Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (21895)
Kaikki eivät (täälläkään) osaa käyttäytyä kohteliaasti. Harmi. Huolet ja murheet kuuluu elämään, yksinäisyys, rakkaushuolet myös. Hyvätkin asiat vuorostaan. Mielestäni kaikista voi kirjoittaa. Kuulumisia ovat.
Toisten viestejä voi arvostaa lyttäämättä. Eri mieltä voi olla kohteliaasti ja rakentavasti. No. Tämähän on vain minun vaatimaton mielipiteeni :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvää päivänjatkoa, Päivänjatkolle erityisesti!
😂😂😂
Suomisen perhe, Annelin aika, Uinu, uinu lemmikkini, onpas kivaa katsottavaa sadepäivän ratoksi. Mukavaa kesämusiikkia soi radiossa.
Minulla on väkivaltainen suhde. Kumppani myös juo. sairaan mustasukkainen ja keksii kenen kanssa olen n*ss nut milloinkin . Tästä hän jaksaa kännissä kertoa.
jonkin ajan jälkeen läpsin takaisin, suojauduin. Nyt puolisolla on huvina se! että hän huutaa kuuluvasti pihalla että "lyön häntä". Hän on siis kääntänyt teot päälaelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomisen perhe, Annelin aika, Uinu, uinu lemmikkini, onpas kivaa katsottavaa sadepäivän ratoksi. Mukavaa kesämusiikkia soi radiossa.
Oletko syntynyt 40 tai 50-luvulla?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on väkivaltainen suhde. Kumppani myös juo. sairaan mustasukkainen ja keksii kenen kanssa olen n*ss nut milloinkin . Tästä hän jaksaa kännissä kertoa.
jonkin ajan jälkeen läpsin takaisin, suojauduin. Nyt puolisolla on huvina se! että hän huutaa kuuluvasti pihalla että "lyön häntä". Hän on siis kääntänyt teot päälaelleen.
Lähde pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomisen perhe, Annelin aika, Uinu, uinu lemmikkini, onpas kivaa katsottavaa sadepäivän ratoksi. Mukavaa kesämusiikkia soi radiossa.
Oletko syntynyt 40 tai 50-luvulla?
En. Entä jos olisinkin? Ei kai näille ohjelmille ikärajaa ole???
Kohteliaisuutta, pliis
Hauskoja kuuluu: kukkapenkkiin on ilmestynyt kaunis aniliininpunainen perenna, en tunnista. Olisko sammalleimu, joku maksaruoho... viime kesänä ilmestyi sormustinkukka. Luonto yllättää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huonosta suhteesta kannattaa lähteä. Mutta siihen, että pääset pois! , on hyvä varautua.
Älä siis kerro lähdöstä! tiedän mitä aika on, kun juopon jorinoita ja syytöksiä joutuu kuunnella. :(
Siunattu kesäpäivä. Pään yllä kaareutuu sininen taivaankansi, joka laiskasti kuljettaa valkoisia höttöpilviä. Pääskyset kirkuvat. Ja variksenpojat naljailevat toisilleen lähistöllä. Lempeä tuuli heiluttelee oksia, vihreät lehtiaallot huojuvat ja humisevat.
Maailma on kaunis. Kuitenkin.
Tippaleipäaivoni tuntuvat nyt hyvin haaperoisilta ohkaistakin ohuempien unieni tiimoilta. En vain saa nukutuksi. Itselleni vieraaksi käynyt kroppani kutoo kipuverkkojaan. Osin jo niihin tottunutkin, jäytäviin ajatuksienkin kaappaaviin kipuihin, mutta yön tunteina aamun hipsiessä varovasti esiin ne vain syövät palasia minusta. Onneksi osaan nauraa itselleni ja vajaavaisuuksilleni. Ei tämä niin vakavaa ole.
Vaikka taitaa ollakin.
