Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Nukuttaa

Pitää vielä sinnitellä valveilla kun aloitettiin katsomaan Varistyttöä. Tänään tulee toinen jakso. Englantilaiset sarjat on laadukkaita!

Vierailija kirjoitti:

Pitää vielä sinnitellä valveilla kun aloitettiin katsomaan Varistyttöä. Tänään tulee toinen jakso. Englantilaiset sarjat on laadukkaita!

Luin kirjan, en uskaltanut sarjaa alkaa katsoa

Hyvää yötä kaikille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vielä sinnitellä valveilla kun aloitettiin katsomaan Varistyttöä. Tänään tulee toinen jakso. Englantilaiset sarjat on laadukkaita!

Luin kirjan, en uskaltanut sarjaa alkaa katsoa

Hyvää yötä kaikille

 

Hyvää päivää

Miten paljon hyvää tämä kova sade saakaan aikaan: kukon ääni  ei kuulu sateen läpi, olen nukkunut, kaivon vesi ehkä tänä kesänä riittää ja hyttysiä e iole ollut juurikaan. Olen kiitollinen.

Eilen illalla meni pari tuntia rattoisasti lautapeliä koko perheen kesken pelatessa. Tämän aamun pieni ilo oli, kun viikon ajan maljakossa olleet pionin nuput olivat yön aikana avautuneet lähes täyteen kukkaansa. Olin varma, että eivät avaudu ollenkaan. Näyttää ja tuoksuu nyt niin ihanalta tuossa pirtin pöydällä. 

Tänään pitäisi lähteä kaupoilla käymään. Siinä onkin päivän ainoa pakollinen ohjelma. Voisi käydä aamusaunassa sitä ennen.

Olin pohtinut yksinäisyyttäni yökaudet ja se ei miksikään muutu, minulla ei ole ketään kuka pitäisi minusta huolta, kenelle edes kertoisin jos sairastuisin vakavasti?

Sellaisten on vaikea tajuta tätä kun on perhettä/sukua, parisuhde johon kuuluu, niiden on helppo neuvoja antaa jotka todella satuttavat.

Yritän  jaksaa vielä  tämän kesän jotenkin.

Eilen oli toiseksi viimeinen oikeussalipäivä, viimeinen ensi viikon maanantaina. Sitten pääsen "lomalle". Jee!! Vaikka töitä varmasti on heinäkuussakin, niin tilannetta rauhoittaa kummasti, kun kollegat ja oikeudet plus asiakkaatkin pääsääntöisesti lomilla eikä sposteja tai puheluita tule käytännössä montaakaan. Hieman tuo sää alkaa jo kyllästyttään, kun vettä tulee joka päivä. Yrittänyt kyllä asennoitua siten, että siihen ei voi vaikuttaa, joten ei sitten ihmeemmin valitakaan siitä...

Tässä yritän saada etäpäivää käyntiin. Hieman nihkeää on... Tuota ensi maanantain istuntoa pitäisi hoitaa ja spostit käydä läpi. 

Kivaa lomaa teille jo lomalla oleville. Yritetään kaikki nauttia lomasta, kun sen aika on. Säästä huolimatta.

N53

Vierailija kirjoitti:

Olin pohtinut yksinäisyyttäni yökaudet ja se ei miksikään muutu, minulla ei ole ketään kuka pitäisi minusta huolta, kenelle edes kertoisin jos sairastuisin vakavasti?

Sellaisten on vaikea tajuta tätä kun on perhettä/sukua, parisuhde johon kuuluu, niiden on helppo neuvoja antaa jotka todella satuttavat.

Yritän  jaksaa vielä  tämän kesän jotenkin.

Et taida huomata, että sinä loukkaat muita kirjoittajia haukkumalla toopeksi, naiiviksi jne. Olet hyvin hyökkäävä neuvojia kohtaan. Yritämme auttaa sinua, mutta et ota sitä vastaan. Olet saanut kutsun tapaamiseen, auttavia puhelinnumeroita, vinkkejä ja tukea, ymmärrystä. Mutta et ota mitään vastaan. 

