Onko sinussa parisuhdetta ajatellen joku iso turn off-omanaisuus, joka ei näy päällepäin?

Ei nyt varsinainen ominaisuus, mutta vanhempani ovat pahasti alkoholisoituneita, mitä ei voi olla oikein näkemättä päälle päin. Olisi kamalaa esitellä heidät uudelle puolisolle.

Olen luonteeltani pitkä hoikka nuori sek sikäs ja kaunis blondi vaikka se ei näy päällepäin.

En kannattele miesten egoja eli he pitävät minua tylynä lespona. Yhden ainoan miehen olen tavannut koko nelikymmenvuotisen elämäni aikana joka oli kiinnostunut naisista ihmisinä, ei vain naisina. Hänen kanssaan pystyi keskustelemaan asioista ilman jatkuvaa kannattelua.

Fyysinen sairaus, jonka vuoksi olen eläkkeellä ja nukun/lepään suurimman osan päivästä. Jos joku hakee kaverikseen aamuvirkkua lenkkeilijäää tai siivousintoilijaa, en ole oikea ihminen hänelle

Luottotiedottomuus. Kerroin sen nykyiselle miehelle kun ensitapaamisesta noin parin kuukauden päästä. Olemme olleet yhdessä nyt yhdeksän vuotta ja olemme naimisissa. Velkani olen lähes kokonaan maksanut.

Rasitun ihmisistä enkä kestä heitä useaa tuntia putkeen vaikka pitäisinkin heistä. Tarvitsen paljon omaa rauhaa. Ihmisille on usein vaikea sanoa että olet tosi kiva, mutta voisitko jo häipyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En erityisemmin pidä seksistä, voisin hyvin olla täysin ilman sitä. Parisuhde olisi kiva, mutta en tahdo kiusata ketään haluttomuudellani enkä toisaalta velvollisuudesta harjoittaa seksia, kuten entisessä avioliitossani tein. Tästä syystä päätin, etten edes etsi parisuhtetta enää, se ei taida olla minua varten. 

Olisitko valmis avoimeen suhteeseen? Ihan oikeasti avoimeen, eli sellaiseen, jossa olisit suhteessa vaikkapa mieheen, joka on jo suhteessa?

Ja mitäpä se mies saisi tästä suhteesta? Kaverin?

Seurustelusuhteen?

Itse olen ainakin todella ihastunut yhteen naiseen työpaikalla, mutta vaikka seurustelisin hänen kanssaan, todennäköisesti en haluaisi seksiä hänen kanssaan lainkaan. En pystyisi edes kuvittelemaan koko asiaa. Hänelläkin taitaa olla jotakin kiinnostusta minua kohtaan, mutta ikävä kyllä mahdollisesti vain seksuaalisella tasolla. Oma ihastumiseni häneen ei ole muuten platonista, mutta hänessä ei kerta kaikkiaan vaan ole mitään seksuaalisesti kiinnostavaa.

Seurustelisin hänen kanssaan mielellään, mutta harrastaisin jonkun muun kanssa seksiä.

No joo, olenpa vaikea.

En jotenkin yhtään ymmärrä tuota ajatusta. Mikset sitten seurustelisi suoraan sen kanssa jolta haluat seksiä? Mitä järkeä on parisuhteessa, jossa molemmat harrastavat seksiä muiden kanssa, mutta eivät keskenään? Eihän se ole mikään parisuhde.

Mä jäin kanssa miettimään omia luetun ymmärtämisen taitojani tämän jutun kanssa. Jos on ihastunut naiseen, ihastus ei ole platonista, ja sitten ei kuitenkaan haluaisi harrastaa tuon naisen kanssa seksiä vaan mieluummin jonkun toisen kanssa, niin mikä ihmeen ihastus tuollainen edes on? Ihan sivusta

Traumatisoiva lapsuus, traumatisoiva avioliitto ja ero. Mt-ongelmista olen pääsemässä jo eteenpäin mutta luottotiedot menivät eivätkä korjaannu mielen kanssa samassa aikataulussa. Yritän opetella eroon myös liiasta kiltteydestä, jottei minua käytetä enää hyväksi. Käytännössä yhden lapsen yh. Tarviiko edes sanoa, että luottamusongelmia löytyy. En tiedä, pystynkö enää parisuhteeseen.

