Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Katson kauemmas taivaanrantaa

Joskus enemmän elämä ottaa kuin antaa

Sain rakkautta, sain ystävyyttä

Sairautta, kuolemaa täysin syyttä

Elämä jakaa syksyn satoa

Taittuu korsi, ei koskaan katoa

Kerro murheesi tuuleen, älä patoa

Kulje taa päin muistojen siltaa

Kertaile sitäkin kevätiltaa

Kun ensi kertaa tunsit ikävää

Kun ymmärsit haihtuvaa elämää

Vierailija kirjoitti:

Katson kauemmas taivaanrantaa

Joskus enemmän elämä ottaa kuin antaa

Sain rakkautta, sain ystävyyttä

Sairautta, kuolemaa täysin syyttä

Elämä jakaa syksyn satoa

Taittuu korsi, ei koskaan katoa

Kerro murheesi tuuleen, älä patoa

Kulje taa päin muistojen siltaa

Kertaile sitäkin kevätiltaa

Kun ensi kertaa tunsit ikävää

Kun ymmärsit haihtuvaa elämää

Kaunista, ketä tää on? Vai kommentoijan omaa tekstiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea ap N64 väistyy... en jaksa vääntöä feikin kaa. Voikaa hyvin :)

Heippa! 😄

(Vihdoin...)

Ap väistyy... hetkeksi, ei poistu !

Eri

Tuu takas :)

 :)

Monesti minäkin mietin kaikkea mennyttä aikaa. Lapsuudessa tykkäsin pitkistä automatkoista ja samalla kuunneltiin radiota. Joskus vieläkin tulee jokin tutulta kuulostava biisi vastaan ja yhdistän sen lapsuuteeni. Se melodia tai sanat vaan jääneet mieleen. Samoin on jäänyt mieleen, kuinka kuljetin paljon kahta toisten koiraa. Se oli minulle tärkeää ja koirat ainakin saivat pitkät tuntien lenkit. Se olikin oma juttunsa miten sain alakoululaisena lenkitettyä kahta yli 20 kiloista koiraa. Toki maalla melko rauhallista ja kerran vaan vetivät minut kumoon. Sitten voisikin kirjoittaa myös omasta koirastani paljon siihen liittyviä muistoja. 

Tänään kävelin metsätiellä missä joku oli hevosella mennyt. Tuli mieleen omat kokemukseni hevosista. Kaksi hevosta on ollut minulle tärkeitä. Lapsuudessa maalaistallin ex ravuri. Luotettava ja ei pelännyt mitään, mutta hyvin nopea. Eipä sillä monet menneet. Minä taas paljon vietin sen kanssa aikaa. Tuolla tallilla oli hienoa päästä monesti maastoon. Oli kangasmetsää ympärillä minkä lomassa kiersi hiekkatietä. Kivoja muistoja jäi.

Toisella tallilla muuttomme jälleen  oli eräs puoliverinen jolla menin usein. Oli kiva, että sain mahdollisuuden mennä sillä paljon. Hyvin rauhallinen ja kiltti hevonen oli. Sen elämä jäi vaan melko lyhyeksi, kun tuli vakava terveydellinen juttu. Itse olin viimeinen tuntilaisista, joka sillä meni (eräs toinen ratsasti vielä seuraavana päivänä) ja muistan, kun vien sen tarhaan tunnin jälleen ja en tiennyt, etten enää näe sitä. Tuon kaiken jälkeen kiinnostus harrastukseen hiipui. Välillä vieläkin mietin, että pitäisi joskus koittaa uudestaan. 

Muuten elän paljon menneessä, kun minulla ei nyt oikein ole mitään muisteltavaa. Mietin näin menneitä juttuja ja viestinne innoitti myös tähän ja se näkyy sitten viestin pituudessa. Surullinen olo on ollut. Tavallaan koen elämäni monesti hyvin tyhjänä ja samaa toistavana. Viime päivinä tämä asia on korostunut. Samalla jokainen varmasti tahtoisi olla onnellinen. Minäkin koen iloa välillä. Herään aamulla iloisena, että sain nukuttua hyvin tai olen iloinen, kun löydä uutta musiikkia tai jotain kivaa katsottavaa. Silti tavallaan onnellinen en ole. Ilo sentään käväisee elämässä välillä. Ehkä sellainen väsynyt ja uupumus on vähän nyt elämässäni läsnä kokoajan. 

