Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Oon menossa nukkumaan. Nukun iltapäivään. Ihanaa. Öitä. Zzzzz

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olo on niin sietämätön, että puran sitä jopa tänne.

Poikaystäväni jätti minut tänään. Hän, jota rakastan.

Meillä on ollut myrskyä viime aikoina, mutta aina ollaan kuitenkin tähän asti saatu asiat haltuun.

Tällä kertaa kaikki on hänen puoleltaan lopullista. Sen vaan tietää.

En nuistanutkaan, että miten kamala tämä tunnetila on. 

 

Voi sinua! Mutta ehkä on parempikin erota, jos on myrskynnyt jo nyt. Kyllä sen tuntee, jos on oikea rakkaus kyseessä, silloin ei ole myrskyä. Toiselle haluaa vain hyvää. Parempaa kuin itselle. Kokemusta on, olen  aviossa 50 vuotta ollut pappa. Katson rakastani lempeästi ja kiitän häntä elämänsä jakamisesta kanssani.

 

En usko parisuhteeseen, jossa ei koskaan myrskyä. Silloin jompi kumpi on altavastaaja ja alistuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olo on niin sietämätön, että puran sitä jopa tänne.

Poikaystäväni jätti minut tänään. Hän, jota rakastan.

Meillä on ollut myrskyä viime aikoina, mutta aina ollaan kuitenkin tähän asti saatu asiat haltuun.

Tällä kertaa kaikki on hänen puoleltaan lopullista. Sen vaan tietää.

En nuistanutkaan, että miten kamala tämä tunnetila on. 

 

Voi sinua! Mutta ehkä on parempikin erota, jos on myrskynnyt jo nyt. Kyllä sen tuntee, jos on oikea rakkaus kyseessä, silloin ei ole myrskyä. Toiselle haluaa vain hyvää. Parempaa kuin itselle. Kokemusta on, olen  aviossa 50 vuotta ollut pappa. Katson rakastani lempeästi ja kiitän häntä elämänsä jakamisesta kanssani.

 

En usko parisuhteeseen, jossa ei koskaan myrskyä. Silloin jompi kumpi on

Et ole kohdannut oikeaa rakkautta etkä oikeaa ihmistä sinulle. Kiltti, huolehtiva, kunnioittava, hyvät vuorovaikutustaidot omaava puoliso on sellainen, jonka kanssa ei myrskyä koskaan. Meillä on aina puhuttu paljon, puhumalla on selvitty ilman myrskyä. jo 50 vuotta. Lastenlasten kanssa on kyllä jouduttu korottamaan vähän ääntäkin, kun kaikki kolme poikaa on yhtäaikaa paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olo on niin sietämätön, että puran sitä jopa tänne.

Poikaystäväni jätti minut tänään. Hän, jota rakastan.

Meillä on ollut myrskyä viime aikoina, mutta aina ollaan kuitenkin tähän asti saatu asiat haltuun.

Tällä kertaa kaikki on hänen puoleltaan lopullista. Sen vaan tietää.

En nuistanutkaan, että miten kamala tämä tunnetila on. 

 

Voi sinua! Mutta ehkä on parempikin erota, jos on myrskynnyt jo nyt. Kyllä sen tuntee, jos on oikea rakkaus kyseessä, silloin ei ole myrskyä. Toiselle haluaa vain hyvää. Parempaa kuin itselle. Kokemusta on, olen  aviossa 50 vuotta ollut pappa. Katson rakastani lempeästi ja kiitän häntä elämänsä jakamisesta kanssani.

 

En usko parisuhteesee

Ei meilläkään myrskyä. Riidellään kyllä, harvoin. Pääosin selvitellään puhumalla. 30 yhteistä vuotta. Mottomme on, että vapaaehtoisesti liittoon on menty, vapaaehtoisesti yhdessä ollaan. Nauretaan paljon ja hassutellaan. Joskus hemmotellaan toista tuomalla kaupasta herkkuja tai tekemällä voikkaleivän...

tavallinen arki on parasta

Päivän kuulumiset: meinasin lähteä kauppaan, siirsin huomiselle. Eilen tuli kutsu synttärikahville. Vettä sataa, ropina kuuluu sisälle asti.

Puoliso lähti kauppaan tarkoituksena ostaa hiekoitushiekkaa pihaan. Kierteli kaupoilla muita asioita ja hiekka jäi ostamatta. Todettiin, että ei pidä paikkansa sanonta "Vanhus (😉) ei tule yksin". Kyllä vaan tuli yksin ilman hiekoitushiekkaa 🙃

"On jotenkin sellainen sisäisesti hauras olo. Vaikka sinänsä kaikki asiat ovat kunnossa, niin sellainen levoton tunne on sisällä. Nyt jos joku olisi minulle ilkeä, niin varmasti ottaisin sen tavallista raskaammin.  

