Lue keskustelun säännöt.
Rivatril loppui apteekeista
11.10.2022 |
Te joilla on Rivatril lääkitys, millä valmisteella lääkärinne korvaa hoidon nyt kun Rivatrilissa on toimitusvaikeuksia?
Minua on hoidettu tällä valmisteella vuosia ja nyt lääkäri kirjoitti pamit, eikä niillä ole mitään vaikutusta. Olo on tuskainen ja kamala.
Kohtalotovereita?
Kommentit (419)
Vierailija kirjoitti:
On tosi harmillista, kuinka monet lääkäritkään ei ymmärrä tarpeeksi hermoston toiminnasta ja esimerkiksi traumasta. Joillakin meillä on hermosto jatkuvasti ylivirittyneessä tilassa, joka tarkoittaa esim. ahdistusta, univaikeuksia, ärsykeyliherkkyyttä, uupumusta jne. Toki traumoja on hyvä työstää terapiassa, mutta aina sekään ei auta, vaan tätä taakkaa joutuu kantamaan lopun elämän.
Monet lääkärit luulevat, että kaikille tulee rauhoittavista lääkkeistä sellainen olo kuin terveelle ihmiselle (=raukea, ehkä jopa euforinen, täysin ahdistukseton). No ei tule. Kun hermosto on oikein ylivirittynyt, niin sopiva annos rauhoittavaa parhaimmillaan normalisoi oloa siten, että pystyy elämässään toimimaan, eikä jokainen päivä ole vain tuskaista selviytymistaistelua.
Toivoisin, että meitä traumatisoituneita osattaisiin kohdata ja hoitaa paremmin terveydenhuollossa. Tärkeintä on luoda turvan tunnetta ja tietysti olisi hyvä olla pysyvä hoitosuhde samojen tuttujen henkilöiden kanssa (mikä nykyään on tosi harvinaista). On se niin väärin, että joutuu kaiken muun päälle vielä pelkäämään, että uusi lääkäri ei esim. uusi pitkään käytössä olleen lääkkeen reseptiä. Ja tietysti tällaiset toimituskatkokset lääkkeistä pitäisi pystyä jotenkin ennakoimaan ja estämään.
Saattaa tulla aivan käsittämätöntä takapakkia henkilölle, joka on saattanut edistyä huimasti tilanteessaan, mikäli yhtäkkiä joutuu elimistö totuttautumaan johonkin korvaavaan lääkeaineeseen. Todellakin kohtuutonta ihmisille, jotka ovat jo kärsineet aivan valtavasti.
Kiitos tästä tekstistä. On lohdullista, että on ihmisiä jotka ymmärtävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selitelkää vaan itsellenne, että on hyvä lääke ja oikeasti tarvitsette jne. Nistejä te olette. "Parempia nistejä" vain siksi että lääkäri kirjoittaa teille reseptin, mutta mitään muuta eroa teillä ei ole muihin nisteihin.
Bentsot on opioidien ohella pahinta ja eniten riippuvuutta aiheuttavaa paskaa mitä ihminen voi elimistöönsä tunkea.
Hirvittävän pahan addiktioitumisen lisäksi pitkäaikaiskäyttö tutkitusti vaikuttaa pysyvästi mm. ihmisen kykyyn tuntea empatiaa. Kannattaa se pitää mielessä kun napsitte niitä ihmepillereitänne.
Eikä siinä siis mitään, jos elämän läpi pystyy kulkemaan vain pöllyssä eikä ole mitään kykyä käsitellä omia tunteita ja traumoja, mutta olisitte edes rehellisiä itsellenne tuosta tilastanne.
Vierailija kirjoitti:
On tosi harmillista, kuinka monet lääkäritkään ei ymmärrä tarpeeksi hermoston toiminnasta ja esimerkiksi traumasta. Joillakin meillä on hermosto jatkuvasti ylivirittyneessä tilassa, joka tarkoittaa esim. ahdistusta, univaikeuksia, ärsykeyliherkkyyttä, uupumusta jne. Toki traumoja on hyvä työstää terapiassa, mutta aina sekään ei auta, vaan tätä taakkaa joutuu kantamaan lopun elämän.
