Rivatril loppui apteekeista

Iso osa ihmisistä kyllä paljastaa oman typeryytensä. Leimataan tyyliin narkkariksi jos tarvitsee lääkkeitä. Näköjään tarvitaan vielä PALJON työtä että mielenterveysongelmiin ja niiden hoitoon suhtauduttaisiin samalla tavalla kuin muihinkin sairauksiin ja niiden hoitoon. Avun hakeminen, hoitosuhde ja lääkkeiden käyttö lääkärin määräämällä tavalla pitäisi olla aivan normaali asia.

Minäkin ostan pamit ja opamoxit ihan muualta kuin apteekista, kun ei niihin reseptiä saa, ainakaan julkiselta. Ihan mikä vaiva tahansa niin mielialalääkkeitä tyrkytetään kyllä, vaikkei mitään tarvetta moisille ole.[/quote]

Ja univaikeuksiin neuroleptejä.

mersedes pentso itkee

Espoolaiset ovat kahmineet kaikki Pamit. Sieltä löytyy jos pamipään viekkarit alkaa käydä sietämättömiksi.

Vierailija kirjoitti:

Olettepas pahassa lääkekoukussa.. harmi :( Olen itsekin sairastanut todella pahaa paniikkihäiriöstä ja sos. tilanteidenpelkoa, mutta parantunut niistä täysin ilman lääkkeitä.

Sietämällä ja siedättämällä itseäni niille helvetillisille olotiloille. Eli kohtaamalla ne. Toivottavasti tekin saatte voimaa samaan.

Lääkkeet on väliaikainen ratkaisu.

Ja jossei onnistu, niin ainahan voi erakoitua kotiinsa tai alkoholisoitua. Itse söin Xanoreita ja jo pelkkä tietoisuus Xanorin mukana olosta auttoi. Lopuksi kyllä koukutuin niihin, mutta onnistuin lopettamaan itse ja sanoin lääkärillekin etten näitä enää halua.

Vierailija kirjoitti:

Iso osa ihmisistä kyllä paljastaa oman typeryytensä. Leimataan tyyliin narkkariksi jos tarvitsee lääkkeitä. Näköjään tarvitaan vielä PALJON työtä että mielenterveysongelmiin ja niiden hoitoon suhtauduttaisiin samalla tavalla kuin muihinkin sairauksiin ja niiden hoitoon. Avun hakeminen, hoitosuhde ja lääkkeiden käyttö lääkärin määräämällä tavalla pitäisi olla aivan normaali asia.

Kampanja pitäisi aloittaa lääkäreistä, jotka poistaisivat valkoiset ja mustat listat päästään. Jos kriteeriksi valittaisiin potilaan vointi ja toiminta- ja työkyky eikä lääkkeen nimi oltaisiin jo alussa.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin ostan pamit ja opamoxit ihan muualta kuin apteekista, kun ei niihin reseptiä saa, ainakaan julkiselta. Ihan mikä vaiva tahansa niin mielialalääkkeitä tyrkytetään kyllä, vaikkei mitään tarvetta moisille ole.

Ja univaikeuksiin neuroleptejä.

Onpa erikoista. Jos oireet ovat todettu, ne haittaavat elämää ja ovat luonteeltaan pitkäkestoisia, niin ei pitäisi olla mitään ongelmaa saada rauhoittavaa lääkitystä mikäli ei ole päihdehistoriaa tai alkoholiongelmaa. Tietenkin bentsodiatsepiinien käyttöä valvotaan tarkasti ja pyritään siihen että lääkitys on lyhytaikainen apu tai luonteeltaan tarvittaessa otettava. On kokemusta siitäkin, että tyrkytetään SSRI lääkkeitä ja muuta shaibaa mutta niitä ei tarvitse kuitenkaan ottaa. Niitä määrätään aivan liian kevein perustein. Kaverille määrättiin SSRI yhden tapaamiskerran perusteella ja heti puoleksi vuodeksi. Ihan hullua!

Vierailija kirjoitti:

Olettepas pahassa lääkekoukussa.. harmi :( Olen itsekin sairastanut todella pahaa paniikkihäiriöstä ja sos. tilanteidenpelkoa, mutta parantunut niistä täysin ilman lääkkeitä.

Sietämällä ja siedättämällä itseäni niille helvetillisille olotiloille. Eli kohtaamalla ne. Toivottavasti tekin saatte voimaa samaan.

Lääkkeet on väliaikainen ratkaisu.

