Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Kaivoin tänään maata t-paita päällä. Pitkät housut sentään oli 😅 Tulee porkkanaa ja perunaa varmaankin. Olisi helpompaa, jos voisi vaikka vuokrata pienen traktorin. Piheys kuitenkin voittaa ja käytän lihasvoimaa. No, eipähän sitten tarvii kuntosalillekaan mennä ja säästää siinäkin. Maapaikan omistaminen käy kuntosalista.

Minä tunnustan, etten aina ole kirjoittanut tähän ketjuun viestejä, jotka olisi jotain kädenlämpöistä ja nieltävissä purematta. Kukin ottaa ne miten tykkää ja peukuttakoon ylös tai alas. Turha täällä oikeastaan mistään suuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuudes sytostaatti oli viime keskiviikkona. En parane, niin lukee Omakannassanikin. Kumminkin aloittivat hoidon. Kiitos.

Lisäaikaa? Sitäkö saat hoidolla? Voimia Sinulle

N64

Kiitos, mutta jos asiat olisi tässä maassa toisin niin.. Lisäaikaa en halua. Kuitenkin, kun usein osutaan saamaan hoitoja jonkun nuoren kanssa niin pistää miettimään, että miksi. Hänelle sen elämän soisi.

- minä vaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuudes sytostaatti oli viime keskiviikkona. En parane, niin lukee Omakannassanikin. Kumminkin aloittivat hoidon. Kiitos.

Lisäaikaa? Sitäkö saat hoidolla? Voimia Sinulle

N64

Kyllähän hoidosta voi kieltäytyä, mutta eihän sitä tiedä varmaksi mitä tapahtuu. Voimia sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuudes sytostaatti oli viime keskiviikkona. En parane, niin lukee Omakannassanikin. Kumminkin aloittivat hoidon. Kiitos.

Lisäaikaa? Sitäkö saat hoidolla? Voimia Sinulle

N64

Kyllähän hoidosta voi kieltäytyä, mutta eihän sitä tiedä varmaksi mitä tapahtuu. Voimia sinulle.

Kiitos. En kieltäydy hoidosta vaan olen kiitollinen.

Hyvää yötä kaikille

Hyvvee yötä.

Ihan hyvää. Vähän väsyttää. Tänään ajettu 950km autolla. Melkein Suomen päästä päähän. Nyt nukkumaan. Hyvää yötä!

Ei mitään ihmeellistä. Mökillä nuotiolla istuskelen.

Pahoittelen kaikkea tänään. En oikein ole oma itseni ja olen hyvin väsynyt kaikkeen.  Liika on liikaa jotenkin ja voimat lopussa. Samalla minusta on typerää jos tavallaan ainoa paikka minullekin olla jollakin tavalla oikeasti olemassa on tämä ketju ja kirjoittaminen tänne. Kuin tämä olisi ainoa paikka minne purkaa jotain ajatuksiaan. Se on surkeaa ja säälittävää. Ja sitten minä en näköjään arvosta tarpeeksi sitä, että joku jaksaa edes viestejäni lukea. Pahoittelen sitäkin, kun en kuitenkaan todellakaan ota sitä itsestäänselvyytenä. Mieluummin ihmettelen, että edes joku jaksaa lukea. Näin hävettää tämäkin päivä ja pahoittelen. 

Eilen katsoin lyhyen videon nuoresta ulkomaalaisesta alle 30 v miehestä. Oli menettänyt vanhempansa nuorena ja molemmat sisarukset olivat kuolleet pienenä. Hän sitten itkien kertoi, kuinka hänelle tuli tunne, että hänen on pakko kuvata se video, koska hän on perheensä viimeinen elossa oleva ihminen ja jos hän nyt kuolisi niin kuinka kauan menisi, että joku huomaisi sen, kun ketään läheisiä ei ole. Ja, että hän halusi kuvata videon ja jättää jonkun merkin itsestään maailmaan. Ehkä minäkin ajattelen samoin kirjoittaessani tänne.

