Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät naapurit, harrastusporukat korvaa perhe ja sukulaissuhdetta.

Ne ovat hyvänpäivän tuttuja ja kuuluvat  jokaisen ihmisen elämään.

On paljon näköjään ihmisiä jotka eivät tajua mitä yksin eläminen on ilman tukiverkkoa, ei siinä joku kahvilassa käynti auta, yhtä yksin olet senkin jälkeen.

 

Olet väärässä. Vanhempani ovat kuolleet, olen ainoa lapsi, yksi iäkäs täti asuu Saksassa. Ei ole puolisoa tai lapsia, mutta minulla on koulu- ja opiskeluaikaisia ystäviä. He korvaavat perheen. Heille kerron murheeni. Apua pyydän asiantuntijoilta, ystäviäni en siihen käytä. Sinä tunnut syyttävän koko maailmaa. Minä olen sopeutunut hyvin.

Jatkan vielä. Joidenkin ystävieni kanssa viestitään jopa viikoittain, mutta muutaman kanssa vain vuosittain. En halua olla heille riippana, mutta olen kuuntelemassa kun he tarvitsevat minua. Kenelle sinä voisit olla apuna ja tukena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Yksinäisyys on monimutkainen juttu. On varmasti surullista, jos ei ole kenellekään tärkeä eikä tarpeellinen. Mä olen yhteisöllisestä suvusta lähtöisin ja ihan oikeasti jo odotan sitä päivää, kun KUKAAN ei enää tarvitse mua yhtään mihinkään. Ei työelämä, ei sukulaiset, ei ystävät. Elänkö edes niin pitkään, että en ole enää kenellekään tarpeellinen? Vähän pelkään, että ehdin kuollakin sitä ennen. Viime viikolla tulin yhdelle puolitutulle maininneeksi, että jään oloneuvokseksi jo syyskuussa, niin hänhän heti ehdotti mua paikallisen Lions Clubin jäseneksi. Eilen tuli sairaalakäynnillä selväksi, että olen ex-anopillekin, jota en ollut tavannut 19:een vuoteen, tärkeä ihminen. Hän oli tosi pahoilla

Isä kun olin 12, äitini otti uuden ukon sen jälkeen olen joutunut pärjäämään yksin, meni välit äitiini silloin, nyt hän on jo kuollut 78 vuotiaana, yksinäisenä ihmisenä kanssa. Taitaa olla joku kirous tämä.

Juuri tuo, en halua olla riippana kenellekkään, en minäkään. Ja  asiantuntijoita ja remonttimiehiä  voi palkata ja voi kulkea vaikka taksilla mutta se taas vaatii rahaa, mitäs kun sitäkään ei ole?

Koulusta, opiskelusta saa ystäviä. Harrastuksista. Koiraihmiset tapaa lenkkipolulla toisiaan, ratsastajat tallilla. Tansseissa on moni saanut ystäviä.

Minulla on muutama tosiystävä, 40v takaa. Vaikka joskus menisi pitempikin aika, ettei yhteillä, vanha perusta kantaa ja jutut jatkuu, mihin joskus jäi. Muutama sisko ja velikin ovat hyviä ystäviäni.

Ystävyys on kimurantti juttu. Yhden ystävän sain, kun hän lähti samasta työpaikasta pian pois. Siellä emme paljoakaan puhelleet. Sitten näimme yllättäen kaupan pihalla, juttua riitti ja vaihdettiin yhteystiedot. Ollaan oltu ystäviä liki 10v...

Doris - reissunainen

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuo, en halua olla riippana kenellekkään, en minäkään. Ja  asiantuntijoita ja remonttimiehiä  voi palkata ja voi kulkea vaikka taksilla mutta se taas vaatii rahaa, mitäs kun sitäkään ei ole?

