Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

"Ei sun tarvi pyydellä anteeksi olemassaoloasi. Hienoa että kerrot ja osaat kertoa noin hyvin, vaikutat oikein fiksulta ihmiseltä ei siinä mitään. Arvelen että vanhempasi pitävät sinusta paljon ja saattavat itsekin surra etäisyyttä välillänne, kyllä sen vanhempana itsekin huomaa jos lapsikin. Miten tästä pääsisi sitä välimatkaa positiivisesti kuromaan kiinni? Onko sinulla ehdotuksia?"

Tähän viestiin. Minä ainakin yritän olla aina kiinnostunut vanhempieni kuulumisista. Kyselen asioista ja kuuntelen heidän juttujaan. Tänäänkin käytiin äitini työjutut läpi ja hänen kuulumisensa. Sitten jää kaikki omat juttuni vaan puhumatta. Jotain yritän väliin kertoa, mutta pääasiassa äitini puhuu. Ei häntä kovin kiinnosta mikään minuun elämääni liittyvä. Isäni taas nyt ei kuuntele mitään muutenkaan. Näinhän se on mennyt jo, kun olin nuori. Tällä kaikelle tarkoitin sitä etteivät ns tunne minua. Toisaalta jos mietin heitä niin uskovat

Kuulostaa että vanhempasi ovat eläneet omaa elämäänsä ehkä yhteiskunnan "pakotteista" käsin olleet työssään kiinni ja lapsi kai jäänyt vähän taka-alalle jos olet ollut helposti sopeutuva etkä ole halunnut huolestuttaa vanhempiasi. Näin voisi olla. Hienoa jos ajattelet/kuuntelet  noin paljon vanhempiasi mutta et saa jättää itseäsi kuitenkaan muiden ulkopuolelle, sinun pitää tuoda enemmän selvästi ja kuuluvasti itseäsi esiin, välittää itsestäsi ja puolustaa itseäsi. Helposti kun on kovin kiltti toisille ja saa mielihyvää toisen miellyttämisestä oma itse unohtuu. Ihmistä ei ole tarkoitettu pelkästään miellyttämään muita vaan välittämään ensisijaisesti itsestään ja vasta sitten muista. Asia kannatta tuoda vanhempiesi tietoon että tietävät mitä ajattelet ja tarvitset vastavuoroisesti myös heiltä. He ymmärtävät kun puhutte aikuiset keskenään mitä heiltä odotat. Toivottavasti sait ajatuksesta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Viestiin 10673.

En minä tänne sääliä kaivatakseni kirjoita. Samalla en tarkoita, että vanhempieni pitäisi minusta kaikki tietää. Lähinnä yritin kuvailla sitä, että meillä on tietty etäisyys ollut aina ja emme ikinä varmaankaan pääse ns samalle sivulle tietyissä asioissa. Samalla ei kai sitä voi vaatiakaan, mutta olisi tietysti kiva jos läheiset ihmiset edes ns tuntisivat minut niin kuin joku lapsensa tuntee.

Samalla toisaalta mikä sinä olet kirjoittamaan minun elämästäni. Ihminen ei tavallaan monestikaan itse päätä, että "poljen" tässä nyt paikallani vaan niin kuin joskus kirjoitin niin yritän itsekin mennä eteenpäin. Silti ehkä jokainen odottaa saavansa esim tukea vanhemmiltaan. Ehkä se on jokin yleinen käsitys asiaan ja minusta inhimillistä. Samalla minusta se on ok jos olen elänyt kuvailemallasi tavalla ja aina yrittänyt mennä eteenpäin niin ehkä se on ok silti huonona päivänä miettiä näitä asioita. Itse kuiten

En halua puuttua elämääsi mutta ajattelin kertoa mielipiteeni kun täällä on niin tapana. Ei sinun tarvitse pahoitella tänne kirjoittamista, sana on vapaa ja sinulla on siihen oikeus niin kuin muillakin. Jos loukkaannut vanhemmillesikin herkästi kun koettavat sinua lähestyä, voi olla että juuri sillä ajat heitä itsestäsi kauemmaksi ja etäisyys kasvaa. Ehkä vanhempasi puhuvat työasioistaan sinulle jotain puhuakseen. Haluavat olla ja puhua kanssasi mutta jos loukkaannut helposti eivät tiedä ehkä enää mistä puhuisivat sinulle.

