Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (22122)
Vierailija kirjoitti:
Otin kyllä itteeni . Järjestin juhlat jossa kutsutut yäpyivät ja ruokailivat meidän vuokraamassa talossa. Saunottiin ja joku kävi uimassakin.Kustansimme aamiaisesta iltapalaan kaikille torstaista - sunnuntaihin , drinksuineen oluet siiderit ja lonkerot . Varsinainen juhla ateria olirunsas ja kaikille maistuva. Mutta kesken ruokailun eräs 70v mies alkoi vääntää pieruhuumoria ja yli 60v nauroi kovaan ääneen hauskalle huumorille.Paheksuin , mutteivät tajunneet edes hävetä.HUONOA käytöstä , kiittää vieraanvaraisuudesta . Kovasti ottivat fotoja ja toiset kehuivat tarjottavia , kakutkin hupeni mallikkaasti. Mieleni kyllä pahoitin , kaikesta vaivanäöstä huolimatta joku osaa olla törppä. Viimeiset pidot , jotka järjestin ja kustansin TÄYSHOIDOLLA kaikille kymmenelle henkilölle.
Voi ei!!!
Onneksi mulle ei käynyt noin syksyllä, kun järjestin juhlat. 20vierasta, ruokaa, juomaa, sauna.
Kaikki osasi käyttäytyä, vaikken jokaista kovin hyvin tuntenutkaan. Ihanat juhlat.
Tosi harmi, että sulle kävi noin. Ymmärrän hyvin harmituksesi. Kaikki ei osaa käyttäytyä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika lähti lentokentälle joka on mun kotikaupungissa, helppoa ja lyhyt matka mennä sinne. Lento Italiaan ja sieltä junalla Sloveniaan kaverilleen pariksi viikoksi. Nyt mulla taas iteksee eloa.
Pitkis: "Kiitos viestistäsi. On kiva kuulla mukavia sanoja. Toisaalta se mikä minua eniten mietityttää on se, että minun pitäisi tavallaan enemmän keskittyä tähän oikeaan elämään ja ehkä tuollainen pelimaailma veisi liikaa mukanaan. Pitäisi tavallaan elää tätä oikeaa elämää, eikä enempää paeta mihinkään haaveisiin ja haavemaailmaan. Sitten jää jotenkin se todellinen elämä ehkä elämättä niinkuin minulle tuppaa käymään monista asiosta johtuen. "
Olet varmasti ihan oikeassa tuossakin. Pelimaailma voi kuitenkin olla vain osa elämää. Tosin...tiedän kokemuksesta...että se voi kyllä viedä mennessäänkin. Mulle tuli mieleen sellainen, että jos et nyt vielä halua mitään roolipelejä alkaa pelaamaan, niin voisitko aina silloin tällöin, jos on tekemisen puutetta, luoda jo jotain fiktiivistä henkilöä ja sille tarinaa? Joko kirjoittamalla tai ihan vaikka vaan ajatustasolla? Sillä tavalla, että "jos pelaisin roolipeliä, fiktiivinen hahmoni olisi tällainen ja tällainen ja se tekisi tätä ja tuota"? Eihän sen tarvitse johtaa siihen, että alkaisit pelaamaan, mutta voisiko se helpottaa oloasi silloin, kun esim äitisi vuoksi olet huolissasi? Hetken irtiotto todellisuudesta? Monet suosittelee meditaatiota, joogaa yms silloin, kun elämä on vaikeaa, mutta mä totesin "mielikuvitusmatkat" itselleni parhaimmiksi silloin, kun äidin muistisairauden kanssa oli kaikista raskainta. Makasin vaan sängyssä tai sohvalla ja henkisesti päästin irti kaikesta, mitä oikeasti elämässäni tapahtui, ja annoin ajatusteni vaeltaa jonnekin, mitä ei todellisuudessa ollut olemassakaan. Nämä mun "mielikuvitusmatkat" kesti yleensä sellaisen 10-30 minuuttia. Sain vinkin tällaiseen reilu vuosi sitten, kun työterveyslääkärin lähetteellä kävin muutaman kerran psykologilla. Mulla kun alkoi äidin ja isän takia verenpaineet olla säännöllisesti taas tasolla 230/170 ja mulla oli jo kerran revennyt valtimo korkeiden verenpaineiden takia, niin lääkäri totesi, että pelkkä verenpainelääkityksen lisäys ei enää auta vaan mun pitää saada myös jollain tavalla stressitasoani alemmaksi. Reaalimaailmassa ei tietenkään mikään mulla muuttunut vaan samaa stresisä se oli edelleenkin, mutta tällä tavalla mä sain kuitenkin hetken aikaa "vedettyä henkeä". En tiedä, saitko kiinni siitä, mitä tarkoitan.