Vaikka ei olisikaan yksinäinen vaan olisi tukiverkosto,  voi silti käydä niin,  että on verkostonsa parhaimmassa kunnossa ja itse auttaa muita, mutta muut ei pysty vastavuoroisesti auttamaan.  Tukiverkostosta huolimatta joutuu ostamaan tarvitsemansa palvelut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuo, en halua olla riippana kenellekkään, en minäkään. Ja  asiantuntijoita ja remonttimiehiä  voi palkata ja voi kulkea vaikka taksilla mutta se taas vaatii rahaa, mitäs kun sitäkään ei ole?

Vaikka ei olisikaan yksinäinen vaan olisi tukiverkosto,  voi silti käydä niin,  että on verkostonsa parhaimmassa kunnossa ja itse auttaa muita, mutta muut ei pysty vastavuoroisesti auttamaan.  Tukiverkostosta huolimatta joutuu ostamaan tarvitsemansa palvelut. 

Mulla on jo vuosia ollut kutakuinkin tämä tilanne. Hyvin vaikeaa olisi saada ihmisiä tänne tekemään remonttia. Kaikilla on kuitenkin omatkin elämänsä - siis niillä, jotka voisivat olla remonttiapuna - ja jos vaikka äkillisesti sairastuisin, ei kukaan voisi lähteä kesken työpäivän kuskaamaan mua autolla päivystykseen. Eikä eläkkeellä oleva siskonikaan lähtisi ajamaan 300 km päästä mökiltään tänne vain kuskatakseen mut päivystykseen. Taksilla se on mentävä, jos en julkisilla pysty. Mitä tulee asiantuntijoihin, niin olen aina karsastanut sitä, että toisen ammattitaidosta halutaan hyötyä ihan ilmaiseksi. Vapaa-aika on vapaa-aikaa myös asiantuntijoille eikä sitä, että tekee  samoja hommia sukulaisilleen, ystävilleen, naapureilleen ja muille tutuilleen. Ilman palkkaa vaan. Joskus voi jossain asiassa jeesata ja antaa vaikka neuvoja, mutta ei muita ihmisiä pidä käyttää hyväksi. Hyväkin ystävyys kyllä katkeaa, jos joutuu olemaan vähän väliä handymanina milloin mihinkin hommaat tai - kaikista nopeiten - jos joutuu olemaan toiselle ikuinen pankkiautomaatti. 

Lammas - ja muutkin:

Parhaiten toimii YYA sopimus: veli tilasi sorakuorman meidän yhteiselle tielle, minä ostin talomaalit. Veli korjaa mun aitan portaat, minä annan hänelle kyytejä, kun niittää tienvarsia yms

Doris - reissunainen

Vähän levoton olo, kun monta päivää on mennyt sisätiloissa vesisateen takia. Periaatteessa tykkään kyllä tällaisista päivistä, mutta aurinkoakin olisi kiva nähdä välillä, kesä kun on. Lapsikin pyörii laitteelta toiselle jos ei sitten pelata vaikka korttia tai lautapelejä hänen kanssaan. Olen yrittänyt houkutella häntä lukemaan mutta ei, ei mitenkään kiinnosta kirjaan tarttuminen. Luen sitten itse hänenkin edestään.

Huomenna haetaan liuskekivikuormaa ja aletaan laittaa niistä polkuja ym pihalle heti kun säät sallivat. Vierashuone ulkorakennuksessa kaipaisi vähän piristystä ja uutta maalipintaa sinne tänne, siinä yksi kiva projekti minulle ja miehelle. Ulkona olisi myös pientä paikkausmaalausta ym. hommaa. Kesä aikaa puuhailla. 

