Lue keskustelun säännöt.
"Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. ...
17.10.2022 |
Hahaahahahahaaa voi näitä "jonne" juttuja 😅
Tosi hauskaa oli silloin juu, kun telkkari kanavia oli kokonaiset 2 kpl ja nekin lähetti ohjelmaa vain iltaisin.
Ei ollut Putinia, mitäs nyt vaan neuvostoliitto, kylmä sota ja jatkuva ydinsodan pelko. Suomettumisen takia tuli iso haloo jos joku täällä kehtasi kritoisoida neuvostoliittoa.
Ja sen ajan palkoilla ei mikään kyllä ollut halpaa.
Koronaa ei ollut mutta oli kausi jolloin pelättiin että suuri osa kansasta kuolee aidsiin.
Kommentit (922)
Tämä kaiken subjektivoiminen ja yksilökokemuksen nostaminen yhteiskunnalliseksi totuudeksi on juuri aikamme vitsauksia. Tilastotieto on liian tylsää, siksi liikuttavalla jutulla somessa on aina suurempi todistusvoima.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisena oli aika surkeaa olla, luin ajan oppaasta miten jos synnytysrepeämät ovat pahoja, lääkkeeksi sopii puolikas aspiriini.
Ja vaikka kouluttautui miksi, niin urasta ei oikein voinut puhua, koulu oli täynnä naisopettajia mutta se ainoa mies tietenkin oli rehtori. Minä aloitin kesätyöt 85, löysää oli kyllä mutta toisaalta paljon kytätympää, ne vanhemmat ja ylennyksistä sivuutetut naiset ei olleet kovin kivoja uudelle työntekijälle.
Töitä ei aina riittänyt tehtäväksi, mutta auta armias jos myöhästyit minuutin ja tulit töihin 9.01, kellokorttikone leimasi sen punaisella ja useasta minuutin myöhästymisestä joutui puhutteluun. Ei puhuttekaan mistään liukuvasta työajasta saati etätyöstä.
Ja se elintaso, rikkaat oli silloinkin mutta tavalliset työläiset ei kaupungissa mitään taloja ostelleet silloinkaan, asuntolainaa ei millään meinannut saada ja laina-aika oli 5v. Toki sitten helpotti kun sai sen ekan maksettua, mutta silloin oltiin jo vanhempia, ja jo 50 v:llä oli aika tavallista että hampaat oli vesilasissa pöydällä yötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homoja on edelleen se 1%, mutta ne pitävät itsestään ääntä ikään kuin heitä olisi 70%.
Nykyaikana pahin ongelma on kuitenkin tuo, että päästään sekaisin olevia ihmisiä kuunnellaan ja täysin toimivia elimiä aletaan leikkaaman pois ja silpomaan näiden sekopäisten kuvitelmien vuoksi.
Sukupuoli on fyysinen ominaisuus. Ei sitä muuksi muuteta, jos potilaan psyyke on aivan sekaisin.
Tämä nyt on ihan hölmöä.
Olin (hetero)teini 80-luvulla ja muistan aivan hyvin kuinka syrjivästi silloin suhtauduttiin homoihin. Vielä jokin aika sitten se oli luokiteltu sairaudeksi, sitä ennen rikokseksi. Ja kuitenkin heitä oli aina ollut olemassa. Kyllä se on yksi niitä asioita, joissa nykyaika on paljon parempi ja inhimillisempi. Oma lapseni on sateenkaarinuori ja olen niin onnellinen, että hän saa olla sitä 2020-luvulla eikä 1980-luvulla.
Myös transihmisiä on aina ollut.
Minusta ei suhtauduttu syrjivästi ollenkaan, ei myöskään naureskellen. Asuin pienellä 8 000 asukkaan paikkakunnalla, ja homot olivat kuin muutkin. Se vaan mainittiin erikseen, että se ja se on homo. Mutta ei siitä sen enempää. Yksi ystävistäni oli lesbo, siitä ei puhuttu mutta sen vain tiesi. Ja hän tiesi että me tiesimme. Myöhemmin hän kyllä rakastui yhteen ystäväänsä ja heillä oli suhdekin, vaikka tämä toinen tyttö ei lesbo ollutkaan.
