Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako enää keski-ikäisenä lähteä suhteesta, joka on vain "ihan ok"?
Siis ei isompaa ongelmaa mutta ei mitään intohimoakaan. Tinderin lihamyllyyn ei kiinnosta näillä kilometreillä enää lähteä. Vaihtoehdot siis joko tämä tai yksin.
Kommentit (714)
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan 98,7% keski-ikäisistä itkisi onnesta jos pääsisi vielä loppuelämänsä aikana suhteeseen joka on "ihan OK"
Tuossa iässä on jo haudattu Tinderissä roikkuvan pikkutytön ehdottomat vaatimukset valkoisella oriilla saapuvasta prinssistä jolla on isompi kuin ratsullaan.
Mites miesten vastaavat lapselliset fantasiat ihmenaisista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulis nyt keski-ikäisen ymmärtävän, että kaikki suhteet menevät jossain vaiheessa siihen "ihan ok"-vaiheeseen.
Jos etsit sitä alkusuhteen huumaa, joudut vaihtamaan suhdetta koko loppuikäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ihan ok" suhteeseen ei kannata alkaa koskaan.
Ja miksei?
Miten parisuhteista ja seksistä on tehty tällainen elämää suurempi asia,
joiden pitäisi olla ylimaallisen taivaallista ja upeaa aina,eihän työelämään, harrastuksiin tai ystävyyssuuhteisiinkaan ladata vaatimuksia että ihan ok työpaikka ei käy, kun sen pitää olla juuri ihan täydellinen jossa omat lahjat pääsevät täydellisesti toteutumaan,
tai ystävyyssuhteissa eikä mikään ihan ok käy, kun pitää olla niin sydänystäviä ja täydellisen samalla aaltopituudella,
Näillä vaatimuksilla täällä olisi 99% ihmisistä ilman työtä, parisuhdetta, seksiä ja ystävyyksiä jos vain se ultimaattinen paras kelpaa.
Varmaan siksi että ihmiset eivät ensim uskalla tutustua itseensä kunnolla ja syvästi hyväksyä sitä että ei ole täydellinen. Tämän hyväksyminen auttaa siihen että tajuaa että kukaan muukaan ei ole täydellinen jolloin odotukset parisuhteelta ovat realistisia.
Tuo ultimaattisen parhaan vaatiminen on osoitus siitä että ihminen ei ole kykenevä aitoon vastavuoroiseen rakkauteen vaan ihminen hakee itselleen rakkautta mutta ei ole valmis antamaan sitä itse samalla tavalla kuin toiselta sitä odottaa saavansa.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 49v nainen ihan ok suhteessa. En ikipäivänä, koskaan jättäisi kumppaniani siten että lähtisin vain tyhjän päälle sinkuksi.
Kumppanista on seuraa arkeen ja kaikenlaiseen tekemiseen. En halua päätyä elämään loputonta ja lohdutonta yksinäisyyttä tyhjässä asunnossa, ilman ihmisen kosketusta tai juttuseuraa. Ajatus on suoraan sanottuna ihan karmiva.
Nuo viimeiset lauseet, Ne ovat niin totta.
sun kannattaa miettiä ketä haluat vanhuksena pitää kädestä kiinni ja kenen kanssa jakaa läheisyyttä ja keskusteluja. kuka tukee sinua, jos sairastut vanhempana. jos muut asiat hyvin nyt perheessä, niin en painottaisi seksiä kovin korkealle tuossa yhtälössä. vanhuusaika on jotain 30v parhaimmillaan ja seksi ei ole se tärkein juttu laadukkaassa vanhuudessa. lastenlapset sun muut on, sekä hyvät välit omiin lapsiin ja tukevaan perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka neuvovat että älä lähde, jäät yksin, puhuvat oman pelkonsa äänellä.
Älä koskaan pelkää olla yksin. Niin sitä ajautuu ja jumiutuu huonoihin suhteisiin. En ole ikinä tajunnut ihmisiä, joille huonon suhteen tuoma turva on tärkeämpää kuin elää merkityksellistä elämää omilla ehdoilla. Onneksi opin nuorena olemaan yksin, niin nyt vanhempana uskallan lähteä, jos tulee sellainen tilanne.
Elämässä on niin paljon muutakin kuin parisuhde ja muiden miellyttäminen. Ja elämä on ainutkertainen. Pitää uskaltaa, tai katuu tekemättä jäänyttä.
