Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Mummo saa ostaa justiin sen väristä lankaa kuin tykkää, niin ei kannata lahjan saajan yhtään urputtaa.

Tai siis, eihän se vauva urputa, ei ainakaan mummolle 😉

Asun maalla. Täälläkin puhutaan ihmisten asioista, mutta juurikaan kielteistä en kuule. Huvitti yks päivä, kun poikkesin kyläkuppilaan. Siellä oli kolme asiakasta, tuttu pariskunta ja puhelias vieras mies. Mies jutteli kovasti ja minäkin sitten osallistuin keskusteluun, kaupan kassakin jutteli siinä. Kun mies poistui, kyseltiin toisiltamme, kuka tuo oli. Kukaan ei ollut koskaan nähnytkään. Sitten tuli toinen tuttu pariskunta, joille kaikki sitten yhteen ääneen innokkaasti selitettiin: täällä oli äsken yksi i h a n  v i e r a s  m i e s... :)

Saatiin hyvät naurut. Siitä metka kauppa/baari/terassi, kaikki aina tervehtii toisiaan, vieraitakin. On kylän kultainen syän.

7800 :)

Sankka sumu ollut koko päivän, muutama lämpöaste.

Pääsi aika reippaasti kävelemään kun ei ollut niin liukasta enää. 

Pitäisi muistaa ja jaksaa jumpata, selkä kyllä asiasta huomauttaa. Mutta laiskuus iskee liian usein.

Posti toi ET- lehden ja Glorian Kodin,niitä pääsen nyt lukemaan. Olen sopinut naapurin kanssa että pudotan luetut lehdet hänen postilaatikkoonsa niin pääsevät kiertoon.

Samaa, kuin muulloinkin. Kiitos kysymästä. Miten itse voit ja läheisesi?

Vierailija kirjoitti:

Samaa, kuin muulloinkin. Kiitos kysymästä. Miten itse voit ja läheisesi?

Kiitos kysymästä. Puoliso lähti isolle kirkolle, minä jäin maalle. Käsitöitä, ruoanlaittoa. Ehkä leivonkin, jos maitoa jäi.

N64ap

Istuttiin lauantaina mun siskon kanssa meillä. Syötiin tapaksia ja juotiin viiniä. Ja suunniteltiin Irlannin matkaa. Nyt äsken varasin syyskuulle 5 päivän reissun mulle ja siskolleni Irlantiin. Pitää varmaan opetella juomaan viskiä ja tummaa olutta :D 

Tänään aamupäivällä kävin ystäväni pojan ja veljen kanssa hakemassa toimistolta mun työpöydän ja työtuolin. Meillä kun väki vähenee eikä kukaan tee enää kokonaan lähitöitä, niin firma muuttaa pienempiin toimitiloihin. Ihan turhaan mullakaan on tuolla työpiste ollut, kun olen tehnyt jo kauan pelkästään etätöitä. Mutta jotta niitä Martelan kalusteita ei tarvitse heittää kierrätykseenkään, niin mun ystävälläni on käyttöä niille, joten käytiin hakemassa ne pois. Luovutin samalla kulkulupani. Muutto siis tapahtui samassa rakennuksessa ja samassa kerroksessakin eli vain seinän takana oleviin tiloihin, mutta en mä sitä kulkulupaa enää tarvitse. Jos joskus käynkin vielä toimistolla, niin menen sinne sitten kuitenkin vain, jos siellä on joku työkaveri. 

Ulkona oli ihan kiva ilma käydä koiran kanssa. Aurinkoa kyllä jo kaipaisin. Ihan sama, vaikka olisi sitten lunta ja pakkastakin. 