Minusta suhtauduttiin ehkä enemmänkin pelonsekaisella kunnioituksella, kun joku oli erilainen ja uskalsi olla. Ei olisi tullut mieleenkään yrittää syrjiä tai heittää jotain tyhmää läppää näille itsensä kanssa sinut oleville homoille ja lesboille. Mutta ei heitä toisaalta ajateltukaan aamusta iltaan kuten nykyään pitäisi. Oli omakin elämä.
Hienoa, että hetero tietää, millaista oli olla homo. Eikun..
Tiedän sen, että koskaan en mitään syrjimistä tai haukkumista homoja kohtaan nähnyt enkä myöskään keltään kuullut, että sellaista olisi tapahtunut.
Sen sijaan tiedän myöhemmiltäkin vuosikymmeniltä tapauksia, että heteromies on muuttunut aggressiiviseksi tai väkivaltaiseksi, kun homo on tullut häntä iskemään. Yleensä nämä tilanteet on menneet niin, että ensin on vietetty aikaa yhdessä kavereina, ja jossain vaiheessa on vaivihkaa aloitettu ensin viattoman tuntuinen koskettelu, esim. ohimennessä hipaistu tai tiputettu olutta toisen syliin että päästään pyyhkimään sitä reisiltä. Ja sitten kun hetero on varma, että tässä lähennellään, hän suuttuu koska kokee tulleensa kusetetuksi. Ei liity 80-lukuun.
Sepä yllättävää, ettei hetero ole huomannut syrjintää. Oletko kysynyt homoilta, huomasivatko he?
Tietysti homot ovat kohdanneet syrjintää, jos heiltä menee kysymään. Tänä päivänäkin ovat kokeneet. Siksi relevantimpaa on kysyä tavallisilta ihmisiltä: huomasitko, oliko syrjintää, syrjitkö itse. Oikeudessakin silminnäkijälausunnot on luotettavampia kuin asianosaisten.
Älä viitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai ei muka 1980-luvulla syrjitty ja kiusattu homoja. Älkää unta nähkö. Helsinkiin avattiin ensimmäinen homoravintola Gay Gambrini Iso-Roballe niin siellä oli skinit ulkopuolella kytiksellä antamassa turpaan ja monottamassa maahan kaatuvia. Tästä puhuttiin ihan yleisesti lähiöjengeissä ja kerrottiin tapahtumista. Itse olen nähnyt kuinka lähinnä Mike Monroelta näyttävä käsilaukun kanssa kulkenut poika heitettiin ulos paikallisjunasta koska vanha konduktööri ei halunnut junaan mitään homoja levittämään adsia. Aidshan aiheutti suunnatonta paniikkia joidenkin keskuudessa ja leimasi homot spitaalisiksi. Näitä tapahtumia on vaikka kuinka paljon. Joten turha selittää jotain kukkaisunelmia menneiden aikojen ihanuudesta.
Muistan ajan ja AIDS "paniikkia" oli korkeintaan saman verran kuin nykyistä sikarokkoa kohtaan jotka ihmiset tietävät tarttuvan homojen kesken.
Sikarokon tilalla po. apinarokko, joka nyt leviää homojen keskuudessa. Apinoista peräisin kuten aidsikin.
80- ja 90-luku oli aikalailla ihmisarvoisen elämän loppuaikoja. 2000-luvulla alkoi vuosien varrella tämä "suvaitaan sellaista mitä toiset eivät suvaitse" rakkikoiralaumailu eli räksytetään puolin ja toisin päivästä toiseen kun muuta ei kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homoja on edelleen se 1%, mutta ne pitävät itsestään ääntä ikään kuin heitä olisi 70%.
Nykyaikana pahin ongelma on kuitenkin tuo, että päästään sekaisin olevia ihmisiä kuunnellaan ja täysin toimivia elimiä aletaan leikkaaman pois ja silpomaan näiden sekopäisten kuvitelmien vuoksi.
Sukupuoli on fyysinen ominaisuus. Ei sitä muuksi muuteta, jos potilaan psyyke on aivan sekaisin.
Tämä nyt on ihan hölmöä.