Vierailija kirjoitti:

kiitos kysymästä , ihan v tun huonosti  menee. parantumaton sairaus etenee vauhdilla

Olen pahoillani! Itsekin kroonisesti kipeä, työttömänä sairaana vuosia. Vointi huononee koko ajan, mitään ei enää tutkita koska lääkäri teki ilkeyttään väärän diagnoosin jolla ei saa enää mitään tutkimuksia, aina vedotaan tuohon diagnoosiin. Keväällä pääsen taas kertomaan uusille ihmisille miksi en kykene töihin kun kuntoutus alkaa. Mitään eivät pysty tekemään, jutteleminen ei minua paranna. Vähät rahat palaa vaan tuohon kun pitää matkustaa milloin minkäkin hyväpalkkaisen asiantuntijan luokse ja kertoa jälleen kerran samat asiat. Ei jää ruokarahaa edes tilille. Halauksia sulle!

Jos kehtaan vieläkin kirjoittaa lisää (olkoon tämä nyt viimeinen viesti vähään aikaan) niin ehkä eräs asia kuvaa jotenkin elämääni. Tämä, kun olen esim nyt tekemässä opintoja tai olen ollut jossain kokeessa tms. Näinä hetkinä mietin muita ihmisiä. Ovatko he aivan varmoja, että he valitsivat tämän alan oikein tai ovatko he ihan tosissaan tässä kokeessa ja tietävät, että tahtovat opiskella juuri tätä yms. Itsekin nyt pyrin kokeet ja tehtävät tekemään kunnolla.

Silti kadehdin ihmisiä joilla on vahva kyky löytää omat juttunsa tai paljon kiinnostusta johonkin asiaan sillä tavalla, että jaksavat pyrkiä päämääräänsä epäröimättä. Itse en oikein omaa sellaista kykyä ja jos omaan niin ehdin epäröimään monia kertoja matkan varrella. Toisaalta on minullakin omat mielenkiinnon kohteeni kuten esim musiikki, mutta se ei minua auta  koulutuksellisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Monesti minäkin mietin kaikkea mennyttä aikaa. Lapsuudessa tykkäsin pitkistä automatkoista ja samalla kuunneltiin radiota. Joskus vieläkin tulee jokin tutulta kuulostava biisi vastaan ja yhdistän sen lapsuuteeni. Se melodia tai sanat vaan jääneet mieleen. Samoin on jäänyt mieleen, kuinka kuljetin paljon kahta toisten koiraa. Se oli minulle tärkeää ja koirat ainakin saivat pitkät tuntien lenkit. Se olikin oma juttunsa miten sain alakoululaisena lenkitettyä kahta yli 20 kiloista koiraa. Toki maalla melko rauhallista ja kerran vaan vetivät minut kumoon. Sitten voisikin kirjoittaa myös omasta koirastani paljon siihen liittyviä muistoja. 

Tänään kävelin metsätiellä missä joku oli hevosella mennyt. Tuli mieleen omat kokemukseni hevosista. Kaksi hevosta on ollut minulle tärkeitä. Lapsuudessa maalaistallin ex ravuri. Luotettava ja ei pelännyt mitään, mutta hyvin nopea. Eipä sillä monet menneet. Minä taas paljon vietin sen kanssa aikaa. Tuolla

Luin, että koet elämäsi loistavana... ehei, vaan toistavana. Huomaathan, niin pieni ero, vain yksi kirjain    :) tykkään kikkailla sanoilla. Sori.

Piti kysymäni, oletko opiskeluun liittyvää kirjoitusta jo aloittanut? Musiikki ! Klaani-leffan Aamuyöllä aistein auennein on loistava, Anssi Tikanmäki lähti liian varhain. Onneksi musiikki jäi. Päivi Porraankorvalla on upea ääni.

Jospa jonain päivänä pääsetkin ratsastamaan...

