Lue keskustelun säännöt.
Rivatril loppui apteekeista
11.10.2022 |
Te joilla on Rivatril lääkitys, millä valmisteella lääkärinne korvaa hoidon nyt kun Rivatrilissa on toimitusvaikeuksia?
Minua on hoidettu tällä valmisteella vuosia ja nyt lääkäri kirjoitti pamit, eikä niillä ole mitään vaikutusta. Olo on tuskainen ja kamala.
Kohtalotovereita?
Kommentit (419)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tosi harmillista, kuinka monet lääkäritkään ei ymmärrä tarpeeksi hermoston toiminnasta ja esimerkiksi traumasta. Joillakin meillä on hermosto jatkuvasti ylivirittyneessä tilassa, joka tarkoittaa esim. ahdistusta, univaikeuksia, ärsykeyliherkkyyttä, uupumusta jne. Toki traumoja on hyvä työstää terapiassa, mutta aina sekään ei auta, vaan tätä taakkaa joutuu kantamaan lopun elämän.
Monet lääkärit luulevat, että kaikille tulee rauhoittavista lääkkeistä sellainen olo kuin terveelle ihmiselle (=raukea, ehkä jopa euforinen, täysin ahdistukseton). No ei tule. Kun hermosto on oikein ylivirittynyt, niin sopiva annos rauhoittavaa parhaimmillaan normalisoi oloa siten, että pystyy elämässään toimimaan, eikä jokainen päivä ole vain tuskaista selviytymistaistelua.
Toivoisin, että meitä traumatisoituneita osattaisiin kohdata ja hoitaa paremmin terveydenhuollossa. Tärkeintä on luoda turvan tunnetta ja tietysti olisi hyvä olla pysyvä hoitosuhde samojen tuttujen henkilöiden kanssa (mikä nykyään on tosi harvinaista). On se niin väärin, että joutuu kaiken muun päälle vielä pelkäämään, että uusi lääkäri ei esim. uusi pitkään käytössä olleen lääkkeen reseptiä. Ja tietysti tällaiset toimituskatkokset lääkkeistä pitäisi pystyä jotenkin ennakoimaan ja estämään.
Saattaa tulla aivan käsittämätöntä takapakkia henkilölle, joka on saattanut edistyä huimasti tilanteessaan, mikäli yhtäkkiä joutuu elimistö totuttautumaan johonkin korvaavaan lääkeaineeseen. Todellakin kohtuutonta ihmisille, jotka ovat jo kärsineet aivan valtavasti.
Bentsot vaan pahentaa tilannetta.
Hermoston ylivireystilaa voi säädellä lukuisilla muillakin keinoilla kuin napsimalla jatkuvasti keskushermostoa lamaavia lääkkeitä.
Mitäpä luulet, onko mahdollisesti jo niitä lukuisia muita keinojakin kokeiltu ennen lääkitykseen päätymistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi aika sääli, jos kaikki mielenterveyspotilaat jättäisi lääkkeet ottamatta ja olisivat sitten työkyvyttömänä kotona. Melkoinen lasku tulisi yhteiskunnalle. Taitaa olla, että nämä "narkkarit" nimenomaan lääkkeiden avulla pystyvät normaaliin elämään, kun taas väärinkäyttäjät näiden samojen aineiden avulla sairastunut vain pahemmin.
Nyt on korvaava valmiste Suomessa markkinoilla, ei vielä apteekeissa.
13.10.2022
Rivatril 0,5 mg ja 2 mg tabletteihin kohdistuvien saatavuushäiriöiden vuoksi Fimea on myöntänyt määräaikaisen erityisluvan seuraaville lääkevalmisteille 12.10.2022 – 28.2.2023:
• Clonazepam Tablets, USP 0,5 mg 100 tablettia (lääketukkukauppa: Oriola Finland Oy, Tamro Oyj)
• Clonazepam Tablets, USP 2 mg 100 tablettia (lääketukkukauppa: Oriola Finland Oy, Tamro Oyj)
https://www.fimea.fi/-/rivatril-valmisteilla-saatavuushairio-maaraaikai….
Ei vaan ole suoraan apteekissa vaihdettava valmiste, eli kaikki joille on määrätty Rivatrilia, joutuvat pyytämään lääkäriltään uuden reseptin Clonazepamille.
Ihanaa, lääkärien ja apteekkien puhelimet ovat tukossa kun vanha resepti ei käy.