Olin (hetero)teini 80-luvulla ja muistan aivan hyvin kuinka syrjivästi silloin suhtauduttiin homoihin. Vielä jokin aika sitten se oli luokiteltu sairaudeksi, sitä ennen rikokseksi. Ja kuitenkin heitä oli aina ollut olemassa. Kyllä se on yksi niitä asioita, joissa nykyaika on paljon parempi ja inhimillisempi. Oma lapseni on sateenkaarinuori ja olen niin onnellinen, että hän saa olla sitä 2020-luvulla eikä 1980-luvulla.
Myös transihmisiä on aina ollut.
Minusta ei suhtauduttu syrjivästi ollenkaan, ei myöskään naureskellen. Asuin pienellä 8 000 asukkaan paikkakunnalla, ja homot olivat kuin muutkin. Se vaan mainittiin erikseen, että se ja se on homo. Mutta ei siitä sen enempää. Yksi ystävistäni oli lesbo, siitä ei puhuttu mutta sen vain tiesi. Ja hän tiesi että me tiesimme. Myöhemmin hän kyllä rakastui yhteen ystäväänsä ja heillä oli suhdekin, vaikka tämä toinen tyttö ei lesbo ollutkaan.
Minusta suhtauduttiin ehkä enemmänkin pelonsekaisella kunnioituksella, kun joku oli erilainen ja uskalsi olla. Ei olisi tullut mieleenkään yrittää syrjiä tai heittää jotain tyhmää läppää näille itsensä kanssa sinut oleville homoille ja lesboille. Mutta ei heitä toisaalta ajateltukaan aamusta iltaan kuten nykyään pitäisi. Oli omakin elämä.
Hienoa, että hetero tietää, millaista oli olla homo. Eikun..
Tiedän sen, että koskaan en mitään syrjimistä tai haukkumista homoja kohtaan nähnyt enkä myöskään keltään kuullut, että sellaista olisi tapahtunut.
Sen sijaan tiedän myöhemmiltäkin vuosikymmeniltä tapauksia, että heteromies on muuttunut aggressiiviseksi tai väkivaltaiseksi, kun homo on tullut häntä iskemään. Yleensä nämä tilanteet on menneet niin, että ensin on vietetty aikaa yhdessä kavereina, ja jossain vaiheessa on vaivihkaa aloitettu ensin viattoman tuntuinen koskettelu, esim. ohimennessä hipaistu tai tiputettu olutta toisen syliin että päästään pyyhkimään sitä reisiltä. Ja sitten kun hetero on varma, että tässä lähennellään, hän suuttuu koska kokee tulleensa kusetetuksi. Ei liity 80-lukuun.
Sepä yllättävää, ettei hetero ole huomannut syrjintää. Oletko kysynyt homoilta, huomasivatko he?
Tietysti homot ovat kohdanneet syrjintää, jos heiltä menee kysymään. Tänä päivänäkin ovat kokeneet. Siksi relevantimpaa on kysyä tavallisilta ihmisiltä: huomasitko, oliko syrjintää, syrjitkö itse. Oikeudessakin silminnäkijälausunnot on luotettavampia kuin asianosaisten.
Muita kiusaavat ja syrjivät tunnetusti kertovat, mitä tuli tehtyä. Onneksi itseäni ei vaivaa muistisairaus ja muistan hyvin, että homoja syrjittiin 80-luvulla alkaen siitä, että homo oli haukkumasana.
Olen samaa mieltä otsikon kanssa.
Voi kun "kehitys" ois jäänyt 80-luvulle.
Maailma oli paljon järkevämpi ja viihdyttävämpi kuin nykyään.
Perheetkin katseli vielä yhdessä tv:tä.
Mitä näillä kymmenillä tv-kanavilla tekee kun ohjelmien taso on nolla, eikä nuoremmat katso tv:tä enää ollenkaan.
Itse edustan sukupolvea joka, arvostaa televisiota, ja kyllä 80-luvulla tuli parempia sarjoja ja oli myös taivaskanavat ihan täällä pikkukunnassakin rivarissa ja kerrostalossa, MTV:stä imin musavideoita.
Olo kasetit ja vinyylilevyt, ai että. Jopa ruokakaupassa myytiin levyjä.
