Lue keskustelun säännöt.
Onko sinussa parisuhdetta ajatellen joku iso turn off-omanaisuus, joka ei näy päällepäin?
Missä vaiheessa deittailua kerrot? Esim luottotiedot puuttuu, vakava trauma menneisyydessa ja aiheuttaa mt-ongelmia, tms
Kommentit (1157)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin turn on, mutta suurimmalle osalle järkytys. Eli todella kookas penis. Ja hämmästelijöille, ei, se ei ole mikään hieno ominaisuus, vaan enemmän haitaksi.
Laita kuva
Sun aivoista, sun typeristä aivoista, ei tarvi laittaa kuvaa.
Ivaat, kun toinen kertoo itselleen ikävästä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin turn on, mutta suurimmalle osalle järkytys. Eli todella kookas penis. Ja hämmästelijöille, ei, se ei ole mikään hieno ominaisuus, vaan enemmän haitaksi.
Laita kuva
Sun aivoista, sun typeristä aivoista, ei tarvi laittaa kuvaa.
Ivaat, kun toinen kertoo itselleen ikävästä asiasta.
Tervetuloa Suomeen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelmia minkä takia rahatilanne on huono, koska olen ollut eläkkeellä kauan. Uraa ei ole eikä tule. Mt ongelmat on hallinnassa lääkkeillä ja kiitos terapian. Työssäkäyvää musta tuskin silti tulee eikä rahaa tule koskaan olemaan.
Miten oot päässyt terapiaan vaikka oot eläkkeellä?
Kyllähän ihmiset eläkkeelläkin elää.
Jännä ennakkoluulo sulla.
Jos vaikka kuuskymppisenä eläkkeelle, niin voi vielä 40 vuotta elettävänä.
Niin mutta Kelan tukemaa psykoterapiaa ei voi saada, jos on eläkkeellä. Ja varmaan tulee mieleen, että jos on köyhä, niin miten sen terapian onnistuu itse maksamaan kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen kahden erityislapsen yksinhuoltaja; kerron asian kyllä heti samantien yhtään tilannetta kaunistelematta ja tää karsii kyllä potentiaaliset kumppanikandidaatit hyvin tehokkaasti.
Mihin sä sitä kumppania tarvit, en käsitä.
Eihän sulla ole aikaa eikä paukkuja viritykseen.
Odota, että lapset ovat täysi-ikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut vain yhdessä parisuhteessa, joka tosin kesti vuosikymmeniä ja kuolema erotti. En kaipaa yhtään seksiä, vaan kumppanin pitäisi olla ensisijaisesti ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kahden erityislapsen yksinhuoltaja; kerron asian kyllä heti samantien yhtään tilannetta kaunistelematta ja tää karsii kyllä potentiaaliset kumppanikandidaatit hyvin tehokkaasti.
Mihin sä sitä kumppania tarvit, en käsitä.
Eihän sulla ole aikaa eikä paukkuja viritykseen.
Odota, että lapset ovat täysi-ikäisiä.