Montako vuosikymmentä siedätit? Mitä mokia sulle annettiin anteeksi ja pitikö ne lupaukset? Oletko ikinä ollut kiusattu vai oliko nämä siedätykset ensimmäinen kerta, kun jouduit kestämään muiden seurassa sietämättömuä olotiloja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso osa ihmisistä kyllä paljastaa oman typeryytensä. Leimataan tyyliin narkkariksi jos tarvitsee lääkkeitä. Näköjään tarvitaan vielä PALJON työtä että mielenterveysongelmiin ja niiden hoitoon suhtauduttaisiin samalla tavalla kuin muihinkin sairauksiin ja niiden hoitoon. Avun hakeminen, hoitosuhde ja lääkkeiden käyttö lääkärin määräämällä tavalla pitäisi olla aivan normaali asia.

Kampanja pitäisi aloittaa lääkäreistä, jotka poistaisivat valkoiset ja mustat listat päästään. Jos kriteeriksi valittaisiin potilaan vointi ja toiminta- ja työkyky eikä lääkkeen nimi oltaisiin jo alussa.

Kyllä joo tästä on helppo olla samaa mieltä. Lääkärit tarvisivat enemmän koulutusta ja lisätietoa mielenterveysongelmista sekä neuropsykiatrisista häiriöistä joita myös on mielenterveysongelmien taustalla. Joillain lekureilla on asennevamma joitain lääkkeitä kohtaan. Joillain taas ei ole mitään mielenkiintoa paneutua oikeasti potilaan ongelmiin syvemmin. Halutaan vaan äkkiä pois vastaanotolta. Tämän takia moni suosii yksityisiä lääkäreitä mutta niihin ei tosiaan ole kaikilla varaa. Eikä asennevamma koske pelkästään mielenterveyspuolta vaan moni kipupotilas on samassa tilanteessa. Kipua ei oteta tosissaan eikä saa riittävää lääkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin ostan pamit ja opamoxit ihan muualta kuin apteekista, kun ei niihin reseptiä saa, ainakaan julkiselta. Ihan mikä vaiva tahansa niin mielialalääkkeitä tyrkytetään kyllä, vaikkei mitään tarvetta moisille ole.

Ja univaikeuksiin neuroleptejä.

Onpa erikoista. Jos oireet ovat todettu, ne haittaavat elämää ja ovat luonteeltaan pitkäkestoisia, niin ei pitäisi olla mitään ongelmaa saada rauhoittavaa lääkitystä mikäli ei ole päihdehistoriaa tai alkoholiongelmaa. Tietenkin bentsodiatsepiinien käyttöä valvotaan tarkasti ja pyritään siihen että lääkitys on lyhytaikainen apu tai luonteeltaan tarvittaessa otettava. On kokemusta siitäkin, että tyrkytetään SSRI lääkkeitä ja muuta shaibaa mutta niitä ei tarvitse kuitenkaan ottaa. Niitä määrätään aivan liian kevein perustein. Kaverille määrättiin SSRI yhden tapaamiskerran perusteella ja heti puoleksi vuodeksi. Ihan hullua!

Multa kiellettiin rauhoittavat jo 14-vuotiaana, ei siihen mitään alkoholi- jne. historiaa tarvita. Kohta 40 ja edelleen ongelmia ja tarve olisi, jos niitä annettaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olettepas pahassa lääkekoukussa.. harmi :( Olen itsekin sairastanut todella pahaa paniikkihäiriöstä ja sos. tilanteidenpelkoa, mutta parantunut niistä täysin ilman lääkkeitä.

Sietämällä ja siedättämällä itseäni niille helvetillisille olotiloille. Eli kohtaamalla ne. Toivottavasti tekin saatte voimaa samaan.

Lääkkeet on väliaikainen ratkaisu.

Montako vuosikymmentä siedätit? Mitä mokia sulle annettiin anteeksi ja pitikö ne lupaukset? Oletko ikinä ollut kiusattu vai oliko nämä siedätykset ensimmäinen kerta, kun jouduit kestämään muiden seurassa sietämättömuä olotiloja?

Maksoitko siedätyskokemuksistasi (kaupat, joukkoliikenne jne.) vai tulivatko ne muiden ylellisyyksien kuten työ- tai opiskelupaikan tai kavereiden kautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin ostan pamit ja opamoxit ihan muualta kuin apteekista, kun ei niihin reseptiä saa, ainakaan julkiselta. Ihan mikä vaiva tahansa niin mielialalääkkeitä tyrkytetään kyllä, vaikkei mitään tarvetta moisille ole.

