Jos taiteellisesti täysin lahjaton läheinen esittelee jatkuvasti töitään ja kärttää palautetta, pitäisikö olla raadollisen rehellinen vai pitää turpa visusti kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen luova tekeminen on todella hieno juttu ja minusta sitä puolta ihmisessä kannattaa aina vaalia. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että olisi hyvä tai edes keskinkertainen tekemisissään, mutta onko sillä väliä, jos kyseessä ei ole ihmisen ammatti ja vaikka olisikin. Itse ehkä keskittyisin enemmän siihen, että kannustaisi siinä, että on hienoa, että tämä ihminen uskaltaa tehdä omannäköistään jälkeä ja ylipäätään olla luova. Voihan sitä vaikka sanoa, että sulla on selkeästi omanlainen tyyli ottamatta kantaa onko se esim. teknisesti ja aiheeltaan mitenkään toimiva. 

Kuvan tekeminen on huomattavasti helpompi vastaanottaa ystävällisesti kuin jokin kirjoitelma, kun ne tekstit ovat monesti tavalla tai toisella henkilökohtaisia. Jokin piirustus on helppo, voi keksiä jotain kivaa sanottavaa vaikkapa väreistä, mutta entäpä omaelämäkerrallinen teksti, mikä tihkuu kostonhalua ja on täynnä kirjoitusvirheitä? Toki voi sanoa, että on hienoa kirjoittaa, mutta aika vaikea sellaisesta on keksiä hyvää tai edes neutraalia sanottavaa. Hyvä mielikuvitus sinulla :D

Tuohon voisi varmaan sanoa, että hyvä juttu, jos pystyt purkamaan tunteitasi kirjoittamiseen. Jos haluaa, niin voisi jatkaa kysymällä, että onko kuitenkin riskinä, että kirjoittaja vain ylläpitää sitä katkeraa tunnetta, joka kirjoituksesta ilmenee. Ja että jos se kuitenkin toimii hänelle tunteidenkäsittelyyn, niin hyvä juttu, mutta ehkä ne tekstit kannattaa jatkossa pitää ihan itsellään, kun muilla ei ole sellaista samaistumispintaa niihin asioihin, joista hän kirjoittaa.

Aloittaja siis ei hyväksy että aikuinen (joka ei ole ihmelapsi) innostuu harrastamaan jotain taidelajia. Niitähän kansalaisopistoissa piisaa.

Taitava käsityöntekijä, sukulainen, nyt pari talvea käynyt posliininmaalauksessa ja maalauskurssilla. Opettelemassa harrastuksena.

Koska on välitön ja estoton tyyppi laittaa sukulaisten ryhmiin näitä. Minua huvittaa kun suvun "taiteellisesti lahjakas" perhe pilkkaa näitä.

Myöskään heidän mielestään aikuinen ei saisi harrastaa semmosta mihin ei synnynnäistä lahjakkuutta.

Vierailija kirjoitti:

Sano ettet ole oikeastaan taiteesta kiinnostunut etkä osaa sanoa juuta eikä jaata.  Vai onko jo myöhäistä. Jos hän kaipaa kehua, niin kehaise jostain todellisesta aiheesta.  Kuten luovuudesta, aikaansaapuuvesta tms. 

Sitä kommenttia kysytään siksi, että kommentoija tiedetään kovaksi lukijaksi tai taiteen harrastajaksi, mutta tietysti voi silti sanoa, ettei ole asiantuntija ja väistää koko asian. Niin minä tein eli kehotin lähettämään johonkin arvostelupalveluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just tuosta syystä en koskaan näytä mitään kirjoittamaani kenellekään oikeasti. Sama homma piirustuksissa . Muistan kun kerran lapsena toin ylpeänä kotiin piirustuksen, josta opettaja oli antanut kympin ja kehunut. Isä sanoi, että ei kyllä kummoinen ole ja maisema näyttää luonnottomalta. Tuli niin paha mieli , että heitin saman tien piirustuksen uuniin. 

Netissä kirjoittelen anonyymina, se on sitten ihan eri asia, kun kukaan ei tiedä kirjoittajaa . Teoriassa

Ymmärrän, samoja kokemuksia meillä kaikilla. Jatka kuitenkin tekemistäsi! 

Kiitos, jatkankin. Toteutan luovuuttani aika monella tapaa lopulta ja ne jutut ovat osa persoonaani. Näin vanhemmiten olen jo vähän oppinut luottamaan itseeni, vaikka olenkin aika keskinkertainen joka asiassa. 

sano että täyttä paskaa turha ruokkia turhia toiveita.