Tämä sai aikaan kunnon keskustelun. Näköjään ihmisillä on monenlaisia mielipiteitä, mutta kyllä niitä maailmaan mahtuu. Ilkeiden kommenttien takana on todennäköisesti pahaa oloa. Ihminen joka on sinut itsensä ja elämänsä kanssa ei koe tarvetta arvostella tai mollata muita, saati olla ilkeä. Edes anonyymisti.
Hyvä, että on korvaava valmiste tulossa apteekkeihin.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kokemus Rivatrilistä ja muista bentsoista on, että vaikka reseptin saisi ihan todelliseen tarpeeseen, käytöstä tulee silti ongelmallista.
Mä koin että mun oli *pakko* pahimpiin ahdistuksiin ottaa rauhoittava ja niin varmasti oli esim sellaisissa hetkissä, joissa olin vaarassa tehdä itsemurhan. Samalla kuitenkin tahtomattani ikään kuin ehdollistin itseni siihen, että voimakkaasta ahdistuksesta seuraa "palkinto" eli se lääkkeen tuoma rauhallinen olo. Tällöin ne lääkkeet ei todellakaan vähentäneet mun ahdistuskohtauksia vaan enemmänkin lietsoi ahdistusta entistä voimakkaammaksi ja säännöllisemmäksi, koska keho alkoi oppia siihen, että jos ahdistus kasvaa riittävän suureksi, saan ottaa lääkkeen ja sitten on helpompi olla.
Näin siis todellakin tarpeeseen tulleen lääkityksen pakollinen käyttö voi hiljalleen luisua lähemmäksi ns "viihdekäyttöä" tai ainakin huonoa tapaa ja jonkinlaista opittua avuttomuutta ( = sen itselleen uskottelemista, että on aivan kykenemätön muilla tavoin lieventämään ahdistuksiaan ja säätelemään hermostoaan, vaan se lääke on Aivan Pakko ottaa tai Kuolee/Sekoaa)
Ehkä oma kokemukseni on vaan oma kokemukseni ja muiden keho-mieli-kokonaisuudet toimii ihan eri tavalla. Voi olla, että itselläni sitten on enemmän jotain piilevää addiktiotaipumusta kuin muilla (vaikka en siis koskaan ole päihdeongelmaisten ollutkaan enkä alkoa, pilveä tai muutakaan käytä yhtään, ainoastaan reseptilääkkeistä eli bentsoista tuli lopulta paha riippuvuusongelma).
Omien kokemusten takia nykyään suhtaudun bentsoihin tosi kriittisesti. Ne voi olla hyvä apu jossain kriisitilanteissa lyhyen aikaa käytettynä, mutta pitkäaikaiskäytössä voivat pahentaa ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemus Rivatrilistä ja muista bentsoista on, että vaikka reseptin saisi ihan todelliseen tarpeeseen, käytöstä tulee silti ongelmallista.
Mä koin että mun oli *pakko* pahimpiin ahdistuksiin ottaa rauhoittava ja niin varmasti oli esim sellaisissa hetkissä, joissa olin vaarassa tehdä itsemurhan. Samalla kuitenkin tahtomattani ikään kuin ehdollistin itseni siihen, että voimakkaasta ahdistuksesta seuraa "palkinto" eli se lääkkeen tuoma rauhallinen olo. Tällöin ne lääkkeet ei todellakaan vähentäneet mun ahdistuskohtauksia vaan enemmänkin lietsoi ahdistusta entistä voimakkaammaksi ja säännöllisemmäksi, koska keho alkoi oppia siihen, että jos ahdistus kasvaa riittävän suureksi, saan ottaa lääkkeen ja sitten on helpompi olla.
Näin siis todellakin tarpeeseen tulleen lääkityksen pakollinen käyttö voi hiljalleen luisua lähemmäksi ns "viihdekäyttöä" tai ainakin huonoa tapaa ja jonkinlaista opittua avuttomuutta ( = sen itselleen uskottelemista, että on aivan kykenemätön muilla tavoin lieventämään ahdistuksiaan ja säätelemään hermostoaan, vaan se lääke on Aivan Pakko ottaa tai Kuolee/Sekoaa)
Ehkä oma kokemukseni on vaan oma kokemukseni ja muiden keho-mieli-kokonaisuudet toimii ihan eri tavalla. Voi olla, että itselläni sitten on enemmän jotain piilevää addiktiotaipumusta kuin muilla (vaikka en siis koskaan ole päihdeongelmaisten ollutkaan enkä alkoa, pilveä tai muutakaan käytä yhtään, ainoastaan reseptilääkkeistä eli bentsoista tuli lopulta paha riippuvuusongelma).
Omien kokemusten takia nykyään suhtaudun bentsoihin tosi kriittisesti. Ne voi olla hyvä apu jossain kriisitilanteissa lyhyen aikaa käytettynä, mutta pitkäaikaiskäytössä voivat pahentaa ongelmia.
