Lue keskustelun säännöt.
"Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. ...
17.10.2022 |
Hahaahahahahaaa voi näitä "jonne" juttuja 😅
Tosi hauskaa oli silloin juu, kun telkkari kanavia oli kokonaiset 2 kpl ja nekin lähetti ohjelmaa vain iltaisin.
Ei ollut Putinia, mitäs nyt vaan neuvostoliitto, kylmä sota ja jatkuva ydinsodan pelko. Suomettumisen takia tuli iso haloo jos joku täällä kehtasi kritoisoida neuvostoliittoa.
Ja sen ajan palkoilla ei mikään kyllä ollut halpaa.
Koronaa ei ollut mutta oli kausi jolloin pelättiin että suuri osa kansasta kuolee aidsiin.
Kommentit (922)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haaste 70-80 lukua hehkuttaville:
Huomisaamusta alkaen seuraavat noin kaksi viikkoa eli loppukuun ajan elätte, kuten olisi eletty siinä vuosikymmenen taitteessa. Nettiä saa käyttää vain pankkiasioiden ja vastaavien hoitoon, koska niiden hoitaminen on nykyisin muulla tavalla hankalaa. Ei mihinkään muuhun. Televisiosta saa katsoa vain reaaliaikaisesti Ylen ykkös- ja kakkoskanavaa. Puhelinta saa käyttää vain soittamiseen. Kaupassa saa käydä arkisin 9-17 ja lauantaisin 9-13.
Jos tulee muita sellaisia asioita, joita en nyt tässä muista, niin nyrkkisääntö on, että pitää toimia kuten olisi toiminut 1980.
Maanantaina 31.10. illalla kuullaan, miten kokeilu onnistui.
Arvaanko oikein, ettei kukaan ota haastetta vastaan?
Kyllä minä otan haasteen vastaan jos saan siirtyä elämään haasteen ajaksi 80-luvulle! Ei noin tietenkään voi elää tässä paska-ajassa, joten haaste on täysin järjetön, jopa typerä. Kertoo sen että et ole sisäistänyt millainen 80-luku oli.
Minä elin sen 80-luvun, joten uskonpa tietäväni sinua paremmin, millainen se oli.
80-luvun alussa olin lukiolainen, liftasin päästäkseni kotoani asuinpaikkakuntani keskustaan viikonloppuisin. Liftasin päästäkseni festareille (Kuusrock, Ruisrock, Saapasjalkarock, Motörheadin keikka Lappeenrannassa).
Kesätöinä hoidin tuttava-lääkäriperheen lapsia saadakseni rahaa noihin festarilippuihin.
Lauantaisin kuuntelin Nuorten sävellahjaa klo 16-17 ja sen jälkeen tuli joku toinen vähän erilainen musiikkiohjelma radiossa (kuka muistaa?). Sen jälkeen tosiaan lähdin kävelemään 5 km matkan kirkonkylän keskustaan. Parhaassa tapauksessa ohi ajoi joku, joka tarjosi kyydin, mutta ei läheskään aina.
Siellä kirkonkylässä tapasin kavereita ja useimmiten joku tarjosi kyydin kotiin. Ei aina. Silloin piti kävellä, koska taksiin ei ollut varaa.
Arkisin lukion jälkeen kävin koiran kanssa lenkillä ja sen jälkeen luin, piirtelin tai tein käsitöitä. Lähellä asui pari kaveria, mutta he eivät olleet ihan samanhenkisiä.
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen lähdin reilaamaan Pohjoismaihin. En enää muista, miten lippu ostettiin, mutta mitään muuta tietoa kohteista (Tukholma, Kööpenhamina, Oslo) ei ollut kuin mitä löysin tietosanakirjoista ja karttakirjoista.
Ai niin, mitä siihen liftaamiseen tulee, niin ei todellakaan ollut Suomi turvallinen maa 19-vuotiaalle tytölle (ja hänen kaverilleen). En mene yksityiskohtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yks näkökulma näistä keskusteluista uupuu eli mitä pikkupaikkakunnille on tapahtunut. Niissä oli ennen elämää, kolme pankkia, kolme kapakkaa, lapsia, nuorisoa, aikuisia oli työtä oli paikallislehti, oli kaikki mahdolliset palvelut.
