Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako enää keski-ikäisenä lähteä suhteesta, joka on vain "ihan ok"?
Siis ei isompaa ongelmaa mutta ei mitään intohimoakaan. Tinderin lihamyllyyn ei kiinnosta näillä kilometreillä enää lähteä. Vaihtoehdot siis joko tämä tai yksin.
Kommentit (714)
Vierailija kirjoitti:
Itse erosin kädenlämpimästä suhteesta. Tapasin uuden ihmisen, rakastuin, menimme naimisiin ja nyt elän suhteessa, joka on niin paljon parempi kuin "ihan Ok". On paljon tunnetta, halua olla yhdessä, halua kokea asioita yhdessä ja halu kasvaa parina paremmaksi.
Kuinka kauan olette olleet yhdessä? Pari vuotta ei kerro vielä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliittolaki on vuodelta 1929, jolloin ihmisen eliniänodote oli n. 50 v. Olisiko aika uudistaa?
Avioliitto voisi automaattisesti päättyä kun täyttää 50 v. (tai on ollut naimisissa 25 vuotta, jolloin lapset on lentäneet jo maailmalle).
Sitten pitäisi uudestaan mennä naimisiin puolisonsa kanssa jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Avioliittolaki on vuodelta 1929, jolloin ihmisen eliniänodote oli n. 50 v. Olisiko aika uudistaa?
Avioliitto voisi automaattisesti päättyä kun täyttää 50 v. (tai on ollut naimisissa 25 vuotta, jolloin lapset on lentäneet jo maailmalle).
Sitten pitäisi uudestaan mennä naimisiin puolisonsa kanssa jos haluaa.
Piti olla elinikä, ei eliniänodote.
20 vuoden kohdalla tulee tasaista, 30 vuoden vielä enemmän ja 40 vuoden jälkeen se on aika hiljaa köröttelyä. se on ihan normaalia, että eri aikoina tuntuu erilaiselta. samoin seksielämä laimenee ja se on ihan syystäkin. elämästä voi nauttia myös hormonitoiminnan lakattua ja hiljennettyä. miehille on nykyään myös hormonikorvaushoitoja keski-iässä, kuten naisillekkin. eroaminen ei mitenkään ratkaise sitä, että sinä vanhenet.
Ei kannata. Se on elämä jo takana. Taaperra samalla tyylillä vaan loppuun saakka. Ihmislapsi kestää kohtalonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tekee ratkaisunsa itse. Mutta itse eronneena en kenellekään suosittele eroa. Paitsi tietenkin, jos suhteessa on väkivalta, alkoholismia tms. Mielestäni ensin olisi tehtävä kaikkensa, olisiko parisuhde kuitenkin pelastettavissa. Muutamia syitä: Taloudellisesti on haastavampaa elää yksin kuin kaksin. Vuosien saatossa monet ystävät ovat ns. perheystäviä, ja kyllä eron jälkeen koin paljon yksinäisyyttä sosiaalisissa suhteissa. Vaikka minulla on paljon ystäviä, olikin eri asia tavat yksin kuin pariskuntana. Juhlapyhät, lomat, viikonloput Minulla oli erotessa se tilanne, että lapset olivat vielä alaikäisiä, joten toki touhua riitti arjessa, mutta sitäkin suurempi oli tyhjän kodin yksinäisyys, kun lapset olivat isällään. Onko teillä ap lapsia? Vaikka olisivat jo omillaan, niin menetät kuitenkin erotessa puolet heidän ajastaan. Jos vaikka nyt tapaatte kerran kuukaudessa, jatkossa lapset ehkä tapaavatko juuri sinä viikonloppuna isäänsä.
Kannattaa tosiaan mun mielestä puntaroida, mistä se oma tyytymättömyys kumpuaa. Onko se parisuhde, vai kuitenkin joku muu? Voiko asioista keskustella kumppanin kanssa, haluaako hän myös muutosta? Voisiko vaikka sitoutua vuodeksi yrittämiseen, ja sen jälkeen jos ei toimi, erota? Mitä voisi itse tehdä toisin parisuhteessa?