Ja univaikeuksiin neuroleptejä.

Onpa erikoista. Jos oireet ovat todettu, ne haittaavat elämää ja ovat luonteeltaan pitkäkestoisia, niin ei pitäisi olla mitään ongelmaa saada rauhoittavaa lääkitystä mikäli ei ole päihdehistoriaa tai alkoholiongelmaa. Tietenkin bentsodiatsepiinien käyttöä valvotaan tarkasti ja pyritään siihen että lääkitys on lyhytaikainen apu tai luonteeltaan tarvittaessa otettava. On kokemusta siitäkin, että tyrkytetään SSRI lääkkeitä ja muuta shaibaa mutta niitä ei tarvitse kuitenkaan ottaa. Niitä määrätään aivan liian kevein perustein. Kaverille määrättiin SSRI yhden tapaamiskerran perusteella ja heti puoleksi vuodeksi. Ihan hullua!

Multa kiellettiin rauhoittavat jo 14-vuotiaana, ei siihen mitään alkoholi- jne. historiaa tarvita. Kohta 40 ja edelleen ongelmia ja tarve olisi, jos niitä annettaisi.

Onko sulle tarjottu psykoterapiaa tai vastaavaa? Entä muita lääkityksiä? Ei 14 vuotiaille eikä lapsille muutenkaan määrätä rauhoittavia lääkkeitä. Ensisijaisena ovat muut hoitokeinot mm. terapia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei sitä ahdistusta voi kohdata? Hengittelee ja silittelee itseään ja antaa tunteen olla ja mennä.

Jotkin ahdistustyypit vain eivät ole "kohdattavissa" noin kivoin keinoin. Oikeastaan mikään oikea (salamannopeasti pällekäyvä ja aina yllättävä etcetera) ahdistus ei tuollaisilla "keinoilla" lähde mihinkään. 🥱

No ei ehkä, mutta kyllä se lievemmissä kohtauksissa voi auttaa. Ahdistus on vaan oire ja sen alla on jotain niin kyllä mä sen kohtaisin kuin turruttaisin loppuikäni lääkkeillä.

Ei sen alla välttämättä ole mitään ihmeempää muuta kuin että hermosto toimii vaan sillä tavalla, että ottaa ylikierroksia hyvin herkästi. Itse kävin vuosia terapiassa ihan turhaan, kun en olisi millään halunnut alkaa syödä mitään lääkkeitä. Mutta ei siitä ollut mitään apua siitä terapiastsa. Lopulta menin psykiatrille ja oli valtava helpotus kun hän sanoi, ettei siihen aina ole mitään erityistä syytä, että joskus se on vaan hermoston ja aivokemian asia, johon ei puhuminen auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin ostan pamit ja opamoxit ihan muualta kuin apteekista, kun ei niihin reseptiä saa, ainakaan julkiselta. Ihan mikä vaiva tahansa niin mielialalääkkeitä tyrkytetään kyllä, vaikkei mitään tarvetta moisille ole.

Ja univaikeuksiin neuroleptejä.

Onpa erikoista. Jos oireet ovat todettu, ne haittaavat elämää ja ovat luonteeltaan pitkäkestoisia, niin ei pitäisi olla mitään ongelmaa saada rauhoittavaa lääkitystä mikäli ei ole päihdehistoriaa tai alkoholiongelmaa. Tietenkin bentsodiatsepiinien käyttöä valvotaan tarkasti ja pyritään siihen että lääkitys on lyhytaikainen apu tai luonteeltaan tarvittaessa otettava. On kokemusta siitäkin, että tyrkytetään SSRI lääkkeitä ja muuta shaibaa mutta niitä ei tarvitse kuitenkaan ottaa. Niitä määrätään aivan liian kevein perustein. Kaverille määrättiin SSRI yhden tapaamiskerran perusteella ja heti puoleksi vuodeksi. Ihan hullua!

Multa kiellettiin rauhoittavat jo 14-vuotiaana, ei siihen mitään alkoholi- jne. historiaa tarvita. Kohta 40 ja edelleen ongelmia ja tarve olisi, jos niitä annettaisi.

Joo ihan totta on, että nykyään on vaikea saada rauhoittavia- ja unilääkkeitä, samoin kuin vahvempia kipulääkkeitä. Riippuvuuspelko mennyt vähän överiksi. Tietyt lääkärit yksityispuolella niitä kirjoittaa vielä, mutta julkiselta puolelta et saa luultavasti rauhoittavaa kuin korkeintaan ihan johonkin akuuttitilanteeseen pienen reseptin.

taas lääkettä syödään muuhun kuin tarkoitettu, kyseessä epilepsia lääke ja ei yksinään auta siihenkään.

