Jos taiteellisesti täysin lahjaton läheinen esittelee jatkuvasti töitään ja kärttää palautetta, pitäisikö olla raadollisen rehellinen vai pitää turpa visusti kiinni?

Entä jos sanoisit, että olisiko parempi kysyä vinkkejä ammattilaiselta. Että sinun mielipiteesi on vain maallikon. Siis siinä tapauksessa, ettet ole juuri sen alan ammattilainen. En kyllä jaksaisi mielipiteen kärttämistä, jos se vain jatkuisi ja jatkuisi.

Tämä. Täytyy pitää mölyt mahassa. Mutta älä esitä kiinnostunutta, ehkä hän lopettaa.

Kannusta alaa harrastavien pariin. Ei ole kenenkään vastuulla tehdä töitä toisten harrastusten eteen.

Kaikenlainen luova tekeminen on todella hieno juttu ja minusta sitä puolta ihmisessä kannattaa aina vaalia. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että olisi hyvä tai edes keskinkertainen tekemisissään, mutta onko sillä väliä, jos kyseessä ei ole ihmisen ammatti ja vaikka olisikin. Itse ehkä keskittyisin enemmän siihen, että kannustaisi siinä, että on hienoa, että tämä ihminen uskaltaa tehdä omannäköistään jälkeä ja ylipäätään olla luova. Voihan sitä vaikka sanoa, että sulla on selkeästi omanlainen tyyli ottamatta kantaa onko se esim. teknisesti ja aiheeltaan mitenkään toimiva. 

Tuo on vähän vaikea asia jos tekijä itse pitää teoksiaan hyvinä. En ainakaan ole sanonut että ovat ihan kivoja. En sanonut mitään. Siis vaikenin.

Kyllä minä oisin rehellinen. Huumorilla pehmentäisin iskua.

Ei se haittaa. Aikuinenkin voi hurahtaa käymään maalauskurssilla, musiikkikurssilla, tanssikurssila ja innoissaan kertoo.

Eiköhän kuka tahansa aloittelija tiedä ettei mikään taiteilija ole mutta jos ei ole stoja esitellä töitään, siitä vaan.

Yks tuttu laittaa faceen, tänään kurssilla opeteltiin tämmöstä ( jotain pullojen kuvia) tai kotona harjoittelin ( joku kuva).

Ei se minua haittaa.

Just tuosta syystä en koskaan näytä mitään kirjoittamaani kenellekään oikeasti. Sama homma piirustuksissa . Muistan kun kerran lapsena toin ylpeänä kotiin piirustuksen, josta opettaja oli antanut kympin ja kehunut. Isä sanoi, että ei kyllä kummoinen ole ja maisema näyttää luonnottomalta. Tuli niin paha mieli , että heitin saman tien piirustuksen uuniin. 

Netissä kirjoittelen anonyymina, se on sitten ihan eri asia, kun kukaan ei tiedä kirjoittajaa . Teoriassa

Suomalaisessa tai ehkäpä länsimaisessa kulttuurissa luovuuden tappaa just se, kun arvioidaan, että menikö "oikein" eikä lainkaan esim. sitä, että mitä tekeminen merkitsi tekijälleen. Mitä hän ehkä itse tunsi, koki tai oppi. 

Kehuisin niitä asioita joita voisin rehellisesti kehua.

Sitten menee kinkkiseksi kun niitä taiteteoksia vyöryy lahjaksi, ja vielä lapsille/teineille, jotka ei sitten halua käyttää niitä.

Olen ollut tuossa tilanteessa vieläpä niin, että sukulainen piti itseään suurena nerona, jota kustantamot vain syrjivät. 

Koetin vain kuunnella ja ohjata keskustelua muualle sekä kannustaa lähettämään arvotelupalveluun. Tekstit olivat lapsellista itsetilitystä täynnä kirjoitusvirheitä.

Sitten oli entinen naapuri, joka oli kustantamoista samaa mieltä, hän taas kirjoitti melko kamalia, mutta kuitenkin hyväntahtoisia runoja, jotka lopulta julkaisi omakustanteena.  