Tilanne nyt?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se ettei sitä nykypaskaruokaa ollut pilvin pimein oli ihan hyvä juttu.
Valikoimaa oli selkeästi vähemmän ja voittopuolisesti kotimaisia valmistajia. Aamulla syötiin joko puuroa, maissihiutaleita tai riisimuroja. Okei, Weetabix maidolla oli jo 70-luvulla suurta herkkua. Mutta oli ehkä yksi tai kaksi mysliä (jota harvat terveysintoilijat söivät), ei mitään granoloita tai tämmöisiä. Vegetarismi oli samoin hyvin marginaalista ja liittyi orastavaan viherliikkeeseen.
Paahtoleipää syötiin ehkä kaupungeissa. Maaseudulla se oli kokonainen (ruis-tai ohra)leipä, joka ostettiin. Herkkuna ranskanleipä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Paitsi että siihen aikaan yhden työmiehen palkalla maksettiin oma tupa.
Kaikilla oli talot ja autot. Eihän ne mitään upeita olleet, mutta olivat omia.
Ei olleet kaikilla. Kenen luulet uskovan tällaisia väitteitä?
80-luvulla suomalaisten elintaso oli kaikilla mittareilla alhaisempi kuin nykyään.
Niin oli, mutta oli myös yhtenäiskulttuuri, joka teki elämisestä simppelimpää. Nyt kaikki entinen pitää repiä rikki, mihinkään ei oikein saisi nojata (kun se kuitenkin kiskaistaan alta).
Nyt kuvitellaan, että kun kaikesta tehdään suhteellista ihmiset voisivat paremmin, mutta oikeasti ei ole käynyt niin. Aikamme on kyynistä. Ikävöin sitä aikaa, kun kirjastossa oli runohyllyjä ja niitä oli ihan valtava valikoima. Vielä ysärin alussa näin oli.
Nykyinen yksilökulttuurikin on yhtenäiskultuuria : Hyvinkin monet näet kilpailevat siitä että kellä on paras asema ja auto ja yritys ja kaikki, kilpailuasetelmat on hyvinkin yhtenäisiä niillä jotka haluavat kilpailla ... Entäs muut sitten : Ne kuluttavat yhtenäisinä kaikkea sitä ***kaa mitä ne toiset omistamissaan yrityksissä kilpaa toisiltaan tuottaa ... Kilpailuyhteiskunnassa on yhä monen monia yhtenäiskulttuurin muotoja, mutta pakotetun hektisessä kiireydessään kaikki ei vaan näytä miltään muulta kuin irvikuvalta nimeltä KEHITYS (=kertokaa mikä se on?!) ...
Kyllä, elämme näennäisyksilöllisyyden aikaa. Hyvin moni kuitenkin kuuluu johonkin sopeuttavaan viiteryhmään, missä on tiukat säännöt. Miten syömisestäkin on saatu tehtyä niin monimutkaista ja vaikeaa?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se ettei sitä nykypaskaruokaa ollut pilvin pimein oli ihan hyvä juttu.
Valikoimaa oli selkeästi vähemmän ja voittopuolisesti kotimaisia valmistajia. Aamulla syötiin joko puuroa, maissihiutaleita tai riisimuroja. Okei, Weetabix maidolla oli jo 70-luvulla suurta herkkua. Mutta oli ehkä yksi tai kaksi mysliä (jota harvat terveysintoilijat söivät), ei mitään granoloita tai tämmöisiä. Vegetarismi oli samoin hyvin marginaalista ja liittyi orastavaan viherliikkeeseen.
Paahtoleipää syötiin ehkä kaupungeissa. Maaseudulla se oli kokonainen (ruis-tai ohra)leipä, joka ostettiin. Herkkuna ranskanleipä.