Ei tässä olekaan kyseessä huono suhde vaan ok suhde joka on arjistunut. Voihan sitä yksinkin pärjätä mutta veikkaan ettet sinäkään ole täysin yksin vaan perheesi ja sukulaisesi sekä ystävät auttavat sinua milloin missäkin. Harva pärjää yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 49v nainen ihan ok suhteessa. En ikipäivänä, koskaan jättäisi kumppaniani siten että lähtisin vain tyhjän päälle sinkuksi.
Kumppanista on seuraa arkeen ja kaikenlaiseen tekemiseen. En halua päätyä elämään loputonta ja lohdutonta yksinäisyyttä tyhjässä asunnossa, ilman ihmisen kosketusta tai juttuseuraa. Ajatus on suoraan sanottuna ihan karmiva.
Nuo viimeiset lauseet, Ne ovat niin totta.
Niin. Kuka pelkää mitäkin. Joku pelkää hiiriä. Minä pelkään korkeita paikkoja. Joku pelkää yksinäisyyttä. Kukin tyylillään.
Minä en ole saanut kosketusta (oletan että optikkoa tai suuhygienistiä ei lasketa) puoleenkymmeneen vuoteen, mutta en ole tuon kärsimyksen alle murtumassa. Olisi mukavaa jos olisi, mutta puutteeseenkaan en pimahda.
Mutta kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin kun olin 48, mies 51. Elän edelleen yksin ja salaisesti kadun eroa. Mies ryhdistäytyi, laihdutti, alkoi pitää itsestään huolta ja löysi vajaan vuoden kuluttua uuden naisen, nuorenmman ja nätin. He näyttävät onnellisilta.
Se riippuu siitä, painaako kumppanuuden pysyvän menettämisen uhka vaakakupissasi yhtä paljon, kuin se halu kokeilla onko se ruoho vihreämpää aidan toisella puolella.
Mielestäni kumppaneista luovutaan aivan liian heppoisin perustein. Toki jos suhteesi on jo nyt verrattavissa tuoreeseen läjään sitä itseään, suosittelen vaihtamaan, mutta jos koet kumppanuuden olevan nykyisesi kanssa riittävää, mitä se useimmille on, vaikka tajuavat sen vasta kun virhe on jo tehty, ei sitä kannata vaihtaa. Jännitystä ja sisältöä elämään saa muualtakin, kuin keski-iän kriisin potemisesta johtuvasta rilluttelusta. Hankkiudu tapahtumiin, josta saat samanhenkisiä ystäviä. Rakkaus omaa kumppania kohtaan on muutakin kuin perhosia vatsassa. Usein ei niitä perhosia enää pitkän ajan jälkeen ole, on vain rakkautta, jota emme näe ennen siitä luopumista. Pitkässä suhteessa ihmiset kietoutuvat usein yhteen niin vahvasti, että toisen samanlaisen suhteen luominen ei enää yksinkertaisesti onnistu, koska elinaika loppuu kesken.
Tarkoitukseni ei ole latistaa, vaan vähän herätellä ajattelemaan, kannattaako sinun lähteä sille polulle. Usein emme arvosta kumppanuutta, koska haluamme kokea teini-iän kiimaa ja tunnemyllerryksiä kiehnätessämme ja kihistessämme uusien ihmisten kanssa. Sitten huomaammekin menettäneemme jotain todella arvokasta näiden haikailujen tavoittelemisten seurauksena. Suhdetta voi aina yrittää parantaa, mutta sitä ei saa takaisin, kun sen menettää. Mieti tarkkaan mitä olet valmis riskeeraamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh huh, näitä kommentteja kun lukee, niin 90% suomalaisista siis tyytyy elämässään asiaan sun toiseenkin. Mitä elämää se on? En siis voi käsittää. Tai no, nyt alan ymmärtää kavereitani, jotka ovat aina ihan paniikissa etsineet uuden parisuhteen kun edellinen loppuu. Tämä on siis se heidän ajatusmaailma, että ei kestä ilman toisen kosketusta yms.
Minua on aina ahdistanut tällainen pakonomainen tarttuminen siihen, että onni tulee jostakin muualta kuin ihmisen itsensä sisältä. Parisuhde ja kumppani voivat täydentää elämää. Ei niiden tulisi olla itsetarkoitus omalle elämälle. Se ihan ok kumppani voi myös lähteä lätkimään. Mitäs sitten? Tuhlasit ne hyvät vuodet tylsässä suhteessa kun olisi voinut löytyä joku oikeasti itselle sopiva suhde.
Elämässä ei ole oletusarvoisesti kenenkään pakko tyytyä vain ihan ok:hon. Niin kauan kun on elämää, on toivoa paremmasta.