Vierailija kirjoitti:

Jos kehtaan vieläkin kirjoittaa lisää (olkoon tämä nyt viimeinen viesti vähään aikaan) niin ehkä eräs asia kuvaa jotenkin elämääni. Tämä, kun olen esim nyt tekemässä opintoja tai olen ollut jossain kokeessa tms. Näinä hetkinä mietin muita ihmisiä. Ovatko he aivan varmoja, että he valitsivat tämän alan oikein tai ovatko he ihan tosissaan tässä kokeessa ja tietävät, että tahtovat opiskella juuri tätä yms. Itsekin nyt pyrin kokeet ja tehtävät tekemään kunnolla.

Silti kadehdin ihmisiä joilla on vahva kyky löytää omat juttunsa tai paljon kiinnostusta johonkin asiaan sillä tavalla, että jaksavat pyrkiä päämääräänsä epäröimättä. Itse en oikein omaa sellaista kykyä ja jos omaan niin ehdin epäröimään monia kertoja matkan varrella. Toisaalta on minullakin omat mielenkiinnon kohteeni kuten esim musiikki, mutta se ei minua auta  koulutuksellisesti. 

Opinnoista ja ammatista:

Menin lukioon, kun en keksinyt muutakaan. Luulin aina, että yksi tyttö oli tosi loistava opinnoissa. Tuli vasta lukioon samalle luokalle. Myöhemmin luokkakokouksessa kertoi, että oli ihan keskinkertainen. Koulua vaihtoi vain sen takia, että muuttivat lähemmäs tätä koulua. Ei siis ollut päättäväinen tai loistava, vuosikaudet luulin vain niin.

Ystävä lähti abivuoden keväällä töihin. Ai, toihan vois olla kivaa, mietin ja menin kans. Opiskelemaan hain ja seuraaviin työpaikkoihin osittain ajauduin. Eli ainakaan minä en suuremmin uraohjus ole ollut. Ehkä jotkut suunnittelee paljonkin, muttei kaikki.

Uskon, että sullekin paikka löytyy :)

Työpäivä oli ja laitoin loppupäivästä Robbie Williamsia soimaan luureistani. Aikaisempana päivänä kävin katsomassa hänen elämänkerta elokuvan nimeltä Better Man. Se elokuva ei ainakaan ollut tylsä, vaikka epäilin sitä leffaa täysin tekoälyn tekemäksi. 

Musiikkia kuunnellessani jäin haikailemaan menneen ajan musiikkia. 

Väsynythän tässä on viikon jäljiltä. Pikkasen olen torkkunut tässä iltasella.

Tossa joku kirjoitti automatkoista ja radionkuuntelusta. Mulle on ehdoton aamuohjelma -  jos olen jo hereillä - Muistojen Bulevardi. Löytyy Ylen Podcastina myös! Siellä soi ihania vanhoja kappaleita, joita ei kuule missään muualla.

Vierailija kirjoitti:

Suunnittelen kirjeen kirjoitusta. Siskolla pyöreitä tulee täyteen ensi kuussa... mihin ne vuodet vierii, vastahan pappa täytti 70, hetki sitten äiti... lapsena vuodenkierto oli niin pitkä. Syyskausi kesti iäisyyden, joulua varttuissa. Joululoma oli pitkä. Sydäntalvea elettiin kauan, laskiaismäet ja hiihtolomat... kun kevätjuhlan uuden koltun ja polvisukkien jälkeen alkoi kesäloma, sitä riitti... ruskettuneet, naarmuttuneet kintut sullottiin villasukkaan js kumisaappaaseen syyskuulla vasta...

On ihanaa saada kirje. Tai kortti. Joku on minua ajatellen kirjoittanut nuo sanat. Liimannut postimerkin ja kiikuttanut tuotoksensa postilaatikkoon tai peräti postiin. Jos semmoista löytyy, lienevät asiamiesposteja kaikki. Lapsena kyläpostille oli kuusi kilometriä. Useamman kerran kesässä poljin pyörällä tuon matkan, jossei isillä ollut traktorilla asiaa kylille.

Näitä lapsuusmuistoja minulle kuuluu tänään. Tunnen vieläkin nenässäni porkkanan

Mä en kaipaa lapsuusaikaani yhtään. Olin aina alakynnessä ja poljettuna. Isä oli ainoa, joka otti mut ihmisenä. Se on kummallista nyt kun jälkikäteen mietin. Olen herkkä ollut aina enkä saanut kasvaa kokonaiseksi. Silti olen elänyt ns normaalin elämän, koska muutin aikaisin pois kotoa.

