Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Minä toivon selkäni värinää

toivon rakkautta repivää

minä toivon kaaosta kapinaa

ensiaskelten vapinaa

Minä toivon huomisen tulevan

toivon soihtujen korkeina palavan

toivon taivaan täydeltä satavan

koko pitkää sinfoniaa

Hyvää yötä. 

Tekijää eikä lähdettä ole mainittu hyvän tavan mukaisesti. Tekijänoikeuslaki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tahdot tietää, mitä on pimeä asu luonani lokakuu

Jos tahdot nähdä, mitä on valo pysy luonani kesään

Maarit

Olisit voinut laittaa lainausmerkit noiden laulunsanojen ympärille. Kaikki ei tunne kaikkia lauluja. Vältyttäis turhilta väärinkäsityksiltä.

Eipä noissa aiemmissakaan kommenteissa ole... mitä väärinkäsityksiä tarkoitat? Jokainen voi ottaa kommentit vastaan haluamallaan tavalla

Mukavaa päivän jatkoa kaikille :)

Ei ole noin yksinkertaista. Kun muut tekee noin, minäkin teen niin.

Vierailija kirjoitti:

Eiliseltä kirjastoreissulta tarttui varausten lisäksi monta muutakin hyvää teosta. En meinannut malttaa alkaa nukkumaan, kun aloin lukemaan kiehtovaa tarinaa eräästä pohjois-Kiinan poronhoidosta elävän alkuperäiskansan heimosta1900-luvulla. Puolikuu on kirjan nimi, kirjoittanut Chi Zijian.

Vuoroaan odottavat myös mm. Maaret Kallion uusi Mielenrauha -teos sekä Kinuskikissan leivontakirja. Harmi vain kun pitäisi oikeasti tarttua nyt opiskelukirjoihin eikä näihin. Jos nyt vielä pari tuntia lukisi ja sitten alkaisi kirjoittaa esseetä, joka on ihan liian pitkään ollut työn alla.

Uskaltaisikohan muuten laittaa tulppaanin sipulit ulos multaan, vaikka takatalvi vissiin on tulossa etelään? Jäi syksyllä laittamatta ja ajattelin kokeilla jos vielä heräisivät eloon. En tiedä yhtään kukkien kasvattamisesta, mutta ostin nämä muutamat erikoissipulit syksyllä kukkakaupasta kun näyttivät kuvissa niin kauniilta. 

 

Maa on varmaan kylmä, jopa osin roudassa vaikka pinnasta olisikin sula. Luntakin on luvassa eteläistä Suomea myöten. Istutussyvyys on noin 3sipulin koko. Syksyllä ostetut sipulit on todella tarkoitettu silloin istutettavaksi, vaikka myöhempäänkin syksyllä. On epävarmaa onnistuuko istutus vielä, voivat olla kuivahtaneet, pehminneet tai muuten huonossa kunnossa. Mutta kannattaahan se kokeilla... voi myös istuttaa isoon ruukkuun nyt ja ulkoiluttaa säiden mukaan, on helppo siirtää sisälle turvaan yöpakkasilta.

Pääosin keväällä ostetut kukkasipulit kukkivat syksyllä ja syksyllä ostetut keväällä.

Poikkeus tästä on nämä nyt myynnissä olevat kukkivat ruukkunarsissit, ne voi istuttaa ulos  maan lämmettyä ja kukkivat uudestaan ensi keväänä. Ellei myyrät vie. Tavalliset narsissin sipulit on myynnissä syksyllä.

Näin

Puutarhuri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä toivon selkäni värinää

toivon rakkautta repivää

minä toivon kaaosta kapinaa

ensiaskelten vapinaa

Minä toivon huomisen tulevan

toivon soihtujen korkeina palavan

toivon taivaan täydeltä satavan

koko pitkää sinfoniaa

Hyvää yötä. 

Tekijää eikä lähdettä ole mainittu hyvän tavan mukaisesti. Tekijänoikeuslaki.

Mikäs tekijänoikeus/teosto-yliaktuaaripalstapoliisi taas latelee sääntöjään... rauhoitu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä toivon selkäni värinää

toivon rakkautta repivää

minä toivon kaaosta kapinaa

ensiaskelten vapinaa

Minä toivon huomisen tulevan

toivon soihtujen korkeina palavan

toivon taivaan täydeltä satavan

koko pitkää sinfoniaa

Hyvää yötä. 

