Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. ...
17.10.2022 |
Hahaahahahahaaa voi näitä "jonne" juttuja 😅
Tosi hauskaa oli silloin juu, kun telkkari kanavia oli kokonaiset 2 kpl ja nekin lähetti ohjelmaa vain iltaisin.
Ei ollut Putinia, mitäs nyt vaan neuvostoliitto, kylmä sota ja jatkuva ydinsodan pelko. Suomettumisen takia tuli iso haloo jos joku täällä kehtasi kritoisoida neuvostoliittoa.
Ja sen ajan palkoilla ei mikään kyllä ollut halpaa.
Koronaa ei ollut mutta oli kausi jolloin pelättiin että suuri osa kansasta kuolee aidsiin.
Kommentit (922)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut, ei. Eikä päässyt kauppaan iltaisin ja jopa yöllä, ei voinut woltata ruokaa kotiin.
Siinä olisikin hyvä formaatti reality-show'lle, että otettaisiin muutama tuollainen nuori ja laitettaisiin heidät elämään 1970-luvun elämää. En usko, että kestäisivät montaa päivää. Toisaalta sitä olisi vaikea toteuttaa lyhyessä ajassa, koska ei sen aikaista kylmän sodan tunnelmaa ja ydinsodan pelkoa pystyisi synnyttämään vain sillä, että loisi "television", josta näkisi vain kyseisen aikakauden tv-ohjelmia ja uutisia. Eikä pystyisi laittamaan heitä asioimaan Kelassa, pankissa jne.
Mutta ajatuksena kiehtova. Olen aivan varma, että lainaamasi nuori ei pärjäisi ilman digiä ja 24/7 viihdettä + palveluja.
Kiitos muistutuksesta, katsoin tuota joskus jakson tai pari ja oli ihan viihdyttävä.
Tuohon aikaan palaamisesta haaveileville toivotamme varmaan nyt mukavaa iltaa, uutiset tulevat yhdeksältä (muistelen, että ne tulivat silloin yhdeksältä eikä puoli ysiltä), niiden jälkeen televisiosta voisi tulla vaikkapa Elämän kevät (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/05/24/elaman-kevat-elokuva-ihmisista…) ja toiselta kanavalta Dallas. Jos ne eivät kiinnosta, niin voi mennä vaikka lukemaan kirjaa sänkyyn.
Ihan oikeasti: jos digiaika ahdistaa, niin mikä estää elämästä kuten 70-80 luvulla? Minä, joka olin teini 70-luvulla ja nuori aikuinen 80-luvulla, en ikimaailmassa vaihtaisi takaisin niihin aikoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vaihtaisin koska vaan. Olen syntynyt 80-luvulla, ja vaikka kävin peruskouluni lamavuosina, muistan ne siltikin paljon parempina kuin mitä nyt omien koululaisteni koulupolku on ollut tähän mennessä: ikuista resurssipulaa, osa lapsista aivan häiriintyneitä (useampi per luokka; aikanani ehkä yksi per luokka, jos sitäkään), opet jatkuvasti poissa ja sijaiset pihalla jne. Opittiin hyvin perustaidot, eikä tunti viikossa ATK-luokassa hidastanut esim. kehittymistä tietokonevelhoksi, sen sijaan nämä nykyiset lapset oppivat teoriassa useamman älylaitteen käytön mutta eivät opi tekemään niillä mitään, mitä ei kädestä pitäen neuvota.
Elämä oli turvallista ja ennalta-arvattavaa, elämänrytmi rauhallisempi. Työelämän eteen ei tarvinnut kuolla uupumukseen. Käytiin spontaanisti kylässä muilla, oli sosiaalisempaa eikä jokaista käyntiä tarvinnut sopia erikseen tai kellottaa. Lääkärille pääsi; perusturvaan sisältyi parhaimmillaan jopa sanomalehti(!); oli lähipalveluita. Jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut, ei. Eikä päässyt kauppaan iltaisin ja jopa yöllä, ei voinut woltata ruokaa kotiin.