Pyöräytin heti aamusta pullataikinan ja tein pyöreitä rahkapiirakoita; sopivasti lämpiminä maisteltiin aamukahvilla. Hyviä ovat.

Nyt voinkin loppupäivän keskittyä vaikka sukan neulomiseen, kun en malttanut taukoa pitää, vaan suunnittelin uuden mallin, toinen sukka on kärkikavennuksia vaille valmis.

Pienen kävelylenkin voisin myös tehdä...

Miksi täällä täytyy puhki analysoida toisen elämää ja ruveta neuvomaan.. Ihan toisilleen vieraita ihmisiä ja lopulta emme kuitenkaan voi toisen elämästä kaikkea tietää. Pintaraapaisu yleensä tänne vain kirjoitetaan kommentteihin. Olen lukenut jo kauan pitkästi kirjoittavan kirjoituksia ja tiedän hänen elämästään sen kautta paljon, mutten niin paljon, että olisin valmis neuvomaan. Mainitsi omistaneensa dobermannin ja olisi ennemmin halunnut nimimerkikseen perhosenpelastaja.. menikö oikein..? Jokuhan voi puhtaasti kirjoittaa tuntemuksiaan tänne kaipaamatta neuvoja elämäänsä. Päiväkirjaankin varmaan kirjoitetaan tuntemuksia osin siksi, että saisi selkeytettyä ajatuksensa kirjoituksen kautta ja toivoen ettei kukaan tuttu lue vahingossa niitä päiväkirjoja. Olen usein kommentoinut sinulle pitkästi kirjoittaja, että voin samaistua teksteihisi. Itsellenikin olisi tärkeä tulla näkyväksi edes jollain tavalla. Enkä kyllä omalla kohdallani osaa sanoa onko tämä palsta siihen oikea paikka. Nyt tuli minultakin melkoisesti tekstiä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä täytyy puhki analysoida toisen elämää ja ruveta neuvomaan.. Ihan toisilleen vieraita ihmisiä ja lopulta emme kuitenkaan voi toisen elämästä kaikkea tietää. Pintaraapaisu yleensä tänne vain kirjoitetaan kommentteihin. Olen lukenut jo kauan pitkästi kirjoittavan kirjoituksia ja tiedän hänen elämästään sen kautta paljon, mutten niin paljon, että olisin valmis neuvomaan. Mainitsi omistaneensa dobermannin ja olisi ennemmin halunnut nimimerkikseen perhosenpelastaja.. menikö oikein..? Jokuhan voi puhtaasti kirjoittaa tuntemuksiaan tänne kaipaamatta neuvoja elämäänsä. Päiväkirjaankin varmaan kirjoitetaan tuntemuksia osin siksi, että saisi selkeytettyä ajatuksensa kirjoituksen kautta ja toivoen ettei kukaan tuttu lue vahingossa niitä päiväkirjoja. Olen usein kommentoinut sinulle pitkästi kirjoittaja, että voin samaistua teksteihisi. Itsellenikin olisi tärkeä tulla näkyväksi edes jollain tavalla. Enkä kyllä omalla kohdallani osaa sanoa

Tätä komppaan. Olen ymmärtänyt, että Pitkis haluaa jakaa elämäänsä, onkin useammin jo kirjoittanut, ettei neuvoja kaipaa. Silti minäkin, täti-ihminen niitä joskus hälle jaan, pahoittelut siitä. 

Rahkapullaa aamukahvilla :) voi mikä herkku. Muistan kerran juhannuksena, kun olin veljeni luona. Aamulla heräsin paistuvan pullan tuoksuun... ihana herätys. Emäntä siis leipoi, ei veli.

Mulla on suunnitelmissa sämpylän leivonta huomenna, yritän maltilla lisätä ruista, ohraa, kaurahiutaleita, että saan hyvän sitkon.

Tänään kudon pontsoa, jo 4. menossa. 3. Limenvihreä valmistui ystävälleni. Nyt teen itselleni erisävyisistä harmaista langoista.

Illalla oli maa valkoinen, ohuesti. Nyt paistaa aurinko

Valoisaa päivää Kaikille

N64

Pitkus, miten opinnot sujuu?