Sitten mietin iltaisin etten voi puhua mistään kunnolla kenenkään kanssa. En mistään ja mietin jo jotain nettipelaamisen aloittamista yms jos edes siellä olisi seuraa tiedostaen, että en osaa pelata mitään ja tuskin siitäkään mitään tulisi. En edes pidä sellaisesta, mutta eräs nettikaverini (se ulkomaalainen) oli mukava ihminen ja hän pelasi niin tietysti voisi hyvässä lykyssä tavata jonkun hänenlaisensa. En tiedä voinko alemmas enää vajota, kun päivät ovat nyt hyvin pitkän tuntuisia ja tyhjää ja liian hiljaista elämäni on. 

Pitkis: Pelimaailmasta voi löytää ystäviä ja kavereita. Itseasiassa toinen lapsistani löysi pelimaailmasta jopa aviopuolison ja hyvän ystäväni tytär avomiehensä. Mutta mun mielestä on kyllä aika oleellista, että pelimaailmassa on sen vuoksi, että tykkää pelaamisesta. Koska se pelaaminen on niinkuin ensisijainen syy, miksi ylipäätään on pelimaailmaan lähtenyt, ja keskustelut liittyvät aluksi nimenomaan siihen pelaamiseen.  Jos pelaaminen ei kiinnosta, en oikein jaksa uskoa, että pelimaailmassa syntyisi ystävyyssuhteitakaan. Parisuhteista puhumattakaan. 

Mutta...oletko ihan varma, että et pitäisi pelaamisesta? Kun meille tuli 1990-luvun puolivälissä ensimmäinen tietokone, minä hurahdin hetkessä pelaamiseen :D Olin silloin vielä hoitovapaalla ja heti, kun illalla sain lapset nukkumaan, menin pelaamaan. Vaikkei ollutkaan vielä mitään nettipelejä vaan ihan vaan omalla koneella pelattavia tasohyppelypelejä. Joskus menin myöhään yöllä nukkumaan ja kun laitoin silmät kiinni ,Commander Keen hyppeli edelleen verkkokalvoillani. Olin kyllä tiennyt, että monissa perheissä oli ollut jo vuosikausia erilaisia pelikoneita, mutta silloin ajattelin, että ei ne nyt ole päälle kolmekymppisen pienten lasten äidin juttu. Kunnes sitten kokeilin :D 

Ihana, leppoisa aamu. Nukuin pitkät yöunet ja heräsin levänneenä. Aamukahveilla viivyttelin pitkään ja kuuntelen nyt radiosta mukavaa musiikkia. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Suunnittelen orvokkeja jo portaille Vapuksi.

Katsoin eilen elokuvan Muistojeni Julia, taisi olla Meryl Streepin ensielokuva. 

Päivän biisi on Kolmas nainen ja Paskanhajua

Rattoisaa lepopäivää Kaikille

N64

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään ihmeellistä. Mökillä nuotiolla istuskelen.

Sielläkin pitää olla vauva palstalla, ihanaa nuotiolla oloa.

Kamala yö, otin sopimatonta lääkettä mikä ei nukuttanutkaan vaan teki päinvastaisen vaikutuksen. 

Ehkäpä aamusta 4 jälkeen pääsin nukkumaan, vieläkin pöhnänen olo. Oli tälle päivälle kaikenlaista hommaa, mut kylläpä ne nyt siirtyy, väsyttää vieläkin.

Muisteluja:

Olin nuori aikuinen, ensimmäisessä vakituisessa työpaikassani. Perjantaina lähdettiin kaverien kanssa vanhalla anglialla läheiseen kaupunkiin, en muista miksi. Auto sykähti puolessa matkassa. Ei hätää, shellin baari oli lähellä, sinne käveltiin keskioluelle. Lämmin kesäilta.  Istuttiin aikamme ja alettiin ajastaan pohtia, millä päästäisi eteenpäin. En muista, miten muiden kävi, mutta minä soitin huoltsikalta serkulleni, joka tuli poikaystävänsä kanssa minut noutamaan. Nuorena sitä on niin huoleton, kaikki kyllä järjestyy...

Nukuttiin koko porukka pitkään, sen jälkeen löysää oleilua. Laitoin ruuaksi smetanalohta, parsaa bernaisekastikkeella ja mansikkafetasalaattia. Olisi maistunut viileä valkoviini kaverina mutta eipä nyt ollut. 