Siinä olisikin hyvä formaatti reality-show'lle, että otettaisiin muutama tuollainen nuori ja laitettaisiin heidät elämään 1970-luvun elämää. En usko, että kestäisivät montaa päivää. Toisaalta sitä olisi vaikea toteuttaa lyhyessä ajassa, koska ei sen aikaista kylmän sodan tunnelmaa ja ydinsodan pelkoa pystyisi synnyttämään vain sillä, että loisi "television", josta näkisi vain kyseisen aikakauden tv-ohjelmia ja uutisia. Eikä pystyisi laittamaan heitä asioimaan Kelassa, pankissa jne.
Mutta ajatuksena kiehtova. Olen aivan varma, että lainaamasi nuori ei pärjäisi ilman digiä ja 24/7 viihdettä + palveluja.
Miksi pitää päästä keskellä yötä kauppaan? En ole missään vaiheessa ymmärtänyt sitä. Ennenkin tehtiin vuorotyötä, mutta silti kauppaostokset pystyi tehdä ihan normi aukioloaikojen puitteissa. Ei siellä kaupassa tartte ravata päivittäin.
Kauppojen aukioloa pitäisikin supistaa, edes 2000-luvun alun tilanteeseen. Sunnuntait ja muut pyhä- ja juhlapäivät ovat oikeasti juhla- ja lepopäiviä, ja kaikilla pitäisi olla oikeus saada viettää niitä sellaisina eikä samanlaisina arkipäivinä kuin muita päiviä. Lisäksi energiaa säästyisi, kun ei tarvitsisi pitää valaistusta ja ilmastointia liikkeissä päällä tai ainakaan samalla teholla kuin silloin, kun kaupassa on paljon ihmisiä. Bensaakin säästyisi, kun ihmiset joutuisivat vähentämään sunnuntaiajojaan. Tämä nykyinen 24/7/365-malli kuluttaa sekä ihmisiä että luonnonvaroja.
Jokainen voi tahollaan päättää olla käyttämättä palveluita pyhäpäivinä, jolloin kysyntä lakkaa ja silloin lakkaa tarjontakin. Yhteiskunnan ei sitä tarvitse säädellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka aikana on omat murheensa.
Niinpä. Tässä ajassa on paljon hyvääkin. Se taas tekee asioista haastavaa, että kokemusmaailmat ovat paikoin revenneet. Maailmankuvat ja arvomaailmat. Kenen ehdoilla sitten mennään ja onko mahdollista vaihtaa tyylilajia kuinka usein?
Nythän riittää hyvin, jos pääsee työn syrjään (minkä tahansa) ja kartuttaa siinä kokemusta.
Itse koen duunarina olon huomattavasti kivemmaksi nyt kuin vaikka jokunen vuosikymmen sitten. Nyt kaikkea työtä arvostetaan. En sitten tiedä onko suurin muutos tapahtunut omien korvien välissä. Paskaduunipuheet kannattaa jättää omaan arvoonsa.
Pitääkö sitä työkokemusta saada siis siksi, että pääsisi jatkossa parempiin töihin?!
Siis mielestäni, tämäkin on aika erikoista nykyään, että itse työn hyöty ja merkitys ja tyydytys siitä, että tekee merkittävää (eikä vain "hienoa" ja hyväpalkkaista) työtä on monilta täysin kadonnut. Kaiketi se on kadonnut useastakin eri puolen syystä?
Eihän sillä pitäisi olla henkilökohtaisesti, eikä yhteiskunnan kannalta merkitystä, että millaista työtä tekee. Kunhan vain se itse työ on hyödyllistä työtä. Erikoista on se, että enää ei tosiaan arvosteta "tavallista työtekoa", jota ilman ei yhteiskunta kuitenkaan voi pyöriä koskaan. Tärkeä on olla muka hieno, menestyvä ja hyväpalkkainen, millään muulla ei ole joillekin merkitystä. Se on yksi suurimpia ongelmia kun koko yhteiskuntarakennetta ajattelee, että pitäisi olla jokin "designeri" tai vastaavaa, vaikka ajaisi paskaautoa pimeällä, niin se olisi silloin hieno ammatti jota pitäisi arvostaa yli muitten ... ja p**kan**jat ...
Designerin työ on vielä oikeasti hyödyllistä ja tuottavaa (olen tehnyt). Mutta entäs nämä kaikki pikkujohtajat ja konsultit? Täysin turhia ihmisiä, joille kuitenkin maksetaan kovaa palkkaa osaamattomuudesta.