Subjektiivinen kokemus. Sun oma kokemus. Siinä missä sinä selvisit, joku muu olisi kuollut. Ja moni tässä maassa päättääkin päivänsä, kun ei hae tai saa riittävää apua. Katso itsaritilastoja ja mieti ihan ajatuksen kanssa. Ja sitten mieti vielä lisää.
Meidän kaupungissa juuri pelastettiin nuori junanraiteilta. Oma luokkakaveri tappoi itsenä 17 vuotiaana ja toinen ystäväni (perheen äiti) päätti päivänsä nelikymppisenä. Kaverini äiti on yrittänyt monta kertaa, koska pahat mielen puolen sairaudet.
Joillekin kehittyy riippuvuus, joillekin ei. Mielestäni kuitenkin bentsoista ei ole syytä tehdä sellaista mörköä, ettei niitä voisi käyttää siinä missä muitakin lääkkeitä; todelliseen tarpeeseen. Jotkut voi joutua käyttämään koko ikänsä. Mitä sitten? Mitä se keneltäkään on pois jos niiden avulla saa vaikka pidemmän elämän tai ylipäätään pysyy elossa tai kykenee selviytymään, menemään töihin, osallistumaan yhteiskuntaan? Mitä se riippuvuus tarkoittaa tässä vaiheessa, mikä merkitys sillä on? Kärjistettynä: riippuvainen lääkityksestä ja elämä, vai ei elämää ollenkaan? Ja tässä tarkoitan nimenomaan lääkärin valvonnassa tapahtuvaa hoitoa ja lääkitystä, en huvikäyttöä, päihdehakuista käyttöä, itsetuhoista väärinkäyttöä.
Pitääkö jokaisen ihmisen kyetä samaan suoritukseen? Pitäisikö jokaisen kyetä olemaan ilman lääkkeitä, joihin saattaa kehittyä riippuvuus vain siksi, että saattaa kehittyä riippuvuus? Ja jos se riippuvuus on jo kehittynyt ja elämä on ihmisille itselleen kuitenkin mieluista ja tyydyttävää niin MITÄ SITTEN? Mitä sitten jos sen avulla selviää ja pärjää elämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä sai aikaan kunnon keskustelun. Näköjään ihmisillä on monenlaisia mielipiteitä, mutta kyllä niitä maailmaan mahtuu. Ilkeiden kommenttien takana on todennäköisesti pahaa oloa. Ihminen joka on sinut itsensä ja elämänsä kanssa ei koe tarvetta arvostella tai mollata muita, saati olla ilkeä. Edes anonyymisti.
Hyvä, että on korvaava valmiste tulossa apteekkeihin.
Ap.
Amen.
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemus Rivatrilistä ja muista bentsoista on, että vaikka reseptin saisi ihan todelliseen tarpeeseen, käytöstä tulee silti ongelmallista.
Mä koin että mun oli *pakko* pahimpiin ahdistuksiin ottaa rauhoittava ja niin varmasti oli esim sellaisissa hetkissä, joissa olin vaarassa tehdä itsemurhan. Samalla kuitenkin tahtomattani ikään kuin ehdollistin itseni siihen, että voimakkaasta ahdistuksesta seuraa "palkinto" eli se lääkkeen tuoma rauhallinen olo. Tällöin ne lääkkeet ei todellakaan vähentäneet mun ahdistuskohtauksia vaan enemmänkin lietsoi ahdistusta entistä voimakkaammaksi ja säännöllisemmäksi, koska keho alkoi oppia siihen, että jos ahdistus kasvaa riittävän suureksi, saan ottaa lääkkeen ja sitten on helpompi olla.
Näin siis todellakin tarpeeseen tulleen lääkityksen pakollinen käyttö voi hiljalleen luisua lähemmäksi ns "viihdekäyttöä" tai ainakin huonoa tapaa ja jonkinlaista opittua avuttomuutta ( = sen itselleen uskottelemista, että on aivan kykenemätön muilla tavoin lieventämään ahdistuksiaan ja säätelemään hermostoaan, vaan se lääke on Aivan Pakko ottaa tai Kuolee/Sekoaa)
Ehkä oma kokemukseni on vaan oma kokemukseni ja muiden keho-mieli-kokonaisuudet toimii ihan eri tavalla. Voi olla, että itselläni sitten on enemmän jotain piilevää addiktiotaipumusta kuin muilla (vaikka en siis koskaan ole päihdeongelmaisten ollutkaan enkä alkoa, pilveä tai muutakaan käytä yhtään, ainoastaan reseptilääkkeistä eli bentsoista tuli lopulta paha riippuvuusongelma).