No jokunen vuosi olisi sitten vielä odotettavana ja varmasti tämä tulee olemaan hyvin vaikuttava asia vielä senkin jälkeen kun lapset ovat täysi-ikäisiä.. Ja mihin sitä nyt aikuinen ihminen ylipäänsä kumppania tarvitsee; itselläni ainakin olisi kaikesta huolimatta toiveena löytää sellainen ihminen rinnalle, jonka kanssa voisi esimerkiksi jakaa sitä yhteistä arkea iloineen ja suruineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. En pysty tuntemaan rakkautta enkä luottamaan ihmisiin. Suhteet alkavat seksillä, mutta miehet sitten toivovatkin syvempiä tunteita, joihin en pysty, koska insestinen väkivaltainen lapsuus, tunnekylmät ja välinpitämättömät vanhemmat. Olen yrittänyt monenlaista terapiaa ilman ihmeempää vastetta. Eräs rehellinen terapeutti halusi itse lopettaa terapian ja rahojeni vastaanottamisen kun ymmärsi ettei pysty auttamaan minua. Joku taas olisi halunnut jatkaa rahastusta, mutta itse lopetin kun tajusin etten saa tarvitsemaani apua. Niin, itse asiaan. Nyt aikuisiällä olen pystynyt valitsemaan sopivia kumppaneita jotka ovat ymmärtäneet tilanteeni, tai siis kun olen kertonut etten kykene tunteisiin vaikka haluaisin, ei tule haukkumista eikä nyrkkiä. Tahallani en johda ketään harhaan, uuden ihmisen tavatessa ihastun, hullaannun ja toivon että nyt pystyisin luottamaan ja rakastamaan. Varsinkin nyt kun ikää on jo tullut, pakosti miettii mistä on jäänyt paitsi kun ei ole koskaan ollut normaalissa tasavertaisessa parisuhteessa. Liian nuorena avioiduin, koska se oli silloin tapana, mutta mies oli narsisitinen ja hajotti minua vaan lisää. Hän ei myöskään tuntenut rakkautta, oli rikki omalla tavaan, mutta toisin kuin minä, hän tietoisesti halusi satuttaa toista henkisesti. Kaikista eniten olen pahoillani lasteni puolesta. Olin tavallani hyvä äiti, huolehdin hyvin ja tein kaikkeni heidän eteensä, ehkä jopa liikaakin, koska halusin hyvittää heille sen mitä itseltäni oli aina puuttunut. Silloin en vielä ollut tietoinen ongelmistani, oli vaan epämääräinen paha olo ja vasta nyt viime vuosina olen havahtunut tilanteeseeni ja yrittänyt saada apua.
Kohdallani iso turn-off on se, että matkustan työni takia paljon. Minulle tulee vuodessa matkapäiviä 80-100, joista puolet Suomessa, puolet ulkomailla, suurin osa kuitenkin Euroopassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pönkötä. Köyhyyskään ei heti näy mutta kalju heti jos luopuu hanktkija-lippiksestä kesällä, talvella karvareuhkasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yliherkkä sillin hajulle.
Olen Ihan hyvä mies. Eli suoranainen kirosana parisuhdemarkkinoilla. Monesti asia selviää vasta muutaman treffin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoin turn-off tuntuu olevan se, että olen käsitellyt omat traumat ja olen liian kunnollinen.
Sitten kun en siedä toiseltakaan mitä tahansa kohtelua tai p*skaa, vaan toimin terveenä peilinä toisen käytökselle (esim. nostan kissan pöydälle kun toinen hölmöilee), niin johan juostaan karkuun, sen sijaan että kohdattaisi asiat ja alettaisiin työstää niitä.
Vierailija kirjoitti:
Isoin turn-off tuntuu olevan se, että olen käsitellyt omat traumat ja olen liian kunnollinen.
Sitten kun en siedä toiseltakaan mitä tahansa kohtelua tai p*skaa, vaan toimin terveenä peilinä toisen käytökselle (esim. nostan kissan pöydälle kun toinen hölmöilee), niin johan juostaan karkuun, sen sijaan että kohdattaisi asiat ja alettaisiin työstää niitä.
Tää on niin totta. En edes yritä etsiä parisuhdetta, kun n 50+/- äijät on jääny sinne teinivuosille. Ei.
Olen erakko, enkä halua käydä missään juhlissa enkä tilaisuuksissa.
Mä en vaan jaksa ihmisiä. En halua kertoa elämästäni eikä minua kiinnosta toisten asiat. Vihaan small-talkia.
Jos voisin , asuisin metsässä ja irtautuisin kokonaan yhteiskunnasta.
Kyllähän ihmiset eläkkeelläkin elää.
Jännä ennakkoluulo sulla.
Jos vaikka kuuskymppisenä eläkkeelle, niin voi vielä 40 vuotta elettävänä.