Tuosta kirjeestä tuli mieleen ikävä juttu. Äitini oli hirviö mua kohtaan aina.

Muutama vuosi sitten kun soitin hänelle terveiset lomamatkalta ulkomailta, hän raivostui mulle yhtäkkiä puhelimessa niin että jäin sanattomaksi. Hän oli toivonut korttia, jota en ollut luvannut. Aiemminkin soitin. Menin sitten hotellihuoneeseen ja itkin.

Yritti sitten soittaa mulle pari kertaa, mutta en ehtinyt puhua. Eikä ollut puhuttavaakaan. Mä odotin että hän pahoittelisi aivan turhaa raivostumistaan siitä että olin lämpimässä lomakohteessa. Minä kuulemma pröystäilin kun kerroin lämpötilan marraskuussa jne.

Sitten hän lähetti kirjeen. Siinä hän ehdotti että juhlisin nimipäivääni. En ole koskaan juhlinut. Nimipäivä pitäisi nyt juhlia siten, että kutsuisin tuttaviani (ei ystäviä vaan tuttavia), keittäisin kahvit ja leipoisin jotain kun olen kuulemma taitava leipuri. Sellainen kirje. Nimipäiväonnittelut tulivat myös mutta ei sanaakaan edellisestä puhelusta, jossa raivostui ja karjui minulle. Olin jo noin 50-vuotias enkä ole häneltä ennenkään tämänkaltaisia ohjeita saanut tai pyytänyt. Hän on kohdellut minua aina kuin päässäni olisi jotain vikaa enkä esim. ymmärtäisi miten nimpparia voisi juhlistaa. En ole kahvikekkeri-ihmisiä lainkaan.

Pettymys oli suuri. Tuollainen vähättelevä mutta ns rohkaiseva teksti piti lähettää kirjeessä minulle noin vain. Odotin tosiaan anteeksipyyntöä. Meni aikaa. Sitten muistin yhtäkkiä hänen yhden huutamisensa. Aihetta en muista, olin lapsi mutta sen muistan että huusi minulle että "minä en anteeksi lapseltani pyydä". Jäi mieleen, vaikka en enää muista mitä koski. Olin ehkä 10-vuotias.

Täytyy pyyhkiä taas pahojen muistojen laatikko tyhjäksi. 

"There is a crack in everything

That's how the light gets in"

Leonard Cohen

Elo ihmisen huolineen, murheineen

Se on vain väliaikainen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunnittelen kirjeen kirjoitusta. Siskolla pyöreitä tulee täyteen ensi kuussa... mihin ne vuodet vierii, vastahan pappa täytti 70, hetki sitten äiti... lapsena vuodenkierto oli niin pitkä. Syyskausi kesti iäisyyden, joulua varttuissa. Joululoma oli pitkä. Sydäntalvea elettiin kauan, laskiaismäet ja hiihtolomat... kun kevätjuhlan uuden koltun ja polvisukkien jälkeen alkoi kesäloma, sitä riitti... ruskettuneet, naarmuttuneet kintut sullottiin villasukkaan js kumisaappaaseen syyskuulla vasta...

On ihanaa saada kirje. Tai kortti. Joku on minua ajatellen kirjoittanut nuo sanat. Liimannut postimerkin ja kiikuttanut tuotoksensa postilaatikkoon tai peräti postiin. Jos semmoista löytyy, lienevät asiamiesposteja kaikki. Lapsena kyläpostille oli kuusi kilometriä. Useamman kerran kesässä poljin pyörällä tuon matkan, jossei isillä ollut traktorilla asiaa kylille.

Näitä lapsuusmuistoja minulle kuulu

Mulla hirviö taas oli oma isä, jota koko lapsilauma pelättiin. Äiti taas oli alistuva ja hiljaisempi, ei uskaltanut meitä puolustaa. Ja minusta kasvoi se alistuva ja pelkäävä tyttö, joka on vihdoin nyt keski-ikään mennessä oppinut edes hieman pitämään omia puoliaan. 

Hyvää yötä

Biisi Sailor Song: Gigi Perez.

"Luin, että koet elämäsi loistavana... ehei, vaan toistavana. Huomaathan, niin pieni ero, vain yksi kirjain    :) tykkään kikkailla sanoilla. Sori.