Ahtaat hengitystiet. Kuorsaan aina, en välttämättä lujaa mutta oikeastaan jatkuvasti. Ei parane olla herkkäuninen kumppani jos haluaa vieressä nukkua. Ei parane laihduttamalla, painoindeksi 19 ja olen nainen.

Onhan minussa vaikka mitä.

ADHD ilman ylivilkkautta. Aiheuttaa kaikenlaisia vaikeuksia arjessa, jotka olen kyllä saanut hyvin hallintaan vuosien systeemikehittelyllä. Mutta minun on noudatettava näitä systeemejä orjallisesti tai koko paketti lahoaa muutamassa päivässä. Moni ei ymmärrä kuinka tärkeää se on, kun ongelmani ovat piilossa niin kauan kuin homma toimii. Minua on syytetty itsekkääksi ja omaan napaan tuijottavaksi tästä syystä, vaikka systeemini ovat olemassa juuri siksi että muilla olisi kanssani mahdollisimman mutkatonta elää ja olla.

Mielipiteet. Nainen ei saisi sanoa poikkeavia mielipiteitään ääneen, mutta minä en halua enää tehdä itseäni näkymättömäksi, mikä vaikuttaa olevan turn-off monelle miehelle. Miehet usein odottavat naiselta sosiaalisten tilanteiden liimana toimimista ja kannattelua, ja heidän oman statuksensa kohottamista tätä kautta. Minun mielestäni kukin on itse vastuussa omasta statuksestaan eikä puoliso ole sitä varten siinä rinnalla, vaan hän on oma ihmisensä. Tässä nyt yksi esimerkki niistä turn-off -mielipiteistäni.

Kiinnostuksen kohteet ja lahjakkuus liian monessa asiassa, erityisesti asioissa joissa miehet tykkäävät päteä. Moni ei kestä sitä että olen etevämpi. En hiero tätä asiaa kenenkään kasvoille, mutta en myöskään suostu teeskentelemään vähemmän etevää kuin olen. Haluan vain olla oma itseni ja elää elämääni vapaasti, mutta sitä ei moni mies siedä.

En missään tapauksessa halua lapsia. Joku sanoi tuolla edellä, että miesten lapsettomuuspuheet ovat usein vain puheita, ja yhtäkkiä mieli muuttuukin kun paljastuu että ko. naisen kanssa lapsia ei ole mahdollista saada. Minulla on aivan sama kokemus. Halutaan että lasten saaminen olisi ainakin periaatteessa mahdollista, vaikka samalla halutaan vapaus valita olla hankkimatta niitä.

Poikkeava miesmaku. Miehessä pitää olla feminiinisiä ominaisuuksia, jotta voin kiinnostua, mutta myös maskuliinisia ominaisuuksia on oltava. Aika harva mies on niin moniulotteinen, ja kun miesmakuni selviää normimiehelle, se on yleensä turn off.

(jatkuu)

(edellinen jatkaa)

Henkinen vahvuus on monelle ongelma, koska en välttämättä tarvitse kumppania ollakseni onnellinen ja monen parisuhdekäsitys perustuu itsensä tekemiseen tarpeelliseksi. Lisäksi kykenen puolustamaan itseäni kaikenlaista manipulointia ja hyväksikäytön yrityksiä vastaan, joita melko moni yrittää parisuhteissaan harrastaa. Minun kanssani se ei toimi ja siitäkös moni loukkaantuu, kun joutuisi kohtaamaan omaa ikävää käytöstään eikä sitä vain paineta villaisella ja jatketa kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Syön vain kerran päivässä enkä ole kiinnostunut laittamaan miehelle erikseen ruokaa. Voin laittaa samaa mitä itse syön silloin kun syön, mutta ruokavalioni on melko poikkeava enkä ole vielä tavannut miestä, joka haluaisi kokeilla sitä.