Lampaalle edelliseen viestiin. Ymmärrän kyllä ajatuksesi käynkin jo nyt monesti mielessäni läpi kaikkea. Esim kirjeenvaihtoon liittyen olen jo monia kertoja käynyt keskustelua päässäni ja kirjoittanut mukamas kirjeitä eri aiheista.
Näin voisin tietysti suunnitella jotain pelihahmoja ja jotain ajatusta minulla jo on. Eli toinen olisi varmasti nainen joka tavallaan olisi kuin minä ja näyttäisi minulta. Tekisin hänestä ns oman kuvani omine heikkouksineen. Toinen taas olisi mies joka tavallaan olisi tämän hahmoni ystävä ja edustaisi ehkä kaikkea sitä mitä itsekin tahtoisin olla. Hän olisi sosiaalinen ja rohkea tyyppi ja näyttäisi hyvällä tavalla persoonalliselta. Ehkä pitkät hiukset ja musiikkifani myöskin. Tälläinen parivaljakko on mielessäni.
Jatkona tämä.
Se on kyllä totta, että huolet meinaavat viedä mukanaan. Kun koirani eli niin kaikki oli kuitenkin vielä paremmin. Rytmi meni sen mukaan ja ainakin kului paremmin. Olin myös nuorempi ja tavallaan omasin enemmän toivoa elämään. Huoleton nuori en sillä tavalla ole itse ikinä ollut mitä joku muu on pystynyt olemaan.
Kuitenkin, kun ikää tulee niin näen vielä jotenkin paremmin tämän elämäni ja monet surulliset asiat. Koirani kuoleman jälkeen tavallaan mietin, että mikä merkitys minulla nyt sitten on ilman sitä. Sitten yritin aloittaa koulutusta, mutta jotenkin ne vanhat pelot yms puskivat esiin. Juuri ihmisiin liittyen ja kaikkeen pärjäämiseen. Olin ahdistunut ja huonossa kunnossa. Tuli unettomuutta ja talvi 2020- 2021 meni valvoessa. Unilääkkeitä oli ja niihin turvasin. Koulutusta kävin loppuvuoteen asti, mutta sitten loukkasin jalkani ja taas unettomuus palasi hyvän kesän jälkeen ja oli pakko luovuttaa.
Vuosi 2022 oli talven unettomuutta lukuunottamatta paras vuosi koirani menehtymisen jälleen. Kaikki meni sinä vuonna hyvin. Vuonna 2023 elin todella vaikea kesän kaikkien juttujen vuoksi. Paljolti ihmisiin liittyen ja koin kaikkea ikävää. Samalla olisi pitänyt tehdä päätöksiä elämäänsä liittyen ja ehkä aloittaa toinen koulutus. Äitini painosti minua paljon, että pitää aloittaa se ja oma tilanteeni oli kuitenkin huono muutenkin. Ehkä äitini ei ikinä anna anteeksi sitä, etten pystynyt aloittamaan sitä koulutusta, mutta en voi mitään asialle. Itseäkin se harmittaa. Jos mietin äitiäni niin hän ei ole varmaan ylioppilaaksi pääsyni jälleen ollut niin iloinen kuin silloin, kun koulutukseen minut valittiin. Sitten ns petän hänet. Tuntuu pahalta se kaikki.
