Onko sinussa parisuhdetta ajatellen joku iso turn off-omanaisuus, joka ei näy päällepäin?

Vierailija kirjoitti:

On. En pysty tuntemaan rakkautta enkä luottamaan ihmisiin. Suhteet alkavat seksillä, mutta miehet sitten toivovatkin syvempiä tunteita, joihin en pysty, koska insestinen väkivaltainen lapsuus, tunnekylmät ja välinpitämättömät vanhemmat. Olen yrittänyt monenlaista terapiaa ilman ihmeempää vastetta. Eräs rehellinen terapeutti halusi itse lopettaa terapian ja rahojeni vastaanottamisen kun ymmärsi ettei pysty auttamaan minua. Joku taas olisi halunnut jatkaa rahastusta, mutta itse lopetin kun tajusin etten saa tarvitsemaani apua. Niin, itse asiaan. Nyt aikuisiällä olen pystynyt valitsemaan sopivia kumppaneita jotka ovat ymmärtäneet tilanteeni, tai siis kun olen kertonut etten kykene tunteisiin vaikka haluaisin, ei tule haukkumista eikä nyrkkiä. Tahallani en johda ketään harhaan, uuden ihmisen tavatessa ihastun, hullaannun ja toivon että nyt pystyisin luottamaan ja rakastamaan. Varsinkin nyt kun ikää on jo tullut, pakosti miettii mistä on jäänyt paitsi ku

Eli siis siitä lasteni suhteen pahoillani että ovat joutuneet katselemaan vanhempiensa vääristynyttä ja sairasta parisuhdetta. Toivottavasti eivät päädy toistamaan vanhempiensa virheitä. Minä valitsin mieheni parempi tuttu he*vetti kuin tuntematon taivas periaatteella. Lasteni lapsuus on ollut fyysisesti turvallinen kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kahden erityislapsen yksinhuoltaja; kerron asian kyllä heti samantien yhtään tilannetta kaunistelematta ja tää karsii kyllä potentiaaliset kumppanikandidaatit hyvin tehokkaasti. 

Et sitten ensimmäisestä erityislapsesta oppinut, vaan piti tehdä toinenkin.

Ootpas tyhmä, kun luulet että lapsen erityisyys tulisi aina heti syntymässä esille. Meillä ekat selvät merkit ilmeni vasta 5-vuotiaana, kun kehitys tyssäsi eikä tullutkaan niitä taitoja, mitä ikäkavereille jo alkoi tulemaan/ olla hallussa.

Meilläkin erityisyys tuli ilmi toisen lapsista kohdalla vasta hieman myöhemmin ja molemmilla haasteet eri tyyppisiä. En luonnollisestikaan osannut ennustaa että toinenkin lapsista tulisi olemaan erityislapsi. 

Asun Korsossa.

Olen kävelevät turn-off. Kaikki ominaisuuteni ovat naisen näkökulmasta huonoja. Ulkonäköä on kyllä yhä jäljellä, joten saan huomiota. Kaikki mielipiteeni ovat vääriä. 

M54

Vierailija kirjoitti:

Mun turnoff on että mulla ei ole ikinä aikaa. Tai no joka toinen viikonloppu lauantaina voin ehtiä tehdä jotain. Muuten mulla on aikaa vain iltaisin tässä klo21-22, ennen kuin menen nukkumaan. Työt, lapset, koira, lasten harrastukset, kuntosali, kotityöt

Sama. En mitenkään voisi ylipuhua itseäni kestämään kauaa sellaista, että istuttaisiin katsomassa vaikkapa elokuvaa (eli minusta: tekemättä niitä asioita mitä pitäisi tehdä), tai mentäisiin ravintoloihin ja kahviloihin. Syön mielelläni nopeasti, lapsille kokkaan mutta syövät eri ruokia kuin minä eli ns tavallisia ruokia, jne. Olen töissä, on firma, on luovan alan lisätyö, olen totaali yh, ja ajallani haluaisin harrastaa kestävyysliikuntaa isomman kaavan kautta, ja monta muutakin asiaa. Aika ei riitä edes siihen mitä haluaisin tehdä, miten se voisi eiittää siihen että antaidin niiden kasautua sillä aikaa kun katsottaisiin jotain televisiota? Voisin olla parisuhteessa vain ihmisen kanssa jolla itselläänkin on miljoona rautas tulessa ja aina jotain tekemistä, ja puuhattaisiin rinta rinnan sukahdellen toistemme ohi kuin laivat ulapalla pitkin päivää/iltaa.