Onko sinussa parisuhdetta ajatellen joku iso turn off-omanaisuus, joka ei näy päällepäin?
Missä vaiheessa deittailua kerrot? Esim luottotiedot puuttuu, vakava trauma menneisyydessa ja aiheuttaa mt-ongelmia, tms
Kommentit (1123)
Olen hyvännäköinen, sporttinen kolmikymppinen. Miehiä on pörrännyt ympärillä aina. Mutta eivät ymmärrä sitä, miten kiinni olen kehityshäiriöisen lapseni hoidossa ainoana vanhempana. Ei ole mahdollista käydä ulkona, laittaa itseään tai suhdetta etusijalle. Tämähän monia on ärsyttänyt, joten jutut jääneet tapailuasteelle. Ei siis minusta ulkoisesti mitenkään näy ja monet ihmettelee, että miten olen sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonne XD
Päällepäin olen hyvännäköinen ja ensivaikutelma herttaisen naisellinen, mutta olen hyvin jyrkkä ja joustamaton luonne ja minulla on selkeät mielipiteet asioista.Lisäksi pidän suurinta osaa kaikista ihmisistä typerinä ja miehistä vässyköinä enkä oikeastaan tykkää kuin ihan muutamasta ihmisestä. Sitten vielä olen hyvin tarkka rajoistani enkä siedä paskanjauhantaa.
Muuten olen ihan ok.
Täällä toinen samanlainen :D Olen vielä kohtelias ja hyvin kasvatettu, joten todellinen luonne näkyy vasta aika myöhäisessä vaiheessa suhdetta. Vaikka aidosti haluan huomioida toisen osapuolen ja yritän tehdä kompromisseja, niin jotenkin tulen silti helposti jyränneeksi toisen. Lisäksi olen monessa asiassa kontrollifriikki, ja hermostun jos tavaroita jätetään väärille paikoille tai hommia ei hoideta kunnolla. Työelämässä nämä ominaisuudet ovat auttaneet menestymään, mutta henkilökohtaisessa elämässä vähempikin riittäisi.
Tästä huolimatta vientiä on aina riittänyt enemmän kuin tarpeeksi. Ehkä se osittain selittää sitä, että pidän monia miehiä vähän yksinkertaisina.
Taidatte olla vaan ihan normaaleja naisia, tuollaisiahan ne kaikki ovat.
Olen aika ujo, kerron yleensä jo ennen ekoja treffejä.
Tulee mieleen, että se ei näy päälle päin, jos jollakin on lapsia, siis on yh.
Olen itsenäinen nainen, asunut yksin lähes koko aikuisikäni. Lapseni hankin itsellisesti, elätän itseni ja lapseni ihan itse, maksan kotini itse. En ole varsinaisesti tarvinnut miestä elämääni, esim. rahan takia. Tapailemiani miehiä tämä on jollain tapaa ehkä jopa pelottanut. Miehillä on järjestään ollut jonkinlaisia alemmuuskomplekseja, heikkoa itsetuntoa. Ovat kuvitelleet, että heihin olisi ripustauduttu, katsottu ylöspäin, tartuttu ehdotuksiin muutosta miehen taloon, mukautettu elämää miehen mukaan jne. On oletettu tällaisia, mihin en ole lähtenyt. Miehillä on ollut reaktiona ottaa etäisyyttä suhteeseen tai alkaa sabotoida sitä ja sitten on itketty perään. Olen varmaan liiankin itsenäinen ja itsevarma eikä miehet tunnu kestävän sitä.
Onhan niitä. Toivottavasti ei kumminkaan häiritse sitä kultsia, jos semmoisen joskus saa. Ei sitä kuitenkaan tarvitse miellyttää kuin yhtä ihmistä. Jos hälle kelpaan virheineni, olen löytänyt omani.
En hyväksy alisuoriutumista parisuhteessa, tällä saa jo 97 prosenttia miehistä karkotettua.