Ei ainakaan meillä syöty sen paremmin puuroa kuin muroja vaan leipää. Sellaista "limppua", josta leikattiin paloja. Päälle voita, joka levittyi huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
Pink Floyd musisoi 1979 Englannissa, jossa näkyi useita tv-kanvia: ..Got thirteen channels of shit on the T.V. to choose from...
Vierailija kirjoitti:
Yks näkökulma näistä keskusteluista uupuu eli mitä pikkupaikkakunnille on tapahtunut. Niissä oli ennen elämää, kolme pankkia, kolme kapakkaa, lapsia, nuorisoa, aikuisia oli työtä oli paikallislehti, oli kaikki mahdolliset palvelut.
Tilanne nyt?
Suurin yksittäinen ongelma kai on se, että pikkukunnissa ei ole opiskelupaikkoja. Ja kun nuoret opiskelevat muualla, niin harvat palaavat, koska esim.sopivia töitä ei löydy, puolisolla on töitö muualla, tai yleensä halutaan palveluita enemmän. Pitäisi siis saada a.opiskelupaikka b.työpaikkoja c.palvelut pysymään.
Miten se sitten onnistuu?! ... Kuntaliitoksiakin kun on tehty niin pienemmät kirkonkylät ovat häviäjinä, kun palvelut keskitetään siihen isoimpaan kunnan taajamaan. Jäljelle jää ehkä kauppa tai kaksi, bensa-asema (usein automaatti) ja pankkiautomaatti, jotain muutakin kahvilaa ja kaljabaaria kenties. Mutta entäs kunnan kehitys?!
Nuorista ja heidän valinnoistaan ja innostaankin se on paljon kiinni. Valmistuttuaan voidaan valita, että minne pyritään sijoittumaan, jos ei pienellä kotipaikalla ole työmahdollisuuksia allalle, niin muutto voi olla aika lopullinen. Toki myös yrittäjyyttä voi kokeilla, ja sitä kautta työpaikat olisi hyviä.
Tuskin monet pikkupaikkakunnat voivat asukkaitaan pitää, jos ei saada työpaikkoja. Ja jos niitä ei synny tavalla tai toisella luonnostaan, niin valtion tai kuntien pitäisi niitten syntymistä edesauttaa. Se on aika iso oravanpyörä se ... Muuta en oikein osaa sanoa ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks näkökulma näistä keskusteluista uupuu eli mitä pikkupaikkakunnille on tapahtunut. Niissä oli ennen elämää, kolme pankkia, kolme kapakkaa, lapsia, nuorisoa, aikuisia oli työtä oli paikallislehti, oli kaikki mahdolliset palvelut.
Tilanne nyt?
Suurin yksittäinen ongelma kai on se, että pikkukunnissa ei ole opiskelupaikkoja. Ja kun nuoret opiskelevat muualla, niin harvat palaavat, koska esim.sopivia töitä ei löydy, puolisolla on töitö muualla, tai yleensä halutaan palveluita enemmän. Pitäisi siis saada a.opiskelupaikka b.työpaikkoja c.palvelut pysymään.
Miten se sitten onnistuu?! ... Kuntaliitoksiakin kun on tehty niin pienemmät kirkonkylät ovat häviäjinä, kun palvelut keskitetään siihen isoimpaan kunnan taajamaan. Jäljelle jää ehkä kauppa tai kaksi, bensa-asema (usein automaatti) ja pankkiautomaatti, jotain muutakin kahvilaa ja kaljabaaria kenties. Mutta entäs kunnan kehitys?!
Nuorista ja heidän valinnoistaan ja innostaankin se on paljon kiinni. Valmistuttuaan voidaan valita, että minne pyritään sijoittumaan, jos ei pienellä kotipaikalla ole työmahdollisuuksia allalle, niin muutto voi olla aika lopullinen. Toki myös yrittäjyyttä voi kokeilla, ja sitä kautta työpaikat olisi hyviä.
Tuskin monet pikkupaikkakunnat voivat asukkaitaan pitää, jos ei saada työpaikkoja. Ja jos niitä ei synny tavalla tai toisella luonnostaan, niin valtion tai kuntien pitäisi niitten syntymistä edesauttaa. Se on aika iso oravanpyörä se ... Muuta en oikein osaa sanoa ...