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla asuminen ärsyttää joskus. Tämä nousee esiin hetkinä, kun joku selvästi kyttää mitä teen ja kommentoi tai kyselee asioista. Jos kävelen jossain paikassa niin en edelleenkään ole mikään varas (tätäkin epäilty, kun kuulemma jokaisessa autiotalon röhjässäkin voi olla arvotavaraa) tai epäilyttävä uhka. En, vaikka olisinkin ns vieras kasvo tai kukaan muu koko kylältä ei sattuisi kävelemään juuri sitä tietä.

Samoin jos sen erään kerran en jaksakaan kävellä lujaa ja pysähtelen tai vältän liukkaita kohtia tiellä mutkitellen. Tai jopa pysähdyn aurinkoiselle aukealla aurinkoa katsomaan ja päätän kävellä vielä saman aukion uudestaan läpi niin edelleenkään ei tarvisi kysellä mitään. En minä ala selittää, että tie on liukas ja jalat tänään hieman kipeät niin menen hiljaa. Tai, että minun oli tarkoitus kävellä enemmän ja nyt kuluttelen tässä aikaa ja nautin auringosta, että tulee oltua ulkona. Ehkä toivoisin

Mä vietin 17 ekaa vuottani maaseudulla kylässä. Tiedän mistä puhut. Aina oli silmät selässä ja selitysvelvollinen kaikesta. No - asuin Helsingissä sitten ja hengitin vapaasti. 

Perheydyin ja muutettiin pk-seudulle rivariin. Rivari vasta olikin kyttäyskulttuurinen paikka. Asunto sijaitsi siten, että kaikkien muiden keittiönikkunoiden editse oli kuljettava pihatietä. Herranjestas. Kyllä pantiin merkille kellonajat ja kaikki. Jos ei muuten selvinnyt, niin naapuri tuli kysymään sitten kun nähtiin että minne olin menossa tuolloin ja tuolloin. Opin kulkemaan pidempää, vaikeampaa reittiä ja poistuin takaovesta, vaikka se jäikin lukitsematta. Hiipparoin mieluusti pimeälläkin, mutta usein autoni valot paljastivat menoni.

Rivari oli aivan hirveä. Minua myös epäiltiin kaikenlaisesta mm. yhteisen ison pihan suhteen. Että mitä otin maasta, kun olin lapsiani valvomassa. Roskan! Tai mitä mun lapset tekee? Tiedänkö varmasti etteivät tee "pahojaan". Joidenkin mielestä yli 10-vuotiaiden metsäleikkejä olisi pitänyt mennä valvomaan. No ei.

Mä ahdistuin todella. Kävelylenkitkin olisi pitänyt raportoida missä kävelen. Yhdessä välissä piruuttani ajattelin et alan julkaista menneen viikon menoselvitykset ilmoitustaululla.

Sitten kun sieltä muutin kerrostalon 5. kerrokseen niin aloin taas hengittää. Täällä muillakin on ajatuksena, että tervehditään mutta ei jäädä tenttaamaan mitään.

Ihan jo pelästyin kun eräs ukkeli alkoi höpistä piha-asioista minulle ja siinä selvisi että hän tietää autoni ja erään toisenkin auton ja vielä sen ajajan. Täytyykin alkaa kiirehtiä ukkelin kohdalla tästä lähtien. Huhhuh.

Ei nyt pidä luulla liikaa, että muut ihmiset jatkuvasti kyttäävät tai jos jotain kysyvät, niin heti on jokin uhka. Kannattaa nyt tosiaan relata, menee elämä muuten liian vaikeaksi.

Tänään on taas hankala päivä. Se alkoi jo 4.15, kun heräsin aivan liian aikaisi, eikä uni tullut takaisin. Työpäivä meni torkkuessa, pelottaa jo valmiiksi keskiviikko, kun näen, mitä virheitä olen tehnyt. Lopetin vähän aikaisemmin työt, koska päätä särkee ja vatsalla on taas ihan oma tahtonsa. Ihana, kun on joustoja käytettävissä tällaisia päiviä varten. Ulos harmauteen ei jaksa lähteä, vaikka se tekisi hyvää.

