheisiini ja käytökseeni.

Mitään laitonta tässä ei ole, mutta jotkut toki kovasti vaativat, että edes teeskentelisin tehneeni jotain pahaa ja väärin.

Minkälaistahan on ollut arjen hallintasi, jos lapsi ei saa hampaitaan edes harjattua niin että syntyy reikiä? Se kyllä kuuluu vanhemman vastuulle katsoa, että ne harjataan hyvin ja ettei makeaa mässytetä päivästä toiseen. Pelkkien hampaiden reikien takia ei myöskään ketään sijoiteta.

Ap

Niin, onhan se nyt aivan kohtuutonta ajatella, että 5-luokkalainen lapsi hoitaisi hampaidensa pesun itsenäisesti pelkällä vanhemman päivittäisellä muistutuksella, ei ei, vanhemman tulee vahtia vieressä, mieluiten ottaa vaikka lapsen pää syliin sohvalla ja itse harjailla niitä lapsosen hampeja ettei vaan tule reikiä.

Näin kasvatetaan itsenäisiä ja vastuuntuntoisia kansalaisia, hyysäämällä ja infantilisoimalla heitä vaikka aikuisuuteen asti ja sen ylikin.

Ai, lapsi oli jo noin vanha? Okei. Mutta ei ketään sijoiteta hampaiden reikien takia, vaan ne ovat sitten osa isompaa kuvaa. Oliko reikiä niin paljon, että hammasta ei pystytty enää paikkaamaan?

Ap

ap

Vierailija kirjoitti:

Isäni. Hän oli ja on kaikkien mielestä mukava ja auttavainen ja rento tyyppi. Niin kuin onkin. Mutta vanhempi hän ei osaa olla. Hän ei ymmärrä lapsia, eikä hän ymmärrä teini-ikää, eikä nuorta aikuisuutta. Hänen mielestään jos jotain osaa ekalla kerralla, sitä ei tule osaamaan koskaan ja yrittäminen on turhaa. Hänen mielestään lapsikin on vastuussa omasta käytöksestään, myös siitä millaisen suhteen luo hänen uuteen puolisoonsa. Hän ei liity siihen mielestään mitenkään. 

Hän ei ymmärrä menneisyyden vaikutusta ihmisen persoonaan, ei omalla kohdallaan eikä muiden. Hän on suoraan sanonut, että olisi voinut hyvin elää lapsettomanakin, mutta äitini halusi adoptoida. Että näin. 

"Parhaimpia" hetkiä isän kanssa on olleet tilanteet, joissa hän on sanonut seuraavaa: 

- Mikä järki tässä on, ei se onnistunut edellisellä kerrallakaan (kouluun haku)

- kaikilla ei ole lukupäätä (kun en päässyt mihinkään kouluun peruskoulun jälkeen)

- naureskelua ja "enpä tiedä" oli vastaus, kun olin mennyt iltalukioon ja hämmästykseni pärjännyt ihan normaalisti ja kysyin, pidetäänkö minullekin sitten yo-juhlat

- mitä sinä sillä teet?? (kun kysyin, saisinko minäkin ajokortin kun kaverit ympärillä sitä vuoron perään suoritti, ja minulle asiasta ei oltu edes puhuttu koskaan)

- älä välitä (jokaiseen hetkeen ja kertaan ja tapahtumaan, mitä alkoholistiäitini keksi järjestää ja sanoa minulle) 

 - älä sitten pilaa tätäkin suhdetta (kun tapasin tulevan aviomieheni. Exäni oli vuosi aikaisemmin pettänyt ja jättänyt)

Ylläolevat on sellaisia, että niitä on vaikea selittää toisille. Pitäisi pohjustaa koko tarina, ja sitten vielä vakuuttaa että niin kiva ihminen on puhunut tuollaisia. Itselleni ne on olleet todella murskaavia hetkiä, kun olisin kaivannut ja eritoten ansainnut tukea ja kannustusta elämässäni. 