Ei vaan eu n myötä alkoi maaseudun alasajo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks näkökulma näistä keskusteluista uupuu eli mitä pikkupaikkakunnille on tapahtunut. Niissä oli ennen elämää, kolme pankkia, kolme kapakkaa, lapsia, nuorisoa, aikuisia oli työtä oli paikallislehti, oli kaikki mahdolliset palvelut.
Tilanne nyt?
Suurin yksittäinen ongelma kai on se, että pikkukunnissa ei ole opiskelupaikkoja. Ja kun nuoret opiskelevat muualla, niin harvat palaavat, koska esim.sopivia töitä ei löydy, puolisolla on töitö muualla, tai yleensä halutaan palveluita enemmän. Pitäisi siis saada a.opiskelupaikka b.työpaikkoja c.palvelut pysymään.
Miten se sitten onnistuu?! ... Kuntaliitoksiakin kun on tehty niin pienemmät kirkonkylät ovat häviäjinä, kun palvelut keskitetään siihen isoimpaan kunnan taajamaan. Jäljelle jää ehkä kauppa tai kaksi, bensa-asema (usein automaatti) ja pankkiautomaatti, jotain muutakin kahvilaa ja kaljabaaria kenties. Mutta entäs kunnan kehitys?!
Nuorista ja heidän valinnoistaan ja innostaankin se on paljon kiinni. Valmistuttuaan voidaan valita, että minne pyritään sijoittumaan, jos ei pienellä kotipaikalla ole työmahdollisuuksia allalle, niin muutto voi olla aika lopullinen. Toki myös yrittäjyyttä voi kokeilla, ja sitä kautta työpaikat olisi hyviä.
Tuskin monet pikkupaikkakunnat voivat asukkaitaan pitää, jos ei saada työpaikkoja. Ja jos niitä ei synny tavalla tai toisella luonnostaan, niin valtion tai kuntien pitäisi niitten syntymistä edesauttaa. Se on aika iso oravanpyörä se ... Muuta en oikein osaa sanoa ...
Etätyö olisi hyvä vaihtoehto. Mutta omallakin alallani pakotetaan jälleen toimistolle vähintään kerran viikossa-parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks näkökulma näistä keskusteluista uupuu eli mitä pikkupaikkakunnille on tapahtunut. Niissä oli ennen elämää, kolme pankkia, kolme kapakkaa, lapsia, nuorisoa, aikuisia oli työtä oli paikallislehti, oli kaikki mahdolliset palvelut.
Tilanne nyt?
Suurin yksittäinen ongelma kai on se, että pikkukunnissa ei ole opiskelupaikkoja. Ja kun nuoret opiskelevat muualla, niin harvat palaavat, koska esim.sopivia töitä ei löydy, puolisolla on töitö muualla, tai yleensä halutaan palveluita enemmän. Pitäisi siis saada a.opiskelupaikka b.työpaikkoja c.palvelut pysymään.
Miten se sitten onnistuu?! ... Kuntaliitoksiakin kun on tehty niin pienemmät kirkonkylät ovat häviäjinä, kun palvelut keskitetään siihen isoimpaan kunnan taajamaan. Jäljelle jää ehkä kauppa tai kaksi, bensa-asema (usein automaatti) ja pankkiautomaatti, jotain muutakin kahvilaa ja kaljabaaria kenties. Mutta entäs kunnan kehitys?!
Nuorista ja heidän valinnoistaan ja innostaankin se on paljon kiinni. Valmistuttuaan voidaan valita, että minne pyritään sijoittumaan, jos ei pienellä kotipaikalla ole työmahdollisuuksia allalle, niin muutto voi olla aika lopullinen. Toki myös yrittäjyyttä voi kokeilla, ja sitä kautta työpaikat olisi hyviä.