Loppuvuosi samoissa tunnelmissa mitä nyt keksin muuton hieman eri paikkaan ja päätin, että pitää pelastaa tuo keskeyttämäni koulutus ja käydä se loppuun, että sain vielä ennen koulutusmuutoksia hyväksiluettua vanhat tutkinnonosat. Näin sitten tein puolessa vuodessa koulutuksen loppuun ja remontoin "uutta" kämppää ja tein muuttoa vähitellen. Siinä sitten meni alkuvuosi 2024.
Äitini ongelmat alkoivat sitten vähitellen syksyllä 2024. Ensin töissä vuorot vähenivät ja tuli se taloudellista juttua. Sitten terveysjutut taas marras- joulukuussa. Mitkä jatkuvat edelleen. Tähän vielä kokotalven hänellä taloudellisia vaikeuksia. Näin kyllä on ollut raskas jakso itsellekin. Samalla on ehkä Itsekästä valittaa, mutta tavallaan jaksan elämääni jotenkin, kun se pysyisi edes siinä missä se on. Sitten, kun tulee niitä huolia ja vaikeuksia niin se pohja pettää jotenkin.
Samalla nykyään mietin usein, että taistelen elämääni vastaan monissa jutuissa. Mietin jotenkin, ettei tämä voi olla minun elämäni ja ei se vaan voi olla tälläistä. En tavallaan pysty hyväksymään sitä kaikkea, että antaisin periksi ja hyväksyisin tämän nykyhetken vaan tulee se ajatus, että tällä menolla hukkaan elämäni. Se pelko iskee, että kaikki jatkuu näin ja mikään ei muutu ainakaan paremmaksi. Sitten yritän keksiä jotain miten pystyisin kaikkea muuttamaan. Äitini on tietysti eri ikäinen ja turha verrata häneen. Silti hän tavallaan hyväksyy elämänsä sellaisenaan kuin se on. Ainakin jotenkin. Minä taas tiedän, että minun pitäisi yrittää muutosta itseni vuoksi. En ole tavallaan voinut nyt kovin hyvin koko talvena. Pahoittelen pitkää viestiä taas ja eihän nämäkään jutut ketjuun edes kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkis: Ole itsellesi armollinen. Ja koita antaa äidillesi anteeksi kaikki odotukset, mitä hän suhun on asettanut. En minäkään täyttänyt vanhempieni odotuksia. Olin jopa niin surkea tytär, että heittivät mut 18-vuotiaana rahattomana syksyiseen yöhön. Oli muuten tähän astisen elämäni karmein kokemus, vaikka paljon muutakin shaissea on elämässäni tapahtunut. Kesti aikansa antaa vanhemmilleni anteeksi ja hyväksyä se, että en ole heidän silmissään täydellinen tytär EIKÄ MUN TARVITSE OLLAKAAN!!!! Onko sulla huono itsetunto sen vuoksi, että et ole vastannut vanhempiesi odotuksia? Jos on, niin mä sanon sulle, että sulla on SUN elämä ja vanhemmillasi on omansa. Tiedän kyllä, millaista on tuntea alemmuutta ja syyllisyyttäkin siitä, ettei ollut sitä, mitä odotettiin. Mutta siitä tunteesta voi päästä eroon. Helppoa se ei ole, mutta on mahdollista. Ymmärrän hyvin sen, että sun on vaikea "laittaa kapuloita rattaisiin" vanhempiesi suhteen, jos sulla ei ole sisaruksia tai juuri ystäviäkään. Silloin on ihan luonnollista pelätä jäävänsä kokonaan yksin.
Voi kun istuisit nyt mun vieressä sohvalla ja voitaisiin jutella! Mulla olisi niin paljon sanottavaa sulle. Lähes kaikki, mitä olet kirjoittanut, on kolahtanut tavalla tai toisella johonkin mun oman elämäni vaiheista. Äläkä suotta pahoittele pitkää viestiäsi. Mä koitan miettiä, miten voisin asettaa sanojani oikein. Koska musta tuntuu, että ihan oikeasti taidan tietää, miltä susta tuntuu.