Vierailija kirjoitti:
Huh huh, näitä kommentteja kun lukee, niin 90% suomalaisista siis tyytyy elämässään asiaan sun toiseenkin. Mitä elämää se on? En siis voi käsittää. Tai no, nyt alan ymmärtää kavereitani, jotka ovat aina ihan paniikissa etsineet uuden parisuhteen kun edellinen loppuu. Tämä on siis se heidän ajatusmaailma, että ei kestä ilman toisen kosketusta yms.
Minua on aina ahdistanut tällainen pakonomainen tarttuminen siihen, että onni tulee jostakin muualta kuin ihmisen itsensä sisältä. Parisuhde ja kumppani voivat täydentää elämää. Ei niiden tulisi olla itsetarkoitus omalle elämälle. Se ihan ok kumppani voi myös lähteä lätkimään. Mitäs sitten? Tuhlasit ne hyvät vuodet tylsässä suhteessa kun olisi voinut löytyä joku oikeasti itselle sopiva suhde.
Elämässä ei ole oletusarvoisesti kenenkään pakko tyytyä vain ihan ok:hon. Niin kauan kun on elämää, on toivoa paremmasta.
Niin. Se onni tulee ihmisen sisältä mutta se mitä parisuhteelta haluaa pitää pystyä kommunikoimaan selvästi myös sille toiselle. Täydellisyyden vaatiminen siten että alitajuisesti olettaa kumppanin olevan ajatusten lukija on epärealistista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sun kannattaa miettiä ketä haluat vanhuksena pitää kädestä kiinni ja kenen kanssa jakaa läheisyyttä ja keskusteluja. kuka tukee sinua, jos sairastut vanhempana. jos muut asiat hyvin nyt perheessä, niin en painottaisi seksiä kovin korkealle tuossa yhtälössä. vanhuusaika on jotain 30v parhaimmillaan ja seksi ei ole se tärkein juttu laadukkaassa vanhuudessa. lastenlapset sun muut on, sekä hyvät välit omiin lapsiin ja tukevaan perheeseen.
Tämähän se on, kun olin suhteessa, jossa ei pidetty kädestä, sairaana ei saanut säällistä kohtelua, ei ollut läheisyyttä. Ei harmita pitkän suhteen päättyminen. No, ei ollut seksiäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos vanhemmalla iällä löytää miehen niin kannattaa asua eri asunnossa. Ei kannata mennä ilmaissiivoojaksi, kun se asunto menee miehen lapsille kuitenkin perinnöksi. Molemmat siivoavat omat asunnot ja voi olla omassa kodissa silloin kun anoppi tulee miehen luo kylään tai miehen kaverit.
Olen täysin samaa mieltä. Olen mies, mutta tässä asiassa sillä ei ole mitään merkitystä. Nimenomaan kannattaa asua omissa asunnoissaan ja pitää seurustelu seurusteluna. Ihmettelen naisten hirmuista hinkua muuttaa yhteen ja avioitua vielä viisikymppisenä. Tässä ketjussa on tullut selitystä sille miksi näin toimivat. Pelkäävät olla yksin ja tarraavat kuin hukkuva oljenkorteen kunhan jonkunlaisen ukonkääkkänän vain itselleen löytävät. Omalta kohdaltani tuollainen takertuminen toimii kertakaikkisena turn-offina. Olet itsellinen ihminen, ja haluan että (mahdollinen) tyttöystävänikin on. Haluan tasaveraisen suhteen, enkä mitään "sinäkin käyt, kunhan ei vain tarvitse yksin olla"-juttua.
Ei ole ehkä sukupuoleen sidottu juttu, mutta olet tapaillut vain naisia. Minulla oli eron jälkeen viisikymppisenä kaksikin suhteen alkua, jotka kaatuivat miesten hinkuun muuttaa mahdollisimman nopeasti yhteen. Kun en halunnut asua yhdessä, niin se tulkittiin kiinnostuksen puutteeksi. Minusta on vain selkeämpää, kun on erilliset asunnot. Esim. Kun aikuiset lapseni tulevat käymään, ei tarvitse miettiä, häiritsevätkö he kumppania. Lisäksi seksielämä pysyy vilkkaampana, jos ei olla jatkuvasti saman katon alla. Tulen keskimääräistä paremmin toimeen ja yksi mies halusi selvästi muuttaa yhteen kivan taloni vuoksi. Eli siellä voi olla taloudellisiakin vaikuttimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka neuvovat että älä lähde, jäät yksin, puhuvat oman pelkonsa äänellä.
