Lue keskustelun säännöt.
Millaisista syistä katkaistaan välit vanhempiin? Tilanne se, että sisarus tehnyt näin, mutta vanhemmat ei tiedä miksi, eikä
15.10.2022 |
tämä välit katkaissut suostu mitään perustelemaan. Koska olen samassa perheessä lapsena elänyt, tiedän, että kyseessä ei ole mikään lapsuuden kaltoinkohtelu tms. lapsuudesta tuleva asia, vaan normaali lapsuus meillä oli.
Kommentit (86)
No aika tyypillistä on, että lapsuus on ihan hyvä ja ok, mutta kun aikuinen lapsi sitten alkaa itsenäistyä, vanhemmat eivät osaa päästää irti. Puuttuvat aikuisen lapsen valintoihin asiattomasti, ehkä ihmissuhteisiin, arvostelevat, saattavat kiristää rahalla... ja jos tulee lapsia, tämä saattaa pahentua aivan hurjasti.
Eli ei osata ottaa niitä rooleja tasavertaisina aikuisina.
Ja tässä käy helposti niin, että joku sisaruksista valikoituu eniten painostuksen kohteeksi, vaikkapa se jota on pitänyt paljon ohjata ja kasvattaa lapsena, tai sellainen joka ei toteuta vanhempien ennalta miettimää kaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko varma, että lapsuutenne ja nuoruutenne kotona oli hyvä, turvallinen, tasapainoinen? Kohtelivatko vanhemmat teitä lapsia tasapuolisesti? Kuinka he puhuvat heille nyt aikuistuttuanne?
Tunnen kaksi tällaista vanhempiinsa välit katkaissutta, toinen omassa perheessäni. Molemmilla syynä on vanhempien harjoittama ja ihan lapsuudesta alkanut vähättely ja alentaminen, ja osaamisen, olemuksen, ulkonäön ja elämän ratkaisujen arvostelu.
Jos aina omat vanhemmat nähdessään joutuu pidättelemään itkua tai raivoa, niin on aivan tervettä päättää, ettei enää tahdo olla näiden kanssa tekemisissä. Vanhemmat eivät välttämättä tee tätä kaikille lapsilleen ja jotkut lapset taas ovat niin tottuneita jatkuvaan arvosteluun, että näkevät vian ainoastaan itsessään, eivätkä hahmota vanhempiensa harjoittamaa jatkuvaa henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Et välttämättä tiedä, miten sisaruksesi on lapsuutensa kokenut.
Ei meidänkään sisaruskatraan suosikki osaa yhtään eläytyä niiden huonompien kokemuksiin, on siis aivan sokea kaikelle. Hän on hiukan ylimielinen ja kiukkuinen jos niistä asioista tulee puhe. Perheen suosikkilapsesta tulee kai usein muita "parempi" ihminen, jonka asemaa ei saa koskaan kyseenalaistaa ajatuksella että vanhemmat on olleet kypsymättömiä ja epäoikeudenmukaisia.
Ap:n perheessä on asioita joista ei ole lupa tai halu puhua, siitä johtuu tietämättömyys, mutta se syy välirikkoon on todellinen.
Koska äidilläni on jotakin läheisriippuvais-narsistis-jotakin, joka tekee keskustelun ja kaiken muunkin yhteydenpidon hänen kanssaan tuskalliseksi. Olen toki tätä jotenkin koittanut hänelle avata, eli omalla kohdallani ei ollut kyse siitä etten suostuisi kertomaan, mutta äidille asia ei tietysti mene jakeluun.
Hän on mm. keksinyt, että terapeuttini on syyllinen siihen, miksen pidä hänestä. "Minä luin jostakin, että vanhan kaavan terapeuteilla on monilla sellainen tapa, että he kehittävät potilaalle syntipukin, jota sitten syytetään kaikesta". Hän on siis vakuuttunut siitä, että terapeuttini on myrkyttänyt minut häntä vastaan, sen sijaan että katsoisi peiliin ja tarkastelisi omaa käytöstään nykyään ja ennen. Olen kertonut äidilleni, että hän ei ole erityisen empatiakykyinen (ainakaan perheenjäseniään kohtaan), johon äiti vastasi, että työpaikan mittauksessa hänet todettiin HYVIN empatiakykyiseksi. Sama kuin koittaisi puhua tiiliseinälle.
Hän pakotti henkisellä kiristyksellä minut jakamaan pankkitietoni hänen kanssaan 23-vuotiaaksi asti, jolloin viimein (kauhuissani) kävelin pankkiin, ja katkaisin tuon yhteyden. Tuhlasin 10 vuotta opintoihin, joista en ollut kiinnostunut, jotka ahdistivat ja joissa en kokenut olevani hyvä, koska hänen otteensa minusta oli niin vahva, että luulin että minun täytyy saada opinnot päätökseen, eikä minulla ole mahdollisuutta päästä enää uudelleen sisään opiskelemaan jotakin mistä pitäisin.