Monet lääkärit luulevat, että kaikille tulee rauhoittavista lääkkeistä sellainen olo kuin terveelle ihmiselle (=raukea, ehkä jopa euforinen, täysin ahdistukseton). No ei tule. Kun hermosto on oikein ylivirittynyt, niin sopiva annos rauhoittavaa parhaimmillaan normalisoi oloa siten, että pystyy elämässään toimimaan, eikä jokainen päivä ole vain tuskaista selviytymistaistelua.
Toivoisin, että meitä traumatisoituneita osattaisiin kohdata ja hoitaa paremmin terveydenhuollossa. Tärkeintä on luoda turvan tunnetta ja tietysti olisi hyvä olla pysyvä hoitosuhde samojen tuttujen henkilöiden kanssa (mikä nykyään on tosi harvinaista). On se niin väärin, että joutuu kaiken muun päälle vielä pelkäämään, että uusi lääkäri ei esim. uusi pitkään käytössä olleen lääkkeen reseptiä. Ja tietysti tällaiset toimituskatkokset lääkkeistä pitäisi pystyä jotenkin ennakoimaan ja estämään.
Saattaa tulla aivan käsittämätöntä takapakkia henkilölle, joka on saattanut edistyä huimasti tilanteessaan, mikäli yhtäkkiä joutuu elimistö totuttautumaan johonkin korvaavaan lääkeaineeseen. Todellakin kohtuutonta ihmisille, jotka ovat jo kärsineet aivan valtavasti.
Bentsot vaan pahentaa tilannetta.
Hermoston ylivireystilaa voi säädellä lukuisilla muillakin keinoilla kuin napsimalla jatkuvasti keskushermostoa lamaavia lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Onpas palstalla paljon bentsoriippuvaisia, mikä ei toki sinänsä yllätä.
Ja erityisesti kiinnittää huomiota se, että käytetty vuosikausia. Ei siis ole auttanut, ja toisaalta ei ole lähdetty selvittämään syytä. Eli ihmisestä on tehty lääkkeestä riippuvainen, mikä sinänsä ei nykyään ole hoitotyössä tarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
Olettepas pahassa lääkekoukussa.. harmi :( Olen itsekin sairastanut todella pahaa paniikkihäiriöstä ja sos. tilanteidenpelkoa, mutta parantunut niistä täysin ilman lääkkeitä.
Sietämällä ja siedättämällä itseäni niille helvetillisille olotiloille. Eli kohtaamalla ne. Toivottavasti tekin saatte voimaa samaan.
Lääkkeet on väliaikainen ratkaisu.
Edes yksi järkevä kommentti tässä ketjussa.
Ainoa keino päästä traumoista, paniikki- ja ahdistushäiriöistä ynnä muista on opetella olemaan niiden kaikista hirvittävimpienkin tunteidensa kanssa.
Ihan järkyttävää, että hoitona pidetään keskushermostoa lamaavien mömmöjen jatkuvaa napsimista. Ja kyllä, olen itsekin nuorena käyttänyt bentsoja ja tiedän mistä puhun.
Paranemisprosessi pystyi alkamaan vasta silloin kun jätin kaikki turruttavat lääkkeet pois ja aloin todella tutkia sisintäni, opettelemaan tunnistamaan niitä AIVAN HELVETILLISIÄ olotiloja ja olemaan niiden kanssa. Ei ole helppoa, mutta mitään muuta tietä ulos ei ole. Mikään muutos ei ole mahdollista niin kauan kuin on jossain bentso- tai ssri-lääkekoukussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ostan pamit ja opamoxit ihan muualta kuin apteekista, kun ei niihin reseptiä saa, ainakaan julkiselta. Ihan mikä vaiva tahansa niin mielialalääkkeitä tyrkytetään kyllä, vaikkei mitään tarvetta moisille ole.
Ja univaikeuksiin neuroleptejä.