Lajittelin neulelangat: varmaan 10 lilaa, violettia eri sävyissä, harmaita kai puolenkymmentä, sama punaisia. Vihreitä useampaa sävyä. Nyt on helpompi suunnitella seuraavaa työtä. Pienet kerät laitoin isoon lasipurkkiin, helppo valita, jos tarvitsee viirua työhön, on soman näköinen

Neulemaakari

Kiva, että täällä on muitakin kutojia ja kässäope neuvomassa, jos pulma

Näin todella eläväistä unta juuri ennen heräämistä, nuoruuden ensimmäisestä poikaystävästä. Voi niitä tunteita! Ja se ero oli hirveintä ikinä, vaikka vain vuosi seurusteltiin. Hän jätti minut toisen tytön takia. Olisipa joku silloin sanonut minulle, että ero on vain siunaus, ette sovi yhtään toisillenne vaikka niin nyt kuvittelet.

Kyllähän sen itsekin vuosien päästä ymmärsin. Kun tämä poika otti parinkymmenen vuoden päästä erostamme Facebookin kautta yhteyttä, nauratti kun kertoi että on aina miettinyt minusta, että olisin ollut hänelle se paras puoliso. Yritin nätisti ilmaista, että oltiinhan me aika erilaisia. Jännä oli silti nähdä kuvia ja kuulla miten hänen elämänsä oli mennyt.

Nuorukaisesta oli kasvanut miehekäs ja mahakas mies, naisia ja lapsia liuta takana. Samat siniset, iloisina tuikkivat silmät kuin seitsemäntoistavuotiaana jannuna, vaikka muu ympärillä olikin muuttunut. Myös samat lennokkaat jutut, jotka nyt vain huvittivat, mutta nuorena saivat sydämen ihan liian levottomaksi.

Tällaista nostalgiaa tähän aamuun. Vieläkin on muutama biisi, jotka radiosta soidessaan lennättävät hetkessä tuon pojan kainaloon ja siihen tunteeseen, kun olimme niin rakastuneita kuin vain pelottomat ensikertalaiset voivat olla. 

Vierailija kirjoitti:

 

Näin todella eläväistä unta juuri ennen heräämistä, nuoruuden ensimmäisestä poikaystävästä. Voi niitä tunteita! Ja se ero oli hirveintä ikinä, vaikka vain vuosi seurusteltiin. Hän jätti minut toisen tytön takia. Olisipa joku silloin sanonut minulle, että ero on vain siunaus, ette sovi yhtään toisillenne vaikka niin nyt kuvittelet.

Kyllähän sen itsekin vuosien päästä ymmärsin. Kun tämä poika otti parinkymmenen vuoden päästä erostamme Facebookin kautta yhteyttä, nauratti kun kertoi että on aina miettinyt minusta, että olisin ollut hänelle se paras puoliso. Yritin nätisti ilmaista, että oltiinhan me aika erilaisia. Jännä oli silti nähdä kuvia ja kuulla miten hänen elämänsä oli mennyt.

Nuorukaisesta oli kasvanut miehekäs ja mahakas mies, naisia ja lapsia liuta takana. Samat siniset, iloisina tuikkivat silmät kuin seitsemäntoistavuotiaana jannuna, vaikka muu ympärillä olikin muuttunut. Myös samat len

Ihana tarina :) mulla sama, nuorena rakkaus on jotenkin niin ainutkertaista. Meillekin tuli ero pian, mutta oltiin pitkään satunnaisesti yhteyksissä. Kuolemaansa asti. Järjellä ymmärrän, että minä 23v (!) En ollut kypsä suhteeseen. Ero oli oikea ratkaisu, mutta, mutta, mutta... vieläkin näen hänestä unia, oli sielunkumppani, tavallaan. Unissa hän on edelleen elossa ja kuolema olikin joku virhe.

Mistä ne unet oikein tulee?

Ahdistava olo taas aamusta, nyt epäilen että aloittamani verenpainelääke candersartan tekee tämän ahdistuksen?

Heräsin taas aamuyöllä puoli neljän maissa enkä saanut uudelleen unta. Suden hetki. Sillä erotuksella tosin, että en miettinyt valvoessani mitään ongelmia tai murheita, kuten nk suden hetkeen yleensä kuuluu,  vaan suunnittelin kaikkea mahdollista, mitä teen edessä olevalla 10 päivän vapaalla. Nousin lopulta keittämään aamukahvit ja sen vuoksi onkin nyt lounastauko pari tuntia normaalia aikaisemmin. 