Älä koskaan pelkää olla yksin. Niin sitä ajautuu ja jumiutuu huonoihin suhteisiin. En ole ikinä tajunnut ihmisiä, joille huonon suhteen tuoma turva on tärkeämpää kuin elää merkityksellistä elämää omilla ehdoilla. Onneksi opin nuorena olemaan yksin, niin nyt vanhempana uskallan lähteä, jos tulee sellainen tilanne.
Elämässä on niin paljon muutakin kuin parisuhde ja muiden miellyttäminen. Ja elämä on ainutkertainen. Pitää uskaltaa, tai katuu tekemättä jäänyttä.
Huonosta, raastavasta ja tuhoavasta suhteesta on lähdettävä. On itsensä rakastamista huolehtia omasta hyvinvoinnistaan.
Mutta ok-suhteesta lähteminen on eri asia. Se kertoo enemmän omasta kriisistä, johon etsii vastausta patisuhteen ulkopuolelta. Kriisissä luulee, että elämän merkityksellisyys tulisi toisesta ihmisestä, vaikka merkityksellisyys tulee itseensä tutustumisesta ja sitä kautta vastauksen löytömisestä.
Jos suhde on ok, niin silloin ihmisellä on vapaus toimia omalla tavallaan yhteisten normien puitteissa sekä muuttaa elämäänsä, vaikka parisuhteessa pysyisikin. Kontrollisuhteessa tätä vapautta ei ole, eikä kontrollisuhde ole ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh, näitä kommentteja kun lukee, niin 90% suomalaisista siis tyytyy elämässään asiaan sun toiseenkin. Mitä elämää se on? En siis voi käsittää. Tai no, nyt alan ymmärtää kavereitani, jotka ovat aina ihan paniikissa etsineet uuden parisuhteen kun edellinen loppuu. Tämä on siis se heidän ajatusmaailma, että ei kestä ilman toisen kosketusta yms.
Minua on aina ahdistanut tällainen pakonomainen tarttuminen siihen, että onni tulee jostakin muualta kuin ihmisen itsensä sisältä. Parisuhde ja kumppani voivat täydentää elämää. Ei niiden tulisi olla itsetarkoitus omalle elämälle. Se ihan ok kumppani voi myös lähteä lätkimään. Mitäs sitten? Tuhlasit ne hyvät vuodet tylsässä suhteessa kun olisi voinut löytyä joku oikeasti itselle sopiva suhde.
Elämässä ei ole oletusarvoisesti kenenkään pakko tyytyä vain ihan ok:hon. Niin kauan kun on elämää, on toivoa paremmasta.
Tylsien ihmisten suhteet tylsistyvät, kun parisuhde pitenee.
Minä olen tylsä ihminen. En jaksa draamailla ja vetää hernettä nenään. Tykkään eniten netflixin katsomisesta. En tykkää yllätysten järjestämisestä enkä niidennsaamisesta. Eli olen läpikotoisin tylsä ihminen.
Olen toista kertaa naimisissa. Ensimmäinen mieheni oli oikea draamaking. Minulle on ollut onni löytää toinen tylsimys. Nyt minulla on avioliitto, jossa saa olla täysin oma itsensä, saa läheisyyttä ja kumppanuutta.
Eksänikin meni aikoinaanuudelleen naimisiin. Lastem kertoman mukaan he tappelivat joka toinen kerta. Huuto tuli ovien läpi, seinässä oli nyrkin kokoinen reikä ja talo tärähti tapellessa. Minulle eksä kertoi olevansa onnellinen, kun on löytänyt sielunkumppaninsa.
Tällä nyt halusin kertoa sen, että tylsä ei ole kaikille tylsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mieti sitä kaikkea vaivaa, aikaa ja työtä, mitä olet suhteesi eteen tehnyt. se menee kaikki hukkaan ja joudut aloittamaan uuden kanssa ihan alusta. se vaatii aivan järjettömän määrän työtä ja lopputuloksesta, et voi olla varma. mitä jos tuo mitä olet 20v tehnyt, on se paras mihin kykenet parisuhteessa. et ehkä edes osaa rakentaa kaikinpuolin parempaa suhdetta. minä keskittyisin sinuna korjaamaan olemassa olevaa suhdetta. seksiloma ja vaikka viagraa sun muuta pornoa. ei se seksi kumppania vaihtamalla parane, sama kroppa ja pää seuraa kumminkin.
Sanopa tuo miehille.
Miksi suhteen eteen pitää tehdä yhtään työtä?
Olemme parisuhteiden osalta murroskohdassa. Avoimet ja vapaat suhteet lisääntyvät ja korvaavat pian omistamiseen perustuvat tapasuhteet.