Onpa erikoista. Jos oireet ovat todettu, ne haittaavat elämää ja ovat luonteeltaan pitkäkestoisia, niin ei pitäisi olla mitään ongelmaa saada rauhoittavaa lääkitystä mikäli ei ole päihdehistoriaa tai alkoholiongelmaa. Tietenkin bentsodiatsepiinien käyttöä valvotaan tarkasti ja pyritään siihen että lääkitys on lyhytaikainen apu tai luonteeltaan tarvittaessa otettava. On kokemusta siitäkin, että tyrkytetään SSRI lääkkeitä ja muuta shaibaa mutta niitä ei tarvitse kuitenkaan ottaa. Niitä määrätään aivan liian kevein perustein. Kaverille määrättiin SSRI yhden tapaamiskerran perusteella ja heti puoleksi vuodeksi. Ihan hullua!
Multa kiellettiin rauhoittavat jo 14-vuotiaana, ei siihen mitään alkoholi- jne. historiaa tarvita. Kohta 40 ja edelleen ongelmia ja tarve olisi, jos niitä annettaisi.
Onko sulle tarjottu psykoterapiaa tai vastaavaa? Entä muita lääkityksiä? Ei 14 vuotiaille eikä lapsille muutenkaan määrätä rauhoittavia lääkkeitä. Ensisijaisena ovat muut hoitokeinot mm. terapia.
Olen saanut muita lääkityksiä. Riippuu lääkärin mielialasta haluaako hän antaa mitään. Terapiaa kävin pariakin suuntausta, vuosia molempia. Jutteluapua samaten.
Ketiapiini oli jo tuolloin yli 20 vuotta sitten kuumaa kamaa ja sitä sai jo silloin niin paljon kuin halusi. Se on myös ollut minulle suosituin vaikka haittojen takia lopetan sen joka kerta. Muita vaihtoehtoja ei ole tyrkytetty yhtä montaa kertaa kuin tätä muinaista Seroquelia. Olisi monen monta lääkettä, joista saisi toisen, kolmannen, neljännen ja viidennen kokeilukerran jos lääkärillä olisi työmotia.
Vierailija kirjoitti:
Nauti ihan järjettömistä vierotusoireistasi jos olet syönyt vuosia 6mg rivoja päivittäin 🤣🤣🤣
Kiitos. Olen syönyt dystoniaan vuosikausia (15v) 6mg/pvä. Lopetin seinään, kun en kokenut hyötyvän niistä. Ei ongelmia. Ei mitään vieroitusoireita.
Nyt Sirdalud ja Diapam.
Lääkäri sanoi että on harvinaista ettei vieroitusoireita tule. Tiedän myös kuinka kauan normaalisti noiden pillereiden purku kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ostan pamit ja opamoxit ihan muualta kuin apteekista, kun ei niihin reseptiä saa, ainakaan julkiselta. Ihan mikä vaiva tahansa niin mielialalääkkeitä tyrkytetään kyllä, vaikkei mitään tarvetta moisille ole.
Ja univaikeuksiin neuroleptejä.
Onpa erikoista. Jos oireet ovat todettu, ne haittaavat elämää ja ovat luonteeltaan pitkäkestoisia, niin ei pitäisi olla mitään ongelmaa saada rauhoittavaa lääkitystä mikäli ei ole päihdehistoriaa tai alkoholiongelmaa. Tietenkin bentsodiatsepiinien käyttöä valvotaan tarkasti ja pyritään siihen että lääkitys on lyhytaikainen apu tai luonteeltaan tarvittaessa otettava. On kokemusta siitäkin, että tyrkytetään SSRI lääkkeitä ja muuta shaibaa mutta niitä ei tarvitse kuitenkaan ottaa. Niitä määrätään aivan liian kevein perustein. Kaverille määrättiin SSRI yhden tapaamiskerran perusteella ja heti puoleksi vuodeksi. Ihan hullua!
Multa kiellettiin rauhoittavat jo 14-vuotiaana, ei siihen mitään alkoholi- jne. historiaa tarvita. Kohta 40 ja edelleen ongelmia ja tarve olisi, jos niitä annettaisi.
Onko sulle tarjottu psykoterapiaa tai vastaavaa? Entä muita lääkityksiä? Ei 14 vuotiaille eikä lapsille muutenkaan määrätä rauhoittavia lääkkeitä. Ensisijaisena ovat muut hoitokeinot mm. terapia.