Tekijää eikä lähdettä ole mainittu hyvän tavan mukaisesti. Tekijänoikeuslaki.

Mikäs tekijänoikeus/teosto-yliaktuaaripalstapoliisi taas latelee sääntöjään... rauhoitu

Mikäs ja mikäs. Oletko olevinasi vitsikäs? Ei ole minun sääntöjäni, vaan ihan voit googlettaa -> tekijänoikeuslaki.

Laitan ruokaa ja mietin muuttoa. Kivaa.

Kyllä minä ainakin haluasin tietää, onko jokin runo jonkun kommentoijan oma vai jonkun tunnetun lauluntekijän kappaleesta. En tunne kaikkien artistien tuotantoa läpikotaisin, niin silloin en voi välttämättä tietää.

Ihanaa hunajabroileripastaa naminam

Kuolin mut elvytettiin, joten toipumassa, sairaalassa kohta kuukausi. Oli keuhkokuume ja verenmyrkytys.

Kävelen jo vaikka makasin kolme viikkoa hengityskoneessa ja muutoin letkuissa ja putkissa. Jotkut kuuli sivuäänen sydämestä jotkut ei, kardiologi ultras sydämeni ei ollut mitään vikaa. Kun pääsis kotiin kaikilla täällä on keuhkokuume, tai pitkälle mennyt keuhkosyöpä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiliseltä kirjastoreissulta tarttui varausten lisäksi monta muutakin hyvää teosta. En meinannut malttaa alkaa nukkumaan, kun aloin lukemaan kiehtovaa tarinaa eräästä pohjois-Kiinan poronhoidosta elävän alkuperäiskansan heimosta1900-luvulla. Puolikuu on kirjan nimi, kirjoittanut Chi Zijian.

Vuoroaan odottavat myös mm. Maaret Kallion uusi Mielenrauha -teos sekä Kinuskikissan leivontakirja. Harmi vain kun pitäisi oikeasti tarttua nyt opiskelukirjoihin eikä näihin. Jos nyt vielä pari tuntia lukisi ja sitten alkaisi kirjoittaa esseetä, joka on ihan liian pitkään ollut työn alla.

Uskaltaisikohan muuten laittaa tulppaanin sipulit ulos multaan, vaikka takatalvi vissiin on tulossa etelään? Jäi syksyllä laittamatta ja ajattelin kokeilla jos vielä heräisivät eloon. En tiedä yhtään kukkien kasvattamisesta, mutta ostin nämä muutamat erikoissipulit syksyllä kukkakaupasta kun näyttivät kuviss

Itse hakkasin jäätä ja lunta työnsin sipuleita maahan. Niin vain kevällä nousi kukkia.

Vierailija kirjoitti:

Kuolin mut elvytettiin, joten toipumassa, sairaalassa kohta kuukausi. Oli keuhkokuume ja verenmyrkytys.

Kävelen jo vaikka makasin kolme viikkoa hengityskoneessa ja muutoin letkuissa ja putkissa. Jotkut kuuli sivuäänen sydämestä jotkut ei, kardiologi ultras sydämeni ei ollut mitään vikaa. Kun pääsis kotiin kaikilla täällä on keuhkokuume, tai pitkälle mennyt keuhkosyöpä.

No huh huh

Toipumista Sinulle

N64

Vierailija kirjoitti:

Itsellä näköjään tarve kirjoittaa nyt paljon ja pahoittelen sitä. Joskus mietin kuinka erilaisia minä ja vanhempani ovat. Emme muistuta monestikaan yhtään toisiamme käytökseltämme tai persoonaltamme. Ehkä sekin aiheuttaa vaikeuksia välillä. Joskus se vähän hassuakin. Toisaalta ehkä emme edes tunne toistamme kovin hyvin. Tietysti tavat ja käytös yms tuttua, mutta jokin syvällisempi asia jää puuttumaan. 

Äitini ei ymmärrä yhtään miksi haluaisin esim olla kirjeenvaihdossa mieluummin vähän  "raskasta" elämää eläneen kanssa kuin kovin ns  hyvää elämää eläneen kanssa. Se sama ajatus toistuu ja toistuu ja turha toisaalta enää puhua koko jutusta. Ihmettelee sitä ja ei tavallaan ymmärrä, että minä samaistun vaikeuksia kokeneisiin ihmisiin paremmin kuin ns kovin hyvissä tuulissa elämäänsä eläneisiin.

