Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. ...
17.10.2022 |
Hahaahahahahaaa voi näitä "jonne" juttuja 😅
Tosi hauskaa oli silloin juu, kun telkkari kanavia oli kokonaiset 2 kpl ja nekin lähetti ohjelmaa vain iltaisin.
Ei ollut Putinia, mitäs nyt vaan neuvostoliitto, kylmä sota ja jatkuva ydinsodan pelko. Suomettumisen takia tuli iso haloo jos joku täällä kehtasi kritoisoida neuvostoliittoa.
Ja sen ajan palkoilla ei mikään kyllä ollut halpaa.
Koronaa ei ollut mutta oli kausi jolloin pelättiin että suuri osa kansasta kuolee aidsiin.
Kommentit (922)
Vierailija kirjoitti:
Elin lapsuuteni kasarilla ja tykkäsin kyllä kiireettömyydestä. Välillä oli ihan tylsää. Iltapäivisin lajiteltiin kavereiden kanssa kiiltokuvia ja postimerkkejä ja haaveilin omasta hamsterista. Vaikka kasaria aina hehkutetaan nousukautena ja yltäkylläisenä aikana, ei se minulle ja meidän pitäjän lapsiperheille kovin ihmeeltä kulutusjuhlalta vaikuttanut. Toki edelliseen vuosikymmeneen verrattuna varmasti muutos oli mittava.
Yhdellä kaverilla oli nukkekodissa valot, ja se meni jo niin yli käsityksen, etten sellaisesta edes uskaltanut haaveilla. Joululahjaksi toivoin Barbieta, sain halpisversio Cindyn, ja se oli oikein hyvä.
Sitä ei moni nykynuorista ehkä hahmota, että silloin ruoka oli mautonta ja sitä oli vähän. Perunaa ja kastiketta, kastiketta ja perunaa. Kiinankaalia. Karkki oli kallista ja sitä syötiin harvoin. Lapsia oli helppo houkutella herkuilla yms siivoamaan, tsemppaamaan koulussa jne. Herkut kuuluivat synttäreihin ja jouluun, lauantaisin sai jotain pientä. Jos mentiin saunaan, sai lasillisen limsaa.
Nykypentuja raahataan harrastuksista toiseen ja vanhemmat nääntyvät. Kaikilla on tiukat aikataulut.
Kyllä mä sain karkkia ihan tarpeeksi. Markalla kymmenen, vitosella ison pussin. Kympillä sai joskus kolme isoa limsapulloa. Ja ihan samoja jauhelihakastikkeita, perunaa ja leipää, makaronilootaa ym syön tänäkin päivänä. Kyllä kasarilla oli kaikkea ihan tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elin lapsuuteni kasarilla ja tykkäsin kyllä kiireettömyydestä. Välillä oli ihan tylsää. Iltapäivisin lajiteltiin kavereiden kanssa kiiltokuvia ja postimerkkejä ja haaveilin omasta hamsterista. Vaikka kasaria aina hehkutetaan nousukautena ja yltäkylläisenä aikana, ei se minulle ja meidän pitäjän lapsiperheille kovin ihmeeltä kulutusjuhlalta vaikuttanut. Toki edelliseen vuosikymmeneen verrattuna varmasti muutos oli mittava.
Yhdellä kaverilla oli nukkekodissa valot, ja se meni jo niin yli käsityksen, etten sellaisesta edes uskaltanut haaveilla. Joululahjaksi toivoin Barbieta, sain halpisversio Cindyn, ja se oli oikein hyvä.
Sitä ei moni nykynuorista ehkä hahmota, että silloin ruoka oli mautonta ja sitä oli vähän. Perunaa ja kastiketta, kastiketta ja perunaa. Kiinankaalia. Karkki oli kallista ja sitä syötiin harvoin. Lapsia oli helppo houkutella herkuilla yms siivoamaan, tsemppaamaan koulussa jne. Herkut kuuluivat synttäreihin ja jouluun, lauantaisin sai jotain pientä. Jos mentiin saunaan, sai lasillisen limsaa.