Asioilla on tapana järjestyä. Tämän opin äidiltäni. Välillä on hankalaa, jopa vaikeaa. Sitten taas yleensä helpottaa. Mitään huoletonta elämää ei kellekään ole luvattukaan. Murheet kuuluu elämään, ylämäet, alamäet. Paiste ja sateiset säät, tummaa, harmaata ja taas kirkastuvat värit.

Asenne ratkaisee. Aina.

Kivaa keskiviikkoa kaikille

Doris - reissunainen

Ps tänään ystävän kanssa kirpparikierros retken kanssa. Rantakahvila ja jäätelöä... puheen pulputusta, naurunpyrskähdyksiä

Mietin, että pitäisi olla eri ketju: Mitä sinulle tänään kuuluu yksinäinen? 

 Yksinäiset ymmärtävät toisiaan paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Olin pohtinut yksinäisyyttäni yökaudet ja se ei miksikään muutu, minulla ei ole ketään kuka pitäisi minusta huolta, kenelle edes kertoisin jos sairastuisin vakavasti?

Sellaisten on vaikea tajuta tätä kun on perhettä/sukua, parisuhde johon kuuluu, niiden on helppo neuvoja antaa jotka todella satuttavat.

Yritän  jaksaa vielä  tämän kesän jotenkin.

Me emme ole terapeutteja. Sinä tarvitset sellaisen apua. Hanki sitä.

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että pitäisi olla eri ketju: Mitä sinulle tänään kuuluu yksinäinen? 

 Yksinäiset ymmärtävät toisiaan paremmin.

 

Minä olen täysin yksin, vanhemmat kuolleet, ei puolisoa tai lapsia, vain iäkäs täti Saksassa. En koe itseäni yksinäiseksi vaan itsenäiseksi. Kouluaikaisia viestittelykavereita on, mutta en ole ahdistunut. Saan apua terveydenhuollosta jos tarvitsen. Asenne ratkaisee aina, kuten Dooris kirjoitti. Ärsyttää, kun tämä yksi profiloi meidät itsenäiset surkeiksi valittajiksi. Sitä en ole. 

Vierailija kirjoitti:

Olin pohtinut yksinäisyyttäni yökaudet ja se ei miksikään muutu, minulla ei ole ketään kuka pitäisi minusta huolta, kenelle edes kertoisin jos sairastuisin vakavasti?

Sellaisten on vaikea tajuta tätä kun on perhettä/sukua, parisuhde johon kuuluu, niiden on helppo neuvoja antaa jotka todella satuttavat.

Yritän  jaksaa vielä  tämän kesän jotenkin.

Olen pahoillani, jos kommenttini ovat loukanneet sua. Mutta tiedätkö mitä? Jos mä sairastun, ei mullakaan ole ketään, joka pitäisi musta huolta. Koiralleni ja kissalleni saisin kyllä hoitopaikan, mutta en itselleni. Ihan samalla tavalla joutuisin tilaamaan ostokseni kotiinkuljetuksella, lämmittämään einesruokani mikrossa, raahautumaan itse vessaan tai jos en kykenisi siihen, niin sitten se olisi hankittava apua kotihoidosta. Ei täällä kukaan kävisi siivoamassa tms. Yksi syy siihen, miksi mulla menee kaikki nk juoksevat laskut suoraveloituksena, jos vaikka joutuisin pidemmäksi ajaksi sairaalaan, niin ei jäisi ainakaan laskut maksamatta. Se ero meillä kuitenkin on, että mulla on joku, jolle voin asiasta ilmoittaa. Mutta se ilmoittaminenkin olisi oleellista vain koiran ja kissan takia. Kun tuosta koiravanhuksesta aika jättää, en aio ottaa enää uutta koiraa. Just sen takia, että kun mulle ikää tulee, niin sairastumisten riski kasvaa koko ajan. Ja onhan mulla kaksi etenevää sairauttakin, niin jonain päivänä koiran ulkoilutukset ei enää onnistu. Kissoja aion ottaa jatkossakin, mutta naapurini varmasti kävisi kerran päivässä kissan ruokkimassa, jos itse joutuisin sairaalaan. Ei mun eläkkeellä oleva siskoni jäisi kuukaudeksi tai pariksi kaupunkiin vain mun kissani takia vaan olisi edelleen mökillään suurimman osan ajasta. Isä taas ei pääse omin jaloin edes asunnostaan ulos. Nuorempi sukupolvi taas asuu kauempana ja on työelämässä. Myös ystäväni asuvat niin kaukana, ettei heistäkään olisi päivittäin käymään kissaa ruokkimassa. Vain yhden ystäväni toimintakyky on sellainen, että olisi edes teoriassa mahdollista. Kaksi muuta ovat pyörätuolissa. Ja heistäkin toinen ollut jo pari kuukautta sairaalassa.  Tästä syystä mä aloin jo 2018, kun olin ekassa tekonivelleikkauksessa, alkanut järjestellä kotiani sellaiseksi, että pääsen täällä liikkumaan hyvin kyynärsauvojenkin kanssa ja tekemään itse myös kaikki välttämättömät kotityöt. Mulla on alakerran kylppärissäkin jo suihkutuoli odottamassa sitä päivää, kun en enää pysty käymään seisten suihkussa. 