Mutta jos kuitenkin tulee lopputulokseen, ettei ero ole vältettävissä, niin ei aina asia ole noinkaan ikävästi. Mulla menee taloudellisesti vahvemmin yksin kuin liitossa, koska tarpeeni ovat aina olleet vaatimattomammat kuin puolison. Lapsen kanssa vietetyt viikot ovat täynnä energiaa puuhata lapsen kanssa monenlaista, opiskella yhdessä, huolehtia terveellisestä ruokavaliosta ja rytmistä, tavata perhettä jne. Yksin ollessa keskityn sitten vaativaan työhöni, kavereihin ja harrastuksiin. Sama on toisen vanhemman kotona, josta lapsi sai vielä uuden liiton myötä itselleen kauan kaipaamansa sisaruksen. Juhlapyhät on saatu jaettua sopuisasti kun asumme varsin lähekkäin.
Lapsi ei toki ollut kovin pieni erotessa, olisi varmasti ollut toisenlaista ihan pienten lasten kanssa.
Aina kannattaa erota mutta ensin pitää varmistaa seuraava suhde valmiiksi.
Mitä sitten vaikka entiset puolisoni pahoittivat mielensä siitä että hypin aina lennosta seuraavaan suhteeseen? Mitä se kenellekään kuuluu?
Se oli heidän syy koska olivat minua kohtaan välinpitämättömiä eli uskottomia ja pettivät minua sillä kun eivät osanneet huomioida minua oikein vaikka en kertonutkaan vuosiin heille mitä todellisuudessa halusin.
Ihmisten tulisi elää enemmän hetkessä ja hakea sitä sielunkumppania ja yhteyttä jota ei vaan voi selittää. Rakkaus on tunne eikä mitään ainaista työntekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden kohdalla tulee tasaista, 30 vuoden vielä enemmän ja 40 vuoden jälkeen se on aika hiljaa köröttelyä. se on ihan normaalia, että eri aikoina tuntuu erilaiselta. samoin seksielämä laimenee ja se on ihan syystäkin. elämästä voi nauttia myös hormonitoiminnan lakattua ja hiljennettyä. miehille on nykyään myös hormonikorvaushoitoja keski-iässä, kuten naisillekkin. eroaminen ei mitenkään ratkaise sitä, että sinä vanhenet.
Jos molemmilla hiipuu hormonitoiminta samaan aikaan ja samalla vauhdilla, niin miksi sitä pitäisi ylläpitää keinotekoisesti?
Vähän sama, että jos kotisohva kiinnostaa enemmän molempia, niin miksi pitäisi väen vängällä keksiä muuta tekemistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden kohdalla tulee tasaista, 30 vuoden vielä enemmän ja 40 vuoden jälkeen se on aika hiljaa köröttelyä. se on ihan normaalia, että eri aikoina tuntuu erilaiselta. samoin seksielämä laimenee ja se on ihan syystäkin. elämästä voi nauttia myös hormonitoiminnan lakattua ja hiljennettyä. miehille on nykyään myös hormonikorvaushoitoja keski-iässä, kuten naisillekkin. eroaminen ei mitenkään ratkaise sitä, että sinä vanhenet.
Jos molemmilla hiipuu hormonitoiminta samaan aikaan ja samalla vauhdilla, niin miksi sitä pitäisi ylläpitää keinotekoisesti?
Vähän sama, että jos kotisohva kiinnostaa enemmän molempia, niin miksi pitäisi väen vängällä keksiä muuta tekemistä?
Niin ja hyvin voi jakaa elämänsä ystävän kanssa, ei ole pakko olla romanttinen kumppani. Eikä muutenkaan yrittää liikaa jonkun ulkoisen paineen vuoksi. Monet viettää aikuiselämänsä käytännössä töissä ja sohvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykymuoti on se, että kannustetaan eroon, oli sitten missä vaiheessa elämää tahansa. Harva kannustaa siihen, että yritettäisiin tehdä nykysuhteesta parempi.