Tuskin monet pikkupaikkakunnat voivat asukkaitaan pitää, jos ei saada työpaikkoja. Ja jos niitä ei synny tavalla tai toisella luonnostaan, niin valtion tai kuntien pitäisi niitten syntymistä edesauttaa. Se on aika iso oravanpyörä se ... Muuta en oikein osaa sanoa ...
Ei vaan eu n myötä alkoi maaseudun alasajo.
Kyllä monet maaseutu- eli käytännössä pikkukunnat oli menettäneet asukkaita jo sodan jälkeisten suurien ikäluokkien aikuistumisesta asti, eli kun joukoittain lähti maaseudulta ihmisiä Ruotsiin (suurimmillaan 320 000 ihmistä 60-70lukujen taitteessa).
Eu taas hävitti hyvin nopeaan pienviljelyn Suomesta lähes kokonaan, ja tilojen koko (ja mm.tekniikka ja automatisaatio) oli hyvin nopeasti yleistyvä trendi maaseudulla. Samalla tilakoko tietysti suureni huomattavasti, ja karjan tuottoa alettiin seuraamaan yhä tarkemmin tietokoneilla.
Eu ei siis niinkään tyhjentänyt maaseutua, se oli jo tyhjentynyt n25vuotta sitä ennen. Eu vaikutti kyllä paljon maanviljelykseen ammattina ja elämäntapana, ja muutti sitä hyvin ratkaisevasti ja nopeasti. Tästäkin on vaikea sanoa, että paljonko siinä oli oikeasti Eu:n suoraa vaikutusta, vaikka esim.luopumiseläkkeitähän alettiin nykytavalla myöntää vasta Eu:n myötä.
Kuitenkin "syrjäseutujen" eli pikkukuntien tyhjenemiseen liittyy paljon enemmän muitakin tekijöitä kuin maatalous. Ja monet pikkukunnat myös ovat tulleet paremmin toimeen profiloitumalla muiksi kuin maatalouskunniksi. Ei maatalouden murros ole kuin yksi osasyy sille, että pikkukunnat voivat huonosti.
Jos haluaa larpata ja tunnelmoida kasaria, kai se nykyaikanakin onnistuu kotioloissa. Lukekaa kirjoja paljon iltaisin ja sitten tv-sarjat siltä ajalta. Virkkaus, piirtäminen, maalaus, soitin, lautapelit, kortit, askartelu ja näpertäminen. Kävelyt ja pyöräily, uimahalli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks näkökulma näistä keskusteluista uupuu eli mitä pikkupaikkakunnille on tapahtunut. Niissä oli ennen elämää, kolme pankkia, kolme kapakkaa, lapsia, nuorisoa, aikuisia oli työtä oli paikallislehti, oli kaikki mahdolliset palvelut.
Tilanne nyt?
Suurin yksittäinen ongelma kai on se, että pikkukunnissa ei ole opiskelupaikkoja. Ja kun nuoret opiskelevat muualla, niin harvat palaavat, koska esim.sopivia töitä ei löydy, puolisolla on töitö muualla, tai yleensä halutaan palveluita enemmän. Pitäisi siis saada a.opiskelupaikka b.työpaikkoja c.palvelut pysymään.
Miten se sitten onnistuu?! ... Kuntaliitoksiakin kun on tehty niin pienemmät kirkonkylät ovat häviäjinä, kun palvelut keskitetään siihen isoimpaan kunnan taajamaan. Jäljelle jää ehkä kauppa tai kaksi, bensa-asema (usein automaatti) ja pankkiautomaatti, jotain muutakin kahvilaa ja kaljabaaria kenties. Mutta entäs kunnan kehitys?!
Nuorista ja heidän valinnoistaan ja innostaankin se on paljon kiinni. Valmistuttuaan voidaan valita, että minne pyritään sijoittumaan, jos ei pienellä kotipaikalla ole työmahdollisuuksia allalle, niin muutto voi olla aika lopullinen. Toki myös yrittäjyyttä voi kokeilla, ja sitä kautta työpaikat olisi hyviä.