Nautin seksistä valtavasti, se on yksi mieluisimmista tavoista minulle viettää vapaa-aikaa. Mutta seksissä on oltava paljon tunnetta ja välittämistä mukana jotta nautin siitä, enkä lämpene uudelle miehelle ollenkaan ennen kuin tunnen hänet ihmisenä hyvin. Siihen menee kauan aikaa. En ymmärrä lainkaan näitä ihmisiä, jotka kertovat haluavansa "koeajaa" mahdollisen tulevan kumppanin mahdollisimman nopeasti. Ei seksi ole silloin samanlaista kuin se on pidemmän tutustumisen jälkeen, kun parin välille on kehittynyt emotionaalista intiimiyttä ja luottamusta. Tuollaisen koeajon tulokset eivät kerro välttämättä yhtään mitään. Ajattelen helposti näin puhuvista ihmisistä että he eivät ole kovin seksuaalisia tai perillä siitä miten syvää seksuaalinen nautinto voi olla. Siinä taas yksi tulenarka mielipiteeni, joita en saisi sanoa ääneen!

Monella miehellä on nykyään pornosta omaksutut väkivaltaiset seksimaneerit, joista en nauti ollenkaan, (paitsi rakastavan ja välittävän seksin mausteena, jolloin kyse on eri asiasta). Vaikuttaa siltä että nykyään sekin on osalle turn-off, että nainen ei saa orgasmia tukehduttamisesta, kuristamisesta ja lyömisestä. En arvostele ketään joka näistä nauttii, ihmettelen vain miksi joidenkin miesten mielestä ei näytä olevan sallittua nauttia noiden sijaan nautinnosta ja hyvänä pitämisestä. Tiedoksi näin ajatteleville miehille: ei, se ei ole seksuaalisten patoutumien merkki että ei halua tulla satutetuksi seksin aikana!

Milloin kerron näistä? Suurimman osan kerron jo ennen tapaamista, mielipiteeni kerron heti kun niistä aiheista syntyy keskustelua. Lahjakkuudestani en erikseen mainitse, koska sitä totta kai pidettäisiin itsen korostamisena, vaikka todellinen motiivini olisi ihan muu. Kerron projekteista joita olen tekemässä tai tehnyt, joiden kautta asiasta saa jotain käsitystä, mutta koen että en voi kovin monista kertoa yhdellä kertaa, joten melko suuri osa jää yleensä välittymättä. Seksiasioista en yleensä puhu suoraan, vaan tunnustelen epäsuorilla tavoilla onko niissä toivoa olla samoilla linjoilla.

Joo, luottotiedottomuus ja päihdemenneisyys. Lisäksi jos jäisin nyt sinkuksi niin oisin vielä yh. Ai että kuulostan joltain Lähiö-Lissulta vaikka päällepäin nämä ei näy musta mitenkään.

Olen seksissä aika estynyt. Kaipaisin sellasta lempeää rakkautta että pääsen niistä estoista, mutta miehet ei jaksa yrittää lämmitellä kovin kauaa vaan kyllästyy, varsinkin kun olen jo kolmekymppinen. Minulla on myös laskeumatyyppistä vaivaa mikä joskus hankaloittaa seksiä, ilmaa karkaa ja käyn todella usein wc:ssä. Ja se ei sitten varsinaisesti lisää mun seksihaluja vaan pahentaa sitä estoisuutta. 

Löytyyhän näitä. Ensimmäisenä tulee mieleen entiseltä mieheltäni saamani alapääherpes ja juurihoitoon liittyvän hoitovirheen vuoksi puuttuva poskihammas, joka ei näy ulospäin kuin hyvin leveästi irvistäessä.

Lisäksi olen kasvanut aika epätasapainoisessa perheessä, jossa vanhempieni kykenemättömyys kantaa vastuuta on johtanut siihen, että useampi sisaruksistani kärsii nyt aikuisiällä vakavista mielenterveysongelmista. Avioeronsa myötä molemmat vanhemmat ovat alkaneet kaataa omaa paskaa oloansa entistä enemmän minun niskaani.

Ovat myös hoitaneet raha-asiansa huonosti. Vaikka tiedän, että en voi olla vastuussa ihmisten kurjuudesta, kannan jatkuvasti huolta perheestäni ja poden syyllisyyttä, jos otan etäisyyttä, vaikka oma hyvinvointini sitä vaatisi. En siis pysty tarjoamaan auvoista perheidylliä oman lapsuuden perheeni puolesta.