Nykypentuja raahataan harrastuksista toiseen ja vanhemmat nääntyvät. Kaikilla on tiukat aikataulut.
Juu, kiiltokuvia keräiltiin ja vaihdettiin, sitä varten oli albumeja. Ja joka ikisessä pienessä kyläkaupassakin oli varteenotettava tarjonta kiiltokuvista, kuin myös erilaisia kirjepapereita ja -kuoria ja muistilehtiöitä.
Olen tuon ajan lapsi, ja rakastan paperia, kirjoittamista ja vihkoja edelleen. Joskus tuntuu kuin nykyihmiset suorastaan vihaisivat paperia. Jos ne jossain näkevät paperia, ne ryttäävät sen heti ja laittavat roskikseen. Kauppakuititkin ovat suorastaan vaarallisia, ne pitää tuhota heti!
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Ennen pystyi palkallaan ostamaan asunnon mutta nykyään ei, ennen ei ollut esimerkiksi sähkön siirto maksuja nykyään on ja ennen ei tarvinut puhelinta ja internetiä mutta nykyään ne on pakko olla että pystyy elämään tässä yhteiskunnassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elin lapsuuteni kasarilla ja tykkäsin kyllä kiireettömyydestä. Välillä oli ihan tylsää. Iltapäivisin lajiteltiin kavereiden kanssa kiiltokuvia ja postimerkkejä ja haaveilin omasta hamsterista. Vaikka kasaria aina hehkutetaan nousukautena ja yltäkylläisenä aikana, ei se minulle ja meidän pitäjän lapsiperheille kovin ihmeeltä kulutusjuhlalta vaikuttanut. Toki edelliseen vuosikymmeneen verrattuna varmasti muutos oli mittava.
Yhdellä kaverilla oli nukkekodissa valot, ja se meni jo niin yli käsityksen, etten sellaisesta edes uskaltanut haaveilla. Joululahjaksi toivoin Barbieta, sain halpisversio Cindyn, ja se oli oikein hyvä.
Sitä ei moni nykynuorista ehkä hahmota, että silloin ruoka oli mautonta ja sitä oli vähän. Perunaa ja kastiketta, kastiketta ja perunaa. Kiinankaalia. Karkki oli kallista ja sitä syötiin harvoin. Lapsia oli helppo houkutella herkuilla yms siivoamaan, tsemppaamaan koulussa jne. Herkut kuuluivat synttäreihin ja jouluun, lauantaisin sai jotain pientä. Jos mentiin saunaan, sai lasillisen limsaa.
Nykypentuja raahataan harrastuksista toiseen ja vanhemmat nääntyvät. Kaikilla on tiukat aikataulut.
Kyllä mä sain karkkia ihan tarpeeksi. Markalla kymmenen, vitosella ison pussin. Kympillä sai joskus kolme isoa limsapulloa. Ja ihan samoja jauhelihakastikkeita, perunaa ja leipää, makaronilootaa ym syön tänäkin päivänä. Kyllä kasarilla oli kaikkea ihan tarpeeksi.
Kasarilla kauppohin tuli myös legendaarinen roiskeläppä, ja se oli kyllä oikeasti hyvää! Ei ihme, että oltiin hoikkia, sillä jos joku tuollaisen roiskeläpän söi, niin se oli sitten kokonainen ateria. Siskoni poikaystävä teki raskasta fyysistä työtä ja söi yhden tuollaisen päivälliseksi töiden jälkeen, ja sitten alettiin pelata lautapelejä.
70-luvulla oli bändejä, jotka olivat niin mahtavia, että niitä fanitetaan vieläkin. Ne oli jo silloin valtaisia dinosauruksia. Biisit kestivät 10-27 minuuttia ja niihin mahtui koko elämä syntymästä kuolemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi televisiokanavaa iltaisin ja kaksi radiokanavaa riitti hyvin ja riittäisi mulle edelleenkin. Ihminen ei voi hyvin kun sillä on liikaa valinnanmahdollisuuksia
Sulle jää varmaan todella paljon rahaa säästöön jos elät jotain kasari elämää.