Hyödyllisyys toki riippuu siitä kuka ja eritoten miten virkaansa hoitaa. "Designerillä" nyt tarkoitin lähinnä sitä, että "suunnitellaan se työ hienommaksi kuin onkaan", ja sitten kenties hyödytään itse, tai hankitaan jotan **keleen bulvaaneja, jos oma naama on käynyt tietyissä piireissä jo rahallisestikin rasitteeksi.
En siis keksinyt muutakaan sanaa, mutta tarkoitkseni ei ollut halventaa "Suunnittelijan" ammattikuntaa, pahoittelen ... :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sieltä nyt kaikkea kaipaa. Ehkä 90-luku oli sellaista parasta aikaa koskaan olla Suomalainen teini. Silloin maa oikeasti vapautui. Palkat oli oikeasti jonkinlaisessa balanssissa kulutason kanssa. Oli helppo opiskella ja interreilata. Nokia nosti Suomea. Silloin oli ainoa aika, kun Suomessa tunsi olevansa VAPAA.
Nykyajassa kuitenkin eniten huolettaa lapset. Itse muistan 80-luvun lapsuuden kun oltiin aina ulkona ja joka paikka oli täynnä ikätovereita. Oikeasti leikittiin, puhuttiin, mielikuvitus oli rajatonta.
Mitä nykyisin on? Puhelin? Kaikki tuijottaa puhelinta apaattisena hiljaisena ja yksinäisenä. Kuinka nämä koskaan voisivat pariutua? Sosiaaliset taidot on kuin pesukoneella. Ei sitä voi oppia näpsyttelemällä jotain viestejä.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta puhut nyt alle kouluikäisten juhlista. Se on hieman eri tilanne kuin esim. toka-kolmasluokkalaisten arki, jota itsekin näen omien lasteni kautta: osa lapsista ei osaa tai malta leikkiä kunnolla, koska puhelin tai pelaaminen vetää liikaa puoleensa. Osa ei jaksa tehdä yhtään mitään, ei edes pihalle mennä, jossei vanhempi käskytä. Itsekin ysärilapsena painelin pitkin kyliä arkipäivinä ilman että tuntui missään.
Miten monta nykylasta tunnet? Kävin juuri veljenpojan juhlissa ja siellä 5 v lapset juoksentelivat pihalla ja leikkivät yhdessä, ihan kuin ennen vanhaan. Ei ollut puhelinta kellään.
Lapsia vaan nykyään valvotaan, eikä heitetä leikkimään keskenään koko päiväksi. Nykylapset käyvät myös harrastuksissa, eikä ehdi seisoskelemaan pihalla jos on treenit monta kertaa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi televisiokanavaa iltaisin ja kaksi radiokanavaa riitti hyvin ja riittäisi mulle edelleenkin. Ihminen ei voi hyvin kun sillä on liikaa valinnanmahdollisuuksia
Kyllä aivan samoin : mielummin sivistystä ja asialaatua, kun kymmeniä kanavia täynnä ala-arvoista hömpänpömppää ja tosi-tv:tä ynnä muuta supernoloa typeryyttä ... :(
Pakottaako joku sinua katsomaan sitä hömpänpömppää? Minua ei. Miten se on sinulta pois, että sitä on tarjolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ysärillä lapsi ja lapsuuteni aikana aloitti mm. Nelonen näyttää ohjelmia. Muistan lapsuuden VHS-kasetit ja miten tosiaan käytiin kirjastossa lainaamassa kirjoja.
Vaikka se oli kivaa aikaa niin en tiedä haluaisinko samaa takaisin. Pidän teknologiasta, älypuhelimista, netistä, siitä kun on kaikenlaista saatavilla.
Elin juuri sen ajan kun teeveen katselu vaihtui pikkuhiljaa tietokoneisiin ja tuli kaikenlaisia pelikonsoleita. Nykyään on varaa mistä valita, mutta kyllä ulos pääsee lenkille myös ja aamubussissa matkalla töihin voi katsella ulos.
Työelämä on ehkä hektisempää, mutta sielläkään eivät asiat ole NIIN paljoa muuttuneet kuin jotkut haluavat väittää. Ei ainakaan kaikilla aloilla. Suorittavaa työtä saa ainakin edelleen suht helposti jos jaksaa tehdä.