Olen sanonut usein myös taiteellisesti "lahjakkaille" suoraan kun kysyvät mielipidettä. Ilmapiiri muuttuu nopeasti hyökkääväksi. Älkää kysykö mielipiteitä, jos ette kestä muuta kuin kehuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen luova tekeminen on todella hieno juttu ja minusta sitä puolta ihmisessä kannattaa aina vaalia. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että olisi hyvä tai edes keskinkertainen tekemisissään, mutta onko sillä väliä, jos kyseessä ei ole ihmisen ammatti ja vaikka olisikin. Itse ehkä keskittyisin enemmän siihen, että kannustaisi siinä, että on hienoa, että tämä ihminen uskaltaa tehdä omannäköistään jälkeä ja ylipäätään olla luova. Voihan sitä vaikka sanoa, että sulla on selkeästi omanlainen tyyli ottamatta kantaa onko se esim. teknisesti ja aiheeltaan mitenkään toimiva. 

Kuvan tekeminen on huomattavasti helpompi vastaanottaa ystävällisesti kuin jokin kirjoitelma, kun ne tekstit ovat monesti tavalla tai toisella henkilökohtaisia. Jokin piirustus on helppo, voi keksiä jotain kivaa sanottavaa vaikkapa väreistä, mutta entäpä omaelämäkerrallinen teksti, mikä tihkuu kostonhalua ja on täynnä kirjoitusvirheitä? Toki voi sanoa, että on hienoa kirjoittaa, mutta aika vaikea sellaisesta on keksiä hyvää tai edes neutraalia sanottavaa. Hyvä mielikuvitus sinulla :D

Teksteistä voisin itse sanoa, että joudun töiden puolesta ja muuten lukemaan paljon, ja itse asiassa luen liian paljon, joten pyrin välttämään lisälukemisia ja lepuutan mieluummin silmiäni. Mikä on siinä mielessä aivan totta, että vaikka nyt tänne kommentoin, niin tiedän ruutuajan olevan haitallista tietyn pisteen jälkeen ja on terveellistä tehdä muita asioita eikä ottaa lisää luettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen luova tekeminen on todella hieno juttu ja minusta sitä puolta ihmisessä kannattaa aina vaalia. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että olisi hyvä tai edes keskinkertainen tekemisissään, mutta onko sillä väliä, jos kyseessä ei ole ihmisen ammatti ja vaikka olisikin. Itse ehkä keskittyisin enemmän siihen, että kannustaisi siinä, että on hienoa, että tämä ihminen uskaltaa tehdä omannäköistään jälkeä ja ylipäätään olla luova. Voihan sitä vaikka sanoa, että sulla on selkeästi omanlainen tyyli ottamatta kantaa onko se esim. teknisesti ja aiheeltaan mitenkään toimiva. 

Kuvan tekeminen on huomattavasti helpompi vastaanottaa ystävällisesti kuin jokin kirjoitelma, kun ne tekstit ovat monesti tavalla tai toisella henkilökohtaisia. Jokin piirustus on helppo, voi keksiä jotain kivaa sanottavaa vaikkapa väreistä, mutta entäpä omaelämäkerrallinen teksti, mikä tihkuu kostonhalua ja on täynnä kirjoitusvirheitä? Toki voi sanoa, että on hienoa kirjoittaa, mutta aika vaikea sellaisesta on keksiä hyvää tai edes neutraalia sanottavaa. Hyvä mielikuvitus sinulla :D

Tuohon voisi varmaan sanoa, että hyvä juttu, jos pystyt purkamaan tunteitasi kirjoittamiseen. Jos haluaa, niin voisi jatkaa kysymällä, että onko kuitenkin riskinä, että kirjoittaja vain ylläpitää sitä katkeraa tunnetta, joka kirjoituksesta ilmenee. Ja että jos se kuitenkin toimii hänelle tunteidenkäsittelyyn, niin hyvä juttu, mutta ehkä ne tekstit kannattaa jatkossa pitää ihan itsellään, kun muilla ei ole sellaista samaistumispintaa niihin asioihin, joista hän kirjoittaa.