Omien kokemusten takia nykyään suhtaudun bentsoihin tosi kriittisesti. Ne voi olla hyvä apu jossain kriisitilanteissa lyhyen aikaa käytettynä, mutta pitkäaikaiskäytössä voivat pahentaa ongelmia.
Oma kokemuksesi on todellakin vaan oma kokemuksesi, niin kuin toki meillä kaikilla.
Mulla jatkuvassa käytössä pieni annos, joka on koko ajan sama. En siis ota mitään lisäannosta, vaikka olisi kuinka paha olo. Ja olot tosiaan vaihtelee minullakin, vaikka lääkitys onkin. Lääkitys ei siis mitenkään eliminoi ahdistusta ja vaikeuksia elämästäni, vaan on pienenä tukena siellä taustalla, että pystyn elämän kaikkineen kohtaamaan.
Meitä on niin moneen junaan ja elämäntilanteet ja tavat käsitellä asioita vaihtelee suuresti ihmisten välillä. Lisäksi eri rauhoittavat toimii eri tavalla. Minulle aikoinaan lyhytvaikutteinen oli todella huono ratkaisu, en ymmärrä miksi kukaan lääkäri edes määrää lyhytvaikutteista päivittäiseen käyttöön, koska siinä joutuu hermosto kauheaan vuoristorataan kun pitoisuudet vaihtelee päivän mittaan. No kärsin useita vuosia ymmärtämättä, että ongelma oli lääkityksessä. Näkisin, että juuri nuo lyhytvaikutteiset ajaa ihmisiä ongelmiin: olo helpottaa nopeasti, mutta siitä seuraa pian romahdus, jolloin olo voi olla vielä karmeampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauti ihan järjettömistä vierotusoireistasi jos olet syönyt vuosia 6mg rivoja päivittäin 🤣🤣🤣
Mikä niissä toisen refloissa noin paljon naurattaa sinua?
No Kannattaako syödä tuollaisia annoksia vuosikausia joka päivä haloo?
Ei kannata vittuilla, jos ei itselläsi ole epilepsiaa tai vaikeaa ahdistuneisuushäiriötä. Osoitat tyhmyytesi.
Ei näitä ole kadulta ostettu vaan lääkärin määräyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä lohtua rivatriliä tarvitseville. Lääkäriin yhteyttä ja uusimaan reseptiä. Mukavaa syksyä :)
Vierailija kirjoitti:
Wäää äitiiii en pysty olemaan ilman bentsoja wääwäää åitii
Mikä hätänä? :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opamox on kyllä melko surkea lääke. Itselläni vaikutus tulee aina vasta 1-2h lääkkeen ottamisesta ja kestää sen jälkeen vain 3-4h.
Olisi mukava kun olisi sellainen lääke, että sen kuin ottaisi aamulla kun herää ja vaikutus kestäisi läpi päivän, eikä niin kuin nyt, että tarvitsee laskea aikaa/tunteja työpäivän aikana, milloin täytyykin jo ottaa seuraava tabletti. Itse siis otan 15mg aamulla ja 15/30mg lounaan jälkeen, riippuen onko palavereita iltapäivällä.
Itse en halua päihtyä millään aineilla, enkä haluaisi käyttää lääkkeitäkään lainkaan päihtymistarkoitukseen, jopa Opamoxin lievästi "unettava" olo ärsyttää, mutta minkäs teet. Pakko on näitä käyttää toimintakyvyn ylläpitämiseksi, muuten ei töissäkäynnistä ja muustakaan normaalista elämästä tulisi mitään.
Riippuu käyttötarkoituksesta. Itselleni opamox on loistava, koska tarvitsen sitä tietyissä esiintymistilanteissa, kokouksissa ym ja tiedän mihin aikaan otan sen ja vaikutus on juuri sopivan mittainen. Yleensä tarvitsen sen vaikutusta vain 2-3 tunniksi. Siihen lisäksi vielä 40mg propral pitämään sykkeet kurissa niin toimii.
Apteekista saatua tietoa: korvaavaa valmistetta tulee tukkurille viikolla 44 ja sen saaminen apteekkeihin kestää 1-3pv.
Olen saanut kahdenlaista infoa ja viimeisin oli epämääräinen että Tamron tukussa olisi vasta viikolla 46 tuo Oriolan, mitkä molemmat jo näkyvät lääkehaussa olisi pitänyt tällä viikolla olla lääketukussa. Toivotaan että eilen apteekissa oltiin väärässä, kun väittivät, että nyt tuo Oriolankaan lääke ei enää näkyisi saapuvaksi viikolle 44 että olisi viivästynyt.