Näin olisi ehkä helpompi myös kirjoittaa ihmisen kanssa jolla hieman samanlaisia kokemuksia ja tietäisi

Ei vanhemmat tiedä lapsiensa, varsinkin jos heitä on monta, elämän kaikkia sävyjä niin kuin ei muidenkaan ihmisten kaikkia ajatuksia ja syvempiä tuntemuksia. Sitä ei voi keneltäkään edellyttääkään. Vanhemmat hoitaa vaan perustarpeet mitä lapsi tarvitsee, ikävä kyllä kaikki vanhemmat ei pysty tähänkään ongelmiensa vuoksi. Isovanhemmat ovat hyvä tukijatkumo lapsille vanhempien jälkeen. Vieras sopiva ihminen voi ymmärtää helpommin ulkopuolisena näkemyksiä ja tuoda valoa asioihin. Ja aikuisen ei kuulu jäädä polkemaan paikalleen ongelmissa vaan hakea niihin asianmukaista apua mistä saa ja jatkaa ainutkertaista elämäänsä niillä eväillä mitä on saanut, eikä pilata loppuelämäänsä katsomalla taakse ongelmia vaan katsoa eteenpäin ettei ns. aja karikolle ja tule uusia ongelmia.

Viestiin 10673.

En minä tänne sääliä kaivatakseni kirjoita. Samalla en tarkoita, että vanhempieni pitäisi minusta kaikki tietää. Lähinnä yritin kuvailla sitä, että meillä on tietty etäisyys ollut aina ja emme ikinä varmaankaan pääse ns samalle sivulle tietyissä asioissa. Samalla ei kai sitä voi vaatiakaan, mutta olisi tietysti kiva jos läheiset ihmiset edes ns tuntisivat minut niin kuin joku lapsensa tuntee.

Samalla toisaalta mikä sinä olet kirjoittamaan minun elämästäni. Ihminen ei tavallaan monestikaan itse päätä, että "poljen" tässä nyt paikallani vaan niin kuin joskus kirjoitin niin yritän itsekin mennä eteenpäin. Silti ehkä jokainen odottaa saavansa esim tukea vanhemmiltaan. Ehkä se on jokin yleinen käsitys asiaan ja minusta inhimillistä. Samalla minusta se on ok jos olen elänyt kuvailemallasi tavalla ja aina yrittänyt mennä eteenpäin niin ehkä se on ok silti huonona päivänä miettiä näitä asioita. Itse kuitenkin tiedän mitä on olla omillaan jo nuorena vaikeiden asioiden kanssa. Pahoittelen aina muutenkin, kun kirjoitan tänne jotain. 

Hyvää yötä

Tänään oli itsellä hieman vaikea päivä ja yritin olla ulkona paljon. Kylmä tuuli vaan. Olen paljon miettinyt tulevaisuuttani ja ajatellut esim sitä missä joskus voisin asua. Jotain aluetta yrittänyt paikantaa. Minulla, kun ei ole mitään kotiseutua tai sillä tavalla tuttuja seutuja ainakaan niin, tahtoisin ikinä sinne päin muuttaa. Näin pitäisi muuten sitten joskus löytää joku hyvä alue. 

Linnut käyvät taas syömässä paljon, kun on viileämpää. Kai minun pitäisi keksiä myös jokin muu keino levottomaan ja surullisen olon hoitoon kuin käveleminen. Tulee vaan käveltyä tälläisinä päivinä aivan liikaa jo.

Iltalenkin jälkeen näin pihassa vieraan kissan. Ei ollut se tuttu tuosta läheltä. Pelästyi ensin ja juoksi karkuun pusikkoon. Sitten sanoin kis, kis ja se tuli sitten minua maukuen katsomaan. Todella kiltti kissa ja kauniin värinen. Kehräsi ja puski minua. Otin sen syliinkin. Saisi jatkossakin käydä täällä. Jäi kurkkimaan minua rappuselle ja sitten viimein lähti. 

Vierailija kirjoitti:

Viestiin 10673.

En minä tänne sääliä kaivatakseni kirjoita. Samalla en tarkoita, että vanhempieni pitäisi minusta kaikki tietää. Lähinnä yritin kuvailla sitä, että meillä on tietty etäisyys ollut aina ja emme ikinä varmaankaan pääse ns samalle sivulle tietyissä asioissa. Samalla ei kai sitä voi vaatiakaan, mutta olisi tietysti kiva jos läheiset ihmiset edes ns tuntisivat minut niin kuin joku lapsensa tuntee.