Pitäisi lailla kieltää nämä väärään tarkoitukseen kirjoitetut lääkeet, oikeasti lääkettä tarvitsevat jää hoitamatta, kun nämä nupin sekottajat vaativat ja lääkäri kirjoittaa. Hallelujaaa....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei sitä ahdistusta voi kohdata? Hengittelee ja silittelee itseään ja antaa tunteen olla ja mennä.

Jotkin ahdistustyypit vain eivät ole "kohdattavissa" noin kivoin keinoin. Oikeastaan mikään oikea (salamannopeasti pällekäyvä ja aina yllättävä etcetera) ahdistus ei tuollaisilla "keinoilla" lähde mihinkään. 🥱

No ei ehkä, mutta kyllä se lievemmissä kohtauksissa voi auttaa. Ahdistus on vaan oire ja sen alla on jotain niin kyllä mä sen kohtaisin kuin turruttaisin loppuikäni lääkkeillä.

Ei sen alla välttämättä ole mitään ihmeempää muuta kuin että hermosto toimii vaan sillä tavalla, että ottaa ylikierroksia hyvin herkästi. Itse kävin vuosia terapiassa ihan turhaan, kun en olisi millään halunnut alkaa syödä mitään lääkkeitä. Mutta ei siitä ollut mitään apua siitä terapiastsa. Lopulta menin psykiatrille ja oli valtava helpotus kun hän sanoi, ettei siihen aina ole mitään erityistä syytä, että joskus se on vaan hermoston ja aivokemian asia, johon ei puhuminen auta.

Juuri näin! Ei kaikki ole samasta muotista. Hermosto toimii yksilöllisesti. Toiset ovat myös paljon herkempiä kuin toiset esim. aistikuormalle. Joidenkin traumat taas ovat niin sitkeässä, että aiheuttavat loppuelämäksi vaurioita.

Yää, lääkärit on mua vastaan kun ei kirjota mulle opiaatteja ja bentsoja!

Voi tsiibus minkälaisten nistien kanssa sitä elää samalla pallolla.

Vierailija kirjoitti:

taas lääkettä syödään muuhun kuin tarkoitettu, kyseessä epilepsia lääke ja ei yksinään auta siihenkään.

Pitäisi lailla kieltää nämä väärään tarkoitukseen kirjoitetut lääkeet, oikeasti lääkettä tarvitsevat jää hoitamatta, kun nämä nupin sekottajat vaativat ja lääkäri kirjoittaa. Hallelujaaa....

Nupin sekoittajat? Lue se pakkausseloste. Löytyy netistä. Niitä käytetään muuhunkin kuin epilepsian hoitoon. Eikä niitä saa kuka tahansa mihin tahansa vaivaan tai ongelmaan. Lääkkeen määrää monesti psykiatri tuntien potilaan taustat, avun tarpeen, diagnoosit, sekä lääke- ja terveyshistorian.

Vierailija kirjoitti:

Yää, lääkärit on mua vastaan kun ei kirjota mulle opiaatteja ja bentsoja!

Voi tsiibus minkälaisten nistien kanssa sitä elää samalla pallolla.

Aivan. Sairaudet ja avun hakeminen ja vastaanottaminen tekevät nistiksi. Näinhän se menee! Urpo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

taas lääkettä syödään muuhun kuin tarkoitettu, kyseessä epilepsia lääke ja ei yksinään auta siihenkään.

Pitäisi lailla kieltää nämä väärään tarkoitukseen kirjoitetut lääkeet, oikeasti lääkettä tarvitsevat jää hoitamatta, kun nämä nupin sekottajat vaativat ja lääkäri kirjoittaa. Hallelujaaa....

Nupin sekoittajat? Lue se pakkausseloste. Löytyy netistä. Niitä käytetään muuhunkin kuin epilepsian hoitoon. Eikä niitä saa kuka tahansa mihin tahansa vaivaan tai ongelmaan. Lääkkeen määrää monesti psykiatri tuntien potilaan taustat, avun tarpeen, diagnoosit, sekä lääke- ja terveyshistorian.

Epiletkikot siis saa kärsiä, kun kotirouvat vetää pään täyteen, moniko muistaa pysy koko ajan ilman alkoholi kun potilas ohje sano niin.