Huonekaveri sairaalassa taisi olla pari vuotta vanhempi, mutta ihan sujuvasti hän sai diapaminsa. Osa nuorista siis autetaan uloa tuskasta ja osa saa luvan jäädä siihen.
Jos nyt Rivatrilista puhutaan, niin sitä kyllä annetaan myös lapsille. Epilepsiaan meinaan käytetään jo ihan pakkausselosteenkin mukaan. Olikohan sulla muitakin tietopuutteita liittyen näihin läkkeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin vaivaan sulla on mennyt Rivatril?
Muistaakseni se on epilepsia lääke alunperin, mutta tiedän että se auttaa mm lihasjännitykseen.Mulle on määrätty Rivatril pahaan ahdistuneisuushäiriöön, sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja paniikkihäiriöön muunmuassa. Se on toiminut hyvin, annostus on 0,5mg*3 aamuin illoin, eli 6mg vuorokaudessa. Olen sen avulla pysynyt toimintakykyisenä. Muut valmisteet, kuten opamox, eivät anna mitään vastetta. Nyt sain kokeiluun diapamia 0,5mg*3, kaksi kertaa vuorokaudessa. Entuudestaan jo tiesin ettei todennäköisesti anna vastetta, kun olen saanut sitä esilääkkeenä Rivatril hoidon aikana ja oli täysin hyödytön.
Ap.
Tarkoittanet Diapam 5 mg eikä 0,5 mg?
Ja Rivatril 0,5 3 aamuin/illoin on 3mg. . Ei 6mg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas palstalla paljon bentsoriippuvaisia, mikä ei toki sinänsä yllätä.
Ja erityisesti kiinnittää huomiota se, että käytetty vuosikausia. Ei siis ole auttanut, ja toisaalta ei ole lähdetty selvittämään syytä. Eli ihmisestä on tehty lääkkeestä riippuvainen, mikä sinänsä ei nykyään ole hoitotyössä tarkoitus.
Ei kaikki lääkkeet ole luonteeltaan toki perussairautta parantavia. Ihmiset syö kilpirauhasen vajaatoimintaankin kilpirauhashormonia, vaikka se ei koskaan paranna omaa kilpirauhasta ja sitä pitää syödä loppuikä. Ei mikään ongelma. Samoin ei mielenterveysongelman pysyväislääkehoito ole mikään kauhea mörkö jota pitäisi pelätä. Ja joka osalla on ihan oikeasti ainoa vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Selitelkää vaan itsellenne, että on hyvä lääke ja oikeasti tarvitsette jne. Nistejä te olette. "Parempia nistejä" vain siksi että lääkäri kirjoittaa teille reseptin, mutta mitään muuta eroa teillä ei ole muihin nisteihin.
Bentsot on opioidien ohella pahinta ja eniten riippuvuutta aiheuttavaa paskaa mitä ihminen voi elimistöönsä tunkea.
Hirvittävän pahan addiktioitumisen lisäksi pitkäaikaiskäyttö tutkitusti vaikuttaa pysyvästi mm. ihmisen kykyyn tuntea empatiaa. Kannattaa se pitää mielessä kun napsitte niitä ihmepillereitänne.
Eikä siinä siis mitään, jos elämän läpi pystyy kulkemaan vain pöllyssä eikä ole mitään kykyä käsitellä omia tunteita ja traumoja, mutta olisitte edes rehellisiä itsellenne tuosta tilastanne.
Ai ettien että! Täällä huutelee "parempi nisti". Pyöritän isoa kokonaisuutta elämässäni ja elän tavallista arkea. Lääkkeet ovat olleet tukena pitkään, samoin muut hoitokeinot kuten terapia plus "vaihtoehtohoidot" kuten kiinalainen lääketiede. En pystyisi tällaiseen määrään työtä jos olisin "pöllyissä", eikä pystyisi kukaan muukaan. Miten voi kukaan ulkopuolinen tuomita jos ei tiedä ihmisiä eikä taustoja? Mistä tiedät miten lääkkeet kenelläkin toimivat? Mistä kumpuaa ajatus ettei ihminen ole kohdannut itseään, historiaansa ja traumojaan jos käyttää lääkitystä? Sinä tässä vaikutat empatiakyvyttömältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olettepas pahassa lääkekoukussa.. harmi :( Olen itsekin sairastanut todella pahaa paniikkihäiriöstä ja sos. tilanteidenpelkoa, mutta parantunut niistä täysin ilman lääkkeitä.
