Onko sinussa parisuhdetta ajatellen joku iso turn off-omanaisuus, joka ei näy päällepäin?

Hae apua pelaamisongelmaan tai vaikka Kelan psykoterapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on, lapsi. Lapsen isä lähti, kun vauva oli 8 kk. Hän ei kestänyt sitä, että elämä muuttui. Lapsen hankinta oli hänen oma ideansa, mutta ilmeisesti ei miettinyt, että elämä muuttuu. Vauva voi itkeä ja heräillä öisin. Viikonloppuisin ei voi juhlia. Meillä lapsi alkoi noin puolivuotiaasta alkaen liikkua enemmän, kieri ja yritti ryömiä. Se taas tarkoitti, että yöunille nukahtaminen oli vaikeaa, levottomuutta. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa, kun mies lähti vanhempiensa luo yöksi, että saa nukkua ennen työpäivää kunnolla. Minua ärsytti, kun hän oli sellainen inisevä miesvauva. Jos en ollut käynyt ruokakaupassa, hän mielenosoituksellisesti paiskoi ovia ja haki ruokaa vain itselleen. Hän odotti, että minä siivoan, käyn kaupassa, laitan ruuat, pesen pyykit ja hoidan lapsen.

Se että jäin yh:ksi ei ollut kuitenkaan minun valintani. Yleensä jos tapaan mielenkiintoisen miehen, hän juoksee karkuun kuullessaan lapsesta.  Minulle on jo

Yksinhuoltajamiehellä sama tilanne ja yhteishuoltajallakin eli ehkä kelpaatte toisillenne?

Ihan alussa. Kroonisia sairauksia, traumat ja muuta sälää. 

Ei ole. 

Joillekin turn on, mutta suurimmalle osalle järkytys. Eli todella kookas penis. Ja hämmästelijöille, ei, se ei ole mikään hieno ominaisuus, vaan enemmän haitaksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen autistinen ja minulla on alkoholistivanhemmat. Jos joku etsisi neurotyypillistä puolisoa ja tai sellaista, jonka vanhemmat voisivat vaikka auttaa lastenhoidossa, en olisi oikea henkilö hänelle. 

Autismi voi jonkun verran näkyä käytöksessä eikä siten ole niin salattu.

Näin vanhempana ihmisenä turn-off-ominaisuudeksi voi ilman muuta laskea vähitellen kehittyneen IBS-syndrooman

joka kyllä jotenkin pysyy maitohappobakteereilla kurissa mutta aiheuttaa silti kurinaa ja joskus hajuakin.

Olen ymmärtänyt ettei varsinaista hoitoa ole kehitetty joten näillä mennään kuoppakuntoon asti.

No, eipä sitä ole ajatellutkaan ikäistään kovasti nuorempia ja vielä siististi käyttäytyviä alkaa vaivaamaan.

Vierailija kirjoitti:

en tykkää siitä että minuun kosketaan joten mitkään halaukset, suutelut eikä todellakaan seksi ole minun juttuni, kerron aina jo ekoilla treffeillä

Haetko sitten platonista suhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmia minkä takia rahatilanne on huono, koska olen ollut eläkkeellä kauan. Uraa ei ole eikä tule. Mt ongelmat on hallinnassa lääkkeillä ja kiitos terapian. Työssäkäyvää musta tuskin silti tulee eikä rahaa tule koskaan olemaan.

Miten oot päässyt terapiaan vaikka oot eläkkeellä?

Vierailija kirjoitti:

Iso trauma jonka takia iso kasa mt-ongelmia, kerron heti ekoilla treffeillä.

Mikä se on. Mihin liittyy?

Kyllä se näkyy jo naamasta eikä se ole edes pahin turn off minussa.

Vierailija kirjoitti:

Joillekin turn on, mutta suurimmalle osalle järkytys. Eli todella kookas penis. Ja hämmästelijöille, ei, se ei ole mikään hieno ominaisuus, vaan enemmän haitaksi.

Laita kuva

Pidän lähtökohtaisesti miehiä todella itsekeskeisinä (johtuu monista kokemuksista), sekä vähän tyhminä ja yksinkertaisina ainakin emotionaalisesti.

Tämän näkemyksen voi poistaa vain sillä että osoittaa olevansa jotain muuta. Mutta valitettavasti kukaan ei ole ehtinyt sinne saakka parisuhteessa että olisi pystynyt todistamaan väitteeni muuksi ja suhde olisi jatkunut. 

Jos tutustun uuteen mieheen jonka katson potentiaaliseksi, niin pyrin kyllä siihen etten anna tuon mielikuvan tulla heti esille, mutta jos siihen on yhtään aihetta niin kylläpä se varmaan jollain tapaa näkyy kehonkielestä, kuuluu rivien välistä jne.

Sietokykyni näkyvästi itsekeskeisyyteen, omahyväisyyteen tai siihen ettei osata ajatella yhtään toisen näkökulmasta asioita tai että toisen mielipiteillä / toiveilla ei ole väliä, on lähes täysi 0.

Ja sittenhän se suhde onkin siinä jo taputeltu.

N 55v.

Kyllä. Osaan kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Omistan kolme hevosta.

🤮

Vierailija kirjoitti:

Pidän lähtökohtaisesti miehiä todella itsekeskeisinä (johtuu monista kokemuksista), sekä vähän tyhminä ja yksinkertaisina ainakin emotionaalisesti.

Tämän näkemyksen voi poistaa vain sillä että osoittaa olevansa jotain muuta. Mutta valitettavasti kukaan ei ole ehtinyt sinne saakka parisuhteessa että olisi pystynyt todistamaan väitteeni muuksi ja suhde olisi jatkunut. 

Jos tutustun uuteen mieheen jonka katson potentiaaliseksi, niin pyrin kyllä siihen etten anna tuon mielikuvan tulla heti esille, mutta jos siihen on yhtään aihetta niin kylläpä se varmaan jollain tapaa näkyy kehonkielestä, kuuluu rivien välistä jne.

Sietokykyni näkyvästi itsekeskeisyyteen, omahyväisyyteen tai siihen ettei osata ajatella yhtään toisen näkökulmasta asioita tai että toisen mielipiteillä / toiveilla ei ole väliä, on lähes täysi 0.

Ja sittenhän se suhde onkin siinä jo taputeltu.

N 55v.

 

Tuo ensimmäinen kappale on juuri se kuva, minkä sain tämän tekstin kirjoittajasta.

Olen kahden erityislapsen yksinhuoltaja; kerron asian kyllä heti samantien yhtään tilannetta kaunistelematta ja tää karsii kyllä potentiaaliset kumppanikandidaatit hyvin tehokkaasti. 

En käytä alkoholia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen autistinen ja minulla on alkoholistivanhemmat. Jos joku etsisi neurotyypillistä puolisoa ja tai sellaista, jonka vanhemmat voisivat vaikka auttaa lastenhoidossa, en olisi oikea henkilö hänelle. 

Autismi voi jonkun verran näkyä käytöksessä eikä siten ole niin salattu.

Oon eri, mutta ei mun autismia kukaan nähnyt vuosikymmeniin, en edes minä itse Totta kai mua on aina pidetty outona, lapsena kiusattiin jne.

Että kyllä se nyt sopii erittäin hyvin tällaisessa keskustelussa mainittavaksi. Minäkin vastaisin, että mun autismi on sellainen seikka. Ei se mun suhde-elämää ole mitenkään haitannut, kun olen suhteillut toisten autistien kanssa. Mutta normaalille neurotyypilliselle olisin ehkä kivaa seksi- ja tapailuseuraa, mutta parisuhteeseen täysin sopimaton. 

Ocd