Posteja ja kioskeja oli joka nurkalla, oli kenkäkauppoja, vaatekauppoja, musiikkikauppoja, divareita, videovuokraamoita jne, nyt ei ole kuin tokmanni ja "posti" R-"kioskilla".
Ja kaikki on nykyään digiä, koko elämä tämän pienen laatan takana, pankkipalveluista, alkaen. VMP. Siinä sitä sitten ollaan kun joku valtio vetää meiltä digit pimeeksi tai sanovat itse sopimuksen irti.
T. 50v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Synnyttäjät saivat epiduraalin vasta 80-luvun puolivälissä.
Ihan rehellisesti en olisi halunnut olla nainen noina vuosikymmeninä, aika sovinistisessa yhteiskunnassa elivät. Naisen kärsimys oli miesten mielestä ansaittua ja oikein.
Mistä vedät tuon johtopäätöksen, että naisten kärsimys oli miesten mielestä oikein. Siinä ajatuksesi ampuu yli.
Esimerkiksi koko epiduraalin keksi mies: lääkäri John Bonica, sen jälkeen, kun hänen vaimonsa oli kuollut synnytykseen nukutuksen aiheuttamaan komplikaatioon.
Et ota huomioon tätä: jotkut miehet rakastavat vaimojaan. Kaikki miehet eivät vihaa naisia. :)
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä otsikon kanssa.
Voi kun "kehitys" ois jäänyt 80-luvulle.Maailma oli paljon järkevämpi ja viihdyttävämpi kuin nykyään.
Perheetkin katseli vielä yhdessä tv:tä.
Mitä näillä kymmenillä tv-kanavilla tekee kun ohjelmien taso on nolla, eikä nuoremmat katso tv:tä enää ollenkaan.
Itse edustan sukupolvea joka, arvostaa televisiota, ja kyllä 80-luvulla tuli parempia sarjoja ja oli myös taivaskanavat ihan täällä pikkukunnassakin rivarissa ja kerrostalossa, MTV:stä imin musavideoita.
Olo kasetit ja vinyylilevyt, ai että. Jopa ruokakaupassa myytiin levyjä.
Posteja ja kioskeja oli joka nurkalla, oli kenkäkauppoja, vaatekauppoja, musiikkikauppoja, divareita, videovuokraamoita jne, nyt ei ole kuin tokmanni ja "posti" R-"kioskilla".
Ja kaikki on nykyään digiä, koko elämä tämän pienen laatan takana, pankkipalveluista, alkaen. VMP. Siinä sitä sitten ollaan kun joku valtio vetää meiltä digit pimeeksi tai sanovat itse sopimuksen irti.T. 50v
Silloin perhaat katsoi yhdessä telkkaria, koska se oli perheen ainoa telkkari ja isä määräsi mitä katsotaan. Niin oli meilläkin. Jos telkkarista ei tullut mitään isälle mieleistä ohjelmaa, sitä ei aukaistu. Mistään taivaskanavista ei uskallettu edes haaveilla eikä mitään musavideoita katseltu.
Minä nautin todella paljon, kun työpäivää ei tarvitse jättää kesken, että ehtii pankkiin maksamaan laskuja ennen sen kiinnimenoa tai pyytää lomapäivää, että pääsee verovirastoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Töitä piti tehdä jos meinasi leipää syödä.
Vanhempien silmille ei hypitty.
Kuritettiin lapsia fyysisesti.
Alkoholismi ym ongelmat hävettiin ja vaiettiin perhesalaisuuksina.
Jos ei mahtunut lähiyhteisön muottiin, olit hylkiö.
Homous oli sairaus.
Naisen paikka oli kotona tai ainakin äitinä.
Kasarilla meni jo vähän rennommin.
Tätä en oikein tajua. Olin nuori 70-luvulla maaseutupitäjässä, mutta en kyllä muista kotirouvakulttuuria suuresti olleen. Naiset kävi töissä: opettajina, pankkivirkailijoina, myyjinä, siivoojina, sairaanhoitajina. Talojen emännät olivat tietysti kotona ja tekivät tilan töitä miehensä kanssa. 1973 tuli uusi päivähoitolaki, joka velvoitti kuntia järkkäämään päivähoidon, kysyntää siis sille oli.