Halpoja itse tehtyjä ruokia kotona, ilmainen putkiteevee, ei nettiä, ei netflixiä, ei kännykkää, jne.[/quote
Silloin käytiin elokuvissa, liput olivat paljon halvempia. Kännykkää ei ollut, lankapuhelimella soiteltiin ja puhelinlaskut oli toisinaan aika huikeita. Mikä ilmainen TV? Televiolupa oli oltava ja tarkastajat kiersivät soittamassa ovikelloja iltaisin.
Iltaisin istuttiin leffan jälkeen kahviloissa tai muissa kuppiloissa. joskus 80-luvun aikana tuli kolmas tv-kanava ja samoihin aikoihin Radio City-radiokanava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Ennen pystyi palkallaan ostamaan asunnon mutta nykyään ei, ennen ei ollut esimerkiksi sähkön siirto maksuja nykyään on ja ennen ei tarvinut puhelinta ja internetiä mutta nykyään ne on pakko olla että pystyy elämään tässä yhteiskunnassa
Kyllä nykyäänkin asuntoja on myynnissä eli ihan palkallaan ja lainalla niitä ihmiset hankkivat. Sähkön siirrosta on kyllä iät ja ajat maksettu ja jo isovanhemmillanikin oli puhelin 1930-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään kaikkea paljon enemmän ja helpommin saatavilla mutta toisaalta mikään ei tunnu enää miltään. Kaikki voi hoitaa helposti diginä mutta toisaalta sitten jää kohtaamiset ihmisten kanssa väliin.
Oli kasettinauhurit ja lankapuhelin, puhelinkioskit ja mustavalko-tai väritv ja kaksi kanavaa.
Elämä oli yksinkertaisuudessaan paljon stressittömämpää kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Ennen pystyi palkallaan ostamaan asunnon mutta nykyään ei, ennen ei ollut esimerkiksi sähkön siirto maksuja nykyään on ja ennen ei tarvinut puhelinta ja internetiä mutta nykyään ne on pakko olla että pystyy elämään tässä yhteiskunnassa
Joo, minunkin vanhemmat ostivat omakotitalon ihan 70-luvun alussa. Sellaisen pienen, keittiön ja kamarin kokoisen, olisiko ollut alle 50 neliötä, jossa ei ollut mitään mukavuuksia sähköä lukuunottamatta. Lämmitys hoitui puuhellalla ja käryttävällä öljykaminalla. Pihalla oli iso ulkorakennus, jossa oli puuliiteri, sauna ja ulkovessa. Pihalla oli oma kaivo, mutta sen vettä ei voinut käyttää talousvetenä vaan se piti hakea kilometrin päästä maitokärryllä tai pulkalla. Jos tuollaisen talon vielä löytää, niin ihan varmasti rahat riittää sellaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä otsikon kanssa.
Voi kun "kehitys" ois jäänyt 80-luvulle.Maailma oli paljon järkevämpi ja viihdyttävämpi kuin nykyään.
Perheetkin katseli vielä yhdessä tv:tä.
Mitä näillä kymmenillä tv-kanavilla tekee kun ohjelmien taso on nolla, eikä nuoremmat katso tv:tä enää ollenkaan.
Itse edustan sukupolvea joka, arvostaa televisiota, ja kyllä 80-luvulla tuli parempia sarjoja ja oli myös taivaskanavat ihan täällä pikkukunnassakin rivarissa ja kerrostalossa, MTV:stä imin musavideoita.
Olo kasetit ja vinyylilevyt, ai että. Jopa ruokakaupassa myytiin levyjä.