Jos en vastannut puhelimeen, äiti soitti heti uudelleen. Ja taas. Ja taas. Esimerkiksi seitsemän kertaa putkeen. Tämän jälkeen alkaa tekstaripommitus "Oletko elossa??? Vastaa". Sitten taas puheluita muutama kappale. Pari tekstaria lisää. Sähköposti. Kaiken tämän aikana olen itse todnäk päikkäreillä, enkä voi sanoin kuvata sitä ahdistusta ja syyllisyyttä jota koin herätessä, kun vastassa oli jotakin tuollaista. Joskus en välttämättä vain halunnut puhua sillä hetkellä, tai sinä päivänä, tai sillä viikolla hänen kanssaan puhelimessa, mutta oli vain "pakko" vastata, ettei seuraavaksi saa tuollaista syyllistävää pommitusta.
Äiti myös uhkasi antaa minut pois useita kertoja joskus alle 5-vuotiaana ("nyt jos et käyttäydy niin annan sinut pois ja vaihdamme sinuut söpöön pikku kiinalaiseen!", ja nauroi perään kun aloin itkeä pelosta, kun luulin minut viedään pois kotoani). Samoin äiti myös itse uhkasi lähteä useita kertoja joidenkin mitättömien riitojen takia, ja minä (jälleen n. alle 5v) itkin ja pelkäsin että äiti lähtee ikuisesti (olisi varmaan ollut todellisuudessa hyvä asia). Tämän seurauksena sitten kerta toisensa jälkeen itkin ja lohdutin äitiäni, kunnes näiden monituisten kertojen jälkeen turtuminen voitti, ja lakkasin yrittämästä, koska sama toistui aina uudelleen. Joskus äiti kävi pois, joskus ei.
Siinäpä nyt vaikka yksi esimerkki. Nykyään olen edelleen rikki noiden varhaisten (ja myöhempien) kokemusten vuoksi ja elämääni riivaa riittämättömyyden tunne ja olo siitä, ettei kukaan voi koskaan rakastaa minua. Mutta välien katkaisemista äitiini en ole todellakaan katunut. Elämä on nyt paljon parempaa.
Lapsen alentaminen saattaa olla ongelma, ja on yleensä aika useasti tälläisissä tapauksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voihan se olla noinkin, kuten edellä kertojat kuvaa. Mutta todennäköisimmin se syy on ihan siinä välienkatkaisija-sisaruksessa. Oikeasti. Hän on se sekopää. Ei välttämättä, mutta se on todennäköisin vaihtoehto. Aina ei tarvii mahdollista draamaa keksiä sinne, missä sitä ei näy olevan.
Höpö höpö.
Ei oikeasti hyviin ihmisiin kukaan katkaise välejä!
Hyvien ihmisten kanssa halutaan olla!
I di ootti olet.
Vierailija kirjoitti:
Et välttämättä tiedä, miten sisaruksesi on lapsuutensa kokenut.
Juuri tämä. Osalle meistä lapsuus, nuoruus, kouluaika, opiskeluaika, työelämä jne. on kaikki yhtä ja samaan kaltoinkohtelua ja osa ei edes huomaa, miten sysätään kaikesta sivuun. Oma kokemus on ainoa oikea, ap:nkin tapauksessa vanhempien pitää vain ajatella, että tämä ihminen oli meille olemassa tietyn ajan, ei ole enää ja sitten jatkaa elämäänsä rauhassa eteenpäin. Antaa sen sisaruksen kokea elämänsä haluamakseen, mitä sitä muuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina voi olla syytä niin sysissä kuin sepissäkin, niinkuin vanha sanonta kuuluu.
Mikäli vanhemmat ovet ja käyttäytyvät normaalisti, niin silloin voi olla kyseessä aikuisen lapsen luonteessa. Esim on työtä vieroksuva ja vailla vanhempien rahoja. Kun eivät ala maksamaan tämän elämistä, pistää välit poikki. No, se ei ole kenenkään mielestä tervettä.
Usein tällaisen luonteen omaavalla lapsella on sukset ristissä lähes joka suuntaan. Siitä seuraa eristäytymistä ja mielenterveysongelmia. Näin voi olla ja viimeistään silloin pitäisi ottaa lusikka kauniisti käteen ja pyytää apua, mennä terapiaan. Siinä varmaan läheiset auttaa.
Hyviä kommentteja täällä. Heräsikö ajatuksia ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo perustelujen vaatiminen on yhdenlaista mitätöintiä sekin. Luultavasti välit katkaissut aikuinen lapsi on kymmeniä kertoja yrittänyt ottaa puheeksi, että asiat x-z loukkaavat häntä ja häntä on vähätelty yliherkkiksenä tai jotain. Vasta lopullinen välien jäähdytys saa sitten pohtimaan, että mitäköhän tässä tapahtui.