Oletko itse elänyt tuota aikaa vai nuorempaa sukupolvea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnyttäjät saivat epiduraalin vasta 80-luvun puolivälissä.
Ihan rehellisesti en olisi halunnut olla nainen noina vuosikymmeninä, aika sovinistisessa yhteiskunnassa elivät. Naisen kärsimys oli miesten mielestä ansaittua ja oikein.
Mistä vedät tuon johtopäätöksen, että naisten kärsimys oli miesten mielestä oikein. Siinä ajatuksesi ampuu yli.
Esimerkiksi koko epiduraalin keksi mies: lääkäri John Bonica, sen jälkeen, kun hänen vaimonsa oli kuollut synnytykseen nukutuksen aiheuttamaan komplikaatioon.
Et ota huomioon tätä: jotkut miehet rakastavat vaimojaan. Kaikki miehet eivät vihaa naisia. :)
Esimerkiksi eräs julkisuudessa tunnettu miesgynekologi vastusti synnytysten kivulievitystä. Hän perusteli sitä sillä, että eihän naiset tarvitse kivunlievitystä ensimmäistä seksikertaa varten vaikka sekin on kivulias. Synnytysten kivunlievitystä on ennen pihtailtu todella paljon. Vielä 90-luvullakin etusijalla oli lämmin kaurapussi ja aquarakkulat, voi luoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homoja on edelleen se 1%, mutta ne pitävät itsestään ääntä ikään kuin heitä olisi 70%.
Nykyaikana pahin ongelma on kuitenkin tuo, että päästään sekaisin olevia ihmisiä kuunnellaan ja täysin toimivia elimiä aletaan leikkaaman pois ja silpomaan näiden sekopäisten kuvitelmien vuoksi.
Sukupuoli on fyysinen ominaisuus. Ei sitä muuksi muuteta, jos potilaan psyyke on aivan sekaisin.
Tämä nyt on ihan hölmöä.
Olin (hetero)teini 80-luvulla ja muistan aivan hyvin kuinka syrjivästi silloin suhtauduttiin homoihin. Vielä jokin aika sitten se oli luokiteltu sairaudeksi, sitä ennen rikokseksi. Ja kuitenkin heitä oli aina ollut olemassa. Kyllä se on yksi niitä asioita, joissa nykyaika on paljon parempi ja inhimillisempi. Oma lapseni on sateenkaarinuori ja olen niin onnellinen, että hän saa olla sitä 2020-luvulla eikä 1980-luvulla.
Myös transihmisiä on aina ollut.
Minusta ei suhtauduttu syrjivästi ollenkaan, ei myöskään naureskellen. Asuin pienellä 8 000 asukkaan paikkakunnalla, ja homot olivat kuin muutkin. Se vaan mainittiin erikseen, että se ja se on homo. Mutta ei siitä sen enempää. Yksi ystävistäni oli lesbo, siitä ei puhuttu mutta sen vain tiesi. Ja hän tiesi että me tiesimme. Myöhemmin hän kyllä rakastui yhteen ystäväänsä ja heillä oli suhdekin, vaikka tämä toinen tyttö ei lesbo ollutkaan.
Minusta suhtauduttiin ehkä enemmänkin pelonsekaisella kunnioituksella, kun joku oli erilainen ja uskalsi olla. Ei olisi tullut mieleenkään yrittää syrjiä tai heittää jotain tyhmää läppää näille itsensä kanssa sinut oleville homoille ja lesboille. Mutta ei heitä toisaalta ajateltukaan aamusta iltaan kuten nykyään pitäisi. Oli omakin elämä.
Hienoa, että hetero tietää, millaista oli olla homo. Eikun..
Tiedän sen, että koskaan en mitään syrjimistä tai haukkumista homoja kohtaan nähnyt enkä myöskään keltään kuullut, että sellaista olisi tapahtunut.
