Millaisista syistä katkaistaan välit vanhempiin? Tilanne se, että sisarus tehnyt näin, mutta vanhemmat ei tiedä miksi, eikä

Minulla henkinen ja fyysinen väkivalta. 6 vuotta nuorempi veljeni ei usko mitä "perheemme" oli ennen. Hän ei muista niitä asioita. Vanhemmat erosivat hänen ollessaan 5v. Isäni myös lisäksi joi kaikki ruokarahamme ja varasti meiltä lapsiltakin kolikot säästöpossuista.

Särkynyt säästöpossu kirjoitti:

Minulla henkinen ja fyysinen väkivalta. 6 vuotta nuorempi veljeni ei usko mitä "perheemme" oli ennen. Hän ei muista niitä asioita. Vanhemmat erosivat hänen ollessaan 5v. Isäni myös lisäksi joi kaikki ruokarahamme ja varasti meiltä lapsiltakin kolikot säästöpossuista.

Eli siksi en pidä kumpaankaan yhteyttä. Isä pahoinpiteli äidin ja äiti purki minuun sen. Hyi. Onneksi veli silti kanssani väleissä vaikka ei menneitä uskokaan.

Vierailija kirjoitti:

Sijaltainen_nousisi kirjoitti:

Mikset voi kysyä siltä sisarukselta? Ettekö ole puheväleissä?

"tämä välit katkaissut suostu mitään perustelemaan"

Perustelemaan on vähän eri asia kuin syyn kertominen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo perustelujen vaatiminen on yhdenlaista mitätöintiä sekin. Luultavasti välit katkaissut aikuinen lapsi on kymmeniä kertoja yrittänyt ottaa puheeksi, että asiat x-z loukkaavat häntä ja häntä on vähätelty yliherkkiksenä tai jotain. Vasta lopullinen välien jäähdytys saa sitten pohtimaan, että mitäköhän tässä tapahtui.

Nyt kannattaa vaan niiden vanhempien ja ehkä sisarustenkin kovasti miettiä, mistä voisi olla kyse ja ovatko asiat sellaisia, että anteeksi pyytämällä ja omaa käytöstä korjaamalla asialle vielä jotain voisi tehdä.

Ei kannata, tuo loukkaantuja toisaa omaa malliaan uudestaan ja uudestaan. Parasta olisi, että hänen annetaan olla rauhassa oman päätöksensä kanssa, helpompaa kaikille. Anteeksipyyntö ei hyödytä mitään, jos ei ole tehnyt mitään väärää, toinen vain päätti loukkaantua.

Kuulostat ihmiseltä jolle on käynyt juuri näin, sisarus tai lapsi on koittanut sanoa jostain vaivaasta asiasta, mutta olet vähätellyt asiaa, ja sitten kun hän on katkaissut välit niin sekin on vain hänen ongelmansa, vaikka olisit itse kuinka syyllinen.

Ihan on sen lapsen terapeutti sanonut isälle tämän. Että nyt annatte olla, hän halusi katkaista välit, parasta on odottaa, josko ottaa joskus yhteyttä. Ei pidä ryhtyä rakentamaan rauhaa, kun toinen on päättänyt loukkaantua. Lapsi (26v) oli todella yrittänyt puhua asiasta, mutta suostui näkemään vain oman kantansa ja halusi anteeksipyyntöä asissa, jossa ei ollut anteeksipyytämistä. Liian usein puheeksiottaminen on toisen haastamista: miksi et suostu sanomaan, että toimit väärin sen sijaan että oikeasti halusisi keskustella tilanteesta.

terapeutit eivät voi kaikille asiakkailleen yhtään mitään, mutta he voivat suojella näiden läheisiä.

Todella törkeää että sitä välit katkaissutta vaaditaan vielä tilillekin miksi näin on tapahtunut. Asianosaiseen ei edelleenkään uskota, ei pidetä ihmisenä joka osaa tehdä omia päätöksiä, joka on täysivaltainen aikuinen. Miksi näin?

Minä katkaisin suhteet koska olin hyvin masentunut. Halusin vain eristäytyä

Miksi pitäisi tietää syy? Sille ei voi enää mitään. Parasta jatkaa elämäänsä eikä jäädä hautomaan sitä, miksi joku teki tai jätti jotain tekemättä. Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy. Jos viihtyy ilman lapsuudenperhettä, niin valinta on ikioma. Eikä kukaan kaipaa riidanhaastajaa.