Ihmisten ilkeyttä olen muuten miettinytkin viime aikoina. Jotenkin ihmetyttää, miksi on niin paljon ihmisiä, jotka iloitsevat toisten vastoinkäymisistä tai katsovat oikeudekseen polkea jo valmiiksi heikolla olevaa. Pönkittävätkö he sillä omaa heikkoa itsetuntoaan vai mistäköhän on kyse? Itse on vaikea ymmärtää sellaista."

Näinhän se on, että kun on muutenkin "heikko" tai surullinen olo niin jokainen ikävä asia tai toisten ilkeys korostuu enemmän. Olen itsekin paljon pohtinut tätä kaikkea ja tavallaan väsynyt jo siihen jos joku on ikävä minua kohtaan. Se vaikuttaa kuitenkin paljon jos jo muutenkin voimat vähissä. Elämäni olisi ollut helpompaa jos olisi ihmisten suhteen ollut erilainen tie. Nyt paikkailen niitä jälkiä ja tarvisin kymmeniä hyviä kokemuksia korvatakseni huonoja.

Mietin itse sitä, että ehkä jotkut haluavat korostaa itseään muiden kautta. Niin, että minulla ainakin menee paremmin kuin tuolla. Ehkä se tuo heille jotain ylpeyden tunnetta mukamas. Kyllä itsekin uskon siihen, että kiusaaminenkin on sitä, että varmistetaan sitä omaa asemaa väärillä keinoilla. Nuoruudessa ehkä jotenkin voi  ainakin yrittää ymmärtää sitä kaikkea jos oikein yrittää. Vaikeaa se tietysti ikävää kohtelua kokeneena on. Toiset, kun vaan eivät muutu koskaan ja sama jatkuu. Kai sekin tietysti kertoo ihmisestä.

Itse en nyt muita kohtele huonosti edes voidessani huonommin. Silti mietin jos minulla olisi kaikki oikein hyvin ja sitten puhuisin muista pahaa ja se olisi minulle joku huvi niin voisinko oikeasti hyvin. Tuntuu jotenkin vielä vaikeammalta käsittää ns hyvää elämää elävän ilkeitä puheita, kun minä mietin, ettei heillä ole edes "syytä" purkaa pahaa oloa. Tai sitten se vastaus on, että eivät sisimmässään voi hyvin, koska kuka hyvinvoiva ihminen huvittaa itseään ja pönkittää asemaansa muiden kustannuksella. Tämä kaikki tuli mieleen. 

Tänään minulla on "huilipäivä", eilen sain yhden sukkaparin valmiiksi ja laitoin ne jo eteenpäin.

Kirjoitin aamulla ystävänpäiväkirjeen kaukomaille ja ystävänpäiväkortit kirjoitin jo valmiiksi, postimerkkejä täytyy ostaa huomenna.

Surffaillut olen ja muutaman sähköpostin lähettänyt.

Eilen tein aiemmin mainitsemaani kaali-juureslaatikkoa, mihin mieheni toivomuksesta laitoin myös nakinpaloja.  Hyvää on, teen varmasti toistekin.

Minäkään en ymmärrä miksi pitää ilkeillä toisille.

Mukavaa torstain jatkoa jokaiselle!

Suunnittelen kirjeen kirjoitusta. Siskolla pyöreitä tulee täyteen ensi kuussa... mihin ne vuodet vierii, vastahan pappa täytti 70, hetki sitten äiti... lapsena vuodenkierto oli niin pitkä. Syyskausi kesti iäisyyden, joulua varttuissa. Joululoma oli pitkä. Sydäntalvea elettiin kauan, laskiaismäet ja hiihtolomat... kun kevätjuhlan uuden koltun ja polvisukkien jälkeen alkoi kesäloma, sitä riitti... ruskettuneet, naarmuttuneet kintut sullottiin villasukkaan js kumisaappaaseen syyskuulla vasta...

On ihanaa saada kirje. Tai kortti. Joku on minua ajatellen kirjoittanut nuo sanat. Liimannut postimerkin ja kiikuttanut tuotoksensa postilaatikkoon tai peräti postiin. Jos semmoista löytyy, lienevät asiamiesposteja kaikki. Lapsena kyläpostille oli kuusi kilometriä. Useamman kerran kesässä poljin pyörällä tuon matkan, jossei isillä ollut traktorilla asiaa kylille.

Näitä lapsuusmuistoja minulle kuuluu tänään. Tunnen vieläkin nenässäni porkkanan tuoksun, kun kasvimaalta harvennettiin taimia ja sadevesisaavissa huuhtaistiin nuo kesäiset herkut. Tai herneet, juhannusruusut, 'sireenit' niinkuin pihasyreenejä silloin kutsuttiin. Valkeat kuulaat.