Jos jollain järkevämpää tietoa niin luen mielelläni. Tuntuu olevan osassa apteekkien henkilökunnasta olevan ATK-ajokortti päivittämättä, kun tietoa ei muka saa?
Anteeksi hajanainen viesti kun nykyinen lääke vetänyt työkyvyn jo pariksi viikoksi,kun diapam ei vaan minulle sovi kun 10 v. Rivatril ahdistukseen toisena lääkkeenä, jota olin vihdoin ajamassa lääkärin ohjeen mukaan alas, niin nyt kaikki otti yllärinä takapakkia. Tuntuu että tää kirjoittaminenkin mahdotonta juuri nyt.
Resepti tuohon Clonazepamiin ei lohduta, kun lääkettä ei ole Suomessa. Tsemppiä kaikille!
Kyllä täällä apteekeissa on tieto viikko 46. Hinta suolainen, 47 euroa 100 kpl. En ymmärrä, miten tuo hinta voi olla noin korkea. Jos Rivatrilin lopetta, niin se on tehtävä toso varovasti. Kalliiksi tui lopetuskin tulee. Korvaavilla lääkkeilla ollut hankalaa, univaikeuksia ja heräämisiä monta kertaa yössä. Ei edes Kela korvausta, sitäkään en käsitä.
Karma kostakoon kirjottelijoille, joiden mielestä on jotenkin hirveän hauskaa että ihmiset joutuvat kärsimään nyt LÄÄKÄREIDEN AIHEUTTAMAN LÄÄKERIIPPUVUUDEN mahdollisista vierotusoireista. Minä itkunauran sitten kun tuollaiset pellet saavat ansionsa mukaan! ;) Mutta joo, aiheeseen; itselläni mennyt Rivatril vuosia ja nyt toimituskatkoksen ajaksi sain Diapamit, jotka eivät mielestäni vastaa vaikutuksiltaan Rivatrilia mitenkään. Olo nyt lähinnä väsynyt ja voimaton, toisin kuin Rivat antavat energiaa ja saan asioita aikaiseksi skarpisti ja toiminnallisuus kasvaa, turha ahdistus vähenee. Onneksi sain juuri reseptin Rivatrilin korvaavalle Clonazepam-lääkkeelle, jota tosin vielä ei apteekeista ole saanut, seuraava arvioitu saapumisaika Suomeen on ensi viikolla...Toivottavasti saapuukin. Tsemppiä vastaavas tilanteessa oleville!
Rivatrilin rinnakkaisvalmiste Clonazepam on saapunut joihinkin apteekkeihin. Ensiviikolla saatavuus paranee.
En oikein edes tiedä miksi alennun vastaamaan, mutta vastaan silti:
- minulla on erittäin korkea kyky käsitellä omia tunteita ja traumoja, eikä lääkehoito sitä millään tavalla estä. Teen jatkuvasti työtä itseni ja tunteideni kanssa, luen kirjallisuutta aiheesta, meditoin, joogaan ja teen kaikkea mahdollista, jotta voisin paremmin. Olen erittäin rehellinen itselleni omasta tilanteestani lääkityksine kaikkineen.
- rauhoittava ei todellakaan ole minulle ollut mikään ihmepilleri, vaan siitä olen saanut apua muiden keinojen ohella. en ole mitenkään "pöllyssä" tai "aineissa", koska annokseni on pieni. Lääkitys vie omalla kohdallani vain pahimman terän ahdistuksesta ja muista hermosto-oireista.
- englannin kielessä on sanat addiction ja dependency, suomeksi puhutaan vain riippuvuudesta. kuitenkin riippuvuus ja fyysinen riippuvuus ovat kaksi eri asiaa. tiedostan elimistöni olevan fyysisesti riippuvainen kyseisestä aineesta, eli mahdollinen alasajo on tehtävä todella hitaasti. en ole kuitenkaan riippuvainen henkisesti: annos ei nouse ja vaikka saisin kuinka pahan paniikkikohtauksen, niin en ota ylimääräistä tablettia. Historiani takia kestän todella hyvin ahdistusta ja pahaa oloa, mutta trauman aktivoitumisen takia oli kohdallani parempi aloittaa lääkitys kuin päätyä köyden jatkoksi.
- eihän minkään lääkkeen syöminen ole ihannetilanne ja tietysti valitsisin toisin jos siihen kykenisin. olen kuitenkin mieluummin lääkeriippuvainen kuin kuollut.