Kuulostaa niin tutulta, minun isäni oli samaa koulukuntaa.

Kaikki piti osata ja tietää heti ja kerrasta tai tuli huutoa, tukkapöllyä ja luunappeja.

Tietoa ja osaamista piti olla just saman verran kuin isällä itsellään, muuten oli joko tyhmä tai viisastelija. Tämä oli kyllä hullua, mistä lapsi olisi voinut kaiken tietää ja osata ja teininä tajusin, että isäni tietäminen ja taitaminen ei niin kummoista ollut. Kouluttamaton duunari, joka hädin tuskin oli kansakoulun käynyt.

Isällä ei ollut mitään käsitystä omasta vastuustaan vanhempana, olin vain aina 'tommonen' ja 'sellanen', ettei minusta mitään tulisi, kun en tiedä sitä tätä.

Tiedän toki, että isäni oli varmasti traumatisoitinut itsekin, oma isänsä oli sotaveteraani, joka hoiti omia traumojaan viinalla ja perhettään pahoinpitelemällä.

Uskon myös, että isälläni oli jonkinlaista nepsy-oiretta, 50-luvulla syntyneet eivät ole diagnooseja saati mitään tukea saaneet.

Isälläni ei ollut mitään impulssikontrolleja, ei minkäänlaista itsereflektiota, hyvin alkeellinen empatiakyky, itsekeskeisyys ja itsekkyys veivät aina voiton kaikessa toiminnassa.

Hädin tuskin selvisi tehdastyössä, usein oli hankauksia esimiestensä kanssa, mutta 80-luvulla työelämä oli vielä toisenlaista ja paljon sellaista mitä ei enää pitkiin aikoihin ole työpaikoilla hyväksytty, katsottiin tuolloin läpi sormien.

Minullakin oli kokemus lapsena, että kotonakin pitää kestää elämistä kiusaajan kanssa, pelkäsin koko lapsuuteni. Hulluus kotona oli saanut itsetuntoni täysin murenemaan, joten kouluun mennessä olin kuin tarjottimella koulukiusaajille. Ja näitähän riitti 80-luvulla.

Vanhempieni suhde oli myös hyvin sairas, äitini taisi pelätä isää, mutta manipuloi tätä kuitenkin monella tapaa. Isän väkivaltaisia taipumuksia sai ohjatuksi kohdistumasta itseensä, kun antoi surutta isän kurittaa minua mielensä mukaan.

Kasvatusta ei kotona ollut, ei järkevää ohjausta missään asiassa, neuvoa ei voinut kysyä, koska siitä pilkattiin ja irvailtiin.

Tunteita ei ollut, oli vain ilmeetöntä möllötystä, silmitön viha tai ilkeä virnuilu. Eikä koskaan voinut tietää milloin tai mistä mitäkin lajia näistä saisi osakseen. Huh, kävelin, ei, hiivin munankuorilla koko lapsuuteni, eikä sekään yleensä auttanut.

Kumpaankin vanhempaan olen katkonut välit aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen myös sitä, että miksi alkoholistien lasten on niin vaikea ymmärtää, että on muunkinlaisia huonoja vanhempia, kuin alkkikset? Aina ollaan syyttämässä palstalla, että mitä sä oikein valitat, eihän tuo ole mitään!?

Mitä se sinulle kuuluu? Painu v i t t u u n vaikkapa, ja anna muidenkin vanhempiensa traumatisoimien jakaa kokemuksiaan, s a a t a n a n  viddupää.

Kukaan ei odota JUST SINULTA näissä keskusteluissa mitään. Voit siirtyä muualle ja antaa meidän käsitellä asioitamme rauhassa. Kiitos!