Piti kysymäni, oletko opiskeluun liittyvää kirjoitusta jo aloittanut? Musiikki ! Klaani-leffan Aamuyöllä aistein auennein on loistava, Anssi Tikanmäki lähti liian varhain. Onneksi musiikki jäi. Päivi Porraankorvalla on upea ääni.

Jospa jonain päivänä pääsetkin ratsastamaan..."

En ole vielä aloittanut kirjoittamaan, kun tässä on nyt ensin muita tehtäviä ja essee on sitten se arvosanan määrittävä tehtävä. Niitä muita tehtäviä olisi saanut tehdä ryhmätyönäkin. Mietin sitä, mutta ehkäpä itselle sopii paremmin itsenäiset jutut ja kun olen seurannut muiden "keskustelua" (opiskellaan etänä ja verkossa keskustelut) niin eivät ole ryhmät vieläkään päässeet alkuun. Toiset kyselevät ja muista ei kuulu mitään, vaikka pitäisi olla jo tekemässä niitä. Näin ehkä hyvä tehdäkin itse nuo. Muuten en halua sen tarkemmin alasta kirjoittaa. 

Ratsastus olisi kiva joskus aloittaa uudestaan. Silti mahdollisimman rennolla tallilla. Vielä tuohon aiempaan viestiini viitaten. Jäi kyllä mieleen se viimeinen tunti  puoliverisellä. Ratsastettiin kentällä aurinkoisena kuumana päivänä. Tehtiin laukan vaihtoja ja kaikki meni niin hyvin. Mukava open sijainen piti tuntia. Minulla meni niin paljon aina tunnin jälkeen aikaa hevosen ns riisumiseen ja harjaukseen, kun tahdoin tehdä kaiken mahdollisimman hyvin.

Tuolloinkin muut olivat jo ryhmästämme lähteneet ja tietysti sulkivat yhden hevosten pesuletkun hanoineen mitä oli tietyllä tavalla vaikeaa saada auki. Näin minulla jäi tuo hevonen pesemättä. Se harmitti paljon ja vain joillain ämpärillä sain heitettyä selkään vettä. Sitten vien hevosen tarhaan ja vielä auton kyydistä lähtiessä kurkkasin, kun se siellä kaverinsa kanssa söi heinää. Se on sitten se viimeinen muisto. Oli tärkeä hevonen minulle aina lapsuuden lopusta melkein aikuisuuteen asti.

En ole hyvä ratsastaja ja kovin paljon osaa. Olen ehkä hevoselle hyvä ratsastaja, kun yritän ottaa hevosen hyvinvoinnin aina huomioon. En esim hypännyt esteitä jos tuntui että olivat liian korkeita. Ei, vaikka jotkut ryhmästä protestoivat. Toiset menivät sitten taitoihinsa nähden liiankin vaativia juttuja.

Toisaalta kohdallani opettajan oli  helppo pitää minua liiankin helpossa ryhmässä varsinkin nuorempana. Olin kai liian varovaisen oloinen ja harkitseva. Olisi pitänyt rohkeammin tehdä kaikkea. Näin sain aiemman maalaistalli vuosien jälkeen aloittaa melkein alkeisjutuista ratsastuskoulussa. Minä joka olin ravannut pitkin metsiä ja ollut pitkillä maastoilla sekä mennyt ilman satulaa. Olisi maalaistallin omistaja nauranut sen nähdessään, että tuo tyttö ei tuohon ryhmään kuulu. No, kaikkea ei voi saada ja kirjoitin nyt jo liikaa tästä kaikesta. Pahoittelut. Levoton olo itsellä purkautuu kirjoittamiseen. 

Creeper - Midnight

Joku kohta hermostuu kirjoituksiini. Pahoittelut. 

Menen nyt nukkumaan. Iltapäivällä vasta tarvii herätä. Yöksi töihin.

Ihanaaa. Rahaakin tulee.

Hyvää kuuluu.

oonko eka täällä tänään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän huonoa terveyshuolia. Sain huomiseksi ajan lääkäriin. 👨

Peukkua pystyyn täällä 

M i k s i  alapeukkua, sinä ilkeä? Toisen terveyshuolia aliarvioit / tsemppiä 

Selvisikö terveyshuolet lääkärissä ?