Ymmärsinkö oikein, että et ole käynyt kirjastossa kun lapsuudessasi 90luvulla?!
Kai sentään tiedät, että kirjoja on vielä olemassa, ja että monet käy vielä nykyäänkin niitä kirjastoistakin lainaamassa?!
Klassista palstan sisällönlukutaitoa. Tokihan tuon voisi ymmärtää niin, että oli kirjastot ja ei juuri muuta kun mistä muualta sai vaikka vuonna 1992 lastenkirjoja ja satukasetteja tuosta vain? Toki äiti nauhoitti VHS:lle jotain lastenohjelmia ja opin itsenäisesti lukemaan kuusivuotiaana jonka jälkeen olen edelleen lukenut.
Nyt voi vain erona tuohon aikaan lukea töissäkin tauoilla e-kirjoja. Vissiin pitäisi käydä suunnilleen elämänhistoria läpi yhteen viestiin palstalle ettei ymmärretä väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Pascan marjat. Siihen aikaan kahvipaketti ei maksanut jauhelihan hintaa, paprikoita pystyi ostamaan ihan talvellakin ilman että niistä piti maksaa pientä omaisuutta, mm täytetyt paprikat olivat suosiossa.
En muista että yksikään tuntemani perhe olisi ollut "köyhä" mitä taasen nykyään näkee yhä enemmän jopa keskiluokassa. Myöskin tuet olivat suurempia ja niitä sai hakea useampaan asiaan(siis suomalaisten tuet)
Typerää verrata uuden modernin tekniikan korkeaa hintaa(siihen aikaan) johonkin peruselämän asioihin.
Missähän todellisuudessa? Söin paprikaa ensimmäisen kerran joskus 1980-luvulla, se oli eksoottinen hedelmä siellä päin Suomea, missä minä asuin. Eikä varmaan sen koommin kotiini ostettukaan, kun ei siitä mitään ruokaa osattu tehdä, eikä ollut tapana syödä salaattia.
Köyhiä perheitä tiesin kyllä. "Kerrospukeutuminen" tarkoitti yhdellekin yh-äidille (en tiedä, oliko leski vai eronnut) vähän muuta kuin nykyisin. Ala-asteen koulukuvissa on pari tyttöä rikkinäisissä sukkahousuissa ja poikia, joilla on villapaidan kaulus rispaantunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sieltä nyt kaikkea kaipaa. Ehkä 90-luku oli sellaista parasta aikaa koskaan olla Suomalainen teini. Silloin maa oikeasti vapautui. Palkat oli oikeasti jonkinlaisessa balanssissa kulutason kanssa. Oli helppo opiskella ja interreilata. Nokia nosti Suomea. Silloin oli ainoa aika, kun Suomessa tunsi olevansa VAPAA.
Nykyajassa kuitenkin eniten huolettaa lapset. Itse muistan 80-luvun lapsuuden kun oltiin aina ulkona ja joka paikka oli täynnä ikätovereita. Oikeasti leikittiin, puhuttiin, mielikuvitus oli rajatonta.
Mitä nykyisin on? Puhelin? Kaikki tuijottaa puhelinta apaattisena hiljaisena ja yksinäisenä. Kuinka nämä koskaan voisivat pariutua? Sosiaaliset taidot on kuin pesukoneella. Ei sitä voi oppia näpsyttelemällä jotain viestejä.
Nykyisin Suomi on kuin jokin hirveä diktatuuri, joka helv asia on jotenkin motkotettu valtion tai eu:n toimesta ja täällä vielä haukutaan venäjää ja kiinaa, vaikka tämä omakaan diktatuuri yhtään häpeä. Neukkulan kopio.
Poliittiset tahot on tuhonnut koko maasta ihan kaiken. Eikä siitä käärmelaumasta tunnu olevan vaihtoehtoja millään ilveellä. Oikeita valtiomiehiä, jotka oikeasti ajattelee Suomen parasta ja varsinkaan Suomen kansan parasta ei löydy koko arkadianmäeltä. Ihan se ja sama vaikka lanaisi koko talon sieltä maan tasalle.