Pitkis
Ei mua ainakaan haittaa sun kirjoitukset, luen kyllä kaikki. Toivon rohkeutta Sinulle ajatella itseäsi ihan omana yksilönäsi, ei vanhempiesi jatkeena. He tekivät omat valintasi ja sinulla on lupa elää omalla tavallasi. Keskitythän tarpeeksi opintoihisi ja omaan hyvinvointiisi.
Sunnuntai on kulunut laiskasti. Tein listaa huomiselle kauppareissulle. Olipa juhlavan näköistä, kun liput liehuivat ja Waltteri Torikka lauloi Veteraanin iltahuutoa...
N64
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin just, että kohta on äitienpäivä. Esikoiseni täyttää ensi vuonna 40 vuotta, mutta ei olla koskaan vietetty mun äitienpäivää vaan aina mun äitini äitienpäivää. Toki lapset päiväkodissa ja alakoulussakin vielä askartelivat mulle äitienpäiväkortin, mutta ei me kotona vietetty mun äitienpäivää vaan aina mentiin mummolaan viettämään äitini äitienpäivää. Nyt on ensimmäinen äitienpäivä, kun äitiä ei enää ole. Eikä siten äitienpäivääkään. Tuntuisi vähän hölmöltä alkaa enää nyt luoda jotain uutta äitienpäiväperinnettä, kun muksutkin on jo tukevasti keski-ikäisiä. Tuli vähän surullinen ja hieman yksinäinenkin olo :(
Koukutuin katsomaan katsomosta Liar sarjaa, tässähän se sunnuntai menee. Seuraavaks alan katsomaan Tähdet kilpailua. Mitä sitä tekisinkään jos ei olisi telkkaria?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Tajusin just, että kohta on äitienpäivä. Esikoiseni täyttää ensi vuonna 40 vuotta, mutta ei olla koskaan vietetty mun äitienpäivää vaan aina mun äitini äitienpäivää. Toki lapset päiväkodissa ja alakoulussakin vielä askartelivat mulle äitienpäiväkortin, mutta ei me kotona vietetty mun äitienpäivää vaan aina mentiin mummolaan viettämään äitini äitienpäivää. Nyt on ensimmäinen äitienpäivä, kun äitiä ei enää ole. Eikä siten äitienpäivääkään. Tuntuisi vähän hölmöltä alkaa enää nyt luoda jotain uutta äitienpäiväperinnettä, kun muksutkin on jo tukevasti keski-ikäisiä. Tuli vähän surullinen ja hieman yksinäinenkin olo :(
Ei kuulosta yhtään hölmöltä. Eihän siitä perinnettä tarvitse luoda, pyydät vain muksut kahville. Tai ehkä ne järkkää sulle jotain, et vain vielä tiedä. :)
"Onko sulla huono itsetunto sen vuoksi, että et ole vastannut vanhempiesi odotuksia? Jos on, niin mä sanon sulle, että sulla on SUN elämä ja vanhemmillasi on omansa. Tiedän kyllä, millaista on tuntea alemmuutta ja syyllisyyttäkin siitä, ettei ollut sitä, mitä odotettiin."
Vastauksena viestiisi. Ehkä eniten tuo kaikki vaikuttaa siihen millainen minun olisi pitänyt persoonaltani olla. Sellainen rohkea ja mitään pelkäämätön ihminen joka ei anna minkään vaikuttaa. Ei herkkä ja ujompi ihminen jollainen oikeasti olen. Sitä kaikkea on vanhempieni edelleen vaikeaa sulattaa. Mikään ei saisi jännittää tai pelottaa ja pitäisi kaikki vaan kestää hyvin. Tätä kaikkea en ole pystynyt enkö pysty täyttämään. Etenkään, kun elämäni ei ole monessakaan jutussa mennyt hyvissä merkeissä ja olisin tukea kaivannut ja edes ymmärrystä. Samalla ei saa käsittää väärin, että tahallani vanhempiani arvostelen. Silti tällä kaikella tarkoitin tiettyä suurta erilaisuutta välillämme. Se tuo sitten omat vaikeutensa. Muuten vanhemmat toivovat minulle hyvää. Ymmärrän sen. Samalla olisi varmasti itsellekin mukavaa jutella ihmisen kanssa joka ymmärtäisi näitä asioita. En koskaan ole voinut puhua mistään tälläisestä ja sen vuoksi sitten pohdin kaikkea jo liikaakin.