Sietämällä ja siedättämällä itseäni niille helvetillisille olotiloille. Eli kohtaamalla ne. Toivottavasti tekin saatte voimaa samaan.
Lääkkeet on väliaikainen ratkaisu.
Edes yksi järkevä kommentti tässä ketjussa.
Ainoa keino päästä traumoista, paniikki- ja ahdistushäiriöistä ynnä muista on opetella olemaan niiden kaikista hirvittävimpienkin tunteidensa kanssa.
Ihan järkyttävää, että hoitona pidetään keskushermostoa lamaavien mömmöjen jatkuvaa napsimista. Ja kyllä, olen itsekin nuorena käyttänyt bentsoja ja tiedän mistä puhun.
Paranemisprosessi pystyi alkamaan vasta silloin kun jätin kaikki turruttavat lääkkeet pois ja aloin todella tutkia sisintäni, opettelemaan tunnistamaan niitä AIVAN HELVETILLISIÄ olotiloja ja olemaan niiden kanssa. Ei ole helppoa, mutta mitään muuta tietä ulos ei ole. Mikään muutos ei ole mahdollista niin kauan kuin on jossain bentso- tai ssri-lääkekoukussa.
Joillekin se toinen vaihtoehto on sitten nuppi otsaan tai naru kaulaan. Kaikki eivät ole noin mestarillisia kuin sinä ilmeisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ois ylimääräsiä.
Paljo maksat laatasta?
Jahas, täällä on taas joku mitääntietämätön huumoriveikko kommentoimassa. Ei toki yllätä kun kyseessä av.
Ps. Niitä myydään purkeissa.
Vein apteekkiin 8prk:n sisällön hiljakkoin. Tosin 2mg vahvuisia. Niitä pyörii katukaupassa. Hiukan eri nimellä. Älkää vaan ostako!
Lopetin siis kun ei ollut apua lihasspasmeihin.
Kannattaa mennä Päihdelinkki-foorumille keskustelemaan. Se on valvottu ja voi kysyä lääkäriltäkin apua. Itse käytän sitä. Täällä on ihan hörhöjä, jotka vastaievat, vaikka eivät tiedä asiasta yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olettepas pahassa lääkekoukussa.. harmi :( Olen itsekin sairastanut todella pahaa paniikkihäiriöstä ja sos. tilanteidenpelkoa, mutta parantunut niistä täysin ilman lääkkeitä.
Sietämällä ja siedättämällä itseäni niille helvetillisille olotiloille. Eli kohtaamalla ne. Toivottavasti tekin saatte voimaa samaan.
Lääkkeet on väliaikainen ratkaisu.
Edes yksi järkevä kommentti tässä ketjussa.
Ainoa keino päästä traumoista, paniikki- ja ahdistushäiriöistä ynnä muista on opetella olemaan niiden kaikista hirvittävimpienkin tunteidensa kanssa.
Ihan järkyttävää, että hoitona pidetään keskushermostoa lamaavien mömmöjen jatkuvaa napsimista. Ja kyllä, olen itsekin nuorena käyttänyt bentsoja ja tiedän mistä puhun.
Paranemisprosessi pystyi alkamaan vasta silloin kun jätin kaikki turruttavat lääkkeet pois ja aloin todella tutkia sisintäni, opettelemaan tunnistamaan niitä AIVAN HELVETILLISIÄ olotiloja ja olemaan niiden kanssa. Ei ole helppoa, mutta mitään muuta tietä ulos ei ole. Mikään muutos ei ole mahdollista niin kauan kuin on jossain bentso- tai ssri-lääkekoukussa.