Mikä hiton idea se on, että kuka tahansa voi lampsia rajan yli ja yhdellä ainoalla sanalla on jotenkin päätetty, että minä veronmaksaja alan sitä elättämään? Nyt sitten venäläisiä. Mihin me tarvitaan puolustusvoimia, rajavartiostoa tai sitä hiivatin natoa jos tämän maan voi valloittaa vain kävelemällä rajan yli? Oletteko ihan oikeasti tosissanne? On kyllä aikamme eletty, että täällä vihollista ruokitaan. Mutta siihen tämä tulee tuhoutumaan ja täysin ansaitusti. Tyhmyyteen.
Aika on kullannut muistot.
Tämä on jotenkin niin simppelin ihmisen viesti. "Kun minä olin nuori...". Eikä vähääkään tietoa mitä silloin oikeasti tapahtui.
Kuka silloin 90-luvulla oli oikea valtiomies?
Kirsikkana tietty nämä muut persuaatteet.
En tiedä kuka oli "90 luvun oikea valtiomies", mutta ainakin Wahlroos ja hänen Mandatum(perillisineen) olivat 90luvun suurimmat hyötyjät valtion puolesta. Ja niillä samoilta ajoilta perityillä rahoilla nykyjäänkin W sanailee ... Onneksi hieman vähemmän viime vuosina, mutta olisi niillä rahoilla ollut ihan oikeatakin käyttö monille. Seuraava käskyni on : investointipankeilla ja muilla talousmetkuilla hyötyminen on yksityishenkilöiltä valtiollisesti kielettävä ainiaaksi !!! ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Olivatko?
vain mies oli töissä. Oli varaa mökkiin ja asuntokin maksettiin 10 vuodessa. Auto oli uudempi kuin keskimäärin nykyään.
Eli olivatko ihmiset sittenkään köyhempiä
Missä todellisuudessa vain miehet olivat töissä?
Vierailija kirjoitti:
Eikä ollut pittbulleja tai muita tappajakoiria!
Sen sijaan lukemattomilla pihamailla louskutti ympäri vuoden ketjun päässä metsästyskoira, jonka ainoa suoja oli onneton koirankoppi.
Valitettavasti tämä on edelleen monin paikoin todellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomettumisesta 70-luvulla: Historian emeritus professori Matti Klinge on toistuvasti muistuttanut, että Suomessa oli Kekkosenkin aikaan sallittua olla äärioikeistolainenja ja "neuvostovastainen", näitä perustuslaillisia oli eduskunnassakin. Heillä oli oikeus ilmaista käsityksiään myös mediassa, niin kuin vaikkapa Veikko Vennamolla.
Uudet sukupolvet tuntuvat ajattelevan, että täällä oli samanlaista kuin Neuvostoliitossa, vaikka Suomessa oli monenlaisia poliittisia alakulttuureja, joiden toimintaa ei mitenkään estetty, esim. maolaiset.
Neuvostoliiton kiinnostus Suomeen koski lähinnä Suomen poliittisen johdon koostumusta, ei sitä, mitä ihmiset kaduilla tai TV:ssä puhuvat.
Pietarin turvallisuus on ollut aina ongelma Venäjälle, ja siksi se halusi varmistaa, että Suomessa on sellainen johto, joka ymmärtää nämä turvallisuusintressit eikä salli hyökkäystä kauttaan.
"Suomettuminen" oli alun perin Länsi-Saksan omaan sisäpoliittisen kähinäänsä lanseerattu termi, joka sitten alkoi elää omaa elämäänsä.
Ehkä se ettei sitä nykypaskaruokaa ollut pilvin pimein oli ihan hyvä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut jatkuvaa ydinsodan pelkoa. Jossain muualla, kuten USA:ssa ja jossain määrin UK:ssa ja Länsi-Saksassa opastettiin kansalaisia ydinsodan varalle ja näin saatiin peloteltua koululaisetkin, mutta ei Suomessa. Täällä kyllä rakennettiin väestönsuojia, kouluihinkin, mutta mitään pelkoilmapiiriä ei todellakaan ollut.