Posteja ja kioskeja oli joka nurkalla, oli kenkäkauppoja, vaatekauppoja, musiikkikauppoja, divareita, videovuokraamoita jne, nyt ei ole kuin tokmanni ja "posti" R-"kioskilla".
Ja kaikki on nykyään digiä, koko elämä tämän pienen laatan takana, pankkipalveluista, alkaen. VMP. Siinä sitä sitten ollaan kun joku valtio vetää meiltä digit pimeeksi tai sanovat itse sopimuksen irti.T. 50v
Silloin perhaat katsoi yhdessä telkkaria, koska se oli perheen ainoa telkkari ja isä määräsi mitä katsotaan. Niin oli meilläkin. Jos telkkarista ei tullut mitään isälle mieleistä ohjelmaa, sitä ei aukaistu. Mistään taivaskanavista ei uskallettu edes haaveilla eikä mitään musavideoita katseltu.
Minä nautin todella paljon, kun työpäivää ei tarvitse jättää kesken, että ehtii pankkiin maksamaan laskuja ennen sen kiinnimenoa tai pyytää lomapäivää, että pääsee verovirastoon.
Taivaskanavat tuli kyllä ulottuville lautasantenneilla jo 80-luvulla. Mentiin aina koulun jälkeen sellaisten kaverien luokse, joilla taivaskanavat näkyi ja katseltiin Michael Jacksonin musiikkivideoita ja Madonnaa. Meillä ei ollut, enkä kaivannutkaan. Nuo pienet maistiaiset kaverin luona riittivät oikein hyvin. Enemmän kadehdin sitä kaveria, jolla oli Donkey Kong -elektroniikkapeli. Rasitukseen asti notkuin hänen luonaan pelaamassa.
Rikkaiden jutut olivat vain rikkailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä otsikon kanssa.
Voi kun "kehitys" ois jäänyt 80-luvulle.Maailma oli paljon järkevämpi ja viihdyttävämpi kuin nykyään.
Perheetkin katseli vielä yhdessä tv:tä.
Mitä näillä kymmenillä tv-kanavilla tekee kun ohjelmien taso on nolla, eikä nuoremmat katso tv:tä enää ollenkaan.
Itse edustan sukupolvea joka, arvostaa televisiota, ja kyllä 80-luvulla tuli parempia sarjoja ja oli myös taivaskanavat ihan täällä pikkukunnassakin rivarissa ja kerrostalossa, MTV:stä imin musavideoita.
Olo kasetit ja vinyylilevyt, ai että. Jopa ruokakaupassa myytiin levyjä.
Posteja ja kioskeja oli joka nurkalla, oli kenkäkauppoja, vaatekauppoja, musiikkikauppoja, divareita, videovuokraamoita jne, nyt ei ole kuin tokmanni ja "posti" R-"kioskilla".
Ja kaikki on nykyään digiä, koko elämä tämän pienen laatan takana, pankkipalveluista, alkaen. VMP. Siinä sitä sitten ollaan kun joku valtio vetää meiltä digit pimeeksi tai sanovat itse sopimuksen irti.T. 50v
Silloin perhaat katsoi yhdessä telkkaria, koska se oli perheen ainoa telkkari ja isä määräsi mitä katsotaan. Niin oli meilläkin. Jos telkkarista ei tullut mitään isälle mieleistä ohjelmaa, sitä ei aukaistu. Mistään taivaskanavista ei uskallettu edes haaveilla eikä mitään musavideoita katseltu.
Minä nautin todella paljon, kun työpäivää ei tarvitse jättää kesken, että ehtii pankkiin maksamaan laskuja ennen sen kiinnimenoa tai pyytää lomapäivää, että pääsee verovirastoon.
Taivaskanavat tuli kyllä ulottuville lautasantenneilla jo 80-luvulla. Mentiin aina koulun jälkeen sellaisten kaverien luokse, joilla taivaskanavat näkyi ja katseltiin Michael Jacksonin musiikkivideoita ja Madonnaa. Meillä ei ollut, enkä kaivannutkaan. Nuo pienet maistiaiset kaverin luona riittivät oikein hyvin. Enemmän kadehdin sitä kaveria, jolla oli Donkey Kong -elektroniikkapeli. Rasitukseen asti notkuin hänen luonaan pelaamassa.