Se piristi, että siivojat kävivät tänään. On taas niin puhdasta ja siistiä. Maksan mielelläni siitä, että käyvät välillä hoitamassa minun osuuteni kotitöistä. Vaikka kyllä niitä riittää silti meille molemmille ihan tarpeeksi. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Istuttiin lauantaina mun siskon kanssa meillä. Syötiin tapaksia ja juotiin viiniä. Ja suunniteltiin Irlannin matkaa. Nyt äsken varasin syyskuulle 5 päivän reissun mulle ja siskolleni Irlantiin. Pitää varmaan opetella juomaan viskiä ja tummaa olutta :D 

Tänään aamupäivällä kävin ystäväni pojan ja veljen kanssa hakemassa toimistolta mun työpöydän ja työtuolin. Meillä kun väki vähenee eikä kukaan tee enää kokonaan lähitöitä, niin firma muuttaa pienempiin toimitiloihin. Ihan turhaan mullakaan on tuolla työpiste ollut, kun olen tehnyt jo kauan pelkästään etätöitä. Mutta jotta niitä Martelan kalusteita ei tarvitse heittää kierrätykseenkään, niin mun ystävälläni on käyttöä niille, joten käytiin hakemassa ne pois. Luovutin samalla kulkulupani. Muutto siis tapahtui samassa rakennuksessa ja samassa kerroksessakin eli vain seinän takana oleviin tiloihin, mutta en mä sitä kulkulupaa enää tarvitse. Jos joskus käynkin vielä toi

Heippa Lammas, tumma olut on siitä hassua ettei se oikein tykkää kuljetuksesta. Ostappa täällä "Kilikelloa" niin maistuu aika karvaalta, mutta kun ostat sen Irlannissa pubin hanasta, niin se maistuu pehmeältä. Maussa on eroa kuin yöllä ja päivällä.

Kilikello on tietysti Kilkennyä ;)

Viskeistä sen verran että niistäkin löytyy sekä pehmeän että vähän "kitkerämmän" makuisia. Voisit aloittaa viskeihin tutustumisen coctaileilla, esim visky sour voisi maistua.

Hyvää matkaa sinulle ja sisarellesi, Irlanti on kiva paikka vaikken siellä yhtään Irlannin susikoiraa nähnytkään. Onneksi oli oma kotona odottamassa ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummo saa ostaa justiin sen väristä lankaa kuin tykkää, niin ei kannata lahjan saajan yhtään urputtaa.

Tai siis, eihän se vauva urputa, ei ainakaan mummolle 😉

Sitten ei mummonkaan kannata urputtaa kun isomummin sukat jäävät pitämättä. Asiahan ei mitenkään mummolle edes kuulu!

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt pidä luulla liikaa, että muut ihmiset jatkuvasti kyttäävät tai jos jotain kysyvät, niin heti on jokin uhka. Kannattaa nyt tosiaan relata, menee elämä muuten liian vaikeaksi.

Ei varmaan, mutta joilla on se inhottava tapa, että siitä kerrotaan suureen ääneen koko kylälle. 

Rupesin työlakkoon.Ukko saa nyt tehdä kotityöt.Katotaan 2 kuukauden päästä miten siisti koti.En tuo ainakaan omia lapsia tai heidän perheitäån tänne.Ei ole vielä ymmärtänyt asiaa.Ollaan avoliitossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummo saa ostaa justiin sen väristä lankaa kuin tykkää, niin ei kannata lahjan saajan yhtään urputtaa.

Tai siis, eihän se vauva urputa, ei ainakaan mummolle 😉

Sitten ei mummonkaan kannata urputtaa kun isomummin sukat jäävät pitämättä. Asiahan ei mitenkään mummolle edes kuulu!