Tuskin monet pikkupaikkakunnat voivat asukkaitaan pitää, jos ei saada työpaikkoja. Ja jos niitä ei synny tavalla tai toisella luonnostaan, niin valtion tai kuntien pitäisi niitten syntymistä edesauttaa. Se on aika iso oravanpyörä se ... Muuta en oikein osaa sanoa ...
Ei vaan eu n myötä alkoi maaseudun alasajo.
Kyllä monet maaseutu- eli käytännössä pikkukunnat oli menettäneet asukkaita jo sodan jälkeisten suurien ikäluokkien aikuistumisesta asti, eli kun joukoittain lähti maaseudulta ihmisiä Ruotsiin (suurimmillaan 320 000 ihmistä 60-70lukujen taitteessa).
Eu taas hävitti hyvin nopeaan pienviljelyn Suomesta lähes kokonaan, ja tilojen koko (ja mm.tekniikka ja automatisaatio) oli hyvin nopeasti yleistyvä trendi maaseudulla. Samalla tilakoko tietysti suureni huomattavasti, ja karjan tuottoa alettiin seuraamaan yhä tarkemmin tietokoneilla.
Eu ei siis niinkään tyhjentänyt maaseutua, se oli jo tyhjentynyt n25vuotta sitä ennen. Eu vaikutti kyllä paljon maanviljelykseen ammattina ja elämäntapana, ja muutti sitä hyvin ratkaisevasti ja nopeasti. Tästäkin on vaikea sanoa, että paljonko siinä oli oikeasti Eu:n suoraa vaikutusta, vaikka esim.luopumiseläkkeitähän alettiin nykytavalla myöntää vasta Eu:n myötä.
Kuitenkin "syrjäseutujen" eli pikkukuntien tyhjenemiseen liittyy paljon enemmän muitakin tekijöitä kuin maatalous. Ja monet pikkukunnat myös ovat tulleet paremmin toimeen profiloitumalla muiksi kuin maatalouskunniksi. Ei maatalouden murros ole kuin yksi osasyy sille, että pikkukunnat voivat huonosti.
Suomessa se maaltamuutto alkoi jo 25 vuotta ennen EU-jäsenyyttä. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan Lieksan väkiluku taisi olla suurimmillaan vuoden 1970 tienoilla ja siitä lähtien on ollut tasaista alamäkeä.
silloin oli kylmä sota ja öljykriisi. ei ryccä ole mihinkään muuttunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahin ydinsodanpelko oli 60-luvulla ja samoin kylmä sota oli silloin pahimillaan. 70- ja 80-luvulla neukkulassa alkoi olla aika hiljaista.
Kylmä sota oli kuumimmillaan 80-luvun alussa. Neukkula alkoi silloin jo hiipua, mutta USA heitti vaihteen isommalle kun Reagan astui valtaan ja aloitti valtavan varusteluohjelman Tähtien sotineen, uusine ydinohjuksineen jne. Vuoden 1983 Able Archer-harjoitusta on pidetty Kuuban kriisin jälkeen vaarallisimpana ajanjaksona ydinsodan syttymisen kannalta.
Hauskana sattumana muuten tuolloin puhistiin myös Länsi-Euroopan energiariippuvuudesta neuvostoenergiasta ja siihen liittyvistä pakotteista Afganistanin sodan vuoksi, joita USA yritti raivokkaasti ajaa ja Länsi-Saksa ja muut Nato-maat vastustivat, pl. Moskovan olympialaisten boikotointi.
En haluaisi takas ennen 2010 lukua teknologisen kehityksen osalta. Konservatiivisempaa suuntaan voitaisiin mennä joissain asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut, ei. Eikä päässyt kauppaan iltaisin ja jopa yöllä, ei voinut woltata ruokaa kotiin.
Siinä olisikin hyvä formaatti reality-show'lle, että otettaisiin muutama tuollainen nuori ja laitettaisiin heidät elämään 1970-luvun elämää. En usko, että kestäisivät montaa päivää. Toisaalta sitä olisi vaikea toteuttaa lyhyessä ajassa, koska ei sen aikaista kylmän sodan tunnelmaa ja ydinsodan pelkoa pystyisi synnyttämään vain sillä, että loisi "television", josta näkisi vain kyseisen aikakauden tv-ohjelmia ja uutisia. Eikä pystyisi laittamaan heitä asioimaan Kelassa, pankissa jne.