Sen sijaan tiedän myöhemmiltäkin vuosikymmeniltä tapauksia, että heteromies on muuttunut aggressiiviseksi tai väkivaltaiseksi, kun homo on tullut häntä iskemään. Yleensä nämä tilanteet on menneet niin, että ensin on vietetty aikaa yhdessä kavereina, ja jossain vaiheessa on vaivihkaa aloitettu ensin viattoman tuntuinen koskettelu, esim. ohimennessä hipaistu tai tiputettu olutta toisen syliin että päästään pyyhkimään sitä reisiltä. Ja sitten kun hetero on varma, että tässä lähennellään, hän suuttuu koska kokee tulleensa kusetetuksi. Ei liity 80-lukuun.
Sepä yllättävää, ettei hetero ole huomannut syrjintää. Oletko kysynyt homoilta, huomasivatko he?
Tietysti homot ovat kohdanneet syrjintää, jos heiltä menee kysymään. Tänä päivänäkin ovat kokeneet. Siksi relevantimpaa on kysyä tavallisilta ihmisiltä: huomasitko, oliko syrjintää, syrjitkö itse. Oikeudessakin silminnäkijälausunnot on luotettavampia kuin asianosaisten.
Muita kiusaavat ja syrjivät tunnetusti kertovat, mitä tuli tehtyä. Onneksi itseäni ei vaivaa muistisairaus ja muistan hyvin, että homoja syrjittiin 80-luvulla alkaen siitä, että homo oli haukkumasana.
Homo on haukkumasana edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä otsikon kanssa.
Voi kun "kehitys" ois jäänyt 80-luvulle.Maailma oli paljon järkevämpi ja viihdyttävämpi kuin nykyään.
Perheetkin katseli vielä yhdessä tv:tä.
Mitä näillä kymmenillä tv-kanavilla tekee kun ohjelmien taso on nolla, eikä nuoremmat katso tv:tä enää ollenkaan.
Itse edustan sukupolvea joka, arvostaa televisiota, ja kyllä 80-luvulla tuli parempia sarjoja ja oli myös taivaskanavat ihan täällä pikkukunnassakin rivarissa ja kerrostalossa, MTV:stä imin musavideoita.
Olo kasetit ja vinyylilevyt, ai että. Jopa ruokakaupassa myytiin levyjä.
Posteja ja kioskeja oli joka nurkalla, oli kenkäkauppoja, vaatekauppoja, musiikkikauppoja, divareita, videovuokraamoita jne, nyt ei ole kuin tokmanni ja "posti" R-"kioskilla".
Ja kaikki on nykyään digiä, koko elämä tämän pienen laatan takana, pankkipalveluista, alkaen. VMP. Siinä sitä sitten ollaan kun joku valtio vetää meiltä digit pimeeksi tai sanovat itse sopimuksen irti.T. 50v
Silloin perhaat katsoi yhdessä telkkaria, koska se oli perheen ainoa telkkari ja isä määräsi mitä katsotaan. Niin oli meilläkin. Jos telkkarista ei tullut mitään isälle mieleistä ohjelmaa, sitä ei aukaistu. Mistään taivaskanavista ei uskallettu edes haaveilla eikä mitään musavideoita katseltu.
Minä nautin todella paljon, kun työpäivää ei tarvitse jättää kesken, että ehtii pankkiin maksamaan laskuja ennen sen kiinnimenoa tai pyytää lomapäivää, että pääsee verovirastoon.
Jaa, ei meillä isä päättänut mitä katsotaan, ja yhdessä mummolassakin katseltiin napakymppiä ja dallasta. Muistan kun mummo aina äännähteli "höh"mäisesti napakymppiläisten vastauksista. 😂
Meillä isä ja äiti molemmat kävi töissä ja molemmat teki kotitöitä. Muistan kyllä ihmetellreni joittenkin kaveteitten koteja, jossa oli mies ei osallistunut kotitöihin ollenkaan ja esittivät niitä" perheenpäitä", sinä vissiin kasvoir semmosessa perheessä, onhan niitä vieläkin olemassa, ei se 80-lukuun liittynyt. Meiän isä (raavas duunari) teki kotitöitä yhtälailla kuin äitikin jo 70-luvulla, kun yhteen menivät ja synnyin.
No siinäpä nautit, kunnes koko digisysteemi romahtaa, palvelua ei saa livenä enää mistään kun on kaikki munat laitettu yhteen koriin. Digipalvelut voisi ymmärtää, jos oikeat palvelut olisi myös säilytetty, mutta kun ei ole.