Vierailija kirjoitti:
Olen itsenäinen nainen, asunut yksin lähes koko aikuisikäni. Lapseni hankin itsellisesti, elätän itseni ja lapseni ihan itse, maksan kotini itse. En ole varsinaisesti tarvinnut miestä elämääni, esim. rahan takia. Tapailemiani miehiä tämä on jollain tapaa ehkä jopa pelottanut. Miehillä on järjestään ollut jonkinlaisia alemmuuskomplekseja, heikkoa itsetuntoa. Ovat kuvitelleet, että heihin olisi ripustauduttu, katsottu ylöspäin, tartuttu ehdotuksiin muutosta miehen taloon, mukautettu elämää miehen mukaan jne. On oletettu tällaisia, mihin en ole lähtenyt. Miehillä on ollut reaktiona ottaa etäisyyttä suhteeseen tai alkaa sabotoida sitä ja sitten on itketty perään. Olen varmaan liiankin itsenäinen ja itsevarma eikä miehet tunnu kestävän sitä.
Ööö. Mikä alemmuuskompleksi ja heikko itsetunto se sellainen on jos kuvittelee että muut ripustautuu tai katsoo ylöspäin.
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvännäköinen, sporttinen kolmikymppinen. Miehiä on pörrännyt ympärillä aina. Mutta eivät ymmärrä sitä, miten kiinni olen kehityshäiriöisen lapseni hoidossa ainoana vanhempana. Ei ole mahdollista käydä ulkona, laittaa itseään tai suhdetta etusijalle. Tämähän monia on ärsyttänyt, joten jutut jääneet tapailuasteelle. Ei siis minusta ulkoisesti mitenkään näy ja monet ihmettelee, että miten olen sinkku.
Mulla on ihan yhteishuollossa kaksi alle kouluikäistä normaalisti kehittynyttä, tervettä lasta, ja silti tuo sama tilanne, että olen todella kiinni heissä (ovat isällään vain joka toinen viikonloppu). Olenkin nyt toistaiseksi luovuttanut parisuhteen etsinnässä, enkä edes ole missään deittiappeissa. Ehkä myöhemmin. Mutta moni (varsinkin miehet) on kyllä ollut ihmeissään siitä, että miten olen sinkku.
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy ryyppäämistä. Ukko ei saa harrastaa viinan tippaa.
Nyt ymmärrän miltä naisista tuntuu, kun törmäsin naiseen jolle maistuu kalja. Se on todella vastenmielistä kun toisella vaan se juominen mielessä ja jokaisen suoritteen jälkeen maistuisi kuulemma olut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsenäinen nainen, asunut yksin lähes koko aikuisikäni. Lapseni hankin itsellisesti, elätän itseni ja lapseni ihan itse, maksan kotini itse. En ole varsinaisesti tarvinnut miestä elämääni, esim. rahan takia. Tapailemiani miehiä tämä on jollain tapaa ehkä jopa pelottanut. Miehillä on järjestään ollut jonkinlaisia alemmuuskomplekseja, heikkoa itsetuntoa. Ovat kuvitelleet, että heihin olisi ripustauduttu, katsottu ylöspäin, tartuttu ehdotuksiin muutosta miehen taloon, mukautettu elämää miehen mukaan jne. On oletettu tällaisia, mihin en ole lähtenyt. Miehillä on ollut reaktiona ottaa etäisyyttä suhteeseen tai alkaa sabotoida sitä ja sitten on itketty perään. Olen varmaan liiankin itsenäinen ja itsevarma eikä miehet tunnu kestävän sitä.
Ööö. Mikä alemmuuskompleksi ja heikko itsetunto se sellainen on jos kuvittelee että muut ripustautuu tai katsoo ylöspäin.
Miehillä olettamus, että naiset tekee näin. Miehellä on talo, naisen olisi muutettava taloon, koska mies tarjoaa. Kun ei onnistu, niin ollaan marttyyreita ja tehdään alitajuisesti kaikki suhteen sabotoimiseksi. On oletettu, että joustetaan aikatauluissa miehen mukaan ja kun se ei käy, niin myös se on kolaus miehen itsetunnolle. Jälleen reaktioita. Näin esimerkkeinä. Ei olla sinut sen kanssa, että naisella oma elämä, omat rahat, oma koti, omat mielipiteet.