Grillikatoksessa valttasin pihatuoleja, kosteahkoa on, ei ehkä passaa vielä 4 tunnin päästä uusia käsittelyä. Tuli kyllä siistit :)

Vierailija kirjoitti:

Lammas - ja muutkin:

Parhaiten toimii YYA sopimus: veli tilasi sorakuorman meidän yhteiselle tielle, minä ostin talomaalit. Veli korjaa mun aitan portaat, minä annan hänelle kyytejä, kun niittää tienvarsia yms

Doris - reissunainen

Juuri näin. Joskus vaan käy niin, ettei sitä YYA-sopimusta pysty noudattamaan enää kuin vain se yksi. Varsinkin, kun ikää tulee lisää. Alussa olet ehkä se, jolla on eniten toimintakykyä hankaloittavia sairauksia, mutta jonkin ajan päästä oletkin se, joka sairauksistaan huolimatta onkin kaikista toimintakykyisin. Tai voi käydä niin, että toisella ei olekaan enää rahaa osallistua yhtään mihinkään kustannuksiin. Sairastuu tai jää työttömäksi. Pahinta noiden yhdistelmä eli ei ole rahaa, mutta ei myöskään mahdollisuutta olla sitten konkreettisena apuna muullakaan tavalla. 

Kun mietin omaa elämääni, niin mulla kaikista parhain tukiverkosto on ollut työyhteisö. Missään muussa työpaikassa mun ei takuulla olisi ollut mahdollista häippästä kesken työpäivän etsimään muistisairasta äitiäni. Palkatonta vapaata tietenkin. Ja kun meillä se vesivahinko sattui ja isännöitsijä ilmoitti, että viikko aikaa tyhjentää asunnon alakerta, niin kuinka monessa työpaikassa mun olisi ollut mahdollista saada välittömästi viikko palkatonta vapaata? Ei yhdessäkään niistä työpaikoista, missä olen ollut ennenkuin 19 vuotta sitten aloitin tässä nykyisessä. Työyhteisössäni kuitenkin tiedetään, että mä sitten vastavuoroisesti tulen vapaapäiviltäni töihin ja/tai olen valmis tekemään pitkää päivää, jos joku muu taas on yllättävässä elämäntilanteessa. Ihanan työyhteisön vuoksi mä nyt olen sitten lupautunut, että 1.9. jälkeen jatkan 0-tuntisopparilla. Jos tulee jotain, niin mulle voi soittaa. Tulen avuksi ihan kuten mun työkaverinikin ovat olleet avuksi silloin, kun itse en ole pystynyt sitoutumaan 100%:sti  työpaikkaani. 

Ystävyydestä ja yksinäisyydestä ollut puhetta.

Tähän liittyen laitan "ajatuksen", minkä sain juuri postissa ystävältäni.

"Ystävyys on tönäisy, kun olet pysähdyksissä...

Sana, kun olet yksinäinen.

Hymy, kun olet surullinen.

Laulu, kun olet iloinen."

Ystäväni toivotti minulle hyvää kesää, mitä toivotan Sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Ystävyydestä ja yksinäisyydestä ollut puhetta.

Tähän liittyen laitan "ajatuksen", minkä sain juuri postissa ystävältäni.

"Ystävyys on tönäisy, kun olet pysähdyksissä...

Sana, kun olet yksinäinen.

Hymy, kun olet surullinen.

Laulu, kun olet iloinen."

Ystäväni toivotti minulle hyvää kesää, mitä toivotan Sinulle!

Piti olla: minä toivotan Sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Lammas - ja muutkin:

Parhaiten toimii YYA sopimus: veli tilasi sorakuorman meidän yhteiselle tielle, minä ostin talomaalit. Veli korjaa mun aitan portaat, minä annan hänelle kyytejä, kun niittää tienvarsia yms

Doris - reissunainen

Kuule hyvähän se on kun on veli ja tai muita sisaruksia, mutta kun ei ole ketään omaisia, eikä ukkoa.

En kommentoi yksityisasioita!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lammas - ja muutkin:

Parhaiten toimii YYA sopimus: veli tilasi sorakuorman meidän yhteiselle tielle, minä ostin talomaalit. Veli korjaa mun aitan portaat, minä annan hänelle kyytejä, kun niittää tienvarsia yms

Doris - reissunainen

Kuule hyvähän se on kun on veli ja tai muita sisaruksia, mutta kun ei ole ketään omaisia, eikä ukkoa.