Enää 3 osa-aluetta töissä, missä mä olen vastuuhenkilö. Kaksi niistä pitää käydä seuraajan kanssa vielä läpi, mutta kolmannesta riittää se, että teen helpon ja selkeäsanaisen oppaan ko hommasta. Eilen tipahti yksi kokonaisuus seuraajan vastuulle eli enää jäljellä noi 3. 

N64: Liekö meidän täti-ihmisten ongelma, että niin helposti aletaan neuvoa, vaikkei neuvoja ole pyydetty? Huomaan itsekin sortuvani siihen. Onneksi en enää syyllisty siihen realimaailmassa - ainakaan kovin usein - , mutta täällä somessa siihen lipsahtaa paljon helpommin. Ehkä siksi, että monesti somessa nimenomaan kysytään neuvoja ja sen vuoksi silloinkin, kun niitä ei kysytä, alkaa neuvomaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ahdistava olo taas aamusta, nyt epäilen että aloittamani verenpainelääke candersartan tekee tämän ahdistuksen?

Oliko sivuvaikutuksissa mainittu tämä? Lääkäriin varmaan kannattaa olla yhteydessä, jos viikkoja aloituksesta jatkuu. Usein lääkettä aloittaessa esiintyvät oireet poistuu pitemmässä käytössä.

Tsemppiä!

Lammas:

Tuosta neuvomisesta... yleensä pyrin lieventämään neuvojani sanomalla jotain keventävää. Joskus jopa onnistun pistämään suuni suppuun :)...

Esimerkki ystäväni miehensä kanssa esittelee käydessäni vanhan talon remonttiaan. Kerran oli vuorossa portaat yläkertaan. Ihana, patinoitunut hirsi oli maalattu vitivalkeaksi. Ups. Meikä sanoi: voi ei. Kai johonkin jää aito hirsi näkyviin? Tai siis että tykkään niin siitä... selittelin jotain. Kysehän on kuitenkin heidän talostaan.

Vahingosta viisastuneena: reilu kolmikymppinen siskontyttö esitteli kotiaan, niin ikään vanha hirsitalo, paljon puupintaa seinissä. Hän kertoi mitä värejä maalataan mihinkin huoneeseen... kysyin vain: kai tupa jää ennalleen?

On tietysti hiukan eri asia sanoa mielipiteensä tai alkaa neuvoa. Vaikeaa tämä ikääntyminen. Kun just sukujuhlissa tottui olemaan täti-osastoa alkaakin olla mummo-moodissa.

Ja mummothan ne vasta tuppaavatkin neuvomaan, eikö? Osa siis...

N64

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistava olo taas aamusta, nyt epäilen että aloittamani verenpainelääke candersartan tekee tämän ahdistuksen?

Oliko sivuvaikutuksissa mainittu tämä? Lääkäriin varmaan kannattaa olla yhteydessä, jos viikkoja aloituksesta jatkuu. Usein lääkettä aloittaessa esiintyvät oireet poistuu pitemmässä käytössä.

Tsemppiä!

Kyllä oli, ahdistus,väsymys, jalkojen turvotus. Sietämätön olo tämä ahdistus kun ei ole mitään asioita jotka tekisivät tämän olon.

N64; Mun suurin vikani tässä asiassa on, että olen luonteeltani ratkaisukeskeinen. Olipa ongelma iso tai pieni (esim se, että patja ei pysynyt sängyssä ->ulkovarastosta hain lautaa ja nikkaroin sängynpäädyn), pyrin asap ratkaisemaan sen. Ainakin siten, että tilanteesta tulisi edes jollain tavalla siedettävä. Kun itse on tällainen, sitä helposti ajattelee, että toinenkin haluaisi jonkin ratkaisun ongelmiinsa. Todellisuudessa toinen kaipaisi vain kuuntelijaa ja neuvominen alkaa vain ärsyttää häntä. Hyvä vinkki tietysti on kuunnella, kysyykö toinen jotain vai ei. Ja jos kysyy, vastaa vain siihen, mitä toinen kysyi, eikä johonkin ihan muuhun (kuten mitä itse tekisi vastaavassa tilanteessa tms)

Tämähän on siis keskustelupalsta? Mielipiteitä, kommentteja, neuvojakin saa siis ilmaista? Jokainen ottakoon talteen itelleen sen, minkä haluaa ja unohtakoon sen, mikä ei miellytä.