Nyt kannattaa vaan niiden vanhempien ja ehkä sisarustenkin kovasti miettiä, mistä voisi olla kyse ja ovatko asiat sellaisia, että anteeksi pyytämällä ja omaa käytöstä korjaamalla asialle vielä jotain voisi tehdä.
Ei kannata, tuo loukkaantuja toisaa omaa malliaan uudestaan ja uudestaan. Parasta olisi, että hänen annetaan olla rauhassa oman päätöksensä kanssa, helpompaa kaikille. Anteeksipyyntö ei hyödytä mitään, jos ei ole tehnyt mitään väärää, toinen vain päätti loukkaantua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo perustelujen vaatiminen on yhdenlaista mitätöintiä sekin. Luultavasti välit katkaissut aikuinen lapsi on kymmeniä kertoja yrittänyt ottaa puheeksi, että asiat x-z loukkaavat häntä ja häntä on vähätelty yliherkkiksenä tai jotain. Vasta lopullinen välien jäähdytys saa sitten pohtimaan, että mitäköhän tässä tapahtui.
Nyt kannattaa vaan niiden vanhempien ja ehkä sisarustenkin kovasti miettiä, mistä voisi olla kyse ja ovatko asiat sellaisia, että anteeksi pyytämällä ja omaa käytöstä korjaamalla asialle vielä jotain voisi tehdä.
Ei kannata, tuo loukkaantuja toisaa omaa malliaan uudestaan ja uudestaan. Parasta olisi, että hänen annetaan olla rauhassa oman päätöksensä kanssa, helpompaa kaikille. Anteeksipyyntö ei hyödytä mitään, jos ei ole tehnyt mitään väärää, toinen vain päätti loukkaantua.
Kuulostat ihmiseltä jolle on käynyt juuri näin, sisarus tai lapsi on koittanut sanoa jostain vaivaasta asiasta, mutta olet vähätellyt asiaa, ja sitten kun hän on katkaissut välit niin sekin on vain hänen ongelmansa, vaikka olisit itse kuinka syyllinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo perustelujen vaatiminen on yhdenlaista mitätöintiä sekin. Luultavasti välit katkaissut aikuinen lapsi on kymmeniä kertoja yrittänyt ottaa puheeksi, että asiat x-z loukkaavat häntä ja häntä on vähätelty yliherkkiksenä tai jotain. Vasta lopullinen välien jäähdytys saa sitten pohtimaan, että mitäköhän tässä tapahtui.
Nyt kannattaa vaan niiden vanhempien ja ehkä sisarustenkin kovasti miettiä, mistä voisi olla kyse ja ovatko asiat sellaisia, että anteeksi pyytämällä ja omaa käytöstä korjaamalla asialle vielä jotain voisi tehdä.
Ei kannata, tuo loukkaantuja toisaa omaa malliaan uudestaan ja uudestaan. Parasta olisi, että hänen annetaan olla rauhassa oman päätöksensä kanssa, helpompaa kaikille. Anteeksipyyntö ei hyödytä mitään, jos ei ole tehnyt mitään väärää, toinen vain päätti loukkaantua.
Kuulostat ihmiseltä jolle on käynyt juuri näin, sisarus tai lapsi on koittanut sanoa jostain vaivaasta asiasta, mutta olet vähätellyt asiaa, ja sitten kun hän on katkaissut välit niin sekin on vain hänen ongelmansa, vaikka olisit itse kuinka syyllinen.
Projisointia. Sehän tässä on hankalaa kun se joka katkaisee välit haluaisi keskustella tilanteesta josko se katkaisu voitaisiin välttää niin vastapuoli ei suostu keskustelemaan koska "en ole tehnyt mitään väärää". Tämä tilanne on niin kummallinen ettei sitä tajua ellei ole itse kokenut. Miten jollakin on pokkaa väittää olevansa syytön vaikka olisi poliisilta dokumentit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo perustelujen vaatiminen on yhdenlaista mitätöintiä sekin. Luultavasti välit katkaissut aikuinen lapsi on kymmeniä kertoja yrittänyt ottaa puheeksi, että asiat x-z loukkaavat häntä ja häntä on vähätelty yliherkkiksenä tai jotain. Vasta lopullinen välien jäähdytys saa sitten pohtimaan, että mitäköhän tässä tapahtui.
Nyt kannattaa vaan niiden vanhempien ja ehkä sisarustenkin kovasti miettiä, mistä voisi olla kyse ja ovatko asiat sellaisia, että anteeksi pyytämällä ja omaa käytöstä korjaamalla asialle vielä jotain voisi tehdä.