Elintaso oli matalampi, ja 1970- ja vielä 1980-luvullakin perheet tyypillisesti muuttivat työn perässä, ainakin pois maaseudulta, ei kovin paljon sentään enää Ruotsiin ja sinnekin lähteneistä osa palasi. Palkat olivat matalahkoja, ja vaikka vapaita työpaikkoja, myös kesäpaikkoja alaikäisillekin, oli, ei niihinkään helposti päässyt, varsinkaan ammattikouluttamaton.
En ole ikinä ymmärtäny 1980-luvun puhetta kulutusjuhlista, keillä muka sitä oli? Puhuttiin kyllä jupeista, mutta velkaa niilläkin oli enemmän kuin tarpeeksi, kaikki oli kallista, niin vaatteet (Suomessa oli kyllä vielä vaatetusteollisuutta), ruoan hinta nousi koko ajan ja asuntolainan korkokin saattoi olla 16%!
Kaupat saivat kyllä oikeuden pitkiin aukioloaikoihin, joten iltatyöläisenä olisi tietysti ollut kiva jos tv-ohjelmia olisi tullut päivälläkin, edes uusintoina -toisaalta ihmiset sitten eivät valvoneet yökausia ellei sitten vuokra-vhs-kasetteja katsoen.
Saattoi olla, että töissä ei ollut niin stressaavaa, koska (apu)väkeäkin oli enemmän ja työsuhteet ns. vakituisia, mutta kyllä meillä jo 80-luvun puolesta välistä lähtien pantiin paljon väkeä ennenaikaisille eläkkeille, eikä uusia tekijöitä palkattu. Aikuiskoulutusta toki oi, mutta ei läheskään siinä määrin ja eduilla kuin nykyään.
Ei kuviteltu, että "koko kansa kuolee AIDS:iin", älytön väite.
80-luvun kulutusjuhla perustuikin hyvin pitkälti siihen, että kuluttamista varten saatiin ja otettiin velkaa. Osamaksuilla saattoi ostaa melkein mitä tahansa. Esimerkiksi tavaratalo Pukevassa sai esimerkiksi "tilikirjan", johon ostoksesi merkittiin. Sitten makselit velkaasi pienemmissä kuukausierissä tavaratalolle. Anttilasta ja Ellokselta tilattiin osamaksulla. Ennen 80-lukua ei haluttu elää velaksi. Korkeintaan asunto ostettiin velaksi, mutta ei vaatteita, elektroniikkaa, kosmetiikkaa yms.
Oi, muistan nuo tilikirjat! Muutin maalta isoon kaupunkiin opiskelemaan ja lapsellinen kun olin (kun ei ollut internettiä, somea ja muita kanavia saada tietoa asioista), menin ison kaupungin kirjakauppaan ostamaan kurssikirjaa ja pyysin avaamaan tilikirjan. Vieläkin meinaa hävettää oma naiivius.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50-80 luvuilla ihmiskunta eli parasta aikaa, tilaa oli paljon ihmisiä vähän, ei ollut internettiä ja ilmastomuutoksesta ei tiedetty mitään.
Jos ihminen on onnellisempi ilman internetiä, mitä teet nytkin täällä netissä?
Tähän jää helposti koukkuun ja kaikki palvelut ovat nyt netissä, et voi hoitaa juuri mitään asiointeja helposti ilman tätä.
Mitä asiointeja olit hoitamassa puoli seitsemältä illalla? Kaikki virastot, pankit yms menivät kiinni jo neljältä.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen voi kokeilla 70- 80-luvun elämää.
Heittää kännykät ja tietokoneet pois.
Käy kaupassa vain ennen kuutta arkisin ja ennen kahta lauantaisin.
Ostaa talouskyljyksiä, joissa on mukana luu, rasvakerros ja jänteitä. Lauantaimakkarakin käy. Arkisin riittää keitetyt perunat ja ruskea kastike. Jos vähän parempaa haluaa, niin voi raastaa vaikka pokkanaa perunan viereen. Ruokajuomaksi maitoa.
Hoitaa viralliset asiat toimistoissa paikanpäällä. Myös pankkiasiat.
Katsoo vain yle areenan klassikko-lähetyksiä korkeintaan yhden ohjelman päivässä + uutiset ja sään.
Säästää vettä ja sähköä ja sammuttelee valoja.
Käy Ruotsissa ostamassa voita ja näkkileipää ja syö niitä seuraavat puoli vuotta.