Outo näkemys. Olen syönyt yli 10 vuotta rauhoittavaa lääkettä. En ole missään pöllyissä koko ajan vaan aine vaan tasaa hermostoni yliaktiivisuutta tasolle, jolla se normaalisti ihmisillä on. Ilman sitä esim. pulssini on levossakin jatkuvasti 120 paikkeilla, en pysty nukkumaan tms. Minulle harkittiin jo työkyvyttömyyseläkettä, koska SSRI-lääkkeet, beetasalpaajat ei auttaneet ja neurolepteista tuli karmeita sivuvaikutuksia kuten tardiivia dyskinesiaa ja sokeriarvojen sekoilua. Eräs psykiatri sitten ehdotti että voisi kokeilla rauhoittavaa. Kauhistelin sitä, koska riippuvuuspelottelu. Hän kuitenkin sanoi että tätä lääkettä käytetään lapsillakin epilepsiaan, on ihan turvallinen eikä sekoita ihmistä mitenkään.
Ja näin on. Rivatril on tosiaan pelastanut elämäni. Ei mitään sellaisia sivuvaikutuksia kuin oli neurolepteista, ja on apua toisin kuin SSRI tai SNRI lääkeistä. Olen tänä aikana paljonkin ihmisenä kasvanut ja muuttunut ja kehittänyt itseäni, lääkitys ei sitä mitenkään estä. En ole missään pöllyssä, sekaisin, tokkurainen, hidas tms. En myöskään ole tunteeton ja sellainen että mikään ei kiihdyttäisi minua. Kyllä vaikka työstressi kiihdyttää edelleen ja rauhallinen elämä rauhoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selitelkää vaan itsellenne, että on hyvä lääke ja oikeasti tarvitsette jne. Nistejä te olette. "Parempia nistejä" vain siksi että lääkäri kirjoittaa teille reseptin, mutta mitään muuta eroa teillä ei ole muihin nisteihin.
Bentsot on opioidien ohella pahinta ja eniten riippuvuutta aiheuttavaa paskaa mitä ihminen voi elimistöönsä tunkea.
Hirvittävän pahan addiktioitumisen lisäksi pitkäaikaiskäyttö tutkitusti vaikuttaa pysyvästi mm. ihmisen kykyyn tuntea empatiaa. Kannattaa se pitää mielessä kun napsitte niitä ihmepillereitänne.
Eikä siinä siis mitään, jos elämän läpi pystyy kulkemaan vain pöllyssä eikä ole mitään kykyä käsitellä omia tunteita ja traumoja, mutta olisitte edes rehellisiä itsellenne tuosta tilastanne.
Ai ettien että! Täällä huutelee "parempi nisti". Pyöritän isoa kokonaisuutta elämässäni ja elän tavallista arkea. Lääkkeet ovat olleet tukena pitkään, samoin muut hoitokeinot kuten terapia plus "vaihtoehtohoidot" kuten kiinalainen lääketiede. En pystyisi tällaiseen määrään työtä jos olisin "pöllyissä", eikä pystyisi kukaan muukaan. Miten voi kukaan ulkopuolinen tuomita jos ei tiedä ihmisiä eikä taustoja? Mistä tiedät miten lääkkeet kenelläkin toimivat? Mistä kumpuaa ajatus ettei ihminen ole kohdannut itseään, historiaansa ja traumojaan jos käyttää lääkitystä? Sinä tässä vaikutat empatiakyvyttömältä.
No ei se piri- tai subutex-nistikään mitään erityisempiä säväreitä siitä käyttämästään aineestaan saa riippuvuuden ollessa pitkällä. Siinä vaiheessa se aine nimenomaan pitää jotakuinkin toimintakykyisenä. Ilman ainetta leviäisi pakka.
En tuomitse ketään tai kenenkään päihdeongelmia. Jokainen luo itselleen omat selviytymiskeinonsa.
Mun mielestä vaan on epärehellistä kuvitella, että se riippuvuus reseptilääkkeestä olisi mitenkään eri juttu kuin riippuvuus jostain laittomasta huumeesta. Saati että se olisi "hoitoa". Selviytymiskeino joo, hoitoa ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selitelkää vaan itsellenne, että on hyvä lääke ja oikeasti tarvitsette jne. Nistejä te olette. "Parempia nistejä" vain siksi että lääkäri kirjoittaa teille reseptin, mutta mitään muuta eroa teillä ei ole muihin nisteihin.