 

Jotenkin toivon tiettyä kohteliaisuutta ikäihmisiä kohtaan. Yli 90 vuotiaat tottuivat siihen, että kaikesta oli pula. Jos oli vara ostaa uutta lankaa tai uutta kangasta ei värillä ollut niin väliä. Useimmin vaatteet tehtiin/korjattiin vanhoista tai lanka oli omaa tasaisen harmaata. Nykyihmiset on tottuneet tähän kerskakulutukseen, kohteliaat käytöstavat ovat silti arvossaan. Liekö niitä enää opetetaan koulussa, saati kotona?

Sanonta: Älä katso lahjahevosen suuhun, on oiva edelleen. Katso peiliin joskus. Huomaavaisuus on kaunis tapa, eikä paljoa maksa... ystävällisyys kunniaan 

Yli 90-vuotias isomummo voi tykätä kovastikin siitä, että saa itse valita kauniit langat. Se on tärkeä osa lahjan valmistamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummo saa ostaa justiin sen väristä lankaa kuin tykkää, niin ei kannata lahjan saajan yhtään urputtaa.

Tai siis, eihän se vauva urputa, ei ainakaan mummolle 😉

Sitten ei mummonkaan kannata urputtaa kun isomummin sukat jäävät pitämättä. Asiahan ei mitenkään mummolle edes kuulu!

 

Jotenkin toivon tiettyä kohteliaisuutta ikäihmisiä kohtaan. Yli 90 vuotiaat tottuivat siihen, että kaikesta oli pula. Jos oli vara ostaa uutta lankaa tai uutta kangasta ei värillä ollut niin väliä. Useimmin vaatteet tehtiin/korjattiin vanhoista tai lanka oli omaa tasaisen harmaata. Nykyihmiset on tottuneet tähän kerskakulutukseen, kohteliaat käytöstavat ovat silti arvossaan. Liekö niitä enää opetetaan koulus

Tuo tarina tai valitus mikä muutama sivua sitten kerrottiin, ei ilmaissut millä mielellä ja miten äiti otti sukat vastaan, oliko naama norsun veellä vai hymyilikö. Saattoi ottaa kiittäen vastaan ja pistää kaappiin mistä eivät koskaan siirry vauvan jalkoihin.

Siinä siis mummo valitti isomummon puolesta miniänsä? väritoiveita, mitä tämä sukantekijä ei kunnioittanut. Kettuili vielä kuinka äiti puki vauvan sävysävyyn valokuvaukseen. Kuka nykyäiti ei haluaisi lapsensa näyttävän hyvältä...

Tuo mummo saisi katsoa peiliin!

Ihmeellisesti nyt minulle ryhdyt "opettamaan" kohteliaisuutta, minä en niitä sukkia ole vastaanottanut, en esittänyt väritoiveita. Olen vain kertonut, että nuoremman(kin) polven toiveita voisi kuunnella ja kunnioittaa, kohteliaisuutta sekin on ja vanhoilta se tuntuu eritoten unohtuvan. Vanhuus ei aina tuo mukanaan viisautta, ei edes sitä elämänviisautta eikä ikä ole koskaan peruste kunnoittamiselle. Kunnioitus täytyy ansaita ja todellakaan kaikki vanhukset eivät sitä ansaitse.

Mites se menikään että tänne ovat kaikki tervetulleita, kaikki viestit ovat arvokkaita tjms.?

Kun viestiäni kommentoidaan loukkaavasti ja minua arvostellaan mielipiteistäni... tuhannet kiitokset, katsoppa itse peiliin!

Pitäkää tunkkinne!

Taas saitte yhden kirjoittajan savustettua pois ketjusta!

Harmitti hieman, kun tilasin Sellpystä vaatteita. Käytettyjä ovat ja edullisia. Silti se koon määritys olikin yllättävän vaikeaa. Moni huppari hyväkuntoinen, mutta mallia säkki. Sitten jotkut vaatteet taas nukkaisia, vaikka piti olla hyväkuntoisia.