Katkerien tunteiden purkamisestahan on kyse, mutta jos itse näkee teoksen suurena taiteena, niin tuo kommenttihan olisi ollut todella loukkaava. Sehän on fiktiota, taidetta! :D

Mutta ei pidä ottaa näitä luettavaksi enkä ole ottanutkaan, vaan voivat saapua myös pyytämättä liitetiedostona. Tosin sen verran ympäripyöreä vastaanotto, ettei enää varmaankaan tule luettavaksi onneksi.

etsiköön mielistelijöitä kirjoitti:

sano että täyttä paskaa turha ruokkia turhia toiveita.

Tuntuisiko itsestäsi hyvältä ottaa tällaista "rehellistä" palautetta vastaan? Ja ehkäpä olet sitä saanutkin... 

Vierailija kirjoitti:

Sano ettet ole oikeastaan taiteesta kiinnostunut etkä osaa sanoa juuta eikä jaata.  Vai onko jo myöhäistä. Jos hän kaipaa kehua, niin kehaise jostain todellisesta aiheesta.  Kuten luovuudesta, aikaansaapuuvesta tms. 

Itsekin käytän tätä, mikä on tottakin, jos minulle tarjotaan jotakin, mistä en ole yhtään kiinnostunut. Voin sanoa jotakin positiivista siitä kuinka hyvä toisen täytyy olla, mutta itse en ole (esim.) musiikki-ihmisiä enkä ymmärrä näiden päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen luova tekeminen on todella hieno juttu ja minusta sitä puolta ihmisessä kannattaa aina vaalia. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että olisi hyvä tai edes keskinkertainen tekemisissään, mutta onko sillä väliä, jos kyseessä ei ole ihmisen ammatti ja vaikka olisikin. Itse ehkä keskittyisin enemmän siihen, että kannustaisi siinä, että on hienoa, että tämä ihminen uskaltaa tehdä omannäköistään jälkeä ja ylipäätään olla luova. Voihan sitä vaikka sanoa, että sulla on selkeästi omanlainen tyyli ottamatta kantaa onko se esim. teknisesti ja aiheeltaan mitenkään toimiva. 

Kuvan tekeminen on huomattavasti helpompi vastaanottaa ystävällisesti kuin jokin kirjoitelma, kun ne tekstit ovat monesti tavalla tai toisella henkilökohtaisia. Jokin piirustus on helppo, voi keksiä jotain kivaa sanottavaa vaikkapa väreistä, mutta entäpä omaelämäkerrallinen teksti, mikä tihkuu kostonhalua ja on täynnä kirjoitusvirheitä? Toki voi sanoa, että on hienoa kirjoittaa, mutta aika vaikea sellaisesta on keksiä hyvää tai edes neutraalia sanottavaa. Hyvä mielikuvitus sinulla :D

Teksteistä voisin itse sanoa, että joudun töiden puolesta ja muuten lukemaan paljon, ja itse asiassa luen liian paljon, joten pyrin välttämään lisälukemisia ja lepuutan mieluummin silmiäni. Mikä on siinä mielessä aivan totta, että vaikka nyt tänne kommentoin, niin tiedän ruutuajan olevan haitallista tietyn pisteen jälkeen ja on terveellistä tehdä muita asioita eikä ottaa lisää luettavaa.

Tässä on hyvä, kohtelias kieltäytyminen. Lisäksi se on ihan tottakin, myös siinä mielessä, että tuntematon ihminen antaa paljon neutraalimman palautteen, koska ei tiedä mitään tekstin taustoista.

Sehän tässä on ongelmana, ettei halua moisten kirjoitelmien kautta sekaantua asioihin, jotka ovat selvästi käsittelyssään huomattavan värittyneitä.

Siis miten ikäviä ja pahansuopia ihmisiä täällä onkaan. Aloituksen perusteella kyse on siis harrastamisesta, ei mistään elannon tavoittelemisesta heikoilla eväillä. Jos toinen tykkää ja on itse ihan tyytyväinen, niin millä tavalla se on ap:lta ja kaltaisiltaan pois? Eikö tosiaan voi sanoa vaikka sitä "ihan kivaa"? Taide ja kaikenlainen käsillä tekeminen tai vaikka kirjoittaminen ovat mahtavia luovia harrastuksia, joista on ihmiselle ihan käytännön terveys- ja hyvinvointihyötyjä. Niitä kannattaa harrastaa jo ihan senkin takia. Jos nautit siitä niin harrasta, vaikka olisit ihan sysipaska siinä mitä teet. 

Miksi lahjaton ei saisi opetella esim maalauksen perusteita, piirtämistä, kirjoittamista, soittamista?