Lisää vinkkejä voi katsoa YLE Areenan kyllä isä osaa sarjasta.
Juuri näin. Vain sellainen, joka ei elänyt niitä vuosikymmeniä, voi kuvitella, että niissä oli jotain kadehdittavaa.
Sähkö oli niin halpaa että sen hinnasta ei edes keskusteltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen voi kokeilla 70- 80-luvun elämää.
Heittää kännykät ja tietokoneet pois.
Käy kaupassa vain ennen kuutta arkisin ja ennen kahta lauantaisin.
Ostaa talouskyljyksiä, joissa on mukana luu, rasvakerros ja jänteitä. Lauantaimakkarakin käy. Arkisin riittää keitetyt perunat ja ruskea kastike. Jos vähän parempaa haluaa, niin voi raastaa vaikka pokkanaa perunan viereen. Ruokajuomaksi maitoa.
Hoitaa viralliset asiat toimistoissa paikanpäällä. Myös pankkiasiat.
Katsoo vain yle areenan klassikko-lähetyksiä korkeintaan yhden ohjelman päivässä + uutiset ja sään.
Säästää vettä ja sähköä ja sammuttelee valoja.
Käy Ruotsissa ostamassa voita ja näkkileipää ja syö niitä seuraavat puoli vuotta.
Lisää vinkkejä voi katsoa YLE Areenan kyllä isä osaa sarjasta.
Voi kuule niin mielelläni heittäisinkin jos se olisi mahdollista. Matkapuhelimeksi korkeintaan joku Nokia 3220.
Tulisi halvemmaksi ja terveellisemmäksi kun ei keksisi että nyt pitää saada lohtu ruuaksi mättöä ja sitä myös saa.
Syön suht juuri noin jos saisin lihaa ja joisin maitoa.
Hoitaisin mielelläni mutta sepä ei ole enää mahdollista.
En katso juuri koskaan televisiota. Sään katson netistä kerran päivässä mutta voisin katsoa sen televisiostakin.
Minä olen aina säästänyt noita kolmea.
Ruotsissa en käy. Tallinnassa pari kertaa vuodessa.
Mutta puoli kahdeksalta illalla olet tällä palstalla. Et olisi, jos eläisimme 70-80 lukua.
Itse muistan lämmöllä 90-lukua. Mielestäni silloin elettiin sellaisessa hyvässä tasapainossa jossa teknologia oli kyllä tarpeeksi kehittinyttä että se helpotti elämää, mutta se ei ollut saanut niin isoa osaa elämästämme kuten nykyisin. Ei oltu samanlaisia teknologian orjia kuten nykyisin ollaan.
Esimerkiksi netti sen tuomat hauskuudet olivat kyllä olemassa mutta kaikki ei pakotettu sinne vaan pankkiasioita tai asiakaspalvelutilanteita pystyi hoitamaan ihan konttorissa tai liikkeessäkin, matkapuhelimia oli mutta ne olivat tarkoitettu soittamiseen eikä ollut mitään älypuhelimia häiritsemässä keskittymiskykyäsi. Jos mentiin mökille niin siellä oltiin sitten oikeasti. Nykyään mökilläkin pitää olla tavoitettavissa ja netti seuraa sinua minne ikinä menitkin. Pleikkareita kyllä oli myös mutta se oli se yksi sama konsoli jota pelattiin sitten seuraavat 10 vuotta ja lapset olivat tyytyväisiä jos oli 2 tai 3 peliä. Yleisesti ottaen tyydyttiin paljon vähempään.
Mielestäni kehityskulku olisi saanut jämähtää sinne. 80 ja 90 luku oli oikeasti hyvää aikaa. Olen onnellinen että sain kokea sen.
Alue: Aihe vapaa
Miten monta nykylasta tunnet? Kävin juuri veljenpojan juhlissa ja siellä 5 v lapset juoksentelivat pihalla ja leikkivät yhdessä, ihan kuin ennen vanhaan. Ei ollut puhelinta kellään.
Lapsia vaan nykyään valvotaan, eikä heitetä leikkimään keskenään koko päiväksi. Nykylapset käyvät myös harrastuksissa, eikä ehdi seisoskelemaan pihalla jos on treenit monta kertaa viikossa.