Tunne ulkopuolisuudesta. Vanhemmat kohtelevat aina lapsia joko tietoisesti tai tiedostamattaan eri tavalla.

Minä katkaisin välit siinä vaiheessa, kun minun syrjiminen ja vähättely siirtyi koskemaan myös minun lapsiani. Tai en edes siinä vaiheessa, pitkämielinen kun olin, mutta silloin kun vanhempani eivät viitsineet tulla esikoiseni ylioppilasjuhliin, vaikka muiden lastenlasten kaikissa kissanristiäisissä kyllä ravasivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo perustelujen vaatiminen on yhdenlaista mitätöintiä sekin. Luultavasti välit katkaissut aikuinen lapsi on kymmeniä kertoja yrittänyt ottaa puheeksi, että asiat x-z loukkaavat häntä ja häntä on vähätelty yliherkkiksenä tai jotain. Vasta lopullinen välien jäähdytys saa sitten pohtimaan, että mitäköhän tässä tapahtui.

Nyt kannattaa vaan niiden vanhempien ja ehkä sisarustenkin kovasti miettiä, mistä voisi olla kyse ja ovatko asiat sellaisia, että anteeksi pyytämällä ja omaa käytöstä korjaamalla asialle vielä jotain voisi tehdä.

Ei kannata, tuo loukkaantuja toisaa omaa malliaan uudestaan ja uudestaan. Parasta olisi, että hänen annetaan olla rauhassa oman päätöksensä kanssa, helpompaa kaikille. Anteeksipyyntö ei hyödytä mitään, jos ei ole tehnyt mitään väärää, toinen vain päätti loukkaantua.

Kuulostat ihmiseltä jolle on käynyt juuri näin, sisarus tai lapsi on koittanut sanoa jostain vaivaavasta asiasta, mutta olet vähätellyt asiaa, ja sitten kun hän on katkaissut välit niin sekin on vain hänen ongelmansa, vaikka olisit itse kuinka syyllinen.

Ihan on sen lapsen terapeutti sanonut isälle tämän. Että nyt annatte olla, hän halusi katkaista välit, parasta on odottaa, josko ottaa joskus yhteyttä. Ei pidä ryhtyä rakentamaan rauhaa, kun toinen on päättänyt loukkaantua. Lapsi (26v) oli todella yrittänyt puhua asiasta, mutta suostui näkemään vain oman kantansa ja halusi anteeksipyyntöä asissa, jossa ei ollut anteeksipyytämistä. Liian usein puheeksiottaminen on toisen haastamista: miksi et suostu sanomaan, että toimit väärin sen sijaan että oikeasti halusisi keskustella tilanteesta.

terapeutit eivät voi kaikille asiakkailleen yhtään mitään, mutta he voivat suojella näiden läheisiä.

Eli olet juuri tällainen henkilö. Tiedoksesi vain, että terapeutti ei suojele ilmoituksellaan teitä, vaan asiakastaan eli lastasi, koska asiakas on se joka välit on katkaissut, ja te olette ne jotka yrittävät ottaa yhteyttä siinä määrin, että jopa terapeutti joutuu pyytämään, että lopettakaa ja antakaa hänelle tilaa.

Tiedoksesi, että vaikka kunnioittaisitte lapsenne toivetta olla erossa teistä, ettekä ota häneen yhteyttä, niin tuossa viestissä johon vastasit oli toinenkin osa:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kannattaa vaan niiden vanhempien ja ehkä sisarustenkin kovasti miettiä, mistä voisi olla kyse ja ovatko asiat sellaisia, että anteeksi pyytämällä ja omaa käytöstä korjaamalla asialle vielä jotain voisi tehdä."{/quote]

Kieltäydyit vastauksessasi kuitenkin kategorisesti edes miettimästä olisiko omissa tekemisissäsi jotakin vikaa. Ironisesti sanoit kuitenkin myös näin:

Vierailija kirjoitti:

suostui näkemään vain oman kantansa ja halusi anteeksipyyntöä asissa, jossa ei ollut anteeksipyytämistä.