Ei kannata, tuo loukkaantuja toisaa omaa malliaan uudestaan ja uudestaan. Parasta olisi, että hänen annetaan olla rauhassa oman päätöksensä kanssa, helpompaa kaikille. Anteeksipyyntö ei hyödytä mitään, jos ei ole tehnyt mitään väärää, toinen vain päätti loukkaantua.
Kuulostat ihmiseltä jolle on käynyt juuri näin, sisarus tai lapsi on koittanut sanoa jostain vaivaasta asiasta, mutta olet vähätellyt asiaa, ja sitten kun hän on katkaissut välit niin sekin on vain hänen ongelmansa, vaikka olisit itse kuinka syyllinen.
Projisointia. Sehän tässä on hankalaa kun se joka katkaisee välit haluaisi keskustella tilanteesta josko se katkaisu voitaisiin välttää niin vastapuoli ei suostu keskustelemaan koska "en ole tehnyt mitään väärää". Tämä tilanne on niin kummallinen ettei sitä tajua ellei ole itse kokenut. Miten jollakin on pokkaa väittää olevansa syytön vaikka olisi poliisilta dokumentit!
Minun siskoni on mitätöinyt minua aina. Tölvinyt, haukkunut, vähätellyt, herjannut, sekaantunut ja päsmäröinyt.
Kun lopulta keski-ikäisenä sanoin että nyt saa loppua tuo kyykyttäminen, hän raivostui ja uhriutui totaalisesti. Hänen maailmansa minä olen paha ja hän on hyvä.
Jos syitä ei tiedä, niitä on yleensä turha arvailla. Todennäköisesti arvaukset ovat vääriä ja oikea syy on jokin sellainen, jota ei pysty arvaamaan.
Omalla kohdallani syy oli minuun kohdistettu kaltoinkohtelu, joka jatkui lapsuudesta aikuisuuteen asti. Siitäkin huolimatta annoin aina vaan uusia mahdollisuuksia ja ymmärsin loputtomasti. Homma meni sitten niin vakavaksi, että annoin viimeisen mahdollisuuden ja jos tietty raja ylitettäisiin, yhteys katkeaisi pysyvästi. He päätyivät ylittämään tuon rajan ja siten yhteys katkesi. Yhteydenotot jatkuvat edelleen heidän puoleltaan ja ovat saaneet sellaisia piirteitä, että jossakin vaiheessa voi joutua olemaan viranomaisiin yhteydessä. Kaikesta huolimatta olen hyvin surullinen välien katkeamisesta enkä olisi koskaan uskonut, että asiat menisivät näin. Toisaalta nautin elämääni tulleesta rauhasta ja turvan tunteesta ja tiedän, että tämä oli oikea päätös minun ja perheeni hyväksi.
Kertoo jotain perheen dynamiikasta ja suhteista, jos sisarus ei suostu edes AP:lle asiasta kertomaan. Eikös hän kuitenkin ole laittanut välit poikki vanhempien kanssa, eikä AP:n? Jos lapsuus on ollut ns. normaali ja onnellinen, niin luulisi että sisarusten välitkin olisivat sellaisella tasolla, että myös hieman vaikeammista asioista voisi jutella. Jos taas heidänkin välit ovat etäiset eikä yhteistä säveltä löydy, niin jokin asia ehkä perheessä kuitenkin on ollut pielessä? Tietenkin se voi olla vähimmillään, että luoteet/temperamentit ovat niin erilaiset, että AP:n mielestä hyvä ja onnellinen lapsuus/kasvatus ei ole sisarukselle samanlaisena näyttäytynyt.
Tehokas tapa on kohdella sisaruksia eriarvoisesti. Kyllä se lapsen ja lastenlasten tärkeys jossakin vaiheessa paljastuu. Sen jälkeen ei voi todeta muuta kuin sitä saa mitä tilaa ja ei tupata kun ei tykätä. Ei noiden huomaamiseen jälkeen enää mitään pelasteta ja kaikki on mennyt.
Kuullostaa perinteiseltä narsistisen vanhemman perhedynamiikalta, jossa ap on ns. kultalapsi ja sisaruksensa ns. syntipukkilapsi.
Yleensä sellaiset vanhemmat joihin välit on katkaistu eivät näe itsessään mitään vikaa. Mulla omakohtaista kokemusta veljeen (poliisit välissä) , jouduin kerran eräässä asiassa ottamaan yhteyttä ja kun asia oli hodettu veli kysyi miksi olen hänen tyttärelleen vihainen. Selitin että syy ei ole veljen tyttäressä vaan veljessä ,johon veli "en minä ole tehnyt mitään". Kysyin miksi poliisit on välissä "no ne poliisit nyt keksii kaikenlaista , ei niitä pidä uskoa". Niinpä.