Kiitos viesteistä ja nykyhetkenä itseäni vaivaa ehkä eniten se ajatus, että miten nyt muuttaisin elämääni. Yritän sitä kaikkea pohtia. Riittäköön nyt tämä aihe osaltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rauhallinen kiireetön sunnuntai.
Käytiin vaimon kanssa kävelyllä.
Nyt on sitten saanu paljaalla panna!
M68
Eikö teillä miehillä ole mitään muuta mielessä kun paneminen.
Pitkis: Vastaan sulle vielä, vaikka haluatkin jo vaihtaa aihetta. En minäkään usko, että sun vanhempasi ovat halunneet sulle mitään pahaa, Hyvää vain. Vasta paljon myöhemmin itsekin ymmärsin, että ei mun vanhempani halunnete mulle mitään pahaa edes heittäessään mut rahattomana yönselkään. He halusivat, että kääntyisin siellä porraskäytävän ulko-ovella takaisin ja alkaisin olla sellainen kuin he halusivat. Mä vaan olin sen verran uppiniskainen, että koskaan en palannut lapsuudenkotiini takaisin asumaan. Mieluummin olin asunnoton ja nukuin öitäni puistonpenkillä kuin olisin palannut häntä koipien välissä takaisiin. Siihen mun uppiniskaisuuteen todennäköisesti liittyy sekin, että kaikki parisuhdeviritelmänikin ovat menneet ihan persiilleen :D
Mä toivon, että sä löytäisit elämääsi jotain itseäsi kiinnostavia juttuja. Jotain sellaista, jossa saisit olla ihan oma itsesi. Ja oikeasti sä saatkin olla just sellainen kuin olet, mutta ymmärrän sun tilanteesi ja vanhempiesi odotukset. Ei se pelimaailma ehkä sittenkään olisi sulle ihan huono juttu, mutta kuten aiemmin kirjoitin, niin ehkä aluksi vain omissa mielikuvissasi kehittäisit roolihahmollesi tarinaa. Sulla on niin hyvä kirjoitustaito, että voisitko kirjoittaa päiväkirjaa? Ehdottaisin muuten blogin tai vastaavan perustamista ihan vaikka fiktiivisistä roolihahmoistasi, mutta et ehkä halua kenenkään muun lukevan - ainakaan vielä - sellaista. Tosin blogiakin voi pitää niin, että se on täysin privaatti eikä kukaan muu kuin sinä näe sitä.Ja vasta myöhemmin, jos haluat, julkaista se.