Toisaalta vaikka sulla olisikin ukko ja omaisia, niin ei silti olisi mitään takeita siitä, että sinä saisit heiltä jotain apua ja tukea. Voisi käydä niinkin, että sinä olisit ainoa, joka tukee kaikkia muita. Mä kyllä ymmärrän tukiverkkojen kaipuun, jos ei ole ketään ihmistä elämässään, mutta vaikka olisikin ihmisiä elämässä, ei ne ihmiset välttämättä mitään tukiverkkoa muodostaisi vaan ihan samalla  tavalla joutuisi maksamaan ammattilaiselle, että tekee asiat x, y ja z. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lammas - ja muutkin:

Parhaiten toimii YYA sopimus: veli tilasi sorakuorman meidän yhteiselle tielle, minä ostin talomaalit. Veli korjaa mun aitan portaat, minä annan hänelle kyytejä, kun niittää tienvarsia yms

Doris - reissunainen

Kuule hyvähän se on kun on veli ja tai muita sisaruksia, mutta kun ei ole ketään omaisia, eikä ukkoa.

Toisaalta vaikka sulla olisikin ukko ja omaisia, niin ei silti olisi mitään takeita siitä, että sinä saisit heiltä jotain apua ja tukea. Voisi käydä niinkin, että sinä olisit ainoa, joka tukee kaikkia muita. Mä kyllä ymmärrän tukiverkkojen kaipuun, jos ei ole ketään ihmistä elämässään, mutta vaikka olisikin ihmisiä elämässä, ei ne ihmiset välttämättä mitään tukiverkkoa muodostaisi vaan ihan samalla  tavalla joutuisi maksamaan ammattilaise

Hei siis, eihän tukiverkkojen kaipuu tarkoita pelkästään konkreetin avun ja palvelusten tms. saamista ja antamista. Kyllä se on sitäkin, mutta enemmän tukiverkko on tietoisuutta henkisestä kuuluvuudesta omaan yhteisöön, usein vielä verisitein - perheeseen, sukuun, klaaniin. Ja nimenomaan tässä hyväksytyksi tulemista ja mahdollisuutta myös käytännön apuun. Niin, kuka pitää sun puolta?

Jos tällaista ei ole tai jää jostain syystä perheen, suvun ulkopuolelle, niin yksinäisyys ja juurettomuus voi olla musertavaa. - eri

Täällä on kuvattu hyvin erilaisia tilanteita, ystävyyksiä, avun saamista, tukemista, kuulluksi tulemista...

Jokainen voi omalta osaltaan kertoa tarinaansa, toisen asioista ei voi täysin tietää. Eikä voi asettua hänen asemaansa. Joillain ei ole vanhempia, puolisoa, lapsia, sisaruksia, serkkuja, tätejä, setiä, enoja, ystäviä, työkavereita... joillain on kaikki.

Nro 13315: "Hei siis, eihän tukiverkkojen kaipuu tarkoita pelkästään konkreetin avun ja palvelusten tms. saamista ja antamista. Kyllä se on sitäkin, mutta enemmän tukiverkko on tietoisuutta henkisestä kuuluvuudesta omaan yhteisöön, usein vielä verisitein - perheeseen, sukuun, klaaniin. Ja nimenomaan tässä hyväksytyksi tulemista ja mahdollisuutta myös käytännön apuun. Niin, kuka pitää sun puolta?