Lehmänkellon kalkatus haassa, käen kukunta, pääskysten kirkuna.

Kuikan laulu tyynenä kesäiltana.

Lähtevät kurjet, aurat taivaalla

Minäkin tein kaalijuureslaatikkoa! Suolaa olisi saanut olla enemmän mutta sitähän saa ripoteltua lisää. Lihapata on vielä uunissa. On moneksi päiväksi ruokaa.

Mies leipoi sämpylöitä. Niihin meni tattarihiutaleita jotka ei puurona oikein maistuneet.

Harmaa sateinen päivä. Kohta katsomme Michael Palin Pohjois- Koreassa. Kyllä saa olla tyytyväinen omaan maahan.💐

Uhmasin harmaata ja sateista päivää kiertämällä sauvalenkin. Sen päälle laitoin auringonkukkahupparin päälleni, että olis elämässä muutakin väriä kuin pelkkää harmaata. 

kiitos kysymästä , ihan v tun huonosti  menee. parantumaton sairaus etenee vauhdilla

Äitini kävi lääkärissä ja tulehdusarvo oli laskenut puoleen ihan itsestään. Syytä ei silti tiedetä mikä vaikuttaa tuohon kaikkeen joten lähete keskussairaalaan. Siellä sitten ensi viikolla tutkitaan lisää. Näin epätietoisuudessa eletään.

Itse yritän nyt luentoja kuunnella ja miettiä mistä aiheista kirjoittaisin. Tai aiheet annettu, mutta itse pitää tietyt jutut valita. Kai nyt edes jotain saan aikaan. Muuten kävin kaupassa ja nyt pitäisi pärjätä melkein kaksi viikkoa hyvin vähällä. Ei saisi kauppaan mennä. Kävelyllä olen ollut tänäänkin. 

Vierailija kirjoitti:

Äitini kävi lääkärissä ja tulehdusarvo oli laskenut puoleen ihan itsestään. Syytä ei silti tiedetä mikä vaikuttaa tuohon kaikkeen joten lähete keskussairaalaan. Siellä sitten ensi viikolla tutkitaan lisää. Näin epätietoisuudessa eletään.

Itse yritän nyt luentoja kuunnella ja miettiä mistä aiheista kirjoittaisin. Tai aiheet annettu, mutta itse pitää tietyt jutut valita. Kai nyt edes jotain saan aikaan. Muuten kävin kaupassa ja nyt pitäisi pärjätä melkein kaksi viikkoa hyvin vähällä. Ei saisi kauppaan mennä. Kävelyllä olen ollut tänäänkin. 

Hyvä että äitisi pääsee tutkimuksiin. Asiat kyllä etenee. Epätietoisuus on pahinta, mutta kestettävä on, kun ei voi muutakaan. Voit sinäkin keskittyä opiskeluun. Ainakin kirjoittelun osalta uskon, että opinnoissa pärjäät. Kirjoitat tosi sujuvasti, sanavarastosi on monipuolinen. 

Hyvää voimista Sinulle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olen melko nuori, tästä on tullut yksi lempiketjuistani. Kiva kuulla kaiken ikäisten kuulumisia. En ymmärrä, miksi ihmiset, jotka eivät tykkää aloittajasta tms., ovat edes täällä.

Itsellä työntäyteinen päivä. Kävin myös kaverin luona. Haaveilen laskiaispullasta huomenna :)

Minkä ikäinen olet, melko nuori?

Jopas löytyi mielensäpahoittajia tällekin kysymykselle?! Ihme touhua. Kyllä minua kiinnostaa minkä ikäistä porukkaa täällä kirjoittelee ja minkä ikäinen on melko nuori? Itse olen nuori, täytän keväämmällä 48. Taitaa olla suurimmalla osalla tamponi väärinpäin persiissä! 

Tiedoksi: vauvalla on tapana alapeukuttaa kommentit, jotka eivät liity aiheeseen, ei siis ole kyse mielensäpahoittamisesta

Kenen mielestä alapeukutus = ei liity aiheeseen? En ole koskaan kuullutkaan. Alapeukku toisen murheille on pelkästään törkeää ja ala-arvoista

Vähän semmonen oleilupäivä ollut. En ole saanut paljoa aikaan. Toisinaan mietiskelyyn kuluu aikaa enemmän, kun menneitä ja tulevia tulee mietittyä. Nyt taisi olla sellainen päivä.