Lammas:

Vielä neuvomisesta ja 'ratkaisukeskeisyydestä': usein miehiä moititaan siitä, että kuuntelemisen sijaan alkavat heti tarjota ratkaisuja ja neuvoja... eiköhän ole myös luonne- ja asennekysymys...

N64

"Tätä komppaan. Olen ymmärtänyt, että Pitkis haluaa jakaa elämäänsä, onkin useammin jo kirjoittanut, ettei neuvoja kaipaa. Silti minäkin, täti-ihminen niitä joskus hälle jaan, pahoittelut siitä."

Sanotaanko niin, että sillä on väliä mitä kirjoittaa. Muuten kyllä minä neuvot ja muiden vastaukset yms luen. Silti ehkä joillakin meni nyt eilen vähän tuo neuvominen jo yli. En odota tavallaan sitä, että joku alkaa niin paljon asioitani pohtimaan. Yritän kuitenkin monesti kirjoittaa selkeästi ja kertoa ajatuksistani.

Monet viestejäni lukeneet varmaan näkevät ne ajoittaiset vaikeuteni vanhempieni kanssa. Juuri ne jutut, kun jäin esim ikävien kokemusten kanssa omilleni jo nuorena (näitä kiusaaminen, yksinäisyys sekä ajoittainen ahdistus yms) vaikuttavat ja tavallaan joskus vieläkin toivon, että saisin tukea vaikeina hetkinä, mutta meillä se ei mene niin. Asioista voi hieman puhua, mutta vastaanotto on hyvin vähäistä jos niin voisi sanoa. Tällä kaikella tarkoitin ymmärrystä ja sitä että tavallaan toivoisin, että voisin sanoa, että  olen meillä ns hyväksytty myös heikompana. Se menee siihen vahvuuden korostukseen helposti. 

Samalla en toisaalta itse ymmärrä sitä miksi joku otti tuohon kaikkeen esimerkkinä kirjeenvaihtoon liittyvän viestini. Alkoi sitä analysoida, kun minä vaan yritin kertoa miksi kirjoittaisin mieluummin vaikeampaa elämää eläneen kanssa. Ja kerroin tähän, ettei äitini tavallaan käsittänyt sitä. Sillä kaikella tarkoitin vaan sitä, että meillä on tavallaan jätetty ne vaikeat asiat pimentoon, kuin niitä ei olisi ollut, vaikka kyllähän se kaikki on tullut ilmi. Näin äitini ei tavallaan yhdistänyt sitä kaikkea ja ymmärtänyt kuinka itsekin samaistun vaikeuksia kokeneeseen. Jos joku nyt ymmärtää mitä tarkoitan. Tietenkään äitini ei voi kaikkea minusta tietää, mutta tavallaan hänen ei pitäisi ihmetellä niitä asioita jos vähänkään miettisi minunkin elämääni. Tai jos odotetaan, että minä olen rohkea ihminen jossain hetkessä, mutta ei nähdä syitä siihen, että miksi jokin asia jännittää minua. Näitä esimerkkejä on paljon. Jääköön tämä aihe nyt. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä täytyy puhki analysoida toisen elämää ja ruveta neuvomaan.. Ihan toisilleen vieraita ihmisiä ja lopulta emme kuitenkaan voi toisen elämästä kaikkea tietää. Pintaraapaisu yleensä tänne vain kirjoitetaan kommentteihin. Olen lukenut jo kauan pitkästi kirjoittavan kirjoituksia ja tiedän hänen elämästään sen kautta paljon, mutten niin paljon, että olisin valmis neuvomaan. Mainitsi omistaneensa dobermannin ja olisi ennemmin halunnut nimimerkikseen perhosenpelastaja.. menikö oikein..? Jokuhan voi puhtaasti kirjoittaa tuntemuksiaan tänne kaipaamatta neuvoja elämäänsä. Päiväkirjaankin varmaan kirjoitetaan tuntemuksia osin siksi, että saisi selkeytettyä ajatuksensa kirjoituksen kautta ja toivoen ettei kukaan tuttu lue vahingossa niitä päiväkirjoja. Olen usein kommentoinut sinulle pitkästi kirjoittaja, että voin samaistua teksteihisi. Itsellenikin olisi tärkeä tulla näkyväksi edes jollain tavalla. Enkä kyllä omalla kohdallani osaa sanoa