Bentsot on opioidien ohella pahinta ja eniten riippuvuutta aiheuttavaa paskaa mitä ihminen voi elimistöönsä tunkea.
Hirvittävän pahan addiktioitumisen lisäksi pitkäaikaiskäyttö tutkitusti vaikuttaa pysyvästi mm. ihmisen kykyyn tuntea empatiaa. Kannattaa se pitää mielessä kun napsitte niitä ihmepillereitänne.
Eikä siinä siis mitään, jos elämän läpi pystyy kulkemaan vain pöllyssä eikä ole mitään kykyä käsitellä omia tunteita ja traumoja, mutta olisitte edes rehellisiä itsellenne tuosta tilastanne.
Ai ettien että! Täällä huutelee "parempi nisti". Pyöritän isoa kokonaisuutta elämässäni ja elän tavallista arkea. Lääkkeet ovat olleet tukena pitkään, samoin muut hoitokeinot kuten terapia plus "vaihtoehtohoidot" kuten kiinalainen lääketiede. En pystyisi tällaiseen määrään työtä jos olisin "pöllyissä", eikä pystyisi kukaan muukaan. Miten voi kukaan ulkopuolinen tuomita jos ei tiedä ihmisiä eikä taustoja? Mistä tiedät miten lääkkeet kenelläkin toimivat? Mistä kumpuaa ajatus ettei ihminen ole kohdannut itseään, historiaansa ja traumojaan jos käyttää lääkitystä? Sinä tässä vaikutat empatiakyvyttömältä.
No ei se piri- tai subutex-nistikään mitään erityisempiä säväreitä siitä käyttämästään aineestaan saa riippuvuuden ollessa pitkällä. Siinä vaiheessa se aine nimenomaan pitää jotakuinkin toimintakykyisenä. Ilman ainetta leviäisi pakka.
En tuomitse ketään tai kenenkään päihdeongelmia. Jokainen luo itselleen omat selviytymiskeinonsa.
Mun mielestä vaan on epärehellistä kuvitella, että se riippuvuus reseptilääkkeestä olisi mitenkään eri juttu kuin riippuvuus jostain laittomasta huumeesta. Saati että se olisi "hoitoa". Selviytymiskeino joo, hoitoa ei.
Suhtaudutko samalla tavalla myös fyysisten sairauksien lääkehoitoon, jota ihminen tarvitsee loppuikänsä?
Eivät joka apteekista sentään ole loppuneet.Paikkakunnalla jossa minä asun on kaksi apteekkia ja molemmista oli loppu. Lähin apteekki jossa niitä oli sijaitsi n.neljänkymmenen kilometrin päässä. Hain sitten sieltä. Apteekissa arveltii että niitä saadaan marraskuussa joka apteekkiin. Rivatrilillä ei ole varsinaista rinnakaislääkettä.
Vierailija kirjoitti:
Selitelkää vaan itsellenne, että on hyvä lääke ja oikeasti tarvitsette jne. Nistejä te olette. "Parempia nistejä" vain siksi että lääkäri kirjoittaa teille reseptin, mutta mitään muuta eroa teillä ei ole muihin nisteihin.
Bentsot on opioidien ohella pahinta ja eniten riippuvuutta aiheuttavaa paskaa mitä ihminen voi elimistöönsä tunkea.
Hirvittävän pahan addiktioitumisen lisäksi pitkäaikaiskäyttö tutkitusti vaikuttaa pysyvästi mm. ihmisen kykyyn tuntea empatiaa. Kannattaa se pitää mielessä kun napsitte niitä ihmepillereitänne.
Eikä siinä siis mitään, jos elämän läpi pystyy kulkemaan vain pöllyssä eikä ole mitään kykyä käsitellä omia tunteita ja traumoja, mutta olisitte edes rehellisiä itsellenne tuosta tilastanne.
Mitä mieltä olet ADHD lääkkeistä? Onko niitä käyttävät lapset ja aikuiset myös narkkareita, jotka kulkevat pöllyissä ? ? ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ostan pamit ja opamoxit ihan muualta kuin apteekista, kun ei niihin reseptiä saa, ainakaan julkiselta. Ihan mikä vaiva tahansa niin mielialalääkkeitä tyrkytetään kyllä, vaikkei mitään tarvetta moisille ole.