Istun parvekkeella ja ihastelen kesäkukkiani. Kaikki saatuja kauniissa ruukuissaan. Kiitoksia olemisesta, rinnalla kulkemisesta kuulemisesta näkemisestä. Rakastamisesta.
Olen huono vastaanottamaan kiitoksia. Kehuja. Ymmärrän kuitenkin, ja osaan, kiittää niistä. Kiitos myös sinulle, joka kirjoitit pitäväsi tavastani kirjoittaa. Kiva kuulla, että näin kohtasimme. Aikaisemmat kokemukseni hyvin pienestä lapsesta lähtien, mustelmien kera ja aktiiviseen itseni pienentämiseen ja näkymättömyyteen keskittyen, kehujen vastaanottamisissa ovat tehokkaasti opettaneet minut perisuomalaisille vähättelyn poluille. Äläkä nyt vallankaan itse omaa häntääsi nosta!
Vaikka jokaisella on nähdyksi tulemisen tarve.
Ihmisen lyttääminen arvottomaksi, mitättömäksi tapahtuu häpeällisen satuttavan helposti. Siihen riittää yksi katse sana huokaus. Aivan liian helppoa, kun ajattelee tuhon jälkeä vaikutusta menetyksiä. Ihminen osaa olla toiselle kuin ydinpommi. Vaikutukset ulottuvat laajalle koskettaen monia. Jälleenrakentaminen on hataralla pohjalla kun perusta, ihmisarvo, on murusina.
Itsensä rakastaminen ja arvostaminen on valtaisan tärkeää. Että hyväksyy itsensä vikoineen heikkouksineen kaikkineen mutta huomaa vahvuudet osaamiset taidot. Ja ymmärtää, että minullakin on paikkani.
Vaikka istuinpenkkini nyt onkin hutera.
Pihan vänkkyräoksaisimmasta männystä huomaan varjossa viihtyvän variksenpojan. Se räpyttelee siipiään, sukii nokallaan sulkia järjestykseen ja touhussaan näyttää kuin hetkenä minä hyvänsä keikahtaisi nurin. Koipensa puristavat oksaa tiukasti. Vaikka huojuttaa ja horjuttaa, pysyy paikallaan.
Opitaan kasvamaan ja opetellaan elämään. Pidä huoli itsestäsi <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on väkivaltainen suhde. Kumppani myös juo. sairaan mustasukkainen ja keksii kenen kanssa olen n*ss nut milloinkin . Tästä hän jaksaa kännissä kertoa.
jonkin ajan jälkeen läpsin takaisin, suojauduin. Nyt puolisolla on huvina se! että hän huutaa kuuluvasti pihalla että "lyön häntä". Hän on siis kääntänyt teot päälaelleen.
Lähde pois. Vähin äänin. Ryhdy jo nyt katsomaan uutta asuntoa, mahdollisimman kauas hänestä. Ja yritä olla vähäeleinen.
Mutta lähde ja lopeta suhde. Ennen kaikkea ja varsinkin itsesi vuoksi.
Ennen kuin sattuu mitään peruuttamatonta. Kummallekaan.
Vierailija kirjoitti:
Siunattu kesäpäivä. Pään yllä kaareutuu sininen taivaankansi, joka laiskasti kuljettaa valkoisia höttöpilviä. Pääskyset kirkuvat. Ja variksenpojat naljailevat toisilleen lähistöllä. Lempeä tuuli heiluttelee oksia, vihreät lehtiaallot huojuvat ja humisevat.
Maailma on kaunis. Kuitenkin.
Tippaleipäaivoni tuntuvat nyt hyvin haaperoisilta ohkaistakin ohuempien unieni tiimoilta. En vain saa nukutuksi. Itselleni vieraaksi käynyt kroppani kutoo kipuverkkojaan. Osin jo niihin tottunutkin, jäytäviin ajatuksienkin kaappaaviin kipuihin, mutta yön tunteina aamun hipsiessä varovasti esiin ne vain syövät palasia minusta. Onneksi osaan nauraa itselleni ja vajaavaisuuksilleni. Ei tämä niin vakavaa ole.