Mutta ajatuksena kiehtova. Olen aivan varma, että lainaamasi nuori ei pärjäisi ilman digiä ja 24/7 viihdettä + palveluja.
Alkujärkytyksen jälkeen pärjäisi paremmin. 24/7 viihteessä rypeminen ei ole terveellistä.
Edelleen, kukaan ei pakota sua olemaan nokka kiinni kännykässä 24/7.
Ei se riitä että itse toimisi noin, kun ympäristö ei tee niin. Eikä se tv ole lähellekään se ainoa ero. Kokonaisuus ratkaisee. Jos koko yhteiskunta palaisi 80-luvulle, olisi oikeasti elämä ihanaa. Nuoretkin tekisivät muuta kuin istuisivat yksin omissa lokeroissaan nenä kiinni ruudussa. Nuoruus 80-luvulla oli sitä, että luettiin suosikkia ja sinäminää koulun jälkeen, tavattiin kavereita, tai kirjoiteltiin pitkiä kirjeitä kirjekavereille ympäri maailman. Esimerkiksi. Viikonloppuisin käytiin nuorisotalon discoissa, joka oli ihan parasta, kun sinne tuli kaikki. Ihmiset oli aktiivisempia, ei niin tylsistyneitä ja masentuneita kuin nykyään. Nykytrendi on se, että mikään ei tunnu miltään.
Vierailija kirjoitti:
Venäjällekin sai vielä matkustaa niihin aikoihin. Tai Neuvostoliittoon siis.
Saihan siinne matkustaa helmikuuhun 2022 asti.
Se miten koki 80-luvun, riippuu varmaan pitkälti siitä, minkä ikäinen oli itse silloin. Itse elin nuoruuteni 80-luvulla, ja oli kyllä ihanaa olla nuori siihen aikaan. Myös lapsuus 70-luvulla oli omalla kohdallani ihanaa aikaa. Paljon vapaampaa kuin nykylapsuus. Toisaalta maailma on nykyään niin täynnä vaaroja, että on ihan paikallaan että lapsia rajoitetaan enemmän. Omat vaaransa oli kyllä tuolloinkin, mutta ihmiset oli yleisesti ottaen ystävällisempiä ja yhteisöllisempiä.
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan "iso" telkkari oli kokonaiset 28 tuumaa ja kuva suttuinen kun mikä nykyisiin verrattuna. Ja se telkkari vaihdettiin uuteen aikaisintaan 10v välein.
Jos katsoisit antenniverkon lähetyksiä kuvaputkitelkkarista tänä päivänä, niin yllättyisit siitä, että niissä on huomattavasti parempi kuva, kuin 4K telkkareissa. Parempi mustantaso, liiketoisto, tarkkuus jne... Toki siinä 4K telkkarissa on huomattavasti parempi ja tarkempi kuva kun katsotaan 4K sisältöä. Sitä ei antenniverkosta valitettavasti tule.
SD kuvassa putkitelkkari hakkaa perus 4K-telkkarin 10-0.
Nykyinen yksilökulttuurikin on yhtenäiskultuuria : Hyvinkin monet näet kilpailevat siitä että kellä on paras asema ja auto ja yritys ja kaikki, kilpailuasetelmat on hyvinkin yhtenäisiä niillä jotka haluavat kilpailla ... Entäs muut sitten : Ne kuluttavat yhtenäisinä kaikkea sitä ***kaa mitä ne toiset omistamissaan yrityksissä kilpaa toisiltaan tuottaa ... Kilpailuyhteiskunnassa on yhä monen monia yhtenäiskulttuurin muotoja, mutta pakotetun hektisessä kiireydessään kaikki ei vaan näytä miltään muulta kuin irvikuvalta nimeltä KEHITYS (=kertokaa mikä se on?!) ...