Rikkaiden jutut olivat vain rikkailla.
Eipä ollut mitään porhoja meidän maaseutukunnassa. Ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä. Kunnanjohtaja ja lääkärit oli niitä varakkaimpia, mutta niiden luona ei käyty taivaskanavia katsomassa.
näin kirjoitti:
Ei tämmöistä ahdistuneisuuden ja mielenterveysongelmien aikaa ole aiemmin ollut. Suojatyöpaikat ovat liki kaikki poistuneet ja se kyllä näkyy. Ennen jokainen tunsi itsensä jollain tavoin tarpeelliseksi ja asioiden eteen piti nähdä vaivaa. Ei ollut aikaa masentua. Nykyään peruselämisen tarpeet on helppo jättää jonkun muun hoidettavaksi ja maksettavaksi. Kotoa ei tarvitse poistua. Maalaisjärki on kadonnut.
Ihmisillä oli mt-ongelmia ihan yhtälailla. Mun suvussa kaikilla isojen ikäluokkien edustajilla olisi nykyään joku diagnoosi.
Duunarina pärjäsi vaikka olikin aloitekyvytön ja väsynyt. Tai sitten lapset oli oman onnensa nojassa kuten mun kotona. Äiti oli töistä niin stressaantunut, että pakenin kirjoihin kun muuten oli pelkkää huutoa tarjolla.
Isä kärsi hirveästi unettomuudesta ja jäi sairaseläkkeelle selkävaivojen vuoksi. Oikeasti sillä oli kyllä ahdistuneisuushäiriö ja masennus, mut 1980-luvulla landella kaikilla oli "selkä kipeä". Jännästi selkä ei nyt vanhemmiten ole koskaan kipeä tai estä tekemästä mitään, mut selkeästi on kovaakin ahdistusta. Kuin oppikirjasta myös fyysiset oireet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä koko viesti.
Muuten olisin samaa mieltä kanssasi mutta se on ihan totta että te vanhat saitte paremmat ajat missä elää. Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. Hinnat oli oikeasti halvempia. Ihmisten stressitaso oli alempana, ei koronaa, ei Putinia...
Myönnä pois, et todellakaan olisi halunnut syntyä 2000-luvulla.
Niin ja mitä tohon työnsaantiin tulee, olen pitkään hakenut töitä säännöllisesti enkä saa ainuttakaan paikkaa. Joka duuniin on kymmeniä hakijoita ja erottuminen on mahdotonta jos on huonomman pään hakija. Toivoisin todella että vanhukset eivät huutelisi "mene töihin" kun nykypäivänä töihin ei mennä vaan työpaikka pitää ansaita kovalla työllä, yleensä tekemällä firmalle ensin ilmaiseksi töitä.
Synnyin 70-luvulla. Pätkätöitä tein ensimmäiset 6 vuotta valmistumisen jälkeen. Työurani aloitin työllistymistuella, Nyt 50-vuotiaana jatkokouluttaudun. Ei se elämä helppoa ollut silloinkaan.
Nykyajan pennuilta puuttuu sitkeys. Kaikki pitäisi tulla helpolla ja heti. Yksikään aikaisempi sukupolvi ei ole elänyt sellaisessa yltäkylläisyydessä kuin nykyajan nuoret.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Ennen pystyi palkallaan ostamaan asunnon mutta nykyään ei, ennen ei ollut esimerkiksi sähkön siirto maksuja nykyään on ja ennen ei tarvinut puhelinta ja internetiä mutta nykyään ne on pakko olla että pystyy elämään tässä yhteiskunnassa
Joo, minunkin vanhemmat ostivat omakotitalon ihan 70-luvun alussa. Sellaisen pienen, keittiön ja kamarin kokoisen, olisiko ollut alle 50 neliötä, jossa ei ollut mitään mukavuuksia sähköä lukuunottamatta. Lämmitys hoitui puuhellalla ja käryttävällä öljykaminalla. Pihalla oli iso ulkorakennus, jossa oli puuliiteri, sauna ja ulkovessa. Pihalla oli oma kaivo, mutta sen vettä ei voinut käyttää talousvetenä vaan se piti hakea kilometrin päästä maitokärryllä tai pulkalla. Jos tuollaisen talon vielä löytää, niin ihan varmasti rahat riittää sellaiseen.