Esimerkiksi uusperhe-elämä ei olekaan aina mitään herkkua. Toki sinulla on jo varmastikin aikuiset lapset.
Pitkässä parisuhteessa on myös etunsa. Toinen on mm. tukena, kun tukea tarvitsee.
Aika jännä lukea näitä kommentteja omasta perspektiivistäni: olen aina elänyt yksin. Vanheneminen yksin ei pelota. Oikein mikään ei pelota. Tiedän toki, että vaikeuksia voi tulla, mutta niihin löytyy jokin ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden kohdalla tulee tasaista, 30 vuoden vielä enemmän ja 40 vuoden jälkeen se on aika hiljaa köröttelyä. se on ihan normaalia, että eri aikoina tuntuu erilaiselta. samoin seksielämä laimenee ja se on ihan syystäkin. elämästä voi nauttia myös hormonitoiminnan lakattua ja hiljennettyä. miehille on nykyään myös hormonikorvaushoitoja keski-iässä, kuten naisillekkin. eroaminen ei mitenkään ratkaise sitä, että sinä vanhenet.
En tiedä mitä tarkoitat tasaisella, mutta olen lukenut tutkimuksia joiden mukaan esim seksielämä on parhaimmillaan kun yhteiseloa alkaa olla takana tuo 30 vuotta. Ja mitä itse olen nähnyt pitkään yhdessä olleita pareja, suhde saattaa olla kuopassa siinä 15-20 v jälkeen mutta jos siitä päästään yli niin sitten paraneekin koko ajan eteenpäin mennessä. Tuo on aika stereotyyppinen käsitys että suhde koko ajan vain laimenee. Se ei pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa erota mutta ensin pitää varmistaa seuraava suhde valmiiksi.
Mitä sitten vaikka entiset puolisoni pahoittivat mielensä siitä että hypin aina lennosta seuraavaan suhteeseen? Mitä se kenellekään kuuluu?
Se oli heidän syy koska olivat minua kohtaan välinpitämättömiä eli uskottomia ja pettivät minua sillä kun eivät osanneet huomioida minua oikein vaikka en kertonutkaan vuosiin heille mitä todellisuudessa halusin.
Ihmisten tulisi elää enemmän hetkessä ja hakea sitä sielunkumppania ja yhteyttä jota ei vaan voi selittää. Rakkaus on tunne eikä mitään ainaista työntekoa.
Kommenttisi kertoo täysin sairaasta ajattelusta. Eli petät itse ja hypit suhteesta toiseen lennosta useasti ja syytät aina entisiä kumppaneita omista teoistasi. En ihmettele jos ihmiset alkavat halveksumaan tuollaista käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa erota mutta ensin pitää varmistaa seuraava suhde valmiiksi.
Mitä sitten vaikka entiset puolisoni pahoittivat mielensä siitä että hypin aina lennosta seuraavaan suhteeseen? Mitä se kenellekään kuuluu?
Se oli heidän syy koska olivat minua kohtaan välinpitämättömiä eli uskottomia ja pettivät minua sillä kun eivät osanneet huomioida minua oikein vaikka en kertonutkaan vuosiin heille mitä todellisuudessa halusin.
Ihmisten tulisi elää enemmän hetkessä ja hakea sitä sielunkumppania ja yhteyttä jota ei vaan voi selittää. Rakkaus on tunne eikä mitään ainaista työntekoa.
Onhan tämä varmasti sarkasmia?
Elämä on ihan liian lyhyt, että sen voisi tuhlata paskojen ihmissuhteiden takia. Kytkin vaan ylös.