Ymmärrän kyllä sen, että yksinäinen tuntee turvattomuutta, kun ei ole sukulaisia eikä edes ystäviä. Mä olen kuitenkin kommenteissani yrittänyt kertoa, että ei ne sukulaiset ja ystävätkään mitään turvallisuutta takaa.

Yksinäiset täällä loukkaantuu, jos toiset kertoo tavan elämästään, perheestään, tekemisistään = kuulumisistaan...

Mitä siitäkin tulisi, jos pitäisi varoa kirjoituksiaan jonkun random yksinäisen, sairaan, eronneen, lapsettoman, työttömän, köyhän, onnettoman mieliksi.

Eiköhän kaikkien kuulumiset sovi tänne, ei ole keltään pois, jos olenkin tyytyväinen omaan elämääni...

Savulohisalaattia tänään ruokana, naminam

Pitkis, mitäpä kuuluu?

Ootko pyöräilyä jatkanu, pitkiäkin matkoja?

Näin yöllä erittäin elävän unen. Olin pyöräilemässä kymmeniä kilometrejä, piti viedä sukset kotiin.(?) Matkan varrella oli aina lukittuja portteja, avaimeni välillä sopi, välillä vartija tuli avaamaan portin. Oli tulossa ylioppilasjuhlani, sopivaa leninkiä ei löytynyt mistään. Koiria, vieraita ihmisiä, koulukavereita vuosikymmenten takaa... viimein ei juhliin tullut ketään, olin isin aamutossuissa ja äitin vanhassa koltussa...

Hohhoijaa

Doris - reissunainen

Herätty 6.30. En saanut illalla unta, joten jäin täkin alle lämpimään ja ajattelin jatkaa unia. Kissojen syyttävä katse sai sitten nousemaan sängystä vastoin tahtoani. Olen tavallisesti sellainen, kun herätys soi, niin pomppaan heti sängystä ylös.

Ulkona on todella puuskainen tuuli, jännään tässä lähteekö kasvihuone lentoon. Juon tässä nyt kolmannen kupin kahvia, että jaksan lähteä kauppaan vanhukselle. Olen yrittänyt saada häntä tekemään ostoslistan viikoksi, mutta aina löytyy jotakin puuttuvaa. Jäätelö tai sokeripossu, mutta suotakoon se hänelle. Hauskaahan se on kahvitella iloisen ihmisen ja sokeripullan kera. Olemme viime aikoina puhuneet paljon hänen syntymäkylästään, täytyy sanoa että tässä pitää kiittää internetin ihmeellistä maailmaa, sieltä löytyy todella paljon tietoa ja kuvia alueesta, joten puhetta piisaa.