Vierailija kirjoitti:

Just tuosta syystä en koskaan näytä mitään kirjoittamaani kenellekään oikeasti. Sama homma piirustuksissa . Muistan kun kerran lapsena toin ylpeänä kotiin piirustuksen, josta opettaja oli antanut kympin ja kehunut. Isä sanoi, että ei kyllä kummoinen ole ja maisema näyttää luonnottomalta. Tuli niin paha mieli , että heitin saman tien piirustuksen uuniin. 

Netissä kirjoittelen anonyymina, se on sitten ihan eri asia, kun kukaan ei tiedä kirjoittajaa . Teoriassa

Ymmärrän, samoja kokemuksia meillä kaikilla. Jatka kuitenkin tekemistäsi! 

Sano että vaikea arvioida, koska tykkäät enemmän abstrakteista jutuista. Niitä harva lahjaton tekee.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisessa tai ehkäpä länsimaisessa kulttuurissa luovuuden tappaa just se, kun arvioidaan, että menikö "oikein" eikä lainkaan esim. sitä, että mitä tekeminen merkitsi tekijälleen. Mitä hän ehkä itse tunsi, koki tai oppi. 

Jos tuota kaipaa, niin kannattaa mennä taideterapiaan. Siellä on tuo tarkoitus, mutta muille tarkoitetuista taideteoksista jokainen muodostaa oman näkemyksensä. Jos siis ei halua sitä, niin on ystävällistä muita kohtaan jättää teokset näyttämättä.

Osa ihmisistä on vähän heikkolahjaisia ja yrittää sillä pärjätä. Minusta on ihan ok kehua,jos joku läheinen on tehnyt jotain itse ja esittelee. Kannattaa suhteuttaa tilanne siihen, että tuo ihminen oikeasti yritti parhaansa ja voi olla todella ylpeä omasta tekeleestään. Miksi turhaan haluaisit pahoittaa tuollaisen ihmisen mielen?Antaa harrastaa, parempi se on kuin ettei tekisi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen luova tekeminen on todella hieno juttu ja minusta sitä puolta ihmisessä kannattaa aina vaalia. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että olisi hyvä tai edes keskinkertainen tekemisissään, mutta onko sillä väliä, jos kyseessä ei ole ihmisen ammatti ja vaikka olisikin. Itse ehkä keskittyisin enemmän siihen, että kannustaisi siinä, että on hienoa, että tämä ihminen uskaltaa tehdä omannäköistään jälkeä ja ylipäätään olla luova. Voihan sitä vaikka sanoa, että sulla on selkeästi omanlainen tyyli ottamatta kantaa onko se esim. teknisesti ja aiheeltaan mitenkään toimiva. 

Kuvan tekeminen on huomattavasti helpompi vastaanottaa ystävällisesti kuin jokin kirjoitelma, kun ne tekstit ovat monesti tavalla tai toisella henkilökohtaisia. Jokin piirustus on helppo, voi keksiä jotain kivaa sanottavaa vaikkapa väreistä, mutta entäpä omaelämäkerrallinen teksti, mikä tihkuu kostonhalua ja on täynnä kirjoitusvirheitä? Toki voi sanoa, että on hienoa kirjoittaa, mutta aika vaikea sellaisesta on keksiä hyvää tai edes neutraalia sanottavaa. Hyvä mielikuvitus sinulla :D

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä oisin rehellinen. Huumorilla pehmentäisin iskua.

Mitäpä sanoisit teoksesta, joka tihkuu kostonhalua lähes kaikkia läheisiä kohtaan ja jutun juoni on se, miten ko. ihmistä on aina väärin kohdeltu? :D  Ja teksti on luonnollisesti täynnä alkeellisia kirjoitusvirheitä.

Tarkoitatko siis että se ihminen on laittanut facebookkiin kuvia tekemistään käsitöistä? Ei sun tarvitse niitä noteerata mitenkään.

Ei taiteesaa arvoteta vain lahjakkuutta. Onpa lahjattoman ihmisen avaus.

Sano ettet ole oikeastaan taiteesta kiinnostunut etkä osaa sanoa juuta eikä jaata.  Vai onko jo myöhäistä. Jos hän kaipaa kehua, niin kehaise jostain todellisesta aiheesta.  Kuten luovuudesta, aikaansaapuuvesta tms.