Pahin oli eräs itse neulottu kaunis villatakki, jonka kauluksen kohdalta oli purkautunut varmaan 20 sentin pätkä neulosta pois. Ikävä juttu tuo ja eivät saisi rikkinäisiä lähetykseen laittaa. Nettisivujen kuvista vielä tarkistin ja pahinta kaikesta on se, että oli jo niissä kuvissa rikki. Minä en vaan ollut huomannut sitä. Ajattelin pidänkö sen ja korjaanko, mutta en ala maksaa rikkinäisestä tai edes oikein osaa sitä korjata. Laatikot ovat heikkoja ja niiden pitäisi nyt kestää se palautusmatka jotenkin. Saa nähdä miten saan ne kiinnitettyä kunnolla. En varmaan tilaa enää tuolta. Jännitän vaan miten saan rahat takaisin jos laatikot hajoavat matkalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummo saa ostaa justiin sen väristä lankaa kuin tykkää, niin ei kannata lahjan saajan yhtään urputtaa.

Tai siis, eihän se vauva urputa, ei ainakaan mummolle 😉

Sitten ei mummonkaan kannata urputtaa kun isomummin sukat jäävät pitämättä. Asiahan ei mitenkään mummolle edes kuulu!

 

Jotenkin toivon tiettyä kohteliaisuutta ikäihmisiä kohtaan. Yli 90 vuotiaat tottuivat siihen, että kaikesta oli pula. Jos oli vara ostaa uutta lankaa tai uutta kangasta ei värillä ollut niin väliä. Useimmin vaatteet tehtiin/korjattiin vanhoista tai lanka oli omaa tasaisen harmaata. Nykyihmiset on tottuneet tähän kerskakulutukseen, kohteliaat käytöstavat ovat si

NO. Niin meni puurot ja vellit sekasi. Taas kerran.

minä. En mummo en isomummo kerroin tarinan lähipiiristä. Äiti toivonut tiettyä väriä, isomummo teki toisin. Sukat

Siihen kirjoitti mummo tehtyään omalle lapsenlapselleen nallen. Nallen.

sit kolmas sekoittaa asiat ja hermostuu

Oi taivahan taatto

Vierailija kirjoitti:

Harmitti hieman, kun tilasin Sellpystä vaatteita. Käytettyjä ovat ja edullisia. Silti se koon määritys olikin yllättävän vaikeaa. Moni huppari hyväkuntoinen, mutta mallia säkki. Sitten jotkut vaatteet taas nukkaisia, vaikka piti olla hyväkuntoisia.

Pahin oli eräs itse neulottu kaunis villatakki, jonka kauluksen kohdalta oli purkautunut varmaan 20 sentin pätkä neulosta pois. Ikävä juttu tuo ja eivät saisi rikkinäisiä lähetykseen laittaa. Nettisivujen kuvista vielä tarkistin ja pahinta kaikesta on se, että oli jo niissä kuvissa rikki. Minä en vaan ollut huomannut sitä. Ajattelin pidänkö sen ja korjaanko, mutta en ala maksaa rikkinäisestä tai edes oikein osaa sitä korjata. Laatikot ovat heikkoja ja niiden pitäisi nyt kestää se palautusmatka jotenkin. Saa nähdä miten saan ne kiinnitettyä kunnolla. En varmaan tilaa enää tuolta. Jännitän vaan miten saan rahat takaisin jos laatikot hajoavat matkalle. 

Viestisi johdosta (aiemman) katsoin itsekin noita sivuja, monia kivoja vaatteita. Sit mietin just tota koko asiaa. Eri valmistajilla vaihtelee koot tosi paljon. Siksipä olin niin mielissäni, kun yhden kotimaisen sivuston kohdalla koon lisäksi oli vaatteen pituus ja rinnanympärys mainittu. Kotimainen pellavaliike. Tilaamani kolttu tuli tänään. Aivan priimakoko, sopiva pituus. Ihana osto. Todella harvoin ostan uusia vaatteita.