Eli näet VAIN OMAN KANTASI, että ei ole mitään anteeksipyydettävää, ja kieltäydyt näkemästä tai edes harkitsemasta tyttäresi kantaa, kun hänen mielestään asiassa on anteeksipyytämistä.

Muista myös, kumpi teistä katkaisi välit. Sinä haluat pysyä yhteydessä, hän ei. Mistäköhän tämä kertoo?

Pahoittelut, viestissäni 70 sain lainaukset ja muut näköjään nyt ihan solmuun, mutta toivottavasti viestistä saa edes jotenkin selvän.

Joskus mikään keskustelu ei riitä. Meillä on useampi lapsi, ja yksi heistä on ollut "sotajalalla" koko perhettä vastaan jo useita vuosia. Kyseessä on vielä alaikäinen nuori. Asioista on keskusteltu lastensuojelun, perhetyön ja terapeuttien tuella sekä hyvin paljon myös omin voimin.

Mikään ei rauhoita lasta. Hänellä on aina vain uusia ja uusia negatiivisia kokemuksia tilanteista, joista muulla perheellä on täysin toisenlainen käsitys. Ei riitä, että hänen kokemuksensa kuullaan, siihen suhtaudutaan empaattisesti ja pyydetään anteeksi. Pitäisi päästä siihen tilanteeseen, että koko perheellä sisarukset mukaan lukien olisi tilanteesta piirulleen sama kokemus kuin tällä yhdellä nuorella. Muuten hän kokee, että häntä ei uskota, syyllistetään, vähätellään, jne. 

Meillä tässä taustalla vaikuttaa nuorella diagnosoitu autismin kirjo. Nuorisopsykiatrian asiantuntijoiden mukaan nuorella on diagnoosistaan johtuen taipumusta tulkita sosiaalisia tilanteita eri tavalla kuin muilla. Nuori esimerkiksi kokee tavallisen äänenkäytön herkästi huutamiseksi, ja tunnistaa tämän itsekin. Monet hänen ikävistä lapsuudenmuistoistaan liittyvät juuri siihen, että hänelle on huudettu. Sisarukset ovat olleet paikalla, ja sisarusten mielestä ei ole huudettu. Autismin kirjo aiheuttaa myös sitä, että nuori näkee tilanteet mustavalkoisina ja toisaalta on hyvin joustamaton.

Meillä tämä ei (ainakaan vielä) ole johtanut tilanteeseen, että nuori katkaisisi välejä perheeseen. Sekin voi olla vielä edessä. Mutta tässä yksi näkökulma lisää keskusteluun - se vääryyttä, syyllistämistä ja alistamista kokenut ja välit katkaiseva aikuinen lapsi voi toki olla kärsinyt ikävistä kokemuksista koko lapsuutensa, mutta aina kyse ei ole siitä, että vanhemmat olisivat kohdelleet lastaan väärin. 

Yleensä vanhemmat salaavat ja vaikenevat pedofiliasta. Mietipä sitä, miksi eivät muka tiedä.

Minun äitini varmasti kysyttäessä sanoisi, ettei tiedä, miksi olen katkaissut välit.

Oikeasti sanoin monta kertaa, että jos tietty käytös ei lopu, niin me emme enää koskaan tapaa. Eikä se loppunut. Myös takaraja oli asetettu aivan selkeästi, mahdollisuuksia asian korjaamiseen olisi ollut, eikä käytöksen korjaaminen olisi vaatinut mitään kovin kummoista.

Nyt on sitten kovin muka kummissaan, kun enää ei saa yhä uusia tilaisuuksia prseilyyn.

Siskoni sanoisi, että meillä oli normaali lapsuus. Jep jep. Siskolla oli tapana vetäytyä huoneeseensa, kun riitely alkoi. Siellä hän pysyi, kun minua pahoinpideltiin ja uhkailtiin ja haukuttiin. Jälkeenpäin sisko oli vihainen, koska olin huutanut. Sen kuunteleminen oli ollut ahdistavaa, minun ei pitäisi olla niin hankala ihminen, ja minun olisi pitänyt ajatella hänen tunteitaan eikä huutaa sillä lailla.