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys täälläkin. Saan kehuja älystäni, miten hoksaan asiat nopeasti, olen sanavalmis ja hyvä huumori. Älykkyys on kuulemma seksikästä. Mutta auta armias, jos joku vahingossa saa tietää Mensan jäsenyydestäni, minkä pidän visusti salassa, asenne muuttuu negatiiviseksi heti.
Minulla on ns. älykkäistä jäänyt sellainen mielikuva, että ovat hyvin ylimielisiä. Kerran oltuani tällaisen älykön kanssa, riidassa sai sitten kyllä kuulla miten idiootti olen, en ymmärrä mitään ja puhun ihan typeriä. Joo ei enää ketään älykköä tänne vaan mieluummin kaltaiseni pälli.
Vierailija kirjoitti:
Ulkoinen rumuus
Ja se ei näy päällepäin? Käytätkö burkhaa vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita. Saan tykkäyksiä, osumia ja treffipyyntöjä esim. Tinderissä normaalisti runsaasti. Olen pitkä 188cm ja kivannäköinen 90kg mies. Viisi vuotta sinkkuna jo. En typerehdi, polta, kännää, käy vieraissa jne.
Kerran laitoin profiilitekstiin maininnan "Mensan jäsen vuodesta 2018." Ja hymiö perään. No, tykkäykset loppuivat, kuin seinään. Sama, kun olisi ilmoittanut, että sairastan lepraa, tai etsin oikeasti pitkäaikaista tavallista parisuhdetta. (Olen hauska ihminen, heh...)
Sitten otin kyseisen tekstin pois ja kas. Taas alkoi tulemaan tykkäyksiä. Olen oikeasti kiva, vaatimaton ja ystävällinen ihminen, mutta vaikka aina etsitään älykästä herrasmiestä, todellisuudessa älykkyys pelottaa suurinta osaa ihmisistä. Siksipä en ole asiasta puhumalla kertonut, kuin kolmelle ihmiselle eläissäni.
Eikä pelota. Vaikutat vain tosi omahyväiseltä ja ylimieliseltä kun kehuskelet Mensan jäsenyydellä. Itsekehun perään lisätty hymiö ei muuta itsekehua vitsiksi. Siksi kiinnostus lopahti.
Mensa ei myöskään tietääkseni etsi jäseniä vaan ne joilla on tarve saada tunnustusta älykkyydestään, hakeutuvat itse jäseniksi. Eli en todellakaan usko kun väität olevasi vaatimaton. Päinvastoin sinulla on selkeä tarve saada muut huomaamaan miten älykäs olet. Mutta ei omahyväisyys ja tarve esitellä hyviä puoliaan ole toki iso vika ihmisessä.
Kyllä se luonne on joka ei näy päällepäin. Olen herttainen ja miellyttämishaluinen luonnollisella tavalla, en imelä. Töissä olen iloinen ja hauska. Kotona sitten taas ärsyynnyn helposti ja kiukuttelen. Mun pitää aina saada olla oikeassa ja kaikki tehdään kuten minä haluan.
Vaatteet päällä ei näy, mutta on aika isoa "pintavikaa" kropassa. Kyllä kerron ennen kuin vaatteet lähtee pois.
Kun lueskelee vastaukset läpi niin näkyy trendi, että itseään älykkääksi kuvailevat törmäävät kumppanien huonoon itsetuntoon ja älynlahjoiltaan tavallisiksi itseään kuvailevat törmäävät älykkäiden ylimielisyyteen.
Voiko tuosta päätellä jopa, että älykkyys jää jopa havaitsematta, mikäli et aja toisen yli sen kanssa eli oman älykkyytensä ulkoisen havainnoinnin voi kumota empatialla ja tunneälyllä?
Minulla on vahva persefetissi. Minulle mieluisa seksi pyörii 90 % perseen ympärillä
Näytän hyvin kiltiltä ja lauhkealta. Todellisuudessa olen joissakin asioissa äärimmäisen vaativa ja ehdoton. En myöskään pidä ihmisistä tai suurimmaksi osaksi maailmastakaan. Kyseessä ei ole masennus vaan eivät vain laadullisesti ole ok. Eli olen paljon hankalampi luonne kuin kukaan osaisi arvata.