Ap

Täh??? En ole koskaan törmännyt tällaiseen. Olen itse alkoholistiperheestä ja tunnen monia " vertaisia". En kyllä ikinä ole kokenut, että joku olisi kokenut alkoholismin olevan ainoa traumatsoiva tekijä. Toki monilla tähän liittyy myös väkivaltaa, alistamista, hyväksikäyttöä ym

Meillä traumatisoitiin nimenomaan kasvatuksen avulla. Äiti käytti suureellisesti aikaa siihen, että ohjeoisti ja opasti minua ja se olikin oiva väylä kontrolliin ja moittimiseen jossa nimenomaan kohteena oli persoonani, tekemiseni, käytökseni ja vuorovaikutustapani. Koulusta ei sanonut niinkään koskaan mitään. Mutta kaikki tekemiseni varsinkin hänen sukulaistensa seurassa arvosteltiin ja moititiin, samoin kaikki "riidat" ystävien kanssa eli tilanteet, joissa olisin tarvinnut aikuisen tukea ja kypsää ohjausta sain ainoastaan kuulla itse aiheuttaneeni kaiken. Ystävä oli aina täysin viaton pulmunen TAI ikävälle käytökselle löytyi syy! Sen jälkeen siis MINÄ olinkin taas arvostelemisen kohde, kun en HYVÄKSYNYT ystäviäni! eli he saivat aina joillain syillä toimia niin, että minua satutti ja minua haukuttiin vielä siitäkin, etten hyväksynyt sitä!

Siis ei minulla ole lähtökohtaisesti halua tietenkään mollata ystäviäni, totta kai he olivat tärkeitä minulle, mutta äitini opastuksessa aina vaikutti siltä, että MUN ei tarvitse olla YHTÄÄN tärkeä mun ystävilleni! Uskon, että hän aidosti ajatteli niin. Ei havainnut, että olisin mahdollisesti tärkeä ystävilleni.

Hän ainoastaan toi sen esiin siten, että jos oli joku, jonka kanssa en olisi muuten ollut kaveri, äitini kehitteli syitä, miksi kyseinen ihminen varmaan tarvitsee minua ja miten olen hänelle tärkeä (siis hyväksikäyttäen), vaikka tuollaisen tuen ja auttamisen pitäisi aina perustua siihen, että välittää siitä toisesta.

Jos en jostain syystä välittänyt tällaisesta henkilöstä, äitini sitten paheksui.

Vaikka en ole tullut maailmaan hoitamaan sellaisten ihmisten ongelmia, joista en välitä. en voi mitenkään välittää kaikista. Jokaisella tulisi olla oikeus luoda itse oma ihmispiirinsä, ihmisistä, joista välittää. Se on ihan normaalia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen myös sitä, että miksi alkoholistien lasten on niin vaikea ymmärtää, että on muunkinlaisia huonoja vanhempia, kuin alkkikset? Aina ollaan syyttämässä palstalla, että mitä sä oikein valitat, eihän tuo ole mitään!?

Mitä se sinulle kuuluu? Painu v i t t u u n vaikkapa, ja anna muidenkin vanhempiensa traumatisoimien jakaa kokemuksiaan, s a a t a n a n  viddupää.

Kukaan ei odota JUST SINULTA näissä keskusteluissa mitään. Voit siirtyä muualle ja antaa meidän käsitellä asioitamme rauhassa. Kiitos!

Ap

Täh??? En ole koskaan törmännyt tällaiseen. Olen itse alkoholistiperheestä ja tunnen monia " vertaisia". En kyllä ikinä ole kokenut, että joku olisi kokenut alkoholismin olevan ainoa traumatsoiva tekijä. Toki monilla tähän liittyy myös väkivaltaa, alistamista, hyväksikäyttöä ym

en minäkään irl, mutta palstalla olen. Monestikin. Minun kokemuksiani äitini pahuudesta on vähätelty täällä aivan hirveillä tavoilla. Ja siis syynä se, että sanojan vanhempi on ollut alkkis, eikä kestä sitä, että on toisellakin tavalla traumatisoivia vanhempia.

Ap