Kiitos viestistäsi. Taidat muistaa ja tietää minusta nyt monia asioita. Monesti itsekin vaan kirjoitan tänne ja mielelläni itsekin ratkaisen asioita. En tykkää tavallaan siitä, että jokin asia jää selvittämättä. Silti meidänkin elämässämme on asioita mitkä eivät ole helppoja. Joku kirjoitti, että minä taidan helposti loukkaantua vanhemmilleni, kun he esim puhuvat työjuttujaan. Todellisuus on se, että minä kyllä kuuntelen kaiken ja osaan asiat ulkoa. En yleensä ikinä valita heille tästä. Odotan kai vaan jotain mielenkiintoa myös tännepäin.

Eilen tavallaan mietin, että miten asian tiivistäisi. Voisi sanoa, että minä vanhempani olemme monesti kuin kolme vierasta ihmistä yhdessä. Tutut tavat ja käytös, mutta tuntemus toisiamme kohtaan on välillä heikkoa. Jos joku tajuaa tämän. Nyt täytyy jättää tämä aihe, kun ei nämäkään jutut tästä parane, vaikka niitä pohtisi.

Jos vielä saan lainata niin "Lammas" kirjoitti hyvin täällä joskus vanhemmistaan ja siitä millaisia he ovat. Kertoi asioita, kuten esim hänen isänsä tykkää, että saa kertoa asioistaan ja että hänen juttujaan kuunnellaan. Samaistuin siihen kaikkeen ja ehkä meillä vähän sama linja elämässä ollut. Tietyt vaikeudet mukana ja en voi tavallaan olettaa, että meillä yhteiselo on edelleenkään samaa kuin esim sukulaisia katsoessa. Pyydän nyt, että jätetään tämä aihe viimein. En enää itsekään halua viestejä tähän liittyen. 

Eilisen lumimyrskyn jälkeen selkeä kylmä ilma. Kävellen kaupassa jo aamupäivällä kun illaksi luvattu taas lumikuuroja.

Minusta on ihan luonnollista että täällä kommentoidaan ja vähän neuvotaankin muita kirjoittajia. Monella kuitenkin on jo elämänkokemusta takana.

Ei siitä kannata loukkaantua vaan miettiä olisiko neuvosta itselle hyötyä.

Hyvää loppuviikkoa itsekullekin💐

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä täytyy puhki analysoida toisen elämää ja ruveta neuvomaan.. Ihan toisilleen vieraita ihmisiä ja lopulta emme kuitenkaan voi toisen elämästä kaikkea tietää. Pintaraapaisu yleensä tänne vain kirjoitetaan kommentteihin. Olen lukenut jo kauan pitkästi kirjoittavan kirjoituksia ja tiedän hänen elämästään sen kautta paljon, mutten niin paljon, että olisin valmis neuvomaan. Mainitsi omistaneensa dobermannin ja olisi ennemmin halunnut nimimerkikseen perhosenpelastaja.. menikö oikein..? Jokuhan voi puhtaasti kirjoittaa tuntemuksiaan tänne kaipaamatta neuvoja elämäänsä. Päiväkirjaankin varmaan kirjoitetaan tuntemuksia osin siksi, että saisi selkeytettyä ajatuksensa kirjoituksen kautta ja toivoen ettei kukaan tuttu lue vahingossa niitä päiväkirjoja. Olen usein kommentoinut sinulle pitkästi kirjoittaja, että voin samaistua teksteihisi. Itsellenikin olisi tärkeä tulla näkyväksi edes jollain

Ahkerasti olet N64 neulonut, kun jo monta ponchoa olet tehnyt.  Neulominen kyllä vie mennessään.

Tuosta leipomusten tuoksusta sen verran; kun tulin kävelylenkiltä, niin jo eteisessä tuoksui vastaleivotulle pullalle.  Tuoksu jotenkin korostui, kun tuli raikkaasta ulkoilmasta sisälle.