Oi niitä aikoja, kun oli vielä oikeaa elämää ja oikeita palveluita.
Oon kyllä onnekas kun sain elää lapsuuden ja nuoruuden muussa ajassa kuin tässä.
50v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ainakin yhdessä suhteessa 80-luvulla oli asiat paremmin. Sukkamuoti. En muista kumpi muoti oli ensin: se, kun oli pitkät joustoneulevartiset sukat, jotka rytättiin nilkkaan, vai se kun tennissukkien varret vedettiin farkun lahkeiden päälle. Kummassakaan tapauksessa ei kuljettu nilkat paljaina.
Tykkäsin myös isoista kollareista eli collegepaidoista, niitä oli niin tytöillä kuin pojillakin. Aika samalla tavalla pukeutuivat tytöt ja pojat, ainakin meillä yläasteella. Ei ollut persemuotia eikä tissejä puristettu esiin eikä pyllistelty missään. Pyllyt pidettiin piilossa ylisuurten paitojen alla ja hyvä niin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä otsikon kanssa.
Voi kun "kehitys" ois jäänyt 80-luvulle.Maailma oli paljon järkevämpi ja viihdyttävämpi kuin nykyään.
Perheetkin katseli vielä yhdessä tv:tä.
Mitä näillä kymmenillä tv-kanavilla tekee kun ohjelmien taso on nolla, eikä nuoremmat katso tv:tä enää ollenkaan.
Itse edustan sukupolvea joka, arvostaa televisiota, ja kyllä 80-luvulla tuli parempia sarjoja ja oli myös taivaskanavat ihan täällä pikkukunnassakin rivarissa ja kerrostalossa, MTV:stä imin musavideoita.
Olo kasetit ja vinyylilevyt, ai että. Jopa ruokakaupassa myytiin levyjä.
Posteja ja kioskeja oli joka nurkalla, oli kenkäkauppoja, vaatekauppoja, musiikkikauppoja, divareita, videovuokraamoita jne, nyt ei ole kuin tokmanni ja "posti" R-"kioskilla".
Ja kaikki on nykyään digiä, koko elämä tämän pienen laatan takana, pankkipalveluista, alkaen. VMP. Siinä sitä sitten ollaan kun joku valtio vetää meiltä digit pimeeksi tai sanovat itse sopimuksen irti.T. 50v
Silloin perhaat katsoi yhdessä telkkaria, koska se oli perheen ainoa telkkari ja isä määräsi mitä katsotaan. Niin oli meilläkin. Jos telkkarista ei tullut mitään isälle mieleistä ohjelmaa, sitä ei aukaistu. Mistään taivaskanavista ei uskallettu edes haaveilla eikä mitään musavideoita katseltu.
Minä nautin todella paljon, kun työpäivää ei tarvitse jättää kesken, että ehtii pankkiin maksamaan laskuja ennen sen kiinnimenoa tai pyytää lomapäivää, että pääsee verovirastoon.
Taivaskanavat tuli kyllä ulottuville lautasantenneilla jo 80-luvulla. Mentiin aina koulun jälkeen sellaisten kaverien luokse, joilla taivaskanavat näkyi ja katseltiin Michael Jacksonin musiikkivideoita ja Madonnaa. Meillä ei ollut, enkä kaivannutkaan. Nuo pienet maistiaiset kaverin luona riittivät oikein hyvin. Enemmän kadehdin sitä kaveria, jolla oli Donkey Kong -elektroniikkapeli. Rasitukseen asti notkuin hänen luonaan pelaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töitä piti tehdä jos meinasi leipää syödä.
Vanhempien silmille ei hypitty.
Kuritettiin lapsia fyysisesti.
Alkoholismi ym ongelmat hävettiin ja vaiettiin perhesalaisuuksina.
Jos ei mahtunut lähiyhteisön muottiin, olit hylkiö.
Homous oli sairaus.
Naisen paikka oli kotona tai ainakin äitinä.