Nyt hiljattain uussinkkuuntuneena pitkän parisuhteeni päätyttyä en todellakaan tiedä, miten näistä lähtökohdista hankkia uusi suhde ja missä kohtaa paljastaa nämä häpeäpilkkuni. Tilanne on minulle uusi ja todella ahdistava, sillä viimeksi sinkkuna ollessani olin vielä parikymppinen, tauditon ja kaikki hampaat olivat tallella. Tuon hampaan onneksi saa rahalla korvattua, muiden luurankojeni kanssa kumppanin pitäisi oppia elämään.

Ulkonäkö on ilmeisesti ihan ok, mutta otan kaikki ulkonäkööni liittyvät kehut v*ttuiluna, koska mun itsetuntoni on romutettu jo lapsesta asti.

Viihdyn kotona drinkkiä juoden, tietokonepelejä pelaten ja musiikkia kuunnellen. Olen alkoholisoitumassa. Välillä saatan maata sängyn pohjalla ja katsoa maratonina jonkun sarjan. Kiroilen paljon ja olen suorapuheinen. Mulla on kausia kun teen koko ajan jotain ja sitten taas kausia kun en jaksa nousta edes sängystä. Kaksisuuntainen mielialahäiriö odottaa diagnosointia.

Olen mieluiten omissa oloissa ja pidän suurinta osaa ihmisistä ihan idiootteina. Uusiin ihmisiin tutustuminen on todella uuvuttavaa ja siksi olen sinkkuna, kun en jaksa tutustua keneenkään. Eipä sillä että kenellekään edes kelpaisin.

+40v nainen

Vierailija kirjoitti:

Kaksi rumentavaa ihosairautta, jotka eivät meikattuna näy mutta joiden ulkonäköä moni kauhistuu. Toinen on rosacea eli ruusufinni, johon mulla liittyy punaisen nenän ja poskien lisäksi silmäoireet eli aina ärtyneen tai tulehtuneen näköiset ja tuntuiset silmät. Toinen on vitiligo eli muuten suomalaiseksi tummahkon beigellä ihollani on sinertävänkalpeita länttejä. 

Mulla taas akne selässä. Olen kai aika hyvännäköinen nainen muuten, ja naamassa mulla ei ole mitään, niin kyllä jännittää riisuutuminen uuden miehen edessä, kun paljastuu tuo selkä. Ei ole kyllä kukaan jättänyt leikkiä kesken tuosta hyvästä ja kaikki jatkaneet suhdetta myös ensimmäisen kerran jälkeen, että ei kai se niin paha ole, mutta itseä häiritsee.

Olen todella mustasukkainen.

Nykyistä miestä käskin hävittämään kaikki exänsä antamat joulukortit ja muun krääsän.

Kaikki entiset säädöt ym. pois facekavereista ja mielellään estoille.

Saan varmasti liudan alapeukkuja, mutta kysyit, vastasin.

Tunnistan ongelmani, mutta mikäs teet.

On. En siedä kaksinaamaisia ja valehtelijoitanenkä teeskentelijöiä.

Olen tylsä. En tykkää kyläillä, en käydä konserteissa, en harrastaa mitään kovin aktiivisesti. Netflix ja koti kiehtoo eniten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sikaruma ilman meikkiä ja olen nörtti. Näyttelen normaalia naista.

Kannattaa katsella välillä julkkisten ja vaikka mallien kuvia ilman meikkiä. Suurin osa on aika mitäänsanomattoman näköisiä, joten en olisi huolissani ulkonäöstä.

Et ole tainnut nähdä niitä ammattimalleja oikeassa elämässä? He eivät ole mitäänsanomattomia koskaan luonnossa. Laihoja, pitkiä ja sopusuhtaisia ja hyväluustoiset kasvot. Kuvat voivat hämätä ja meikillä ehkä tehdä jopa ruman näköiseksi, mutta siellä alla on aina huomattavasti keskivertoa kauniimpi nainen. Hyvä puoli taas on siinä, ettei lähes kukaan nainen ole malli. Mallit eivät ole keskivertoa vaan se top ja siksi malleja rumempana voi olla ihan kivan näköinen kuitenkin.