Samalla toisaalta mikä sinä olet kirjoittamaan minun elämästäni. Ihminen ei tavallaan monestikaan itse päätä, että "poljen" tässä nyt paikallani vaan niin kuin joskus kirjoitin niin yritän itsekin mennä eteenpäin. Silti ehkä jokainen odottaa saavansa esim tukea vanhemmiltaan. Ehkä se on jokin yleinen käsitys asiaan ja minusta inhimillistä. Samalla minusta se on ok jos olen elänyt kuvailemallasi tavalla ja aina yrittänyt mennä eteenpäin niin ehkä se on ok silti huonona päivänä miettiä näitä asioita. Itse kuiten

Ei sun tarvi pyydellä anteeksi olemassaoloasi. Hienoa että kerrot ja osaat kertoa noin hyvin, vaikutat oikein fiksulta ihmiseltä ei siinä mitään. Arvelen että vanhempasi pitävät sinusta paljon ja saattavat itsekin surra etäisyyttä välillänne, kyllä sen vanhempana itsekin huomaa jos lapsikin. Miten tästä pääsisi sitä välimatkaa positiivisesti kuromaan kiinni? Onko sinulla ehdotuksia?

Vierailija kirjoitti:

Viestiin 10673.

En minä tänne sääliä kaivatakseni kirjoita. Samalla en tarkoita, että vanhempieni pitäisi minusta kaikki tietää. Lähinnä yritin kuvailla sitä, että meillä on tietty etäisyys ollut aina ja emme ikinä varmaankaan pääse ns samalle sivulle tietyissä asioissa. Samalla ei kai sitä voi vaatiakaan, mutta olisi tietysti kiva jos läheiset ihmiset edes ns tuntisivat minut niin kuin joku lapsensa tuntee.

Samalla toisaalta mikä sinä olet kirjoittamaan minun elämästäni. Ihminen ei tavallaan monestikaan itse päätä, että "poljen" tässä nyt paikallani vaan niin kuin joskus kirjoitin niin yritän itsekin mennä eteenpäin. Silti ehkä jokainen odottaa saavansa esim tukea vanhemmiltaan. Ehkä se on jokin yleinen käsitys asiaan ja minusta inhimillistä. Samalla minusta se on ok jos olen elänyt kuvailemallasi tavalla ja aina yrittänyt mennä eteenpäin niin ehkä se on ok silti huonona päivänä miettiä näitä asioita. Itse kuiten

Itsekin vanhempana en oikein ymmärrä millaista ymmärrystä vanhemmiltasi odotat. Kerro esimerkillä mitä heiltä odottaisit, tarvit... vanhemmat auttaa mielellään kykyjensä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Viestiin 10673.

En minä tänne sääliä kaivatakseni kirjoita. Samalla en tarkoita, että vanhempieni pitäisi minusta kaikki tietää. Lähinnä yritin kuvailla sitä, että meillä on tietty etäisyys ollut aina ja emme ikinä varmaankaan pääse ns samalle sivulle tietyissä asioissa. Samalla ei kai sitä voi vaatiakaan, mutta olisi tietysti kiva jos läheiset ihmiset edes ns tuntisivat minut niin kuin joku lapsensa tuntee.

Samalla toisaalta mikä sinä olet kirjoittamaan minun elämästäni. Ihminen ei tavallaan monestikaan itse päätä, että "poljen" tässä nyt paikallani vaan niin kuin joskus kirjoitin niin yritän itsekin mennä eteenpäin. Silti ehkä jokainen odottaa saavansa esim tukea vanhemmiltaan. Ehkä se on jokin yleinen käsitys asiaan ja minusta inhimillistä. Samalla minusta se on ok jos olen elänyt kuvailemallasi tavalla ja aina yrittänyt mennä eteenpäin niin ehkä se on ok silti huonona päivänä miettiä näitä asioita. Itse kuiten

Millaisten asioiden kanssa olet joutunut olemaan yksin jo nuorena? Ajattelen että voisinko auttaa.

Surullinen olo. Ei oikein tiedä mitä kohti lähtisi kulkemaan. Muutama vaihtoehto on, mutta epävarmuustekijöitä löytyy, mikä tuottaa pelkoja. Olen siis jumissa, kunnes löydän ratkaisun. 

Korjaisipa uni minut lempeään syleilyynsä, niin häviäisi tää levoton olo edes hetkeksi.