Kuka sen voi kieltää , katsooko tuttu, koulussa sulla ollut seiska, parempi vaan kun makaat sohvalla etkä yritä harrastaa opettelemista?

Antakaa kaikkien kukkien kukkia, niin olette itsekin onnellisempi.

Sanot vaan  "tekotaiteellista paskaa".

Vierailija kirjoitti:

Miksi lahjaton ei saisi opetella esim maalauksen perusteita, piirtämistä, kirjoittamista, soittamista?

Kuka sen voi kieltää , katsooko tuttu, koulussa sulla ollut seiska, parempi vaan kun makaat sohvalla etkä yritä harrastaa opettelemista?

Luitko ollenkaan aloitusta? Siinä oli kyse tilanteesta, missä harrastelija jatkuvasti esittelee tuotoksiaan muille toivoen palautetta. 

Ihan eri asia kuin se mistä kirjoitat. Jokainen voi tietysti harrastaa ja tehdä mitä hyvänsä, kunhan ei jatkuvasti vaivaa sillä muita. Kyllä sitäkin pidettäisiin vähän outona, jos maratoonari esittelisi toistuvasti omia suorituksiaan ja pyytäisi niihin muilta kommentteja.

Jos harrastaa, niin voi kysyä mielipiteitä harrastuskavereiltaan. 

Näitä tulee vastaan tosi usein niin perheen kuin ystävienkin toimesta mielestäni tilanteet ovat menneet aina ihan mukavasti. Olen siis tavallaan iloinen tämän taiteilijan kanssa ja mukailen hieman hänen mieltään. En osaa sitä oikein selittää, mutta yritän joskus mielummin myötäelää henkilön hyvän mielen kanssa ja kuunnella häntä, kuin kehua itse työtä ja kertoa siitä oman näkemystäni. Usein kun kyse ei ole siitä, että työtä pitäisi kriittisesti arvostella, vaan siitä, että toinen on halunnut näyttää sinulle jotain itsestään ja haluaa kannustusta ja hieman kehua.

Vähän niin kuin silloin, kun lapsi toi kotiin jonkun teknisen työn tunnilla ihan itse tehdyn vinkuran kattilanalusen tai kuvistyön, josta hän on tosi ylpeä. En tietenkään ala osoittelemaan töistä huonoja kohtia, vaan iloitsen lapsen kanssa ja kehun hänen ideaansa tai jotain muuta. Työt ovat oman aikansa tuotoksia joka tapauksessa ja sellaisinaan tärkeitä tekijälleen.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko siis että se ihminen on laittanut facebookkiin kuvia tekemistään käsitöistä? Ei sun tarvitse niitä noteerata mitenkään.

Eihän tuossa niin sanota. Mistä revit Facebookin tähän? -ap

Jos aikuinen ihminen kysyy mielipidettä, silloin se kerrotaan rehellisesti jos kyse ei ole omasta vaimosta.

Vierailija kirjoitti:

Näitä tulee vastaan tosi usein niin perheen kuin ystävienkin toimesta mielestäni tilanteet ovat menneet aina ihan mukavasti. Olen siis tavallaan iloinen tämän taiteilijan kanssa ja mukailen hieman hänen mieltään. En osaa sitä oikein selittää, mutta yritän joskus mielummin myötäelää henkilön hyvän mielen kanssa ja kuunnella häntä, kuin kehua itse työtä ja kertoa siitä oman näkemystäni. Usein kun kyse ei ole siitä, että työtä pitäisi kriittisesti arvostella, vaan siitä, että toinen on halunnut näyttää sinulle jotain itsestään ja haluaa kannustusta ja hieman kehua.

Vähän niin kuin silloin, kun lapsi toi kotiin jonkun teknisen työn tunnilla ihan itse tehdyn vinkuran kattilanalusen tai kuvistyön, josta hän on tosi ylpeä. En tietenkään ala osoittelemaan töistä huonoja kohtia, vaan iloitsen lapsen kanssa ja kehun hänen ideaansa tai jotain muuta. Työt ovat oman aikansa tuotoksia joka tapauksessa ja sellaisinaan tärkeitä tekijälleen.

No ei varmasti ole kyse siitä, että työtä pitäisi kriittisesti arvostella, vaan kyse on siitä, että tahdotaan kehuja sellaisistakin tekeleistä, joiden seurauksena kuva ko. ihmisestä pysyvästi muuttuu. 

Helppohan se on savikippoa ja kukkataulua kehua, mutta kun kaikki "taide" ei ole niin neutraalia.