Nyt mietin, että millekä sitä nyt alkaisi. Voisin koota juuri tilaamani kehikon ja kokeilla toimiiko se tuftauksen kanssa niin kuin ajattelin. Kirjojakin olisi vino pino joista valita seuraava. Ulkona paistaa aurinko, ehkä seuraavaksi kahvin juontiin terassille.

Mikä ihme, kun yritä laittaa puhelimella sähköpostin kautta kuvia, niin ei toimi. Olen mennyt asetuksiin ja sinne lupiin, lukee vain, että lupia ei tarvita. Enkä näin ollen voi edes estää tai sallia. Onko jollain ollut vastaavaa? Harmittaa tällainen.

"Mutta...oletko ihan varma, että et pitäisi pelaamisesta?" 

Kiitos viestistäsi. Ehkä pitäisin jostain "roolipeleistä" ja sellaisista missä voisi tavallaan olla osa jotain tarinaa. Mistään sotapeleistä yms taisteluihin liittyvistä en pidä. Näitä ehkä voisin joskus kokeilla. 

Vierailija kirjoitti:

"Mutta...oletko ihan varma, että et pitäisi pelaamisesta?" 

Kiitos viestistäsi. Ehkä pitäisin jostain "roolipeleistä" ja sellaisista missä voisi tavallaan olla osa jotain tarinaa. Mistään sotapeleistä yms taisteluihin liittyvistä en pidä. Näitä ehkä voisin joskus kokeilla. 

Mun molemmat lapset (toinen siis kohta nelikymppinen - eli se aviopuolisonsa pelimaailmasta löytänyt -  ja toinenkin hyvin päälle kolmekymppinen) pelaavat nimenomaan roolipelejä. Samoin se ystäväni tytär ja hänen avomiehensä. Tavasta, jolla olet tähän ketjuun kirjoittanut, voisin hyvin kuvitella, että sulla on erinomainen taito nimenomaan roolipeleihin. Suullinen ulosantisi ja siten siis kirjallinen ulosantisi ovat loistavia. Uskon, että olisit taitava myös roolihahmon luomisessa ja siten roolipeleissä. 

Pienet ilot: löysin ihan marketista täydelliset tuotteet, joilla sain kauniit, viileän hopeanvaaleat hiukset. Lisäksi hankin jo aiemmin kunnolliset rakennepaikkaavat hoitotuotteet, nämä tosin kalliita, mutta ovat olleet hyvin riittoisia. Enää en pennosiani kampaajalle kanna, kun usein maksan itseni kipeäksi enkä ole tyytyväinen väriin. 

Muutenkin ollut mukavaa nyt viikonloppuna tehdä jalkahoito, laittaa kynnet nätiksi ja hieman itseruskettavaa kroppaan. Kohtahan tässä saa kaivaa sandaalit ja mekot esiin! 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta...oletko ihan varma, että et pitäisi pelaamisesta?" 

Kiitos viestistäsi. Ehkä pitäisin jostain "roolipeleistä" ja sellaisista missä voisi tavallaan olla osa jotain tarinaa. Mistään sotapeleistä yms taisteluihin liittyvistä en pidä. Näitä ehkä voisin joskus kokeilla. 

Mun molemmat lapset (toinen siis kohta nelikymppinen - eli se aviopuolisonsa pelimaailmasta löytänyt -  ja toinenkin hyvin päälle kolmekymppinen) pelaavat nimenomaan roolipelejä. Samoin se ystäväni tytär ja hänen avomiehensä. Tavasta, jolla olet tähän ketjuun kirjoittanut, voisin hyvin kuvitella, että sulla on erinomainen taito nimenomaan roolipeleihin. Suullinen ulosantisi ja siten siis kirjallinen ulosantisi ovat loistavia. Uskon, että olisit taitava myös roolihahmon luomisessa ja siten roolipeleissä. 

Kiitos viestistäsi. On kiva kuulla mukavia sanoja. Toisaalta se mikä minua eniten mietityttää on se, että minun pitäisi tavallaan enemmän keskittyä tähän oikeaan elämään ja ehkä tuollainen pelimaailma veisi liikaa mukanaan. Pitäisi tavallaan elää tätä oikeaa elämää, eikä enempää paeta mihinkään haaveisiin ja haavemaailmaan. Sitten jää jotenkin se todellinen elämä ehkä elämättä niinkuin minulle tuppaa käymään monista asiosta johtuen.