Ja niin kuin ei kylliksi olisi omassa elämässä mietittävää, luin 1700-luvun Isonvihan aikaisista tapahtumista kotiseudullani. Oli kyllä ankaraa ja julmaa tuo aika. Myös lapsuuteni kotikylässä asukkaat tuolloin joutuivat piileskelemään pakosaunoissa synkässä metsäkorvessa. Kyllä senkin piilopaikan vihollinen oli löytänyt. Osa kyläläisistä pääsi pakenemaan, mutta korpimetsästä on löytynyt vielä tuon aikaisia hautoja. Minun esivanhempani jäivät henkiin. Sieltä 1600-luvulta asti on sukuani samalla kotipaikalla asunut. Tuntuu hurjalta kaikki tämä. Ei ihan joka päivä kyllä jaksa näitä asioita miettiäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea ap N64 väistyy... en jaksa vääntöä feikin kaa. Voikaa hyvin :)

Toivottavasti pysyvästi! Vain ihmisiä,  jotka pitävät lupauksensa , voi kunnioittaa.

 

Sinulle, joka olet loukkaantunut: älä anna auringon laskea vihasi ylle. - eri

Kylläpä nyt minut laitetaan tuntemaan tunteita, joita en tunne. Loukkaantunut, vihainen, en ole! Olen sanonut olevani ärsyyntynyt, se minä olen. Ap, eli N61, alias N64 on aikaisemminkin luvannut rajoittaa kommentointiaan ja se lupaus ei ole pitänyt ja nyt hän lupaa väistyä, siis toivoakseni pysyy poissa pysyvästi, mutta toivoni taitaa olla turhaa.

Huomenna hän toivottaa toimeliasta tiistaita, ylihuomenna  kekseliästä keskiviikkoa, sitten on vuorossa toiveikas torstai jn

" Palaan asiaan, jos tarve vaatii..."

Millä valtuuksilla sinä luulet latelevasi sääntöjä, kuka täällä saa kirjoittaa ja mitä? Outo olet

Minulla on ollut nyt huonon unen kausi,monta yötä mennyt huonosti. Mitään huolia tms ei ole. No lapsesta asti ollut näin, olin huono nukkumaan ja syömään. Siksi ehkä jäinkin tämmöiseksi hukkapätkäksi, 150cm.

Syömisen saralla olen kyllä kunnostautunut liikaakin aikuisena.

Minulla myös nuo tulehdusarvot huiteli pilvissä viimeksi kun otatin veriarvot. Päättelin sen johtuvan silloin vaivanneesta käsikivusta enkä tullut menneeksi lisätutkimuksiin.

Levollista yötä kaikille💐

Muistelujen päivä, sellaista kuuluu. Unissani olin lapsuuskodin pellolla. Piti kerätä heinäseipäitä pellolta. Jotkut juhlat oli. Kahvikuppeja. Sekava uni, heräsin välillä ja uni vaan jatkui...

Muistan, kun lapsena olin isin kanssa tekemässä heinäseipäitä. Hän piti tupakkatauon ja antoi minulle paxin. Harvinaista oli se, että karkkia sai. Fazerin parhaat sai joskus lahjana tai pihlajanmarjamakeiset. Kesäaikaan oli kiirettä maalaistalossa, lapsillakin. Jos et ollut pellolla, olit ruuanlaitossa. Pienestä asti osasin tehdä tulet puuhellaan, keittää potut ja tehdä ruskeaa kastiketta. Joskus savutti, konstit oli monet. Jos et pyykillä, olit navetassa. Tai kasvimaalla. Sunnuntaisin oli lepopäivä. Paitsi pakolliset. Lypsyä, vasikan juottoa. Siivilän pesua. Vieläkin tunnen nenässäni sen maidossa lionneen siivilävanun tuoksun. Pieni lapsikin osasi koota siivilän osat oikein päin. Lepopäivä, paitsi jos sade uhkasi heinänteon aikaan. Kuivat heinät piti saada suojaan, oli pyhä tai arki.  Ruusupensaan juurella, maton päällä oli nukkeleikit. Yks vauvanukke on vieläkin tallessa, puen sen jouluasuun ekana adventtina. Sateella leikittiin vintissä paperinukilla, kiiltokuvilla tai luettiin vanhoja akuankkoja, joita serkuilta saatiin. Isompana kiinnosti valitutpalat ja sininennyyrikki.

Tälläisiä kuulumisia minulla tänä perjantaipäivänä, tammikuun viimeisenä, armon vuonna 2025

Me saatiin papalta Pectuksia. Mummo ja pappa asui meidän kanssa. Pappa kuolikin kotona pitkään sairastettuaan. Totta kai vanhukset hoidettiin kotona silloin, nyt mietitään, mihin laitettaisiin.

Hyvää kuuluu. TNT ja strap-onit mielessä tänään.

t. Antti