Just.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tämä ei (ainakaan vielä) ole johtanut tilanteeseen, että nuori katkaisisi välejä perheeseen. Sekin voi olla vielä edessä. Mutta tässä yksi näkökulma lisää keskusteluun - se vääryyttä, syyllistämistä ja alistamista kokenut ja välit katkaiseva aikuinen lapsi voi toki olla kärsinyt ikävistä kokemuksista koko lapsuutensa, mutta aina kyse ei ole siitä, että vanhemmat olisivat kohdelleet lastaan väärin. 

Totta, tosin teillä asiaa vaikeuttaa varmasti myös se, että kyseessä on ilmeisesti kirjaimellisesti teini-ikäinen lapsi, jolloin ristiriitaiset ja vuoristoratamaiset tunnereaktiot vain korostuvat, vaikka toisten lasten kanssa näin ei teininä ehkä olisi käynytkään. Toivottavasti teillä kuitenkin kaikki päättyy lopulta hyvin, kun lapsuuden/teini-iän jälkeen muutokset ja hormonit tasaantuvat.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi tietää syy? Sille ei voi enää mitään. Parasta jatkaa elämäänsä eikä jäädä hautomaan sitä, miksi joku teki tai jätti jotain tekemättä. Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy. Jos viihtyy ilman lapsuudenperhettä, niin valinta on ikioma. Eikä kukaan kaipaa riidanhaastajaa.

Asia saattaa olla sille toiselle henkilölle todella tärkeä ja kipeä. Toki, jos suhtautumisesi henkilöön on tämä, on välien katkaisu varmasti ollutkin oikea ratkaisu. Ei kannata tuhlata aikaansa yhteydenpitoon sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät välitä lainkaan.

Perhesuhteet eroavat muista ihmissuhteista siten, että niissä on yleensä enemmän toivoa katkenneiden välien korjaantumisesta jonain päivänä.

Mun toinen vanhempi on täysin sairas ja on auttanut ihmiskauppaamaan ja kiduttamaan minua. Toinen ei ole tehnyt asialle mitään. Välit meni poikki heti, kun pääsin pois tilanteesta, mihin meni vain melkein 30 vuotta. Tämä on syönyt minulta todella paljon elämänkokemuksia, elämänmahdollisuuksia sekä työtuloja. Väkivalta jatkuu kaksinaamaisilla tavoilla ja ainoa tapa on laittaa välit poikki. Sisarukseni tosin on edes joissain määrin samoilla linjoilla.

Vierailija kirjoitti:

Miksi molempiin. Eikös se ole joskus vain toinen. Varmaan äiti kaipaa soittoja.

Vai niin. Minä katkaisin välit myös kumpaakin kun teini-iässä isä alkoi lähennellä ilkeästi tarttumalla rintoihin tai takapuoleen. Väistin sitä vuosikausia ja onnistuin siinä hyvin, ettei muuta tapahtunut. Valitin äidille asiasta niin sain vastauksen "mutta hänhän on isäsi". Täysi-ikäisenä heti lähdin ja kauas. 

Vierailija kirjoitti:

Mun toinen vanhempi on täysin sairas ja on auttanut ihmiskauppaamaan ja kiduttamaan minua. Toinen ei ole tehnyt asialle mitään. Välit meni poikki heti, kun pääsin pois tilanteesta, mihin meni vain melkein 30 vuotta. Tämä on syönyt minulta todella paljon elämänkokemuksia, elämänmahdollisuuksia sekä työtuloja. Väkivalta jatkuu kaksinaamaisilla tavoilla ja ainoa tapa on laittaa välit poikki. Sisarukseni tosin on edes joissain määrin samoilla linjoilla.

Niin ja tuon sairaan tempauksiin on kuulunut myös viimeaikoina se, että yritti selkäni takana saada minut pakkohoitoon täysin terveenä ihmisenä ja on vetänyt siihen mukaan entisiä kavereitani, jotka ovat täysin yhtä väkivaltaisiksi paljastuneet. Toinen vanhempi ei mitään tehnyt asialle muuta kuin kielsi. Mitkään hälytyskellot eivät soi päässä, että tämä ei ole normaalia. Pääsin väkivallasta ulos, kun tein kaikenlaista mm. kirjoitin sisarukselleni, että joudun tekemään itsemurhan ja näemme seuraavan kerran hautajaisissani, koska minä en enää kestä päivääkään. Näin Suomessa.