No ihan normaaleja asuntoja kyllä ostettiin. Ja silloin ihan perusduunariparit useine lapsineen sai palkoillaan ostettua kodit. Nykyään mietitään onko varaa hankkia kaksi lasta, vai riittääkö tulot vain yhteen.
"hinnat oli alahaisia", no palkat oli alempia....se suhde nimittäin ratkaisee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvun ja 80-luvun eläneenä olen hiukan eri mieltä.
Samoin. Tyhjä toimittaminen ja jonottaminen on vähentynyt hirvittävästi. Taloudenhoito on mielettömän helppoa. Se, mitä kukainenkin päättää tehdä lisääntyneellä vapaa-ajallaan on lopulta omissa käsissä. Voi vaikka roikkua netissä valittamassa, katsoa realitya tai tehdä jotain oikeasti kehittävää. Kaikessa ei tarvitse matkia muita ihmisiä.
Lisääntynyt aika on tainnut mennä hiilareiden ahtamiseen ja sohvalla makaamiseen monen ulkonäöstä päätellen. Ei ihmisen elämää kannata ihan loputtomiin "helpottaa", tulos on lopulta sellainen 400-kiloinen valas joita Amerikan ihmeohjelmissa näytetään.
Niin, jokainen käyttää sen ajan hyväksi katsomallaan tavalla. Terveisin normaalipainoinen, liikkuva viisikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ainakin yhdessä suhteessa 80-luvulla oli asiat paremmin. Sukkamuoti. En muista kumpi muoti oli ensin: se, kun oli pitkät joustoneulevartiset sukat, jotka rytättiin nilkkaan, vai se kun tennissukkien varret vedettiin farkun lahkeiden päälle. Kummassakaan tapauksessa ei kuljettu nilkat paljaina.
Tykkäsin myös isoista kollareista eli collegepaidoista, niitä oli niin tytöillä kuin pojillakin. Aika samalla tavalla pukeutuivat tytöt ja pojat, ainakin meillä yläasteella. Ei ollut persemuotia eikä tissejä puristettu esiin eikä pyllistelty missään. Pyllyt pidettiin piilossa ylisuurten paitojen alla ja hyvä niin!
Juu, ennen pukeuduttiin säädyllisemmin.
Nykyään vedetään ohuet trikoot lähes paljasta pyllyä tehostamaan ihan pääministeritasolla.
Sitten jos joku ottaa kuvan tällaisen ihmisen takalistosta, huudetaan mee toota ja uhkaillaan rikosilmoituksella.
Eikö olisi fiksumpaa olla tyrkyttämättä kaikille sitä "salaista solaansa"?
Alue: Aihe vapaa
Minä synnytin 90-luvun alussa ja vedin koko setin läpi: ilokaasun, kaurapussin, acquarakkulat ja epiduraalin. Annettiin sitä mukaa kuin pyysin. Muuten kyllä sairaalassa oli vielä taipumusta vanhaan komentoon: luvattua vierihoitoa ei sitten ollutkaan, "että te äidit saatte rauhassa nukkua", ja vauvaani oli syötetty jonkun toisen maidolla kun osaston toimistossa oli etänä päätetty, että minulta ei tule tarpeeksi maitoa. No, vauva itki kun ei saanut olla vieressä. Tyytyi, kun kävin hakemassa matroonoiden valvonnasta pois.