Ja univaikeuksiin neuroleptejä.
Onpa erikoista. Jos oireet ovat todettu, ne haittaavat elämää ja ovat luonteeltaan pitkäkestoisia, niin ei pitäisi olla mitään ongelmaa saada rauhoittavaa lääkitystä mikäli ei ole päihdehistoriaa tai alkoholiongelmaa. Tietenkin bentsodiatsepiinien käyttöä valvotaan tarkasti ja pyritään siihen että lääkitys on lyhytaikainen apu tai luonteeltaan tarvittaessa otettava. On kokemusta siitäkin, että tyrkytetään SSRI lääkkeitä ja muuta shaibaa mutta niitä ei tarvitse kuitenkaan ottaa. Niitä määrätään aivan liian kevein perustein. Kaverille määrättiin SSRI yhden tapaamiskerran perusteella ja heti puoleksi vuodeksi. Ihan hullua!
Multa kiellettiin rauhoittavat jo 14-vuotiaana, ei siihen mitään alkoholi- jne. historiaa tarvita. Kohta 40 ja edelleen ongelmia ja tarve olisi, jos niitä annettaisi.
Onko sulle tarjottu psykoterapiaa tai vastaavaa? Entä muita lääkityksiä? Ei 14 vuotiaille eikä lapsille muutenkaan määrätä rauhoittavia lääkkeitä. Ensisijaisena ovat muut hoitokeinot mm. terapia.
Huonekaveri sairaalassa taisi olla pari vuotta vanhempi, mutta ihan sujuvasti hän sai diapaminsa. Osa nuorista siis autetaan uloa tuskasta ja osa saa luvan jäädä siihen.
Jos nyt Rivatrilista puhutaan, niin sitä kyllä annetaan myös lapsille. Epilepsiaan meinaan käytetään jo ihan pakkausselosteenkin mukaan. Olikohan sulla muitakin tietopuutteita liittyen näihin läkkeisiin.
On tosi harmillista, kuinka monet lääkäritkään ei ymmärrä tarpeeksi hermoston toiminnasta ja esimerkiksi traumasta. Joillakin meillä on hermosto jatkuvasti ylivirittyneessä tilassa, joka tarkoittaa esim. ahdistusta, univaikeuksia, ärsykeyliherkkyyttä, uupumusta jne. Toki traumoja on hyvä työstää terapiassa, mutta aina sekään ei auta, vaan tätä taakkaa joutuu kantamaan lopun elämän.
Monet lääkärit luulevat, että kaikille tulee rauhoittavista lääkkeistä sellainen olo kuin terveelle ihmiselle (=raukea, ehkä jopa euforinen, täysin ahdistukseton). No ei tule. Kun hermosto on oikein ylivirittynyt, niin sopiva annos rauhoittavaa parhaimmillaan normalisoi oloa siten, että pystyy elämässään toimimaan, eikä jokainen päivä ole vain tuskaista selviytymistaistelua.
Toivoisin, että meitä traumatisoituneita osattaisiin kohdata ja hoitaa paremmin terveydenhuollossa. Tärkeintä on luoda turvan tunnetta ja tietysti olisi hyvä olla pysyvä hoitosuhde samojen tuttujen henkilöiden kanssa (mikä nykyään on tosi harvinaista). On se niin väärin, että joutuu kaiken muun päälle vielä pelkäämään, että uusi lääkäri ei esim. uusi pitkään käytössä olleen lääkkeen reseptiä. Ja tietysti tällaiset toimituskatkokset lääkkeistä pitäisi pystyä jotenkin ennakoimaan ja estämään.
Saattaa tulla aivan käsittämätöntä takapakkia henkilölle, joka on saattanut edistyä huimasti tilanteessaan, mikäli yhtäkkiä joutuu elimistö totuttautumaan johonkin korvaavaan lääkeaineeseen. Todellakin kohtuutonta ihmisille, jotka ovat jo kärsineet aivan valtavasti.