Rakkausihmisenhän voi milloin vain vaihtaa parempaan kun siltä tuntuu ja on jo löytänyt uuden koska suurinta rakkauttahan on päästää irti.
Läheisriippuuvuus jonka ilmentymä ovat pitkäkestoiset tyhjyyttään kumisevat intohimottomat tapasuhteet on todellinen suomalainen vitsaus. Lapset kyllä aina sopeutuvat ja oppivat itsenäisiksi ja riippumattomiksi.
Niinpä niin - minä, minä, minä ja minun himoni ja haluni.
Elämää ei rakenneta keskenkasvuisella "mä haluun" mentaliteetilla kestävästi ja jälkikasvulle turvalliseksi kasvualustaksi.
Parisuhde, jos mikä, on aikuistumisen ja kasvun paikka, ei mitään itsekeskeisten, kypsymättömien mielihalujen tyydyttämistä.
Ei kannata. Ok-suhde on parasta. Intohimosuhde on lyhytikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mieti sitä kaikkea vaivaa, aikaa ja työtä, mitä olet suhteesi eteen tehnyt. se menee kaikki hukkaan ja joudut aloittamaan uuden kanssa ihan alusta. se vaatii aivan järjettömän määrän työtä ja lopputuloksesta, et voi olla varma. mitä jos tuo mitä olet 20v tehnyt, on se paras mihin kykenet parisuhteessa. et ehkä edes osaa rakentaa kaikinpuolin parempaa suhdetta. minä keskittyisin sinuna korjaamaan olemassa olevaa suhdetta. seksiloma ja vaikka viagraa sun muuta pornoa. ei se seksi kumppania vaihtamalla parane, sama kroppa ja pää seuraa kumminkin.
Sanopa tuo miehille.
Miksi suhteen eteen pitää tehdä yhtään työtä?
Olemme parisuhteiden osalta murroskohdassa. Avoimet ja vapaat suhteet lisääntyvät ja korvaavat pian omistamiseen perustuvat tapasuhteet.
Rakkausihmisenhän voi milloin vain vaihtaa parempaan kun siltä tuntuu ja on jo löytänyt uuden koska suurinta rakkauttahan on päästää irti.
Läheisriippuuvuus jonka ilmentymä ovat pitkäkestoiset tyhjyyttään kumisevat intohimottomat tapasuhteet on todellinen suomalainen vitsaus. Lapset kyllä aina sopeutuvat ja oppivat itsenäisiksi ja riippumattomiksi.
Niinpä niin - minä, minä, minä ja minun himoni ja haluni.
Elämää ei rakenneta keskenkasvuisella "mä haluun" mentaliteetilla kestävästi ja jälkikasvulle turvalliseksi kasvualustaksi.
Parisuhde, jos mikä, on aikuistumisen ja kasvun paikka, ei mitään itsekeskeisten, kypsymättömien mielihalujen tyydyttämistä.
En voisi olla enempää samaa mieltä. Tuo kommentoija näyttää jääneen teini-ikäisen tasolle henkisesti. Sääli hänen mahdollisille lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ne muutkaan miehet seksiä meidän viisikymppisten naisten kanssa halua. Itse ole ns kaveri mieheni kanssa.
Hmm.
Tuo on kyllä jotenkin laiskaa..
Miten nelikymppisenä?
Entä kolmekymppisenä entä kaksikymppisenä?
Onko joka kaudella sama loilotus?
Tuo on tyypeistä kiinni..
Ja aapeelle laittaisin pikkusen ryhtiä. Ota selvää siitä ihan hyvästä. Jospa siinä olisi ainesta oikein hyvää .
Se kai vaatii pikkusen haastamista. Yhteyttä ja yhteistä tekemistä. Vaikka mitä.
Ole utelias. Mene mukavuusalueelle ulkopuolelle ja voit löytää vaikka mitä yhteistä ja yhteyttä.
Ja miksei?
Miten parisuhteista ja seksistä on tehty tällainen elämää suurempi asia,
joiden pitäisi olla ylimaallisen taivaallista ja upeaa aina,
eihän työelämään, harrastuksiin tai ystävyyssuuhteisiinkaan ladata vaatimuksia että ihan ok työpaikka ei käy, kun sen pitää olla juuri ihan täydellinen jossa omat lahjat pääsevät täydellisesti toteutumaan,
tai ystävyyssuhteissa eikä mikään ihan ok käy, kun pitää olla niin sydänystäviä ja täydellisen samalla aaltopituudella,
Näillä vaatimuksilla täällä olisi 99% ihmisistä ilman työtä, parisuhdetta, seksiä ja ystävyyksiä jos vain se ultimaattinen paras kelpaa.