Yksinäiselle vielä lisään, että mulla on iso suku. Serkkujakin 38 kpl, joista osa ei tosin enää elossa. Tädeistä, sedistä ja enoista ei ole ollut elossa enää yksikään yli kymmeneen vuoteen.  Mutta en mä ole serkkujeni kanssa ollut juurikaan tekemisissä moneen vuosikymmeneen. Lapsena oltiin ja sitten nuorina aikuisina tuli kutsuja serkkujen häihin, mutta ei enää heidän lastensa häihin. Viime vuosikymmeninä ollaan tavattu vain hautajaisissa. Eikä kaikissa hautajaisissakaan, kun koko suku on hajaantunut ympäri Suomea. Olisin halunnut mennä kummitätini (isän sisko) hautajaisiin, mutta koska muistisairasta äitiäni ei voinut jättää enää koko päiväksi yksin ja kyseessä oli isän viimeisen sisaruksen hautajaiset, niin isä meni hautajaisiin ja mä jäin vahtimaan äitiä. Pointtini on, että ne isot yhteisöllisetkin suvut tuppaa hajoamaan muutamassa sukupolvessa. 

Vierailija kirjoitti:

Herätty 6.30. En saanut illalla unta, joten jäin täkin alle lämpimään ja ajattelin jatkaa unia. Kissojen syyttävä katse sai sitten nousemaan sängystä vastoin tahtoani. Olen tavallisesti sellainen, kun herätys soi, niin pomppaan heti sängystä ylös.

Ulkona on todella puuskainen tuuli, jännään tässä lähteekö kasvihuone lentoon. Juon tässä nyt kolmannen kupin kahvia, että jaksan lähteä kauppaan vanhukselle. Olen yrittänyt saada häntä tekemään ostoslistan viikoksi, mutta aina löytyy jotakin puuttuvaa. Jäätelö tai sokeripossu, mutta suotakoon se hänelle. Hauskaahan se on kahvitella iloisen ihmisen ja sokeripullan kera. Olemme viime aikoina puhuneet paljon hänen syntymäkylästään, täytyy sanoa että tässä pitää kiittää internetin ihmeellistä maailmaa, sieltä löytyy todella paljon tietoa ja kuvia alueesta, joten puhetta piisaa.

Hauskalta kuulostaa pullakahvittelu. Ehkäpä hän 'tekee tikusta asiaa' saadakseen sinut kauppaan ja jutustelemaan kanssaan. Iäkäs tätini muisteli mielellään lapsuuttaan, vaikka murheellisia aikoja mahtuikin siihen. Äitinsä kuoli kotiin, kun täti oli kymmenen korvilla, evakkoon lähtö piakkoin... kunpa olisin kysellyt vielä enemmän. Isä ei juuri noista ajoista puhunut. Ja nyt on se sukupolvi siirtynyt tuonilmaisiin, ei ole ketään, keltä kysyä...

Tämä ilma väsyttää itseäni. Nyt on kolmas päivä, kun aurinkoa ei näy. Iltaisin on jo aikaisin  pimeää, kun päivätkin harmaita. Ulkoilla yritän aina, mutta ei ole kivaa tämä syksyinen sää ja pimeys. Kaipaan valoa ja aurinkoisia päiviä. Terassilla tarkenee istua ehkä pari tuntia. Iltaisin palelen, kun on niin kosteaa. Ei se täällä nytkin oleva 10 astetta nyt mikään kesäsää ole. Oikeastaan sehän menee niin, että jos vuorokauden keskilämpötila on alle 10 katsotaan syksyn alkaneen eli tälläiset päivät lasketaan jo melkein syksyisiksi. Illalla kolme kerrosta vaatetta niin tarkenin. 

Täällä yksi lapseton ikisinkku, 71 v. Asun maalla omakotitalossa, minulla oli koira, mutta se kuoli. Uutta en enää ota. Naapuriin ei näy, pikkukylä ja ystäviä minulla ei ole. En pelkää yksin, mutta olen miettinyt, että kun kuolen, voi mennä kuukausia, ennen kuin minut löydetään. Mutta sehän ei ole enää sitten minun huoleni! Joten, Näkymätön, huoli pois. Elämä menee rataansa ja me kuollaan pois. Ei sen kummempaa. Tuhlaat aikaasi miettimällä asioita, joihin et voi vaikuttaa, tai et halua. Voisithan muuttaa palvelutaloon tai senioritalon, mutta se maksaa eikä sielläkään yksinkuolemalta ehkä välty.