Vaikka taitaa ollakin.
Istun parvekkeella ja ihastelen kesäkukkiani. Kaikki saatuja kauniissa ruukuissaan. Kiitoksia olemisesta, rinnalla kulkemisesta kuulemisesta näkemisestä. Rakastamisesta.
Olen huono vastaanottam
Kirjoitat niin kauniisti, soljuvasti. Monella olisi tekstistäsi viljalti opittavaa. Luonto ohjaa, kun katsot kimaltavaa hankea, vihertyvää koivua, ennakoi punertavana tätä. Kun huomaat, miten vilja lainehtii, ruskan lehdet leijailevat. Mustikan varvut punertuvat luovutettuaan sadon, valmistautuen talveen ja taasen uuteen kasvuun, kukkaan, marjaan... niin ihmeellistä, niin lohduttavaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on väkivaltainen suhde. Kumppani myös juo. sairaan mustasukkainen ja keksii kenen kanssa olen n*ss nut milloinkin . Tästä hän jaksaa kännissä kertoa.
jonkin ajan jälkeen läpsin takaisin, suojauduin. Nyt puolisolla on huvina se! että hän huutaa kuuluvasti pihalla että "lyön häntä". Hän on siis kääntänyt teot päälaelleen.
Lähde pois.
Samaa ehdotan. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi kipuun, pelkoon. Lähde! Vielä kun kerkiät...
Ihmiset kirjoittavat eri tavoin. Kirjoituksiin reagoidaan eri tavoin riippuen lukijan taustoista, mitä hän on kokenut, millainen hän on. Moni olettaa, usein väärin. Kuinka helppoa oliskaan kysyä ystävällisesti tarkistuskysymys eikä heti tuomita kirjoittajaa oman, mahdollisesti virheellisen olettamuksen vuoksi.
Erilaisuus on rikkautta niin kauan, kun kukaan ei halua tahallaan loukata muita erilaisuudellaan. Suvaitsevaisuus ja ymmärtäväisyys on hyväksi, mutta ilkeyttä ei tarvitse eikä pidä hyväksyä. PItää kuitenkin selvittää, onko joku tai hänen tapansa olla ja ilmentää itseään, ilkeyttä vai onko kyse vain väärin olettamisesta, mitä valitettavan moni tekee.
12:48,sinun kirjoituksesi oli minulle hyväksi. Jollekin toiselle se saattoi olla liikaa, se ehkä herättää alitajuisia muistoja, mitkä pyrkivät pintaan. Olen iloinnut monista kirjotuksista, joistakin en. Se on aina hyvä paikka miettiä, miksi ko. kirjoitus ärsytti. On myös hyvä miettiä, miksi nousee halu laittaa johonkin kirjoitukseen alapeukku. Tähänkin niitä varmaan tulee, mutta se on sallittua eikä haittaa minua.
Iloa päiväänne!
Hain mustikanvarpuja maljakkoon. Niin ihanan tuoreita, vihreitä, mehukkaan näköisiä. Puolukka kukkii. Hyvää juhannusta!
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset kirjoittavat eri tavoin. Kirjoituksiin reagoidaan eri tavoin riippuen lukijan taustoista, mitä hän on kokenut, millainen hän on. Moni olettaa, usein väärin. Kuinka helppoa oliskaan kysyä ystävällisesti tarkistuskysymys eikä heti tuomita kirjoittajaa oman, mahdollisesti virheellisen olettamuksen vuoksi.
Erilaisuus on rikkautta niin kauan, kun kukaan ei halua tahallaan loukata muita erilaisuudellaan. Suvaitsevaisuus ja ymmärtäväisyys on hyväksi, mutta ilkeyttä ei tarvitse eikä pidä hyväksyä. PItää kuitenkin selvittää, onko joku tai hänen tapansa olla ja ilmentää itseään, ilkeyttä vai onko kyse vain väärin olettamisesta, mitä valitettavan moni tekee.