Mun mielestä "uuden otteen elämään" ei välttämättä tarvitse olla jotain sellaista, joka näkyy ulospäin. Se voi hyvin olla jotain ihan sun ikiomaa. Jotain, josta kukaan muu ei tiedä. Jos mujista olisi tullut äikän maikka kuten joskus 1970-luvun lopulla lukiossa haaveilin, kirjoitustaitosi vuoksi olisit takuulla ollut lempioppilaani :) Mä kirjoitan nykyisin ärsyttävän huonoa äidnkieltä, mutta osittain syynä on aika huono näköni, sylissä yleensä istuva kissani sekä se, että en enää kauheesti välitä kielipoin mukaisesta kirjoittamisesta. Mutta ihastun aina, kun sellaista näen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain sohvan ja ruokapöydän myytyä muuton tieltä. 10 säkkiä meni uffiin. Nyt mahtuu kaikki tavarat autoon.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Tajusin just, että kohta on äitienpäivä. Esikoiseni täyttää ensi vuonna 40 vuotta, mutta ei olla koskaan vietetty mun äitienpäivää vaan aina mun äitini äitienpäivää. Toki lapset päiväkodissa ja alakoulussakin vielä askartelivat mulle äitienpäiväkortin, mutta ei me kotona vietetty mun äitienpäivää vaan aina mentiin mummolaan viettämään äitini äitienpäivää. Nyt on ensimmäinen äitienpäivä, kun äitiä ei enää ole. Eikä siten äitienpäivääkään. Tuntuisi vähän hölmöltä alkaa enää nyt luoda jotain uutta äitienpäiväperinnettä, kun muksutkin on jo tukevasti keski-ikäisiä. Tuli vähän surullinen ja hieman yksinäinenkin olo :(
Voithan kutsua lapset äitienpäiväkahville luoksesi.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Tajusin just, että kohta on äitienpäivä. Esikoiseni täyttää ensi vuonna 40 vuotta, mutta ei olla koskaan vietetty mun äitienpäivää vaan aina mun äitini äitienpäivää. Toki lapset päiväkodissa ja alakoulussakin vielä askartelivat mulle äitienpäiväkortin, mutta ei me kotona vietetty mun äitienpäivää vaan aina mentiin mummolaan viettämään äitini äitienpäivää. Nyt on ensimmäinen äitienpäivä, kun äitiä ei enää ole. Eikä siten äitienpäivääkään. Tuntuisi vähän hölmöltä alkaa enää nyt luoda jotain uutta äitienpäiväperinnettä, kun muksutkin on jo tukevasti keski-ikäisiä. Tuli vähän surullinen ja hieman yksinäinenkin olo :(
Voithan kutsua lapset äitienpäiväkahville luoksesi.
Voisin kyllä, mutta ei oikein tunnu luontevalta, kun en ole koskaan ennenkään kutsunut. Siis nyt eläkepäivien kynnyksellä vasta alkaisin viettää äitienpäivää. Jos lapset oliskin vielä jotain enintään parikymppisiä, niin ehkä sitten, mutta kun ovat jo keski-ikäisiä :D Koitan keksiä jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuudes sytostaatti oli viime keskiviikkona. En parane, niin lukee Omakannassanikin. Kumminkin aloittivat hoidon. Kiitos.
Lisäaikaa? Sitäkö saat hoidolla? Voimia Sinulle
N64
Kyllähän hoidosta voi kieltäytyä, mutta eihän sitä tiedä varmaksi mitä tapahtuu. Voimia sinulle.
Kiitos. En kieltäydy hoidosta vaan olen kiitollinen.
Eli et saa juurikaan lisäaikaa vaan vietät loppuaikasi kaljuna ja huonovointisena hoitojen takia? Tuhlaat yhteiskunnan vähiä rahoja parantumattoman syöpäsi hoitoihin! Sanoisin, että noin toimii itsekäs ihminen.
Alue: Aihe vapaa
Otin kyllä itteeni . Järjestin juhlat jossa kutsutut yäpyivät ja ruokailivat meidän vuokraamassa talossa. Saunottiin ja joku kävi uimassakin.Kustansimme aamiaisesta iltapalaan kaikille torstaista - sunnuntaihin , drinksuineen oluet siiderit ja lonkerot . Varsinainen juhla ateria olirunsas ja kaikille maistuva. Mutta kesken ruokailun eräs 70v mies alkoi vääntää pieruhuumoria ja yli 60v nauroi kovaan ääneen hauskalle huumorille.Paheksuin , mutteivät tajunneet edes hävetä.HUONOA käytöstä , kiittää vieraanvaraisuudesta . Kovasti ottivat fotoja ja toiset kehuivat tarjottavia , kakutkin hupeni mallikkaasti. Mieleni kyllä pahoitin , kaikesta vaivanäöstä huolimatta joku osaa olla törppä. Viimeiset pidot , jotka järjestin ja kustansin TÄYSHOIDOLLA kaikille kymmenelle henkilölle.