Jos tällaista ei ole tai jää jostain syystä perheen, suvun ulkopuolelle, niin yksinäisyys ja juurettomuus voi olla musertavaa. - eri"

Ymmärrän kyllä tuonkin näkökulman, mutta tuolla aiemmin viitattiin asioihin, jotka joutuu ostamaan rahalla (kun ei ole ketään tekemässä niitä ilmaiseksikaan)  ja kysyttiin, että entä sitten, jos rahaa ei ole. Ja aiemmissa kommenteissani vastailinkin lähinnä tuohon ongelmaan että ei niitä auttajia sitten välttämättä ole yhtään sen enempää, vaikka omaisia olisikin. Ihmisten elämät muuttuu, ihmiset muuttavat opintojen ja töiden perässä kauaskin, terveys alkaa reistailla - jollain aikaisemmin kuin toisilla - ja se lähellä asuva omainen, jolla ehkä onkin ollut auto ja ajokortti, voi taloudellisista syistä joutuakin luopumaan autostaan. Tai tulee jokin sairaus, minkä vuoksi ei voikaan enää ajaa autoa. Tai se muuttaakin työn perässä 500 km päähän. 

On tottakai hyvä tuntea kuuluvansa johonkin. Mutta ei sekään ole sataprosenttisen varmaa, että kun jonain päivänä jonkun täytyisi pitää sun puoliasi (koska et enää itse siihen kykene), kukaan sun nk tukiverkostoihin kuuluvistakaan kykenisi pitämään puoliasi. Tai vaikka kykenisi, ei väklttämättä halua tai ehdi, jos hänellä on omassa elämässäänkin tarpeeksi paljon haasteita. 

Itse vähän vierastan koko tukiverkosto-sanaa, koska siitä tulee käsitys, että ollaan toiselle tavalla tai toisella tarvittaessa tukena ja apuna. Kuitenkin voi käydä niin, että juuri, kun omassa elämäntilanteessasi tarvitsisit ihan vain kuuntelijaa, sen toisen elämässä voi olla paljon suurempiakin murheita kuin sun murheesi. Ja sen sijaan, että toinen kuuntelisi sua, sä kuunteletkin sitä toista. 

Ehkä pitäisikin puhua pikemminkin yhteenkuuluvaisuuden tunteesta? Siitä, että on yhteisiä geenejä, ollaan verisukulaisia. Se tietenkin puuttuu sellaisilta, jolla ei sukua ole. Mutta kenenkään toisen sukulaiseksikaan ei voi muuttua. Ystäväksi kyllä, mutta ei verisukulaiseksi. Toisaalta ihminen voi tuntea kuuluvansa johonkin muuhun yhteisöön. Seurakuntaan, johonkin järjestöön tms. Niiden toimintaan pitää vaan itse lähteä mukaan, mutta ei nekään sukulaisiksi muutu. 

Vierailija kirjoitti:

Ystävyydestä ja yksinäisyydestä ollut puhetta.

Tähän liittyen laitan "ajatuksen", minkä sain juuri postissa ystävältäni.

"Ystävyys on tönäisy, kun olet pysähdyksissä...

Sana, kun olet yksinäinen.

Hymy, kun olet surullinen.

Laulu, kun olet iloinen."

Ystäväni toivotti minulle hyvää kesää, mitä toivotan Sinulle!

Hyvää päivänjaatkoa

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lammas - ja muutkin:

Parhaiten toimii YYA sopimus: veli tilasi sorakuorman meidän yhteiselle tielle, minä ostin talomaalit. Veli korjaa mun aitan portaat, minä annan hänelle kyytejä, kun niittää tienvarsia yms

Doris - reissunainen

Kuule hyvähän se on kun on veli ja tai muita sisaruksia, mutta kun ei ole ketään omaisia, eikä ukkoa.

Toisaalta vaikka sulla olisikin ukko ja omaisia, niin ei silti olisi mitään takeita siitä, että sinä saisit heiltä jotain apua ja tukea. Voisi käydä niinkin, että sinä olisit ainoa, joka tukee kaikkia muita. Mä kyllä ymmärrän tukiverkkojen kaipuun, jos ei ole ketään ihmistä elämässään, mutta vaikka olisikin ihmisiä elämässä, ei ne ihmiset välttämättä mitään tukiverkkoa muodo

Todella olet asian osannut selvittää, mitä minä tarkoitan yksinäisyydellä, se on justiinsa tämä asia.