Kasarilla meni jo vähän rennommin.Tätä en oikein tajua. Olin nuori 70-luvulla maaseutupitäjässä, mutta en kyllä muista kotirouvakulttuuria suuresti olleen. Naiset kävi töissä: opettajina, pankkivirkailijoina, myyjinä, siivoojina, sairaanhoitajina. Talojen emännät olivat tietysti kotona ja tekivät tilan töitä miehensä kanssa. 1973 tuli uusi päivähoitolaki, joka velvoitti kuntia järkkäämään päivähoidon, kysyntää siis sille oli.
Oletko itse elänyt tuota aikaa vai nuorempaa sukupolvea?
Minuakin huvittaa nää jutut kotirouvista, äitini on painanut töitä 60-luvulta asti, kun synnyin 70-luvulla oli Outokummun konttorissa töissä, isä oli metallimies.
Molemmat hoiti kotihommat, kerran viikossa (perjantaisin) lennättivät lapset ulos ja siivosivat. Kuka ensiksi tuli töistä teki ruuan. Molemmat haki ja vei lapsia (pyörällä) tarhaan/pois sieltä. Molemmat tiskasi, kävi kaupassa, isä tipusti pitempänä verhoja jne.
Ja pikkukunnassa asuttiin.
Ja jopa mummoni ja mummini ovat käyneet töissä, ei oo mitään mastalon emäntiä tai hienostorouvia olleet.
50v
Elin lapsuuteni kasarilla ja tykkäsin kyllä kiireettömyydestä. Välillä oli ihan tylsää. Iltapäivisin lajiteltiin kavereiden kanssa kiiltokuvia ja postimerkkejä ja haaveilin omasta hamsterista. Vaikka kasaria aina hehkutetaan nousukautena ja yltäkylläisenä aikana, ei se minulle ja meidän pitäjän lapsiperheille kovin ihmeeltä kulutusjuhlalta vaikuttanut. Toki edelliseen vuosikymmeneen verrattuna varmasti muutos oli mittava.
Yhdellä kaverilla oli nukkekodissa valot, ja se meni jo niin yli käsityksen, etten sellaisesta edes uskaltanut haaveilla. Joululahjaksi toivoin Barbieta, sain halpisversio Cindyn, ja se oli oikein hyvä.
Sitä ei moni nykynuorista ehkä hahmota, että silloin ruoka oli mautonta ja sitä oli vähän. Perunaa ja kastiketta, kastiketta ja perunaa. Kiinankaalia. Karkki oli kallista ja sitä syötiin harvoin. Lapsia oli helppo houkutella herkuilla yms siivoamaan, tsemppaamaan koulussa jne. Herkut kuuluivat synttäreihin ja jouluun, lauantaisin sai jotain pientä. Jos mentiin saunaan, sai lasillisen limsaa.
Nykypentuja raahataan harrastuksista toiseen ja vanhemmat nääntyvät. Kaikilla on tiukat aikataulut.
tipusti= ripusti. 😂 Isääni ei voinut tipuseksi kutsua.
50v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnyttäjät saivat epiduraalin vasta 80-luvun puolivälissä.
Ihan rehellisesti en olisi halunnut olla nainen noina vuosikymmeninä, aika sovinistisessa yhteiskunnassa elivät. Naisen kärsimys oli miesten mielestä ansaittua ja oikein.
Mistä vedät tuon johtopäätöksen, että naisten kärsimys oli miesten mielestä oikein. Siinä ajatuksesi ampuu yli.
Esimerkiksi koko epiduraalin keksi mies: lääkäri John Bonica, sen jälkeen, kun hänen vaimonsa oli kuollut synnytykseen nukutuksen aiheuttamaan komplikaatioon.
Et ota huomioon tätä: jotkut miehet rakastavat vaimojaan. Kaikki miehet eivät vihaa naisia. :)
No kun mää oon käyny yliopiston ja siel sanottii sillee.
Tietysti homot ovat kohdanneet syrjintää, jos heiltä menee kysymään. Tänä päivänäkin ovat kokeneet. Siksi relevantimpaa on kysyä tavallisilta ihmisiltä: huomasitko, oliko syrjintää, syrjitkö itse. Oikeudessakin silminnäkijälausunnot on luotettavampia kuin asianosaisten.