12:48,sinun kirjoituksesi oli minulle hyväksi. Jollekin toiselle se saattoi olla liikaa, se ehkä herättää alitajuisia muistoja, mitkä pyrkivät pintaan. Olen iloinnut monista kirjotuksista, joistakin en. Se on aina hyvä paikka miettiä, miksi ko. kirjoitus ärsytti. On myös
Totta kirjoitat, väärin ymmärryksen vaara on suuri, mutta jos joku ilkeilee tahallaan yksinäiselle tai kehottaa jäämään avantoon, pysymään siellä, toistaa, toistaa, toistaa samaa.. tätä en ymmärrä. Tänne kirjoittaa eri ikäiset, niinpä aiheetkin vaihtelee... suotakoon se niin.
Vuosia on jo ketju kestänyt, aihehan on ikiaikainen. Kyse on vuorovaikutuksesta. Toivotaan ketjulle monia vuosia lisää. Lähden ulos, poutaa on nyt sateen välissä
Doris - reissunainen
Lammas, miten juhannus sujui?
Sinä joka elät väkivaltaisessa suhteessa- toivottavasti ei ole lapsia tuossa kärsimässä!
Sinun ei ole pakko elää noin. Etsi lähin turvakoti, mene ystävän tai omaisen luokse. Kerro rehellisesti tilanteesi.
Kun tiedät ettei kumppani ole kotona haet tavarasi pois, pyydä vaikka ystävää mukaan turvaksi.
Ajattele elämää eteenpäin- haluatko olla samassa jamassa vielä vuoden päästä?
Kaikkea hyvää elämääsi.
Monesti mietin itsekin kuinka samoja asioita kirjoitan ja kuinka elämässäni päivät toistavat toisiaan. Miten toivoisinkaan, että joskus olisi jotain erilaista kirjoitettavaa, ettei tarvisi toistaa samoja lauseita kysyen olisiko tämä tätä päivää vai sittenkin eilistä. Kun nyt mietin mitä edes kirjoittaa päivistäni. Enkä minä ihmettele jos moni ei jaksa lukea. Surkeaahan se on samoja asioita toistaa. En sitä kiistä. Ja sitten en jaksa välittää, koska sitähän elämäni. Saman toistamista ja rutiineja, että välillä ikävästi sanoen saan aikani kulumaan ja näen jotain järkeä tässä kaikessa sentään.
Nyt on kesäkuun loppupuoli jo ja sitä mietin. Tuntuu, etten ole vielä päässyt edes viettämään kesää. Tai olenhan minä viettänyt, mutta pääni ei ole siihen vielä mukaan ehtinyt. En ole oikeastaan tajunnut, että nyt pitäisi pystyä kesästä nauttimaan edes vähän. Samalla mietin itsekin kuinka näkymättömiä monet ihmiset ovat. Joskus mietin itsekin, että olenko täysin yksin joskus myöhemmin. Onko ketään joka oikeasti tietää, että minä olen olemassa. Ehkä itsekäs ajatus, mutta samalla kai tahtoisin olla elossa edes joillekin. Tavallaan, kun kukaan ei tiedä tarinaani ja elämästäni. Ainakaan hyvässä mielessä.
Tuttuja ajatuksia ovat ne, että monet ikävät asiat murentavat ihmistä. Ehkä joitakin vähemmän ja joitakin enemmän. Yksinäisyyskin on helpompi asia kestää kuin se, että ihmisarvoasi koetellaan ja joku tahtoo loukata. Niin kuin olisit arvoton. En minä useinkaan jaksa tätäkään. En jaksa yllättyä tai välittää enää. Sitten yritän pitää elämäni kasassa jotenkin.
Alue: Aihe vapaa
Kysyttiin mitä kuuluu niin vastasin kuvailevasti ja sitten mua tykitetään alanuolilla ja auotaan päätä, että älä valita.
Mitä sä oot täällä kontrolloimaan mitä muut saavat kokea ja tuntea?!