Vierailija kirjoitti:
Niin se vaan on ,että suhteet muuttuu tylsän arkisiksi. Nuorena sitä oli niin onnellinen ja rakastunut tuohon ukkoon vaan nykyään on enimmäkseen tylsää sen kanssa. Ihmissuhteissa tärkeintä olisi hyvä kommunikointi.Pitäisi vaan osata puhua asioista. Kannattaa tyytyä siihen tuttuun kumppaniin. Tuohan se jonkinlaista turvaa kuitenkin.
Sen oman tylsän ukon kanssa voi löytää vielä paljonkin yhteistä tekemistä ja suhde saa uutta potkua samalla. Vaikkei mitään seksin intohimoa, niin jotain mikä yhdistää ja tekee yhteisestä elosta mielekkäämpää ja virkistää kaikin tavoin. Ne yhteiset harrastukset ovat niin tärkeitä ja tärkeimmiksi käyvät, mitä enemmän on aikaa, kun ollaan eläkkeellä jne. Voihan siinä itsekin virkistyessään alkaa katsomaan sitä ukkokultaa jo pilke silmäkulmassa, että on se kyllä ikäisekseen aika hyvännäköinen...😉
Kytkimen nostajat ovat ihmisiä, jotka joutuvat nostamaan kytkintä uudestaan ja uudestaan.
Jos ei hyväksy elämän rajallisuutta tai ei osaa etsiä itselleen sopivaa kumppania, ei siihen mikään auta.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä teitä. Olen 54 v, seksiä kyllä on, mutta ei se mitenkään intohimoista ole.
Miksi ihmeessä lähtisin? Mitä siitä voittaisin? Menettäisin vain kumppanin, jonka kanssa voi keskustella, matkustella, ja jonka vieressä voi kyhjöttää. Saisin vastineeksi yksinäisyyden. Ystävät eivät korvaa läheisyyttä eikä arkea.
Aitä paitsi kaveria ei jätetä.
Niin vaikuttaa siltä, että ap:llä on asiat ihan hyvin (liian?), jotta täytyy lähteä hakemaan itselleen vaikeuksia, siis hankaluuksia.
Nais leskiä paljon, miehet kuolee aiemmin, poikkeuksia löytyy. Yhteiskunta säästää paljon kun oma vaimo tai mies on omaishoitaja.
Jokainen tekee ratkaisunsa itse. Mutta itse eronneena en kenellekään suosittele eroa. Paitsi tietenkin, jos suhteessa on väkivalta, alkoholismia tms. Mielestäni ensin olisi tehtävä kaikkensa, olisiko parisuhde kuitenkin pelastettavissa. Muutamia syitä: Taloudellisesti on haastavampaa elää yksin kuin kaksin. Vuosien saatossa monet ystävät ovat ns. perheystäviä, ja kyllä eron jälkeen koin paljon yksinäisyyttä sosiaalisissa suhteissa. Vaikka minulla on paljon ystäviä, olikin eri asia tavat yksin kuin pariskuntana. Juhlapyhät, lomat, viikonloput Minulla oli erotessa se tilanne, että lapset olivat vielä alaikäisiä, joten toki touhua riitti arjessa, mutta sitäkin suurempi oli tyhjän kodin yksinäisyys, kun lapset olivat isällään. Onko teillä ap lapsia? Vaikka olisivat jo omillaan, niin menetät kuitenkin erotessa puolet heidän ajastaan. Jos vaikka nyt tapaatte kerran kuukaudessa, jatkossa lapset ehkä tapaavatko juuri sinä viikonloppuna isäänsä.
Kannattaa tosiaan mun mielestä puntaroida, mistä se oma tyytymättömyys kumpuaa. Onko se parisuhde, vai kuitenkin joku muu? Voiko asioista keskustella kumppanin kanssa, haluaako hän myös muutosta? Voisiko vaikka sitoutua vuodeksi yrittämiseen, ja sen jälkeen jos ei toimi, erota? Mitä voisi itse tehdä toisin parisuhteessa?